Pentutoiveita toukokuulle

Seuraavaa pentuetta odotetaan ja toivotaan toukokuun alkupuolelle 9. päivän tienoille. Lyyli ja Osku tapasivat tänään ja astutus onnistui nopeasti ja helposti. Pariskunta vierailee luonamme vielä huomiseen.

Osku eli Castiog Ego Et Rex Meus tulee Virpin pentueesta, jota olen käynyt katsomassa jo ihan pentulaatikossa niiden kasvettua luovutusikään Tuomaksen hoivissa. Olen Oskusta kysellyt Virpiltä aina silloin tällöin, se kun oli nuorena poikana käynyt yhdessä näyttelyssä saaden EH:n. Viime syksynä kuitenkin heräsin ajatukseen, että pentueella on ikää jo 10 vuotta eli kovin kauaksi aikaa ei astutusta enää voisi siirtää... Osku osallistui syksyllä MH-luonnekuvaukseen ja nyt pentusuunnitelmien varmistuttua Lyylin juoksua odoteltiin alkuvuoteen. Osku kävi helmikuussa silmätarkastuksessa ja lonkkakuvissa ja viime tipassa tiistaina tuli tulos B/B-lonkat näkyviin KoiraNetiin virallisena. Silmätkin olivat kunnossa. 10-vuotias herra on ollut koko ikänsä terveenä ja poikkeaa suvultaan hieman rodun valtavirrasta. Tämä olisi siis Oskun ensimmäinen pentue. Toivottavasti Osku tulee sukuunsa ja syntyy kunnon kokoinen pentue: isänsä pentueet (kummassakin 7 pentua) syntyivät sen olleessa noin 10 vee, isoisä Famoso sai vielä 10-vuotiaana viimeisen pentueensä ja isoisoisä Aki tuli viimeistä kertaa isäksi 12-vuotiaana. 

10-vuotias Osku

  Osku on elänyt kotikoirana, mutta siskonsa ovat menestyneitä harrastuskoiria: Luna-sisko (Castiog Esto Perpetua) oli rodun toinen agilityvalio, palkittu metsästyskokeissa avo1-tuloksella, kilpaillut myös tokossa, palkittu näyttelyissä vara-SERTillä ja suorittanut MH-luonnekuvauksen. Sofi-sisko (Castiog Ex Animo) on palkittu metsästyskokeissa voittajaluokan 2. palkinnolla, lisäksi suorittanut MH-luonnekuvauksen sekä palkittu agilityssä ja MEJÄssä. Sofi on myös kivan Castiog G-pentueen emä, jossa muutama koirista on hyviä jälkikoiria (MEJÄ avo1), yksi kisaa korkeimmassa eli 3-luokassa agilityssä ja kolme niistä on suorittanut taipumuskokeen. Oskun täti Oona (Esmari Secret Dreams) kilpaili myös metsästyskoekiden voittajaluokassa, emä on palkittu metsästyskokeissa avo3-tuloksella ja emänisä kantanarttuni Katin puoliveli Sweetie-pie Famoso voi2-tuloksella.

Kuva nuoresta Oskusta löytyy Ainon kuvista.

 Pentueen tuleva emä Lyyli eli Jangas Kajsa Kavat on äärimmäisen kiva koira, joka asuu lapsiperheessä toimien myös isännän jahtikaverina. Lyyli on suorittanut MH-luonnekuvauksen hyvin rohkean koiran paperein, meni heittämällä läpi taipumuskokeesta ja saanut EH:n näyttelyistä. Sillä on A-lonkat kuten kaikilla kuvatuilla (6/7) sisarusparvessaan, terveet silmät ja se on elänyt tervettä elämää ensimmäiset neljä vuottansa. Myös sisaruksista suurin osa on suorittanut taipumuskokeen ja kolme pentueesta myös MH-luonnekuvauksen. Lyylin emä Viima on myös käytännön metsästyskoirana, kuten Taavi-velikin, Viiman isä Maxberry's Amor on palkittu metsästyskokeissa avo1-tuloksella ja sen lähisuvusta löytyvät kaikki viisi suomalaista käyttövaliota (velipuoli, isoisä ja sen sisko, isoisoisä ja emä).

Lyyli on käynyt metsällä pienestä pitäen

    Huippunäyttelykoiria pennuista ei odoteta, mutta hyväluonteisia, tervepäisiä harrastus- ja metsästyskoiria todennäköisesti kylläkin. Kummatkin vanhemmat hoitavat myös seurakoiran virkansa ehdottoman hyvin. Ne ovat terveitä tyyppejä, joilla ei ole ollut edes pikkukremppoja. Lyyli on myös geenitestattu: se ei kanna waleseilla todettua FN-munuaissairautta eikä verenhyytymistekijä faktor VII eli pennut eivät voi sairastua näihin perinnöllisiin vikoihin. Lyylin geneettinen monimuotoisuus on myös rodun keskiarvoa korkeampi (104, kun 100 on keskiarvo).

Lyyli 3-vuotiaana

Käyttäytymisaiheisilla luentopäivillä

Viikonloppuna järjestettiin todella mielenkiintoiset Suomen Kennelliiton järjestämät luentopäivät, joissa sai kuunnella monipuolisesti luentoja koirien käyttäytymisestä, suolistomikrobien vaikutuksesta käyttäytymiseen, miten eri hormonit vaikuttavat käytökseen, susiproblematiikka, koirahyökkäyksistä ja salakuljetuksesta jne. Oli todella monipuolinen paketti koirien käyttäytymiseen liittyen ja tällä viikolla saa asioita vähän sulatella. josko sitten luennon aiheista saisi kirjoitettuakin :)

Lyylin (Jangas Kajsa Kavat) juoksu alkoi viime viikolla ja nyt jännitetään, koska on tärppipäivät ja ehtivätkö sulhasen lonkkatulokset tulla virallisesti.

Kuvia 4-vuotiaista K-pentueen tyypeistä

Kiitos K-pentueen omistajille ihanista kuvista 4-vuotispäivän kunniaksi. Tässä niitä tulee:

Toivo eli J. Komisario Palmu

Korppu eli J. Knight of Can-A-Lot

Taavi eli J. Karlsson På Taket

Netta eli J. Kate Reddy

Loput kuvat ovatkin Elsasta J. Kiss And Make Up:

Onnea 4-vuotiaille K-pennuille!

Vuodet vilistävät nopeaan ja K-pentue täyttää tänään jo neljä vuotta. Niiden syntyessä Sissi oli vielä vauveli ja nyt neiti on jo iso ja osaava tyttö. Viima-emäkin on muuttunut nelivuotiaasta ihan oikeasti veteraani-ikäiseksi ladyksi ja saanut vielä toisen, juuri vuoden täyttäneen, pentukatraan.

Onnea Toivo, Taavi, Korppu, Netta, Lyyli, Elsa ja Kaneli!

Mitäs näiden tyyppien eloon kuulukkaan?

Korpusta eli Jangas Knight of Can-A-Lot on tullut vuoden aikaan toistamiseen isä eli sen Neswing B-pennut ovat jo 1-vuotiaita ja syksyllä Speckled-pentue syntyi Virossa. Korppuhan suoritti nuorena poikana sekä taipumuskokeen että MH-luonnekuvauksen ja käy nykyisin viikoittain agilityssä ja ehkä tänä syksynä saattaisi olla kisavalmiskin (siis myös emäntä). Sanna ja Korppu ovat hyvin vauhdikas pari agiliitämässä, mutta välillä Korpulla on vauhtia enemmän kuin järkeä... MEJÄssä he ovat oikein lupaavia myös.

Korppu MEJÄ-jäljellä

 Toivo eli Jangas Komisario Palmu sai kaverikseen leikatun kettuterrieritytön ja elää kotikoiran eloa, joskin toivoisin sen vielä terveystarkkeihin, taippariin, näyttelyyn ja MH-luonnekuvaukseen :)

Taavi eli Jangas Karlsson På Taket pääsee syksyisin isännän kanssa metsäreissuille ja selvitti taipumuskokeen aikanaan helposti. 

Netta eli Jangas Kate Reddy on hauskan P-pentueen emä ja tällä hetkellä hoitelee pääasiassa perheen pientä poikaa ja nauttii omakotiasumisen reimuista isolla aidatulla pihalla :) Netta on todella rohkea ja reipas, kuten nuorena selvitetyt taippari ja MH-luonnekuvauskin kertovat.

Netta osallistui yhteen näyttelyyn EH-tuloksella

 Lyyliä eli Jangas Kajsa Kavat on kaavailtu seuraavan pentueen emäksi, kun se sai vaadittavan EH:n kesän näyttelystä, kun handleriksi vaihtui Niina ;) Taippari ja MH-luonnekuvaus on silläkin suoritettu ja lonkat ja silmät kunnossa. Juoksua odotellaan alkavaksi lähiaikoina.

Myös siskotyttö Lyyli palkittiin EH:lla

Elsa eli Jangas Kiss And Make Up kärsi pitkään vatsavaivoista, mutta käsittääkseni nyt on olo helpottunut. Elsa osallistuu aktiivisen perheen arkeen ja silläkin on sisarusten lailla taippari suoritettuna, vaikka MH-luonnekuvaus keskeytettiin sen pelästyttyä kovasti.

Kaneli eli Jangas Kameliadamen asuu Tuusulassa rakastettuna perhekoirana.

Vihdoin hyviäkin uutisia

Pipin kanssa elämä on ollut aikamoista tasapainoilua, mutta viikolla tulivat neidin viralliset terveystulokset eli selkä ok (LTV 0, VA 0), lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Ei siis paremmat tulokset olisi voinut olla. Maananataina pelästyin, josko kuvissa on niskassa hermopinne, joten halusin Maaria Kaiperlan (Osteo in flow) mielipiteen Pipistä, mutta hänelle aikojen saaminen on aina työlästä. Niinpä tilasin Jennylle osteopatia-ajan, kun sellaisen vielä sain. Mutta kuten niin usein niin suunnitelmat menivät täysin uusiksi. Jennyn ajan kohdalla minun piti olla viemässä Stig ja Sebastian Maalahden junaan, mutta onneksi kasvattini Lara pääsi Jennyn hoitoon Erkun kanssa. Ja saimme vieläpä peruutusajan Kaiperlan hoitoon. Hän totesi, että Pippi on täysin stressikoira tällä hetkellä (mikä on ihan totta!), olkien kohdalta ja niskasta ja lantiosta löytyivät kipukohdat eli Pöppi on todellakin telonut itsensä pahasti ja kärsinyt mm. päänsärystä saaden koko kropan ihan hälytys- eli stressitilaan. Nyt jatketaan hoitoja ja ruokintaa yksinkertaistetaan toipumisen ajaksi hevonen/lammas/hirvi/peura proteiiniksi ja parsakaali/kesäkurpitsa kasvikseksi ja lisäksi maitohappobakteeria (Anicol) ja vitamiinilisät. Sen lisäksi vapaana ulkoilua ja rauhallista treenailua eli "liike on lääke" :) Elämä jatkuu taas ja aurinko valaisee muutamalla säteellä tätäkin risukasaa... Alkaa oma olokin helpottaa, kun vihdoin on jotain hyviäkin uutisia. Kyllä koiran (tai lapsen) sairastaminen pistää aina mielen matalaksi.

  Eilen pikku-Sissikin lähti junalla mummulaan Tampereelle. Onpa oudon tuntuista, kun olen ekaa kertaa vuosiin ihan yksin koirien kanssa kotosalla. Tänä iltana perhe palaa kotiin ja onhan heitä jo vähän ikäväkin. Niina ja Kevin olivat sentään eilen meitin seurana eli ihan yksin ei ole mökissä mökötetty.

Tulva

Eilen asuimme järvien keskellä, kun läheiset pellot ja piha tulvivat eivätkä ojat pystyneet kuljettamaan tuollaista vesimäärää pois.

Tie lainehtii

Missä menee oja ja missä piha tai pelto?

Omassa uimaaltaassa voisi melkein polskia...

Omassa päässä on tällä hetkellä samanlainen tulva kuin tuo pihalla ollut. Kävimme siis Espoon urheilukoiraklinikalla Laura Hakalan vastaaotolla Pipin kanssa. Pippi kokeiltiin päästä varpaisiin ja siellä oli lihasjännitystä, mutta hermoradat olivat normaalit. Lisäksi kuvattiin kyynärät, lonkat ja selkä. Lonkat ja kyynärät olivat siistit, niskassa kuitenkin kaksi nikamaa näytti olevan melkein kiinni toisissaan. Pahimmillaan siis kyse voi olla  hermokivusta, ja silloin osteopatia, kraniointi ja laserhoito sekä kipulääkkeet voivat helpottaa oloa, mutta parannusta ei ole. Toisaalta, jos tuo onkin ihan normaalia, niin Pippi pitäisi saada kuntoon. Ensi viikolla saan kuulla asiantuntijan mielipiteen kuvien perusteella. Tulvii, tulvii, omassa päässä edelleen.

Onnea P-pentueen 1-vuotispäivän kunniaksi!

Vuosi sitten Netan pennut syntyivät nopeaan tahtiin hiihtoloman ensimmäisenä viikonloppuna ja nyt ne täyttävät vuoden vastaavana viikonloppuna.

Onnea meitin Pipille sekä sisaruksille Redille, Peetulle, Wilmerille, Amokselle, Hallalle ja Martalle!

Peetu

eli Jangas Pygmalion

asuu Pirkkalassa.

Redi

eli Jangas Prince and the Pauper

Halla eli

Jangas pomperipossa i Monismanien

Martta eli

Jangas Plättä Kiljunen

Pippi eli Jangas Pippi Långstrump

Amos eli Jangas Powder And Patch

Huomenna aamusta lähdetään jännittämään ortopedille ja luustokuviin Pipin kanssa Espooseen, josko löytyy selvyyttä Pipin etupään  kivun syyhyn...

P.S. Lallen tulokset pysyivät yhtä hienoina Kennelliitossa eli lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0 :) 

Terveystarkastustuloksia :)

Tällä viikolla O-pentueen ensimmäinen vuoden ja viikon ikäinen tyyppi ehti jo lonkka-, selkä ja kyynärnivelkuviin. Lallen eli Jangas One Man Band lonkat lähtivät Kennelliitton A/A:na, kyynärät ja selkä näyttivät puhtailta. Silmissä PPM ja distiachis, mutta ei siis mitään vakavaa, vaan muutama pehmeä ripsi siis oli löytynyt. Hienoa!

Seuraavan pentueen isäksi on kaavailtu 10-vuotiasta Oskua eli Castiog Ego Et Rex Meus, joka kävi terveystarkeissa tiistaina: lonkkakuvat näyttivät hyvältä ja silmätkin oli ok eli nyt vaan odotetaan Lyylin uutta silmätarkastusta, juoksun alkamista ja tietysti Oskun virallisia lonkkatuloksia :)

Välillä kaupungilla kävelee vastaan tuttuja...

Kävimme lauantaina Puotilan kartanon brunssilla juhlimassa muutamaa päivää myöhässä Stigin syntymäpäiviä ja sen jälkeen lähdimme Helsingin keskustaan ja muun muassa Hakaniemen halliin. Kävellessämme Sissi ilmoitti, että haluaa rapsuttaa tuota koiraa osoittaen taakseen. Kääntyessäni näin nuoren walesilaisen, joka näytti päästään jotenkin kumman tutulta. Katsahtaessani ylös tunnistin isännän ja Amoksen eli Jangas Powder And Patch. Amos on vielä hyvin kropaltaan keskenkasvuinen, mutta todella kiva nuori walesilainen :) Ensi viikonloppuna vietetään jo näidenkin 1-vuotissyntymäpäivää.

O-pentueen Puppe-isä VSP, Lallelle EH1

Tänään Ursula osallistui Tornion näyttelyyn Pupen ja Lallen kanssa Tuula Prattin tuomaroidessa. O-pentueen komea isä Fi Mva Suvimetsän Brad Pitt eli Puppe oli VSP, isoisä C.I.B Wild Fellow's Moonlight Shadow PU2 ja ROP-veteraani, Pupen puoliveli Fi Mva Lundtorps Theo PU3 ja junioriluokkaan ensi kerran osallistunut Lalle eli Jangas One Man Band sai junioriluokassa tuloksen EH1.

Lalle

Mitä treenataan, kun ei saa treenata?

Pippi on edelleen toipilaana, joskin Reetta on kranioitunut ja/tai Jenny hoitanut osteopatian keinoin säännöllisesti. 17.2 olen varannut ajan ortopedille ja lonkka- ja kyynärnivelkuviin, joten toivottavasti syy löytyy. Pipin pitäisi siis levätä. Mutta se ei todellakaan ole sitä ymmärtänyt. Ohjeeksi saimme aidata sohvan, jotta se ei koko ajan hyppisi ylös ja alas sohvalle, mutta olohuone ei oikein toimi, jos koko sohva ja nojatuolit on aidattu... Kyllä meidänkin täytyy saada elää ;)

  Olemme käyneet neljä kertaa Katri Lehmosen koiratanssin alkeissa ja saimme kivoja treenivihjeitä. Pyörähdykset on jätetty, mutta hitaat pujottelut (mm. kahdeksikko jalkojen välistä, pujottelu ohjaajan peruuttaessa) jätettiin treenattavaksi. Kevyen esineen noutoa treenaamme lähinnä ylläpitotarkoituksessa. Yhden tassun laittaminen alustalle rauhallisesti, nyökkääminen, rauhallinen kumarrus ja muita helppoja ja rauhallisia juttuja on jätetty treenattavaksi. Olemme käyneet myös Elinan rally-tokotreeneissä, joissa viimeksi oli vaikeata häiriörataa (kaksi koiraa yhtä aikaa radalla) ja se oli tosi hyväksi Pipille, joka paransi suoritustaan kerta kerralla.

  Maarit Hellman keksi eteenmenon alkeita puolen metrin päästä seinästä ja Pippi yhdisti eteenmenon ja kuonolla painamisen hienosti myös erikoisempiin esineisiin kuten putken kylkeen. Matka ja aika pidetään niin lyhyenä, että liike on minimaalinen. 

Hypokoiraviikonlopussakin oltiin ja siellä olemme joutuneet miettimään ilmaisua hieman uudestaan, koska kunnon painaminen kuonolla tuntuu olevan liian rankka. Lapputreenit edistyvät hyvin ja Pippi ilmaisee jo aika hyvin myös oikeita hypoja. Toisinaan tosin vasta siinä vaiheessa, kun tuon mittaria. Viime yönä varttia vaille kuusi neiti häiriköi meitä ja sai myös hoidossa olevan Kevin-isänsä rauhtattomaksi. Koirat pääsivät ulos, mutta aamulla huomasin Sebastianin olleen hypoarvoilla juuri tuohon aikaan. Hölmö ja väsynyt änitee ei siis tajunnut. Tosin flunssainen poika on muuten kärsinyt lähinnä korkeista arvoista, kuten yleensäkin tulehdustiloissa.

KoiraExpoonkin ehdin muutamalla luennolle ja Rytkösen Teemun kanssa lounaalle ja treenikaveria Ullaa moikkaamaan. 

Koirakirjat ovat heikkouteni, mutta kaikenlainen lukeminen on hyväksi (vai mitenkäs se mainos menikään?). On ihanaa, kun yhdeksänvuotias Sebastian jaksaa jo kuunnella klassikkokirjoja. Vuoden aikana olemme lukeneet Mark Twainin Tom Sawyers äventyr, Daniel Defoen Robinson Crusoe, J. K. Rowlingin koko Harry Potter-sarjan (siinä menikin kesä kätevästi), Jules Vernen Kapten Grants barn ja nyt on vuorossa Alexandre Dumas´n Monte Christon kreivi. Lukuhetket ovat ihania, kun kainalossa on yksi/kaksi lasta ja yksi koiranpentu. Välillä tosin tulee hieman keskustelua siitä, että kuka saa olla vieressä. Sissi ei näitä kirjoja aina jaksa kuunnella ja silloin Pippi valloittaa paikkansa kainalossani, muuten se makoilee Sebastianin vieressä. Hyvää vastapainoa stressaaville päiville. Suosittelen :)

Onnea 1-vuotiaalle O-pentueelle!

Vuosi sitten Stigin synttäriä vietettiin hieman erilaisissa merkeissä, kun kärsin yön migreenikohtauksesta ja totesin Viiman synnytyksen alkavan pikapuoliin. Yön valvomisen ja oksentelun jälkeen pentujen syntymän seuraaminen tuntui ylivoimaiselta, mutta onneksi Viiman emäntä Taina pääsi kätilöimään meille ja seitsemän suloista pentua syntyi Viima-emän hoitaessa hommansa esimerkillisesti. Vajaa kaksi viikkoa myöhemmin Viima-mammasta tuli myös Viima-mummu ja vuoden aikaan se on ehtinyt yhteensä kolmen pentueen mummuksi...

  Onnea syntymäpäivänä Nuoli, Lempi, Lalle, Jawa, Osku, Ulle ja Niilo!

Viima-emä ja Nuoli (J. Opportunity)

Jawa eli J. Old School

Lalle eli J. One Man Band

Lempi eli J. Outlander

Niilo

eli J. Ocean's Eleven

Osku eli J. Out of Print

Hyppiäis-Pöppiäinen

Tänä vuonna onkin vaan sairasteltu tässä huushollissa. Aloitin vatsataudilla, josta siirryin helposti migreeniin juuri saneeratun koulun vielä uuden kemikaalintuoksuisessa tilassa ja siitä ihan noin niin kuin huomaamattaa lievään flunssaan, joka vie äänen ja voimat. Tähän pikanttina lisänä armas siippani ja rakkatemme hetelmä (4 v) makasivat melkein 40 asteen kuumeessa viime viikon. Olo on siis suorastaan öööh... kuraan kuollut. Mieheni ilmoitti ystävällisesti viime viikolla, että kotimme on kuin "bombarderat horhus". Että siitä ei kai voi kuin parantaa?

Pippi Pöppiäinen on toipilas, jonka pitäisi levätä. Ei mene ihan putkeen sekään. Sen kanssa ei saisi treenata. Mutta jotakuin ainoa asia, joka pitää meidät jotenkuten järjissämme on se mainittu treenaus. Nyt kun ei olla treenattu kahteen päivään neiti on ehtinyt:
- jahdata pihassa pikkulintua täyttä laukkaa. Sääli vain, että parkkeerattu auto hyökkäsi eteen. Lintu väisti, Pippi ei. Olka otti osumaa. Toivottavasti ei auto saanut kuhmua, en meinaan uskaltanut kauheasti ihmistoipilaalle tätä tapahtumaa mainostaa.
- pikkuneiti oli syönyt puuterirasian ja rikkonut peilin matolle, josta syystä en halunnut sitä matolle imuroidessani. Laitoin siis nuoren hurjan vanhalle puolelle portin taakse, mutta sieltä hypättiin taas 80 senttinen aita ja kolme rappusta alaspäin suoraan laminaatille.
- Pippi hyppäsi eilen sängyllemme, josta meinasin nostaa sen kauniisti alas. Jotenkin onnistuin horjahtaa ja se putosikin lattialle kyljelleen.
- Sissi istui kahdesti saman päivän aikana Pipin etupään päälle sohvalle koheltaessaan. (Neiti sai kuulla asiasta ja mm. tästä syystä ennen niin kiva äiti on nykyään vain ilkeä, jotta tuli sekin selväksi).
- Pippi on hyppinyt ylös ja alas sohvalle näitä päivinä kymmeniä kertoja. Erityisesti innostuneet loikat selkämyksen yli liukkaalle laminaattilattialle näyttävät lähinnä joiltain itsemurhaiskuilta.
- kertaalleen se hyppäsi ikkunaan sohvalta ja putosi sohvan ja lipaston välistä alas kerien.

Eli veikkaan, että kevyt treenaaminen on tähän verrattuna ihan pulun pissi valtameressä. Lähdemme siis hyvällä omalla tunnolla illalla koiratanssitreeneihin, joissa tedään toki vain rauhallisia temppuja. Agilitystä pidetään  taukoa eikä muutenkaan treenata mitään etupäätä rasittavaa.

Minulta kyseltiin, että mitäs Pipille sitten on sattunut. Sen kun tietäisi. Sen elämä on kuin jokin supermiessarjakuva, jossa supermieheltä onkin kadonnut ne supervoimat, mutta tyyppi luulee voivansa lentää ja pelastaa koko maailman. Ihme, että pää on vielä tallella, kun tuota touhua katselee. Epäilen, että nykyään polttupuuksi laitettu pihakantomme on saattanut hyökätä pahaa-arvaamattoman koiraneidin kimppuun. Tai ehkä kottikärryt. Tai parkkeerattu auto. Tai huomaamaton rakennus. Tai kanties kaivo. Tai joku koirakaveri. Tai Sissin polkupyörä. Tai... ymmärrätte varmaan.

   Nyt tyttö kulkee kuitenkin villajumpperissa ja koitan saada sen heti helmikuussa 1-vuotispäivän jälkeen ortopedille ja virallisiin luustokuviin. Ja jatketaan kraniointia ja osteopaatilla käyntiä. Voi kun olis yhtä selkäet suunnitelmat oman olon parantamiseksi ;)

Voihan mälsä!

Vuosi ei ole alkanut ihan ruusuisesti. Perjantaina kävimme Pipin kanssa osteopaatilla, koska se on elo-syyskuun vaihteesta alkaen ollut selvästi kipeä. Kipu on ilmennyt lähinnä selän nahan värähdyksenä koskettaessa, rapsutteluna (iho, tassut, suupielet ja korvat siistit ja maha kunnossa), jalkojen puremisena ja helpottanut hieronnan sekä Back On trackin avulla. Reetan edellisestä käynnistä ehti joulun takia kulua niin kauan, että tilanne kriisiityi joulun aikaan ollessamme äidin luona Tampereella, missä muutenkin ympäristö on stressaavampi, kun koiria on yhteensä viisi ja ne ovat ns. kahden kerroksen väkeä.

Osteopaattti totesi Pipin tosi kipeäksi ja löysi etuosasta ongelmia. Todennäköisesti kyse on trauman aiheuttamasta pehmytkudosvammasta, joka vaikuttaisi todennäköiseltä, kun tiedän ja tunnen pienen pyörremyrskyni, mutta se saattaa johtua myös luustosta. Selän hermostossa oli jo kroonistunut kiputila. Nyt ollaan pikkuneidin kanssa treenikiellossa ja levossa, jos toki päät sekoavat mitään tekemättä eli nyt on kehitettävä kroppaa rasittamattomia temppuja, joilla pää saataisiin väsytettyä. Sääli, ettei enää saada ahkerasti treenailla laudalla hypohajuja, kun se oli Pippiä sopivasti väsyttävää toimintaa, josta se tykkäsi ihan hirmuisen paljon. Niina oli mukana osteopaatilla ja hyvä olikin. itse purskahdin itkuun, kun tuntui, että pahimmat pelkoni oli sanoitettu, että tältä näyttää...

   Olen saanut itsenikin ihan jumiin ja päänsärkyiseksi samassa syssyssä, joten olo on ihan tosi elävä. Parin päivän päästä alkaa työt saneeratussa koulussa muuttolaatikoiden keskellä, joten tammikuusta on tulossa aikas vaativa.

Eilen olin seuraamassa Tiia Vitikaisen luentoa ja agilitytreenejä, joihin olin ilmoittanut Pipin, mutta emme siis saaneet osallistua. Paljon hyviä fysiikkatreenejä tuli esiin ja jatkamme niiden parissa jos/kun joskus saamme siihen luvan. Sissikin oli muakna pari tuntia ja otti hauskoja kuvia, joita ehkä joskus jaksan lisätä blogiinkin. Aina joskus on sellainen olo, että tekisi mieli vaan pistää pää peiton alle ja jäädä koko päiväksi sinne särkylääkkeen voimin. Parempi kait kuitenkin lähteä ylös, ulos ja lenkille, kun kerrankin taivaalla on kummallinen valoilmiö, joka johtunee auringosta.