Ännät pentutreffeillä

N-pentueen kanssa jatkettiin eilen treenausta ja kyllä ne olivatkin taas taitavia omistajineen :) Harjoittelimme seuraamista, kontaktia, pujottelua ja eteentuloa sekä näyttelytreenien muodossa seisomista paikallaan, käsittelyä ja yhdessä peräkkäin juoksemista. Myös Niina ja Kevin olivat mukana touhussa. Pennuilla on ikää jo 11 viikkoa eli nyt olisi aika matokuurille ja ensi viikolla pienet pääsevät jo rokotuksille.

Tässä muutamia kuvia eilisillalta:

Jangas Nice Weather For Ducks eli Esme

Jangas Nonesuch eli Nipa

Jangas Nosy Parker eli Touho

Jangas Never Worry eli Mai

Sitten vielä muutama kuva peuhaamisesta ja rauhoittumishetkestä:

Esme

Mai

Touho

Mai tarkkaavaisena

Kasa pentuja - kuten näkyy...

Meno yltyi hurjaksi

Ja sitten taas rauhoituttiin ja rentouduttiin hetki emännän sylissä (tai Kevinin trapauksessa lähellä)

Se ei käy

Viime viikonloppuna mikään ei mennyt ihan putkeen, vaan alitettiin rima ihan joka lajissa. Perjantain rally-tokossa Raisa oli lämpimässä ilmassa aika jähmeä ja kuulon mentyä käskeminen ei paljon auta, joten käännökset tehtiin niin viiveellä, että TVÄ (väärin suoritettu tehtävä) -10 pisteen virheitä rapisi. Toisaalta ne kuulon menetyksen jälkeen tuskallisimmat liikkeet on saatu kuntoon: merkki oli hieno, liikkeestä seiso ja maahanmeno kummatkin koira kiertäen onnistuivat ja kaksi kertaa saksalainen kumpaankin suuntaan onnistui myös. Oikealla peruuttaminen meni hyvin vasta uusiessa. Perinteisesti helpoista tehtävistä meni siis neljäkymmentä pistettä taivaan tuuliin. Käytösruudussa seisominen on vanhukselle tuskainen eikä sitä ole raaskittu tarpeeksi myöskään harjoitella ja siitä lisäksi -10 vp.

Lauantaina Elli (Jangas Miss Chievous) osallistui taippariin, muttei ollut ilmeiesti tehnyt metsässä oikein mitään. Eli kaikista varsinaisista osioista hylätty, vaikka sosiaalinenhan se toki oli.

Kevin

Sunnuntaina jatkettiin samaan malliin. Tavoitteeksi olisi riittänyt edes vain EH, mutta jouduttiin H-linjalle. Kevin (Llon Helygen) esiintyi muuten ihan hyvin, mutta remmi kireällä se töpöttää hyvin lyhyin askelin, mistä johtuen H. On ihan eri näköistä kun ravaa pää alhaalla eli harjoitellen seuraavaa näyttelyä kohti... Lyyli (Jangas Kajsa Kavat) taas oli viikko sitten metsällä sorsajahdissa, sai järvisyyhyn ja pudotti loputkin karvansa eikä oikein kehässä viitsinyt ravata, kun loikkiminen oli hauskempaa... Kun on muutenkin kevyt turbowalesi, niin tarvitsisi karvaa ja erinomaisen esiintymisen :D  Femman sisko Halla eli Doniol Happy Harbinger palkittiin sentään vara-SERTillä.

Jangas Kajsa Kavat

  Puhelimeni on edelleen poissa käytössä (siis se akkuhan ei vaan lataudu enkä ole saanut hoidettua asiaa), mikä on toisaalta aika rentouttavaa, mutta myös ärsyttävää. Stigin puhelinta saisin toki lainata, mutta eihän sielllä ole mitään numeroita tallessa. Koulu muutti parakeihin ja siellä on ollut kaikki  sekaisin eikä netti ole toiminut, koulun läppäri rikki ja tavarat hukassa, joten perjantaina päässä soi vain "se ei käy, se ei käy, se ei kertakaikkiiaan käy".

   Luulisi, että tällaisen viikon ja viikonlopun jälkeen olisi aika kypsä kaikkeen, mutta silti tuntuu olo varsin kevyeltä. Tänään saankin nähdä Femman pentulaisia eli meitin hauskaa N-pentuetta.

Onnea G-pentueen vauhtiveikoille!

Tänään on G-pentueen syntymäpäivä eli onnea Tuffsen, Kanu, Toivo, Pihla ja Viima!

Sami valitettavasti vain seurailee pilven reunalta sisarusten kuulumisia, kun se menehtyi kilpirauhassyöpään runsas kuukausi sitten. Tuffsenin pennut täyttivät jo vuoden, Pihla on rally-tokoillut saaden alokasluokasta hyväksytyt tulokset ja Viimasta tulee toivottavasti ensi vuonna mummu.

Tuffsen eli Jangas Gotta Go

Pihla eli Jangas Gale Wind

Kanu eli Jangas Guaranteed For Speed

Näiden Raisa-mummun kanssa käytiin tänään Ojangossa kisaamassa Tiia Hämäläisen MES-radalla, mutta liikkeestä istuminen ja tiukat käännökset tuottivat vielä vaikeuksia. Raisa (ja emäntä) oli hieman nuutunut kosteasta kuumuudesta ja Raisan kuulon menetys aiheuttaa hiukan haasteita - ei siis tulosta tänään. Raisa kuitenkin tykkäsi ja sai palkaksi lakisääteisen maksalaatikon :) Kesäkuumat eivät vanhukselle enää sovi, mutta nyt voidaan taas ilmojen viiletessä jatkaa kisailua.

Lara lehtijutussa ja Kevinin seikkailut kissan kanssa

Puhelimeni ei lataudu, joten minua ei tällä hetkellä saa puhelimitse helposti kiinni - koitan lukea tavallista ahkerammin facebookia ja gmailin sähköpostia ja Stigin puhelimesta saa silloin tälläin ja toisinaan linjoille.

  Tällä viikolla olen jo ehtinyt nähdä vanhemmista kasvateista Kamua (J. Four-Leaf Clover), Pikoa (J. Field Fennel), Aimoa (J. Legend of Chima), Salmaa (J. Lightning), Pipsaa (J. Miss Behaving) ja Elliä  (J. Miss Chievous). Muiden kanssa on treenattu agilityä ja hieman näyttelyitä ajatellen, mutta Elli pääsi näyttely- ja taipparitreeniin, joka meni hienosti. Nuo ovat ihanasti kuulolla ja tekevät innolla taitavien ohjaajiensa kansa - silloin tulee itsellekin tunne onnistuneensa kasvattajana ja koulutusohjaajana :)

  Lara eli Jangas Lara Croft on päässyt paikallislehteen emäntänsä Erkun kanssa -ja otsikkokin on walesille oikein osuva ;D 

Niinan luona asuva tuontikoiramme Kevin eli Llon Helygen sai syksyllä seuraksi kissan, jota tunnetaan lemipinimellä Pesonen. Ne ovat mainio pari ulkoillessaan:

Kuvat: Niina Lindqvist

Agility-luva Jaanalle ja Pikolle :)

Tänään kisattiin Tuusulassa Springerspaielti ry:n agilitymestaruuksissa ja mukaan pääsivät pitkän kisatauon jälkeen vanhemmista kasvateistani Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot  ja Piko eli Jangas Field Fennel. Tuomarina toimi spanieliharrastaja Johanna Nyberg ja radat vaikuttivat ainakin reunalta tosi kivoilta. Arvostan kovasti pienissä kisoissa tuomarin hyvää suunnittelua ratapohjan suhteen, kun luokkavaihdot tehtiin minimaalisille esteiden siirroilla. Tämä teki kisat sujavaksi ja oma jälkikasvukin viihtyi hyvin mukana. Tuloksetkin olivat spanielimaisesti erittäin kivoja. Kakkosluokat seurattuani sain iloita kahden koulutusryhmissäni treenanneen pitkän tauon jälkeen kisaamaan päässeen koirakon luva.-tuloksia ja lisäksi kolmas walesi palkittiin luvalla. Piko ja Jaana juoksivat peräti kaksi nollatulosta! Toisessa tuli tosin hieman yliaikaa, kun Piko karkasi lähdössä itsekseen radalle...

9-vuotiaalla Lotella riitti edelleen vauhtia, tosin vauhdin myötä tuli myös kaksi hylkytulosta

Piko pinkoi kahden vuoden kisatauon jälkeen luva-tuloksen kakkosluokasta.

Sisarukset Doniol Apple of My Eye ja Doniol All You Need is Love saivat luva-tulokset ja voittivat luokkansa. Piko sijoittui kummallakin radalla hienosti toiseksi.

Vuosia ryhmässäni treenanneet Jaana ja Piko sekä Jaana ja Muru palkintopallilla :)

Ylivedot yhdeksänviikkoiset :)

Tänään kokoonnuttiin pentutreenien- ja painien merkeissä täällä meillä. Kovasti tuntuvat pennut kasvaneen sitten viime näkemän (jopa Touho!). Harjoiteltiin pennun perustaitoja eli istumista ja katsekontaktia, seuraamista imuttaen, paikallaoloa, luoksetuloa ja noutamista. Hienosti pennut jaksoivat: Mai osoittautui todella nopealiikkeiseksi, Esme oli varsinainen Boss Lady, Nipa haki edelleen hienosti kontaktia ja Tuohokin teki jo hienosti yhteistyötä pari päivää uudessa kodissa oltuaan. Esmestä tuli enemmän mieleen Raisa kuin isomummu Nuppu, niin napakka se oli ja jotenkin totinen tokoilija, joka jaksoi hiensoti keskittyä. Kevin pääsi myös treenailemaan häiriössä ja hyvin tuntui keskityvän pentulaisten joukossa.

Tässä vielä rally-tokotreenien muodossa tottelevaisuuden alkeita pennuille:
 Kontakti on kaiken perusta
perusasento

Pennuista otettiin myös seisotuskuvat (paitsi Touhosta, josta löytyy 9-viikkoiskuva edellisestä viestistä):

Jangas Nonesuch eli Nipa

Jangas Nice Weather For Ducks eli Esme

Jangas Never Worry eli Mai

Tässä vielä muutama painikuva illalta:

Kevin katselee pentujen touhuja ihmeissään...

Hämmentävän hyvä päivä?

Eilen tapahtumia riitti. Lähdimme aamusta Niina ja Kevinin eli Llon Helygen kanssa Vesilahden näyttelyyn, jossa se esiintyi ekan kerran virallisessa luokassa. Kevin on komistunut ja aikuistunut viime aikoina, vaikka oletamme sen olevan parhaimmilaan vasta parin vuoden päästä. Voitte kuvitella mikä ihmetys koettiin, kun tuomari jakoi hyvän eli keltaisen nauhan. Olimme aikamoisen hämmentyneitä ja suut auki. Kevin esiintyi ihan kohtuullisesti, joskin mielestäni liikkui hieman jäykemmin kuin yleensä ja tuomari koitteli moneen kertaan sen takaosaa. Steppaavat askeleet, ulospäin kääntyvä polvi (?!) ja liian pitkä häntä oli arvostelussa mainittu. Kirjoittelen sen kokonaisuudessaan kunhan jaksan. Päivä näyttelyssä oli kuitenkin tosi mukava ja tapasin Femman kasvattajaa Mirkaa, Femman Halla-siskon omistajaa Ullaa ja monia muita tuttuja. Kehän laidalta tuli vaan kesken vähän kiire pois, kun isäni toi lapset näyttelyyn yökylästä kahdelta ja sitä ennen piti päästä syömään suussa sulavi lättyjä ;) Vesilahden tunelma on aina mukava ja nyt säätkin hellivät eikä silti ollut tuskaisen kuuma. Kivaa siis oli silti, että Kevin ja muutama muukin tuttu koira sai yllättäen H:n.

