Traagikoomista tokoilua

Käytiinpä taas lauantaina tokoilemassa Raisan Jangas Duck Soup kanssa oikein kokeessa, joskin tulokset olivat lähinnä naurettavia. Spanielimestaruudessa kisattiin kuumassa auringonpaisteessa Salme Mujusen arvostellessa Tuusulassa. Koe käytiin ihan koesääntöjen mukaisessa järjestyksessä ja ensimmäisenä yhteisliikkeet pikalla istuminen (Raisa oli pysynyt jo paremmin eli runsaan minuutin, mutta valunut maahan). Paikalla makaamisessa Elinalla oli niin vaikuttava maahanmeno-käsky, että rivin vikana oleva Raisakin painui maahan (8). 

  Tämän jälkeen menin kastelmaan Raisua vesipullolla ja yhtäkki ei mistään ampiainen hyökkäsi pistämään minua alliin. Ja sattui pirskaleesti. Edelleeen kipuillessani tehtiin eka setti eli seuraaminen (8), zeta (8,5) ja luoksetulo (7), jossa Raisa jäi haistelemaan seisomaan pysähtyessään, muuten hyvin ja kaksi väliä laukalla.

Tauon jälkeen oli vuorossa ruutu. Raisa lähti hyvin merkille, jäi katsomaan minua asiallisesti, mutta laukkasi taas takavasemmalle vasemmalla olevan ruudun sijasta. Laukkasi ruutua etsiessään vieläpä pois kehästä ja minä vain tuijotin hölmistyneenä enkä edes tajunnut pysäyttää sitä, vaan annoin vaan toisen ruutu-käskyn... Saatiin punainen kortti, lennetiin kehästä ja tunsin itseni maailman suurimmaksi idiootiksi, kun Raisa ei todellakaan karannut mihinkään, vaan yritti epätoivoisena etsiä ruutua, joskin hieman vikasuunnasta...

Näin siis tällä kertaa. Muutenkaan päivä ei mennyt ihan putkeen: Sakke eli Jangas Eager-Beaver ja Piko eli Jangas Field Fennel osallistuivat Vesilahden näyttelyyn Tuula Savolaisen arvostellessa. Kummatkin olivat käyttöluokassa: Sakke EH3. ja Piko EH4. Tässä vielä Pikon arvostelu: 
"4 v uros, kompakti kokonaisuus. Hieman lyhyt kaula. Oikealinjainen pää, hyvä ilme. Erinomainen eturinta. Lavat voisivat olla viistommat. Tilava, joskin lyhyt rintakehä. Hieman luisu lantio. Korkealla kannettu häntä. Ylälinja, saa tiivistyä sekä seistessä että liikkeessä. Kapeat takaliiikkeet, sivuaskeleessa tarvitaan lisää tehoa. Hyvä karvanlaatu ja hapsut."

Tuffsen eli Jangas Gotta Go osallistui vesityöhön, mutta jäi ilman hyväksyttyä tulosta.  

Tänään käytiin Raisan kanssa pitkästä aikaa Riitan opissa Paippisissa. Sainn kullanarvoisia vinkkejä etenkin ruudun suhteen :) Kannatti lähteä taas ajamaan ja treenaamaan kuumassa. Raisa oli pentuna ihan mahdoton löytämään ruudun ja bongasi sen mistä vain, mutta nyt ilmeisesti ohjatun noudon ahkera harjoittelu on tehnyt sen, että neiti alkaa etsiä ruutua samasta suunnasta.  Sain neuvoksi merkata ruutua Raisalle paremmin: näyttöruutua ja kysellä merkissä missä se ruutu oikein on. Nyt saatiin Raisalle ihan erilainen ilme ja fokus mukaan. Ihanaa, kun tuntuu vihdoin palaset hieman loksahtavan paikalleen. Paikalla istumiseen pitkiä paikallaoloa (viittä minuuttia), joissa vaan korjataan aina maahan valumista, sitä ei vaan saa tehdä. Paljon enemmän harjoituksia muiden koirien kanssa ja etenkin omalla pihalla Essin kanssa noita todella pitkiä. Ohjattu nouto alkoi näyttää hyvältä, mutta kapulaan tartuttuaan Raisa hieman arpoi vierailla kapuloilla ja meinasi mennä vaihtamaan viereiseen. Eli varmuutta vaan lisää vieraissa paikoissa ja vierailla kapuloilla, niin kyllä se siitä. Tunnelin päässä näkyy valoa!

J-poikien ekat seisotuskuvat

Jackin tarkkavainen katse

Jackin pää

 Pennut ovat kehittyneet hurjasti viikon aikana. Nille on puhjennut rivi pieniä riisiryynejä suuhun, ne alkavat lyödä leikkiä keskenään ja hataroilla askeleilla kipittää luokse, kun pentulaatikkoon laittaa kätensä. Ne reagoivat ääniin: niin ihmisen lässytykseen, koiran haukuntaan kuin muihinkin juttuihin. Pentulaatikon väliseinä poistettiin ja niin pojat saivat vessan (sanomalehtiä alla ja sanomalehtisilppua päällä) käyttöönsä ja sinne yritetään ansiokkaasti mennä asioille. Olen joka kerta yhtä ihmeissäni, kuinka hienosti pennut tuntuvat tajuavan tuon lisäosan tarkoituksen. 

Messi mietiskelee

Messi vakavana

  Eilen pojat saivat maistella eka kertaa naudan mahaa harjoitellessaan samalla kertaa seisomaan pöydällä. Jack ihastui uuteen sapuskaan niin ikihyviksi, ettei seisomisesta meinannut tulla yhtään mitään. Messi ihmetteli aluksi kummallista mössöä, mutta totesi lopuksi, että tämän voimalla voi seistä kuin vanha tekijä. 

Messi seisoo 3-viikkkoisena

Jackin kanssa seisottaminen ei ollutkaan ihan niin helppo nakki...

kun ruoka oli niiiin hyvää!

  Essin haava ei ole meinannut parantua ja syykin selvisi muutama päivä sitten, kun haavasta törötti ompelulangan pätkä. Kun aloin sitä vetää, oli sitä ihon alla yli 10 cm pätkä!! Eläinlääkärissä ei sanallakaan sanottu tikeistä (ei myöskään kirjallisissa ohjeissa), joten oletin niiden olevan itsestään sulavia tikkejä kuten Hertalla. Etenkin kun 6 päivää leikkauksesta ne olivat hävinneet (ilmeisesti Essi oli ne itse repinyt). No, josko vihdoin haava paranisi kunnolla...

Poski vasten poskea (Messi ja Jack)

Pihlalle tulos 3-luokasta agissa ja Piko MEJÄssä

Viime viikonlopun tulosten kirjaaminen on jäänyt näin myöhään, kun eilen(kään) en vaan kyennyt päivän kuumuudessa istumaan koneen ääreen. 

Pihla eli Jangas Gale Wind ja Eve Moilanen korkkasivat Lohjan agilitykisoissa sunnuntaina kolmosluokan saaden 5 vp riman tippumisesta ja toiselta radalta hylky putken väärän pään takia. Kisat tuomaroi Anne Savioja. Koirakko on siis ihan oikeastikin valmis korkeimpaan  kolmosluokkaan! En sitä itse epäillytkään, mutta Eve mietti miten käy: hyvin meni ja nollatkin olivat niin lähellä :)

Piko eli Jangas Field Fennel ja Jaana Jaakkola tekivät debyyttinsä MEJÄ-kokeessa ja niin kovin lähelle tulosta he pääsivätkin: noin kymmenen metrin päähän kaadosta tuomittiin kolmas hukka. Koettelemuksia oli jäljelle osunut, kun matkalle mahtui peräti kaksi maa-ampiaspesää ja Pikokin sai osumaa. Tässä pojan arvostelu Mari Tillaksen tuomaroimana: 

"Rauhallinen ohjattu lähtö. Piko lähtee etenemään jälkeä hitaasti ja harkiten. Työskentely on mukavan jälkitarkkaa. 1. osuuden puolivälissä läytyvät peuran tuoreet jätökset saavat Pikoon lisää vauhtia ja se poistuu määrätietoisesti sorkan jälkiä seuraamaan. Palautetaan puhtaalle jäljelle, jota edetään hyvin 1:lle kulmalle, jonka merkkaa hyvin. Kulmalta Piko jatkaa ojaan uimaan, mutta palaa kuitenkin omin avuin 2:lle osuudelle. Kun osuutta on kuljettu hetki, jälkeä risteävät sorkan jäljet vievät koiran toiseen hukkaan asti. Uuden aloituksen jälkeen hyvää jäljestystä 2:lle kulmalle, joka jäljen mukaisesti ja makaus hyvin merkaten. 3:lla osuudella Piko tarkistaa jäljen läheisyyttä, mutta etenee kuitenkin jälkeä, kunnes juuri ennen kaatoa ottaa ilmasta vainun ja säntää ohi kaadon. 3. hukka. Käydään harjoitusmielellä tarkistamassa kaato, joka kiinnosti. Tänään metsän muut houkutukset saivat yliotteen Pikon jäljestyksessä."

Tällaisen tuloksen jälkeen kelpaa jatkaa seuraavaan kokeeseen paremmalla onnella :)

Pennut kasvavat ja kehittyvät koko ajan. Tässä muutama otos lähipäiviltä: 

Basti osaa silitää kauniisti

Leikin alkua

Koiraperhettä on kiva seurata!

Onhan meillä treenailtukin. Tiistaina oli agilityssä taas runsaasti koirakoita mukana treeneissä. Ronja ja Linda ovat esityneet hurjin harppauksin, F-pentueen veljekset  Piko ja Kamu alkavat olla jo varsin varmoja kavereita, Lotte on aina vauhdikas ja Pipsan esteiden osaaminen on hienoa katsottavaa, kunhan käskyt vaan tulevat oikeaan aikaan. Pihla on aina mainio menijä ja sillä on kesäkuumillakin ihan hyvin vaihtia, vaikka paras terä onkin hieman poissa (kuten ainakin allekirjoittaneelta itseltäänkin). Eilen treenailimme Hetan kanssa Railan ryhmässä ja saatiin tehtyä 13 esteen rata virheettömästi. Tosin se oli ihanaa putki-irrottelua, mutta yhtä kaikki meillä oli Hetan kanssa tosi kivaa! 

Raisan kanssa on tokoiltu, mutta kolme liikettä tuntuu aina ja ikuisesti toivottomilta. Paikalla istuminen koirien kanssa: Raisa valuu aina maahan. Tosin tiistain treeni Lotten ja Sintun kanssa meni jo aiempaa paremmin ja tätä on  nyt harjoiteltu Stigin ja Essinkin kanssa, mutta silti valumista on havaittavassa. Sade voisi edes hieman edesauttaa onnistumista, mutta eihän sitä tietystikään ole luvattu ;) 

  Ruudun hakeminen tuntuu olevan tosi hankalaa ja Raisa alkaa rauhoitella ja haistella heti merkillä, mitä se ei tee ohjatussa noudossa. Jotenkin alan ilmeisesti stressata itse tuota liikettä ja siitä syystä Raisakin alkaa rauhoitella. Hoh hoijaa. 

Ohjattu nouto on edelleen hieman epävarma, mutta se alkaa hiljalleen parantua, vaikka yhä toisinaan neiti lähtee vikasuuntaan ja epävarmuutta on sen verran ettei palautus tule laukalla. 

Metalliesineen nouto on toisinaan haistelun kautta, kauko-ohjaus on aiempaa löysempi (pistetäänkö kesäkuumien piikkiin), tunnarissa on edelleen helposti kapulan jauhamista ja lauantaina ollaan menossa kokeeseen. Itselläni ei valitettavasti ole ihan tarpeeksi varma olo, mutta josko tällä kertaa koitettaisiin humputella iloisesti ja emäntä koittaisi muistaa liikejärjestykset yms. 

J-pojat kahden viikon iässä

Essi ja Messi sekä Jackin jalat näkyvissä

 Nyt alkaa pentulaatikossa tapahtua! Pennut avasivat silmänsä alkuviikosta noin 10 päivän iässä. Jack ensin ja seuraavana päivänä Messi. Pojat harjoittelevat jo terhakkaasti kävelyä, vaikka jalat eivät vielä toimikaan ihan niin kuin ne itse haluaisivat. Maito maistuu ja Canex-matolääkekin upposi kahden viikon kunniaksi, vaikka pientä irvistelyä oli havaittavissa. Punnitseminen alkaa olla mahdotonta, kun vaa'alta vaan kävellään tai ryömitään pois. Pennut kuitenkin ihan silminnähden kasvavat, joten en ole jaksanut huolehtia puuttuvista painotaulukoista enempää. Niitä alkaa olla hauska seurata, kun haparoivat jalat vievät eteenpäin. Ne kovasti jo tutkivat Essiä ja toisiaan. Sebastiankin löytyy aina säännöllisin väliajoin pentulaatikon luota ja kysyessäni mitä hän tekee, tulee heti reipas vastaus: "Basti silittää myötäkarvaan" (tai oikeastaan "Batti tilittää myötäkalvaan"). 
 
 Essin leikkaushaavakin alkaa taas näyttää hyvältä. Naturopaatti Taina Lamminmäeltä sain hyvät ohjeet antaa Essille Arnicaa ja haava huuhdellaan kamomillateellä, jottei siitä ole haitata pennuille, vaikka sitä suuhun joutuisikin. 

Pentujen isä Zorro eli Standard-Bearer Captain Jack Pirate osallistui tiistaina spanielien vesityöhön suorittaen sen hyväksytysti ja saa niin ollen osallistua spanielien metsästyskokeeseen syksyllä :) Pätevä iskä! 

   Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä tulee iso liuta kuvia pojista:

Jack

Totinen Jack

Jackin komea klyyvari

Messin soma naama

Messin komea ruttunenä

Messillä numeroa liian suuri nahka ja Jackilla kahta numeroa liian suuri nuttu

Jack ja Messi

Jack harjoittelee kävelyä

Omin jaloin pystyssä

Kuiskuttelen salaisuuksia äidin korvaan

Essi vaihtaa vielä vaipat

Wilma nappasi yliaikanollat agilitykisoissa

Wilma eli Jangas Ees-Taas on tänä kesänä päässyt treenaamaan siskoni agilityryhmässä emäntänsä Annen kanssa ja osallistui sekä agirotuuun että viikko sitten maananataina TamSK:n iltakisoihin siskoni Riikan ohjaamana. Wilma ei ole juuri kisannut emännän loukkaantumisen vuoksi, mutta tuntuu koko ajan parantavan menoaan. Viime viikolla tuloksena oli kaksi nollatulosta agilityradoilta, ekalta yliaikaa tuli 8 sekuntia ja toiselta vain kolmisen sekuntia ja tämä tulos riitti toiselle palkintopallille 17 koirakon joukosta. Hienosti! Wilma kisaa medi-1 luokassa.

  Tädin jalanjäljillä toivoisin myös Essin tyttären Hetan Jangas Heikun Keikun pääsevän aikanaan medi-luokkaan, kun se on serkkunsa Pihlan kokoinen pikkuinen tyttönen. Hetalla on tullut hieman agilitytaukoa, mutta saan ilokseni lainata sitä mukaan treeneihin nyt Essin äitiysloman ajan. Heta pääsikin jo keskiviikkona Railan treeneihin ja yllätti todella positiivisesti tekemällä hyvin töitä kanssani. Tuulian kanssa Heta on nopea menijä, eikä ohjaajan vaihto onneksi juuri hidastanut koiraa, se on hyvin estehakuinen ja innokas tyyppi. Nyt vaan vielä viimeiset esteet eli pujottelu, rengas ja keinu kuntoon (ja muidenkin kontaktien kanssa saa vielä tehdä töitä tietty), niin Hetakin olisi kisavalmis. Ja sitä ennen se pitäisi tietty mitata... toivottavaksi mediksi, kuten omien mittausten perusteella olettaisin.

J-pentueen kaksoset kasvavat kovaa vauhtia ja alkavat ryömiä tehokkaasti eteenpäin, ovat jo hieman raottamassa silmiään ja jatkavat edelleen jokapäiväistä biosensorointia. Essin haava alkaa taas näyttää paremmalta ja sain ohjeet antaa reippaasti arnicaa mammakoiralle ja lisäksi haavaa huuhdellaan kamomillateellä. Sebastian nauraa käkätti tänään pentuja katselleessaan, kun Jack kakkasi suoraan Messin päälle. Pissakakkahuumori iskee kolmivuotiaaseen kuin kuuma veisti voihin. Pentulaatikossa on niin rauhallista, että sitä melkein unohtaa, että täällä kaksi pientä marsua onkaan. Muutaman viikon päästä ne eivät varmastikaan anna unhoittaa itseään...

Ronja PN4 ja Zelda ROP-pentu

Tänään viettettiin mukava päivä aurinkoisessa säässä Mäntsälän näyttelyssä Zlatina Davidovskan tuomaroidessa. Kiitos kaikille mukana olleille :) Tuloksetkin olivat varsin mukavat, eritoten tyttöjen osalta:

Zelda liikkuu kehässä (kaikki kuvat: Kimmo Kyrölä)

Jangas In Blossom eli Zelda palkittiin KP:lla ja oli ROP-pentu kivalla arvostelulla:
"Very good size with puppy. Very good proportion of body. Typivcal head and expression. Scissors bite. Correct set ears and eyes. Excellent top- and underline with good bones. Correct set tail. Parallell movement with nice dynamic. "

Zelda osaa

tuomarin tutkivan silmän alla

Zeldan isä Mawredd Chwrae Teg ja täti Mawredd Ceiniog olivat eilen Ristiinassa voittaneet SERTit ja tänään kaunis ja aikuistunut täti oli VSP saaden toisen SERTin :) Onneksi olkoon Kirstille! Täytyy sanoa, että Zelda on tullut paljon isäänsä niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään ja tuntuu saaneen tiettyä herttaisuutta äidiltään. Tyttönen on mielestäni ihan hurmaava niin agilityssä kuin näyttelyissäkin, kunhan se saa ensimmäisen puolen tunnin energiat purettua, malttaa se rauhoittua nukkumaan ja ottaa rennosti sekä esiintyy kivasti. Kiitos taas kerran Janille ja Jannelle hyvästä työstä pikkuneidin kanssa. 
 

Ronja ryhdikkäänä kehässä...

Tuomarin käsiteltävänä

Jangas Hissun Kissun eli Ronja esiintyi Lindan kanssa iloisesti ja palkittiin ERI1. SA nuorten luokassa ja oli vielä lisäksi PN4. Upeata! Tässä vielä Ronjankin arvostelu:
"Good size with typical feminine head. Scissors bite. Very good pigment. A little bit short neck. Strong topline. Enough developed chest. Paralell set front and rearlegs. Excellent set tail. Free powerful movement."

Paras narttu-luokassa juoksemassa. Takana Zeldan täti Mawredd Ceiniog

Veljekset Piko ja Kamu osallistuivat urosten käyttöluokkaan, jonka Piko eli Jangas Field Fennel hienosti voitti ollen siis ERI1. Velipoika Kamu Jangas Four-Leaf Clover palkittiin EH3.  Zeldan Charlie-isä oli ERi2. Ei siis mennyt ihan huonosti pojillakaan. Kiitos kaikille erittäin mukavast apäivästä kauniissa kesäsäässä.

Dantelle MEJÄstä AVO2!

Dante eli Jangas Even-Stevens ja emäntänsä Viivi Koivunen tekivät onnistuneen MEJÄ-debyytin Springereiden mestaruuskokeessa. Tuloksena oli hienosti AVO2 35 pistettä :) Todella hienoa työtä. Tänä keväänä koirakko on osallistunut mölli-MEJÄän ja sen jälkeen toukokuussa kasvattien MEJä-treeneihin, joten tämä menee kategoriaan lahjattomat treenaa. Tuntuvat olevan kumpikin luonnonlahjakkuuksia... 

Tässä vielä Danten arvostelu:

A) Jäljestämishalukkuus 4 (0-6)
B) Jäljestämisvarmuus 7 (0-12)
C) Työskentelyn etenevyys 7 (0-10)
D) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadn selvittämiskyky sekä tiedottaminen /kaadolla haukkuminen 11 (0-14)
E) Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
F) Yleisvaikutelma 3 (0-5)

Laukauksen sieto hyväksytty, pisteet 35, AVO 2

Koeselostus: Koiralle osoitetaan alkumakaus, rauhallisesti liikkeelle. Polveillen jäljen molemmin puolin pienin tarkastuksin. Makaus ja kulma takalenkillä. Toinen osuus lähes jäljen päällä polveillen. Toinen makaus merkataan. Takakautta pitkälle hukkaan saakka. Osoitetaan kulma ja hyvää jäljestystä sorkalle, jonka nuuhkii. Hieno suoritus ensikertalaiselta parivaljakolta.

Raisan kanssa puolestaan tokoiltiin nollatulos, emäntä oli taas kaffilla ja meidän murheenkryyniliikkeet epäonnistuivat taas. Turhauttavaa, kun olen niin huono toko-kisaaja. Yhteistreenitkin tietty auttais asiaa. 

MEJÄ-treenijäljetkin käytiin jäljestämässä Pikon ja Raisan kanssa torstaina. 

Pikkupojat kasvaa kohisten, ovat hirmuisen isoja tyyppejä jo ja silmätkin alkavat hiljalleen raottua. Essin leikkaushaava ei meinaa kokonaan umpeutua, mutta nyt sitä seuraillaan ja puhdistellaan ahkerasti desinfiointiaineella. Lämmöt ovat kuitenkin pysyneet normaalina. Ilta alkaa olla pitkällä, joten palailen tarkemmin asiaan ajan kanssa.

Treenailua ja biosensoria

Pentulaatikossa pienet pojat kasvavat koko ajan suuremmiksi marsuiksi. Tänään painoa oli kertynyt jo noin 800 grammaa ja pojat ovat niin jänteviä pötkylöitä, ettei punnitsemisesta meinaa tulla mitään. Eiköhän huomenna ole jo syntymäpainokin (lähes) tuplaantunut tällä menolla. Pennut tässä vaiheesa vain syövät ja nukkuvat. Ja nukkuvat ja syövät. Mahat ovat pulleat ja pennut hiljaiset ja tyytyväiset, kuten tässä iässä kuuluukin. Huomaa taas, että on kesäpennut, kun ne nukkuvat erillään. Talvella pennut tuntuvat hakeutuvat yhteen myttyyn, mutta kesällä ne kuumissaan ovat eri puolilla laatikkoa. Bio sensor-ohjelmakin aloitettiin kolmen päivän iässä poikien kanssa ja välillä pistetään kyllä vastaan mokomaa käsittelyä. Lisää tietoa siitä löytyy seuraavasta linkistä: 
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2010/09/bio-sensor-ohjelma-alkoi-taas.html

Pallerot kiitävät jo nisille

6 vuorokauden ikäisinä

  Essikin malttaa viimein lähteä muutaman kerran päivässä pentulaatikosta ulkoilemaan talon ympäri taluttimessa ja se malttaa käydä pihallakin pikaseltaan. Lenkeistä on turha vielä puhua, kun heti asioiden hoitamisen jälkeen mammalla on kova kiire kotiin.

Messi päällä, Jack alla

vierekkäin uinumassa

Jack päällä, Messi alla

Äidin kainalossa on turvallista olla

  Eilinen päivä meni agilitytreenien, mansikkahillon teon ja trimmauksen parissa.  Agilityssä Zelda on ihan mieletön tapaus, jolla on nopeat hoksottimet ja jalat. Ronja on saanut koko ajan vauhtia lisää ja F-pentueen veljekset Piko ja Kamu ohjaajineen alkavat jo hallita hankalampiakin ohjausjuttuja. Raisan kanssa olemme treenaillet tokoa aikas aktiivisesti viime viikkoina, kun olemme saaneet koepaikan. Ohjattu nouto on edelleen hieman tuskallinen, ruutu vieläkin epävarma liike ja paikalla istuminen menee hyvin yksistään, mutta emme ole päässeet sitä harjoittelemaan muiden koirien kanssa ja se aiheuttaa hieman jännitysmomenttia. Sinänsä varmuus paranee koko ajan, mutta kesäkuumalla Raisa ei ole ihan virmakka oma itsensä, vaikkei se sentään treeneissä laahustakaan. Ohjatussa noudossa neitokainen lähtee hyvin vasemmalle kapulalle, mutta oikealle kapulalle mennessä kääntyy hassusti oikean ja keskimmäisen väliin ja siitä oikean löytyminen näyttää hieman epävarmemmalta. Huomenna on tarkoitus tehdä verijäljet Raisalle ja siskopojalle Pikolle ja viikonloppuna on tiedossa sekä tokoilua että näytelmää. Nyt alkaa olla ihan kesälomalainen olo, kun aivot on laitettu narikkaan, päivät menevät ihan sekaisin ja tuntuu olo jo levänneeltä.

Agirotukuvia

Viime viikonloppuna kisattiin perinteisesti hauskat agirotukilpailut Janakkalassa ja siellä oli kasvattejani peräti kolme kappaletta kahdessa eri joukkueessa. Menestys ei käsittääkseni ollut huimaa, mutta mikäli osasin tuloslistaa lukea oikein, olivat kaikki kolme kasvattiani saaneet kuitenkin ihan kelpo tulokset. Mukana olivat Jangas Ees-Taas (medi kilpailevat) siskoni ohjaamana  ja tyttärensä Jangas Gale Wind (medi kilpailevat) Even kanssa sekä ilmeisen kuvauksellinen Jangas Easy Peasy (maksi kilpailevat). Josko taas ensi vuonna saataisiin oma Jangas-joukkuekin mukaan?

Pipsa pujottelee

Löysin netistä useita kuvia Pipsan Jangas Easy Peasy ja Mikan ratasuorituksesta:
https://lh4.googleusercontent.com/-s8atyy9IitA/U7ljKcEdoGI/AAAAAAAAQIY/44paQAtrh84/w702-h527-no/DSCN3209.JPG
https://lh5.googleusercontent.com/-KdwswiefXlg/U7ljFn9xzYI/AAAAAAAAQIQ/9xHPLI0aHek/w702-h527-no/DSCN3208.JPG
http://nalminlad.kuvat.fi/kuvat/140706%20Agirotu/Joukkueviesti%20Kilpailevat%20Maxit/140706%20Agi126.jpg

Jos viimeisestä kuvasta selaa  eteenpäin, löytää sieltä maksijoukkueen Castiog-walesien kuvat. Mukana joukkueessa olivat siis Pipsan lisäksi Tessu, Alde ja Börje. 

Jangas Easy Peasy

Essi hoitaa edelleen loistavasti poikiaan, jotka ovat hyvin sinnikkäitä ja jänteviä kavereita. Painoakin tulee huimaa vauhtia, vaikkeivät vaa'alla oikein paikallaan meinaa pysyäkään. Messi näyttäisi olevan noin 480 g ja velipoika Jack 440 g. 

Ensi päivinä Essi petasi vetpedin aina sivuun, Sebastian tarkkailee

Jack

Jack nukkuu

    Essi tuntuu toipuvan leikkauksesta hyvin, toistaiseksi haava näyttää hyvältä eikä lämpökään ole kuin 38,2 astetta eli en ole aloittanut antibioottikuuria, jonka saimme kaiken varalta. Toivottavasti ei tarvitse antibiootteja syöttääkään. Jos lämpö nousee 39,5 asteeseen on kuuri tarpeen ja pyysin sen mukaan varmuuden vuoksi, jotta mahdollinen tulehdus saadaan tarvittaessa heti pysäytettyä. Toisaalta olen vastaan turhia antibiootteja, joten tuntui kivalta, ettei niitä määrätty automaattisesti.

Essi "vaihtaa vaipat"

  Essi on niin keskittynyt poikiensa hoitoon, ettei sitä meinaa saada edes pois pentulaatikosta kuin remmistä vetämällä (ja mahdollisesti hieman pepusta nostamalla). Ulkona käydään vaan äkkiä pissalla ja sitten juostaan taas pojista huolehtimaan. Kaksikko saa siis yhtä paljon huomiota kuin edelliskertainen seitsemikko. 

Messi nukkuu äidin hännän päällä

Kaksin aina kaunihimpi

Tänään Essin lämpöjen laskusta alkoi jo olla vuorokausi ja neiti oli ihan turhan rauhallinen eikä sillä ollut supistuksia. Lähdimme siis eläinlääkäriin ja röntgen näytti, että kohdussa oli kaksi pentua perä edellä tulossa kumpikin omassa kohdunsarvessaan eli ihan niin kuin olin tuntenutkin. En uskaltanut enää jäädä odottamaan, kun kaksi pentua ei välttämättä lainkaan aloita synnytystä kunnolla ja minua edellisen kerran jälkeen epäilytti keskellä yötä tehty keisarinleikkaus, jossa pennut ovat jo huonossa kunnossa. Tuntui, ettei näiden kanssa ole varaa riskeerata ja niinpä Essi leikattiin samoin tein. 

Essi ja pojat kotona

   Kello 14.50 maailmaan saatiin kaksi urosta, jotka olivat hyvän kokoisia jäpiköitä: 415 g ja 441 g. Pojat alkoivat tissitellä Essin vielä ollessa ihan tillin tallin. Herättyään Essi omaksui taas hienosti äidin roolin ja makoilee pentulaatikossa poikiaan hoitaen. Pienillä mahat jo toimivat ja maito maistuu. Tuntui pettymykseltä, ettei narttuja syntynytkään, mutta onneksi nuo pojat ovat kerrassaan valloittavia isoja palleroita.

Messi 441 grammaa

Jack 415 grammaa

Laskettu aika oli ja meni

Taas kerran meillä odotellaan pentuja ns. yliajalla. Tosin rehellisyyden nimissä meillä ei ole tähän mennessä syntynyt ainuttakaan pentuetta ennen laskettua aikaa, vaikka kirjallisuudessa muistetaan aina mainita, että yleensä emon ensimmäinen pentue ja suuret poikueet syntyvät ennen laskettua aikaa. Yleensä astutan nartut aika aikaisessa vaiheessa ja se tuntuu vaikuttavan pentujen syntymiseen. Tällä kertaa on kyseessä Essin toinen pentue ja lisäksi tulossa pieni pentue: pentuja tuntuu ihan varmasti kaksi, mutta mielestäni kolmaskin pentu tuntuisi kohdussa. Essi on edelleen hyvin rauhallinen ja lämmöt ovat pysyneet varsin korkealla, joskin eilen aamulla mittari näytti 37,3. Lauantaina se vuosi väritöntä ja hajutonta limaa ja kudokset ovat selvästi jo pehminneet. Tuleva emo on hyvin rauhallinen ja ruokahalu on hyvä. Toisin sanoen vielä tänäänkään ei ole mitään tapahtumassa. Pentulaatikko on kasattu, muovimatto on alla ja sanomalehtiäkin on pino odottamassa. Vain pennut puuttuvat. 

Essillä on paikka auringossa

Tiineyspäiväkirjaa

 Essin tiineys on edistynyt rauhallisesti ja ilman kummempia kommervenkkejä. Masu kasvaa hiljakseen ja epäilen pienehköä pentuetta eli 3-4 pentua, mutta aika näyttää.  Keskiviikkoillasta olen mitannut lämpöjäkin, koska lämmönlasku ennakoi synnytystä 12-24 tunnin sisällä. Tällä hetkellä lämmöt ovat vaihdelleet 37,4 ja 38,3 asteen välillä eli vielä ei ole mitään tapahtumassa. Pentujen liikkeet näkyvät ja tuntuvat hauskasti. Tänään pitäisi kuitenkin siivota työhuone, asentaa muovimatto ja kasata pentulaatikko. Laskettu aika onkin jo sunnuntaina, tosin useimmiten meillä pennut ovat syntyneet joko hieman lasketun ajan jälkeen tai aikaisintaan silloin.

Tässä vielä masukuvia odottavast Essistä:

Essi 57 vrk astutuksesta

Essi 60 vrk astutuksesta

 Viikon sisällä meillä onkin ollut hoitokoiria kaksin kappalein, tosin eri aikaan. Lenni (J. Horse Feathers) oli ensin viime viikonlopun ja nyt Zelda (J. In Blossom) eilisestä. Lenni oli todella helppo tyyppi, joka oppi nopeasti kunnioittamaan aikuisia koiramme ja jätti ne rauhaan saatuaan kuulla muutaman kerran murinaa tyttöjen takapuolia innokkaasti haisteltuaan. Lennillä tuntuu olevan riistaviettiä vaikka kahdelle jakaa ja se innokkaasti etsi pikkulintuja ja muuta kivaa ulkoillessaan. Näyttelyharjoituksissa se oppi nopeasti seisomaan ja juoksemaan kauniisti, vaikkei esiintyminen tietty näyttelyssä vielä ihan rutinoituneesti mennytkään. Kotiin se jäi tyttöjemme seuraan kauniisti lähtiessämme kaikin hoitamaan asioita. Mitä nyt oli sen verran ehtinyt, että Stig löysi merkkejä siitä, että joku nuori mies oli tutkaillut pihalle keittiön pöydän päällä... Lennillä on hassu tapa öristä. Luulin sitä ensin murinaksi, mutta se örisi leikkiessään yksin vinkulelulla, MH:ssa hakiessaan lelua isännälle, Lindan rapsutellessa sitä samalla kun se nuoli kättä ja  ihmisien tutkiessa sitä seisoessa. Se örisi minulle ja Stigillekin, vaikkei selvästikään ollut vihainen tai pelokas. Poikakoira lähti kaikkien näiden ihmisten mukaan innokkaasti leikkimään ja halusi häntä heiluen heitä innokkaasti tervehtiä sekä ennen että jälkeen örinän. Koirien muristessa ne yleensä joko pelkäävät tai varoittavat; tämä on sen sijaan sellaista tasaista örinää ja se hakee samalta ihmiseltä huomiota lisää.  Kummallinen tapa pojalla - en ole ennen tuollaiseen törmännyt. Kotona se oli ihanan pitkämielinen ja kiinnostunut Sebastianin kanssa touhuilusta, nukkui yöt hiljaa sängyn vieressä ja katseli iltaisin jalkapalloa Stigin sylissä loikoen. Seisotuskuvan lisäsin edelliseen viestiin.

pojat katsovat jalkapalloa

   Eilen meille tuli pikkuneiti Zelda hoitoon. Neidistä on kasvamassa hyvin käyttäytyvä tyttö, vaikka yhä edelleen se on tietysti pentumaisen vilkas, joka välillä ärsyttää meidän aikuisia tiukkapipoja. Zelda on kuulemma alkanut lähestyä murkkuikää ja hiljalleen testaa rajojaan.

Zelda 6 kuukauden iässä