Tällä kertaa vaikea tehtävä oli valita oma pentu. Olen viime viikkoina katsellut Vuonoa (nykyisin Martta eli Jangas Plättä Kiljunen) ja Nemmaa (nykyisin Halla eli Jangas Pomperipossa i Monismanien), koska ne ovat mielestäni olleet tosi mainioita tyyppejä ja kauniita kaupan päälle. Piitu (Jangas Pippi Långstrump) on vähän jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka kuluneella viikolla se on alkanut muuttua aikamoiseksi silmiin tillittäjäksi, mikä on aina mieleeni.
Pentutestissä Vuono oli ihanan leikkisä ja saalisviettinen, kohtuullisen hyvin keskittyvä, mutta vaati äänekkäästi testaajaa esiin piilopaikastaan ja lelun nouto meni ihan yksinleikiksi testaajasta välittämättä ja se oli kipuherkempi kuin sisaruksensa. Se on mielestäni todella kaunis pentu.
Nemma on aika herttainen tyyppi, jolla oli hieno nouto ja se oli Malmskogenin pentutestissä tytöistä hiljaisin. Kohtuullisen hyvin keskittyvä ja pehmeäotteiseen saalisleikkiin innostuva tyttö ja kaupan päälle mielestäni lupaava ulkonäöltään. Yksin ollessaan se oli hieman epävarmempi ylittämään esteitä, mutta löysi testaajan kaikkein nopeiten.
Piitu oli sellainen tasainen tallaaja: keskittymiskykyinen, Nemman tapaan ei niin leluista kiinnostunut, mutta kuitenkin saalisleikkiin innostuva, utelias tyyppi. Se on hyvin helppo käsitellä ja mielestäni hieman hitaammin lämpeävä kuin siskonsa eikä läheskään yhtä lupaava ulkonäöltään.
Summa summarum, itselleni valitsisin Vuonon tai Nemman tässä järjestyksessä, mutta tällä kertaa on tarkoitus jättää kotiin Sebastianille hypokoira, joten lopulta valinta kohdistui Piituun. Onneksi nuo kaksi kaunokaista ovat menossa mukaviin ja harrastaviin koteihin ja Vuono jää lisäksi sijoitukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti