Tico eli Jangas Dirty Dancing ja Sari Eklund kisasivat toista kertaa Maxi-1 luokassa 16.11 Helsingissä saaden hienosti tulokseksi 5 vp, josta Sari ei edes tiennyt, mistä virhe tuli ;) Onnea ekasta tuloksesta, loistavaa osaamista!
Jyväskylän näyttelyyn 22.11 oli ilmoitettu Raisa ja Remu. Remulle EH 1. ja Raisalle KÄY EH 2. Raisa päätti sitten temppuilla tuomarin tutkiessa ja kotona siskon ja tädin sitä tutkiessa seisottaessani se jatkoi samaa pelleilyä, tosin pienemmässä mittakaavassa. Johtuneeko sitten lähestyvästä juoksusta vai liittyykö johonkin muuhun, niin tiedä häntä.
Agilitytreenit jääkin tältä viikolta, kun kentällä on puoli metriä lunta. Täytyy sanoa, että tällä kertaa tauko harrastuksiin on tervetullut, kun viime viikot olen ahkeroinut kokeiden tarkastuksen ja numeroiden annon parissa. Alkaa oleen todella uupunut olo.
maanantaina, marraskuuta 24, 2008
sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008
Remulle vara-SERT!!
Remu eli Jangas Direct Action osallistui toiseen käyttöluokan näyttelyynsä saaden tuloksen ERI1 PU-3 ja vara-SERT. Ei siis hullumpi menestys Lahden näyttelyssä, vaikka se viimeinen valionarvosta puuttuva serti jäikin saamatta. Tuomarina toimi Merja Ylhäinen.
Tässä vielä Remun arvostelu: "Kookas. Hyvät mittasuhteet ja tyyppi. Erinomainen luusto. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Riittävä eturinta. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Hyvä rintakehä. Erinomainen turkin laatu ja väri. Hyvät käpälät. Hyvä ylälinja. Liikkuu hieman ahtaasti takaa. Toivoisin pidemmät sivuliikkeet. Hyvä luonne."
Onneksi olkoon Kaisa ja Remu!
Itse vietin lauantain agilitytreeneissä Raisan kanssa ja mm. Saria ja Ticoa kouluttamassa. Sari ja Tico saivat muutaman upean radan vedettyä läpi, ja muutamassa oli vielä parantamisen varaa :) Sunnuntaina kutsui Springerspanielit ry:n syyskokous ja JTO:n läpikäyminen. Jalostuksen tavoiteohjelma on osittain kirjoittamani, joten olin sitä esittelemässä. Lisäksi minut valittiin 3-vuotiskaudeksi hallitukseen (6 vuotta jo takana) sekä MH-luonnekuvaus- ja jalostustoimikuntiin. On tässä taas työsarkaa, vaikka TOKO- ja agilitytoimikunta jäikin muihin osaaviin käsiin.
Osallistuessani tänään kokoukseen Raisa kisasi agilityn Maxi3-luokassa ohjaajanaan Meri Alku ja tuloksena 15 vp ja toiselta 5 vp. Raisa oli ollut ekalla radalla tavallista rauhallisempi, mikä on sille hyvin epätyypillistä. Kiitos Merille Raisun hoidosta, oli kiva tulla kotiin väsyneenä, kun Raisakin oli tyytyväinen ja lenkitetty :)
Tässä vielä Remun arvostelu: "Kookas. Hyvät mittasuhteet ja tyyppi. Erinomainen luusto. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Riittävä eturinta. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Hyvä rintakehä. Erinomainen turkin laatu ja väri. Hyvät käpälät. Hyvä ylälinja. Liikkuu hieman ahtaasti takaa. Toivoisin pidemmät sivuliikkeet. Hyvä luonne."
Onneksi olkoon Kaisa ja Remu!
Itse vietin lauantain agilitytreeneissä Raisan kanssa ja mm. Saria ja Ticoa kouluttamassa. Sari ja Tico saivat muutaman upean radan vedettyä läpi, ja muutamassa oli vielä parantamisen varaa :) Sunnuntaina kutsui Springerspanielit ry:n syyskokous ja JTO:n läpikäyminen. Jalostuksen tavoiteohjelma on osittain kirjoittamani, joten olin sitä esittelemässä. Lisäksi minut valittiin 3-vuotiskaudeksi hallitukseen (6 vuotta jo takana) sekä MH-luonnekuvaus- ja jalostustoimikuntiin. On tässä taas työsarkaa, vaikka TOKO- ja agilitytoimikunta jäikin muihin osaaviin käsiin.
Osallistuessani tänään kokoukseen Raisa kisasi agilityn Maxi3-luokassa ohjaajanaan Meri Alku ja tuloksena 15 vp ja toiselta 5 vp. Raisa oli ollut ekalla radalla tavallista rauhallisempi, mikä on sille hyvin epätyypillistä. Kiitos Merille Raisun hoidosta, oli kiva tulla kotiin väsyneenä, kun Raisakin oli tyytyväinen ja lenkitetty :)
sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008
Raisasta springereiden agility-mestari
Tänään kisattiin Helsingissä Springerspanielit ry:n agilitymestaruudesta Purina Areenalla sateen tuiskiessa ulkona. Mukaan oli ilmoitettu peräti kuusi kasvattiani, joten meitä oli uskomattoman hieno porukka koolla :)
Maxi-1 luokan arvosteli Leena Rantamäki-Lahtinen ja ilmoittautuneita oli peräti 39, joista 13 springeriä. Täplä Jangas Behaving Badly oli Amanda Nummelinin kanssa eka kertaa kisaamassa ja he tekivät todella hienon ja nopean radan, vaikka yksi rima putosikin matkalla. Tuloksena siis 5 vp ja sijoitus 2.!! Tästä on hyvä jatkaa :)
Tico ja Sari kisasivat myös eka kertaa tehden ihan siistin radan, jossa pieni herpaannus matkalla aiheutti hylyn. Paavo ilmesesti keräsi kierroksia odotellessa ja painalsi vauhdilla eteenpäin kohti hylkyä.
Maxi-2:ssa Elvis Jangas Cola For Elvis ja Reetta Huovinen tekivät siistiä rataa, jossa alussa varastaminen ja koiran selän taakse jättäminen aiheuttivat kiellon ja toinen kielto tuli kepeiltä, joten tuloksena 10 vp ja korjaamisista hieman yliaikaa. Elvis on kuitenkin jo varsin varma ja kohtuullisen nopea menijä. Elvikseltä puuttuukin enää yksi sijoitusnolla, jotta he pääsisivät kolmosluokkaan.
Maxi-3 luokkaan osallistuivat Raisa ja Eppu. Raisalle Jangas Duck Soup lentokeinu ja yksi pudonnut rima, emäntä oli suuren osan radasta puoli sekuntia myöhässä ja Raisu pelasti monta kohtaa itse. Tuloksena siis 10 vp ja täpärästi springerimestaruuden voitto :)
Eppu ja Janni saivat hylyn Jannin ollessa muurilla myöhässä ja Eppu ehti kurvata jo seuraavalle hollilla olevalle esteelle.
Kiitos kivasta päivästä kaikille kasvatinomistajille, muille tutuille ja etenkin Niinalle, joka kuvasi kaikkien sprinkkujen kisaradat :) Oli kiva käydä porukalla pizzalla ja etenkin Mantelin ja Täplän sekä Paavon ja Elviksen näkeminen viikonloppuna oli huisin kivaa :) Manteli oli äärettömän söpö takissaan...
Lauantaina käytiin Reetan ja poikien kanssa treenaamassa ja he ovat todella hyviä, kunhan Reetta muistaa koko ajan käskyttää. Etenkin Paavosta tulee todella hieno menijä, mutta nyt vauhti aiheuttaa helposti virheitä ja hylkyjä matkalle. Jos Reetta on aavistuksen myöhässä, Paavo ehtii jo seuraavalle esteellä, vaikka se ei ainakaan kuuluisikaan ratasuunnitelmaan. Paavon tarttee vaan saada rengas, kepit ja putket hankalista kulmista kuntoon, niin hyvä tulee :) Elviksellä onkin jo varmuutta reippaasti.
Maxi-1 luokan arvosteli Leena Rantamäki-Lahtinen ja ilmoittautuneita oli peräti 39, joista 13 springeriä. Täplä Jangas Behaving Badly oli Amanda Nummelinin kanssa eka kertaa kisaamassa ja he tekivät todella hienon ja nopean radan, vaikka yksi rima putosikin matkalla. Tuloksena siis 5 vp ja sijoitus 2.!! Tästä on hyvä jatkaa :)
Tico ja Sari kisasivat myös eka kertaa tehden ihan siistin radan, jossa pieni herpaannus matkalla aiheutti hylyn. Paavo ilmesesti keräsi kierroksia odotellessa ja painalsi vauhdilla eteenpäin kohti hylkyä.
Maxi-2:ssa Elvis Jangas Cola For Elvis ja Reetta Huovinen tekivät siistiä rataa, jossa alussa varastaminen ja koiran selän taakse jättäminen aiheuttivat kiellon ja toinen kielto tuli kepeiltä, joten tuloksena 10 vp ja korjaamisista hieman yliaikaa. Elvis on kuitenkin jo varsin varma ja kohtuullisen nopea menijä. Elvikseltä puuttuukin enää yksi sijoitusnolla, jotta he pääsisivät kolmosluokkaan.
Maxi-3 luokkaan osallistuivat Raisa ja Eppu. Raisalle Jangas Duck Soup lentokeinu ja yksi pudonnut rima, emäntä oli suuren osan radasta puoli sekuntia myöhässä ja Raisu pelasti monta kohtaa itse. Tuloksena siis 10 vp ja täpärästi springerimestaruuden voitto :)
Eppu ja Janni saivat hylyn Jannin ollessa muurilla myöhässä ja Eppu ehti kurvata jo seuraavalle hollilla olevalle esteelle.
Kiitos kivasta päivästä kaikille kasvatinomistajille, muille tutuille ja etenkin Niinalle, joka kuvasi kaikkien sprinkkujen kisaradat :) Oli kiva käydä porukalla pizzalla ja etenkin Mantelin ja Täplän sekä Paavon ja Elviksen näkeminen viikonloppuna oli huisin kivaa :) Manteli oli äärettömän söpö takissaan...
Lauantaina käytiin Reetan ja poikien kanssa treenaamassa ja he ovat todella hyviä, kunhan Reetta muistaa koko ajan käskyttää. Etenkin Paavosta tulee todella hieno menijä, mutta nyt vauhti aiheuttaa helposti virheitä ja hylkyjä matkalle. Jos Reetta on aavistuksen myöhässä, Paavo ehtii jo seuraavalle esteellä, vaikka se ei ainakaan kuuluisikaan ratasuunnitelmaan. Paavon tarttee vaan saada rengas, kepit ja putket hankalista kulmista kuntoon, niin hyvä tulee :) Elviksellä onkin jo varmuutta reippaasti.
maanantaina, lokakuuta 20, 2008
Nupulle ERI 2. Hyvinkään näyttelyssä
Spanieliiton erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä walesit arvosteli Gareth Lawler, GB. Mukaan oli ilmoitettu Remu, Nuppu ja Kati, joka osalliistui aivan ilmaiseksi. Illalla vielä kisasimme Hyvinkäällä agilityssä, mutta päivä alkoi olla jo minulle niin pitkä, että saimme Raisan kanssa hylyn.
Nuppu eli Jangas Dolce Vita kuitenkin yllätti positiivisesti: neiti esiintyi kauniisti olemattomasta harjoittelusta huolimatta eikä karvaton selkäkään tuomaria haitannut. Tuloksena avoimen luokan toinen ja erinomainen. Arvostelu oli tosi hieno: "Super type of bitch. Lovely head and expression. Well angulated both ends. Compact with lovely depth. In spite of the damage on her back, she is in full coat. Moved with style and enthusiasm."
Nupun astuttamista ajatellen näyttelytulokset olivat tässä, mutta ehkä se vielä pääse näyttelyyn selästään huolimatta...
Remu oli urosten käyttöluokan 4. saaden EH:n ja Kati-mummo oli vetaraanien 3. EH:lla. Tässä vielä Katin arvostelu: "Pleasing type. Feminine with kind eye. Deep compact body. Pleasing outline. Enjoying a day out. Moved well." Kati päätti könköttää arvostelussa takapuoli pystyssä keinuhevosena, enkä ymmärtänyt heti kaivaa nameja esille ;)
Valitettavasti kotisivujen päivitys on hieman tauolla (hahaa, hukkasin salasanat taas kerran), joten uutiset löytyy vaan täältä blogista hetken aikaa.
Elvis ja Paavo olivat olleet Kuopiossa agilitykisoissa. Ihan kivat radat, mutta Paavolle taas hyllyt ja Elvikselle 10 vp ja hylly.
Tähän loppuun vielä muutaman viikon takainen kuva Hemulin (Jangas Cubic Butterfly) pojasta Nemosta (virallisesti Ginseng), jolla on ikää kuvassa 7 kuukautta. Olli ja Anu kävivät Nemon kanssa trimmissä ja kylässä pari viikkoa sitten ja kyseessä onkin tosi mainio nuori walesipoika :)
Nuppu eli Jangas Dolce Vita kuitenkin yllätti positiivisesti: neiti esiintyi kauniisti olemattomasta harjoittelusta huolimatta eikä karvaton selkäkään tuomaria haitannut. Tuloksena avoimen luokan toinen ja erinomainen. Arvostelu oli tosi hieno: "Super type of bitch. Lovely head and expression. Well angulated both ends. Compact with lovely depth. In spite of the damage on her back, she is in full coat. Moved with style and enthusiasm."
Nupun astuttamista ajatellen näyttelytulokset olivat tässä, mutta ehkä se vielä pääse näyttelyyn selästään huolimatta...
Remu oli urosten käyttöluokan 4. saaden EH:n ja Kati-mummo oli vetaraanien 3. EH:lla. Tässä vielä Katin arvostelu: "Pleasing type. Feminine with kind eye. Deep compact body. Pleasing outline. Enjoying a day out. Moved well." Kati päätti könköttää arvostelussa takapuoli pystyssä keinuhevosena, enkä ymmärtänyt heti kaivaa nameja esille ;)
Valitettavasti kotisivujen päivitys on hieman tauolla (hahaa, hukkasin salasanat taas kerran), joten uutiset löytyy vaan täältä blogista hetken aikaa.
Elvis ja Paavo olivat olleet Kuopiossa agilitykisoissa. Ihan kivat radat, mutta Paavolle taas hyllyt ja Elvikselle 10 vp ja hylly.
Tähän loppuun vielä muutaman viikon takainen kuva Hemulin (Jangas Cubic Butterfly) pojasta Nemosta (virallisesti Ginseng), jolla on ikää kuvassa 7 kuukautta. Olli ja Anu kävivät Nemon kanssa trimmissä ja kylässä pari viikkoa sitten ja kyseessä onkin tosi mainio nuori walesipoika :)
perjantaina, lokakuuta 17, 2008
D-pentueelle 2-vuotis onnittelut!
Uskokaa tai älkää, mutta kaksi vuotta on hujahtanut ihan siivillä. Vastahan Täplä pyöräytti maailmaan seitsemän pennun pentueen, josta ilokseni sain valita oman riiviöni peräti neljän nartun joukosta. Muut pennut menivät aivan mielettömän mukavien ja aktiivisten ihmisten hoiviin ja vaikka eron hetki luovutusiässä oli haikea ei ole tarvinnut kertaakaan miettiä, olinko tehnyt oikeat päätökset pentujen kodeiksi :) Vauhtia ja tekemisen meininkiä itse jokaisessa naperossa on pienen kylän verran, mutta onneksi halu olla ohjaajalle mieliksi ja leikkisyys tekevät niistä helppoja koulutettavia.
Tuntuu uskomattomalta, miten paljon kahden vuoden aikana naperoiden elämässä onkaan tapahtunut. Kaikki ovat osallistuneet MH-luonnekuvaukseen ja taipumuskokeeseen selvittäen ne hienoin paperein. Luonnetta Veikan Vaikeissa kyllä löytyy ;)
Kaikesta kohelluksesta huolimatta tuntuu lähes uskomattomalta, etteivät riiviöt ole sen pahemmin sairastelleet. Lonkkakuvauksissa ja silmätarkastuksissa kuudella kuvatulla ja viidellä silmätutkitulla oli A/B-lonkat ja terveet silmät. Mantelilla on tosin selkämuutos, mutta tällä hetkellä tyttönen elelee silti vilkasta elämää Turussa äitimuorinsa kanssa.
Näyttelyissä Remu on saavuttanut kaksi SERTiä ja kaksi CACIBia, Raisalla on kaksi SERTiä ja päänäyttelyn ROP-voitto ja Paavollakin SERT ja päänäyttelyn PU2-sijoitus. Lisäksi Raisa on kisannut agilityssa ahkerasti päässen kolmosluokkaan ja saanut sieltä ekan nollan. Paavokin on aloitellut agilityuraa, vaikka tuloksena on vielä kasa hyllyjä. Myös Tarmo, Tico ja Remu alkanevat pian kisaamaan agiliidossa. Remu ja Tarmo ovat jo loistaneet MEJÄssä saaden mm. AVO1- ja AVO2-tulokset. TOKOssakin Raisa on palkittu VOI3-palkinnolla ja Remu ALO2-tuloksella. Ja osallistuivathan Veikan Vaikeet kesällä agilrotuunkin. Aika pätevää tuo nuoriso :)
Kiitokset vielä D-pentujen omistajille kaikesta yhdistyksen eteen talkoilusta: Kaisalle tapakasvatuskursseista ja leirijärjestelyistä, Sari on huippu MH:n etäleikkijänä, Sintulle ja Reetalle messaritalkoilusta ja Nummelinin perheelle ylipäätään siitä, että pentue on olemassa :) Toivottavasti pentue elää vielä hyvin, hyvin monta aktiivista ja iloista vuotta.
Toivottavasti saadaan viikon päästä sunnuntaina 26.10 pidettyä pentutreffit yhdistyksen agilitymestaruuden tiimoilla :)
Tuntuu uskomattomalta, miten paljon kahden vuoden aikana naperoiden elämässä onkaan tapahtunut. Kaikki ovat osallistuneet MH-luonnekuvaukseen ja taipumuskokeeseen selvittäen ne hienoin paperein. Luonnetta Veikan Vaikeissa kyllä löytyy ;)
Kaikesta kohelluksesta huolimatta tuntuu lähes uskomattomalta, etteivät riiviöt ole sen pahemmin sairastelleet. Lonkkakuvauksissa ja silmätarkastuksissa kuudella kuvatulla ja viidellä silmätutkitulla oli A/B-lonkat ja terveet silmät. Mantelilla on tosin selkämuutos, mutta tällä hetkellä tyttönen elelee silti vilkasta elämää Turussa äitimuorinsa kanssa.
Näyttelyissä Remu on saavuttanut kaksi SERTiä ja kaksi CACIBia, Raisalla on kaksi SERTiä ja päänäyttelyn ROP-voitto ja Paavollakin SERT ja päänäyttelyn PU2-sijoitus. Lisäksi Raisa on kisannut agilityssa ahkerasti päässen kolmosluokkaan ja saanut sieltä ekan nollan. Paavokin on aloitellut agilityuraa, vaikka tuloksena on vielä kasa hyllyjä. Myös Tarmo, Tico ja Remu alkanevat pian kisaamaan agiliidossa. Remu ja Tarmo ovat jo loistaneet MEJÄssä saaden mm. AVO1- ja AVO2-tulokset. TOKOssakin Raisa on palkittu VOI3-palkinnolla ja Remu ALO2-tuloksella. Ja osallistuivathan Veikan Vaikeet kesällä agilrotuunkin. Aika pätevää tuo nuoriso :)
Kiitokset vielä D-pentujen omistajille kaikesta yhdistyksen eteen talkoilusta: Kaisalle tapakasvatuskursseista ja leirijärjestelyistä, Sari on huippu MH:n etäleikkijänä, Sintulle ja Reetalle messaritalkoilusta ja Nummelinin perheelle ylipäätään siitä, että pentue on olemassa :) Toivottavasti pentue elää vielä hyvin, hyvin monta aktiivista ja iloista vuotta.
Toivottavasti saadaan viikon päästä sunnuntaina 26.10 pidettyä pentutreffit yhdistyksen agilitymestaruuden tiimoilla :)
sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008
Raisalle eka SM-0 agilitystä!
Tänään sitten kisattiin toista viikonloppua kolmosissa Leena Rantamäki-Lahtisen radoilla. Eka rata (hyppis) meni päättömäksi kaahailuksi (varmaan sata Hyllyä ja miljoona virhettä), kun olin itse ponneton ja Raisa kävi isoilla kierroksilla oltuaan pari päivää ilman treenihetkiä ja todella vähällä liikutuksella.
Toisella radalla (agilityrata) sitten reipastuin ja otin varman päälle, keinulla varmistelin niin paljon, että suorituksesta tuli tosi hidas, aika vähän ylimääräisiä kaarteita, mutta joku pitkä lirtokin osui matkalle. Aika -7,23 ja sijoitus 10./42. Parilla sekunnilla olisi saanut helposti aikaa parannettua ilman turhaa varmistelua. Voittajallakaan ei tainnut olla kuin nelisen sekuntia meitä parempi aika. Mutta nyt haluan hetken aikaa keskittyä niihin varmoihin nolliin, vaikka sitten kontaktit suoritettaisiinkin tarkemman kautta. Kepeille meno ja keppien suoritus tokalla radalla oli hieno ja se oli muutenkin sujuvaa etenemistä keinua lukuunottamatta.
Mitä opimme: edellisiltana tarttee käydä treenaamassa, jottei neitokainen käy niin kovilla kierroksilla, että homma hajoaa käsiin. Alku oli hyppyradalla muutenkin hankala, joten tarttis harjoitella edelleen noita alun hyppykuvioita. Rimat oli kummallakin radalla 65 cm, ekalla radalla muutama tippui kaiken kohelluksen keskellä. Toka rata nätti siinä suhteessa.
Vielä yksi nolla, niin Raisalla olisi pisteet kasassa vuoden agilityspringeriksi ;) Aika hyvin alle kaksivuotiaalta... Ai niin, Raisalla on synttärit ensi viikon perjantaina (17.10).
Toisella radalla (agilityrata) sitten reipastuin ja otin varman päälle, keinulla varmistelin niin paljon, että suorituksesta tuli tosi hidas, aika vähän ylimääräisiä kaarteita, mutta joku pitkä lirtokin osui matkalle. Aika -7,23 ja sijoitus 10./42. Parilla sekunnilla olisi saanut helposti aikaa parannettua ilman turhaa varmistelua. Voittajallakaan ei tainnut olla kuin nelisen sekuntia meitä parempi aika. Mutta nyt haluan hetken aikaa keskittyä niihin varmoihin nolliin, vaikka sitten kontaktit suoritettaisiinkin tarkemman kautta. Kepeille meno ja keppien suoritus tokalla radalla oli hieno ja se oli muutenkin sujuvaa etenemistä keinua lukuunottamatta.
Mitä opimme: edellisiltana tarttee käydä treenaamassa, jottei neitokainen käy niin kovilla kierroksilla, että homma hajoaa käsiin. Alku oli hyppyradalla muutenkin hankala, joten tarttis harjoitella edelleen noita alun hyppykuvioita. Rimat oli kummallakin radalla 65 cm, ekalla radalla muutama tippui kaiken kohelluksen keskellä. Toka rata nätti siinä suhteessa.
Vielä yksi nolla, niin Raisalla olisi pisteet kasassa vuoden agilityspringeriksi ;) Aika hyvin alle kaksivuotiaalta... Ai niin, Raisalla on synttärit ensi viikon perjantaina (17.10).
maanantaina, lokakuuta 06, 2008
Tarmolle MEJÄ avo3 ja Raisalle TOKO voi3
Eilen oli sellainen kolmospäivä: ei siis ihan epäonnistunut, muttei ihan täysosumakaan ;)
Tarmo eli Jangas Da Vinci Code ja Sinttu Immonen urheilivat Espoossa Oittaan metsissä jäljestäen AVO3-tuloksen 27 pisteellä. Ihan hieno saavutus siis :) Sinttu päivittikin jo tarkempia koetunnelmia Tarmon omaa blogiin, jonka linkki löytyy oikealla olevasta valikosta. Onnea vielä Tarmolle ja Sintulle!
Raisa eli Jangas Duck Soup oli taas tokoilemassa ja koe meni ihan hyvin lukuunottamatta sitä, että pilasin seuraamiset omalla jännitykselläni, metallinoutoesine hajosi (toinen laippa irtosi, mutta Raisa haki ja toi sen silti asiallisesti ja sai liikkeestä kympin :) Ruutua Raisu ei jostain syystä noteerannut ja siitä syystä saimme heittää hyvästit 40 pisteelle. Kaukkareissa Raisu meinas jo edistää syömään maksalaatikkoa, kun ei olis millään enää malttanut työskennellä... Tulos oli 221 pistettä ja VOI3 eli kolme pistettä alle kakkosen rajan.
Äitimuori Täplä Jangas Behaving Badly ja Amanda Nummelin olivat 5.9.08 osallistuneet ekoihin möllikisoihinsa saaden hienosti 0-tuloksen ja sijoittumalla kolmanneksi alle sekunnin kahdelle ensimmäiselle hävinneinä. Hienoa osaamista ja tästä on hyvä jatkaa :)
Ollaan me treenailtukin. Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, treenaamaan, treenaamaan, aina lähdetään vai mites se nyt meni Eppuja mukaillen. Keskiviikkoa lukuun ottamatta treenit koskivat agilityä. Maanantaisin osallistutaan Oreniuksen Juhan ratakurssille, jossa saan juosta hiki päässä (ja selässä ja niin edeleen), tiistaina ja lauantaina vedin itse treenit springeriväelle ja tokihan sitä rataa piti Raisunkin päästä koittamaan. Torstaina oli Merin agitreenit, jossa tehtiin medien MM-rataa. Yllättävän hyvin se sujui, kunhan vaan keskittyi ja ohjasi tarkasti. Keskiviikkoisin alkoi Hyypiän Hannan TOKO-kurssi, jossa Raisa juoksenteli kaikkiin muihin ruutuihin paitsi siihen mihin piti. Prkl...
Olen ihan unohtanut kirjoittaa, että näin viikko sitten keskiviikkona Hemulin poikaa Nemoa (Gingseng) trimmauksen merkeissä ja Raisa pääsi lopuksi serkkupojan kanssa juoksemaankin. Kuviakin tuli otettua, mutta ne on edelleen kamerassa. Ehkä vielä joskus saan jotain aikaiseksikin. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin.
Tarmo eli Jangas Da Vinci Code ja Sinttu Immonen urheilivat Espoossa Oittaan metsissä jäljestäen AVO3-tuloksen 27 pisteellä. Ihan hieno saavutus siis :) Sinttu päivittikin jo tarkempia koetunnelmia Tarmon omaa blogiin, jonka linkki löytyy oikealla olevasta valikosta. Onnea vielä Tarmolle ja Sintulle!
Raisa eli Jangas Duck Soup oli taas tokoilemassa ja koe meni ihan hyvin lukuunottamatta sitä, että pilasin seuraamiset omalla jännitykselläni, metallinoutoesine hajosi (toinen laippa irtosi, mutta Raisa haki ja toi sen silti asiallisesti ja sai liikkeestä kympin :) Ruutua Raisu ei jostain syystä noteerannut ja siitä syystä saimme heittää hyvästit 40 pisteelle. Kaukkareissa Raisu meinas jo edistää syömään maksalaatikkoa, kun ei olis millään enää malttanut työskennellä... Tulos oli 221 pistettä ja VOI3 eli kolme pistettä alle kakkosen rajan.
Äitimuori Täplä Jangas Behaving Badly ja Amanda Nummelin olivat 5.9.08 osallistuneet ekoihin möllikisoihinsa saaden hienosti 0-tuloksen ja sijoittumalla kolmanneksi alle sekunnin kahdelle ensimmäiselle hävinneinä. Hienoa osaamista ja tästä on hyvä jatkaa :)
Ollaan me treenailtukin. Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, treenaamaan, treenaamaan, aina lähdetään vai mites se nyt meni Eppuja mukaillen. Keskiviikkoa lukuun ottamatta treenit koskivat agilityä. Maanantaisin osallistutaan Oreniuksen Juhan ratakurssille, jossa saan juosta hiki päässä (ja selässä ja niin edeleen), tiistaina ja lauantaina vedin itse treenit springeriväelle ja tokihan sitä rataa piti Raisunkin päästä koittamaan. Torstaina oli Merin agitreenit, jossa tehtiin medien MM-rataa. Yllättävän hyvin se sujui, kunhan vaan keskittyi ja ohjasi tarkasti. Keskiviikkoisin alkoi Hyypiän Hannan TOKO-kurssi, jossa Raisa juoksenteli kaikkiin muihin ruutuihin paitsi siihen mihin piti. Prkl...
Olen ihan unohtanut kirjoittaa, että näin viikko sitten keskiviikkona Hemulin poikaa Nemoa (Gingseng) trimmauksen merkeissä ja Raisa pääsi lopuksi serkkupojan kanssa juoksemaankin. Kuviakin tuli otettua, mutta ne on edelleen kamerassa. Ehkä vielä joskus saan jotain aikaiseksikin. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin.
tiistaina, syyskuuta 30, 2008
Sisarukset vauhdissa
Ollaan taas vaihteeksi saatu tavata sisarusparvea kunnolla Raisan kanssa. Muutama viikko sitten Nuppu vietti meillä aikaa koko työviikon ja on se vaan edelleen yhtä herttainen ja vauhdikas olento. Hömppäliisa on ilmoitettu näyttelyynkin ;)
Viime viikonloppuna Kaisa ja Remu olivat meillä yökylässä Henna ja japsi-Roopen kanssa agilityn MM-kisojen tiimoilta. Lauantaina pimeyden laskeuduttua ja kellon lähetessä yhdeksää lähdimme vielä Raisan, Remun ja Ticon kanssa treenailemaan Ojankoon. Kolmikko alkaa olla jo tosi taitavia agiliidossa ja kuin samasta muotista: lähdössä joutuu ohjaaja olemaan tosi tarkkana, jotta ne onnistuu, rataa suoritetaan vauhdikkaasti ja intoa piisaa. Ohjaajat ei vaan aina meinaa pysyä perässä. Sinttuakin tavattiin sunnuntaina MM-kisatunnelmissa, vaikka Tarmokin oli tietty joutunut jäämään kisoista kotiin... MM-kisat olivat henkeäsalpaavan jännittävät ja mukavassa seurassa päivä kului tosi nopeasti.
Lisäksi ollaan Raisan kanssa taas treenailtu jonnin verran tokoa ensi viikonlopun kisoja silmällä pitäen. Agilityssä aloitettiin viikko sitten Oreniuksen Juhan kurssi, jolla saan harjoitella ahreasti minulle niin vaikeita valsseja ja vekkejä ;) Raisa-parka, kunnäiskällä on kaksi vasenta jalkaa. Hiki virtasi treeneissä ja kunto meinas kerta kaikkiaan loppua kesken. Vaatettakin taisi olla liikaa päällä. Tänään käytiin vielä aamusella tekemässä samaa rataa, jolloin päästiin se kohtuuhyvin kokonaan läpi ja kyllä taaskin sai hikipääsä juosta, vaikka heitin välistä vaatetta pois... Samalla tokoiltiin ja harjoiteltiin eritoten ruutua, jossa seisten malttaminen ruudussa ei edelleenkään ole Raisan vahvin laji ruutu ja sen keskikohta löytyy kyllä hyvin. Hyppynouto on viime aikoina sujunut tosi hienosti ja seuraamisetkin tuntuvat parantuneen. Myös istumiseen on tullut varmuutta, mutta luoksetuloista liikkeelle lähtö on hieman epävarmaa. Kaukoja pitäisi muistaa jumpata taas ahkerasti.
Viime viikonloppuna Kaisa ja Remu olivat meillä yökylässä Henna ja japsi-Roopen kanssa agilityn MM-kisojen tiimoilta. Lauantaina pimeyden laskeuduttua ja kellon lähetessä yhdeksää lähdimme vielä Raisan, Remun ja Ticon kanssa treenailemaan Ojankoon. Kolmikko alkaa olla jo tosi taitavia agiliidossa ja kuin samasta muotista: lähdössä joutuu ohjaaja olemaan tosi tarkkana, jotta ne onnistuu, rataa suoritetaan vauhdikkaasti ja intoa piisaa. Ohjaajat ei vaan aina meinaa pysyä perässä. Sinttuakin tavattiin sunnuntaina MM-kisatunnelmissa, vaikka Tarmokin oli tietty joutunut jäämään kisoista kotiin... MM-kisat olivat henkeäsalpaavan jännittävät ja mukavassa seurassa päivä kului tosi nopeasti.
Lisäksi ollaan Raisan kanssa taas treenailtu jonnin verran tokoa ensi viikonlopun kisoja silmällä pitäen. Agilityssä aloitettiin viikko sitten Oreniuksen Juhan kurssi, jolla saan harjoitella ahreasti minulle niin vaikeita valsseja ja vekkejä ;) Raisa-parka, kunnäiskällä on kaksi vasenta jalkaa. Hiki virtasi treeneissä ja kunto meinas kerta kaikkiaan loppua kesken. Vaatettakin taisi olla liikaa päällä. Tänään käytiin vielä aamusella tekemässä samaa rataa, jolloin päästiin se kohtuuhyvin kokonaan läpi ja kyllä taaskin sai hikipääsä juosta, vaikka heitin välistä vaatetta pois... Samalla tokoiltiin ja harjoiteltiin eritoten ruutua, jossa seisten malttaminen ruudussa ei edelleenkään ole Raisan vahvin laji ruutu ja sen keskikohta löytyy kyllä hyvin. Hyppynouto on viime aikoina sujunut tosi hienosti ja seuraamisetkin tuntuvat parantuneen. Myös istumiseen on tullut varmuutta, mutta luoksetuloista liikkeelle lähtö on hieman epävarmaa. Kaukoja pitäisi muistaa jumpata taas ahkerasti.
sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008
Raisalle 5-tulos kolmosluokasta
Tänään jatkettiin agiliitoa kolmosluokassa Kari Jalosen aikas mukavilla radoilla.
Eka rata meni ihan haahuiluksi: Raisalla oli kyllä vauhtia, mutta itse olin niin jäljessä ja ponneton, että oikein hävetti. Rimoja lenteli, Raisa ehti liirata hetkeksi radalta, teki pari väärää rataa ja niin edelleen. Siis hyllytavaraa. Ja harjoittelun kohteita tuli paljon:
* välistävetoja, esteelle työntöjä ja vedätyksiä niin, että rimat pysyy ylhäällä
* keppikulmiin hurjasti lisää varmuutta ja osaamista (työn alla)
* puomilta tiukat käännökset sivuun, vaikka edessä olis toinen este
* lähdöt ekana, kun Riesa on huutanut rataantutustumisen ajan pylväässä kiinni
* käännösten, käskyjen ja yleensä ohjauksen ajoituksessa on vielä paaljon parannettavaa
* eikä ne kontaktitkaan edelleenkään voi olla liian hyvät tai varmat, hyllyn jälkeen tosin pysäytin kunnolla odottamaan kontaktipinnoille
Toka rata oli hyppis ja siitä tuli 5 vp, ja nolointa on etten tiedä mistä. Olettaisin, että pienestä törmäyksestä Riesan kanssa, kun mun valssi oli aika pahasti myöhässä. Mutta saattoihan joku rimakin tippua, kun valssit on edelleen mitä on ja niiden takia olin hetkittäin kääntyneenä koirasta poispäin. Aika oli -4,17 eli ihan ok, vaikka muutama pitkä kaarros tuli matkalla ja kepeille vein tässätellen ja nenästä, koska päätin, että piruvie nyt me mennään varmasti ja kunnolla eikä sähelletä kolmatta kolmosten rataa, vaikka lähdetään ekana ja Riesa käy kierroksilla. Tosin Raisuli karkas lähdöstä, joten lähdössä pysymisiä pitää taas vahvistaa. Toisaalta tämä oli viikonlopun neljäs rata, eikä se ainakaan auttanut asiaa. Keppien päässä valssasin eikä se häirinnyt koiraa. Paljon on vielä oppimista, mutta on se Raippa aika näppärä.
Nyt kun Raisa pääsi kolmosiin voin keskittyä kiusaamaan Ticoa ja Tarmoa ohjaajineen kisoihin. Ja sama koskee myös taitavaa mamma-koiraa Täplää ja näppärää nuorta ohjaajaa Amandaa...
Eka rata meni ihan haahuiluksi: Raisalla oli kyllä vauhtia, mutta itse olin niin jäljessä ja ponneton, että oikein hävetti. Rimoja lenteli, Raisa ehti liirata hetkeksi radalta, teki pari väärää rataa ja niin edelleen. Siis hyllytavaraa. Ja harjoittelun kohteita tuli paljon:
* välistävetoja, esteelle työntöjä ja vedätyksiä niin, että rimat pysyy ylhäällä
* keppikulmiin hurjasti lisää varmuutta ja osaamista (työn alla)
* puomilta tiukat käännökset sivuun, vaikka edessä olis toinen este
* lähdöt ekana, kun Riesa on huutanut rataantutustumisen ajan pylväässä kiinni
* käännösten, käskyjen ja yleensä ohjauksen ajoituksessa on vielä paaljon parannettavaa
* eikä ne kontaktitkaan edelleenkään voi olla liian hyvät tai varmat, hyllyn jälkeen tosin pysäytin kunnolla odottamaan kontaktipinnoille
Toka rata oli hyppis ja siitä tuli 5 vp, ja nolointa on etten tiedä mistä. Olettaisin, että pienestä törmäyksestä Riesan kanssa, kun mun valssi oli aika pahasti myöhässä. Mutta saattoihan joku rimakin tippua, kun valssit on edelleen mitä on ja niiden takia olin hetkittäin kääntyneenä koirasta poispäin. Aika oli -4,17 eli ihan ok, vaikka muutama pitkä kaarros tuli matkalla ja kepeille vein tässätellen ja nenästä, koska päätin, että piruvie nyt me mennään varmasti ja kunnolla eikä sähelletä kolmatta kolmosten rataa, vaikka lähdetään ekana ja Riesa käy kierroksilla. Tosin Raisuli karkas lähdöstä, joten lähdössä pysymisiä pitää taas vahvistaa. Toisaalta tämä oli viikonlopun neljäs rata, eikä se ainakaan auttanut asiaa. Keppien päässä valssasin eikä se häirinnyt koiraa. Paljon on vielä oppimista, mutta on se Raippa aika näppärä.
Nyt kun Raisa pääsi kolmosiin voin keskittyä kiusaamaan Ticoa ja Tarmoa ohjaajineen kisoihin. Ja sama koskee myös taitavaa mamma-koiraa Täplää ja näppärää nuorta ohjaajaa Amandaa...
lauantaina, syyskuuta 20, 2008
Raisalle nollavoitto ja siirto agilityn kolmosluokkaan :)
Raisa on nyt sitten kolmosluokkalainen tehtyään TAKUTin kisoissa ekalta radan maxi2:n ainoan nollatuloksen, jolla sitten voitimme luokkamme. Raisa pelasti tilanteen pariinkin kertaan, kun emäntä oli vähän kaffella, mutta katsojista näytti kuulemma ihan siistiltä radalta ;) Nyt on sitten vuoden suurimmat tavoitteet agilityn suhteen saavutettu. Tokihan vielä olis springerimestaruus ja vuoden agilityspringeri-kiertopalkinnot, mutta tämä oli se päätavoite :)
Tuomarina toimi kollegiossa Johanna Wütrich ja rata oli mielestäni varsin kiva ja tarpeeksi haastava.
Kisattu ollaan nyt aika tasan viisi kuukautta, ekat kisat oli heti Raisan täytettyä 18 kk huhtikuussa. Ykkösistä saatiin neljä nollavoittoa ja yksi nolla toisella sijoituksella. Kakkosista neljä nollaa ja sijoitukset kahdesti 1., 2. ja 5.Lisäksi sijoituttiin kerran toiseksi 5 vp:n tuloksella.
Kolmosissa startattiin yömyöhällä tuntikausien odottelun jälkeen ja hyvoin piemässä ei itsekään meinannut nähdä esteitä. Tulos oli HYL ja se meni ihan yleisön viihdytyksen piikkiin. Nyt väsyttää...
Tuomarina toimi kollegiossa Johanna Wütrich ja rata oli mielestäni varsin kiva ja tarpeeksi haastava.
Kisattu ollaan nyt aika tasan viisi kuukautta, ekat kisat oli heti Raisan täytettyä 18 kk huhtikuussa. Ykkösistä saatiin neljä nollavoittoa ja yksi nolla toisella sijoituksella. Kakkosista neljä nollaa ja sijoitukset kahdesti 1., 2. ja 5.Lisäksi sijoituttiin kerran toiseksi 5 vp:n tuloksella.
Kolmosissa startattiin yömyöhällä tuntikausien odottelun jälkeen ja hyvoin piemässä ei itsekään meinannut nähdä esteitä. Tulos oli HYL ja se meni ihan yleisön viihdytyksen piikkiin. Nyt väsyttää...
sunnuntaina, syyskuuta 14, 2008
TOKOsta Remulle ALO2 ja Raisalle VOI3!
Springereiden TOKO-mestaruudessa Marita Packalénin tuomaroidessa Raisa ja Remu saivat kivat tulokset:
Remu Jangas Direct Action ja Kaisa olivat ekassa kokeessaan. Valitettavasti paikallaolosta Remu lähti neljäntenä koirana noin 10 sekkaa ennen ajan täyttymistä :( Muuten poika tekikin hienoa työtä: 10 pistettä seisomisesta, luoksetulosta ja estehypystä, muut liikkeet kasin pintaan. Yhteensä hienot 155 pistettä ja ALO2 :D Remu teki tosi hyvää työtä ja Kaisa suoritti TOKO-debyytin kunnialla. Eikun vaan seuraavaan koitokseen :) Kun paikallaolo onnistuu, niin Remun on mahdollista saada tosi hyvät pisteet...
Raisa Jangas Duck Soup pysyi paikallaolon hienosti (helpotuksen huokaus viime kokeen ja sen jälkeisen harjoittelun jälkeen) saaden 9 pisettä noustuaan istumaan lopussa ennen käskyä. Seuraaminen ja liikkeestä istuminen ihan hyvin 9p kummastakin. Luoksetulossa hyvä vauhti, pysähdykset ei ihan niin napakat kuin parhaimmillaan: 8,5p. Ruutu meni nollille Raisan vaan haistellessa kehässä: lienikö viime kokeesta jäänyttä paineustumista tai johtuuko tiukoista top-käskyistä ruudussa: jollain tapaa epävarma se kuitenkin oli, vaikka ruutu normaalisti on tytsän mielestä toosi kiva. Hyppynoudosta 9p (pientä haistelua), metallia ei hakenut, vaan haisteli menemään pitkin ruutua 0p. Tunnarista 7p vietyä kapulaa liikkenohjaajalle, joka otti Raisalta metalliesineen sen lopulta kantaessa sen luo ;)Kaukkareista 8p eli ihan ok, tais tarvita yhdessä kohtaa kaksoiskäskyn ja liikkui inasen eteenpäin. Kokonaisvaikutus 8p. Eli yhteensä 218p ja VOI3. Kokonaisuudessa paljon parempi kuin viime koe, mutta pientä haistelua ja haahuilua ja rauhoittelua oli edelleen ilmassa. Tosin metsän siimeksessä olevalla kentällä oli vaan hajuja ja pupun kakkaakin ihan kivasti.
Raisu ja Remu olivat muuten kokeen nuorimmat springerit, vaikka ikää on sentään jo kunnioitettavat 22 kk.
Remu Jangas Direct Action ja Kaisa olivat ekassa kokeessaan. Valitettavasti paikallaolosta Remu lähti neljäntenä koirana noin 10 sekkaa ennen ajan täyttymistä :( Muuten poika tekikin hienoa työtä: 10 pistettä seisomisesta, luoksetulosta ja estehypystä, muut liikkeet kasin pintaan. Yhteensä hienot 155 pistettä ja ALO2 :D Remu teki tosi hyvää työtä ja Kaisa suoritti TOKO-debyytin kunnialla. Eikun vaan seuraavaan koitokseen :) Kun paikallaolo onnistuu, niin Remun on mahdollista saada tosi hyvät pisteet...
Raisa Jangas Duck Soup pysyi paikallaolon hienosti (helpotuksen huokaus viime kokeen ja sen jälkeisen harjoittelun jälkeen) saaden 9 pisettä noustuaan istumaan lopussa ennen käskyä. Seuraaminen ja liikkeestä istuminen ihan hyvin 9p kummastakin. Luoksetulossa hyvä vauhti, pysähdykset ei ihan niin napakat kuin parhaimmillaan: 8,5p. Ruutu meni nollille Raisan vaan haistellessa kehässä: lienikö viime kokeesta jäänyttä paineustumista tai johtuuko tiukoista top-käskyistä ruudussa: jollain tapaa epävarma se kuitenkin oli, vaikka ruutu normaalisti on tytsän mielestä toosi kiva. Hyppynoudosta 9p (pientä haistelua), metallia ei hakenut, vaan haisteli menemään pitkin ruutua 0p. Tunnarista 7p vietyä kapulaa liikkenohjaajalle, joka otti Raisalta metalliesineen sen lopulta kantaessa sen luo ;)Kaukkareista 8p eli ihan ok, tais tarvita yhdessä kohtaa kaksoiskäskyn ja liikkui inasen eteenpäin. Kokonaisvaikutus 8p. Eli yhteensä 218p ja VOI3. Kokonaisuudessa paljon parempi kuin viime koe, mutta pientä haistelua ja haahuilua ja rauhoittelua oli edelleen ilmassa. Tosin metsän siimeksessä olevalla kentällä oli vaan hajuja ja pupun kakkaakin ihan kivasti.
Raisu ja Remu olivat muuten kokeen nuorimmat springerit, vaikka ikää on sentään jo kunnioitettavat 22 kk.
lauantaina, syyskuuta 13, 2008
Raisalle agilitystä tuplanolla, joista toinen nousunolla
Tänään kisattiin Porvoossa kaksi rataa. Ekana agilityradalla tuomarinharjoittelija Mari Nikkilä (meniköhän nimi oikein) ja hyppärillä sitten itse ylituomari Ritva Herrala.
Agilityradalta sellainen varma suoritus kontaktit pysäyttäen. Sijoitus 5. (11 nollaa ja koiria yhteensä 29).
Hyppärillä sain jo lopussa itsekin juosta ja tuloksena taas nolla ja sijoitus 2.!! Eli vielä yksi nousunolla ja päästään kolmosiin...
Torstain treeneissä sain taas valssailla ja edelleen huomaan liikkuvani liian pitkälle esteen lähelle ja takaa kiertämisissä heilauttelin kättä vähän miten sattuu. Takaapuolenvaihdot ja kepeille menot oli olevinaan hankalia, vaikka Raisu kyllä osaisi.
Käytiin vielä eilen illalla treenaamassa Ojangossa kontakteja ja keppejä (eri kulmista sisäänmenot onnistuivat, kunhan muistin juosta ekaa keppiväliä kohti).
Huomenna sitten tokoon kisoja järjestämään ja kisaamaan. Tämän päivän kisat oli pari tuntia myöhässä, joten siellä kului koko päivä ja huomenna vietetään Lahdessa aikaa aamusta iltaan... Kiva taas mennä maanantaina töihin puolikuolleena ;)
TOKOakin ollaan viikolla treenattu: Riitan treeneissä tiistaina harjoiteltiin ruutua, joka alkaa hiljalleen suttaantua. Luoksetulossa Raisa tulee välillä turhan hitaasti (onnettomassa viime kokeessa opittu juttu), joten aina välillä palkkaa suorasta luoksetulosta, välillä pysähdyksistä. Paikallaoloissa ollaan palattu alkuruutuun ja muutaman metrin jäämisiin. Neidistä on tullut näissäkin viime kokeen jäljiltä tosi epävarma... Harmi, koska paikallaolot oli jo pitkään todella varmat.
Torstaina treenattiin myös paikallaoloja springeriporukassa ja saatiin sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Ruudun oikeaa paikkaa ja siellä pysähtymistä ollaan hiottu onnistuneesti. Istumiset alkaa oleen varsin varmoja ja noudotkin on hurjasti parantunut, vaikka tunnaria ei juuri ollakaan harjoiteltu viime aikoina. Täytyisi vielä tänään ehtiä ottamaan muutama paikallaolo-harjoitus, mutta tehtävää huomisen kokeen tavaroiden autoon kantamisessa yms. vielä riittää. Toivottavasti ei jää yö lyhyeksi.
Agilityradalta sellainen varma suoritus kontaktit pysäyttäen. Sijoitus 5. (11 nollaa ja koiria yhteensä 29).
Hyppärillä sain jo lopussa itsekin juosta ja tuloksena taas nolla ja sijoitus 2.!! Eli vielä yksi nousunolla ja päästään kolmosiin...
Torstain treeneissä sain taas valssailla ja edelleen huomaan liikkuvani liian pitkälle esteen lähelle ja takaa kiertämisissä heilauttelin kättä vähän miten sattuu. Takaapuolenvaihdot ja kepeille menot oli olevinaan hankalia, vaikka Raisu kyllä osaisi.
Käytiin vielä eilen illalla treenaamassa Ojangossa kontakteja ja keppejä (eri kulmista sisäänmenot onnistuivat, kunhan muistin juosta ekaa keppiväliä kohti).
Huomenna sitten tokoon kisoja järjestämään ja kisaamaan. Tämän päivän kisat oli pari tuntia myöhässä, joten siellä kului koko päivä ja huomenna vietetään Lahdessa aikaa aamusta iltaan... Kiva taas mennä maanantaina töihin puolikuolleena ;)
TOKOakin ollaan viikolla treenattu: Riitan treeneissä tiistaina harjoiteltiin ruutua, joka alkaa hiljalleen suttaantua. Luoksetulossa Raisa tulee välillä turhan hitaasti (onnettomassa viime kokeessa opittu juttu), joten aina välillä palkkaa suorasta luoksetulosta, välillä pysähdyksistä. Paikallaoloissa ollaan palattu alkuruutuun ja muutaman metrin jäämisiin. Neidistä on tullut näissäkin viime kokeen jäljiltä tosi epävarma... Harmi, koska paikallaolot oli jo pitkään todella varmat.
Torstaina treenattiin myös paikallaoloja springeriporukassa ja saatiin sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Ruudun oikeaa paikkaa ja siellä pysähtymistä ollaan hiottu onnistuneesti. Istumiset alkaa oleen varsin varmoja ja noudotkin on hurjasti parantunut, vaikka tunnaria ei juuri ollakaan harjoiteltu viime aikoina. Täytyisi vielä tänään ehtiä ottamaan muutama paikallaolo-harjoitus, mutta tehtävää huomisen kokeen tavaroiden autoon kantamisessa yms. vielä riittää. Toivottavasti ei jää yö lyhyeksi.
sunnuntaina, syyskuuta 07, 2008
Agilitykisaamista
Tänä viikonloppuna radat meni meidän tasoon nähden tosi huonosti. Ja syy oli ihan vaan ja ainoastaan minussa. Puolikuntoisuus ei ole hyvä lähtökohta: flunssan jälkeen jäänyt tukkoisuus ja nopea väsyminen ei ole reippaan Raisan kanssa hyvä lähtökohta. Lisäksi sain jostain syystä oikean olan lihakset ihan jumiin ja viiltävän kipeiksi. Sunnuntaina ymmärsin hoitaa vaivaa orudis-geelillä ja särkylääkkeillä, jolloin kipu helpotti. Olin aivan puolikuollut rataantutustumisen jälkeen ja tuntui mahdottomalta ajatellakaan heti juoksevansa saati jaksavansa viritellä Riesaa.
Olen aiemminkin huomannut radalle ekana lähtemisen ja maxien aloittamisen olevan meille ylivoimainen juttu. Tänä viikonloppuna kahdella radalla maxit aloitti ja olimme kerran radan ekana, kaksi kertaa kolmantena. Raisa kuumiaa rataantutustumista seuratessaan niin kovin (huutaa mun perään jne), ettei yhdelläkään noista radoista paikallaolo alussa alussa onnistunut kunnolla, kontaktit oli aika hirveää katsottavaa parissa kohtaa ja meille tuli kieltovirheitä esteiltä (!!), lisäksi pujotteluun sisäänmenot tökki. Tosin pujottelun ongelmat varmaan piilee paljolti siinä, että niitä on paljon vaikeutettu viikon aikana tehotreenatessa, jolloin tulee myös epäonnistumisia ja se tuo mukanaan epävarmuutta. Täytyy jatkaa hankalampia harjoituksia, mutta ennen ensi viikon kisoja tehdä parina iltana noita helppoja ja varmoja juttuja ja sitä myöten lisätä Raisan luottoa itseensä ja mun luottoa siihen. Lisäksi mun puolikuntoisuus tekee musta lyhytpinnaisen ja heti virheen jälkeen Raisa menee jotenkin hieman lukkoon mun hermostuessa. Tämä näkyy sitten haisteluna, epävarmuutena ja pahimmillaan A:n harjalta putoamisena ja lentokeinuna.
Ai niin, kisoihin "valmistautuminen" Maarian sairaalassa edellisenä yönä ei ainakaan auttanut asiaa: ystäväni kolmekymppisissä hän kaatui vessassa ja löi päänsä niin pahasti, ettei enää sen jälkeen pystynyt kohdentamaan katsetta tai pysymään pystyssä saati puhunut järkeviä (unohti mm. oman osoitteensa). Päivystyksessä sitten odoteltiin kello kolmeen asti (potilaista saisi aikamoisen komediasarjan) ja olin vasta neljältä kotona ja edelleen hieman huolissaan aivotärähdyksen johdosta. Ennen sunnuntain toista rataa kuulin onnekseni, että kaikki oli kunnossa ja - yllätys, yllätys - ote kisaamiseen oli sen jälkeen ihan toisenlainen.
Siis tää olis taas sitä henkisen valmentautumisen puolta. Vasta viimeiselle radalla päästiin noin kymmenentenä koirakkona, jolloin Raisa odotti autossa, käskytin tiukasti alussa paikallaolon (joka onnistui), kontaktit hurjan tiukoilla huudoilla kunnolla pysähtyen, vain kepeiltä tuli kieltovirhe kun ryysäsin liian pitkälle ja yliaikaa johtuen varmaan lähinnä kepeistä. Yllätys oli suuri, kun meidät kuulutettiin palkintojen jakoon viidennelle sijalle.
Vikasta radasta jäi hyvä mieli ja nyt yritän parantaa itseni ensi viikonlopuksi, niin kyllä niitä kunnon tuloksiakin sitten voi tulla.
Ai niin siis tulokset oli seuraavanlaiset:
LA Allan Hansen: 15 vp ja yliaikaa 12,33 s. Kielto suoraan edessä olevalta esteeltä, pudonnut rima, kepeille meno väärästä välistä ja hidas korjaaminen, rauhoittelua jne. Loppufiilis kaaos.
LA Marco Mouwen: HYL kielto ja putkeen meno, koska etuilin ja tulin Raisan linjalle takaaleikkauskohdassa, muuten hyvä rata ilman virheitä. Tämä oli toka rata, jossa olin sentään ehtinyt katsoa medit ennen radalla menoa, mutta lähtö ekojen joukossa.
SU Marco Mouwen: HYL ihan kauheaa sekoilua. Ahdisti. Niin kisaaminen kuin huolikin. Kannoin Raisan pois radalta loppupuolella ja sitä ennen lappuun oli tullut merkinnät KK5K...
SU Allan Hansen: 5 vp, yliaikaa 4,70s ja sijoitus 5. Siisti, tosi tiukasti käskytetty rata, tiukat pysähdykset ja odotukset kontakteilla, kepeille meno väärästä välistä, hidas korjaaminen, muuten hyvä tunne radalla. Kertaalleen unohdin jo hetkeksi radan, mutta onneksi radalta löytyy numerot Smile
Allan Hansenin ihanneajat oli tiukat, toisella tosi löysät. Mutta Raisan ihanneajan ylitykset tuli kyllä ihan ylimääräisistä kielloista ja korjauksista, ei siis niinkään hitaasta etenemisestä.
Janni ja ranskalaisvahvistus Masi kisasivat myös Maxi1-luokassa saaden kaksi nollatulosta ja sijoittuen luokan 2. ja 1. !! Nyt hekin kisaavat kakkosissa :D
Olen aiemminkin huomannut radalle ekana lähtemisen ja maxien aloittamisen olevan meille ylivoimainen juttu. Tänä viikonloppuna kahdella radalla maxit aloitti ja olimme kerran radan ekana, kaksi kertaa kolmantena. Raisa kuumiaa rataantutustumista seuratessaan niin kovin (huutaa mun perään jne), ettei yhdelläkään noista radoista paikallaolo alussa alussa onnistunut kunnolla, kontaktit oli aika hirveää katsottavaa parissa kohtaa ja meille tuli kieltovirheitä esteiltä (!!), lisäksi pujotteluun sisäänmenot tökki. Tosin pujottelun ongelmat varmaan piilee paljolti siinä, että niitä on paljon vaikeutettu viikon aikana tehotreenatessa, jolloin tulee myös epäonnistumisia ja se tuo mukanaan epävarmuutta. Täytyy jatkaa hankalampia harjoituksia, mutta ennen ensi viikon kisoja tehdä parina iltana noita helppoja ja varmoja juttuja ja sitä myöten lisätä Raisan luottoa itseensä ja mun luottoa siihen. Lisäksi mun puolikuntoisuus tekee musta lyhytpinnaisen ja heti virheen jälkeen Raisa menee jotenkin hieman lukkoon mun hermostuessa. Tämä näkyy sitten haisteluna, epävarmuutena ja pahimmillaan A:n harjalta putoamisena ja lentokeinuna.
Ai niin, kisoihin "valmistautuminen" Maarian sairaalassa edellisenä yönä ei ainakaan auttanut asiaa: ystäväni kolmekymppisissä hän kaatui vessassa ja löi päänsä niin pahasti, ettei enää sen jälkeen pystynyt kohdentamaan katsetta tai pysymään pystyssä saati puhunut järkeviä (unohti mm. oman osoitteensa). Päivystyksessä sitten odoteltiin kello kolmeen asti (potilaista saisi aikamoisen komediasarjan) ja olin vasta neljältä kotona ja edelleen hieman huolissaan aivotärähdyksen johdosta. Ennen sunnuntain toista rataa kuulin onnekseni, että kaikki oli kunnossa ja - yllätys, yllätys - ote kisaamiseen oli sen jälkeen ihan toisenlainen.
Siis tää olis taas sitä henkisen valmentautumisen puolta. Vasta viimeiselle radalla päästiin noin kymmenentenä koirakkona, jolloin Raisa odotti autossa, käskytin tiukasti alussa paikallaolon (joka onnistui), kontaktit hurjan tiukoilla huudoilla kunnolla pysähtyen, vain kepeiltä tuli kieltovirhe kun ryysäsin liian pitkälle ja yliaikaa johtuen varmaan lähinnä kepeistä. Yllätys oli suuri, kun meidät kuulutettiin palkintojen jakoon viidennelle sijalle.
Vikasta radasta jäi hyvä mieli ja nyt yritän parantaa itseni ensi viikonlopuksi, niin kyllä niitä kunnon tuloksiakin sitten voi tulla.
Ai niin siis tulokset oli seuraavanlaiset:
LA Allan Hansen: 15 vp ja yliaikaa 12,33 s. Kielto suoraan edessä olevalta esteeltä, pudonnut rima, kepeille meno väärästä välistä ja hidas korjaaminen, rauhoittelua jne. Loppufiilis kaaos.
LA Marco Mouwen: HYL kielto ja putkeen meno, koska etuilin ja tulin Raisan linjalle takaaleikkauskohdassa, muuten hyvä rata ilman virheitä. Tämä oli toka rata, jossa olin sentään ehtinyt katsoa medit ennen radalla menoa, mutta lähtö ekojen joukossa.
SU Marco Mouwen: HYL ihan kauheaa sekoilua. Ahdisti. Niin kisaaminen kuin huolikin. Kannoin Raisan pois radalta loppupuolella ja sitä ennen lappuun oli tullut merkinnät KK5K...
SU Allan Hansen: 5 vp, yliaikaa 4,70s ja sijoitus 5. Siisti, tosi tiukasti käskytetty rata, tiukat pysähdykset ja odotukset kontakteilla, kepeille meno väärästä välistä, hidas korjaaminen, muuten hyvä tunne radalla. Kertaalleen unohdin jo hetkeksi radan, mutta onneksi radalta löytyy numerot Smile
Allan Hansenin ihanneajat oli tiukat, toisella tosi löysät. Mutta Raisan ihanneajan ylitykset tuli kyllä ihan ylimääräisistä kielloista ja korjauksista, ei siis niinkään hitaasta etenemisestä.
Janni ja ranskalaisvahvistus Masi kisasivat myös Maxi1-luokassa saaden kaksi nollatulosta ja sijoittuen luokan 2. ja 1. !! Nyt hekin kisaavat kakkosissa :D
perjantaina, syyskuuta 05, 2008
Viikon verran treenailua
Alkuviikosta alkoi flunssakin jo helpottaa ja niin pääsimme taas jatkamaan treenailua lähes normaaliin malliin.
Kotosalla ollaan harjoiteltu noutamista, lähinnä nopeata kapulaan tarttumista ja siinä ollaankin hurjasti edistytty, ja nyt Raisa tarttuu ohjatun noudon kapulaan samoin tein niin kotona kuin treenikentälläkin jos kapulan heittää noin seitsemän metrin päähän. Kotona ollaan harjoiteltu myös metalliesineen noutamista ja harjoiteltu ulkona laukkaamista kapula suussa joko niin, että juoksemme kummatkin tai niin, että Raisa tuo minulle kapulan pitkän matkan päästä jättäessäni sen paikalle kapulan ollessa välissämme maassa tai Raisun suussa.
Tiistaina Riitan kurssilla oli kisamainen treeni, jossa tehtiin voittajaluokka ruutuun asti ja lisäksi kaukkarit. Seuraaminen oli taas alussa haahuilua ja haistelua, mutta pina se muuttui varsin hyväksi ja tarkaksi kulkemiseksi. Paljon palkkaa ihan ekojen askeleiden jälkeen, jotta hyvät lähdöt vahvistuvat taas.
Liikkeessä istumisessa Raisan istuminen oli hieman hidas, jonka takia varmistelin turhaan, olis pitänyt vaan jatkaa eteenpäin.
Luoksetulo tosi hieno- kaikki välit laukkaa ja napakat pysähdykset hyvällä ilmeellä ja jatkokäskyjkä odottaen.
Ruutu ihan onnetonta haahuilua. Tylsää.
Kaukkarit takapalkalla periaatteessa hyvin, mutta kahden ekan jälkeen Raisa meinasi jo vaatia palkkaa ja jumitti muutamissa asennonvaihdoissa. Nyt pitäisi harjoitella enemmän 5-8 vaihtoa peräkkäin, jotta palkka ei tule aina ekasta tai tokasta vaihdosta.
TOKOssa ollaan keskitytty ruudun harjoitteluun. Yleensä ruutu löytyy hyvin, mutta valitettavasti seisominen ruudussa on edelleen ihan liian vaikeaa. Lyhyeltä matkalta ja toistot onnistuu, mutta eka kerta ja pitkä matka tuntuu mahdottomalta. Ei kiva. Luoksetuloja ja pysäytyksiä ja seuraamisia heti palkaten ollaan myös harjoiteltu. unohtamatta kauko-jumppaa olohuoneessa ja välillä ulkonakin. Kotona ollaan harjoiteltu usean minuutin paikallaoloja, mutta niitä pitäisi treenata viikko ahkerasti myös ulkona ja muiden koirien lähellä.
Agilitykentällä Ojangossa ollaan käyty useana iltana treenaamassa hieman keppikulmia ja kontakteja, ollaanpa tehty muutama hyppytekniikkatreenikin.
Eilen oli taas Merin agilitytreenit ja siellä oli aiheena kepit. Raisa osaa omatoimisen ja vaihdikkaan pujottelun kummaltakin puolelta, osaa etsiä pujottelun loivista kulmista ja kestää yleensä vedätystä ja valssausta ja takaa puolenvaihtoja. Nyt keskitytään vaikeampiinkin keppikulmiin Jonathan Wattsin metodilla ja lisätään etenemistä ja vaikeusastetta keppien suorittamisessa. Lopuksi harjoiteltiin rengasta ja valssauksia sekä takaa puolenvaihtoja vinosti estettä hypätessä. Rengas onnistui hyvin, muut ohjausjutut voisivat olla vielä sujuvampia.
Kotosalla ollaan harjoiteltu noutamista, lähinnä nopeata kapulaan tarttumista ja siinä ollaankin hurjasti edistytty, ja nyt Raisa tarttuu ohjatun noudon kapulaan samoin tein niin kotona kuin treenikentälläkin jos kapulan heittää noin seitsemän metrin päähän. Kotona ollaan harjoiteltu myös metalliesineen noutamista ja harjoiteltu ulkona laukkaamista kapula suussa joko niin, että juoksemme kummatkin tai niin, että Raisa tuo minulle kapulan pitkän matkan päästä jättäessäni sen paikalle kapulan ollessa välissämme maassa tai Raisun suussa.
Tiistaina Riitan kurssilla oli kisamainen treeni, jossa tehtiin voittajaluokka ruutuun asti ja lisäksi kaukkarit. Seuraaminen oli taas alussa haahuilua ja haistelua, mutta pina se muuttui varsin hyväksi ja tarkaksi kulkemiseksi. Paljon palkkaa ihan ekojen askeleiden jälkeen, jotta hyvät lähdöt vahvistuvat taas.
Liikkeessä istumisessa Raisan istuminen oli hieman hidas, jonka takia varmistelin turhaan, olis pitänyt vaan jatkaa eteenpäin.
Luoksetulo tosi hieno- kaikki välit laukkaa ja napakat pysähdykset hyvällä ilmeellä ja jatkokäskyjkä odottaen.
Ruutu ihan onnetonta haahuilua. Tylsää.
Kaukkarit takapalkalla periaatteessa hyvin, mutta kahden ekan jälkeen Raisa meinasi jo vaatia palkkaa ja jumitti muutamissa asennonvaihdoissa. Nyt pitäisi harjoitella enemmän 5-8 vaihtoa peräkkäin, jotta palkka ei tule aina ekasta tai tokasta vaihdosta.
TOKOssa ollaan keskitytty ruudun harjoitteluun. Yleensä ruutu löytyy hyvin, mutta valitettavasti seisominen ruudussa on edelleen ihan liian vaikeaa. Lyhyeltä matkalta ja toistot onnistuu, mutta eka kerta ja pitkä matka tuntuu mahdottomalta. Ei kiva. Luoksetuloja ja pysäytyksiä ja seuraamisia heti palkaten ollaan myös harjoiteltu. unohtamatta kauko-jumppaa olohuoneessa ja välillä ulkonakin. Kotona ollaan harjoiteltu usean minuutin paikallaoloja, mutta niitä pitäisi treenata viikko ahkerasti myös ulkona ja muiden koirien lähellä.
Agilitykentällä Ojangossa ollaan käyty useana iltana treenaamassa hieman keppikulmia ja kontakteja, ollaanpa tehty muutama hyppytekniikkatreenikin.
Eilen oli taas Merin agilitytreenit ja siellä oli aiheena kepit. Raisa osaa omatoimisen ja vaihdikkaan pujottelun kummaltakin puolelta, osaa etsiä pujottelun loivista kulmista ja kestää yleensä vedätystä ja valssausta ja takaa puolenvaihtoja. Nyt keskitytään vaikeampiinkin keppikulmiin Jonathan Wattsin metodilla ja lisätään etenemistä ja vaikeusastetta keppien suorittamisessa. Lopuksi harjoiteltiin rengasta ja valssauksia sekä takaa puolenvaihtoja vinosti estettä hypätessä. Rengas onnistui hyvin, muut ohjausjutut voisivat olla vielä sujuvampia.
lauantaina, elokuuta 30, 2008
Raisalle nollavoitto agilityn Maxi-2:ssa!!
Jangas Duck Soup eli Raisa pääsi tänään kisaamaan Maxi-2 luokkaan ohjaajanaan Meri Alku. Itse olin vielä niin puolikuntoinen flunssan jäljiltä ettei kisaamisesta olisi mitään tullut. Tuloksena eka radalta nollavoitto!! Tuomarina toimi Anne Tammiksalu Virosta. Hienoa Raisa ja Meri! Suuren suuri kiitos Merille, joka jaksoi lähteä kisaamaan treenattuaan vain kerran Raisulin kanssa. Nyt tarvitaan enää kaksi nousunollaa niin päästään kolmosluokkaan...
Tokaltakin radalta tuli hyvä suoritus, mutta virallisesti hylky, koska matkaan lähdettiin ilman lähtölupaa. Olin tosi ylpeä pikku-Riesasta, joka malttoi keskittyä sujuvaan etenemiseen vieraankin ohjaajan kanssa. Aikas pätevä tapaus :) Meri on meidän agilityryhmän kouluttaja, joten sikäli kyllä tuttu pari toisilleen. Kyllähän me joka viikko treeneissä tavataan eli oikeastaan saadaan osaltaan kiittää Meriä muutenkin meidän osaamisesta ;)
Raisan radat löytyy myös videoituna (kiitos Satu!):
Rata 1
Rata 2
Tokaltakin radalta tuli hyvä suoritus, mutta virallisesti hylky, koska matkaan lähdettiin ilman lähtölupaa. Olin tosi ylpeä pikku-Riesasta, joka malttoi keskittyä sujuvaan etenemiseen vieraankin ohjaajan kanssa. Aikas pätevä tapaus :) Meri on meidän agilityryhmän kouluttaja, joten sikäli kyllä tuttu pari toisilleen. Kyllähän me joka viikko treeneissä tavataan eli oikeastaan saadaan osaltaan kiittää Meriä muutenkin meidän osaamisesta ;)
Raisan radat löytyy myös videoituna (kiitos Satu!):
Rata 1
Rata 2
torstaina, elokuuta 28, 2008
Raisan treenailua
Tällä viikolla olen ollut keskiviikosta asti sairaslomalla flunssaisena. Tiistaina kuitenkin päästiin Riitan treeneihin katastrofimaisen kokeen jälkeen. Otettiin luoksetulo koemaisesti ja se näytti taas ihan hyvältä: Raisa jäi odottamaan reippaan näköisenä, tuli laukaten kaikki välit ja teki näppärät pysähdykset. Nyt meno näytti taas tutulta eikä semmoiselta ihmettelyltä kuin kokeessa. Seuraaminen oli osittain haistelua ja sen takia hieman onnetonta, välillä taas hyvällä paikalla, innokasta ja katsekontaktissa. Nurmikko hajuineen oli varmaan yksi syy, lisäksi mielestäni rauhoitteluakin oli hieman ilmassa. Lopuksi noutaminen lainakapulalla ja se näytti ihan yhtä kamalalta kuin kokeessa. Rauhoittelua, haistelua ja vielä kerran rauhoittelua. Nyt sitten taas palattiin tarttumisesta palkkaamiseen kanin karvalla ja lisäksi pitäisi tehdä paljon helppoja treenejä kotona, kun Raisa on hyvässä vireessä.
Flunssa on tietysti hyvänä apuna kotona treenaamisessa: kun ei jaksa lähteä ulos, niin on pakko puuhastella jotain kotona jaksaessaan, jottei Raisa tee pahojaan. Olemme siis harjoitelleet ohjatun noudon kapulalla ja metallinoutoesineellä kotona. Matkaa puolesta metristä melkein kymmeneen. Kotona Raisa tarttuu kapulaan nätisti, tulee reipasta ravia luokse ja odottaa kiltisti perusasennossa lupaa irrottaa kapulasta. Kyllä se siis kotona osaa ;)
Lisäksi olemme harjoitelleet kauko-ohjauksen istu-seiso, maahan-seiso asennon vaihtoja olohuoneessa peruutellen. Ja maassaolosta istumaan ja seisomaan nousemisia. Lisäksi ollaan harjoiteltu hieman ohjattua noutoa vasemmalle/oikealle ohjaten, olohuoneessa siis tätäkin. Harjoituksia olen jaksanut vain pienen hetken kerrallaan omasta heikosta kunnosta johtuen, joten Raisa on aina ollut tosi pirteä.
Tänään jaksoin raahata Raisun agilitykentälle Merin kanssa treenaamaan kauppareissulla. Saas nähdä olenko lauantaina niin hyvässä kunnossa, että selviän kisoihin vai joutuuko Meri Riesaa ohjaamaan... Yllättävän nätisti Raisa jaksoi Merin kanssa tehdä töitä. Vauhti näytti hieman tavallista rauhallisemmalta (vai onko se muka noin hitaan näköinen muutenkin?) ja aina välissä Raisa kiepsahti luokseni kääntymään.
Flunssa on tietysti hyvänä apuna kotona treenaamisessa: kun ei jaksa lähteä ulos, niin on pakko puuhastella jotain kotona jaksaessaan, jottei Raisa tee pahojaan. Olemme siis harjoitelleet ohjatun noudon kapulalla ja metallinoutoesineellä kotona. Matkaa puolesta metristä melkein kymmeneen. Kotona Raisa tarttuu kapulaan nätisti, tulee reipasta ravia luokse ja odottaa kiltisti perusasennossa lupaa irrottaa kapulasta. Kyllä se siis kotona osaa ;)
Lisäksi olemme harjoitelleet kauko-ohjauksen istu-seiso, maahan-seiso asennon vaihtoja olohuoneessa peruutellen. Ja maassaolosta istumaan ja seisomaan nousemisia. Lisäksi ollaan harjoiteltu hieman ohjattua noutoa vasemmalle/oikealle ohjaten, olohuoneessa siis tätäkin. Harjoituksia olen jaksanut vain pienen hetken kerrallaan omasta heikosta kunnosta johtuen, joten Raisa on aina ollut tosi pirteä.
Tänään jaksoin raahata Raisun agilitykentälle Merin kanssa treenaamaan kauppareissulla. Saas nähdä olenko lauantaina niin hyvässä kunnossa, että selviän kisoihin vai joutuuko Meri Riesaa ohjaamaan... Yllättävän nätisti Raisa jaksoi Merin kanssa tehdä töitä. Vauhti näytti hieman tavallista rauhallisemmalta (vai onko se muka noin hitaan näköinen muutenkin?) ja aina välissä Raisa kiepsahti luokseni kääntymään.
maanantaina, elokuuta 25, 2008
Sorsakoira Paavo ja Raisan huokaus ja huono ihminen
Aloitetaanpa näistä erittäin iloisista uutisista: eli Paavosta! Reetta laittoi viikolla viestiä, että Paavo oli osallistunut sorsastuksen avajaisiin 20.8 Reetan veljen kanssa. Yölennon aikana Paavo oli löytänyt kaislikosta haavakon ja veli oli sitten ampunut linnun veteen. Noutomatkaa Paavolle oli kuulemma tullut miltei 30 metriä ja nyt Reetta on sitten ylpeä noutavan lintukoiran omistaja :) Paavo on aikas pätevä.
Lauantaina tunsin olevani maailman epäreiluin ja kurjin koiranohjaaja ikinä. Tulokset TOKO-kokeessa voi sitten ihan arvata jokainen. Itse asiassa armoton vitutus alkoi jo keskiviikkona ja jatkui aina tähän päivään saakka. Syitä lieni monia ja se alkoi vieraasta, jonka piti tulla käymään pe-su, mutta joka viipyikin täällä to-ma eikä flunssakaan saati tuo aina yhtä zen-koulutyö tänään oikein auttanut asiaa. Raisa-parka säälitti, koska se reagoi hurjan voimakkaasti siihen, että olin todella huonotuulinen. Mistään ei siis tullut yhtään mitään ja olis varmaan pitänyt napata pikku-prinsessa syliin kehästä ja viedä se ulottumattomiini ;)
Toinen kun vaan kovasti yritti minua rauhoitella haistelemalla, jäämällä taakse, pitämällä päätä alhaalla ja jopa pissaamalla. Raisa-rassu näytti todella onnettomalta ja tunsin itseni kaiken puolin oikeaksi hirmuksi, vaikken sille pikkuressulle ollutkaan vihainen. Kaikelle muulle kylläkin... Se ei uskaltanut oikein omin luvin minua rauhoittelematta tarttua noutoesineisiin, ruudussa se oli tosi epävarma, luoksetulosta ei tullut yhtään mitään, paikallaolossa yksi ohjaaja myöhästyi usealla minuutilla muiden odottaessa kehässä eikä se ainakaan minun tuultani parantanut, ja Raisa tarjottuaan maahanmenoa useaan kertaa kehässä oli viimein paikalle jätettäessä ihan epävarma eikä varmaan missään vaiheessa ymmärtänyt paikallaoloon jääneensäkään.
Vitutti siis kokeessakin. Ja lopulta tuli väsymys. Mutta käytettiin sentään osa odotusajasta treenaamiseen, jossa sain keskittyä Raisan ja itseni piristämiseen.
Kaisakaan ei ollut sunnuntaina pirteimmillään, kun Remu teki kokeessa nollan lähdettyä taas kolmesti hirven jäljille tehtyään tyypillisesti muuten hyvää työtä. Eikä kait sekään asiaa helpottanut, että kokeessa oli kuulemma oltu kellon ympäri...
Jotkut päivät vois vaan keleta pikakelauksella ja tää viikonloppu laskettakoon niihin. Piste. Vaikka sanotaan, etten päivääkään vaihtaisi pois, niin lauantain olisin voinut vaihtaa parempaan.
Lauantaina tunsin olevani maailman epäreiluin ja kurjin koiranohjaaja ikinä. Tulokset TOKO-kokeessa voi sitten ihan arvata jokainen. Itse asiassa armoton vitutus alkoi jo keskiviikkona ja jatkui aina tähän päivään saakka. Syitä lieni monia ja se alkoi vieraasta, jonka piti tulla käymään pe-su, mutta joka viipyikin täällä to-ma eikä flunssakaan saati tuo aina yhtä zen-koulutyö tänään oikein auttanut asiaa. Raisa-parka säälitti, koska se reagoi hurjan voimakkaasti siihen, että olin todella huonotuulinen. Mistään ei siis tullut yhtään mitään ja olis varmaan pitänyt napata pikku-prinsessa syliin kehästä ja viedä se ulottumattomiini ;)
Toinen kun vaan kovasti yritti minua rauhoitella haistelemalla, jäämällä taakse, pitämällä päätä alhaalla ja jopa pissaamalla. Raisa-rassu näytti todella onnettomalta ja tunsin itseni kaiken puolin oikeaksi hirmuksi, vaikken sille pikkuressulle ollutkaan vihainen. Kaikelle muulle kylläkin... Se ei uskaltanut oikein omin luvin minua rauhoittelematta tarttua noutoesineisiin, ruudussa se oli tosi epävarma, luoksetulosta ei tullut yhtään mitään, paikallaolossa yksi ohjaaja myöhästyi usealla minuutilla muiden odottaessa kehässä eikä se ainakaan minun tuultani parantanut, ja Raisa tarjottuaan maahanmenoa useaan kertaa kehässä oli viimein paikalle jätettäessä ihan epävarma eikä varmaan missään vaiheessa ymmärtänyt paikallaoloon jääneensäkään.
Vitutti siis kokeessakin. Ja lopulta tuli väsymys. Mutta käytettiin sentään osa odotusajasta treenaamiseen, jossa sain keskittyä Raisan ja itseni piristämiseen.
Kaisakaan ei ollut sunnuntaina pirteimmillään, kun Remu teki kokeessa nollan lähdettyä taas kolmesti hirven jäljille tehtyään tyypillisesti muuten hyvää työtä. Eikä kait sekään asiaa helpottanut, että kokeessa oli kuulemma oltu kellon ympäri...
Jotkut päivät vois vaan keleta pikakelauksella ja tää viikonloppu laskettakoon niihin. Piste. Vaikka sanotaan, etten päivääkään vaihtaisi pois, niin lauantain olisin voinut vaihtaa parempaan.
lauantaina, elokuuta 16, 2008
Raisalle 2. sijoitus Maxi-2 luokasta (ja 5 vp)
Raisa pääsi tänään kisaamaan agiliitoa Lohjalle ja ihan hyvin meillä menikin. Tuomariharjoittelijana oli Henri Luomala ja ylituomarina toimi Anne Savioja. Taas ennen rataa pidin neitokaisen hyyyvin rauhallisena harjoittelemalla parin askeleen seuraamisia ja syöttämällä namia. Eilen illan treenit Ojangossa yhdeksän jälkeen illalla taisivat olla myös avuksi... Radalla Raisa oli tavallista rauhallisempi mennen kuitenkin ihan hyvää vauhtia, tehden tarkat kontaktit (kunnon pysähdyksin) ja odottaen alussa lähtölupaa kuuliaisesti. Ohjauskuviot menivät aika hyvin suunnitellusti, yksi valssini oli hieman onneton ja sen jälkeen tulikin radan ainoa virhe eli pudonnut rima. Eli tuloksena oli siis 5 virhepistettä, mutta sillä heltisi sentään toinen sija luokassa ja saatiin tosi hienoja palkintoja. Tokihan se vitonen hiukan harmittaa, mutta vastahan me kisattiin kolmatta kertaa (toista päivää) kakkosissa :)
Nupun taippariarvostelu löytyy blogista, sain kopion postitse viikolla. Eli heinäkuun 25. päivän kohdalta voi käydä lukemassa Nupun hienon arvostelun. Nupun perhe lähti taas Irlantiin, mutta Nuppu jäi vielä tänne Suomeen ainakin muutamaksi kuukaudeksi tai jouluun saakka.
Aloitin työt viikolla ja eilen tunsin jo itseni puolikuolleeksi. Kati-paran rytmi on mennyt hieman sekaisin ja se on herätellyt minua pissahädän takia useana yönä neljän-viiden aikaan ja siitä syystä yöunet ovat jääneet ihan olemattomiksi.
Tiistaina oltiin kuitenkin Riitan TOKO-treeneissä ja harjoiteltiin kisojen kompastuskiviä ruutua, kaukkareita ja tunnaria. Ruutua harjoiteltiin useaan kertaan ja ongelmana oli siellä seisomassa pysyminen ja siitä edelleen maahanmeno. Ollaan siis päästy jo siihen, että Raisa yleensä kyllä käskystä pysähtyy, mutta jollei mitään tapahdu se lähtee jatkamaan matkaa. Välillä käskyyn reagointi on niin hidasta, että se ehtii ulos ruudusta ennen kuin suostuu pysähtymöään. Ilmeisesti se etsii lelua vimmatusti. Eli nyt kahdenlaisia harjoituksia: lelu lentää Raisan ollessa vielä liikkeessä samaan aikaan kun huudan käskyn ja lisäksi niitä pysähtymistreenejä, joissa sen pitää katsoa minua ja voin liikkua sitä kohti kehuen sitä ennen kuin se saa palkan työstä. Lisäksi pitäisi harjoitella enemmän koko liiketta maahanmenoineen ja muine koukeroineen. Tunnari meni ihan hyvin, ihan pientä pureskelua tullessa. Nyt tehdään paljon pitämis- ja tuomisharjoituksia tunnarikapulalla kotona. Myös niitä, että jätän Raisan istumaan kapula suussa ja se vaan tuo ja luovuttaa sen minulle. Kolmantena liikkeenä oli siis kauko-ohjaus. Siinä eteenpäin liikkumista tapahtuu käytännössä vain seisomaan nousuissa ja niitä harjoitellaan nyt niin, että otan aina askeleen Raisua kohti antaessani käskyn, jolloin se käytännössä hieman peruuttaa. Toivottavasti se nyt oppii oikean suoritustavan ja alkaa käyttämään takaosaansa kunnolla.
TOKOilu on ollut turhan laiskaa loppuviikolla. Kotona ollaan harjoiteltu kaukkarien tekniikkaa ja tunnarikapulan tuomista, mutta varsinaiset ulkotreenit ovat jääneet aika nollaan. Torstaina harjoiteltiin hyppynouto (pätevä Raisa), luoksetulon seisomista (hienosti) ja ruutua (jonka edestä löytyi kiva haju, väsymys taisi iskeä agilitytreenien jälkeen). Ruutu harjoitukset menivät ihan säätämiseksi lukuunottamatta sitä, että kutsuin Raisan ruudun läpi luokseni ruutu-käskyllä. Kerran se kyllä karkasi ruutuun omin lupineen...
Kisojen jälkeen käytiin vielä tokoilemassa vesisateessa lähikentällä. Aiheena yllättäen ruutu, tunnari, liikkeestä istuminen ja luoksetulo. Aloitettiin ruudulla, jonne ekat lähetykset meni ihan hyvin, mutta Raisa mentyään ruudun keskelle ajautuu sitten helposti vasempaan reunaan. Palkkasin sen kuitenkin pysähdyksistä, vaikka ne tehtiin hieman viiveellä ja sivuun. Kertaalleen vauhdilla luoksetulo ruutuun ja siinä pysäytys. Jonkun kerran neitokainen lähti haahuilemaan sivulle omiaan eikä ollut ruutua huomaavinaankaan... Ärsyttävää.
Sen jälkeen jatkettiin tunnarin merkeissä ja se onnistuikin hienosti alusta loppuun. Palautus rauhallista ravia, mutta ilman minkäänlaisia lisäkäskyjä tai kiemuroita :)
Liikkeestä istuminen siististi ja nopeasti. Luoksetulosta pysähdyksissä muutaman askeleen viive, mutta jatkot laukaten ja siinä palkka. Lisäksi pylvään kiertäminen lopuksi ja siitä hieno pysäytys.
Jatkettiin vielä lopuksi ruutuilua ja tällä kertaa koko liikkeenä. Saatiin ihan hienosti onnistunut kokonaisuus, vaikka tassut jäikin ruudun etureunan ulkopuolelle. Kuitenkin reipas ruutuunmeno, totellut käskyt ruudussa ja loppuun vauhdikas luoksetulo ja siitä seuraaminen. Loppuun aikamoinen sadetanssi ja sitten hyvillä mielin kotiin. Raisu osaa ja tekee :)
Agilityä on treenattu aika ahkerasti. Tiistaina Raisa pääsi mukaan springeriryhmän koulutukseen, kun osallistujia oli niin vähän. Tehtiin Annan Oreniuksen harjoitusrataa leiriltä ja kyllä selvästi petrattiin monia kohtia, ja vauhtia oli ihan Raisamaisen reippaasti. Torstaina Merin ryhmässä oli hyppytekniikkaa, jossa oli kolme aitaa kolmen metrin välein ja koira piti saada hyppäämään ilman väliaskeleita. Hitaassa vauhdissa Raisa osaa hyvin ajoittaa hypyt, mutta vauhdin kasvaessa tulee rimoja alas eikä se oikein osaa arvioida välimatkoja. Puolikaaren muotoisella radalla liikkuminen ja hyppääminen sujui paremmin. Perjantaina käytiin tekemässä samaa hyppytreeniä uudelleen ja se alkoi jo hiljalleen sujua. Hyppytekniikkaa pitää hioa paljon myös tulevaisuudessa. Kisoissa rimoja on tippunut muutaman kerran: kaksi kertaa huonon valssini jälkeen (kummallakin kertaa meni nollatulos sivu suun, viimeksi siis tänään), kerran eka rima Raisan varastaessa ja jollain radalta kaksi rimaa, joskin ohjasinkin Riesaa hieman huolimattomasti. Lisäksi ollaan hiottu kontakteja ja keppien suoritusta joka kerralla.
Paavokin pääsi pitkästä aikaa agilitykisoihin viime sunnuntaina. Eka rata oli kuulemma hieman kohellusta, mutta jo toisella radalla Paavo ja Reetta olivat tehneet hienoa ja virheetöntä rataa muuten, mutta valitettavasti keppien kohdalla räyhännyt koira oli saanut pojan mielenkiinnon herpaantumaan ja tuloksena hylky. Huonoa tuuria oli siis matkassa. Paavo pääsee kuitenkin pian kisaamaan uudestaan, toivottavasti paremmalla onnella :)
Reetta ja Paavo muuttivat Kuopioon ja nyt lienee agilityseuran vaihto edessä. Kaisa ja Remu puolestaan joutuvat vaihtamaan koulutusohjaajaa edellisen lopettaessa treenien vetämisen.
Nupun taippariarvostelu löytyy blogista, sain kopion postitse viikolla. Eli heinäkuun 25. päivän kohdalta voi käydä lukemassa Nupun hienon arvostelun. Nupun perhe lähti taas Irlantiin, mutta Nuppu jäi vielä tänne Suomeen ainakin muutamaksi kuukaudeksi tai jouluun saakka.
Aloitin työt viikolla ja eilen tunsin jo itseni puolikuolleeksi. Kati-paran rytmi on mennyt hieman sekaisin ja se on herätellyt minua pissahädän takia useana yönä neljän-viiden aikaan ja siitä syystä yöunet ovat jääneet ihan olemattomiksi.
Tiistaina oltiin kuitenkin Riitan TOKO-treeneissä ja harjoiteltiin kisojen kompastuskiviä ruutua, kaukkareita ja tunnaria. Ruutua harjoiteltiin useaan kertaan ja ongelmana oli siellä seisomassa pysyminen ja siitä edelleen maahanmeno. Ollaan siis päästy jo siihen, että Raisa yleensä kyllä käskystä pysähtyy, mutta jollei mitään tapahdu se lähtee jatkamaan matkaa. Välillä käskyyn reagointi on niin hidasta, että se ehtii ulos ruudusta ennen kuin suostuu pysähtymöään. Ilmeisesti se etsii lelua vimmatusti. Eli nyt kahdenlaisia harjoituksia: lelu lentää Raisan ollessa vielä liikkeessä samaan aikaan kun huudan käskyn ja lisäksi niitä pysähtymistreenejä, joissa sen pitää katsoa minua ja voin liikkua sitä kohti kehuen sitä ennen kuin se saa palkan työstä. Lisäksi pitäisi harjoitella enemmän koko liiketta maahanmenoineen ja muine koukeroineen. Tunnari meni ihan hyvin, ihan pientä pureskelua tullessa. Nyt tehdään paljon pitämis- ja tuomisharjoituksia tunnarikapulalla kotona. Myös niitä, että jätän Raisan istumaan kapula suussa ja se vaan tuo ja luovuttaa sen minulle. Kolmantena liikkeenä oli siis kauko-ohjaus. Siinä eteenpäin liikkumista tapahtuu käytännössä vain seisomaan nousuissa ja niitä harjoitellaan nyt niin, että otan aina askeleen Raisua kohti antaessani käskyn, jolloin se käytännössä hieman peruuttaa. Toivottavasti se nyt oppii oikean suoritustavan ja alkaa käyttämään takaosaansa kunnolla.
TOKOilu on ollut turhan laiskaa loppuviikolla. Kotona ollaan harjoiteltu kaukkarien tekniikkaa ja tunnarikapulan tuomista, mutta varsinaiset ulkotreenit ovat jääneet aika nollaan. Torstaina harjoiteltiin hyppynouto (pätevä Raisa), luoksetulon seisomista (hienosti) ja ruutua (jonka edestä löytyi kiva haju, väsymys taisi iskeä agilitytreenien jälkeen). Ruutu harjoitukset menivät ihan säätämiseksi lukuunottamatta sitä, että kutsuin Raisan ruudun läpi luokseni ruutu-käskyllä. Kerran se kyllä karkasi ruutuun omin lupineen...
Kisojen jälkeen käytiin vielä tokoilemassa vesisateessa lähikentällä. Aiheena yllättäen ruutu, tunnari, liikkeestä istuminen ja luoksetulo. Aloitettiin ruudulla, jonne ekat lähetykset meni ihan hyvin, mutta Raisa mentyään ruudun keskelle ajautuu sitten helposti vasempaan reunaan. Palkkasin sen kuitenkin pysähdyksistä, vaikka ne tehtiin hieman viiveellä ja sivuun. Kertaalleen vauhdilla luoksetulo ruutuun ja siinä pysäytys. Jonkun kerran neitokainen lähti haahuilemaan sivulle omiaan eikä ollut ruutua huomaavinaankaan... Ärsyttävää.
Sen jälkeen jatkettiin tunnarin merkeissä ja se onnistuikin hienosti alusta loppuun. Palautus rauhallista ravia, mutta ilman minkäänlaisia lisäkäskyjä tai kiemuroita :)
Liikkeestä istuminen siististi ja nopeasti. Luoksetulosta pysähdyksissä muutaman askeleen viive, mutta jatkot laukaten ja siinä palkka. Lisäksi pylvään kiertäminen lopuksi ja siitä hieno pysäytys.
Jatkettiin vielä lopuksi ruutuilua ja tällä kertaa koko liikkeenä. Saatiin ihan hienosti onnistunut kokonaisuus, vaikka tassut jäikin ruudun etureunan ulkopuolelle. Kuitenkin reipas ruutuunmeno, totellut käskyt ruudussa ja loppuun vauhdikas luoksetulo ja siitä seuraaminen. Loppuun aikamoinen sadetanssi ja sitten hyvillä mielin kotiin. Raisu osaa ja tekee :)
Agilityä on treenattu aika ahkerasti. Tiistaina Raisa pääsi mukaan springeriryhmän koulutukseen, kun osallistujia oli niin vähän. Tehtiin Annan Oreniuksen harjoitusrataa leiriltä ja kyllä selvästi petrattiin monia kohtia, ja vauhtia oli ihan Raisamaisen reippaasti. Torstaina Merin ryhmässä oli hyppytekniikkaa, jossa oli kolme aitaa kolmen metrin välein ja koira piti saada hyppäämään ilman väliaskeleita. Hitaassa vauhdissa Raisa osaa hyvin ajoittaa hypyt, mutta vauhdin kasvaessa tulee rimoja alas eikä se oikein osaa arvioida välimatkoja. Puolikaaren muotoisella radalla liikkuminen ja hyppääminen sujui paremmin. Perjantaina käytiin tekemässä samaa hyppytreeniä uudelleen ja se alkoi jo hiljalleen sujua. Hyppytekniikkaa pitää hioa paljon myös tulevaisuudessa. Kisoissa rimoja on tippunut muutaman kerran: kaksi kertaa huonon valssini jälkeen (kummallakin kertaa meni nollatulos sivu suun, viimeksi siis tänään), kerran eka rima Raisan varastaessa ja jollain radalta kaksi rimaa, joskin ohjasinkin Riesaa hieman huolimattomasti. Lisäksi ollaan hiottu kontakteja ja keppien suoritusta joka kerralla.
Paavokin pääsi pitkästä aikaa agilitykisoihin viime sunnuntaina. Eka rata oli kuulemma hieman kohellusta, mutta jo toisella radalla Paavo ja Reetta olivat tehneet hienoa ja virheetöntä rataa muuten, mutta valitettavasti keppien kohdalla räyhännyt koira oli saanut pojan mielenkiinnon herpaantumaan ja tuloksena hylky. Huonoa tuuria oli siis matkassa. Paavo pääsee kuitenkin pian kisaamaan uudestaan, toivottavasti paremmalla onnella :)
Reetta ja Paavo muuttivat Kuopioon ja nyt lienee agilityseuran vaihto edessä. Kaisa ja Remu puolestaan joutuvat vaihtamaan koulutusohjaajaa edellisen lopettaessa treenien vetämisen.
lauantaina, elokuuta 09, 2008
Paavo selvitti taipumuskokeen
Paavo eli Jangas Dirty Harry ja Reetta Huovinen osallistuivat tänään taipumuskokeeseen Mikkelissä. Tuomarina toimi Kati Huovila. Paavo oli D-pentueen viimeinen taipumuskokeeseen osallistunut ja ihan jokainen selvitti kokeen ensimmäisellä kerralla :D Olen aikas ylpeä niin taitavista kasvateistani kuin heidän aktiivisista ohjaajistaankin. Kukaan porukasta ei tosin ole juuri tainnut treenata taipparia varten, jos ei yhtä laahausjälkeä lasketa...
Tässä vielä Paavon arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen:
Iloisesti häntää heiluttava Paavo yhtyy leikkiin toisten koirien kanssa ja antaa hyvin kosketella
Haku ja laukaus:
Paavon haku on erittäin vauhdikas ja välillä liiankin laaja. Lakauksissa pysähtyy, katsoo ja menee etsimään ampumasuuntaan. Muutaman kutsun jälkeen kytkettäväksi.
Jäljestys
Innolla ja iloisesti jäljestävä Paao etenee maa- ja ilmavainulla. Kulma tarkasti, kaatoa haisteli, otti suuhun.
Vesityö
Ui, nouti ja toi pukin rantaan
Tottelevaisuus
Vauhdikkuudesta tottelevaisuus kärsii
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Yhteistyö toimii melko hyvin ja jatkossa vauhtia on jarrutettava yhteistyön sujumiseksi.
Onneksi olkoon vielä Reetta ja Paavo! Eipä tällaisia pentueita montaa taida olla, että kaikki seitsemän ovat läpäisseet taipumuskokeen ja vieläpä ensi kerralla :)
Tässä vielä Paavon arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen:
Iloisesti häntää heiluttava Paavo yhtyy leikkiin toisten koirien kanssa ja antaa hyvin kosketella
Haku ja laukaus:
Paavon haku on erittäin vauhdikas ja välillä liiankin laaja. Lakauksissa pysähtyy, katsoo ja menee etsimään ampumasuuntaan. Muutaman kutsun jälkeen kytkettäväksi.
Jäljestys
Innolla ja iloisesti jäljestävä Paao etenee maa- ja ilmavainulla. Kulma tarkasti, kaatoa haisteli, otti suuhun.
Vesityö
Ui, nouti ja toi pukin rantaan
Tottelevaisuus
Vauhdikkuudesta tottelevaisuus kärsii
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Yhteistyö toimii melko hyvin ja jatkossa vauhtia on jarrutettava yhteistyön sujumiseksi.
Onneksi olkoon vielä Reetta ja Paavo! Eipä tällaisia pentueita montaa taida olla, että kaikki seitsemän ovat läpäisseet taipumuskokeen ja vieläpä ensi kerralla :)
keskiviikkona, elokuuta 06, 2008
Raisalle TOKOsta VOI3!
No nyt se tulos sitten saatiin voittajaluokasta, vaikka pientä hämminkiä oli toki tänäänkin. Tuomarina Loviisan iltakokeessa Hannele Pörsti ja koe raviradalla, jossa onneksi laiduntava hevonen pysyi hieman kauempana. Kaiken kaikkiaan Raisa oli taas hyvin pirteä ja välillä vähän turhankin vallaton.
Paikalla makaaminen meni piitkästä aikaa nollille. Raisa oli kahden minuutin kohdalla noussut seisomaan ja mennyt sitten uudestaan maahan, mutta nollannut siis näin liikkeen. Lisää harjoitusta, ei kyllä rehellisyyden nimessä ollakaan treenattu paikallaoloja juurikaan koko kesänä. Siis 0.
Seuraaminen taluttimetta oli mielestäni ihan hyvää, pahimmat virheet kartettiin, kuvio oli mielestäni jopa tavallista pidempi. Käännökset vasemmalle tavallista onnistuneempia, muutamassa käännöksessä unohdin varmaan hidastaa ja Raisa hieman jäi. Kontakti säilyi suurimman osan seuraamisesta. 7,5
Istuminen seuraamisen yhteydessä onnistui hyvin, joskin taas hieman varmistelin, hidastelin ja katsoin, että Raisa varmasti istuu. Pitäisi alkaa hiljalleen luottaa, että liike onnistuu. 8.
Luoksetulossa seisominen aavistuksen venyi ja tulo seisomisesta maahanmenoon ravia, muuten luoksetulomatkat laukalla ja vauhdikas perusasentoon tuleminen. 8
Ruutu meni tylsästi nollille. Raisa etsi ruutua hetken aikaa, mutta meni sinne lopulta ja uskoi heti seiso-käskyn. Sen sijaan maahanmenoon tarvittiin kolme käskyä (nollaaminen), kun Raisa haisteli ruudun nauhaa. En osaa sanoa, oliko ruudussa niin kiinnostava haju, vai rauhoitteliko Raisa minua, koska olen viime aikoina palkinnut lähes aina seisomisesta ja maahanmenoa ei olla juurikaan otettu tähän yhteyteen. 0
Hyppynouto hyvin, taas vauhtia mennessä hieman enemmän ja pieni haistelu ennen tarttumista. 9
Metalliesineen nouto tavallista vähemmin haisteluin ja pisteitäkin 8,5. Edistytään selvästi noudoissa ja Raisa alkaa unohtaa, että aikanaan kielsin laippoihin tarttumisesta :)
Tunnistusnoudossa taas laukaten kapuloille, tarkka haistelu, omaan tarttuminen ja sen suoraviivainen tuominen (vihdoin tämä onnistui kokeessa), tosin Raisa hieman pureskeli kapulaa matkalla tai ainakin mälväsi suussaan. 8
Kauko-ohjaus oli edellisen liikkeen kanssa suurin työvoitto. Ensimmäiseen seiso-käskyyn tarvitsin kaksi käskyä, muut ekalla. Raisa liikkui eteenpäin noin parikymmentä senttiä. Pisteitä 8. Jihuu, aikamoinen edistyminen viime viikosta.
Kokonaisvaikutus 7, Raisa on edelleen Vilja Vallaton. Raisaa pitäisi käskyttää liikkeiden välillä heti maahan, koska se oikeasti touhuilee kaikki väliajat vilkkaaseen touho-tapaansa. Toisaalta se on ilmeisen positiivinen ja hauska kisakaveri, joten en viistisi liikaakaan äkseerata.
Yhteensä pisteitä kerääntyi 192,5 kahdesta nollasta huolimatta ja saatiin 3-tulos. Nyt ollaan onnistuttu kokeessa joka liikkeessä edes kerran, josko seuraavalla kerralla saataisiin kaikki onnistumaan samassa kokeessa :)
Viime viikonloppuna Raisan velipojat Tarmo ja Remu osallistuivat MEJÄ-mestaruuteen, mutta peuran jäljet veivät voiton ja tuloksena AVO0 kummallakin. Tarmon jäljeltä oli vieläpä useita peurahavaintojakin. Toisaalta Tarmosta tuli sentään metsäsnpoika ja Remusta suloisin risukasa ja pojat saivat kivat lelut palkinnoiksi :)
Sunnuntaina kisasimme Raisan kanssa ekaa kertaa kakkosissa agilityssa, mutta pilasin omalla väsymykselläni meidän suoritukset. En kerta kaikkiiaan enää jaksanut tarpeeksi. Raisa oli taas yllättäen vauhdikas ja iloinen menijä.
Paikalla makaaminen meni piitkästä aikaa nollille. Raisa oli kahden minuutin kohdalla noussut seisomaan ja mennyt sitten uudestaan maahan, mutta nollannut siis näin liikkeen. Lisää harjoitusta, ei kyllä rehellisyyden nimessä ollakaan treenattu paikallaoloja juurikaan koko kesänä. Siis 0.
Seuraaminen taluttimetta oli mielestäni ihan hyvää, pahimmat virheet kartettiin, kuvio oli mielestäni jopa tavallista pidempi. Käännökset vasemmalle tavallista onnistuneempia, muutamassa käännöksessä unohdin varmaan hidastaa ja Raisa hieman jäi. Kontakti säilyi suurimman osan seuraamisesta. 7,5
Istuminen seuraamisen yhteydessä onnistui hyvin, joskin taas hieman varmistelin, hidastelin ja katsoin, että Raisa varmasti istuu. Pitäisi alkaa hiljalleen luottaa, että liike onnistuu. 8.
Luoksetulossa seisominen aavistuksen venyi ja tulo seisomisesta maahanmenoon ravia, muuten luoksetulomatkat laukalla ja vauhdikas perusasentoon tuleminen. 8
Ruutu meni tylsästi nollille. Raisa etsi ruutua hetken aikaa, mutta meni sinne lopulta ja uskoi heti seiso-käskyn. Sen sijaan maahanmenoon tarvittiin kolme käskyä (nollaaminen), kun Raisa haisteli ruudun nauhaa. En osaa sanoa, oliko ruudussa niin kiinnostava haju, vai rauhoitteliko Raisa minua, koska olen viime aikoina palkinnut lähes aina seisomisesta ja maahanmenoa ei olla juurikaan otettu tähän yhteyteen. 0
Hyppynouto hyvin, taas vauhtia mennessä hieman enemmän ja pieni haistelu ennen tarttumista. 9
Metalliesineen nouto tavallista vähemmin haisteluin ja pisteitäkin 8,5. Edistytään selvästi noudoissa ja Raisa alkaa unohtaa, että aikanaan kielsin laippoihin tarttumisesta :)
Tunnistusnoudossa taas laukaten kapuloille, tarkka haistelu, omaan tarttuminen ja sen suoraviivainen tuominen (vihdoin tämä onnistui kokeessa), tosin Raisa hieman pureskeli kapulaa matkalla tai ainakin mälväsi suussaan. 8
Kauko-ohjaus oli edellisen liikkeen kanssa suurin työvoitto. Ensimmäiseen seiso-käskyyn tarvitsin kaksi käskyä, muut ekalla. Raisa liikkui eteenpäin noin parikymmentä senttiä. Pisteitä 8. Jihuu, aikamoinen edistyminen viime viikosta.
Kokonaisvaikutus 7, Raisa on edelleen Vilja Vallaton. Raisaa pitäisi käskyttää liikkeiden välillä heti maahan, koska se oikeasti touhuilee kaikki väliajat vilkkaaseen touho-tapaansa. Toisaalta se on ilmeisen positiivinen ja hauska kisakaveri, joten en viistisi liikaakaan äkseerata.
Yhteensä pisteitä kerääntyi 192,5 kahdesta nollasta huolimatta ja saatiin 3-tulos. Nyt ollaan onnistuttu kokeessa joka liikkeessä edes kerran, josko seuraavalla kerralla saataisiin kaikki onnistumaan samassa kokeessa :)
Viime viikonloppuna Raisan velipojat Tarmo ja Remu osallistuivat MEJÄ-mestaruuteen, mutta peuran jäljet veivät voiton ja tuloksena AVO0 kummallakin. Tarmon jäljeltä oli vieläpä useita peurahavaintojakin. Toisaalta Tarmosta tuli sentään metsäsnpoika ja Remusta suloisin risukasa ja pojat saivat kivat lelut palkinnoiksi :)
Sunnuntaina kisasimme Raisan kanssa ekaa kertaa kakkosissa agilityssa, mutta pilasin omalla väsymykselläni meidän suoritukset. En kerta kaikkiiaan enää jaksanut tarpeeksi. Raisa oli taas yllättäen vauhdikas ja iloinen menijä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)