Aurinko teki temput... ekoissa kuvissa Kevin oli kokonaan auringossa, myöhemmin puoli koiraa varjossa ;)

  Illalla viimeinenkin pentu Touho eli Jangas Nosy Parker lähti uuteen kotiinsa Annin harrastuskoiraksi ja Sulo-walesin kaveriksi Helsinkiin. Koti tuntuu kovin tyhjältä, kun täällä on vain Raisa. Kasvatteja saa siis tuoda hoitoon, jos ollaan kotosalla ;)

Jangas Nosy Parker 9vk

  Täytyypä kertoa kumma tapaus, joka taisi sattua torstaiaamuna. Lähdin tavalliseen tapaan aamulla kuuden-seitsemän aikaan pentua pissattamaan pihalle ja tontin laidalta rojunurkkauksesta lensi pois iso petolintu (haukka tms?) ja sieltä kuului kummallista huutavaa Piii- piii - pii- ääntelyä. Pentu juoksi suoraa tietä sisälle pissaamatta ja toisti saman kannettuani sen uudelleen ulos. Pissat ja kakat se teki lopulta sisälle. Tuo tyyppi on siis muuten hoitanut asiansa hienosti ulos. Muutamaa päivää aiemmin Stig ja lapset olivat jänöjussin eksyneen aidatulle pihallemme. Raisa on kuitenkin ollut ihan minimaalisesti pihalla eikä pentu vielä ymmärrä noista loikkakoivista mitään. Eilen illalla ihmettelimme raadon hajua ja juurikin tuolta rojunurkkauksesta löytyi jänis, jonka kylki oli puhkaistu (minun ei varmastikaan tarvitse jatkaa näyn tai toukkien kuvailulla). Onneksi tässä vaiheessa pennut ovat maailmalla ja kesän ajan ne ulkoilivat pitkät päivät, mutta otettiin aina yöksi ja käydessämme asioilla sisään. Ajattelin, etteivät petolinnut ihan pihaan eksyisi, mutta näköjään kaikki on mahdollista...

Touhoilua

Tällä viikolla meillä on ollut pehmeä lasku pennuttomaan elämään. Touho eli Jangas Nosy Parker on asunut vielä luonamme ja pentu on tuntunut käsittämättömän kiltiltä. Se on nukkunut 8-9 tunnin yöunet Sebastianin huoneessa  ja tehnyt yleensä vain yhdet pissat ovella olevalle paperille. Seitsemän aikaan se on kömpinut luokseni tyynyn (lue peiton) kuva poskella ja tullut aamupissalle ja aamupalalle ja jatkanut pienen ulkoilun jälkeen kauneusuniaan pojan huoneessa. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että lapset ovat todella auttaneet pentujen hoidossa. Sebastian sai lupauksen, että jos seuraavassa pentueessa on lupaava narttupentu, niin poika saa siitä oman hypokoiran. Pentu on kaikin puolin helppo: ulkoilee ja leikkii pihalla, on yleensä (iltavilliä lukuunottamatta) kiltti lasten kanssa, jää nätisti yksin, syö hyvin ja viettää aikaansa vanhalla puolella portin takana, vaikka muu perhe söisi keittiössä. Ihan mahtava tyyppi! Ja ihan liian mukava ja helppo - epäilyttävää... Kyllä se onneksi saa iltavillit, ettei se tunnu sentään olevan sairas ;)

Tässä vielä kuvia Touhon viikosta:

Sissi on peitellyt pennun päikkäreille useampanakin iltapäivänä

Siinä on hyvä uinua.

Ai - noinko sitä pitäisi seistä näyttelyssä? Kevin näyttää mallia.

Katsekontaktia, istumista, seuraamista ja noutoa on harjoiteltu ahkerasti.

Hiekkaleikeissä mukana

Iltavilli hiekkasäkissä kaivaen

Kuka muka riehu?

Nemo :)

Sijoituksessa olevasta Nemosta eli Jangas New Tricks otti valokuvaaja Anu Burin ihania kuvia Miss Honey-pennun seurassa. Sain luvan laittaa kuvia blogiinkin ja ne ovat aivan verrattomia :)

Näistä tuli ihan mieleen Netan (Jangas Kate Reddy) ja siskoni cockerin Saran leikit silloin pentuina/nuorina: