Pippi aloittaa hypokoirakoulun

 Liityin keväällä Diabetesliiton alaiseen Hypokoirayhdistykseen ja tarkoitus on siis kouluttaa Pippi (Jangas Pippi Långstrump) ihan viralliseksi hypokoiraksi, jolla on liivien kanssa opas- ja avustajakoirien tapaan samanlainen status. Poikamme Sebastian sairastui diabetekseen kolmisen vuotta sitten ja 8-vuotias poika on innokas osallistumaan osaltaan Pipin koulutukseen, vaikka vetovastuu treeneistä onkin äidillä. Kouluttajina kurssilla toimivat Elisa Forsman ja Stina von Bonsdorff.

Tänään lähdimme aamutuimaan ajelemaan kohti Pohjaa, jolloin pääsimme aivan Pohjalle yhdeksäksi kurssin alkuun mennessä. Vähän jänskätti etukäteen, kun tervetuloakirjettä tavattuani ymmärsin, että pentujen tulee olla mukana odottamassa koko päivän.

   Pippi kuitenkin taas osoitti pelkoni turhaksi ja käyttäytyi koko päivän esimerkillisesti: se nukkui jaloissani tai Sebastianin kainalossa sisällä, ulkoili nätisti ulkona ja jaksoi iltasella treenata käsikosketusta minun ja Sissin kanssa naksun avulla.

   Päivän teoriapakettiin kuului niin naksutinkoulutuksen perusteita, käyttäytymistestin läpikäymistä ja hajujen talteenottoa. Naksutinkoulutus sinänsä on tuttua. Hajujen talteenotto ja käsittely on selvästi vielä tarkempaa kuin Nose workissä ja käyttäytymistestiä varten saadaan alkaa treenata. Ensi viikolla lähdetään Ikeaan ostamaan lasipurkkeja, apteekkiin hankkimaan sideharsoa ja kumihanskojakin täytynee hankkia. Treenejä varten tarvitaan myös oma purkkiteline. Vielä ei kuitenkaan ole tarkoitus aloittaa varsinaista hypohajujen opettamista.

   Käyttäytymistestissä on muun muassa koiran ohittaminen, häiriöiden sietäminen, luoksetulo, vieraan ihmisen kättely koiran istuessa vieressä, vieraan ihmisen kanssa kahden minuutin ajan odottaminen. Osioita on kaikkiaan kymmenen. Treenattavaa on vielä etenkin koirien ohittamisessa ja siinä, ettei kaikkia ihmisiä saa tervehtiä. Pikku-snapieli kun on hyvin ystävällismielinen kaveri. Ensi vuonna 6.6. olisi aikataulun mukaan käytöstesti. Siihen mennessä toivoisin meidän kisaavan myös tokossa ja rally-tokossa, joten paljon asioista tulee harjoitella monenkin lajin takia. Koulutus kestää vuoden verran ja sen jälkeen jatketaan puolen vuoden tarkkailujaksolla ennen virallista hypokoiran statusta. Tuntuu kuitenkin kivalta, että jo pennun kanssa pääsee aloittelemaan koulutusta.

    Illalla kotiin palatessa oltiin koko perhe aika väsyksissä ja huomenna lähdetään taas uudestaan. Silloin päästään enemmän koiran kanssa treenaamaan ja Stig lähtee lasten kanssa päiväksi Hankoon eli jäämme Pipin kanssa kahdestaan Pohjaan.

 

Touho suoritti taipumuskokeen :)

Olipas kivoja uutisia, kun Touho eli Jangas Nosy Parker ja Anni olivat osallistuneet ensimmäisenä N-pentueen edustajana taippariin ja suorittivat sen hienoin arvosteluin. Heinolan kokeessa Touhon arvosteli Paula Valkonen. Onnea Touho ja Anni!!

Tässä vielä arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Iloinen, vilkas , reihakas ja avoin, nimensä mukainen Touho. Hieman pentumainen ja leikkisä. Häseltää ja pusuttelee ihmiset, tulee syliin. Tulee toimeen koirien kanssa.  Hyväksytty.

Haku ja laukaus: Rauhallista, maavainuista maaston  tutkimistaohjaajan edessä ja sivulla. Erinomainen etäisyys. Laukauksesta pysähtyy ja haku jatkuu enstiseen tapaan. Hyvävauhtista ja sujuvaa hakua. pitää hyvin yhteyttä ohjaajaan. Hyväksytty.

Jäljestys: Rauhallinen opastus. Maavainuista, vauhdikasta, lähes jälkitarkkaa, innokasta työtä. Kulma itsenäisesti erinomaisesti. Kaadon nuuhkii, nuolee ja ottaa suuhun. Erinomainen ohjaajan jarrutus ja koiran kanssa työskentely. Hyväksytty.

Vesityö: Halukkaasti veteen, ui suoraan pukille. Jättää sen rantaan kauaksi. heitetään toinen pukki. Leikkii pukilla rannassa ja plutaa onnellisena. lopulta leikkii toisen pukin rantaan, mistä ohjaaja saa sen. Hyväksytty.

Tottelevaisuus: Tottelee hyvin ja on ohjaajan hallinnassa. Hyväksytty.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Ohjaa luotsaa vauhdikastya Touhoa rauhallisesti ja varmasti. Parin yhteistyö on eleentöntä ja kaunista. Ohjaajan rauhallisuus tasoittaa innokasta koiraa ja tukee koiran suoritusta.

Kokonaisarvostelu: Hyväksytty :)

Touho on vauhrikas kaveri :)

Siskokset :)

Siskokset Martta ja Pippi ja ovat aika hauska pari, joilla leikit menevät hienosti yhteen. Eilen illalla ne taas peuhasivat keskenään nuoruuden innolla :)

Pippi oli ROP-pentu ja Martalle KP

Tänään lähdettiin Niinan ja Sissin kanssa Tuomarinkylän vinttikoirakeskukseen pentunäyttelyyn. Kaunis ilma, mukavaa seuraa, kun myös Lotta ja Martta sekä Päivi ja Jawa olivat mukana, ja Sissille lapsia kaverina, niin mikäs siinä päivää viettäessä, vaikka pieni päänsärky vähän vaikuttikin. Sebastian ja Stig olivat Maalahdessa viikonloppua ja Pippi on häiriköinyt minua neljän aikaan aamuyöstä. Se nukkuu muuten Sebastianin kanssa koko yöt ja katsoo minua aamulla sen näköisenä, että joko nyt pitää herätä?

   Tällä kertaa walesinpennut arvosteli aina yhtä leppoisa ja mukava Rune Fagerström. Walesipennut olivat viimeisten joukossa, joten esiintyminen meni iltapäivään. Jawalla eli Jangas Old School oli ajatukset enemmän ruohon haistelussa ja se on muutenkin hassussa kehitysvaiheessa ja jäi ilman KP:ta. Siskoksista Pippi eli Jangas Pippi Långstrump veti tällä kertaa pidemmän korren ja voitti vielä toisen urospennunkin, joten se oli lopulta ROP-pentu :)

  Tässä Pipin arvostelu:
"6 kk, erinoaminen koko, hyvät m,ittasuhteet. kaunis hyvänmallinen pää, hyvät silmät ja ilme. Kaula liittyy hyvin lapoihin. Tasapainoiset kumaukset edessä ja takana.Tyypillinen ylälinja, kokoon sopiva luusto, hyvät käpälät ja sivuliikkeet. Miellyttävä käytös."

Martta eli Jangas Plättä Kiljunen jäi toiseksi, mutta palkittiin myös KP:lla. Tytöt esiintyivät nätisti.

Pippi on tosi kiva, kun esiintyy vapaasti. Itse saan vielä vähän opetella, kun vapaana esittäminen on itselle hieman uutta. Tuo kun on ensimmäinen itsensä kauniisti esittävä tyyppi meitin perheessä. Arvostelut olivat kivoja ja pentujen näköisiä, joten laittelen loputkin esiin, kunhan saan aikaiseksi. Isot kehät alkoivat lähes heti oman arvostelun jälkeen, joten Pippi pääsi sinnekin treenaamaan. Hyvin neiti jakoi ja odotusaikoina rentoutui varjoon. Se on varsin kiva ja harkitsevainen pentu.

Jangas Pippi Långstrump 6 kk

   Tällä kertaa meillä olikin oikein kiva tyttöjen viikonloppu. Eilen käytiin Sissin ja Pipin kansa Hakunilan urheilupuistossa treenaamassa näyttelyissä oloa ja syömässä, kun siellä järjestettiin iso Terri-Erinäyttely terrieriryhmälle. Samalla Pippi pääsi ensi kertaa bussikyytiin sinne mennessä, takaisin käveltiin metsän poikki.

Salma läpäisi taipumuskokeen :)

Kolmas L-pentueen jäsen osallistui taipumuskokeen selvittäen sen eka kerralla. Onnea Jangas Lightning eli Salma ja Katri! Rengon taipumuskokeessa Harry Vilkman toimi tuomarina ja Salma sai seuraavanlaisen kivan arvostelun:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Reippaasti tekee tuttavuutta koirien ja ihmisten kanssa. Hyväksytty.
Haku ja laukaus: Innokas maa- ja ilmavainuinen risteilevä haku. Laukauksesta hieman tehostuu. Lähes itsenäistä menoa. Hyväksytty.
Jäljestys: Reippaasti etenevää tarkkaa jäljestystä koko matkan. Kaato kiinnostaa. Hyväksytty.
Vesityö: Haklukas uimari, nouitaa ja luovuttaa pukin. Hyväksytty.
Tottelevaisuus: Hyvä. Hyväksytty.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Hyvin toimivaa menoa.
Kokonaisarvostelu: Hyväksytty.

Salma suoritti taipumuskokeen

Salman isä Rocbee Jimmy Dean oli komeasti RYP-3 elokuussa. Kuva emännän: Noora Vainikainen.

Onnea G-veteraaneille!

Tänään on jo G-pentueen vuoro ehtiä veteraani-ikään eli 8-vuotiaiksi :) Nämä pienet syntyivät esikoisemme ollessa vasta kahdeksan kuukauden ikäinen pikkunatiainen ja nyt poika on 3-luokkalainen ja koirat jo veteraaneja. Tämä on jo kuudes veteraani-iän ylittänyt pentueeni, vaikka tunnen itseni vielä ihan aloittelijaksi jokaisen pentueen opettaessa aikamoisen paljon nöyryyttä elämän ihmeiden edessä. Mihin aika kuluukaan tässä elämän tiimalasissa?

   Nämä saivat nimet emänsä (Jangas Ees Taas) mukaan ja vauhtia niillä onkin riittänyt. Taru auttoi aikanaan vauhdikkaiden nimien keksimisessä: Gone with the Wind, Gale Wind, Gotta Go, Go Ahead, Guaranteed For Speed ja Gimme Some Action.

   Hurjan suuret onnittelut Pihlalle, Viimalle, Tuffsenille, Toivolle ja Kanulle! Sami seurailee enää pilvenreunalta samassa perheessä elävän siskon tyttärenpojan Peetun touhuiluja.

Viima jaksoi vielä kasvattaa toisen pentueensa, josta Nuoli-tytär jäi kotiin emänsä luo

Sain vielä muutaman kuvan Kanusta eli J. Guaranteed For Speed:

Olipahan viikonloppu!

Viikonloppuun laskeuduttiin torstaina tuolla lailla Stigin saadessa raivarin siitä, että emäntä on aina jossain koiratouhuissa. Syystäkö? Varmasti, ainakin osittain.  Perjantaina Raisa ja Sissi järjestivät autotielle toilaillaan minulle lähestulkoon sydärin. Pippi oksenteli syötyään mm. puolikkaan pajukorin, muovia, ruohoa, koirankarvatolloja ja... Ymmärrätte varmaan. Lisäksi ilmeisesti paha olo pisti juomaan niin paljon, että sisäsiisteys oli unohtunut toive vain. Kaikki matot pissassa tai oksennuksessa ja hermot itse kullakin hiukka pikkasen kireällä.

Lauantaina vietin ihan kivan päivän Sissin ja Raisan kanssa nose workissä, mutta tulokseksi ei saatu pisteen pistettä. Illalla meille tulivat Touho ja Mai hoitoon. Mai ilmeisesti tuoksui Touhon mielestä vastustamattomalle, että meillä kaksijalkaisilla meinasi mennä hermot siihen touhuun. Seuraavana iltana Mai oli viimein oppinut sanomaan veljelleen ja poika kunniottikin viimein siskon yksityisyyttä.

  Eilen vietettiin päivä Heinolan näyttelyssä. Aurinko porotti, seura oli mukavaa, hiekka pöllysi ja jo kehää katsellessa todettiin, että englantilainen tuomariherra oli hyvin mustavalkoinen: yleensä arviona joko eri SA tai H. Muutamalle EH ja jollekin T. Meidän koko porukka esiintyi kivasti ja sai sai H:t ja täytyy sanoa, että korpesihan se naista - etenkin kun pohjalla oli keskustelu miehen kanssa siitä, että aina tarttee koiratouhuissa kulkea viikonloput. Olisin ihan yhtä hyvin voinut jäädä kotiin ;)

  Onneksi Niinan ja Sissin kanssa reissaaminen on muuten hauskaa, käytiin syömässä ja ostoksilla ja rupateltiin automatkat.

  Iltaisin luen pojallemme Robinson Crusoesta, joka eleli yksistään autiolla saarella, ja kirjasta pisti silmään hyvin kirjoitettu kohta, joka laittoi taas asiat tärkeysjärjestykseen: "Käsitin miten kiitollinen minun tuli olla tilastani kaikkine vaikeuksineen ja vaivoineenkin, ja suosittelen sen asian miettimistä ehdottomasti kaikille, jotka ahdingossaan ovat taipuvaisia ajattelemaan, ettei kenelläkään mene yhtä huonosti kuin heillä. Kannattaa muistaa, että joku on aina vielä huonommassa asemassa ja omakin tilanne voisi olla paljon toivottomampi, jos sallimus olisi nähnyt sen aiheelliseksi."

  Pienet ovat vaivat ja harmistukset tässä huushollissa. Pientä itikan surinaa, jota ilman ei elämän aurinkoisuutta ehkä aina tajuaisikaan. Kaipa se vitutuskin silti on osa elämää, vaikkei se niin kiva tunne olekaan ;)

Laitetaan vielä loppuun muutama kuva viikonlopulta:

VSP-pentu Martta eli Jangas Plättä Kiljunen, 6 kk

Martta näissäkin :)

Pisteitä nolla, silti hyvä olla!

Olin ilmoittaunut Raisan (Jangas Duck Soup) aika ex tempore nose work-kokeeseen Loviisaan, kun sinne mahtui ja ilmo alkoi vajaata kaksi viikkoa ennen koetta. Ulkoetsinnät ovat meille (Raisalle löytää, mulle tulkita) vaikeita ja ajoneuvoetsintää oli takana yksi (1). Soitelleen sotaan siis! Niin, olen muutenkin vähän kahjo tällaisissa, mutta tähän kyllä vaikutti se, että Raisa täyttää 13 vuotta tasan kahden kuukauden päästä ja meidän yhteinen aika alkaa hiljalleen kulua loppua kohti, vaikka vielä teräsmummo onkin kisakunnossa. Eli jos meinaa edes koittaa kisaamista, niin on turha odottaa ensi vuoteen tai siihen, että olemme "valmiita".

   Vaikka mitään löytöä ei tehty, niin positiivista oli, että Raisa oli kolmella alueella selkeästi hajupilvessä ja neljännen ilmaisi kolmesti tuomarille, mutta kun emäntä on torvelo, niin on. Kahdessa kohtaa seisoin koiran ja hajun lähteen välissä. Paljon on siis vielä itsellä opittavaa ja olisi pitänyt napata vajasta se pidempi remmi (ja retkituoli) mukaan. Raisalla oli tosi hauskaa eikä itseä jännittänyt. Sissi oli mukana Strömforsin ruukilla ja samalla nautittiin ihanasta ruukkimiljööstä. Sissi on varmaan maailman hauskin 4-vuotias reissukaverina; reipas, iloinen ja sosiaalinen.

  Itselle tämän ensimmäisen kosketus virallisiin kokeisiin koiran kanssa, olen kerran käynyt katsomassa virallisia ja kerran epävirallisia kokeita. Päivä oli pitkä (mutta aurinkoinen) ja oli ihan hauskaa, kun etsinnät tehtiin kahden ryppäissä. Me teimme ensin ulko- ja ajoneuvoetsinnät ja sitten sisä- ja laatikkoetsinnät. Nyt tiedetään mitä harjoitella.

  Päivän lopuksi pääsin vielä seuraamaan Laran (Jangas Lara Croft) ja Erkun työskentelyä ja se oli kyllä kaunista :) 

Tosin eilen illalla meinasin saada sydänkohtauksen Sissin ja Raisan ansioista. Tulimme pyörälenkiltä kotiin porukalla ja Raisa tuli minua Sissiä ja Pippiä vastaan portilla, mutta jatkoi matkaa päättäväisesti Sotungintielle päin. Koitin vilkuttaa kuurolle Raisalle ja pyysin lopulta, että Sissi juoksisi vanhuksen luo ja kääntäisi sen katsomaan minua. Raisa lähestyi lähestymistään autotietä ja Sissi perässä, jolloin huusin Sissiä takaisin. Ei auttanut kuin heittää Pippi kotiin ja pinkoa hippulat vinkuen ja sydän kurkussa perään. Ollessani puolessa välissä Purorinteen pikkutietä Sissi oli jo tiellä, autot pysähtyivät, Raisaa ei enää näkynyt ja mopopoika ajaa pysähtyneiden autojen ohi. Jalat juoksevat, huudan Sissiä pysähtymään keuhkojeni pohjasta ja sydän tykyttää niin, että koko pää tuntuu pomppoilevan. Onnekseni tässä maailmassa on ihania ihmisiä ja etummaisessa autossa oleva rouva oli pysähtynyt Sissin nähtyään, nappasi meidät autoon ja näimme Raisan tiellä parinsadan metrin päässä, jossa se viimein oli tajunnut, ettei kukaan seurannutkaan mukana lenkille. Ystävällinen sielu poimi vielä Raisankin mukaan ja heitti meidät portille. En tiennyt miten olisin voinut häntä tarpeeksi kiittää hengästyksissäni. Eikä mikään kiitos olekaan tarpeeksi suuri siitä, että hänen ajattelevaisuutensa vuoksi minulla on edelleen lapsi ja koira täysin vahingoittumattomana.

Toisinaan sanat eivät vaan tunnu riitä kuvaamaan kiitollisuuden määrää. Lieneekö se silloin rajaton?

Osku ROP-pentu ja Martta VSP-pentu

Puolivuotiaat pennut Osku eli Jangas Out of Print ja Martta eli Jangas Plättä Kiljunen osallistuivat tänään ensimmäiseen näyttelyynsä Helsingin pentunäyttelyssä Marja Talvitien arvosteltavana. Kummatkin palkittiin kunniapalkinnolla ja lopulta Osku oli Rop-pentu ja Martta Vsp-pentu. Onnea kummallekin ohjaajineen!

Martta kehässä

Oskun arvostelu:

"Kaunis linjainen, hieman liian laskeva lantio. Hyvän tyyppinen uros. Hyvä pään malli, hyvä kaula, hieman lyhyt rintalasta, riittävät etu- ja takakulmaukset, hyvä karvan laatu, hyvä häntä, tyypillinen ylälinja. Liikkuu hieman löysästi. Suhtautuminen tuomariin: käsiteltävissä."

Tässä vielä Martan arvostelu:

"Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä pää ja ilme, erinomainen kaula, tyypillinen ylälinja. Hyvät etu- ja voimakkaat takakulmaukset, hyvä häntä. Erinomainen karva. Liikkuu vielä edestä kovin löysästi ja takaa hieman ahtaasti."

   Viime viikonloppuna Ulle eli Jangas Osmosis Jones osallistui myös ensimmäiseen pentunäyttelyynsä Hasujärvellä 11.8 ja oli PEK2. Tuomarina toimi Gergana Georgieva. Arvostelu oli seuraavanlainen: 

"6 kk lähes neliömäinen uros. Rodunomainen pää, hieman lyhyet korvat. Purenta OK. Hieman puutteellinen eturinta, mutta hyvä rintakehä. Hieman puutteellinen polvi ja kyynärpäät kääntyvät etujaloissa ulospäin."