Miksi pentutestausta?

Ajatella, että tämä pentue oli jo viidettä polvea pentutestattuja! Olen ehdottomasti halunnut pennut pentutestata, koska se kertoo monia asioita. Se ei tarkoita, etteikö pentuja seuraisi kotona koko ajan, mutta etenkin isoissa pentueissa tuo testaus avaa monenlaisia asioita. Lisäksi on asioita, joita unohtaisi käytännössä samoin tein pentujen lähdettyä ilman kirjallista materiaalia. Jalostuksessa MH-luonnekuvauksen, omistajien kertomusten ja muiden koetulosten ohella on jotain mustaa valkoisella. Yksittäisen pennun tulokset eivät ehkä kerro jalostuksellisesti niin paljon, mutta koko pentueen tuloksia seuratessa näkyy tiettyjä kaavoja porukan suhteen. Pentutestitulokset ovat sikälikin mielenkiintoisia, että niissä näkee pentujen luonteet ilman uuden omistajan vaikutusta, kun koko pentue on elänyt samoissa oloissa.

Pentutestauksesta voi lukea enemmän kotisivuiltani: http://www.jangas.com/pentutestaus.htm

Paitsi jalostuksen apuna pentutestit ovat suureksi avuksi koteja valitessa ja ohjenuoraksi uusille perheille pentuunsa tutustuessa. On tiettyjä piirteitä, joita katson erityisesti:

Malmskogenin pentutestissä tietysti kiinnostaa yleinen rohkeus, josta saa kuvan yleisesti kohdista 1 Uteliaisuus, 2 Yleinen pelokkuus, 3 Ympäristön vaikutus, 6 Tutkittu ala ja 8 Kontakti.

Keskittymiskyky kertoo hyvin kuinka hyvin pentu jaksaa keskittyä: 2 on haastava saada keskittymään myös tulevaisuudessa, 3 on aika perusspringeri ja 4/5 ovat harvinaisen hyvin keskittyviä tapauksia. Yhtään 1 passivinen tai ei kiinnostunut ei onneksi koskaan ole ollutkaan.

Leikkihalu kertoo sellaisesta leikkimisestä, mikä ei tapahdu ihmisen johdolla ja näkyy yleensä myös MH-tuloksissa aikanaan. Itse toivoisin noita leikkihalultaan 4 Leikkii tai kantaa esinettä, mutta usein pennut vain kokeilevat (3) tai haistelevat (2).

7 Mieliala eli ääntely testin aikana ei ole omissa pentueissani niinkään kertonut siitä, tuleeko koiralle yksinolo-ongelmia. Sen sijaan se kertoo omistajalle, että jos pentu metelöi pentutestissä, tulee yksinolon harjoitteluun kiinnittää erityisesti huomiota ja usein jopa "4 Vikisee/yksittäisiä haukahduksia tai ulinaa. Levottomuuden puuskia"-pennut ovat olleet varsin ongelmattomia yksinolon suhteen ja jollain "1" hiljaisella pennulla onkin tullut ongelmia.


  Aamun reippaudessa lasten vielä nukkuessa skannailin pentueiden Malmskogenin pentutestit. Lomake on aina tehty emän pohjalle, jossa näkyy emän omat tulokset varsinaisten ruksien paikoilla. B- ja C-pentueista nämä puuttuvat, koska Kati-emää ei ollut pentutestattu. I-pentuetta en saanut pentutestattua flunssa-aallon takia, koska todella paha flunssa oli kaatanut niin testaajan kuin miehenikin sängyn pohjalle.

Veikan Vaikeet Deet (isän vaikutus näkyy hyvin leikkihalussa)

E-pentueen yhdeksän kaverusta

F-pentue

G-pentue eli Viima ja sisarukset

H-pentue

J-pentueen kaksi poikaa

K-pentueen tulokset

Volhardin pentutestissä nuo kakkosen tiukat pennut tarvitsevat osaavan kodin, jossa koira on koira ja ihminen johtaja. Muuten nuo dominoivat yksilöt joutuvat ottamaan lauman johtajuuden harteilleen eikä sitä pienen walesin pää kestä, vaan siitä tulee arkaileva. Jos touhuun puututaan ja ihminen kertoo, miten toimitaan, saattaa koira muuttua hyvin nopeasti taas itsevarmaksi ja helpoksi kaveriksi. Jo Katia hankkiessani sain kuulla, että walesi ilman sääntöjä on arka ja (yksivärinen) cockeri ilman sääntöjä on aggressiivinen. Olen saanut moneen kertaan huomata tämän pitävän paikkansa.

Kolmosen pentu hyväksyy helpommin rajat, vaikka ne olisivat hieman häilyvätkin. Toisinaan Malmskogenin pentutestissä ei kaikista rohkein pentu, joka on hyvin halukas tekemään ihmisen kanssa töitä, voi aikuistuessaan olla rohkea koira. Silloin perhe on osannut tukea pentua ja se on saanut näyttää kyntensä myöhemmin elämässä. Tästä hyvä esimerkki on  Fanny eli Jangas Field Poppy: pentutestitulokset ja MH-luonnekuvaus.

Noutotaipumuksessa seurataan pennun myötäsyntyistä tapaa siitä, että kääntääkö se noutaessaan päänsä ensimmäiseksi ihmistä kohden vai ei. Arvion 3 saaneille testaajan luo tuoville pennuille noudon opetus on huomattavasti muita helpompaa, kun luontaiset taipumukset päästävät kouluttajan vähemmällä. Toisaalta niin kauan kun pentu tarttuu esineeseen, on koulutus mahdollista :)

Saalisleikki on mielenkiintoinen ja kertoo osaltaan siitä, kuinka suuri palkkaa saalisleikki on aikanaan pennulle. Tätä voi onneksi kehittää tai jopa sammuttaa. Sosiaalisessa dominanssissa testaajan lähelle jäävät pennut ovat monesti helpompia, koska ne haluavat jäädä ohjaajan kanssa toimimaan, vaikka tilanne tuntuisi hieman epämiellyttävältäkin. Kipukynnys on pitänyt hyvin paikkansa. Jos pennulla on siinä 1 eli se kestää paljon kipua, on ominaisuus tärkeä tieto omistajalle. Jos tuollainen ykkösen pentu on kipeän oloinen, on syytä heti tutkia syy. Jos puolestaan "nelosen" matalan kipuherkkyyden pentu inahtaa, on tuskin tapahtunut mitään kummallista. Kenties tikku raapaisi pikkuvarpaasta ;) Sama inahdus suuren kipukynnyksen pennulla saattaa tarkoittaa murtunutta varvasta.

Volhardin testin pentutesti-videoista laitan linkit pikapuoliin (ehkä jo huomenissa?), vielä on hieman kesken... Pieniä pätkiä ovat, mutta osa videoista löytää jo netistä, jos osaa hakea.