Tänään täytin taas vuosia ja sain ilokseni päivää juhlistamaan Sadun ja Saijan kylään. Viime vuosina on tavattu turhan harvakseltaan, mutta josko sitä taas yrittäisi ryhdistäytyä, että päästäisiin ainakin pentuja moikkaamaan jatkossa puolin ja toisin ;) Onni ovat ystävät vuosien takaa: Sadun kanssa tapasimme jo talvena 1995-96 ollessamme Ruotsissa kenneltyttöinä, Saijaan tutustuin seuraavana kesänä.
Sain lahjaksi aivan ihanat Arabian springerilautaset, joista toinen pääsi jo heti seinälle vanhalle puolelle.
Usvastakin on kuulunut hyviä uutisia. Joulun aikaan ontuma siirtyi toisen takajalkaan, joka on kuulemma tyypillistä borrelioosille, mutta nyt Usva liikkuu jo ihan hyvin. Tulehdusarvo (CRP) on laskenut jo selvästi, mutta antibioottikuuri jatkuu vielä neljä viikkoa eli käytännössä pentujen syntymään saakka. Onneksi Usva on jo sen verran hyvässä kunnossa, että saa alkaa lenkkeillä rauhalliseen tahtiin ja ruokakin taas maittaa. Pennut alkavat pian kasvaa ja silloin tarvitaan paljon ravintoa, jotta emä ei kuivu kokonaan. Onneksi Janniina ja Tatu ovat pitäneet hyvää huolta Usvasta :) Täytyy kyllä sanoa, että suhtautumiseni punkkeihin ei ole millään tavalla muuttunut positiivisemmaksi tämän kokemuksen jälkeeen...
Eiköhän tässä kuitenkin uskalla varovaisesti huokaista, että meille on kuitenkin pentuja syntymässä tammikuussa ja tiineys etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti