Kanun kuvia

Viikonloppuna sain laitettua blogiiin G-pentueen veljesten Tuffsenin ja Toivon kuvia ja nyt tulee vielä kuvia Kanusta. pihlastakin olisi seisotuskuvia kännykässä, mutta en ole vielä oikein sinut kyseisen aparaatin kanssa. Tässä siis muutama Annin ottama ottama kuva Kanusta Jangas Guaranteed For Speed:

Kiven kuningas

Pilkillä Rasmuksen kanssa

Meillä onkin agilityn suhteen hyvin rauhallista, koska Raisa aloitti eilen juoksunsa eikä kentälle ole mitään asiaa kolmeen viikkoon. Neitokaista ei kuitenkaan astuteta tällä kertaa, kun haluan kesällä panostaa kisaamiseen agilityssa ja TOKOssa, koska kummatkin valionarvot ovat jo varsin saavutettavissa.  Agilitytauon takia ja ansioista olemme ottaneet kevään kunniaksi ahkeran TOKO-treenauksen ohjelmistoon: Z-kävely alkaa olla kunnossa, ruutuun lähetys merkiltä ja ohjattu nouto ovat erityisesti työn alla. Muita taitoja yritetään muistella näiden ohella.

Kati-mummo saavutti 14 vuoden iän :)

Tänään juhlittiin Katin eli Sweetie-pie Kathy 14-vuotissyntymäpäivää. Katin juhlapäivään kuuluu tietysti hyvää ruokaa (tavallista enemmän) ja mukavaa seuraa (tyttärentytär Raisa ja tämän tytär Essi). Kati on edelleen pirteä ja homeopaattisten lisien ja pakurin ansioista suorastaan loistavassa kunnossa. Tassu nousee vielä kevyesti ja rouvaskoira nauttii elämästään ja eritoten ruoasta, joka on aina ollut kaikkein tärkeintä Katille.

  Katista tuli Jangas-walesien kantaäiti ja rouva on 8 pennun emä, 10 koiran mummo, 17 ylpeä isomummo ja 6 pentulaisen isoisomummo. Kati on ollut kaikin puolin hyvin Erikoislaatuinen Yksilö, joka nuoruudessaan saavutti tuloksia kaikissa spanielilajeissa ja taitaa edelleen olla ainoa rodussaan, joka on palkittu niin metsästys-, jäljestys-, tottelevaisuuskokeissa kuin agilityssa ja näyttelyissäkin. Onneksemme teräsmuori on elänyt elämänsä niin terveenä, ettei nisäkasvainten ja kohdun poiston lisäksi ole kiusana ollut kuin yksi virtsatietulehdus 11-vuotiaana ja kysta nyt 13-vuotiaana. Muutaman kerran agilitya aktiivisesti harrastaessa pienen maksikoiran selkä jumittui, mutta siihenkin auttoi hieronta.

Tässä muutama kuva pirteästä vanhuksesta ja muusta juhlaväestä:

Kati, Essi, Raisa ja Sebastian (kaikki kiltisti rivissä)

Kati miettii, koska se namipalkka oikein tulisi

Sebastian kävi nappamassa suuhunsa frolicin ennen kuin ehdin kissaa sanoa, Raisa istuu mietteliäänä vieressä

Harry-herran 13-vuotispäivää vietetään vappuna

Harry alias Fin Mva Micarobian Harry viettää tänään 13-vuotissyntymäpäiväänsä. Harry viettää edelleen hyväkuntoisena  eläkepäiviään äitini luona Tampereella. Etenkin vanhemmiten Harrysta on tullut varsinainen "Jäyhä Jököttäjä", mutta yhä edelleen se nauttii rapsutuksista, huomiosta ja tekee päivittäin kunnon kävelylenkin. Onnea Harrylle merkkipäivän johdosta :)

Harry onkin neljän pennun ylpeä isä, seitsemän isoisä, seitsemäntoista isoisoisä ja kuuden pennun isoisoisoisä (aika monta "isoa" mahtuu sanahirviöön).  

Isokin halko mahtuu suuhun, jos oikein haluaa...

Jäyhä Jököttäjä metsässä puupalansa kanssa

Yllä on toissavuotisia kuvia Harrystä mökiltä, kuvat löytyivät vanhan digikameran muistista. Niissä Harry on lempipuuhassaan eli halonkannossa. Valitettavasti halot eivät meinaa koskaan löytää tietään takkaan, vaan ne raahataan pitkin poikin metsiä. Siinä meidän "äidin pikku apulainen" ;)

Toivon ja Tuffsenin kuvia

Kevään sairastelun keskellä en ole saanut edes kuvia päivitettyä blogiin saati tehtyä mitään kotisivuille. Onneksi lähtölaskenta kesälomaan on jo alkanut ja viiden viikon päästä alkaa odotettu loma (niin ja kaksi näistäkin viikoista on neljän päivän työviikkoja). Tässä kuitenkin viimein kuvia veljeksistä. Ensin esiintyy Toivo eli Jangas Gimme Some Action. Kiitos Tanjalle ja Antille kuvista!!

Tuffsen eli Jangas Gotta Go ja Pia-emäntä poikkesivat pari viikkoa sitten Vaasassa siellä ollessamme. Valitettavasti pikku-Tuffsen oli sairastunut kennelyskään eikä päässyt osallistumaan näyttelyyn (sisarukset Toivo ja Pihlakin sairastivat kennelyskän aiemmin talvella). Tuffsenista oli kasvanut komea ja kauniisti käyttäytyvä nuori mies :)

Pia ja Tuffsen

Raisalle tuplanolla ja menolippu SM-kisoihin :D

Kisasimme tänään Lohjalla Raisan Jangas Duck Soup kanssa Heidi Viitaniemen kahdella agilityradalla. Kummallakin radalla tuloksena oli SM-0 ja 4. sijoitus (yli 40 koirakon joukosta). Päätin pitkän hyllyputken jälkeen, että me osaamme ja ohjaan joka kohdan kunnolla. Raila-coachi on muistanut ihan asiasta sanoa, että minulla on tapana jättää ohjaus monesti puolitiehen ja olettaa asioita. Nyt todellakin ohjasin joka esteen, vaikka toisinaan hieman varmistellen. Radat tuntuivat mukavilta, vaikka ne olivatkin varsin kinkkisiä ja kokonaistulostaso kisassa jäi aika laihaksi. Toisella radalla jäi SERT kokonaan jakamatta,  kun Raisakin joutuu edelleen odottamaan kesäkuun puoleen väliin ennen kuin saa kisata vikasta SERTistä agilityvalion arvoa ajatellen. Tämän kuluneen vuoden aikana Raisa on ollut jo neljästi SERTin saajan paikalla, mutta vain kaksi sertiä voi siis ottaa vastaan... Toivottavasti tuo viimeinen tulisi aikanaan yhtä kivuttomasti kuin nämä aiemmat.

Raisan Essi-tytär on ollut meillä hoidossa tiistaista asti. Essin kanssa kisailu tänään oli lähinnä katastrofaalisen huvittavaa. Radalle lähtiessä edellistä koirakkoa katsoessani tajusin näet, että olin suunnitellut radan väärin jättäen yhden esteen välistä enkä ollut vielä radalle astuessani varma tuliko se suorittaa vai ei... Tämähän kostautui huolimattomana ohjauksena heti toisella esteellä ja siitä hylky. Loppupätkän 7 viimeistä estettä teimme hienosti koottuani itseni, mutta sitä ennen se oli lähinnä holtitonta juoksentelua.

Lohjalla on aina kiva kisata, ympäristö on viihtyisä ja aurinko paistoi koko päivän. Vaunujen kanssa alku- ja loppuverryttelykin onnistuu mukavasti monipuolisilla kävelyteillä.

Tuntuupa hyvältä, että nollat SM-kisoja varten ovat plakkarissa, etenkin kun olen ollut viikolla oksennustaudissa (kuten presirentin pualiso konsanaan) ja Stig jäi kotiin selkäkipuilemaan minun pakatessani konkkaronkan autoon... Onneksi poikamme on hyvin sosiaalinen ja iloinen tyyppi, joka viihtyy lähes kaikkialla. Kiitos vain katsomaan jääneelle iäkkäälle pariskunnalle, mukavalle collien omistajalle, Matille ja buffan väelle pikkuherran hoitamisesta :)

Raisa ei ollutkaan ainoa nollan tehnyt walesi tänään Lohjalla, vaan myös Matti ja Tessa palkittiin hyppynollalla :)

Dantelle SM-0 hyppyradalta

Tänään järjestettiin HSKH:n agilitykisat Vantaalla. Dante eli Jangas Even-Stevens ja omistajansa Viivi Koivunen kisasivat hyppy- ja agilityradalla saaden ensimmäiseltä nollatuloksen, vaikka alussa olikin katastrofin ainekset koossa Danten hypättyä ensimmäisen esteen ilman lupaa. Viivi kuitenkin kokosi itsensä hienosti ja radasta tuli virheetön tuloslistalla. Aikakin riitti alun hämmingistä huolimatta (-0,12). Tuomarina toimi Johanna Nyberg. 

Raisan kanssa saimme kolme hylkyä. Pitkä sairastelutauko ja muutenkin liian vähäinen treenaminen näkyy kisatuloksissa. Josko kevään tullen päästäisiin taas kiinni hyvään treeniohjelmaan. Tänään kaksi hylkyä tuli ihan samalta esteeltä eli puomin jälkeiseltä muurilta, vaikka eka radalla olisi pitänyt jatkaa putkeen oikealla ja toisella radalla vasemmalle. Hmmm... Ilmeisesti emme oppineet virheistämme muuta kuin toistamaan niitä. 

Eilen kisoihin osallistuivat myös Mika ja Pipsa Jangas Easy Peasy saaden hyvä viitostuloksen. Raisa pennut ohjaajineen ovat siis varsin päteviä :)

Adalle EH näyttelystä

Ada eli Jangas Flower Power osallistui ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä Idan esittämän ja sai Leni Finnen arvostelemana EH:n Loviisan näyttelyssä. Ada oli kuulemma esiintynyt hienosti :) Tästä on hyvä jatkaa. Tässä vielä Adan arvostelu:

"Melko lyhytrunkoinen. Luusto voisi olla aavistuksen voimakkaampi. Lähes oikealinjainen pää. Silmät voisivat olla tummemmat. Hyvät korvat. Niukahko eturinta. Hieman pystyt lavat. Oikeanmallinen rintakehä. Melko jyrkkä lantio. Polvikulmaus voisi olla voimakkaampi. Kovin lyhyt taka-askel."

Lisää kuvia näyttelystä löytyy: http://walesit.kuvat.fi/kuvat/Loviisa%20210412/

Viikkoa aiemmin Fanny-sisko eli Jangas Field Poppy osallistui Vaasan näyttelyyn, mutta laiha ja keskenkasvuinen Fanny ei ollut yhtään tuomarina toimineen Soile Bisterin mieleen ja tuloksena oli T. Fannyn bretonia ja cavalieria muistuttava varsin söpö ja epäwalesimeinen pää ei ollut ihan sykähdyttänyt tuomaritätiä ;) Fanny kuitenkin esiintyi todella iloisesti ja sen kanssa oli kiva olla näyttelyssä, kun se on niin kiltti pieni. Sebastian puolestaan nautti konttaamisesta lattioilla ja kävi moikkaamassa monenlaisia näytteilleasettajia.

Jangas Field Poppy 19 kk

Viime viikko on perheessämme mennyt sairastellessa, kun Stigille nousi viime viikonloppuna 40 asteen kuume ja keskiviikkona paljastui, että kyse on ruususta kasvoissa. Muutama ilta/yö on mennyt päivystyksessä ja aamut tiputuksessa sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Minun kontolleni on siis jäänyt kotirumban pyörittäminen tällä viikolla ja niin Sebastian pääsikin mukaan tiistain treeneihin naureskelemaan. Torstaina olimmekin Pihlan, Raisan, Adan, Hertan, Pikon, Viiman ja Kamun kesken treenailemassa agilitya hallilla. Tarmoa unohtamatta ;) Tarmo oli vieläpä aivan mainoa kiihdyttäessään joka kerta lopussa olleelle A-esteelle!

Sähköposteihinkin yritän vastaille viikonlopun aikana, jospa aikaa alkaisi jäädä muuhunkin kuin kodinhoitoon ;) Kamerassa ja sähköpostissa on mainioita kuvia G-pentueen kasvavista naperoistakin. 

Lotte etsi harrastavaa ja aktiivista kotia

Jangas Elin Kelin Klot eli "Lotte" etsi aktiivista ja harrastavaa kotia.

3-vuotias Lotte vaihtaa kotia emännän ajanpuutteen vuoksi, elämäntilanteen muututtua.

Lotte on harvinaisen mukava harrastuskoira: keskittymiskykyinen, helposti motivoitava, vilkas ja innokas. Se on agilityssa pujottelun hiomista lukuunottamatta valmis kisakoira (muutama tulos pujottelun heikosta osaamisesta huolimatta jo on) ja TOKOssa pienellä hiomisella koevalmis. MEJÄ- tai rauniokoiraksi uskoisin sen soveltuvan myös. Toisaalta sen loputon energisyys, dominoivuus ja reaktiivisuus tekee siitä varsin huonon sohvakoiran, jollei kunnollista aktivointia ole hoidettu ja selkeitä rajoja aseteta. Lotte on suorittanut hyväksytysti spanieleiden taipumuskokeen ja ollut ROP-pentu ja PN-4 näyttelyssä. MH-luonnekuvaukseen neiti osallistui kasvattajatädin kanssa, mutta ohjaaja keskytti kuvauksen kesken. Lotte on tottunut lapsiin, mutta toisinaan hieman varautunut vieraita ihmisiä kohtaan.

Lotte on steriloitu narttu, joka on ollut ikänsä perusterve, kuvattu A-lonkkaiseksi ja on tervesilmäinen. Jopa sen DLA-haplotyyppi on tutkittu ja se on heterotsygootti, joten sillä on vaikuttaisi perimänkin puolesta olevan hieman pienempi riski sairastua autoimmuunisairauksiin tai allergioihin.

Lotten omalta sivulta löytyy lisää kuvia ja videoita. Alla pätkä kevään agilitykisoista, joihin osallistuin neidin kanssa muutaman kerran treenamisen jälkeen:

http://youtu.be/FM4T7W7uSJY

Lottesta voi tiedustella kasvatta-Tiinalta p. 041-5220221 tiina.janka (at) kolumbus.fi 

tai Sanna-emännältä p. 050-3317037.

Sairastelua koko maaliskuun edestä

Maaliskuu on mennyt hyvin nuhaisissa tunnelmissa, kun olemme koko perheen voimin maaneet flunssan kourissa. Ja edelleen olen toipilas ja todella tukkoinen, mutta josko se tästä... Treenit ovat jääneet ihan minimiin ja kisaaminen omalta osaltani kokonaan.

Jotain kivoja uutisia sentään, koska viikko sitten Mika ja Pipsa eli Jangas Easy Peasy nappasivat viitosen agilityradalta. Hyvää työtä!

Raisa on onnekseen päässyt Viivin kanssa niin treenaamaan kuin kisaamaankin, vaikka tulokset olivatkin siistit hylätyt radat. Raisulla on tällä hetkellä hieman liikaa energiaa, kun neitokainen on joutunut lepäämään laakereillaan monta viikkoa. Toivottavasti huhtikuu tulee terveemmissä merkeissä :)

Onnea kolmivuotiaille E-pennuille!

Aika kuluu niin kovin nopeasti. Raisan pienet palleroiset eli Jangas E-pentue täyttää tänään jo kolme vuotta. Lämpimät onnittelut Sakke, Dante, Pipsa, Ella, Lotte, Essi, Hani, Tara ja Wilma! E-pentuset ovat jo ehtineet moneen: seitsemän on suorittanut MH-luonnekuvauksen, viidellä on hyväksytty taipumuskoe, lähes kaikki on lonkkakuvattu ja silmätarkastettu hyvin tuloksin, ne ovat olleet perusterveitä, suuri osa on palkittu näyttelyissä ja seitsemän on osallistunut vähintäänkin epävirallisiin agilitykisoihin. Kiitos kaikille omistajille koirien hyvästä hoidosta! Dante kuulemma saakin nauttia synttärin kunniaksi akupunktiohoidosta, Pipsa synttärikakusta ja Lotte saa ylimääräisen NEU-aterian :) 

Neljä polvea: Pipsa, Raisa, Täplä ja Kati keväällä 2009.

Pienet pallerot näihin aikoihin armon vuonna 2009.

Suurin osa laumasta vajaan vuoden ikäisinä

Pentueen Raisa-emä komeilikin tänään postilaatikkoon kolahtaneessa uusimmassa Koiramme-lehdessä sivulla 64. Olipas hauska yllätys, kun vasta aloitettuani lukemaan agilityjuttua tajusin, että kuvassa on walesilainen ja tarkemmin katsoessani joudun hieraisemaan silmiäni: sehän on meirän Raisa! Juttu oli agilitystarttien määrästä ja siitä onko 100 starttia vuodessa liikaa. Raisa ei tosin liity varsinaiseen juttuu kisattuaan viimeisen vuoden aikana "vaatimattomat" 33 kertaa (jouduin oikein tarkistamaan)...

Pipsalle agilitysta viitostulos

Blogin päivittäminen laahaa taas jäljessä. Viime viikonloppuna Jangas Easy Peasy eli "Pipsa" osallistui agilitykisoihin isäntänsä Mikan kanssa ja tuloksena oli hyvä viitonen. Kepit ovat jo tosi hyvät treeneissä, mutta kisoissa niistä mokomista edelleen tulee turhan usein virheitä. Pipsan blogista voi taas katsoa tarkemmat kommetit Lohjan kisoista.

Viikkoa aiemmin velipoika Jangas Even-Stevens eli "Dante" kisasi HSKH:n omissa kilpailuissa emäntänsä Viivin kanssa saaden 5 vp:n tuloksen ja hieman yliaikaa Maxi-3 hyppyradalta. Valitettavasti Dante venäytti hieman selkäänsä ja on nyt levossa hetken aikaa. Onneksi se ei vaikuttaisi olevan mitään vakavampaa. Raisan kanssa oltiin samoissa kisoissa, mutta kotiin tuliaisena kaksi ihan kivaa rataa, jotka tuloslistan osalta näyttivät hylkyä. Ekalla radalla Raisa teki niin pitkän kaarroksen, että oma ohjaussuunnitelma oli huomattavan huono ja johti suoraan väärälle esteelle. Kepit ja kontaktit onnistuivat hienosti, vaikka puomin jälkeen oli mutkaputki, jonka kauempaan päähän piti päästä ja kepeille oli hauskan haastavan sisäänmenon putken läheisyyden takia. Toisella radalla selvittiin taas kinkkisestä alusta ja minulle tuli se pieni huoahdus, jolloin neitokainen ehti hypätä okserin eteenpäin ja tulla putken takaisin luokseni ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Raisu ainakin irtoaa! Nyt tarttis vaan itse päästä taas sopivaan kisamoodiin. Viime aikoina olen jotenkin lepsuillut radoilla, mikä näkyy tuloksissa.

Eilen oli taas HSKH:n treenit, joissa Essi, Pipsa, Ella, Tarmo ja Hertta saivat tehdä takaakiertoja kerrakseen. Hertan pieni pää meinasi mennä ihan sekaisin, kun yhtäkkiä esteitä suoritettiinkin ihan vikasuuntaan! Piko ehti saada kennelyskän ja on siitä syystä tauolla treeneistä.  Huomenna Pauli tuleekin pitämään tapakasvatusta/metsästyskoulutuksen tottelevaisuutta Espoon hallille. Sebastian-poikamme on ensimmäistä viikkoa tarhassa ja siitä syystä hieman vähempi iltaohjelma oli tälle viikolle paikallaan.

Muistuttelen vielä F-pentueen omistajia 19.5 järjestettävään MH-luonnekuvaukseen ilmoittautumisesta (lisätiedot muutama viesti taaksepäin), taippari- ja metsästystreeneistä 12.5 ja MEJÄ-, taippari- ja näyttelyteoriaillasta 14.4 Helsingissä. Lisätiedot Springerspanielit ry:n kotisivuilla Tapahtumia-osiossa.

Pihla koirauimalassa

Sain eilen ihania kuvia ja kertomuksen Pihlan ensimmäisestä uima(la)kerrasta:

"Käytiin tänään koirauimalassa Pihlan kanssa. Veteen meno oli aluksi jännittävää ja uiminen aluksi pärskintää yläkroppa pystyssä, mutta hienosti alkoi loppua kohden sujua ja uskalsi mennä itse pallon perässä uimaan. Pallon osasi noutaa hienosti vedestä ja kaikki uintikierrokset pitikin tehdä aina pallo suussa. Mukava reissu oli ja hyvin meni ensikertalaiseksi, myös uimaopettajan mielestä:). Tässä Antin ottamat kuvat uintireissulta ja menomatkalta raitiovaunusta."

Raitiovaunussa matkalla kohti seikkailuja

Even kanssa altaan reunalla

Ihan itse uimassa, pallo suussa!

Lottelle 15 vp tulos agilityssä :)

Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot pääsi kanssani kisaaman agilityyn tänään HSKH:n omiin kisoihin Ojankoon. Treenit ovat neidin kanssa edelleen ihan retuperällä ja edellisten kisojen jälkeen on raahauduttu hallille vain kertaalleen viime keskiviikkona. Pujottelua ei siis varsinkaan osata galantisti, mutta muutenhan neitokainen onkin hyvin pätevä tyyppi. Tuomarina toimi Seppo Savikko ja ekalta agilityradalta päästiin virheettömästi pujotteluun (valssi taas ennen keppejä ja hah hah), mutta siellä mietittiin sisäänmenoa ja lisäksi neiti karkasi toiseksi viimeisestä keppivälistä putkeen. Hyllyä oli siis tarjolla. 

Jukka Pätynen otti mainoita kuvia ja Lotte onkin aika hauskan näköinen potretissa:
http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/2012-02-25%20hskh/20120225_1MG_3939.jpg

Tammikuun kisoistakin on Lottesta kuva:
http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/2012-01-21+hskh/2012-01-21+hskh+maxi1/20120121_1MG_8777.jpg/_smaller.jpg?hash=57985

Dante-veljestä löytyi tammikuun kisoista mainio otos myös:
http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/2012-01-22+hskh/2012-01-22+hskh+maxi3a/20120122_1MG_0158.jpg/_smaller.jpg?hash=58350

Loppuradalla neiti sikaili vielä puomin kontaktin ollessani pahasti jälkijunassa ja kyllä kisan jälkeen sapetti. Päätin, että käydään katsomassa ulkokentällä, josko siellä olisi kepit. No, olihan siellä. Keskellä kenttää saarrettuna polven korkuiseen lumihankeen. Hankikanto kyllä kesti Lotten painon, mutta itse konttasin (onneksi meillä on paljon konttailtu kotona viime aikoina ;) kepeille. Siellä sitten treenailimme pujottelua kisojen välissä, kun tamppasin itselleni polun keppien viereen.  V-itutuskin hävisi lumihangessa ja palasimme autolle punaisin poskin ja varsin tyytyväisinä odottelemaan seuraavaa rataa.

Huokasin helpotuksesta rataan tutustumisessa kun hyppiksellä kepit oli sijoitettu niin, että koira pääsi sinne hieman helpommasta kulmasta ja ohjaajan vasemmalla puolella. Yksi rima tippui laskiessani käden alas toisen esteen jälkeen (so soo, kuinka monta kertaa Raila onkaan huomauttanut noista käsistä ja kyyristelystä!!) ja juuri ennen keppejä mentiin ohi aidalta (siitä siis kielto), ilmeisesti ennakoidessani jo meidän mörkö-estettä. Pujottelusta tuli yksi kielto ennen kuin sujahdettiin oikeaoppisesti sisään. Kuitenkin saavutuksena oli ensimmäinen tulos (15 vp ja silti hyvä aika!), jonka Lottis on saanut kanssani. Koira on ihan äärettömän pätevä ja sen kanssa on todella kiva kisata. Jos keppejä ei vaan vielä osata kunnolla, niin eihän niitä osata kunnolla. Kakkosluokan ajan olinkin sitten töissä kisoissa ja sain nähdä Maisa-walesin reippaat suoritukset myöskin.

Torstaina käytiin Lotten ja Niinan kanssa Liikasen Kirsin kanssa juttelemassa. Keskustelu avasi silmäni monella tapaa ja ymmärsin muutaman asian neidin sielunelämästä. Lotte on tosi reipas, taisteluhaluinen, ahne ja siksi äärettömän helposti koulutettava. Kuitenkin se suhtautuu joihinkin ihmisiin (toisinaan) arastelevasti tai epäluuloisesti. Kirsin kanssa jutellessa tajusin itsekin vasta, että Lotte todellakin on hyvin dominoiva ja se vahvasti valitsee ihmiset joista se pitää ja joista se ei pidä. Se ei tietenkään koskaan opi rakastamaan kaikkia ihmisiä, mutta sille ei pitäisi sitä valintaa antaakaan. Ihmisen tulisi olla niin selkeä johtaja neidille, että se ei saa tehdä päätöstä, vaan ohjaaja kertoo palkitsemalla ja ohjaamalla miten ihmisiin suhtaudutaan. Ja mieluiten ennen kuin neiti on päässyt reagoimaan itse tilanteeseen. Tiukassa kurissa Liselotten parhaat puolet pääsevät esiin ja ongelmat peittyvät tottelevaisuuden alle, kun neidin ei tarvitse itse tehdä päätöksiä. Kisoissa minulla oli kaverina todella kuuliainen ja kiltti spanieli, joka suhtautui ympäristöön välinpitämättömästi, ihmisiin ystävällisesti ja jäi kiltisti rataantutustumisen ajaksi vieraan ihmisen pidettäväksi. Lotte on parhaimmillaan ihan mieletön tyyppi, pahimmillaan tosi rasittava riiviö ;)  Tänään ja eilen seurassani oli se mallikoirakansalainen. 

Torstaina treenattiin kasvattien kanssa pienellä porukalla. Tällä kertaa tokoiltiin ja harjoiteltiin eteenmenoja niin TOKOssa kuin agilityssäkin. Ada, Piko, Dante, Pihla ja Raisa olivat mukana. Ada teki hienoja eteenmenoja peräti neljällä esteellä (!) ja Pihlakin jo kolmella. Dante osoitti olevansa myös pätevä TOKO-koira, saas nähdä josko he uskaltautuisivat kokeeseenkin kesällä.  Myös Piko keskittyi hienosti seuraamisiin  muiden seurassa. Raisakin pääsi verestämään TOKO-muistoja, kun torstaina treenattiin ruutua ja luoksetulosta seisomista ja perjantaina ohjattua noutoa, seuraamista ja merkkiä. Josko kohtapuoliin pääsisi taas tokoilemaan uloskin, nyt ovat treenit jääneet puolen metrin hangessa ihan olemattomiin. 
 

Kevään ja talven ohjelmaa

Vaikka lunta vielä tupruttaa täysillä on jo aika alkaa suunitella kevättä:

Toukokuussa on tulossa kaksi suurempaa tapahtumaa eli

12.5 taippari- ja metsästystreenit sekä pentutreffit kasvateilleni Espoossa Suur-Helsingin spanielikerhon majalla. Toivoisin etenkin kaikkien G-pentujen pääsevän paikalle. Alustavasti kouluttamaan ovat tulossa Nupun isäntä Pauli Sarsama, metsästyskoetuomari Janne Tirkkonen (G-pentueen isän omistaja) sekä Niina Lindqvist ja allekirjoittanut. Hinnaksi tullee 5-10 €.

Siitä viikon päästä järjestetään Springerspanielit ry:n 19.5 MH-luonnekuvaus Oitissa Riihimäen kupeessa, jonne toivoisin kaikkien F-pentujen osallistuvan. On mahdollista osallistua myös sunnuntaina, mikäli lauantai ei sovi.  Maksan kunkin kasvattini ilmoittautumismaksusta 10 €. 

Talven aikaan meillä on vielä iso liuta treenejä tulossa.

Seuraavat järjestetään Juvanmalmilla torstaisin:

23.2 TOKO 8: eteenmeno

1.3 näyttelyharjoitus (Niina) & agility (Tiina)

8.3 TOKO 9: maahanmeno ( Pauli)

15.3 agility: pituus, muuri

22.3 TOKO 10: ketjuttaminen

29.3 TOKO 11: hyppy

5.4 näyttelyharjoitus ( Niina) & agility (Tiina)

12.4 TOKO 12: seisominen

19.4 agility: pujottelu, pujottelun sisäänmenot

26.4 TOKO 13: loppukoe

Kiitos Sintulle viime kerran vetämisestä! Josko nyt päästäisiin taas säännöllisesti treenaamaan ilmojen lauhduttua. 

Ojangossa osalle porukalle on puolestaan ohjaus- ja tekniikkatreeniä HSKH:n riveissä tiistaisin:

21.2, 6.3, 20.3, 3.4 ja 17.4.

Toukokuussa jatketaan agilitytreenejä ulkokentällä Ojangossa. 

Keväälle on G-pentuja ajatellen tarjolla myös pentunäyttelyitä. Esimerkiksi seuraavia:

1.4 Korpilahti Kanu

15.4 Vaasa Tuffsen

9.4 Ruovesi tai 5.5. Jämsä Sami

6.5. Pietarsaari Tuffsen

6.5 Pöytyä Toivo

6.5 Lahti

17.5 Helsinki Pihla, Viima

17.5 Kyröskoski Sami


Muita tapahtumia keväällä:

26.5 Faktaa koirasta-seminaari Helsingissä, ilmainen osallistuminen. 

Kuvia Tuffsenista

Sain viikolla ihastuttavia kuvia Tuffsenista (Jangas Gotta Go), joka on emäntänsä Pian kanssa muuttanut rivitaloon asustelemaan Pietarsaaressa. He ovat myös aloittaneet pentukoulun ja hyvin tuntuu elo sujuvan :)

Kukkulan kuningas

Pikku apulainen muuttolaatikon kimpussa

Lisää kuvia pentusista

Sain vielä Aino Väyryseltä lisää kivoja kuvia sunnuntain pentunäyttelystä. Tässä siis vielä Sami (Jangas Go Ahead):

 Pihla (Jangas Gale Wind):

Ja vielä kuva Viimasta (Jangas Gone with the Wind):

Kiitos vielä kuvista Ainolle!

Dantelle eka SM-0 :)

Dante eli Jangas Even-Stevens ja emäntänsä Viivi Koivunen osallistuivat tänään Vantaalla BAT:n järjestämiin agilitykisoihin hyppyradalle saaden 3-luokasta ensimmäisen nollatuloksensa Maxi3-luokasta eli ns. SM-0 :) Onneksi olkoon Dante ja Viivi, hienoa osaamista!! 

Toisella radalla keppien loppuun asti suorittaminen oli aiheuttanut ongelmia. Meillä oli Raisan tiistain treeneissä vähän samaan ongelmaa, kun jäin itse kepeillä selkeästi jälkeen, niin Raisakin meinasi lopettaa pujottelun kesken. Näitä on taas otettava suurennuslasin alle treeneissä ;)

G-pentulaisten kanssa olimme puolestaan pentunäyttelyssä Lohjalla, täyttiväthän pienokaiset runsas viikko sitten 5 kuukautta. Pennut olivat tosi reippaita ja iloisia nähdessään toisiaan ja esiintyivät kaikki kivasti. Tuomarina toiminut Katja Korhonen ei juuri KP:ta jakanut (vain yksi pentu kuudesta palkittiin KP:lla), mutta hyvää harjoitusta tuli kaikille. Oli tosi kiva nähdä puolta pentueesta samalla kertaa :D

Tässä vielä Pihlan isännän Antin ottamia kuvia näyttelystä:

Jangas Go Ahead "Sami" Baby 1.

Jangas Gale Wind "Pihla" Baby 3.

Jangas Gone with the Wind "Viima" Baby 2.

Odotellessa painiminen oli poikaa (tai tässä tapauksessa tyttöä)

Viima ravaa

Tytöt kehässä

Täplän ja Mantelin kuvatervehdys

Viikolla oli iloinen yllätys sähköpostissa. sain aivan ihastuttavia kuvia Täplästä (Jangas Behaving Badly) ja Mantelista (Jangas Dimples). Täplä viettää 8-vuotiaan oikeudella huolettomia eläkepäiviä ja Mantelikin on kaikeksi onneksi pysynyt terveenä selän selkämuutoksesta huolimatta. Katsokaa ja nauttikaa kuvista, suuren suuri kiitos Nummelinin perheelle ja eritoten Amandalle!

Vrum (Manteli)

Täplä ja tyttärensä Manteli

Kuin äiti ja tytär

Kukkulan kuningatar (Täplä)

Manteli

Manteli (yksi suosikkikuvistani)

Täplä

Lisää kisailua

Tänään jatkettiin kisailua Vuokkoset Areenalla. Dante eli Jangas Even-Stevens ja Viivi saivatkin ekalta agilityradalta ihan mukiinmenevän tuloksen 5 vp ja yliaikaa yhden kiellon korjaamisesta. Danten toinen rata ja Raisan radat päättyivät hylkyyn. Kaikilla radoilla oli taas aika selvää, että ohjaaja voi katsoa itseään peiliin. Danten rata on videolla eikä siitä oikein pysty päättelemään mistä hylky tuli (jollei rataa tuntenut), niin hienosti Dante totteli ohjausta ja Viivi tsemppasi loppuun asti. Josko jossain vaiheessa saisin tuon videon nettiin asti (huom. pääsihän se nettiin viimein kesäkuussa). 

   Minulla aamu alkoi hieman epäonnisesti, kun aamulla heräsin juuri ennen seitsemää ja katsoessani puhelimen kelloa, tajusin asentaneeni herätyksen, mutten ollut tallentanut sitä eikä kello tietystikään ollut soinut. Onneksi kisat olivat lähellä ja ehdin vielä kisapaikalle puoli kahdeksan maissa, mutta hieman stressaantuneena ja viime tingassa. Myös Raisu oli aikamoisella ärripäällä ollessani itse hermostunut, etenkin kun lähdimme ensimmäisten joukossa eikä aikaa jäänyt oikein kunnolla koiran hakuun autosta erikseen. Lottekin oli mukana, kun Niina kävi hakemassa sen Ojangosta mökkeilemään. Radalla Raisa oli pätevä ja luki hyvin (väärää) ohjaustani, joka johti hylkäykseen. Kepit ja kontaktit sujuivat hyvin ja lähdössä istuttiin kiltisti.  Neitihän ei jää radalla kyselemään, vaan lukitsee heti esteet sen mukaan mihin napani osoittaa ja miten sitä käskytän. Raila-coachilta tuli heti kommenttia, että saisin olla skarpimpi ohjaamisessani enkä vaan lähettää koiraa epämääräisesti. Kyllä kouluttajaa kannattaa kuunnella ja oikeassahan hän (taas) on. Se loppuun asti ohjaaminen ja tarkkuus oli hieman hakusessa tänään.

Ellalle hyviä tuloksia agilityssä

Tänään vietettiin HSKH:n Vuokkoset Areenan avajaisia ja mukana olivat kasvateistani kisaamassa Ella ja Lotte. Lotten kanssa harjoittelu on nyt Sannan perheineen matkustellessa kaukomailla jäänyt kolmeen treenikertaan kanssani, onneksi olen saanut Lottea lainata treeneihin, kun ne Waden kanssa ovat hoidossa Niinalle. Näistäkin kaksi treeniä tehtiin viime torstaina ja eilen perjantaina. Lotten eli Jangas Elin Kelin Klot kanssa on erittäin kiva kisata, vaikka tiesinkin, että kepit ovat vielä hieman raakileet ja todella haasteelliset ohjatessani koira oikealla puolella ja/tai vaikeasta kulmasta sisään kepeille. No, Kari Jalosen kummallakin radalla kepit olivat 90 asteen kulmassa edelliseen ja sillä tavoin, että ne olisi ehdottomasti kannattaanut suorittaa ns. väärältä puolelta. Kepeillä oli kuitenkin edelliskertaa vähemmän kiertämistä, vaikkei niitä onnistuneiksi voikaan sanoa. Eka kerralla tosin ihan itse työnsin koiran väärästä keppivälistä sisään. Lisää treeniä siis kaivataan kipeästi (meille kummallekin yhdessä). Eka radalta hylkäys tulikin kepeiltä, joka oli kolmanneksi viimeisin este, toisella radalla minun oli taas hankala pysyä pystyssä ja kaaduttuani kolmannella esteellä rähmälleni, ehti neiti jo tehdä väärän radan. Kuitenkin Lottiksen kanssa kisaamisesta jäi oikein kiva mieli :)

Siskotyttä Ella eli Jangas Elli-Velli ohjaajansa Tiinan kanssa pistikin huomattavasti paremmaksi. Heillä kyseessä oli vasta kuudes ja seitsemäs kisa ja tuloksena kummaltakin radalta oli 5 virhepistettä kepeiltä ja niiden korjaamisesta tuli hieman yliaikaa :) Radat olivat kuitenkin eheät ja todella kivat katsella, vaikkei Ella ihan kovimmassa vauhdissa ollutkaan. Tällä menolla nollaulos on koirakolle vain ajan kysymys. Hyvää työtä!!

Katin pojanpoika Nemo alias Ginseng osallistui emäntänsä Anun kanssa ekoihin kisoihinsa ja vaikkei vielä tulosta tullutkaan, saivat he vauhdikkaat ja iloiset radat tehtyä. Talvitreeneissä saadaan taas paneutua keppeihin ja keppikulmiin, kun ne on jätetty hieman pienemmälle huomiolle loppusyksystä ja sen kyllä huomaa...

  Oman seuran halli on ihanan valoisa ja tilava, mattopohjaa ei kaatumisestani huolimatta voi syyttää huonoksi ja lämpötilakin on miellyttävä noin + 10 astetta. Huomenna jatketaan kisailua heti aamusta, kyllä noissa puitteissa kelpaa kisailla. Etenkin kun matkaa hallille on vain 20 minuuttia kävellen ja viitisen minuuttia autoillessa. 

Ellan blogista (linkki oikealla olevassa valikossa) löytyy vieläpä videoaineistoakin päivän kisoistakin. Käykäähän kurkkimassa. 

Myöhästyneet 8-vuotis synttärionnittelut C-pentueen pojille!!

Voi ei, huomasin juuri, että tammikuun alussa mielessä ollut C-pentueen syntymäpäivä oli ihan unohtunut blogista. Onneksi olkoon 8-vuotiaille Aksulle, Elvikselle, Pyrylle ja Hemulille!! Olitte kyllä muuten ajatuksissani :)

Kati-äiti lähettää myös onnittelut pojilleen. Mummeli on taas hyvässä vedossa, kun homeopaattiset valmisteet ovat tehonneet, kivut poissa ja taas saa Sebastian halailla Katinkaa :) Kiitos naturopaatti-Tainalle, että saimme vielä miellyttävää jatkoaikaa Katin kanssa. Beritiä lainatakseni on ihana katsoa walesivanhusta, joka näyttää aivan siltä, kuin olisi työntänyt päänsä Anni Helena-pussiin.

Kaspian In Memorian

Vastaanotin torstaina järkyttäviä uutisia, jotka saivat minut todella surulliseksi, pettyneeksi ja turhautuneeksi. Vasta 1 vuoden ja 4 kuukauden ikäinen Kaspian (Jangas Foxglove) oli lopetettu tiistaina 10.1 ilmeisesti käytösongelmien vuoksi.

Itse olen viimeksi tavannut Kaspianin 8 kuukauden iässä toukokuussa, jolloin se oli agilitytreeneissä murrosikäiseksi hyvin keskittyvä, varsin osaava ja innokas tekijä. Pentueensa muiden koirien tavoin se oli aina tavatessamme hyvin sosiaalinen niin ihmisiä kuin koiriakin kohtaan. Valitettavasti toukokuun alun jälkeen en ole useista laittamistani viesteistä huolimatta saanut yhteyttä omistajaan tai häneltä selitystä heidän poisjääntiinsä agility- ja taipparitreeneistä, joihin he olivat ilmoittautuneet.

Kiertokautta selvisi, että bordercolliepennun tultua taloon Kaspian ei osannut enää keskittyä treeneissä. Minun korvaani se kuulosti hyvin kummalliselta, koska keskittymisvaikeudet kuuluvat murrosikään ja niistä pääsee iän myötä yli, kunhan hetkeksi lasketaan vaatimustasoa ja jatketaan ahkerasti harjoittelua, erityisesti häiriöllisissä paikoissa.

Ymmärsin torstain viestistä, että elämä Kaspianin kanssa ei sujunut, se ei ollut oma itsensä, oli arvaamaton ja ”kaikki mahdollinen oli tehty”. Valitettavasti vain se tärkein ja ensimmäinen unohtui: kasvattajaan ei missään vaiheessa otettu yhteyttä. Myös tämä asia tekee minut erittäin järkyttyneeksi ja surulliseksi. Etenkin kun olen itse mm. tottelevaisuuskoulutusohjaaja, MH-luonnekuvauksen testinohjaaja ja jalostustoimikunnan jäsen. Koiria minulla on ollut yli 20 vuotta ja walesejakin yli 13 vuotta. Lisäksi olen koiramaisten vuosieni aikana tutustunut monenlaisiin koirien hyvinvointiin perehtyneisiin ihmisiin ja asiantuntijoihin.

Toisaalta en ainakaan itse rehellisyyden nimissä pystyisi tarjoamaan tarpeeksi aikaa ja yksilöllistä huomiota kolmelle alle 2,5-vuotiaalle aktiiviselle koiralle (syntyneet 7/2009, 9/2010 ja 4/2011), kolmelle kissalle ja hevoselle. On hyvin haasteellista pitää ja kasvattaa kahta aktiivista nuorta urosta tai pentua 7 kuukauden ikäerolla niin, että ne pystyisivät helposti elämään sovussa ja sopivasti aktivoituna yhdessä, ja tietämään paikkansa laumassa.

Valitettavasti ongelmien laatu ja niihin vaikuttaminen jäi minulle vähintäänkin epäselväksi. Toivottavasti saan vielä aikanaan koiran omistajalta kunnon selityksen sähköpostitse tai puhelimitse. Tämä olisi tärkeätä myös tulevaisuuden jalostusta ajatellen.

Jätän viestin tällä erää näihin surullisiin kuviin ja tunnelmiin.

Kaspian 2.9.2010-10.1.2012

Kaatumisen jälkeen noustaan ylös

Olimme Raisu-riesan kanssa kisoissa viime viikonloppuna. Maaseutumatkailu avartaa ja niinpä osallistuimme Lempäälässä agilitykisoihin palatessamme Maalahdesta. Raisalle eka radalta hylky, kun emäntä unohti koiruuden ihan totaalisesti selän taakse (taas pätee vanha totuus: älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin  minä sanon). Koiran selän taakse jättäminen kun on niitä tavallisimpia ja tyhmimpiä virheitä agilityssä. Toisella radalla keppien jälkeen arvoin (juu, edelliset sulkeet pätee tähänkin kohtaan), josko valssaan vai leikkaan takana, sen sijaan, että olisin päättänyt ja pitänyt kunnolla kiinni suunnitelmasta. No lopputuloksena oli se, että Raisa juoksi suoraan jalkoihin pussista ja niin kaaduimme mukkelis makkelis maahan. No, siitä noustiin ja loppurata tehdiin virheettömästi eikä yliaikaakaan tullut kuin pari sekuntia. Tulos siis 7,18 vp. Viitonen saatiin luonnollisesti kaatumisen yhteydessä. Siskoni saikin Ronja-koiransa kanssa hienosti nollan samassa kisassa.

Eilen oli puolestaan springeriryhmien ekat treenit HSKH:n uudenuutukaisella Vuokkoset-areenalla ja mukana olikin 9 sprinkkua, joista kuusi kasvattejani (Tarmo, Dante, Ella, Pipsa, Hertta ja Piko). Harjoittelimme valsseja ja twistejä ja Tiina nauroikin sen sopivan hyvin eilisen zumba-tunnin perään. Ella olikin aivan loistava, vaikka sekä Ella että Hertta palasivat juuri juoksutauolta. Kaiken kaikkiaan saatiin hyviä onnistumisiam koko porukan kanssa. Pikon kanssa aiotaan keskittyä hetken aikaa hyppytekniikkaan, kun poika tekee 60 cm:n korkeudelle loikat 40-senttisen esteen yli...

Uusi vuosi, uudet kiireet ;)

Uusi vuosi tulla tupsahti ja ensimmäinen viikko on vilahtanut huimaa vauhtia ohi. Ensi viikolla pitäisi aloittaa työntekokin taas yli vuoden tauon jälkeen. 

Olemme tällä(kin) viikolla reippaasti treenailleet. Tiistaina kävimme katsomassa EVL-liikkeitä Riitan opissa. Tässä muutamia kommentteja itselle muistettavaksi:

Ruudussa uutena tulee merkille lähetys ennen ruutuun menoa. Raisan voi lähettää 5-7 metrin päästä merkille ja se löytää lähes poikkeuksetta oikean kohdan merkin takana ja pysähtyy sinne odottamaan hyvällä ilmeellä. Nyt pidennetään vain hiljalleen matkaa merkille. Ruutuun lähetys merkiltä sujuu sinänsä hyvin, mutta treeneissä eka kerta kannattaa käydä näyttämässä ruutu itse kävelemällä sinne. Välillä Raisaa voi lähettää ruutuun hieman lähempää ruutua ja antaa oikein selvän käsimerkin (ja mahdollisen vartaloavun). Seuraavat kerran tuntuvat menevän hyvin, kun Raisa on merkannut ruudun. 

Ohjattu nouto on myös kohtuullisen hyvällä mallilla. Merkille lähetykset tehdään ihan vierestä namin kanssa, ettei neitokainen vain eksy suoraan noutoa suorittamaan. Noutokapuloita voidaan hiljalleen siirtää lähemmäksi oikeita paikkojaan ja lisätä sinne mukaan kolmas kapula (erilainen ja kauemmas). 

Luoksetulo on hyvin vauhdikas, mutta nyt tarttis vahvistaa huomattavasti seisomaan pysähtymistä. 

Z:tassa aletaan vahvistaa seisomista ja harjoitella käskyjä peruuttaessani Raisan edessä.

Tunnari löytyy hyvin, mutta pureskeluun treeniä namien kanssa kotona.

Agilityäkin käytiin treenaamassa niin lauantaina, tiistaina (upouudessa hallissa) kuin eilenkin Raisan ja Lotten kanssa. Lotte taitaa päästä kanssani kisaamaankin tammikuussa. 

Tänään treenaillaan taas näyttelykäytöstä kasvattien kanssa Juvanmalmilla. Niina on taas tulossa meitä kouluttamaan :)