Hyvän Uuden Wuoden toivotus!

Joulun aika tuntuu aina reintävän niin kovin nopeasti. Glögi-kisoissa joulua edeltävänä torstaina kasvatin omistajien kesken vaihdoimme koiria ja hurjan virallisen glögikisan voittoon liitivät Roosa ja Dante, jotka saivat hienosti puhtaan radan :) Tällä viikolla tokoiltiin porukalla. Joulua vietimme äitini Tampereella, jossa jaloissa pyöri 5 koiraa (walesilaisia joukosta olivat Harry, Kati ja Raisa).

Taas vuoden kiiruhtaessa kohti loppua on hyvä muistella tapahtunutta. Onkin ollut aivan ihana, onnellinen ja aktiivinen vuosi, toivottavasti tällaisia tulee vielä paljon lisää. Kiitos kaikille kasvatin omistajille aktiivisuudestanne :)

Tässä vielä pieni katsaus kuluneeseen vuoteen. 

B-pentue täytti 8 vuotta ja koko veteraaniporukka viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviään. 

C-pentue tuli 7 vuoden ikään ja vuoden aikana pääsin tapaamaan sekä Aksua (Cordon Bleu) että Elvistä (Cola For Elvis). Hemuli on keskittynyt loppuvuoden perheen uuden vauvan hoitoon.

Jangas Duck Soup eli Raisa on ollut tyylilleen uskollisena reipas kaveri kaikkeen harrastamiseen: agilitystä saimme kaksi agility-SERTiä ja ensi vuonna pääsemme metsästämään agilityvalion arvoa. TOKOssa saimme VOI1-tuloksen,. joka oikeuttaa kisaamaan erikoisvoittajaluokassa. Näyttelyssä Raisa saavutti Ru Mva:n arvon, kiitos Lauran :)

Jangas Direct Action ja Kaisa ovat tokoilleet saaden ALO1-tuloksen ja ehtivät kerran käydä avoimessa luokassakin saamassa AVO3-palkinnon. Hyvin tehty!

Muitakin sisaruksia olen ehtinyt tavata: niin Ticoa, Tarmoa kuin Nuppuakin. Kaikilla on edelleen kova vauhti päällä, vaikka 5 vuotta tulikin jo täyteen :) Nuppu kävikin koko syksyn ahkerasti ja tuloksekkaasti jahdissa.

Jangas Ees-Taas synnytti elokuussa Jangas G-pentueen kuusi suloista pisamanaamaa.

Jangas Even-Stevens ja Viivi nousivat  agilityssa ensin 2- ja sitten 3-luokkaan. Tämän lisäksi Dante suoritti MH-luonnekuvauksen. 

Jangas Easy Peasy ja Mika saivat agilitystä ekan nollatuloksen ja läpäisivät niin taipumuskokeen kuin MH-luonnekuvauksenkin.

Jangas Enttententten ja Markus suorittivat taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen. Sen lisäksi Essi palkittiin SA:lla näyttelyssä.

Jangas Eager-Beaver ja Siiri osallistuivat agilityn alkeiskurssille ja palkittiin möllikisoissa. Lisäksi Sakke suoritti taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen sekä palkitiin ERIllä näyttelyissä. Syksyllä Sakke toimi vieläpä isännän apuna metsällä. 

Jangas Elli-Velli omistajiensa Tiinan ja Teemun kanssa on palkittu niin agilityssä ja näyttelyissä ERIllä kuin suorittanut MH-luonnekuvauksen ja taipumuskokeenkin. Syksyllä Ella pääsi vielä sorsa- ja kanalintujahtiinkin.

Jangas Enni-Menni suoritti MH-luonnekuvauksen. 

Jangas Elin Kelin Klot sai tuloksen agilitykisoissa.

Jangas Field Fennel palkittiin näyttelyissä pojan ollessa kahdesti ROP-pentu, VSP-pentu ja PU-3 saaden SERTin.

Jangas Field Poppy suoritti taipumuskokeen, oli ROP-pentu ja pääsi syksyllä tuloksekkaasti kanalintujahtiinkin.

Jangas Forget-Me-Not suoritti taipumuskokeen ja palkittiin näyttelyissä KP:llä ja ERIllä.

Jangas Fir Tree suoritti taipumuskokeen ja pääsi syksyllä metsälle isännän kanssa.

Jangas Four-Leaf Clover suoritti taipumuskokeen ja palkittiin näyttelyissä KP:llä.

Jangas Flower Power palkittiin näyttelyissä VSP-pentuna. 

Jangas Fleur-de-Lis sai pentunäyttelyssä kunniapalkinnon.

G-pentue syntyi elokuussa ja alku uusissa kodeissa on mennyt hyvin. Pikku-Viima tosin sairastui nielutulehdukseen ja sen jälkitauteihin, mutta nyt alkaa pikkuneiti taas toipua.

Kantaäiti Sweetie-pie Kathy palkittiin vielä ROP-veteraanina ja sai vara-SERTin :)

Hurjan paljon onnea ja iloa uudelle aktiiviselle vuodelle!

Tähän loppuun vielä kuva keskellä olevasta Toivosta (Jangas Gimme Some Action) pentukavereiden kanssa Turussa. 

G-pentueelle pentunäyttelyitä

Wilman pienet pentuset eli Jangas G-pentue täyttävät jouluaattona 4 kuukautta, joten hiljalleen voi alkaa suunnitella jo pentunäyttelyitä, joihin naperot saavat osallistua 5-9 kuukauden iässä. Tässä muutamia katsomiani näyttelyitä, muutamaan toivoisin pentutreffeille useammankin naperon. Tarkoitus on siis päästä itsekin silloin mukaan näyttelyyn. 

  Näyttelyihin liittyen Niina on luvannut hankkia hyviä trimmaussaksia, jos kimppatilaukseen on kiinnostuneita. Ilmoitelkaa siis kasvattajatädille, koska sakset saadaan yleensä halvemmalla, kun niitä tilataan useita :) 

Katsotaan keväälle myös yhteistä trimmausiltaa.

Tässä kevään pentunäyttelyitä (linkeistä löytyy ilmoittautumistiedot):

5.2. LOHJA

ilmoittautuminen 4.1 mennessä. Tuomarina Katja Korhonen.

Viima, Pihla, Toivo ja Sami olisi kiva saada tänne :) 
26.2. LOHJA

ilmoittautuminen 25.1 mennessä. Tuomarina Jaana Hartus.  
1.4. LOHJA
Viima, Pihla, Toivo ja Sami tännekin?

1.4 KORPILAHTI

ilmoittautuminen 20.2 mennessä. Tuomarina Reia Leikola-Walden.

Kanu

15.4 VASA
anmälning 12.3. Domare Zorica Salijevic.

Tuffsen, Fanny nuorten luokkaan? 

6.5 JAKOBSTAD 

Anmälning 5.4/13.4. Domare Ing-Marie Hagelin. 

Tuffsen

6.5. LAHTI 

17.5. HELSINKI

Eilen treenailtiin taas hallissa agilityä: aiheena pöytä, sylkkäri ja päällejuoksu (kuulostaa hurjemmalta kuin onkaan). Mukana olivat Raisa (kiitos Evelle Raisan hölskyttämisestä), Pihla, Ella, Essi, Hertta, Piko, Ada ja Kamu. Aika vaan tuntuu aina loppuvan kesken, olenkohan ihan liian hidas kouluttamaan?!

Ensi viikolla pidetään glögikisat eli tiedossa leikkimielistä kisailua, glögiä, piparkakkuja ja joulutorttuja. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa vielä tulla juuri ennen joulua mukaan :)

Raisalle VOI1 ja menolippu EVL:n TOKOssa :)

Tänään tokoiltiin Lempäälässä TamSK:n tottelevaisuuskokeissa aina yhtä mukavan Juha Kurtin arvostellessa. Tuloksena VOI1 259,5 pistettä ja sijoitus 3. (14 koirakon joukosta). Nyt siis saavutettiin vuoden tavoite myös TOKOn suhteen ja voimme hyvillä mielin jatkaa ensi vuonna kohti EVL:n haasteita ja toivottavasti kohti Tottelevaisuusvalion arvoa. Josko ensi vuonna saisin Raisa ilmoitettua hieman enemmän kokeisiin, jotta niistä tulisi enemmän rutiinia (kauheasti tokoa jännittävälle emännälle).

Tässä vielä pisteet ja kommentit:

Paikalla makaaminen: 10 p Ilmeisen hyvin meni alusta loppuun.

Seuraaminen taluttimetta: 9,5 p En katsonut koko aikana koiraan, mutta tunsin sen lähellä. Kaavio ei ollut kaikkien pisimpiä tai hankalimpia.

Istuminen seuraamisen yhteydessä: 9,5 p Raisa alkoi istuminen heti käskystä, mutta peppu painui hieman hitaasti maahan.

Luoksetulo: 6 p Oli vähän liikaa vauhtia eikä seisominen oikein onnistunut. Maahanmeno nopea ja napakka ja siitä laukalla vierelle.

Ruutu: 9,5 p Hieno ruutu, puoli pistettä meni pienestä haistelusta ruudussa maahanmenon yhteydessä. 

Hyppynouto: 0 p Tarttuminen kapulaan riehakas ja iloinen, mutta jokin aivopieru iski ja Raisa juoksi esteen ohi luokseni. Tätä ei ole tapahtunut varmaan koko syksynä treeneissä. 

Metalliesineen nouto: 8,5 p Hieman liiankin innokas suoritus (onneksi kaikkien mokieni jälkeen!), tarttuminen kapulaan innokkaasti hyökäten ja luovutuksen jälkeen iloloikka. 

Tunnistusnouto: 7,5 p Innokkaasti suoraan omalle kapulalle, mutta turhaa mälväämistä ja leikkimistä.

Kauko-ohjaus: 8,5 p Yksi lisäkäsky Raisan katsoessa hallin kolinoita, pieni eteneminen. 

Kokonaisvaikutus:  10 p Raisa oli iloinen, innokas ja kokonaisuudessaan pätevä.

Torstaina oltiin onneksi päästy kasvattien kanssa treeneissä harjoittelemaan hallissa yhteispaikallaoloa, luoksetuloa häiriökoirien kanssa, ruutua ja hyppynoutoa. Mukana olivat myös Ella, Dante, Hertta, Kamu, Ada ja Pihla. Pikku-Viima on valitettavasti treeneistä tauolla nielu- sylkirauhastulehduksen takia, mutta onneksi pikkuneidin olo alkaa nyt jo helpottaa.

Essille ja Katille SA:t itsenäisyyspäivän näyttelyssä

Tampereella järjestettiin jo perinteeksi muodostunut itsenäisyyspäivän ryhmänäyttely. Kirsi Nieminen tuomaroi walesit ja osallistujia olikin huimat 29 kipaletta.

Aino Väyrynen oli taas napsimassa kuvia näyttelyssä. Hänen loistavat otoksensa löytyvät seuraavalta sivulta: http://walesit.kuvat.fi/kuvat/Tampere%20061211/ Alla olevat kuvat ovat myös Ainon ottamia.

Meitin porukalle saatiin seuraavat tulokset:

Jangas Enttententten "Essi" osallistui käyttöluokkaan viiden walesineidon joukossa. Essi palkittiin ERIllä, voitti luokkansa ja sai SA:n :)

Tässä Essin arvostelu:
"Erinomainen tyyppi. Hyvä pää, ilme. Hyvä kaula. Eturinta voisi olla voimakkaampi. Syvä rintakehä ja hyvä runko. Leveät reidet. Hyvät kulmaukset, Tasapainoiset liikkeet. Esitetään hyvin. "

Sweetie-pie Kathy "Kati" palkittiin veteraaniluokassa ERIllä oli luokan toinen ja sai SA:n. 

Kuva vain ei suostu tekemään yhteistyötä... 

Näin sanottiin Katista:
" 13 1/2-vuotias vetreä veteraani. Kaunis pää. Oikeat mittasuhteet. Hyvin säilynyt ylälinja. Erinomainen runko. Hyvä raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu erittäin hyvin. Esiintyy hyvin."

Jangas Field Fennel "Piko" sai junioriluokassa ERIn, muttei sijoittunut. 

Tässä Pikon arvostelu:
"Erinom. tyyppi. Mittasuht. oikea uros. Hiem. voimakas kallo-osa. Hyvä kaula. Erinom. eturinta ja runko. Suorat olkavarret. Vahva raajaluusto. Leveät reidet. Hyvät takakulm. Voisi liikkua pidemmällä askeleella. Reipas esiintyjä."

Jangas Eager-Beaver "Sakke" joutui tällä kertaa tyytymään EH:n.

Agilitytreenailua

Tälle viikolle ei kuulu mitään uutta tai mullistavaa, tiistai-ilta vietettiin kisaavien kanssa Ojangossa. Mukana olivat Ella, Pipsa, Essi ja Dante, myös Raisa pääsi treenailemaan Markuksen ja Tiinan kanssa. Ja aiheena valssit ja pakkovalssit. Treenien jälkeen teimme ratapätkiä myös Tarmon (Jangas Da Vinci Code) ja Sintun kanssa, ideana oli virtaava ja vauhdikas rata, kun Tarmo on vähän hidastellut treeneissä viime aikoina. Nyt ei ollut hidastelusta tietoakaan, kuten alla olevasta videostakin näkyy. 

Eilen oli taas treenit kasvateille, kun Niina tuli pitämään näyttelytreeniä ja minä ohjasin agilityssä, jossa teemana oli tiistain tapaan valssaaminen. Mukana oli taas reippaasti kasvatteja: G-pentueen Viima ja Pihla teivät jo putki- aita, aita- putki ratapätkää, F-pentueen Hertta, Kamu, Piko, Ada, Remo ja E-pentueen Ella pääsivät hieman pidempää rataa. Torstain treeneissä oli siis suurimmalti osin mukana F-pentueen naperoita :)

Viikonloppu kuluukin messarin ja agilityn merkeissä. Lauantaille olen lupautunut illaksi talkoilemaan (saas nähdä jaksanko mukaan myös tänään tai sunnuntai-iltana), kun Springerspanielit ry on yhtenä järjestämässä tätä vuoden suurinta näyttelyä. Kiitos myös ahkerille kasvatin omistajille, jotka kantavat kortensa kekoon rotujärjestön puolesta! 

Dantelle eka tulos agilityn 3-luokasta

Eilen käytiin Viivin ja Danten sekä Raisan kanssa kisaamassa Purinalla 3-luokan kisoissa, joita oli tarjolla neljä, mutta kumpikaan ei kokenut oman turnauskestävyytensä riittävän kaikkiin kisoihin (koirakon se koira ei olisi varmasti pitänytkään pahakseen). Dante ja Viivi saivat ekalta hyppäriltä ekan tuloksensa 3-luokasta, 10 virhepistettä tuli yksi rima putosi ja kepeillä pujoteltiin vauhdikkaasti vahingossa kaksi keppiä kerralla... Raisa sai vikalta hyppäriltä vastaavanlaisen tuloksen. Kisasimme kummatkin yhdellä agilityradalla ja niin äiti kuin poikakin meni määrätietoisesti putken väärään päähään A-esteen jälkeen, vaikka onnettomat emännät yrittivät valssauksella ohjata toisaalle ja peittää putken päätä... 

Raisan kanssa meille tuli hirmuinen kiire agiradalle, enkä ehtinyt tehdä hallissa mitään alkuvalmisteluja. Laiska treenaus viime aikoina ja kuukauden kisatauko teki tehtävänsä: itse olin jäljessä ja Raisa ilmoitti sen monessa kohtaa haukahtamalla. Keinu tehtiin hyvin lennokkaana eikä lähdössä odottamiset olleet ihan sitä mitä piti. Raisa ei siis ollut "pysyä sukissaan", kun pääsi pitkästä aikaa kisoihin. Ihan hyvä mieli jäi kaikesta huolimatta. Josko vielä muutamat kisat saataisiin tälle vuodelle.

Uusia kuvia Tuffsenista

Sain hauskoja kuvia Tuffsenista eli Jangas Gotta Go, joka asuu Pietarsaaressa tätä nykyä. Suuri kiitos kuvista Pialle! Pennut tuntuvat olevan hyvin kiinnostuneista (varsin hyytävästä) vedestä, Tuffsen kahlaa kuvassa meren rannalla. Toivottavasti ne oppivat keväällä reippaina uimaan :)

Agilitytreenailua

Tällä viikolla ollaan vielä päästy harjoittelemaan kahdesti: ensin tiistaina Lotten, Ellan, Essin ja Danten (sekä Nelsonin, Nemon ja Waden) kanssa ja eilen torstaina Danten, Ellan, Hertan ja Kamun sekä pikkutyttöjen Viiman ja Pihlan kanssa. Arja-Leena veti eilen mukavat treenit osaaville ja itse tein yksittäisiä esteitä pentujen kanssa. Tiistaina teimme kahta eritasoista rataa ja harjoittelimme mm. keppejä kummaltakin puolelta, valssausta kontaktin takana, puomin vieressä olevaan putkeen lähetystä ja takanaleikkausta.

G-pentueen Pihla ja Viima tuntuvat kasvavan ihan silmissä ja alkavat näin 12-viikkoisena olla jo honteloita koipeliineja kuten ikään kuuluu. Neitokaiset jaksavat keskittyä hyvin ja tekevät innolla agilityesteitä. Eilen vuorossa oli putki vanhaan malliin eteen lähetyksenä, luoksetulona ja vinoista kulmista, uuteena esteenä aita eteen lähetyksenä ja luoksetulona (ei ongelmia, Viima olisi tosin halunnut hypätä aidan mennen tullen ja takaisin lelua kantaen eli voittajaluokan hyppynouto alkaa olla jo hallinnassa ;) Pennut pääsivät myös keinuttelemaan ja harjoittelemaan alastulokontaktilla 2 on- 2 off namin syöntiä ja rauhoittumista. 

Hertta ja Kamu alkavat olla jo varsin päteviä agilitykoiran alkuja näin 14 kk iässä. Roosalla tosin käskyt tulevat useimmiten niin myöhässä, että Kamu suorittaa jo estettä käskyn kuullessaan... Onneksi Kamu suurelta osin lukee rataa kohtuullisen hyvin ja pelastaa monta tilannetta sillä :) Viimein sain Hertastakin videopätkän nettiin:

Pentujen kuvat ovat juuri sitä tasoa, kun saa hallissa ilman salamaa, mutta elämä on. Nyt tytöillä  on ikää jo 12 viikkoa ja toinen rokotus (eka annettiin jo 8-viikkoisena) on tällä viikolla vuorossa.

Jangas Gale Wind "Pihla"

Pihla istuu nätisti pitäen katsekontaktia

Jangas Gone with the Wind "Viima"

Viima

Katin kanssa naturopaatilla :)

Toivo (Jangas Gimme Some Action)

 Unohdin eilen ihan  kirjoittaa, että kävimme Kati-mummon kanssa naturopaatti Taina Lamminmäen puheilla http://www.naturopet.net/ . Taina kasvattaa Quadmir's-englanninspringerspanieleita ja on koulutettu naturopaatti. Taina on hoitanut vuosien aikana kymmeniä walesinspringereitä ja kertoi, että monet tuntuvat olevan teollisten ruokien säilöntä- ja lisäaineille yliherkkiä, jolloin tassu- ja korvatulehduskierteet (joita antibiootit vain pahentavat tuhotessaan koiran luontaista puolustuskykyä) saadaan kuriin ja koira kuntoon pelkästään siirtymällä kotiruokaan hivenainelisineen. Kati on kyllä pystynyt koko ikänsä syömään ihan mitä vain, ja se onkin tunnettu ruoanvarastelustaan ja roskisdyykauksesta. Nyt kuitenkin ikä alkaa tehdä tepposet ja koirarouvan vastustuskyky alkaa laskea: korvat ovat hieman punoittaneet, maha reistailee ja kylkeen ilmestyi patti, joka osoittautui kystaksi eli tulehtuneeksi rasvapatiksi. 

    Katin mielestä Tainan ohjeet olivat oikein makoisat. Ruokaa tarjoillaan kolmesti päivässä ja pelkkää kotiruokaa raa'an lihan kera hivenainelisällä ja lisäksi pakuria kystaa ajatellen. Tämä voi kuulemma vieläpä piristää koiraa, vaikka se ei kyllä olisi tarpeen tässä tapauksessa... Korviakin Taina katsoi, mutta eivät ne pahalta näyttäneet, vaikka niissä viime viikolla eläinlääkärin mukaan hiivaa olikin. Enkä itsekään niitä pahana pitänyt. Canofite-resepti saa edelleen jäädä laukun pohjalle eikä sitä korviin Katille ikinä laiteta, vaan tarvittaessa niitä hoidetaan kamomillateellä. Hammaskiveä toki on (laiska emäntä ei ole sitä rapsutellut pois ja luita on saanut liian vähän), mutta 13,5-vuotiaaksi hampaat ovat tosi hyvässä kunnossa. Sydämenkin Taina kuunteli ja siitä kuulemma kuuli, ettei kyseessä ole mikään nuori tyttö, mutta ei mitään ikäisekseen huolestuttavaa. Keuhkoihin ei ole kerääntynyt nestettä. Kaiken kaikkiaan Kati on edelleen loistavassa kunnossa ikäisekseen, vaikkei enää nuoren koiran veroinen olekaan. Toivottavasti näillä pienillä lisillä saadaan kysta pienemään ja Kati vielä kivuttomaksi nauttimaan loppuajastaan täällä meidän ilona.

   Sitten vielä kuvia lauantain agilitytreeneistä. Kiitos Törnblomin Leeville onnistuneista kuvista!

Sakke (Jangas Eager-Beaver) puomilla

Sakke liitää

Wilma (Jangas Ees-Taas) vauhdissa

Wilma loikkaa

Sami (Jangas Go Ahead) kontaktin alastulolla

Sami keinuttelee

Putkesta tullaan vauhdilla

Ja sinne mennään samalla vauhdilla

Tarkkaavainen koirakko

Toivosta (Jangas Gimme Some Action) sain myös hauskoja kuvia, kun poikaa vesi kiinnosti kovasti. Toivo on hyvin reipas walesilainen, joka kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Kiitos Antille ja Tanjalle kuvista!

Toivolla on myös hurja vauhti

Vesi on hauska elementti

Treeniä koko elämä

Sami (Jangas Go Ahead)

 Viikon aikana ehdittiin vielä treenailemaan kahdestikin: ensin torstaina Tarmon (J. Da Vinci Code), Danten (J. Even-Stevens), Ellan (J. Elli-Velli),  Kamun (J. Four-leaf Clover), Hertan (J. Forget-me-not), Pikon (J. Field Fennel), Viiman (J. Gone with the Wind) ja Pihlan (J. Gale Wind) kanssa ja lauantaina Tampereen suunnalla Wilman (J. Ees-Taas), Saken (J. Eager-Beaver) ja Samin (J. Go Ahead) kanssa. Kummallakin kerralla voin vain ihailla kuinka päteviä kasvatteja ja kasvatinomistajia minulla onkaan!

Torstaina harjoittelimme TOKO-jutuista häiriöharjoituksia: luoksetuloa koirakujan läpi, kontaktia, perusasentoja, seuraamista, istumista lelun/noutoesineen lentäessä ja otettiin rivissä luoksepäästävyys (kiitos Micke!) ja paikallaolo. Aiheena oli agilityssä paikallaolo 1-5 esteen takana sekä luoksetulot yhtä monen esteen takaa. Lauantaina pääsin eka kertaa katsomaan Tampereen kasvatteja ohjaajiensa kanssa agilityssä ja kylläpä ne olivatkin pätevää porukkaa. Wilma on toipunut hienosti pennuista ja sillä oli medi-esteillä ihana vauhti ja into. Annekin hyvin pienellä ohjauksella oli tosi hyvä ohjaamaan, kunhan muistaa jättää Ei-sanan kokonaan kotiin agilityhallilta ;) Siirillä on tuo nuorten tyttöjen vauhti ja into ja Sakke on yhtä lailla hyvin vauhdikas ja innokas. Vauhtia koirassa on jo niin paljon, että pojan kanssa tulisi entistä enemmän harjoitella irtoamisia ja korkeampia esteitä, kun vikkelillä jaloillakaan ei meinaa pysyä perässä... Sakke on ihan äitinsä poika agilityn suhteen ja ohjaajan ohjatessa huolimattomasti, se komentaa haukkumalla. Se ei huuda ja rähjää radalla muuten, mutta ohjeiden puuttuessa tai tullessa myöhässä huomauttaa kyllä asiasta hyvin selväsanaisesti ;) Raisa siis tekee ihan samaa. Siskojen tapaan Sami pääsi harjoittelemaan putkea (ja tykkäsi siitä ihan yhtä paljon). Harjoitukset onnistuivat niin luoksetulona, vasemmalta ja oikealta ohjaten, lähettäen kuin pienistä kulmistakin. Sami teki alastulokontakteja jääden pitkäksi aikaa syömään namia alastulolle, keinutteli keinulaudalla ja teki 5 cm hyppyestettä luoksetulona ja eteen lähettäen oikealta ja vasemmalta. Emma oli erittäin lupaava nuori ohjaaja. Toivottavasti saadaan otettua treenit pian uusiksi!

Samin siskot Pihla ja Viima ovat jo hyvin päteviä suorittamaan putkea ja tekevät sitä myös kulmista, ne tulevat myös hyvin kontaktin alastulolle. Muutenkin pentujen alkeiskoulutus tuntuu olevan hyvällä mallilla. Ensi torstaina otetaan tyttöjen kanssa ohjelmaan Samin tapaan keinu ja aita. Arja-Leena onkin tulossa kouluttamaan torstaina agilityä vanhemmille kasvateilleni ja aiheena on kontaktiesteet (A-este ja puomi), keinua katsotaan sitten kanssani yksittäisenä esteenä. F-pennut suorittavat keinua itsenäisesti pöydän päälle ja toistaiseksi se on mennyt ongelmitta. Sään salliessa treenataan vielä tiistaina Ojangossa E-pentujen, Nelsonin, Waden ja Nemon kanssa. 

 Kamera tietysti unohtui autoon lojumaan sekä torstaina että lauantaina, mutta onneksi olen sentään saanut kasvatin omistajilta kuvia. Kiitos Annille ja Törnblomin perheelle ihanista kuvista. Ensin muutama otos Kanusta (Jangas Guaranteed For Speed) ja sitten Samista (Jangas Go Ahead): 

Kanu 10 viikon iässä

Kanulla on vauhtia

Sami syysmetsässä

Joskus väsy yllättää pienen walesipennun

Emma ja Sami

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Pipsalle 10 vp agilitystä

Viikonlopun agilitykisoissa Mika ja Pipsa eli Jangas Easy Peasy saivat 10 virhepisteen tuloksen. Ei siis yhtään hullummin. Lotten seurana asuva Wade (Rocbee Elton John) ja Sanna saivat viimeisen nollan Maksi1-luokasta ja nousivat näin kakkosiin, josta saivat myös heti nollan, vaikka aika ei LUVA-tulokseen riittänytkään. Hienoa! Myös Nelson ja Hanna koulutettavistani saivat ihan kelpo tuloksia.

Viimein sain kuvat koneelle ja tässä tulee hauska video Samista ja Tuffsenista (ja hieman Pihlastakin), jotka taistelevat hanskasta kotipihallamme 7 viikon ikäisinä:

Lisäilin myös vanhempiin viesteihin kuvia samalla.

Sitten muistutukseksi, että ilmoittauduttehan Helsingin messukeskuksen talkoisiin: siellä kaivataan paljon työntekijöitä. Tämä Suomen suurin vuosittainen koiranäyttely järjestetään 3-4.12.2011 ja 1-2.12 kaivataan lisäksi apulaisia näyttelyä kokoamaan. Kiitokseksi pääsee tietysti näyttelyyn sisään ja saa kahvin tai lounaan. Ilmoittautukaahan mukaan allaolevasta linkistä netissä olevalla kaavakkeella. Niin teen minäkin ;)

http://www.springerspanielit.com/yhdistys/talkoo_ilmo.htm 

Vanhuus ei tule yksin

Katille on nyt 13 ja puolen vuoden iässä alkanut ilmestyä vanhuuden kremppoja. Tähän mennessä se on saanut elää hyvin terveen elämän, nuorena tyttönä poistettiin (maitorauhas)kasvaimia ja samalla kohtu ja 11-vuotiaana sillä oli virtsatietulehdus. Aktiivisena agilityaikana selkää oli tietty hierottava, kun 65-senttiset esteet olivat aika rankkoja huonon hyppytekniikan omaavalle 45-senttiselle koiralle. Toisaalta Kati on vielä viime kesänäkin päässyt verestämään taitojaan ja pitämään hauskaa agilityradalle hyppien mini-esteitä :) Nyt on kuitenkin valitettavasti todettava ettei se vanhuus tule yksin, vaan pieniä vaivoja alkaa ilmaantua. Kylkeen kylkiluiden alle on ilmestynyt patti (oletettavasti kasvain), korvat rähmivät ensimmäistä kertaa ja masukin hieman oireilee, kun pitkien ruokavälien myötä tulee oksennus. Onneksi Sebastianille laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä ja samalla vanhus saa osansa. Kati, jonka mielestä Sebastian on hauska tyyppi, on ilmeisesti toisinaan kipeä, kun joinan päivinä se murisee kohti ryömivälle pojalle 3-4 metrin päästä. Silloin mummokoira haluaa muutenkin olla ihan omissa oloissaan eikä kaipaa kenenkään seuraa. Normaalisti ja edelleen useimpina päivinä vauveli saa tulla viereen ja paijata tai halutessaan Kati liikkuu alta pois. Perjantaina mennään käymään naturopaatti-Tainan luona ja katsotaan, josko Katinkan oloa saataisiin helpotettua homeopaattisin keinoin. Jotenkin sitä saa melkein tuudittauduttua siihen uskoon, että Kati voisi elää ikuisesti. Ei kai tuokaan teräsmummo, jolla edelleen riittää vauhtia ja elämäniloa, voi olla ilonamme aina.

Välillä sitä tunsi itsensä hyvin riittämättömäksi, kun neljä silmäparia katsoi ja odotti huomiota

Sitten hieman iloisimpiin asioihin. Viime torstaina meillä oli taas hallitreenit näyttelyharjoitusten ja agilityn merkeissä (kiitos Viiville!). Oli hauska nähdä pikku Pihlaa ja Viimaa sekä tietysti muita vanhempia kasvatteja. F-pennuista Piko ja Hertta ovat hauskoja näyttelyharjoituksissa, kun niitä ei parane juostessa yhtään kehua tai ne ilostuvat ihan liikaa :) Toivosta ja Samista olen muuten saanut kuulumisia. Hyvin tuntuu menevän kaikilla, joskin iltahekkalit voivat olla aikamoisia ;)

Tällä viikolla treenataan taas huomenissa Ojangossa F-porukan (ja muutaman enkun) kanssa ja torstaina hallissa TOKOn merkeissä koko kasvattiporukan kanssa. Lauantaina on puolestaan agilitytreenit Lempäälässä Wilmalle, Sakelle ja Samille. Kiva nähdä taas aimo liuta kasvatteja viikona aikana.

Eilisen päivän vietinkin Springerspanielit ry:n vaalikokouksessa ja jätin 9 vuoden hallituspaikkani. Edelleen olen ensi vuoden MH- ja jalostustoimikunnissa kuitenkin. Illalla poikettiin Niina kanssa vielä Arjalla katsomassa kahta walesipentulaista, joilla oli jo 5 viikon viikon iässä kovasti näköä, kokoa ja vauhtia. Hauskat tyypit, jotka taistelivat leluista jo kuin viimeistä päivää. 

Josko kuviakin saisin blogiin huomenissa, kun isäni lupasi tulla vilkaisemaan tuota muistikortin lukijaa...

Snäll och söt liten Tuffsen flyttade till Jakobstad

Perjantaina pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja matkasimme Tampereelle, jossa meitä kävi moikkaamassa Sami eli Jangas Go Ahead isäntineen. Pentuset leikkivät pihalla, mutta kuvia pimeässä en edes yrittänyt ottaa... Lauantaina jatkoimme matkaa Maalahteen asti viimeisen kotona olleen pennun ja aikuisten koirien kanssa. Sieltä Pia tuli pentua hakemaan ja niin Jangas Gotta Go eli Tuffsen (Kaulus-Kalle) muutti omaan kotiinsa Pietarsaareen. Automatka meni kuulemma hyvin ja niinpä toivotamme vain onnea jatkossakin. Pentukurssillekin Tuffsen päässee viimeistään tammikuussa :) 

Vesikippo on Sebastianin mielestä hauska leikkikalu (äitinsä ei yhdy tähän iloon)

Tuffsen ja Sebastian touhuilivat yhdessä Maalahdessa.

   Sunnuntain vietinkin kylmettyneenä takaisin etelään matkatessa, mutta tänään alkaa taas voimat palautua ja pentuaitauskin alkaa hiljalleen siivoutua. 

   Kuviakin olisi Tuffsenista mielin määrin, mutta ne eivät halua päivittyä koneelle. Niin kuin Nopola asian ilmaisee tamperelaisittain: Kya tässä jotain häikkää o. Taas kerran.

Fanny eli Jangas Field Poppy oli puolestaan taas päässyt metsälle ja saalistakin oli tullut. Sain kuvallisen tekstiviestin ilmeisen ylpeästä ja tyytyväisestä walesilaisesta lintu suussa :) Hieno juttu!

Viikon touhuja

En mä tätä tehnyt (se oli kyllä ihan oikeastikin Sebastianin aikaansaannosta)

Tämä viikko on ollut omaltakin osalta pennun hoidon arkea. Meillä asusteleva pentulainen on äärimmäisen helppo ja kiltti pentu ja walesiksi kohtuullisen rauhallinen. Lisäksi se pitää hienosti kontaktia ja kulki eilen eka kertaa remmissä, katujen hälinässä ja bussissa varsin hienosti, vaikka välillä hieman jänskättikin tämä suuri maailma. Namit kelpasivat kuitenkin koko ajan, joten reipas poika se on tämäkin. Bussiin meno pentu kainalossa ja vaunuja tuupaten oli hieman vaativampi suoritus, mutta hyvin sekin meni. Ihan kuin olisin saanut vuoden aikana lisää käsiä?! Täytynee kurkistaa kainaloon, josko sinne on ilmestynyt ylimääräinen uloke... Pentulainen pärjää hienosti Sebastianin kanssa lattialla eikä pure poikaa, vaan ne ihan oikeasti touhuilevat usein yhdessä. Ennemminkin pikkupentu käy lapsukaista nuolaisemassa ja välillä he saattavat repiä samaa rättiä kahtaalle. Aika soma pari. Jopa Raisa, joka ei todellakaan tykkää pennuista, on hyväksynyt tämän ja antaa pennun nukkua ihan vieressään ja touhuilla vapaasti lattioilla. Kaulus-Kalle on sisäsiisteyden suhteen helpoin pentu, joka meillä on ollut. Yleensä se merkkaa pissahätäänsä selkeästi pyörimällä ja ehtii ulos tarpeilleen, jotka tehdään samantien pihalle. Yölläkin se nukkuu kahdeksan tuntia ennen kuin pissi tulee. Kakkoja ei sisään juuri ole tullutkaan tällä viikolla. Mutta eipä mikään pentu voi olla täydellinen, herra ei todellakaan pidä yksinolosta ja ilmoittaa asian erittäin selvästi. Siinä riittänee uudessa kodissa tekemistä, kun muissa asioissa pääsee helpommalla. Viikolla sekä Sebastianin (poikkeuksellisesti) että pennun metelöidessä yöllä, meinasin lähettää pienen postipaketin Timbuktuun. Pirteänä näiden poikien kanssa kyllä kelpaa olla :) Nyt kun pentukin nukkuu kanssamme makkarissa yöt ovat menneet hyvin.

Eilen nähtiin treeneissä myös siskotyttö Pihlaa, joka teki hienosti kontaktiharjoituksia, seuraili mukana ja ihastui putken suorittamiseen. Pihla oli ihan haka suorittamaan putkea niin luoksetulona, eteenlähetyksenä kuin emännän vieressäkin. Muutenkin elämä sujuu hyvin, vaikka iltahepulit ovatkin kuulemma välillä vertaansa vailla. Tyttönen oli ollut tosi reipas niin bussissa kuin ratikassakin. Even ja Pihlan yhteistyötä on ilo katsella.

Viima-sisko pallo suussa

Eilen treeneissä Artsu oli tekemässä agilitykoulutusohjaaja-harjoitteluja ja Ada, Hertta ja Dante pääsivät tekemään hauskoja ohjausharjoituksia. Nuorisokin on päässyt viimein tekemään kokonaista puomia, vaikka täytyy edelleen muistaa tehdä ylösmeno- ja alastulokontakteja huomattavasti (esim. viisi kertaa yhtä kokonaista puomia kohden) enemmän. Toistaiseksi vauhdikas nuoriso saa tehdä puomiharjoitukset remmissä. Tiistaina harjoiteltiin Kamunkin kanssa 8 esteen rataa, A-estettä ja keinua Kamun pudottaessa keinu itsekseen pöydän päälle. Tätä harjoiteltiin perjantaina myös Hertan kanssa, jolle se ei myöskään tuottanut vaikeuksia. Agilitytreenien ohella eilen aiheena oli kontakti ja teimme hyviä häiriöharjoituksia porukan kanssa. Eritoten Hertalle pennut ja Sebastian ovat niitä häiriöitä "pahimmasta" päästä, niitä kun olisi ihan pakko päästä pusuttelemaan. Mutta hyvin Hertankin keskittyminen alkoi säilyä lentävistä noutokapuloista, iloisesti kiljuvasta ja potkivasta pojasta ja suloisista pennuista huolimatta. Dante oli taas tuttuun tapaansa varsin pätevä, vaikkei häiriöharjoitus sillekään tehnyt pahaa.

Samin ja Toivonkin kuulumisia olen saanut ja hyvin tuntuu menevän arki pennun kanssa. Iltahekkalit valitettavasti kuuluvat asiaan, mutta muuten on oikein oppivaiset ja reippaat pojat. Tänä iltana pitäisi Samia tavatakin, kun veljekset pääsevät Tampereellä leikkitreffeille.

Kuvat odottavat kamerassa ja sähköpostissa ja pääsenevät blogiin jossain vaiheessa.

Onnea matkaan Toivo, Kanu ja Viima!

Päivityskatko blogissa selittyy sillä, että joku pikku pentulainen oli käynyt hieman natustelemassa nettijohtoa. Eilen saatiin ostettua uusi ja nyt se on paikoillaankin :) Pennut eivät mielestäni juuri ole saaneet vapaana juoksennella työhuoneessa, mutta terävillä hampailla saadaan nopeasti tehtyä tihutöitä... 

Pentulaatikko on tyhjentynyt, vaikka hiljentymisestä ei ehkä voikaan puhua, kun viimeinen kaipailee seuraa ja huutelee aika ajoin kaveria itselleen. Launtaina matkaan lähti Jangas Gimme Some Action eli "Toivo" (Oikuri) Turkuun Antin ja Tanjan lemmikiksi. Automatka ja eka päivä oli mennyt hyvin, ihmetystä aiheutti kuulemma vain hissi ;) He ovat jo ilmoittautuneet pentukurssille, joten siitä se lähtee. Tässä vielä kuvia Toivosta ennen lähtöä ja uudessa kodissa: 

Jangas Gimme Some Action 8 viikon iässä

Emännän syliin on hyvä rauhoittua

Toivo

Samana päivänä uuteen kotiinsa Jyväskylään lähti myös Jangas Guaranteed For Speed eli "Kanu" (Sauli). Piktäkään matka ei aiheuttanut ongelmia ja sopeutuminen uuteen kotiin alkoi hyvin. Kiva saada viestiä, että alku menee hyvin pennuilla :) Tässä vielä kuva Kanustakin:

Jangas Guaranteed For Speed 8 viikon iässä

Eilen sijoitukseen menevä narttupentu "Viima" eli Jangas Gone with the Wind muutti Vantaalle Niemelän perheeseen Nata-tädin (Korpinotkon Dreamer) ja puolivuotiaan labradorin seuraksi. Onneksi perheessä on kolme aikuista kokenutta koiraihmistä, mutta vähän huimaa, kun ajattelee kahden nuoren koiran yhdessä eloa. Etenkään kun Viima ei ole rauhallisimmasta päästä. Viima pääsee onnekseen aktiiviiseen ja metsästävään kotiin ja näen sitä talven ajan viikoittain kasvattien hallitreeneissä.

Jangas Gone with the Wind 8-viikkoisena

Miksi aina se parempi kuva on tärähtänyt ja ilman salamaa?

Kotonamme on enää viimeinen urospentu Jangas Gotta Go (Kaulus-Kalle), joka lähtee viikonlopuna mukanamme ensin Tarpereelle ja sieltä Maalahteen, josta Pia hakee pikkuherran mukaansa Pietarsaareen. Ensi viikolla on siis hieman haikein ja samalla iloisin mielin aika siivota pentuaitaus pois työhuoneesta ja palata tavalliseen arkeen. Tässä vielä seisotuskuva Kallestakin:

Jangas Gotta Go (8 viikkoa)

Sunnuntaina kävimme kisaamassa Danten ja Raisan kanssa, vaikka tuloksenakin oli vain hyllyjä. Tosin radat olivat sujuvia, mutta kerrankos ne putken väärät päät vetävät. Etenkin jos ensin ohjataan huolimattomasti ja sitten vedetään niin pitkälle, että menee jo seuraavaan putkeen... Ei ole aina niin helppoa ohjaajalle, kun aikaa reagoida ei jää kovinkaan paljon. Kummatkin walesilaiset tekivät hylkykohtia lukuunottamatta hienot radat ja tulipahan todistettua, että Dantekin on ihan valmis kolmosiin, vaikka ainahan sitä saa uutta oppia itse kukin.

Torstaina näin Remoakin pitkästä aikaa ja kyllä oli poika ulkonäöltään kovasti aikuistunut ja komistunut. Muutenkin meitä oli hallitreeneissä tosi iso joukko. Lienisikö tässä tärkeimmät tältä erää.

Onnea uuteen kotiin, Sami!

Eilen lähti toinenkin pennuista eli Jangas Go Ahead "Sami" (Vasuri) kohti uusia seikkailuja. Sami muutti Pirkkalaan Törnblomin perheeseen isäntäväen metsästyskaveriksi ja toivottavasti Emma-tytön agilitykoiraksi aikanaan. Illalla sain viestiä, että kotimatka oli mennyt hyvin, pentu oli malttanut syödä heti uudessa kodissa, tutustunut nurkkiin ja päässyt ulkoilemaan. Kiva aina kuulla, että elämä uudessa kodissa alkaa hyvin :) Onnea matkaan!

Tässä vielä viimeiset kuvat Samista ennen lähtöä: 

Jangas Go Ahead 8 viikon iässä

Sami noutaa sorsan siipeä

Sebastianin kanssa lattialla siipi suussa

    Myös Wilma lähti illalla takaisin kotiinsa Tampereelle ja kotiväen tullessa täällä käymään rouva parkkeerasi ovelle ja meinasi, ettei hän tällä kertaa jää millään hinnalla luoksemme. Wilma oli selvästi sitä mieltä, että pennut ovat niin isoja, etteivät ne tarvitse äitiä enää. Vielä viimeksi Wilma jäi kiltisti luoksemme pentujaan hoitamaan...

Pihlakin (Jangas Gale Wind) sopeutui heti uuteen kotiinsa, ruoka maistui ja elämä oli mukavaa, kun pääsi kahden ihmisen tämänhetkisen elämän keskipisteeksi. Tässä vielä ihania kuvia pikku-Pihlasta, kiitos Evelle ja Antille kuvista. 

Söpönä oman peiton päällä oma lelu kainalossa

peuhaamista turvallisessa sylissä