Ei siitä tullutkaan...

Muistanette sadun keisarin uusista vaatteista? Piti tulla takki, mutta ei siitä takkia tullutkaan: tuli housut. Piti tulla housut, mutta ei siitä housuja tuulutkaan jne. Vähän samalta alkoi vaikuttaa pentujen nimien kanssa. Kennelliiton rekisteröintiohje muuttui 1.1.2016 alkaen ja aiemman 20 merkin sijaan nyt saa antaa 30 merkkiä pitkän virallisen nimen pennuille. Olin tästä kuulemassa KoiraExpossa Sainion Kirsin luennolla ja hän naurahti, että koirarekisteriin on tulossa suuria selkeyttäviä muutoksia, koska siitä on tullut niin sekava kokonaisuus, ettei kukaan meinaa enää pysyä perässä ja siihen suohon sitten uppoaa. Rekisteröidessäni pentuja ohjelma herjasi liian pitkästä nimestä, kun Knight In Shining Armor on pituudeltaan 23 merkkiä. Ihmettelin kovasti asiaa, kunnes soittaessani Kennelliittoon asia selvisi: vanha sääntö on edelleen voimassa, kun astutus on tapahtunut viime vuoden puolella. Ei Knightista siis tullutkaan knight In Shining Armor, vaan Knight of Can-A-Lot. Tämä nimi alkaakin taas enemmän muistuttaa näitä muita antamiani erikoisempia nimiä, mutta kerrottakoon, mitä pienessä päässäni liikkui eilen nimeä vaihtaessani.

Knight of Can-A-Lot

K-pentue on nimetty kirjojen mukaan, joten oli taas paneuduttava kirjaston aineistohakuun. Koska Knight on jo ollut lempinimeltään Knight koko pentuajan, oli nimen alettava ritari-merkeissä. Lopulta löytyi lapsille suunnattu Puuha-Peten (Bob the Builder) seikkailu, jossa Puuha-Pete kunnostaa linnaa ritari-ystävänsä kanssa. Kirjan englannin kielinen nimi on Knight of Can-A-Lot on selvästikin väännetty Knight of Camelot-sanoista historiaa mukaillen.

Tässä vielä rauhallisia kuvia tältä aamulta. Pennut heräävät aina kuuden maissa (kiitos pimennysverhot!), tai oikeastaan hieman ennen, mutta Viiman imetys pitää ne rauhallisina kuuteen saakka. Sen jälkeen niille tarjoillaan ruoka ja saatan heittää hieman nappuloita perään etsittäväksi (ne ovat kokonaan raakaruokinnalla muuten). Nykyisin ne vaativat myös viihdytystä eli kasvattajatädin elolelukseen ja purevat jo kuin peijoonit. Sitten yleensä nukutaan noin kymmeneen, joilloin syödään ja riehutaan. Luiden syöminen on tunnin hauska projekti, jolloin kinastellaan, vaihdetaan luuta ja varastetaan kaverilta. Kerran päivässä pennut pääsevät ulkoilemaan, mikäli ilmat ja aikatulut sallivat - yksin niitä ei viitsi ulos ottaa, kun liikkuvia osia alkaa olla jo hiukan liikaa. Helpoiten porukka ulkoilee, kun meillä on pennun katsojia, jolloin auttavia käsiä ja vahtivia silmäpareja on useita. Omankin perheen kanssa onnistuu, vaikkei ihan yksistään viitsikään pentuja jättää pihalle. Pihan pitäisi olla turvallinen, mutta penntu ovat niin hyviä löytämään niitä kuuluisia porsaanreikiä jopa kokonaan aidatulta pihamaalta... Tänään naperot täyttävät jo kuusi viikkoa ja sen kunniaksi saavat taas kerran maistella Canex-matolääkettä, kun emänsä jo aloittikin oman kuurinsa. Poikien kivestilanteestakin sen verran, että Karlssonilta laskeutuivat noin viikko sitten, Knightillä loppuviikosta ja Komisariolla on toinen laskeutunut ja toinen tuntuu lähistöllä. Aika siis näyttää miten käy tuon toisen kanssa. Hiljalleen pentujen luonteet alkavat erottua ja pentutestiin pääsemme ensi maanantaina eli 11.4 Orimattilaan Kirsi Liikasen syyniin vanhaan tapaan. Kajsa on mahdoton repimään lahjetta ja rökitti luun suhteen Knight-veljeään oikein kunnolla. Kiss ja Kate tuntuvat olevan heti sutena kimpussani jo Kiss ottaa oikein kunnolla otteella ranteesta kiinni. Pojat ovat hauskoja riiviöitä.

Kajsa ja Karlsson

Tämä on ihan tavallinen tapa nukkua

Kate ja Kiss

Kajsa

Karlsson ja Viima (viel'ä eivät pennut kiipeile sängylle)