U-pentue syntyi aamuyöstä

 Usvan lämmöt alkoivat laskea sunnuntai-iltana ja laskivat yön aikana alle 37 asteen rajan. Yöllä sain kovan päänsäryn ja seuraava päivä menikin sitten ihan pelastusarmeijalle... Olimme sopineet, että Janniina tulee Usvaa vahtimaan työpäiväni ajaksi, mutta sen sijaan makasimme koko porukka reporankoina päivän ajan, mitä nyt Usva kävi iltaa kohti ulkoilemassa flexissä, kun se pyrki kaikkien vajojen alle etsimään sopivaa luolaa pennutusta ajatellen. Janniina tuli illasta meille. Avautumisvaihe kesti pitkään ja loppujen lopuksi valvoin itsekseni Usva sohvalla vieressä, kun tunsin sen kyljessä supistuksia kahden maissa. 

Pullero pallero

 

Ensimmäinen pentu 308-grammainen poika syntyi 2:41 pää edellä. Usva hoiti kaiken hyvin itsenäisesti: puri napanuorat, söi istukat ja nuoli pennut puhtaiksi. Seuraava poika syntyi 3:02 ja painoi 307 grammaa. Kolmas poika tuli melko heti perään 3:12 ja painoin sekin 307 grammaa. Viimein neljäntenä syntyi 3:26 ensimmäinen narttupentu, joka painoi 285 grammaa. Ensimmäisen tunnin aikana syntyi siis neljä pentua. 

Esikoispoika mamman vieressä

Kaksi ensin syntynyttä poikaa

 Pienen hengähdystauon jälkeen sama tahti jatkui, kun klo 4:03 syntyi 233-grammainen urospentu ja taas puolen tunnin päästä 4:27 viides urospentu painaen 321 grammaa. Tässä vaiheessa tuntui, että porukka on varsin poikavoittoinen.4:48 tuli vielä kuudes 305-grammainen uros ja seitsemäs veljeksistä syntyi 5:07 ja painoi 312 g. Onneksi viimeiseksi tuli sentään vielä tytöntyllerö, jonka pianoin olen unohtanut merkata, mutta olisikohan se ollut 289 grammaa. Kello oli tuolloin 5:33 ja sen jälkeen vielä siivosin likaiset sanomalehdet pentujen alta, vaihdoin puhtaan vetpedin ja lähdin hetkeksi nukkumaan. Usva jäi hoitamaan katrastaan ja parin tunnin päästä herätessäni kaikki olivat tyytyväisinä tissittelemässä ja Usva oli rauhallisen ja onnellisen oloinen mammkoira pieniään hoivatessaan. Annoin synnytyksen yhteydessä pennuille pienen nokareen Canius-maitohappopulveria kullekin, kun  Usva on tiineysaikanaanjoutunut niin pitkälle antibioottikuurille. 

Meillä oli siis seitsemän urosta ja kaksi narttupentua ja muutama pojista etsii vielä omaa aktiivista ja harrastavaa kotia :) 

Usvan tiineyspäiväkirjaa 9. tiineysviikolla

 Tänään on Usvan 59. tiineyspäivä ja synnytys tapahtunee viikon sisällä, joskin uskoisin, ettei odotusaikaa ole kovinkaan paljon jäljellä. Mammakoira on viime viikon aikana syönyt hyvällä ruokahalulla peuraa, kanan kauloja, sydäntä, kananmunaa ja hieman myös kana-kalkkunapullia. Ulkoilu on koostunut lyhyistä lenkeistä ja pihalla touhuilusta. 

Torstaina kävimme eläinlääkärissä, jossa Usvasta otettiin verikoe, joka näytti CRP:n laskeneen normaaliksi (5,9, kun normaalin raja on 10). Pahimmillaan CRP huiteli 99 ja siitä viikon päästäkin se oli vielä 72. Eli ilokseni saimme lopettaa antibioottikuurin ja nyt Usva saa Caniusta ja muita maitohappobakteereja sen sijaan. Näyttää siis siltä, että borrelioosi on selätetty tältä erää. 

Olen taas mittaillut Usvan lämpöjä, jotka ovat seilanneet 37,4 ja 37,8 asteen välillä. Muutaman kerran viikon aikana on ollut pientä petailua, ilmeisesti harjoitussuppareita, mutta muuten tuleva mammkoira on ollut tosi rauhallinen ja seesteinen. Pentuja arvelen olevan tulossa vähintään seitsemän, sen verran iso mammakoira on, että saattaa olla jokunen enemmänkin.

59. tiineysvuorokausi

Ferdinand-härkä?

Ruskan SmartDog-tulokset

Ruska eli Jangas Tingeling osallistui siskona Tillyn kanssa samana päivänä SmartDog-testiin 16 kk iässä. Ulla Ruistola testasi myös Ruskan. 

Kokonaisarvio:  Koira oli erittäin hyvin motivoitunut ruuasta ja tehtävistä ja keskittyi tehtäviin hyvin. Sylinteritestissä Ruska osoitti hyvää itsehillintää. Ruska luki erittäin hyvin ihmisen eleitä, mutta ei ollut
niillä johdettavissa harhaan (huijaus-osio). Parhaiten koira ymmärsi vartalonkiertoa ja
vaikeimpia olivat käsiele ja katse. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Ruskalle
helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely oli liian vaikea.
Mahdottomassa tehtävässä Ruskalla oli käytössään molemmat ongelmanratkaisustrategiat,
niin itsenäinen kuin ihmiseen tukeutuva. Kovin sitkeä koira ei ollut. Ruska muisti kaksi
toistoa (neljästä) muistitehtävästä oikein, mikä on keskiarvoinen suoritus. Koira äänteli
odottaessaan hiukan. Ruska pystyy selkeästi matkimaan ihmisen toimintoa sosiaalisen
oppimisen tehtävässä, ja koira oppii myös koneen käytön ja tyhjentää namikoneen. Ruskan
vahvuuksia testissä olivat motivaatio, keskittyminen, tilaan liittyvä uteliaisuus ja
ongelman ratkaisukyky, itsehillintä, vartalon kiertoele ja sosiaalinen oppiminen. Ihania
hetkiä Ruskan kanssa!

Sylinteritesti/Itsehillintä:  Ruskalla on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% - Ruskalla tämä oli 100%.

Eleet: Ruska lukee ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden 80% oikein ELEET osiosta. Hyvin harva yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja koirallasi on myös tämä ominaisuus vahvana.

Ongelmanratkaisu/V-aita: Ruska ratkaisee tehtävän huippunopeassa ajassa 7 sekunnissa. Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.

Ongelmanratkaisu/Mahdoton tehtävä: Ruskalla on käytössä molemmat
ongelmanratkaisustrategiat – se käyttää 52% ajasta avun pyytämiseen ja 23% ajasta
itsenäiseen työskentelyyn (25% ajasta muuhun). Molempien strategioiden käyttäminen
kertoo myös käyttäytymisen joustavuudesta, ja siitä että koira pystyy vaihtamaan
ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan. Koira ei ollut kovin
sitkeä tehtävässä

 

Looginen päättely: Ruska ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää.
Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista koirista ratkaisee sen. Ruska valitsi
toistuvasti saman puolen kipoista, ja sai siten puolet oikein. Tämä on strategia, jonka iso
osa koirista valitsee.

Vihje vai oma päättely (huijaus): Ruskaa ei hämätty tässä tehtävässä ”väärillä”
testaajan vihjeillä, vaan se päätteli itse näkemänsä perusteella missä palkkio on, eikä
antanut osoitusten häiritä. Suurin osa koirista ei seuraa testaajan väärää vihjettä, vaan
menee sinne, minne namin näki menevän.

Muisti: Ruska muisti oikein kaksi (1min30s ja 2min30s)
aikaa neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on suunnilleen keskimääräinen
suoritus tässä tehtävässä. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä
odottaa.

Sosiaalinen oppiminen: Ruska painaa oikeaa nappulaa selkeästi ihmiseltä
mallista katsoen. Koira myös oppii laitteen toiminnan nopeasti.

Tillyn SmartDog-tulokset

 Tilly eli Jangas Tirlittan kävi joulukuussa 16 kuukauden ikäisenä SmartDog-testissä Ulla Ruistolan syynissä ja se sai seuraavanlaisen raportin (virallinen raportti on huomaatavasti pidempi, mutta tässä pääkohdat:

 

Yleiskuvaus: Tilly on ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Mitenkään erityisen
otettu se ollut testaajasta, vaan oli lähinnä kiinnostunut testitilasta. Koira oli erittäin hyvin motivoitunut ruuasta ja tehtävistä ja keskittyi tehtäviin erittäin hyvin. Tilly käyttäytyi sylinteritestissä impulsiivisesti. Tilly luki erinomaisesti ihmisen eleitä, ja oli niillä myös johdettavissa harhaan (huijaus-osio). Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Tillylle helppo ja koira ratkaisi myös loogisen päättelyn tehtävän, joka on testin vaikein. Tilly oli mahdottomassa tehtävässä ehdottomasti enemmän ihmiseen tukeutuva
ongelmanratkaisija. Tilly muisti kaksi toistoa (neljästä) muistitehtävästä oikein, mikä on keskiarvoinen suoritus. Tilly pystyy selkeästi matkimaan ihmisen toimintoa sosiaalisen oppimisen tehtävässä. Kuitenkin sen vahva avunpyytäminen johti siihen, että ei ehtinyt oppimaan tehtävää. Tilly käveli ongelmitta läpi liukkaiden alustojen, eikä tarvinnut etenemiseen houkuttelua. Se ei juurikaan huomannut alustan vaihtumista. Alusta- arkuutta tosin saattaa koirille kehittyä vielä vanhemmallakin iällä, joten piirrettä
kannattaa seurata. Tilly on kognitiivisesti keskivertokoiran yläpuolella ja sen vahvuuksia olivat: tilaan liittyvä uteliaisuus ja ongelmanratkaisukyky, motivaatio, keskittyminen, eleiden lukeminen, ihmiseen suuntautuva ongelmanratkaisustrategia, looginen päättelykyky, sosiaalinen oppiminen ja alustavarmuus. Haasteen saattaa muodostaa palkkioon liittyvä impulsiivisuus, joten erilaiset luopumistehtävät saattavat olla hyödyksi. Koiran itsenäistä ongelmanratkaisukykyä voisi vahvistaa helpoilla ongelmanratkaisutehtävillä. Mukavia hetkiä Tillyn kanssa!

Itsehillintä: Palkkio näköärsykkeenä häiritsee koiraa paljon; Tilly yrittää ottaa ruokaa toistuvasti lasin läpi, siitä huolimatta, että se oppi juuri ottamaan ruoan sivusta. Koira käyttäytyy tässä sylinteritestissä impulsiivisesti. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut
keskimäärin 79% ja susilla 77% - Tillyllä tämä oli 40%.

 

Eleet:  Tilly lukee ihmisen kommunikointia erinomaisesti
saaden 100% ELEET osuudesta oikein! Hyvin harva yltää täysin virheettömään suoritukseen
tässä osuudessa. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja koirallasi on myös tämä
ominaisuus vahvana.

Ongelmanratkaisu V-aita: Tilly ratkaisee tehtävän huippunopeassa ajassa 7 sekunnissa. Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.

 

Ongelmanratkaisu Mahdoton tehtävä: Tilly pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän
lähes pelkästään ihmisiltä apua pyytäen (96% ajasta). Koiralla on käytössä tässä vain yksi
strategia ratkaista ongelma. Pienen hetken (4% ajasta) koira yrittää laatikkoa itse auki.

 

Looginen päättely: Tilly ymmärtää selvästi loogisen päättelyn tehtävän
– 100% oikein on erittäin harvinainen tulos, vain noin 4% testatuista koirista yltää tähän
suoritukseen! Se tarkoittaa, että koirasi ymmärtää ongelman ja ilmiön sen takana.
Tällaisen kyvyn omaava koira pystyy uudessa tilanteessa ratkaisemaan ongelmia, vaikka ei
ole niitä aikaisemmin kohdannut. Koirasta riippuen saattaa olla, että tällainen koira
turhautuu helppoihin harjoituksiin. Koira saattaa myös oppia keskimääräistä nopeammin.

Vihje vai päättely (huijaus): Tilly seurasi osaa testaajan vääristä vihjeistä, siitä
huolimatta, että näki namin menevän toiseen astiaan. Koirilla tiedetään ennestään, että
sen omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran suuri herkkyys ohjaajan eleille ja
kommunikoinnille – tämä vaihtelee paljon yksilöiden välillä, ja myös rodulla saattaa olla
siihen vaikutusta. Koulutuksella ja aikaisemmalla kokemuksella on myös merkitystä tähän.
Koirasi on herkkä ihmisen kommunikoinnille, ja se kannattaa pitää mielessä niin koulutus
kuin kilpailutilanteessa.

Muisti: Tilly muisti oikein kaksi (1min30s ja 2min) aikaa
neljästä (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on suunnilleen keskimääräinen suoritus
tässä tehtävässä. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa.

Sosiaalinen oppiminen: Tilly manipuloi selkeästi oikeaa nappia ja osoittaa
havainnoineensa laitteen laukaisumekanismin. Koira pyysi paljon apua.

Alusta-arkuus: Tilly kävelee liukkaalla alustalla täysin ongelmitta,
ja ilman houkuttelua. Koira ei juurikaan huomaa alustan vaihdosta. Koiralla ei näy
alustapelkoa tässä testissä.

Usvan tiineyspäiväkirjaa 8. tiineysviikolla

 Usva tuli eilen meille, kun synnytys alkaa lähestyä - nyt on 10 päivää laskettuun aikaan. Usvan masu on kasvanut jo komeisiin mittoihin, pinkeissä mahassa tuntuu pientä liikettä ja vauhti on kovasti rauhoittunut. Tänään kasattiin pentulaatikko valmiiksi, kiinnitettiin muovimatto lattiaan ja trimmattiin koirat, jotta saatiin trimmipöytä varastoon. 

Siinä kun Usva on kasvatellut masua, on pentueen tuleva isä Rico ahkeroinut rally-tokossa voittajaluokan hyväksytyn tuloksen (huimat 96 pistettä) ja Tokossa Alo1-tuloksen.

  

Mahtava masu jo 53. vrk (Sissin ottama kuva)

Sissi kiinnitti muovimaton lattiaan

Usvan SmartDog-testitulokset

Tulevan pentueen emä Usva osallistui SmartDog-testiin joulukuussa, kun Ulla Ruistola testasi kolme kasvattiani. Pari päivää tämän jälkeen Usvalla diagnosoitiin borrelioosi eli siihen nähden testi meni uskomattoman hyvin, vaikka Usva teki kaiken kuin hidastetussa filmissä ja arasteli aluksi normaalista poiketen uutta paikkaa ja tilannetta. Myös aktiivisuuslukema oli hyvin alhainen (19).

Kokonaisarvio: Koira oli hyvin motivoitunut ruuasta ja tehtävistä ja keskittyi niihin hyvin. Sylinteritestissä Usva osoitti hyvää itsehillintää. Usva lukee erittäin hyvin ihmisen eleitä, ja on niillä myös johdettavissaharhaan (huijaus-osio). Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Usvalle helppo - sen

sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely oli liian vaikea. Usvalla oli mahdottomassa

tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta se pyysi myös hieman apua

tehtävän ratkaisuun. Usva muisti kaikki neljä toistoa muistitehtävästä oikein, mikä on

harvinainen ja erinomainen suoritus. Usva pystyi selkeästi matkimaan ihmisen toimintoa

sosiaalisen oppimisen tehtävässä. Usvan vahvuuksia testissä olivat motivaatio,

keskittyminen, itsehillintä, eleiden lukeminen, itsenäinen ongelmanratkaisustrategia,

muisti ja sosiaalinen oppiminen. Voi olla, että tulos olisi hieman erilainen, mikäli koira

olisi terve testattaessa.

 

Itsehillintä: Usvalla on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% - Usvalla tämä oli 90%.

 

Eleet:  Usva lukee ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden 90% oikein ELEET osiosta. Hyvin harva yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja koirallasi on myös tämä ominaisuus vahvana.

 

 

 

Ongelmanratkaisu V-aita: Usva ratkaisee tehtävän nopeasti 23 sekunnissa. Koira pyytää jonkin verran apua ihmiseltä, mutta ratkaisee tehtävän lopulta itse.

 

Ongelmanratkaisu Mahdoton tehtävä: Usva pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän
enimmäkseen itsenäisesti (63%). Koiralla on kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyytää myös ohjaajalta apua ratkaisuun (33%). 4% koira tekee muuta.

 

Looginen päättely:  Usva ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää. Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista koirista ratkaisee sen. Usva hidasteli valinnassaan, mikä saattaa olla merkki hämmennyksestä.

 

Vihje vai oma päättely (huijaus):  Usva seurasi molempia testaajan vääriä vihjeitä,
siitä huolimatta, että näki namin menevän toiseen astiaan. Koirasi on erittäin herkkä
ihmisen kommunikoinnille, ja se kannattaa pitää mielessä niin koulutus kuin
kilpailutilanteessa. Koirilla tiedetään ennestään, että sen omaa päättelykykyä vaikeuttaa
koiran suuri herkkyys ohjaajan eleille ja kommunikoinnille – tämä vaihtelee paljon
yksilöiden välillä, ja myös rodulla saattaa olla siihen vaikutusta. Koulutuksella ja
aikaisemmalla kokemuksella on myös merkitystä tähän.

 

Muisti:  Usva muisti oikein kaikki neljä aikaa (1min, 1min30s, 2min ja 2min 30s) mikä on erinomainen ja kohtuullisen harvinainen suoritus – pieni osuus testatuista koirista saa kaikki oikein. Testi vaatii myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Keskimäärin koirat muistavat tässä tehtävässä 2 aikaa oikein.

 

Sosiaalinen oppiminen: Usva manipuloi selkeästi oikeaa nappia ja osoittaa
havainnoineensa laitteen laukaisumekanismin. 

 

Toko-kärpäsen puraisu

 Pitkästä aikaa on päässyt käymään niin, että toko-kärpänen puraisi. Syitä on monia, mutta päällimmäinen on se, että Pippi on nyt viimeisen parin kuukauden aikana muuttunut hyvin iloiseksi ja toimeliaaksi treenikaveriksi. Vihdoin flunssakierteen hellitettyä olen ehtinyt sen kanssa treenata säännöllisesti myös hallilla ja se on huomattavasti reipastunut, kun jumitkin alkavat taas helpottaa. Siitä on kuoriutumassa tosi kiva treenikaveri :) 

Osallistuin viime viikonloppuna lauantaina Maarit Hellman koesuorituksen rakentaminen-kurssin käytännön osuuteen ja sunnuntaina pitkästä aikaa Riitta Jantunen-Korrin toko-treeneihin. Olemme viime aikoina treenanneet enemmän pitkiä koemaisia suorituksia ja Pippi on tehnyt niitä innolla. Rally-tokossa saa toki koiraa kehua suorituksen aikana, mutta ylipäätään sen vire on ollut ennemmin liian korkea kuin matala, mitä olen pitänyt nyt positiivisena asiana. Sunnuntaina katsoimme kapulan pitämistä. Olemme tehneet sitä aiemminkin luopumisen kautta, mutta Pippi on helposti alkanut hieman hermostuneesti pyöritellä kapulaa suussaan. Nyt ainoa ero oli se, että olin kyykyssä Pipin edessä ja yhtäkkiä homma vaan toimi! 

Toko-seuraamista ajatellen tarkkuus saisi olla vielä parempaa, mutta saimme hyvän vinkin, että aloitamme seuraamisen namin kanssa, palkkaan alussa kahdesti namilla esimerkiksi perusasentoon pysähtymisestä ja napakasta käännöksestä ja sen jälkeen tehdään vielä pitkä suora seuraaminen. Tässä saatiin kivasti yhdistettyä tarkkuus ja kisamainen treenaus. 

Lisäksi ehdimme katsoa kauko-ohjauksen asennonvaihtoja, joissa suurin haaste on Pipin lösähtäminen istumaan lonkalle. Tätä se on tehnyt pienestä pitäen ja se liittynee jotenkin sen jumeihin, mutta nyt tarttee ottaa jumppaa tähän korkeammalla alustalla, että Pippi oppisi käyttämään lihaksiaan entistä paremmin. 

Lisäksi pääsin kuuntelemaan Pekka Korrin ajatuksia "ohjelmaharjoitusten" tekemisestä ja siitä, kuinka voidaan häivyttää itse koekehän jännittävyyttä ja palkattomuutta sillä, että osa liikkeistä tehdäänkin ikään kuin toisessa kehässä (kehän ulkopuolella), jossa voidaan myös palkata. Palkkaamattomuustreenejä tulisi olla usein (2-5 krt viikossa) ja toisinaan ne ovat vain yhden liikkeen pituisia, toisinaan taas puoli koeluokkaa. Myös patoamisen harjoittelu tuli verestettyä muistiin eli koiran jättäminen perusasentoon kauemmaksi kehänauhan sisäpuolelle, josta se kutsutaan perusasentoon koesuorituksen alkuun. Näin koira on usein innokkaampi aloittamaan suorituksen.

Lisäksi uuteen tokointoon ovat mahdollinen valioitumisen mahdollistuminen voittajaluokasta ja joululahjaksi saatu uusi harjoituspäiväkirja alempiin luokkiin. Rally-tokon avoin luokka alkaa myös olla aika hyvällä mallilla eli tarkoitus on pyrkiä rally-kisoihin keväällä, kunhan penturumbasta on selvitty. Olen jo aiemmin todennut, että pentujen hektisimpinä viikkoina ei kannata kisata, kun silloin siihen ei pysty asianmukaisesti keskittymään... 

Kaikkein hauskinta on, että Arja meinasi Lakin kanssa ja Janniina Usvan kanssa, että voisihan sitä tokoillakin. Josko vielä aiemman koiransa kanssa tokoillut Pirjo innostuisi Tillyn kanssakin mukaan, niin meitä olisi jo taas kiva ryhmä kasassa :)

Usvan tiineyspäiväkirjaa 7. tiineysviikolla

 Usva on alkanut pyöristyy kovasti ja tiineys lähestyy 7 viikon rajaa ja vajaan viikon päästä Usva tuleekin jo tänne synnytystä odottamaan. Tässä muutama kuva 45. ja 46. tiineysvuorokauden tienoilta. 

Tässä Iines-emän tiineyspäiväkirja samoilta ajoilta: http://jangas-kennel.blogspot.com/2020/08/iineksen-tiineyspaivakirjaa-osa-2.html

Minni-siskon kanssa ihan lähekkäin

Päteviä punavalkoisia :)

 Tänään ja eilen on ropissut paljon hienoja kisatuloksia :) 

Tänään järjestettiin Tampereella TamSK:n rally-kisat, joissa Anne ja Iines eli Jangas Legend of Zelda saivat hienosti 84 pistettä ja ensimmäisen hyväksytyn tuloksen avoimesta luokasta. Hannele Pirttimaa oli lisäksi kommentoinut iloista yhteistyötä :) Onnea!!

Iines kaikkensa antaneena

Samassa kisassa Kirsi ja N-pentueen emä ja T-pentueen mummu Femma eli Doniol High Five to Jangas saivat ensimmäisessä avoimen luokan kisassaan huimat 96 pistettä ja sijoittuivat kolmanneksi. Pätevää ja onnittelut :) 

 

Femman kuva: Kirsi Kangasmaa

 

Samaan aikaan toisaalla  eli Hyvinkäällä tulevan pentueen isä Rico eli Doniol Gorgeus Ginger osallistui rally-kisojen voittajaluokkaan ja sai hienot 96 pistettä ja luokkavoitto! Onnea vielä Kirsille ja Ricollekin :)

Ricon kuva: Kirsi Herttua

Eilen Riiviöpentueen kaksikko Molly eli Jangas Rapunzel ja Dinjo eli Jangas Rapa-Ripa osallistui JAU:n epävirallisiin agilitykisoihin saaden onnistuneet radat ja 5 vp:n tuloksen kumpainenkin. Ei kun vaan virallisiin kisoihin kevään aikana :)

Petra ja Dinjo sekä Linn ja Molly

Usvan tiineyspäiväkirjaa

 Näin Usva viimein tiistaina, kun tiineyttä oli päivää vaille kuusi viikkoa takana. Edelleen käsittämättömän pätevä Usva teki rally-treeneissä upeat radat vieraassa paikassa ja vaikutti olevan jo hyvässä kunnossa :)

Masukin on jo iso, joten  kyllä me ihan hyvän kokoista pentuetta odotellaan. 

Jawa in memorian

 Vuosi alkoi kurjilla, joskin odotetuilla uutisilla, kun Jawa eli Jangas Old School jouduttiin lopettamaan 3.1. vain 3 vuoden ja 10 kuukauden iässä. Osanottoni Päiville ja Heikille ja arvostan kovasti sitä, että pystyitte tekemään vaikean, mutta ainoan oikean päätöksen. 

Jawalla todettiin lonkkakuvien (lonkat C/B) yhteydessä LTV3 eli välimuotoinen lanneristinikama, joka aiheuttaa muun muassa lantion vinoutta. LTV on synnynnäinen ja perinnöllinen vika eli siihen ei lonkkavian tapaan vaikuta liikunta tai ruokinta. Sovittiin, että agility jää pois, mutta Jawa sai jatkaa rally-tokoa ja aloitti vepeilyn, se suoritti taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen ja kävi muutamassa näyttelyssä. Viime kesänä Jawa selvästi kipeytyi ja syynä oli vinon lantion takia epätasainen kuormitus lonkille ja C-lonkan tila oli huonontunut hurjasti ja koira oli todella kipeä. Särkylääkkeillä se selvisi syksyn, mutta niiden vaikutusaika lyheni koko ajan ja lopulta oli tehtävä vaikea päätös. 

Päivi kirjoitti kauniisti: "Yhteinen matka Jawan kanssa jäi lyhyeksi, mutta oli sitäkin intensiivisempi ja opettavaisempi. Paljon ehdittiin touhuta ja elää, vaikka suunnitelmia piti monet kerrat muokata." 

Kiitos näistä vuosista ja yhteistyö Päivin ja Heikin kanssa edelleen jatkuu Totin kanssa. 

Jawa 4.2.2019 - 3.1.2023

Onnea ja iloa tulevalle vuodelle!

 Vuoden viimeistä päivää juhlistettiin lenkkeilemällä T-pentujen Toton, Toffen ja Topin sekä Pipin kanssa koirametsässä. Onneksi yksittäiset kauempaa kuuluvat raketit eivät tänäkään vuonna aiheuta Topissa tai Pipissä mitään reaktioita. 

Taas näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi on aika muistella kulunutta vuotta. Paljon on tapahtunut ja ehditty, mutta tietenkään vuosi ei ole ollut yhtä auvoa. Suru ja ilo kun kuuluvat kummatkin elämään. Ja joskus se vitutuskin, etenkin jos köhitään syksyllä flunssassa seitsemän loputonta viikkoa putkeen ja sen jälkeen peruskunto on nollissa ja lihakset juntturassa. Mutta onneksi ollaan päästy Pipin kanssa kehonhuoltoon näin vuoden lopussa ja Topille on varattu aika maanantaille :) 

Yhdistystouhua on vuoteen kuulunut enemmän laki sallii: HSKH:n puheenjohtajuus, useat kenttätalkoot, kisat ja muut tapahtumat ovat olleet mieleenpainuvia ja etenkin kesällä pihassamme kokoustaminen grillauksen merkeissä oli tosi mukavaa. Springeri-lehteä toimitamme edelleen Marjukan kanssa ja vaikka välillä tulee kiirus, niin kokonaisuutena pursuamme vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin ideoita. Lisäksi olen osallistunut walesien jalostustoimikunnan ja MH-toimikunnan toimintaan ja saimme järjestettyä MH-luonnekuvauksen sprinkuille syyskuussa. 

Myös kolmen päivän Jangas-leiri järjestettiin kotikonnuilla ja joulukuussa vietettiin puurojuhlaa.

 

Osa Jangas-päivien sunnuntain osallistujista

 

Valitettavasti pentuja ei saatu tälle vuodelle toiveista huolimatta, mutta onneksi seuraava pentue on syntymässä jo vajaan kuukauden päästä, vaikka tulevan emän borrelioosi onkin aiheuttanut sydämen tykytystä... 

 

Vanhoista kasvateista jouduttiin hyvästelemään viimeiselle matkalle 13,5-vuotias "Sakke" eli Jangas Eager Beaver, paria viikkoa vaille 12-vuotias "Remo" eli Jangas Fir Tree ja lähes 10-vuoden ikään ehtinyt "Lenni" eli Jangas Horse Feathers. 

Lisäksi kasvatit omistajineen ovat olleet hirmuisen päteviä:

Spanieleitten taipumuskokeen suorittivat Jangas Rapunzel, Jangas Rämäpää Penny, Jangas Risto Reipas, Jangas Rapa-Ripa, Jangas Raya and the Dragon, Jangas Tripp Trapp Trull, Jangas Tiitiäinen, Jangas Tingeling, Jangas Tissel och Tassel ja Jangas Tärpästikkeli. Eli yhteensä 10 kasvattia! 

MEJÄ-kokeissa kävi vain kaksi kasvattia ja yhteensä kolme koetta, mutta herranjestas millaisin tuloksin: Jangas Q-lemma Komia palkittiin ekalla pitkällä jäljellään Avo1-tuloksella (lahjattomat treenaa!) ja Jangas Rämäpää Penny napsi kaksi ykköstulosta Avo1 (49 p) ja Voi1 (48 p) ja Tonjalla ja Windyllä on nyt kolme ykköstulosta kolmesta kokeesta! 

Näyttelyissäkin käytiin alkukesästä ja Jangas Tissel och Tassel sai SERTin ja junSERTin, Jangas Tirlittan junSERTin sekä veljekset J. Q-lemma Komia ja Q-hun Kurkottaa palkittiin vara-SERTillä. Jangas Tättähäärä ja Jangas Tirlittan olivat ROP-pentuja ja J. Tärpästikkeli VSP-pentu. Myös moni muu sai tarvittavat tulokset näyttelyistä. 

Rally-tokossa moni koirakko teki debyyttinsä: J. Q-ppa Punaisena sai kolme hyväksyttyä tulosta alokasluokasta ja RTK1, J. Q-hun Kurkottaa alosta hyväksytty tulos, huimat 99 pistettä ja HSKH:n seuramestaruus, J. Q-luisa Ensi Lempi 2x Alokasluokan hyväksyttyä tulosta ja samoin emänsä J. Legend of Zelda ja Iinekselle lisäksi RTK1, kun viime vuodelta oli jo eka tulos. Näiden lisäksi myös N-pentueen emä ja T-pentueen mummu Doniol High Five to Jangas kisasi kolme Alo-tulosta ja sai RTK1-koulutustunnuksen sekä agilitystä kakkosluokasta LUVA-tuloksen, Femma palkittiin myös SA:lla näyttelyssä.

Agilityssäkin on muutaman tauon jälkeen ollut muutama kasvatti kisaamassa: "Mickey" eli J. Q-hun Kurkottaa ja Mette saivat ekan nollaradan ja LUVAn sekä tittelin springereiden agility-tulokas(!!) ja siskolleen Minnille eli J. Q-nlilja ja Isabellalle 5 vp ratoja, samoin Oskun eli J. Out of Print ja Inka saivat ekasta kisastaan 5 vp. 

MH-luonnekuvauksen suorittivat J. Osmosis Jones, J. Pippi Långstrump, J. Powder And Patch, J. Q-ppa Punaisena, J. Q-hun Kurkottaa, J. Q-nlilja, J. Q-lemma Komia, Jangas Rapunzel, Jangas Rämäpää Penny, Jangas Risto Reipas, Jangas Rapa-Ripa, Jangas Raya and the Dragon ja Jangas Strong Shrek.

Luonnetestissä kävi ensimmäisenä kasvattinani Lalle eli J. One Man Band saaden kivat tulokset ja kokonaispisteet 145 p. 

SmartDog-testissä kävivät Jangas Tirlittan, J. Tingeling ja J. Q-luisa Ensi Lempi.

Ihan uutena lajina korkattiin vesipelastuksen soveltuvuusluokka hyväksytyn tuloksena kanssa Pipin eli J. Pippi Långstrump ja Päivin kanssa. Myös koiratanssista saimme H-tuloksen Pipin kanssa alkuvuodesta.

Tästä on hyvä jatkaa ensi vuodelle ja tavoitteena on selättää taas kilpailujännitys Pipin kanssa ja päästä kisaamaan muutamassa lajissa. Odotamme myös punavalkoisia pentuja syntyväksi noin neljän viikon päästä. Toivottavasti koemenestys jatkuu yhtä hienona ja saamme nauttia pennuista ensi vuonna :) 

Ihan parhainta on tällaiset ilmeet ekan kisasuorituksen jälkeen :)

 

 

Tulkoon vuosi uus:

uusi mahdollisuus

ja tilaisuus

sekä onnellisuus. 

Mukaan näitä pieni ripaus:

kaipaus, 

haikeus

ja huokaus.

Mutta tärkeimpänä ne kliseiset usko, toivo ja rakkaus. 

Pakinat "Huumorintajuinen walesinspringerspanieli" ja "Tokoilua ja sekoilua"

 

Huumorintajuinen Walesinspringerspanieli?

Ennen ensimmäisen spanielini hankkimista kahlasin taas läpi lukemattomia koirakirjoja ja spanieleita koskevia artikkeleita, joista mieleen jäi erityisesti walesinspringerin kohdalta huomautukset koskien welshien huumorintajua ja kuinka tämän rotuiset epelit vaativat huumorintajuisen omistajan. Vaikka edelliset koirani olivatkin jo runsain mitoin koetelleet huumorintajuani, olivat ne silti itse enemmän tai vähemmän tosikkoja; sellaisia helposti loukkaantuvia, omanarvontuntoisia olentoja, joiden aloitteellisuutta ei voi verratakaan welshien aloitekykyyn. Tuntui oudolta ajatella, että koiralla voisi olla huumorintajua, mutta kai se olisi uskottava…

Mitä oikeastaan on huumorintaju? Sanakirjassa huumori määritellään mielialana, jossa hilpeys on vallitsevana, leikkisyytenä ja kykynä huomata elämän hullunkurisia puolia. Spanielit ovat kieltämättä leikkisiä ja hauskoja olentoja, mutta en ollut niin vakuuttunut siitä, olisiko niillä ymmärrystä käsittää asioiden hullunkurisuutta ja hauskuutta.

Tällä hetkellä kotonani nukkuvat kaksi walesinspringeriä 2-vuotias Kati-neiti ja vuoden ikäinen Harry-herra, joiden huumorintajuisuudesta olen saanut monia todisteita, tai ehkä olen vain erehtynyt pitämään niiden antaumuksellista osallistumista asioihin huumorintajuna. Kati valitsi minut ensisilmäyksellä käydessäni kasvattajan luona katsomassa kahta viiden kuukauden ikäistä welshityttöä, joista minun oli tarkoituksenani valita toinen. Nykyisin kummatkin koirat seuraavat kannoillani varjon lailla joka paikkaan, myös vessaan. Hartsa kiipeää jopa vierelleni saunan lauteille istumaan, jos pojankoltiaista yrittääkin jättää toiseen huoneeseen se vain näppärästi aukoo ovet ja kirmaa pukkilaukkaa perääni.

Kerronpa esimerkin erovaisuudesta noutajan ja welshien luonteessa. Kotona Tampereella meillä on iso aidattu piha, jossa welshit ja vanhempieni luona asuva kultainennoutaja viihtyvät hyvin. Jos koirat jostain syystä haluavat sisälle, on noutajaneiti oppinut haukahtamaan kerran kuuluvasti, welshit sen sijaan hyppivät ovea vasten, ja jollei se auta ne kiipeävät puutarhapöydälle, josta on suora näköyhteys olohuoneeseen ja tökkäisevät tassullaan ikkunaan. Usein niiden päät vilkkuvat keittiön ikkunassa, kun ne hyppivät kuin superpallot nähdäkseen ikkunasta sisään ja tullakseen huomatuiksi. Kerran yllätin Harryn, kun se oli hypännyt kapealle, kaltevalle ikkunalaudalle kaikilla neljällä tassullaan ja tasapainoili siinä koko kahdenkymmenen kilon elopainollaan.

Varmasti myös iloinen ja hilpeä elämänasenne ja ystävällinen luonne vaikuttavat käsitykseemme huumorintajuisuudesta. Etenkin Harry (hiljalleen Harriksi tai Hartsaksi suomalaistunut, myös Dirty Harryna tunnettu) on uskomattoman ekstrovertti tyyppi. Kaikki vastaantulijat, niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin ovat pojan mielestä tutustumisen arvoisia. Aivan omatoimisesti Hartsa on tehnyt tutustumisretkiä naapuriasuntoihin, kerran kävin pyydystämässä nuorenherran naapurin olohuoneesta, jossa se seisoi kuono popcorn-kulhossa. Silloin tällöin punainen väri hiipii kasvoilleni aina hiusmartoa myöten, kun pyydystän sitä taas jostakin "kyläpaikasta". Eräänä iltapäivänä maitokaupasta tullessani irrotin jätkän pylväästä ja salamannopeasti se syöksähti sisälle kaupan kutsuvasti avoimesta ovesta. Loikittuani koirani perästä sisälle kauppaan, löysin sen nuuskimasta mehupurkkeja. Huomatessaan minut spanielipoika kipitti kaupan perällä olevaan varastoon saakka, josta vihdoin sain sen kiinni ja remmiin. Koko tapahtuma kesti ehkä minuutin, nopea poistumisemme takavasemmalle mukaan lukien.

Myönnettäköön, että pidän erityisen huvittavana Harryn tapaa kantaa tavaroita ja keräillä niitä viereensä. Ilmeisesti koiraskoiran mielestä taloutemme hygieniatasossa on parantamisen varaa, koskapa se kuskaa vessasta juuriharjaa, lattiarättiä ja pesuainetta minulle monta kertaa päivässä. Silloin tällöin myös pesuvati löytyy nojatuolista, mutta minulle ei ole vielä selvinnyt mikä logiikka siinä on, että kengät on kannettava joko keskelle lattiaa tai sängyn alle, tai miksi alusvaatteni löytyvät keskeltä työpöytää. Ehkä kaikki vielä kirkastuu minulle jonakin päivänä.

Liekö welshien huumorintajun perusta niiden uskomaton jääräpäisyys? Muistan ainakin kuinka ensi päivien aikana Kati päätti, että sen on saatava nukkua nojatuolissa, eikä kymmenistä ja taas kymmenistä kielloista tuntunut olevan mitään perustavanlaatuista apua. Viimein Kati saavutti luovutusvoiton keksittyään, että vessassa käydessäni en voinut vahtia sitä, ja heti kun pääsin vessaan istuaalleni kuulin kuinka neiti kömpi jo tuolille. Aluksi juoksin housut kintuissa sitä komentamaan kunnes viimein tusinan toiston jälkeen armottomassa pissahädässä luovutin: istukoon koira nojatuolissa!

Entä onko sukupuolella sitten mitään vaikutusta huumorintajuun? Minusta tuntuu, että ainakin omien koirieni ollessa kyseessä pojankoltiainen on monissa asioissa hauskempi, mutta tytöntylleröllä tuntuu olevan selvempi käsitys omasta hauskuudestaan; se on oppinut pikku-pelleksi. Lieneekö syy sukupuolessa vai yksilössä, mutta Harri on ainakin kovin poikamainen rasavilli, joka pienten poikien tapaan selviää mitä kummallisimmista koiruuksista vain näyttelemällä pientä ja viatonta pisamanaamaista viikaria. Nartut ovat olleet paljon nöyrempiä ja alistuvampia, Harri taas on niin kovin täynnä omaa paremmuuttaan.

Omanarvontunnossaan sir Harry onkin lyömätön. Se nousee nojatuoliin tai sängylle omistajan elkein vailla vähäisintäkään katumusta ja jaksaa yrittää samaa kymmeniä kertoja aina yhtä itsevarmasti. Sen mielipuuhiin kuuluu myös istuskelu kirjoituspöydän ääressä katselemassa tietokoneruutua tai seuraamassa ohikulkevia ihmisiä. Ruokansa kanssa se mietiskelee ja maiskuttelee nappuloita toisin kuin Kati, joka muistuttaa lähinnä ahnetta pientä sikaa ruokailun suhteen; kaikki kelpaa eikä mikään riittäisikään.

Leikkisyys sinänsä on jo huumoria, mutta välillä minusta tuntuu, että welsheille ominainen väsymätön vilkkaus on se seikka, joka saa ne vaikuttamaan huumorintajuisilta. Ja voin vaikka vannoa välillä näkeväni sellaisen pilkkeen koirieni silmäkulmassa, joka todistaa niiden olevan tietoisia tekojensa hullunkurisuudesta. Tottelevaisuuskoulutuksessa ja -kokeissa Kati on aina mainio toveri ja keksii mitä uskomattomampia juttuja; paikallaolo-liikkeen aikana se saattaa kieriä ympäri tai maata selällään jolloin siitä näkyvät vain kaikkiin neljään ilmansuuntaan sojottavat jalat ja hymyilevä spanielin naama. Uskoisin sen olevan tietoinen myös siitä, kuinka huvittavan näköistä on, kun se paneutuu välillä noutoliikkeeseen koko sielustaan ja oikein hyökkää noutokapulan päälle ennen kuin lähtee tuomaan sitä minulle.

Millä tavoin walesinspringeri sitten vaikuttaa omistajaansa? Minä olen ainakin huomannut viljeleväni itseironiaa kouluttaessani eläväisiä koiriani, yhtenä päivänä kaikki sujuu kuin filmissä, seuraavana mikään ei tunnu onnistuvan. Tosikolle welshi ei sovi; jollei omistaja hiljalleen opi nauramaan itselleen ja koiralleen, on jokin muu rotu varmasti parempi valinta.

Allekirjoittaisinko kokemusteni perusteella rotuesitteiden väitteen, jossa sanotaan walesinspringerspanielin olevan huumorintajuinen koirarotu? Vastaus on painava KYLLÄ.


Julkaistu Lounais-Suomen Spanielikerhon Lurppa-lehdessä 4/2000.

 

 

Tokoilua (ja sekoilua) walesimaiseen tyyliin

Tottelevaisuuskokeiden juuret ovat saksalaisessa tarkkuudessa ja säntillisessä säännönmukaisuudessa, mutta olen todennut nuoren walesinspringerin tuovan aivan uusia ulottuvuuksia lajin harrastamiseen. Itse jahkasin ja harjoittelin kultaisennoutajamme kanssa seitsemän vuotta uskaltautumatta koskaan kokeisiin. Huhtikuussa 1999 Katin täytettyä 11 kuukautta päätin ilmoittaa neidin tottelevaisuuskokeeeseen, tuloksena oli ALO3 102p ja toteamus ettei se maailma tähän kaatunutkaan. Automatka koepaikalle tosin oli aivan hirvittävä: minua jännitti, pissitti ja oksetti, Kati puolestaan kuolasi auton takapenkillä, kaiken lisäksi olimme vielä puolisen tuntia myöhässä. Näin jälkeenpäin ajatellen siitä kokeesta jäi varsin hauskoja muistoja, vaikkei kaikki sujunutkaan aivan kuin filmissä. Kahden kuukauden ja neljän kokeen jälkeen Katie-beibi siirtyi avoimeen luokkaan, jossa olemme kilpailleet kaksi kertaa ilman sanottavaa menestystä. Pisteitä on tullut kokeesta riippuen kaikkea 45 ja 180 välistä (200p on maksimi). Katilla kun on hyvät ja huonot päivänsä, niin kuin emännälläänkin.

Ensimmäinen koe johon osallistuimme järjestettiin maneesissa, joka Katin käsitykseen mukaan on pienen koiran taivas; niin paljon hevosenkakkaa kun vaan jaksaa syödä. Ja kyllä sitä syötiinkin, jopa kesken seuraamisen Kati kulki vierelläni pää maassa hamuten kikkaroita. Aterioinnin jälkeen Kati tuli sitten suukottelemaan minua ja pian kummankin naamat olivat mustat kuin murjaanien kuninkailla. Ensimmäinen avoimen luokan koe järjestettiin Tampereella Näsijärven rannalla syksyllä, kun rannalle oli jo kerääntynyt kiitettävä määrä lintuja. Arvaahan sen mitä piristettä neiti keksi paikallaolon aikana, kun matte oli hävinnyt piiloon… Seuraavaan kokeeseen osallistuessamme suuntasimme tiemme parkkihalliin, jonne otin mukaan myös silloin 8-kuisen Harry-walesin odottamaan häkissä suorituksemme aikana. Odotellessani piilossa loputtoman pitkältä tuntuvat kolme minuuttia muuten hiljaisessa hallissa kaikui Harryn haukunta ja Katin säälittävä vinkuna. Kyllä meidän perheestä ainakin ääntä lähtee!

Luoksepäästävyys-liikkeen Katie on ymmärtänyt pienessä walesin päässään niin, että tehtävänä on tarkastaa tuomarin luoksepäästävyys, hyvinhän nuo yleensä päästävät viereensä ja rapsuttavat usein vielä vähän korvan takaa. Kerran tuomaritäti oli ottanut muutaman viikon ikäisen vauvansa mukaan ja pieni poika heräsi juuri ennen meidän suoritustamme. Kati, jonka mielestä pienet lapset ovat aivan hurmaavia, kävi tarkastelemassa tuomarin sylissä istuvaa vauvaa aina kuultuaan VAPAA-käskyn. 

Harry rakasti luoksepäästävyys-liikettä - hieman liikaakin!

Kompastuskivenä meillä on ollut paikallaolo johtuen tästä paljon puhutusta eroahdistuksesta. Ekassa kokeessa neiti pysyi paikallaan juuri niin kauan kuin lähimpien lantakikkareiden syöminen kesti, kaula venyi kuin kirahvilla. Sen jälkeen paikallaoloharjoituksia toistettiin varmaan satoja kertoja ennen kuin neiti viimein jäi rauhassa paikalle, mutta keksi sitten pientä piristettä paitsi emännälleen myös koulukavereille ja kilpakumppaneille; se alkoi kieriä ympäri maassa niin, että välillä näkyi vain maha, kaikkiin neljään ilmansuuntaan sojottavat tassut ja hymyilevä spanielin naama.

Seuraaminen on aina kuulunut niihin mukaviin liikkeisiin, joista on yleensä tullut ihan kivasti pisteitäkin, paitsi kerran vesisateessa koiran laahustaessa metrin verran jäljessä vähintäänkin hakatun näköisenä. Emännälle tuomari huomautti jälkeenpäin, että oikeassa ja vasemmassa olisi vielä vähän opettelemista… 

Kati piirrettynä noin 20 vuotta sitten

Luoksetulo kuuluu myös Wilkkaan Walesin bravuureihin. Joskus harjoituksissa sain koiran kuin tykinkuulan jalkoihini sillä lopputuloksella, että kaaduimme kummatkin yhdeksi kasaksi maahan. Avoimessa luokassa liikkeeseen kuuluva pysäytys tuntuu olevan epäinhimillisen vaikeaa, onhan sitä ensin opetettu, että luokse pitää tulla niin kovaa kuin jaloistaan pääsee.

Kokeessa noutaminen menee helposti höseltämiseksi, kun tytöntyllerön tuntuu olevan vaikea tuoda suolapatsaana seisovalle emännälleen käteen puukapulaa, ei silti että Kati silloinkaan karkaisi tai pistäisi ranttaliksi, kunhan vaan on niin innoissaan ettei kapula meinaa millään päästä käteen saakka, vaan putoaa johonkin lähistölle koiran juostessa yksin aivan viereeni. Metsästä se on sentään tuonut jäätyneen puolen kilon jauhelihaköntinkin suoraan käteeni. Joskus nouto-suorituksemme aikana hymynkare on leikitellyt tuomarinkin suupielissä.

Kerran odotellessamme oman suorituksemme jälkeen tuloksia hyökkäsi urosrottweiler kehästä kesken luoksetulo-liikkeen suoraan Katin kimppuun ja astumaan sitä. Onneksi mitään suurempia traumoja kokeita kohtaan ei jäänyt, jotain hyötyä kovapäisyydestäkin.

Kaiken kaikkiaan olen pitänyt tokoilua ihan hauskana harrastuksena, ainakin jos walesilapsi luo siihen uusia ulottuvuuksia ja runsaasti haasteita. Saapi nähdä miten mainioihin suorituksiin pystymmekään Katia vuotta nuoremman Harry-pojan kanssa. Aika näyttää. Loppukaneettina voin vain sanoa katseltuani ja kuunneltuani juttuja tokoilevasta beaglesta, että luoja minua siunatkoon koskaan hankkimasta toko-beaglea. Mutta se olisikin sitten aivan oma tarinansa.




Julkaistu Springerspanielit ry:n Springeri-lehdessä 1/2000 Katin voitettua vuoden parhaan aloittevan tottelevaisuuskoiran kiertopalkinnon.