Vaikka pennut ovat varastaneet show:n viime viikkoina, ei meitin vanhoja tyttöjäkään ole kokonaan unohdettu. Torstaina käytiin Raisan aka Jangas Duck Soup kanssa kevään vikalla treenikerralla tokossa. Mirjami oli yksistään kouluttamassa ja meillä oli kisamainen harjoitus. Kaikki koirakot tekivät samat liikkeet samassa järjestyksessä eli seuraaminen, ohjattu nouto, luoksetulo ja ruutu. Tällä kertaa meillä olikin tavallisuudesta poiketen liikkuri, joka oli epävarma ja häsläävä, kulki seuraamisessa aivan vieressä, niisti ja yski keuhkonsa pihalle, pudotteli paperin paloja eteenmenon paikkaan, vingutti vinkulelua jne. Saitte varmaan kuvan toiminnasta ;) Kaikki sellaista, joka on oikeastikin tapahtunut kehässä ja kerran meilläkin oli ihan toivoton liikkuri ja silloin koe meni penkin alle. Sen jälkeen on onneksi paljon vettä virrannut ja olin erittäin ylpeä itsestäni, kun en juuri häiriintynyt, jolloin Raisakin pystyi esittämään osaamistaan :D
Seuraamisessa Raisa ei juuri häiriintynyt vieressä kulkevasta ja nenäliinaa kaivavasta liikkurista. Kerran piti hieman kröhähtää, mutta se oli hyvin pientä se.
Ohjatussa Raisa katsoi vingutuksen suuntaan, mutta teki itse liikkeen makeasti!
Luoksetulossa se pysähtyi napakasti seisomiseen laukasta, otti askeleen eteenpäin kröhimisen aikana, mutta tsemppasi ja jäi katsomaan minua, hieman myöhässä maahanmeno laukasta ja ravilla pikkupätkä luokse. Hieman vino perusasentokaan ei tuossa harjoituksessa juuri häirinnyt.
Eteenmeno oli hieno, mutta teipit ja paperinpala hämäsivät sen verran, että meni hieman haisteluksi. Ruutuun lähetyksen jälkeen jouduin pysäyttämään uudestaan ja lähettämään toistamiseen, jolloin laukalla hieman vinoon ruudusta, mutta korjaus sivusta ruutuun ja loppuosa hyvin. olin äärettömän tyytyväinen meihin! Huimasti ollaan kehitytty tämän talven aikana :) Jää oikein kaipaamaan meidän mainiota luppakorvaryhmää. Kokeisiinkin yritin ilmoittautua, mutta emme saaneet koepaikkaa.
Rally-tokoon oli ilmestynyt hieman erikoisia kylttejä...
Rally-tokossa oltiin vastaavasti eilen viimeistä kertaa tokoilijoiden rally-ryhmässä. Vapputeemalla mentiin avoimen luokan tyylistä rataa, jossa oli hieman yllätyksiä kuten istu - kummatkin maahan, houkutus potenssiin kaksi, 720 astetta oikealle, istu - takaperin ympäri, kummatkin hyppy ja kontaten. Raisa sekosi ihan totaalisesti noissa kontaten ja kummatkin maahan kohdissa ja alkoi kieriä, hyppiä ja haukkua... Kiva kurssi oli ja tuntui hieman haikealta, että tämäkin kiva loppui tähän. Onneksi olemme pääsemässä VOI-luokan rally-kurssille ja mestari-luokan kisatreeneihin touko-kesäkuussa. Kuvassa oleva possu oli treeneissä jo kaksi viikkoa sitten paikalla ja nyt taas uudelleen.
Houkutus pienellä twistillä?
Pujottelussa pilkisti yllättäen possu ämpäristä jo pari viikkoa sitten.
Viimeinenkin pentu eli Jangas Karlsson På Taket lähti tänään kohti uutta kotia Lohjalle. Pentu sai lempinimen Taavi ja siitä on kasvamassa metsästyskoira Maaretin ja Tonin perheen luona.
Maailmalle tekee pentusen mieli
Aina ei ehdi pissille, kun katsekontakti on prioriteetti.
Tsippadai, tsuppadai
Tullaan!
Nyt onkin aika siivota koti taas kodiksi kennelin sijaan ja nauttia hetki rauhasta. Pentujen toinen kuukausi on loputtoman hektistä aikaa: aikaisia aamuja, pissaa ja kakkaa ja kitinää, leikkiä, vierialijoita, hauskoja temppuja, märkiä pusuja, teräviä naskaleita, silmiin tillittämistä, uusia taitoja, ulkoilua, painimista, kädet venyen ruoan kantamista, ruokkimista sekä siivoamista (ja siivoamista ja taas kerran siivoamista). Samaan aikaan tuntuu ihanalta ja haikealta, kun pennut lähtevät koteihinsa. Toivottavasti kuitenkin näemme pentulaisia mahdollisimman pian taas uudestaan: keskiviikkoillat olen varannut riiviöitä varten :)
Eilen jo tapasinkin kolme Viiman tyttösistä ja Viiman taas: kiva, että pääsitte!
Aloitimme harjoittelemalla hieman tapakasvatusta ja tottelevaisuuden alkeita. Kontaktiharjoituksia ei voi koskaan painottaa liikaa ja ihan hyvin ne alkoivat luonnistua myös häiriössä, kunhan pennut olivat pienen matkan päässä toisistaan. Teimme ihan perusharjoitusta, jossa pentu pitää katsekontaktia ohjaajan edessä. Tavoitteena oli 30 sekunnin katsekontaktia ja palkitseminen 10 namilla sinä aikana. Herra Karlsson på Taket oli myös mukana ja pätevänä.
Tässä hieman vinkkiä noista pentukurssin papereista aiheeseen:
Katsekontakti on erittäin hyödyllinen taito, mutta se ei ole
luontaista koiralle. Niinpä sitä tulisi harjoitella erikseen. Katsekontaktia on
aikanaan hyvä käyttää luvan pyytämiseen, oli sitten kyse ulos ovesta
lähtemisestä, ruoan syömisestä tai vaikkapa agilityradalle menosta.
Tee ensin harjoitukset kotona ja saadessasi ne
onnistumaan siellä, voit siirtyä myös muualle harjoittelemaan. Ota namipala
nyrkkiisi ja anna pennun haistella sitä. Kun se jossain vaiheessa koetettuaan
mahdollista istua, mennä maahan, hyppiä ja kieriä, irrottaa kuononsa
namipalasta ja vahingossa katsahtaa sinua, kehu sitä "Hyvä"-sanalla
(tai käytä naksutinta) ja anna sen jälkeen namipala. Yritä sen jälkeen samaa
asiaa uudestaan ja palkkaa taas ohikiitävästä silmähdyksestä sinua kohti.
Video harjoituksen
havainnollistamiseksi:
Kun pentu on jo oppinut
ottamaan itsenäisesti kontaktia istuessasi pennun edessä, voit lisätä
harjoitukseen käskysanan (”katso” tai pennun nimi):
Muista edelleen palkita pentu
joka kerta harjoituksen onnistuttua!
Hetken päästä se osaa ottaa
katsekontaktin omatoimisesti lähellä ollessasi. Kehu sitä aina sen tullessa
tapittamaan sinua silmiin. Katsekontakti-harjoituksia voi alkaa myös vaikeuttaa
hiljalleen. Älä kuitenkaan siirry seuraavaan vaiheeseen, ennen kuin pentu
varmasti osaa edellisen harjoituksen.
Pennun tulisi osata pitää katsekontaktia
ohjaajaan myös ollessaan seisovan ohjaajan edessä. Taas pentua palkataan
namilla onnistuneesta katsekontaktista. Harjoitusta voi vaikeuttaa pitämällä
namikättä sivulla ja odottamalla, että pentu silti katsoo ohjaajaa silmiin.
Vielä vaikeampi harjoitus olisi se, että ohjaaja liikuttaa kättä, mutta pennun
pitäisi silti katsella ohjaajaa silmiin.
TOKOa ajatellen katsekontaktin
ottaminen perusasennossa on tosi tärkeä taito. Pennun istuessa
perusasennossa voidaan pyytää sitä katsomaan silmiin ja taas palkka paikallaan
istumisesta silmiin katsoen. Jos pohjatyöt sekä perusasentoon tulemisen,
paikallaolon että katsekontaktin suhteen on tehty hyvin, on tämä lasten leikkiä
:)
Sen lisäksi harjoittelimme tokomaista luoksetuloa sekä luoksetuloa metsässä Stigun kanssa kävellessä:
Luoksetulo-harjoitusten tulisi aluksi
tapahtua mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä, jossa olet koiran kanssa
kahdestaan. Kutsu pentua vain silloin, kun se ei tee mitään vaan katselee
tylsistyneenä ympärilleen. Huuda ensin pennun nimeä ja kun se katsoo sinua,
anna sitten TÄNNE-käsky oikein iloisella ja innostavalla äänellä. Jos pentu ei
heti ymmärrä tulla luoksesi voit kävellä muutaman askeleen koirasta poispäin,
tällöin koiran laumavietti herää ja sille tulee kiire perääsi. Harvoin pentu
päästää ohjaajaansa pois näkyvistään, ellei sitä ole tahtomattaan opetettu
siihen. Ensimmäisen oppitunnin yhteydenpito metsälenkillä-harjoituksessa
kuitenkin selitetään miten pentu saadaan kulkemaan mukana metsässä. Muista
palkita pentu iloisesti heti sen tullessa luoksesi. Älä kutsu pentua liian
usein luoksesi, jotta kutsu ei kärsi inflaatiota.
Jos
koirasi karkaa poispäin, älä ainakaan lähde sen perään juoksemaan. Sen sijaan
voit houkutella koiraa luoksesi menemällä kyykkyyn, juoksemalla poispäin,
hyppimällä, taputtamalla käsiä, namin kanssa tai pitämällä outoa ääntä.
Jokainen ohjaaja tuntee koiransa parhaiten ja tietää, mistä se pitää eniten.
Pennun tullessa luoksesi palkitse se kehumalla ja namilla, leikkituokiolla tai
lelulla. Voit myös silloin tällöin rauhoittaa pennun viereesi ja kehua ja
silitellä sitä hetken ennen kuin päästät sen takaisin omiin touhuihinsa. Älä
kuitenkaan kytke pentua sen tultua luokse, koska silloin se alkaa yhdistää
luoksesi tulemisen leikin ja hauskuuden loppumiseen.
Käskyn lisäksi toinen erinomainen tapa
opettaa luoksetuloa on käyttää apuna pilliä (monet käyttävät luoksetulokutsuna
kahta lyhyttä vihellystä PIP-PIP), jota koira ei ainakaan sekoita muuhun
puheeseen. Pennuille on opetettu pillillä luoksetuloa jo muutaman viikon iästä
asti, kun ne on kutsuttu ruokakupille pillin avulla
Muutama asia, jotka on hyvä muistaa aina
harjoitellessa:
P Älä kytke koiraa luoksetulo-kutsun jälkeen, jotta se
ei yhdistäisi kutsuasi ja leikin loppua toisiinsa.
PÄlä koskaan
kutsu koiraa silloin, kun olet varma, ettei se tule. Siitä on vain haittaa.
PPentua – tai aikuista koiraa – ei saa koskaan kutsua
rankaistavaksi. Sellaisesta se oppii OLEMAAN TULEMATTA!
Pennun tottelevaisuudelle ei saa asettaa
mitään vaatimuksia. Pentu tulee, koska se odottaa jotain hauskaa tapahtuvaksi.
Jos pentu ei tule kutsuttaessa on vika luultavasti ohjaajassa, joka on kutsunut
sitä silloin, kun sillä on ollut jotain kiinnostavaa tekemistä eikä pentu ole
vielä oppinut tarpeeksi hyvin luoksetulo-käskyä. Vasta peruskurssilla koiralta
aletaan vaatia ehdotonta luoksetuloa, mutta nyt sitä vielä koetetaan opettaa
useiden toistojen kanssa ymmärtämään, mitä TÄNNE-käskyllä tarkoitetaan.
Jos luoksetuloa halutaan
lisäksi harjoitella koemaisesti
tottelevaisuuskokeita ajatellen, tarvitaan alussa apuohjaajaa avuksi.
Apuohjaaja jää pitämään pentua kiinni ohjaajan kävellessä poispäin pennusta.
Ohjaaja kääntyy noin 5-10 metrin päässä pentua kohti ja kutsuu selkä suorana
pennun luokseen. Kun pentu juoksee ohjaajan luo, innostuu tämä palkitsemaan
pentua vasemmasta kädestään ja leikkimään pennun kanssa. Näin luodaan pohjaa
tulevalle TOKO-uralla, lisäksi saadaan hyvin vahvistettua perusluoksetuloa.
Myös rauhoittumista otettiin ja pennut saivat rauhoittua hetkeksi ohjaajan viereen joko istumaan tai maahan ohjaajan silitellessä pentua rauhassa. Stigu otti pennut yksitellen metsään kävelemään ja harjoittelemaan luoksetuloa ohjaajan luo. Lopuksi pennut pääsivät vielä painimaan pihalle ja yksitellen seisomaan - ei niin kovin helppoa!
Tässä vielä illan kuvasatoa:
Ota kiinni jos saat! Lällättää Netta herra Karlssonille.
Viima on käsittämättömän kärsivällinen emä
Pennut saivat myös ihanat lelut, jotka Viivi oli lähettänyt:
Aivot ovat aikamoista puuroa tätä nykyä ja etenkin koneelle pitäisi päästä istumaan ajatuksen kanssa (mistä sen ajatuksen vaan nappaisi?). Eilinen teki kuitenkin hyvää, kun oli hieman rauhallisempi päivä ja saatiin hieman kurottua univelkoja. Viime yön Karlsson (joka ei ollut onneksi På Taket) vietti kanssamme makkarissa, jolloin Essi ja pentu antoivat toistensa nukkua rauhassa - niin viiteen saakka, jolloin itse jo heräsin. Minut on siis hyvin opetettu kuluneina viikkoina. Lähdimme kuitenkin Raisaun kanssa sitten hallille treenailemaan ja pääsimme perille mukavasti 5.55. Vuorossa oli pitkästä aikaa kiertopeekelettä (sekä kiertoja, jotka sujuivat hienosti että noutamista hypyn kautta), ruutua (namikippo ruudun takana ja sinne pääsi tehtyään ruudun systeemit kunnolla) ja rally-tokon peruutuksia ja hyppyä sekä sen jälkeen pyörähdyksiä yms. Lisäksi harjoittelimme merkille menoa eri kulmista 3-5 metrin päästä. Essin kanssa on rauhakseen treenattu rallyn alokasluokkaa, pitäisi päästä verisientä ulkoiluttamaan (saimme koepaikan näet) ja agilityryhmäänkin pääsimme kesäksi. Raisalle on taas tiedossa rally-tokoa ja yksittäinen toko-kerta kesäksi. Nyt täytyy vielä nauttia kotona olosta ja jaksamisesta, ainakin silloin kun yöunet riittävät.
Olen saanut pennuista jo kuulumisia ja hyvin tuntuu alkaneen elo uusissa kodeissa. Ruokamäärä vaan on pienetynyt kovasti, kun ei ole kilpailua, mutta kyllä osa alkoikin olla aikamoisia punkeroita ;) Eipä meillekään tänne yksin jäänyt pentu enää suuria määriä yksikseen viitsi hotkia. Broilerin siivet maistuvat aina, mutta muu ruokamäärä on selvästi aiempaa pienempi. Kyllä pennut itsensä hengissä pitävät, kunhan vaan tarjoaa ruokaa joka aterialla ja ottaa kupin pois viimeistään puolen tunnin päästä. Koko ajaksi ei ruokaa parane jättää esille.
Toivo ja Elsa ovat olleet oikein päteviä sisäsiisteyden suhteen (vai pitäisikö sanoa, että omistajat ovat olleet?) ja luoksetulokin pillillä on kuulemma toiminut hienosti. Tuntuu kivalta kuulla, että alku uusissa kodeissa on mennyt oikein hyvin. Tässä hieman kuvia Elsasta, Netasta ja Kanelista:
Tänään oli vuoro sanoa heipat kuudennelle pennulle eli Knightille, josta tuli eräänlainen ritari edelleen saadessaan lempinimen Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonanmielen Korpun mukaan. Poika lähti Sannan ja Jonnen perheeseen Helsinkiin eli kauas ei poika hävinnyt :)
Jangas Knight of Can-A-Lot
eli "Korppu"
Velipojan kanssa pihalla
Katsekontaktista on jo palkittu pihalla
Tänne meidän seuraksemme jäi enää Karlsson, joka lähtee omaan kotiinsa perjantaina. Tänään tämä pojannassikka sai vielä touhuilla ja painia veljen kanssa ja illalla pääsi eka kertaa remmiin ja autoilemaan Nurmijärvelle kyyditessämme näyttelylainassa ollutta Sandya takaisin oman emännän hoiviin. Reipas oli poika remmissä, vaikka välillä hieman harmitti mokoma kaulassa oleva narunpätkä. Lätäköt eivät olleet (vielä) pojan mieleen, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa on vuoden päästä toinen ääni kellossa. Autossa ei tullut varsinaisesti paha olo, mutta hieman pentu oli kuolannut. Yksinoloharjoittelua tulee pakostikin aika paljon kuluvalla viikolla. Lempinimeäkin on alettu harjoitella.
Tänään osallistuimme Kouvolan näyttelyyn, jossa Hannele Jokisilta tuomaroi walesilaiset. Eilen hain Sandyn meille eikä suinkaan turhaan. Neiti näet pärjäsi parhaiten koko porukasta eli Jangas Huller om Buller palkittiin käyttöluokassa ERI1. SA PN2 ja sai lisäksi vara-SERTin. Naurettiin, että kolmannen vara-SERTin jälkeen neiti olisi varavalio, sääli vaan ettei sellaista titteliä ole. Remu (Jangas Direct Action) olisi näet ennen valioitumistaan ollut kaksinkertainen varavalio ;) Sandy sai seuraavanlaisen arvostelun:
"Erinomainen tyyppi. oikeanmallinen nartun pää, suuret silmät. Riittävästi kulmautunut edestä. Vahva luusto. Oikean mallinen runko, jossa sopiva vahvuus. Hieman korkea kinner. Hyvä karva. Riittävä taka-askel."
Laura-emäntä lähetti Sandystä kuviakin ennen näyttelyä.
Sandyn puolisisko (isä myös Smörsoppens Ardbeg) Milfeddyg Smotyn voitti sertin ja oli VSP. Essi-emä eli Jangas Enttententten pääsi kolmantena paras narttu-luokkaan ollen (VAL ERI1. SA) PN3 seuraavanlaisella arvostelulla:
"Erinomainen tyyppi. Vankka narttu. Hyvä pää ja ilme. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä, sopivat takaa. Vahva luusto. Voimakas runko. Runsas turkki. Liikkeessä selkä voisi olla tiiviimpi. Hieman lyhyt taka-askel."
Mukana näyttelyssä olivat myös Jangas Dirty Harry eli "Paavo" VET ERI2.
"Reipas veteraani, jolla miellyttävä pää, hyvä kaulalinja ja selkälinja.
Hyvät kulmaukset. Voimakas luusto. Vankka runko, joka voisi olla
tiiviimpi. Ei aivan parhaassa karvassa tänään. Liikkuu erittäin hyvin."
ja Jangas Gale Wind eli "Pihla" KÄY H. Kiitos seurasta Reetalle ja eritoten Evelle, jonka kanssa matkat kuluivat joutuisasti :)
Tänään lähti jo viides pennuista uuteen kotiin Hämeenlinnaan Millan ja Jorman perheeseen. Jangas Komisario Palmu sai hauskasti Palmu-filmien kertojaäänen Toivo Virran mukaan lempinimeksi Toivo :) Hyvin on kuulemma alkanut, pissat on tehty ulos, mutta on jo tullut uudessakin kodissa selväksi, että poika on hyvin voimakastahtoinen kaveri.
Komisario vielä täällä viime päivinä
Toivo (Komisario) ja Kaneli (Kamelia)
Meillä onkin enää kaksi pentua aitauksessa reiehumassa ja on samaan aikaan haikea ja helpottunut olo. Tuntuu haikealta, että pienet suloiset nappisilmät lähetvät maailmalle, mutta samalla sitä huomaa väsyvänsä hunnilauman vaatimuksiin ;) Tänään oli valitettavasti niin sateista, etteivät pojat päässeet iltapäivästä ulos. Saas nähdä nukutaanko ensi yönä, kun tänäkin aamuna herätys oli jo viideltä.
Ollaan me ihan vähän ehditty treenatakin, vaikka taas on viimeinen viikko mennyt sellaisena tuulitukkana tai vaihtoehtoisesti lyhyiden yöunien takia koomassa, että paljon ei voi treenaamisella retostella. Raisa kävi viime viikolla osteopaatilla Maare Kaiperlalla ja oli taas paremmassa kunnossa, kuten olin ounastellutkin. Oikea takajalka oli jumissa, mikä selittää osaltaan oikean puolen käännösten vaikeutta, kun tukijalka ei ole ollut kunnossa, ja lisäksi kauko-ohjauksen vaikeutta (jonka takia jätimme ne treenit ihan sikseen). Viime viikon torstain treenit oli pakko jättää välistä ja rally-tokoon pääsi Essi höntsäilemään. Eilen oltiin tokoilemassa ja kivaa oli! Häiriötreenit onnistuivat jo tuhat kertaa paremmin kuin viime syksynä eikä Raisa näyttävän häiriintyvän tai paineistuvan :D Tehtiin samaa settiä kuin syksyllä eli ensin luoksetulo pysähdyksineen ja samaan aikaan toinen koirakko vieressä ohjattua noutoa. Sitten parina zetaa, jolloin keskimmäinen pysähdys koirat vierekkäin eri asentoihin tullessamme muuten vastakkaisessa järjestyksessä. Sitten kauko-ohajus koirat kyljet vastakkaisn ohjaajat eri suuntiin (Raisa oli tosi pätevä, tosin matkaa oli vain 3-5 metriä varmuuden vuoksi). Viimeiseksi vielä todella häiritty ryhmässä istuminen, jossa Raisu tsemppasi upeasti.
Tänään trimmasin Essin ja Sandy tuli meille illalla huomista näyttelyä ajatellen. Vielä menee pesu iltapuhteiksi ja aamulla aikaisin lähdetään ajamaan...
Eilen lähtivät jo seuraavat tyttöset kohti omaa kotia. Jangas Kameliadamen muutti Tuusulaan ja sai lempinimekseen Kaneli.
Jangas Kameliadamen 8 viikon iässä
Aina ei seisominen hotsita
Kanelin totinen katse
Myöhemmin illalla Jangas Kate Reddy lähti sijoituskotiinsa Helsinkiin Annukan ja Pekan hoiviin. Onnea matkaan ja toivottavasti tavataan melkein koko lauman kanssa ensi keskiviikkona!
Jangas Kate Reddy 8 viikon iässä
Netta
Lyylistä ja Elsasta sainkin kuulumisia ja alku oli alkanut hyvin. Ruokaa syödään elääkseen eikä enää samalla innolla kuin sisarusten kanssa kilpaillessa, mutta muuten ovat olleet reippaita tyyppejä ja ulkoilleet ahkerasti aloittaen sisäsiisteyden opettelua lupaavasti.
Jangas Kajsa Kavat eli Lyyli
Tänään pojat nukkuivat harvinaisen pitkään aamulla, kun varttia vaille kuusi oli vielä hiljaista. Iltapäivällä äitini ja siskoni tulivat käymään Laki-kultsun ja Sara-cockerin kanssa. Pennutkin pääsivät pihalle painimaan näiden seurassa. Kuviakin on taas hurjasti napsittu.
Knight ja Komisario taka-alalla
Sara ja Komisario innostuivat leikkimään yhdessä
Leikitään!
Laki-setä on kiva
Sara nosti irokeesin poikaluaman piirittäessä, alun jälkeen yhteistä touhua riitti
