Kirjahyllyn kätköistä: agilitykirjoja

Olen ihan mahdoton lukutoukka ja rakastan lukemista. Siihen on välillä vähänlaisesti aikaa, mutta muun lukemisen puutteessa voi aina ottaa yhden lapsen syliin ja toisen kainaloon ja lukea lastenkirjoja. Astrid Lindgreniin ei ikinä kyllästy - paitsi pikkuveljeni, joka leikkeli Eemelin kootut metkut-kirjan paperisilpuksi neljä-viisivuotiaana, kun isosisko vaati sitä luettavan joka i-k-i-n-e-n päivä.

  Ryhmäläisistäni Jaana kyseli agilitykoulutusohjaajkurssille ilmoittautuessaan agilitykirjoja lainaksi. En enää uskalla lainata koirakirjojani, noita rakkaita aarteitani, kun niitä on muutama jäänyt sille tielleen. Jos joku siis löytää hyllystään kirjan, jonka etusivulla lukee Tiina Janka, niin sen saa oikein ilomielin palauttaa tänne päin :) Nykyisin otan joko kuvan tai skannaan sivun, mikäli tarvitsen jotain mukaan treeneihin. Aarteni ovat ja pysyvät kotona.

Tämä unohtui joskus vieraalle kentälle ja joutui sateeseen

Agilitykirjoja löytyy muutama perusopus ja sen lisäksi ratapohjia. Katsastetaanpa ensin läpi nuo varsinaiset agilitykirjat:

Pertti Vilander ja Hannele Nykänen: Agility alkeista huipulle
Jos hankkii vain yhden suomalaisen agilitykirjan, on suositukseni ehdottomasti tämä. Mukana on monipuolisesti tietoa alkeista, esteiden opettamisesta, rataharjoituksista ja edistymisestä, lihaskuntotreenistä sekä levon ja ruokinnan merkityksestä.

Husso & Gumpler: Agility ABC on ensimmäinen suomalainen agilitykirja, josta itselläni on eka painos 1990-luvun alusta ja se on monessa aikansa tuote, mutta sellaiseneen ihana ja nostalginen. Agility maailmalla ja Suomessa, esteiden opettaminen tuohon aikaan, itse esteistäkin on vielä mukana kavaletit, vesieste ja taukoruutu (itsekin vielä ne muistan!) ja hauska, mutta edelleen ihan pätevä osio on esteiden rakennusohjeet. Meillekin on muutama este ja keinu aikanaan rakennettu harjoitustarkoituksessa pihaan. Lopussa aikansa agilityvaikuttajia on esitelty - aika ihanaa! Uudempi versio tästä kirjasta on varmasti paremmin ajan tasalla.

Marie Hansson: Mera agility. Itse sarjan aloittava Agility-kirja puuttuu hyllystä. Tämä jatko-osa on vuodelta 1993, mutta yllättävän ajankohtainen edelleen. Kirja on varmasti ollut edellä aikaansa keskittyessään puolenvaihtoihin ja ohjaukseen vasemmalta ja oikealta yhtä hyvin. Lisäksi teemoina ovat tavallisimmat ongelmat, maali ja lähtö sekä hieman myös lihashuollosta. Pujottelunkin opettamista käydään läpi vinokepeillä ja ohjureilla käden perässä kulkemisen lisäksi. Vain 2-2-metodi puuttuu. Edelleen ihan pätevä opus!

Marie Hansson: Ännu mera agility jatkaa siitä, mihin edellinen kirja jäi. Edelleen puhutaan ophjauksesta, tiukoista käännöksistä, estetekniikasta ja lihasharjoittelusta sekä hieman henkisestä harjoittelusta ohjaajan suhteen. Hyvä kirja edelleen, vaikka onkin ilmestynyt jo 1999!

Margaret H. Bonham: Introduction to Dog Agility kertoo agilitystä amerikkalaisittain. Sellaisenaan hauska opus, jossa viihdyttävät amerikkalaiset kummallisuudet esteiden joukossa. Mukana myös ihan hyviä vinkkejä treeneihin, mutta teoksen hauskuus ei ehkä ihan aukea aloittelijalle. Mainio kuriositeetti kirjojeni joukossa.

Esteitä Ameriikan malliin

 Linda Mecklenburg: Developing Jumping Skills on nimensä mukaisesti opus hyppytekniikasta ja erityisesti kääntymisestä.

Suzanne Clothier: The Clothier natural jumping method paneutuu enemmän koiran hyppyjen arviointiin koiran rakenteen perusteella ja sen mukaan kropan käyttöön.

Clean Runin sarja agilitykoulutusohjaajille alkeista kisaaviin on hyvä! Siitä saa paljon hyviä ideoita ja ajatuksia. Tapani Turusen suomentama sarja löytyy monesta kirjastosta ja sitä sai vielä pari vuotta sitten häneltä ostaakin omaksi.

Näiden lisäksi hyllystä löytyy iso kasa rataopuksia:

Salme Mujunen: Agilityradat 1 & 2 luokka ja 3 luokka on kirjoittanut alkusanat ja ajatuksia radan läpikäymisestä niin mielessä kuin rataantutustumisessakin sekä ison kasan kisaratojaan. hänen kisaradoissaan on se hauska puoli, että niissä on yleensä jokin teema, joten ne sopivat loistavasti erilaisiin ratatreeneihin.

Clean Run: Course sourcebook-sarjan etu on se, että samalla ratapohjalla voivat treenata niin aloittelevat, osaavat kuin taitavatkin koirakot. ratoja on eri tasoille ja osa käy estekohtaisia harjoituksia läpi (esim. pujottelu, kontaktit, hypyt) ja osassa saa harjoiteltua kivasti jotain ohjaustekniikkaa. Keltainenkin kirja on sarjassa, mutta se oli jossain työpöydälläni hautautuneena (mitä se kertookaan työpöydästäni...).

   Loppuun vielä laatikoita siivotessani löytynyt kuitti ensimmäiseltä agilitykurssiltani vuodelta 1991. Ja minäkö muka hamstraaja?!

Saanemme esitellä: Doniol High Five To Jangas

Olen nähnyt kasvattiani Pikoa pennusta asti agilitytreeneissä ja se on mielestäni äärimmäisen hauska walesilainen: aina hyväntuulinen kaikkien kaveri, jossa kuitenkin löytyy myös intoa tekemiseen ja halua tehdä ohjaajan kanssa töitä (niin ja kasvattajatädin kanssa myös, kunhan taskujen sisältö on kohdillaan ;) Kun Pikon ja erittäin hyväluonteisen englannintuonti Aunen pentue sitten toteutui, halusin kovasti saada pennun jatkoa ajatellen. Femma löysi hyvän sijoituskodin Riihimäeltä helmikuun alussa.

 Tässä pieni esittely pennun vanhemmista:
Jangas Field Fennel eli "Piko" on ehtinyt moneen mukaan:
- sosiaalinen niin koiria kuin ihmisiäkin kohtaan
- näyttelyistä sillä on SERT ja kaksi vara-SERTiä
- hyväksytty taipumuskoe
- MH-luonnekuvaus suoritettu
- Agilityssä kisaa maksi-2 luokassa
- perusterve koira, jolla on A lonkat ja terveet silmät
- edellisessä pentueessa ollut lupaavia waleseja: mm. SERT-voittaja ja kahdella kuvattu A-lonkat
- sisaruksista suurin osa suorittanut taipumuskokeen ja MH-luonnekuvattu, seitsemällä kuvatulla terveet lonkat ja silmät (yhdellä ylimääräisiä ripsiä)

Doniol H-pentueen vanhemmat Aune ja Piko

Glanffwrd Rachel Wall eli Aune on:
- Englannin tuonti hieman erilaisesta suvusta
- luonteeltaan ihastuttava, reipas koira
- palkittu ERIllä näyttelyissä
- hyväksytty taipumuskoe
- pelastuskoiraksi koulutettu
- perusterve koira, jolla C lonkat ja terveet silmät
- edellisessä pentueessa lupaavia nuorukaisia: mm. kahdella hyväksytty taipumuskoe ja yhdellä vara-SERT

  Doniol High Five To Jangas tunnettiin pentulaatikossa nimellä Hani ja neiti sai meille muuttaessaan kutsumanimen "Femma". Neiti on osoittautunut heti alkuunsa reippaaksi, toimeliaaksi ja innokkaksi noutamaan tavaroita ja leikkimään. Napero rentoutuu hyvin syliin ja on helposti käsiteltävissä. Femma on eläinlääkärin tarkastama ennen luovutusta ja kaikki oli kunnossa tarkastuksessa. Pentutestissä (autotallitesti) se oli reipas ja eteenpäin pyrkivä. Femma täytti kahdeksan viikkoa 6.1 ja asettui tänne taloksi  tänään.

Neidin kanssa aletaan heti tehdä  töitä tapakasvatuksen ja harrastamisen eteen. Aloitimme jo heti katsekontakti- ja malttamisharjoitukset ja huomenna jatketaan remmissä kulkemisella ja yksinoloharjoituksilla. Näiden lisäksi aloitetaan harjoitella omaa nimeä, pentunoutoa syliin, istumista, maahanmenoa, perusasentoon tulemista, seuraamisen alkeita, luoksetuloa ja putkea kotosalla. Maailmaan tutustutaan hiljalleen omassa pihassa, lähimetsissä ja kauempana autoillen, bussilla ja hälinään totutellen. Näitä tärkeitä viikkoja ei todellakaan hukata, vaikka neidille ei vielä pysyvää kotia olekaan tiedossa. Koiramaisia tapoja (kuten puremisvoimakkuuden hallintaa) pääsee harjoittelemaan ja pattereita purkamaan mm. Nano-veljen kanssa. Meillä on taas touhua talo täynnä, kun koiraneitikin vaatii oman osansa huomiosta.

Tässä muutamia kuvia neidistä lähiviikkojen ajalta:

Doniol High Five To Jangas (8 viikkoa)

"Femma" tunnettiin pentulaatikossa Hanina

Rentona kasvattaja-Mirkan sylissä

Tässä kuvia aiemmilta viikoilta:

6-viikkoisena (kuva: Aino Väyrynen)

(kuva: Aino Väyrynen)

5 viikon iässä (kuva: Jaana Jaakkola)

Pihatouhuissa (kuva: Jaana Jaakkola)

5-viikkoisena

Raisalle rally-tokon alokasluokasta sijoitus 3.

Tänään pääsimme odotettuun ja hiukan jännitettyynkin ensimmäiseen rally-tokokisaamme. Aamulla lähdettiin ajamaan Vantaalta lasten kanssa, käytiin lounaalla äiteen luona ja jatkoin Raisan kanssa matkaa lasten jäädessä tyytyväisinä mummulaan. Olin mielestä aika hyvissä ajoin, mutta niin oli kisakin, joten sain saman tien hakea Raisan mitattavaksi. Se mitattiin 47,5 cm korkuiseksi eli 30 cm esteet tulevat eteen ihan kuin olin ajatellutkin. Samalla saatiin siis kisakirja ja tarkastettiin siru.

  Vaikka halli oli ahdas, Raisa käyttäytyi mallikelpoisesti. Laitan ratapiirroksenkin huomenissa, mutta kerrottakoon radasta jo sen verran, että se sisälsi 14 suoritettavaa kylttiä ja kummatkin 1 pisteen menetykset tulivat spiraali oikealle-tehtävästä (kyltti numero 13). Sen suorittamista kuvaa parhaiten se, että toisella kierroksella olin niin sekaisin, etten ollut varma, kuinka paljon oli jo pyöritty... Siitä "as" eli koira ohjaajan jäljessä pois asennosta sekä "tal" eli talutin kiristynyt. Monesti tuntuu muutenkin seuraaminen hieman leviävän noissa spiraaleissa, kun se ei Raisan mielestä ole ihan tokoseuraamista tuollainen pyöriminen - lisää harjoittelua siis niihin!

Ratapiirokset löytyvät kaikista päivän kisoista myös Rally-tokoyhdistyksen sivuilta: Ratapiirrokset

  Eli Jangas Duck Soup ALO HYV 98 pistettä ja sijoitus 3./32!! Tuomarina toimi Iiris Harju ja tuomariharjoittelija Jaana Karppinen oli myös paikalla.

Kyllä se on edelleen ihan Super-Raisa :) Sain tänään varattua kisapaikat myös kahteen seuraavaan koitokseen tammi-helmikuulle. Tokokisapeikkokin pidettiin kurissa (tilannne 3-0 minulle). Kehään mennessä Raisa vain haisteli, mutta onneksi tunnen jo vanhan kettuni: perusasentoon ottaessani ja vastatessani "valmis" oli Raisu heti tikkana kartalla! Kivoja palkintojakin saatiin muovipussillinen tuliaiseksi kotiin.

Häiriöharjoittelua

Olipas vaativat ja hyvät treenit eilen. Itse asiassa Raisan suoritukset olivat hurjasti alle sen normaalin tason ja siitä huolimatta olin todella tyytyväinen treeneihin ;)

Raisa on hyvin epävarma muiden koirien kanssa, osasyynä on huono sosiaalistaminen pentuna ja suurin syy on se, että sillä ehti olla niska kipeä vuosikausia ennen kuin viimen osteopaatilla syy selvisi. Hieronta ja fyssari auttoivat toki hieman, mutta trauman aiheuttama vika luustoon ei tietenkään sillä parantunut. Nauroinkin vuosikaudet, että Raisu on sellainen Dr Jekyll and Mr Hyde tyyppinen tapaus: vapaana se moikkaa kauniisti, mutta jos remmi kiristyy se ärhentelee heti.  Tyhmä minä: opetin Raisan siis tietämättäni Pavlovin tyyliin, että koira tulee vastaan - remmi kiristyy - niskaan sattuu - ja toinen koira on luonnollisesti syypää Raisan mielestä! Nykyisin se ei saa käytännössä tavata kuin tuttuja koiria, koska en pysty aina estämään remmin kiristymistä enkä tietenkään halua, että mitään vain sattuisi.

  Tämä siis alustuksena, miksi koirien aiheuttamat häiriöt ovat Raisalle vaikeita. Tokossa ja muissakin kokeissa se luottaa hyvin, minun hallitsevan tilanteen eikä ole vapaana ollessaan millään tavalla vaarallinen muille - silloin ei ole remmiä ja silloin tehdään töitä. Eilen tehtiin EVL-ryhmän kanssa oikein hankalia häiriötilanteita aina paria vaihdellen:

Ensin harjoitus, jossa toinen koira suoritti kentän oikealla laidalla luoksetuloa pysäytyksineen, kun toinen koirakko teki vieressä ohjattua noutoa. Tämä tehtiin tolleripoika Novan kanssa yhtä aikaa. Raisa teki luoksetulon varsin hyvin, omat pysäytykset olivat hieman myöhässä, mutta Raisa reagoi varsin napakasti ja pysyi hyvin odottamassa paikallaan. Kaksi ekaa siirtymää meni hienosti laukassa. Viimeinen ravattiin ja silloin toinen koira oli vieressä ja matka oli jo tosi lyhyt luokseni. Tähän olin siis tosi tyytyväinen! Ohjatussa noudossa eka kerta meni tosi hitaasti ravaten, mutta oikea kapula tuli käteen. Raisa oli selvästi epävarma. Sitten kerrattiin hieman vauhdikasta merkkiä ja sen jälkeen merkki ja vasemman puolisen kapulan nouto sujuivat kivasti laukassa, mutta luovutus ravaten. Olin kuitenkin toiseen kertaa tyytyväinen.

Seuraavaksi tehtiin zeta koirien kanssa samassa kuviossa vastakkain tullen. Se sujui todella hienosti. Raisa ja kultsu Riski istuivat keskellä vierekkäin ja siitä liikkeelle lähdössä Raisa jäi aavistuksen jälkeen, mutta muuten ihan superhienoa työtä!

Kolmanena harjoitus, joss koirat jätettiin kyljet vierekkäin, päät eri suuntiin ja ohjaajat poistuivat eri suuntiin. Bortsu Whimsyn vieressä tämä oli ihan hirveän hankalaa ja Raisa toimi kuin hidastetussa filmissä. Onneksi Raila ja Whimsy ovat tuttuja ja harjoiteltiin lyhyeltä matkalta sivussa ja Raisa alkoi luottaa tilanteeseen. Sovittiin, että mennään joskus yhdessä treenaamaan, niin saadaan Raisallekin varmuutta tähän asiaan.  Raila oli meidän agilitycoach aikanaan useamman vuoden ajan.

Lopuksi vielä paikallaolot, joissa lyhyt piilossaolo ja istuen odottaminen, mutta käskytykset joka toinen koira ensin maahan ja sitten luoksetulo. Raisa oli skarppina istumisen, odotti omaa lupaa maahanmenossa, meni heti maahan ja tuli ravaten rauhallisesti luokse! Tämä tehtiin kahdesti. Eka kerralla kahden jo luoksetulleen koiran väliin tulo oli tosi hidas. Toisella kertaa olimme reunassa ja se onnistui jo ihan hyvin.

Tämä oli sellainen vaikeuksien kautta voittoon-harjoitus :)

Tammikuun tavoitteet

Viime vuoden lopussa aloitimme toden teolla tavoitteellisen treenaamisen ja nyt on tarkoitus jatkaa sitä. Kisatavoitteet ovat sikäli tärkeitä, että siellä voi mitata onnistumista ja katsoa, mitä vielä pitää hioa. Seuraavat etapit ovat suunnitteilla, katsotaan miten päästään tavoitteisiin. Välillä kun hyvät suunnitelmat voivat karahtaa myös siihen, ettei vain saa koepaikkaa yrityksestä huolimatta... Alkuvuodesta toivomme selvittävämme rally-tokon alokasluokan ja avoimen luokan ja maaliskuun lopussa olisi taas pitkästä aikaa tarkoitus osallistua toko-kokeisiin. Tällä kertaa on todellakin tarkoitus harjoitella liikkeet niin varmoiksi, ettei tarvitsisi arpoa, osataanko vai ei. Tämä koskee siis sekä koiraa että emäntää. Nykyisin liikkeet sujuvat hyvänä päivänä, mutta häiriöt ja olosuhteet ja tuulen suunta ja lahopäisyys ja tähtien asento vaikuttavat edelleen suoritusten tasoon aivan liikaa.

   Tammikuun tavoitteet Raisan kanssa ovat siis seuraavat:

Toko: 

Paikallaolot: 
- vahvistetaan edelleen istumista. Se on alkanut sujua jo hyvin myös ryhmässä. Piilossa oloa jatketaan koko kaksi minuuttia, ei enää aina kurkkimisia ja kehuja kesken kaiken.
- enää lyhyt välipalkka tai vain kehut alku- ja loppuosan välissä.
- harjoitellaan edelleen niin, ettei toisten käskytys haittaa Raisaa.

Seuraaminen:
- peruuttaminen vahvemmaksi ja pidempiä matkoja. Pää alhaalla peruuttaessa. Katse itsellä suoraan eteenpäin, koska koiraa katsoessa Raisa yerittää katsoa silmiin ja peruuttaa ihan vinoon. Tällä hetkellä seuraamisen peruuttaminen onnistuu parhaimmillaan 3-7 askelta eli pari metriä. Paljon on vielä tehtävää tuohon 5-10 metrin (eli 15-30 askelta) peruuttamiseen...
- seuraaminen on rally-tokon takia koko ajan hieman työn alla noin niin kuin muuten.

Zeta:
- osien ylläpito edelleen. Periaatteessa meidän vahvimpia liikkeitä, mutta viime aikoina Raisa on kuitenkin saattanut jäädä istumaan maahanmenosta eli tehotreeniä siihen. Liikkeelle lähtö napakasti ja seuraa-käsky jo ennen kuin ehdin koiran vierelle.

Luoksetulo:
- kiinnitetään erityshuomiota alun ilmeeseen ja intoon, palkkaa siis välillä alun istumisesta, maahanmneosta ja odottamisesta.
- pysähdysten ja vauhdikkaan luoksetulon kanssa vaihtelua. Periaatteessa Raisa osaa hyvin, mutta tämä liike on aina veitsenterällä tasapainoilua ;)

Ruutu:
- on suurin murheenkryynimme eli haasteemme.
- eteenmenojen varmuutta edelleen, etenkin suora 15 metrin eteenmeno olisi nyt tärkeä - heti pysäytys, jos liike valuu sivuille liikaa. Palkkaa edelleen edessä olevalla pallolla tai muulla lelulla ja mieluiten niin, ettei Raisa tiedä sen olevan odottamssa.
- kotona harjoittelua muutama askel vasemmalle, oikealle, eteen tai taakse, jos se jää hieman sivuun sallitusta ympyrästä.
- Ruutuun juoksemista "merkiltä" ja varmuutta suunnan ottamiseen ja ruudun löytämiseen, vaikka kentällä olisi muita merkkejä, esteitä tms häiriöitä.
- Ruudun oikein paikan vahvistamista
- ruudussa malttaminen seisten ja käskystä maahan myös ohjaajan ollessa kaukana
- ruudussa makaaminen rauhallisena
- luoksetulo seuraamiseen ruudusta

Ohjattu nouto:
-merkin vauhdin ylläpito kilpajuoksun avulla.
- tehdään kahden noutoesineen ja keskellä olevan kipon kanssa. Vasemmalle lähetys tarvitsee edelleen vahvistusta, ettei Raisa ohjaudu keskelle.
- häiriöitä kentälle (purkkeja, purnukoita, hyppyja jne)

Kierto-ohjattu:
- on viimein saatu periaatteessa pakettiin, mutta liike on edelleen herkkä häiriöille. Edelleen vahvistetaan kiertämistä. Seisominen ja maahanmeno, malttaminen asennossa, ohjautuminen oikealla kapulalle ja hyppy ovat aika hyviä, voidaan harjoitella jo ketjuna. Häiriöihin kiinnitetään huomiota ja niitä aletaan lisätä entisestään. Tässä liikkeessä ollaan edistytty huimin askelin muutamassa kuukaudessa.
- istuminen kauempana lenkillä ja pylvään kierröstä sekä kartion kierrosta. Alussa maksimissaan noin 10 metrin matkalta, loppukuusta toivottavasti jo lähempänä 15-20 metriä matkaa ohjaajaan.

Tunnistusnouto:
- kapulan nostamis- ja pitämisharjoituksia jatketaan kotona.
- Lisäksi Stig tekee kotona päivittäin meille liikkuroidun tunnistusnoudon ennen iltaruokaa.

Kauko-ohjaus:
- tekniikka on mitä on. Hieman koitetaan vahvistaa etenkin istumaan nousun napakkuutta ja asentoa sekä maahanmneossa taakse päin hissaamista.
- suurin paino häiriöiden kestämisessä ja suorituksen varmuudessa (kaikki asennonvaihdot tehdään ekasta käskystä)

Kokeita ajatellen ruutu on edelleen suurin epävarmuustekijä, jonka harjoitteluun panostetaan edelleen. Sen lisäksi painotus kierto-ohjatussa ja ohjatussa noudossa sekä peruuttamisesa seuraten. Tarkoitus on jatkaa aamuisin treenailua hallilla aamulenkin yhteydessä sekä pientä hiomista kotona. Kerran viikossa tehdään hallissa kisamainen harjoitus 3-4 liikettä. Tokokurssia on vain kaksi kertaa jäljellä ja jatko on epävarmaa... minulla on sormet kainaloita myöten ristissä, jotta saataisiin jatkaa samassa ryhmässä edelleen!!


Rally-toko:
- ensimmäiset kisat. Oma kisajännitys hallintaan ja liikkeet täsmällisiksi. Tavoitteena hyväksytty tulos, pisteistä viis.
- harjoiteltu on nyt kuukausi ja alokasluokan liikkeet (ilman kummempia häiriöitä) alkavat olla hallinnassa, samoin pitkälti avoin luokka. Alokasluokka sujuu myös ilman välipalkkoja, välillä vain kehaisten.
- kuun lopussa päästään aloittamaan rallytokokurssi. 

Yksittäisiä liikkeitä: 

Alokasluokkaa ajatellen: 
 - pujotteluun ja spiraaliin tarkkuutta ja erilaisia merkkejä häiriöksi.
- 270 ja 360 astetta kumpaankin suuntaan kaipaa edelleen hiomista, etenkin jatkoa ajatellen, kun ohjaajan pitäisi pyöriä ihan paikallaan.
- edelleen kertausta ja varmuutta tarvitsevat toki kaikki kyltit. Peruuttamisissa saan keskittyä pitkälti omaan liikkumiseen. 

Avointa luokkaa ajatellen: 

- houkutus erilaisilla houkutteilla
- kisamaisiin harjoituksiin hyppy ja putki mukaan, todennäköisesti Raisan mielestä hauskaa muistin verestämistä agilityn suhteen.
-  istumisesta seisomista harjoitellaan varmemmaksi
- seisominen pitkän aikaa paikallaan (kotonaan minuuttiakin aikanaan mestariluokan käytösruutua ajatellen)
- seisomisesta istuminen ja maahanmeno
- koiran kiertäminen sen seistessä

Voittajaluokkaa ajatellen:
- oikealla seuraaminen ja perusasennot ovat työn alla edelleen
- oikealla seuraamisessa myös käännökset ja täyskäännökset
- puolen vaihdot: takaa, välistä, kummatkin oikealle ja vasemmalle, valkovuokko ja tulppaani eli käskyt "kohti" ja "pois" todella varmoiksi. Takaa menee hyvin myös ulkona/hallissa, mutta muut vielä aavistuksen epävarmoja jopa kotosalla.
- peruuttaminen vasemmalla seuraten ja poispäin ohjaajasta ovat ohjelmistossa jo tokonkin takia.
- eteentulot ja siitä sivulle siirtymiset oikealta puolelta ovat kotosalla työn alla, toivottavasti saataisiin ne myös hankalimpiin ympäristöihin kuun aikana.

Entäs sitten Essi? 

 Huomaan yhäkin, että minulle sopisi parhaiten 1,5 koiraa eli Essi jää treenauksen suhteen hieman vähemmälle, kun Raisan kanssa tehdään täysillä töitä. Tavoitteena olisi kuitenkin kokeet keväällä myös Essin kanssa. Koitetaan kuitenkin hitaasti ja varmasti vahvistaa seuraavia asioita:

- pitkiä seuraamisia hyvällä loppupalkalla jatketaan. Eritoten kiinniteän huomiota ettei paikka ala valua liian kauaksi.
- liikkeestä maahanmenon osat pidetään kunnossa ja tehdään välillä myös koko liikkeitä (alo)
- harjoitellaan myös nopeita liikkeestä seisomisia ja istumisia (avo)
- luoksetulot suoraan perusasentoon ilman käsiapua (alo)
- hyppy luoksetulona sekä uudella että vanhan mallisella hypyllä (alo ja avo)
- kauko-ohjaus: tehdään asentojumppaa: istu-maahan ja seiso-istu sekä seiso - maahan aina takajalat paikallaan. Näitä tehdään sekä sisällä että ulkona (kunhan pakkanen sen verran helpottaa etteivät kädet ihan jäädy). yhdistetään käskyt nyt kun liikesarjat alkavat sujua. Maahanmenot ovat monesti aika makeita maahan heittäytymisiä :)
- kapulan pitäminen tunnarikapulalla 5 sekunnin ajan (nyt onnistuu 2-3 sekuntia kauniisti pitäen), lyhyitä aikoja myös perusasennossa istuen. (alo)
- tunnarikapulan etsiminen omassa pihassa (voi)
- ruudussa odottaminen ja siellä palkkaus (voi)
- ruutuun juokseminen (avo)
- kartion kiertäminen, itse liikkeellä vielä auttaen, matkaa lisäten (avo)
- paikallaoloja maaten (alo) ja istuen (avo) kotona ja arjessa, muutama varmaan yhteistreeneissäkin.

Rally-tokon kisatreeneissä

Eilen koitti odotettu päivä, kun pääsimme harjoittelemaan ohjatusti rally-tokoa! Kyseessä oli HSKH:n kisamainen alokasluokan harjoitus, jossa lajin tuomariharjoittelua tekevä Riikka Timonen oli kouluttamassa. Päivä oli erittäin opettavainen ja antoisa. Moni vielä itselleni aiemmin hieman epäselvä asia kirkastui ja saimme erittäin hyvän kisatreenin, koska minua jo ihan oikeasti jännitti jo edellisestä päivästä saakka. Jännitys hälveni ensimmäisten kisaliikeiden aikana ja järki toimi jotakuin radalla. Hyvää harjoitusta tulevia rally-tokoja ja myös toko-kokeita ajatellen. Raisa on alussa hieman tavallista jähmeämpi, mutta aika vähän jännitykseni haittasi loppukädessä.

   Itse rally-tokosta opin mm. seuraava:
- Kun edellinen koirakko on valmis ja heidän arvostelupaperinsa viedään pois kehästä, on aika itse siirtyä kehään. Koiraa saa taputtaa ja lällyttää siihen saakka, kunnes asetutaan Lähtö-merkille. Siihen koirakko tulee perusasentoon odottamaan ja tulee olla tarkkana, ettei päästä koiraa Lähtö-kyltin ohi (koirakko hylätään, jos radalla lähdetään ilman tuomarin lähtölupaa). Tuomarille tulee nyökätä tai ilmoittaa olevansa "valmis" koiran istuessa valmiina ja vasta sitten tuomarin luvalla saa lähteä radalle.
- Uusimisen käytännöt käytiin kunnolla läpi ja toisella radalla osasin uusia ihan järkevästi. 10 virhepisteen asiat kannattaa uusia, jos koira ne osaa (eli ylimääräinen istuminen jossain vaiheessa tai ohjaaja suorittaa väärää kylttiä tms). Jos kuitenkin kyseessä on joku pienempi virhe kuten haistelu, remmin kiristyminen tms, ei uusiminen kannata.
- Olin jo aiemmin siskoni avulla käynyt ajatuksissa läpi kylttien suorituspaikat ja nyt vielä kerrattiin niitäkin. 50 cm koirasta tai ohjaajasta riittää, eli ohjaajan ei kannata änkeä liian lähelle kylttejä, vaan jättää koiralle kunnolla suoritustilaa.
- Pujottelun ja spriraalin merkit voivat olla melkein mitä vain: limsapulloja, kartioita, tuoleja tms. Kaikkea siis kannattaa harjoitella eikä vain aina niitä omia tuttuja merkkejä. Limsapullo aiheutti pienen herpaannuksen ja haistelun eka kerralla.
- Jos koira jää jälkeen esim. 360 asteen käännöksissä tulee helposti huomautus vino (-1 piste), koska koira on ohjaajan sivulta yli 45 astetta vinossa.

   Teimme seuraavan radan kahdesti: 

Eka radan loppu oli seuraava: 11) hitaasti 12) käännös vasempaan ja sitten maali.
Toka radan loppu muutettiin seuraavaksi: 11) 360 vasempaan 12) täyskäännös vasempaan 13) istu- 1 askel istu - 2 askelta istu - 3 askelta istu ja sitten maali.

  Ensimmäisellä kerralla saimme kasaan 93 pistettä, joka olisi virallisissa kisoissa hyväksytty tulos (70 pistettä on raja, 100 pisteestä aletaan vähentää pisteitä).
 Virheinä oli:
- kaksi kertaa taluttimen kiristyminen (-1 kummastakin). En kiristänyt tarkoituksella talutinta missään kohtaa, mutta videolta katsoessa toista rataa, huomasin, että taluttimen ollessa oikeassa kädessä se jäi liian "lyhyeksi" ja siksi lukko nousi, vaikkei talutin itsessään vielä kädessä asti kiristynytkään. Kummatkin kerrat tapahtuivat spiraalin ja pujottelun aikana. Lisää harjoitusta siis niihin taluttimessa.
- kahdesti puutteellinen yhteistyö eli lyhyt haistelu (-1 kummastakin). Ensimmäinen spriraalista vasemmalle, toinen liikkeestä 7 eteen tulo ja siitä oikean kautta vasemmalle perusasentoon.
- kahdesti erittäin vino asento, yli 45 astetta (-1 pistettä). Kummatkin olivat paikalla käännökset oikeaan 270 ja 360 astetta. Eli näihin lisää tarkkuutta.


Toisella kertaa sain jopa videon suorituksestamme (kiitos vaan treenikeverille!).

Tällä kertaa pisteitä olisi kertynyt 94 kipaletta, joista kaikki pistemenetykset olivat vain emännän sähläämistä eli:
- Talutin kiristyi kolmesti (kyltit 2,3 ja 5). Videolta katsoin, että pidän näissä typerästi talutinta oikealla. Kun lopussa talutin on vasemmassa kädessä pysyy se luonnollisesti löysänä. Muista siis pitää talutin suurelta osin vasemmassa kädessä!
- Aloin tehdä liikettä 7 väärin eli luulin olevani jo seuraavalla kyltillä. Onneksi huomasin sen ajoissa ja osasin asiallisesti uusia (-3 pistettä). Vaikka mokasin, niin sain uusittua sen hyvällä temmolla ja sääntöjen mukaisesti. Olin siis erittäin tyytyväinen, etten mennyt lukkoon, vaan osasin toimia ohjeiden mukaan omatoimisesti!

   Raisa sai superpalkan loppuun ja lähdimme oikein tyytyväisinä lenkille :) Ensi lauantaina onkin sitten eka alokasluokan kisa! Oli aikamoinen voittajaolo, kun päihitin tokojännityspeikon 2-0.

Ja tänä aamuna odotti sähköpostissa kivoja uutisia, että meidät on hyväksytty HSKH:n tokoilijoiden rally-tokokurssille :) Tammikuun loppupuolella siis aloitetaan ihan ryhmässä treenaaminen. 

Onnea tusinapäivien johdosta Aksu ja Elvis!

Toisen Jangas-pentueen syntymästä tulee täyteen 12 vuotta - taas joutuu toistamaan itseään ja toteamaan, kuinka aika rientää ;) C-pentuetta varten kantanarttuni Kati eli Sweetie-pie Kathy oli käynyt Kenny-sulhon (Clubbrolds Kilkenny, myöhemmin SE MVA(N)) luona aina Ruotsissa asti ja masu alkoi ennen joulua somasti pyöristyä. Uudenvuoden yönä jännitettiin synnytystä alkavaksi, kun laskettu aika alkoi olla käsillä. Lopulta pennut syntyivät 3. tammikuuta. Pettymyksekseni Kati pyöräytti neljä urosta, kun toivoin narttua. Näin oli kuitenkin selvästi tarkoitettu, koska muuten olisin jäänyt Raisaa ja montaa kokemusta köyhemmäksi  :) Raisa kun jäi sitten seuraavasta pentueesta kotiin...

   C-pentueen pojista kaikki saavuttivat 10 vuoden iän. Hemuli (J. Cubic Butterfly) jouduttiin hyvästelemään 10,5-vuotiaana ja Pyry (J. Caledonian) 11,5-vuotiaana, kummatkin elivät hyväkuntoisina siihen saakka, että menehtyivät lyhyellä varoitusajalla kasvaimiin.

Elvis (J. Cola For Elvis) ja Aksu (J. Cordon Bleu) elävät edelleen pitäen hyvää menoa yllä. Elviksellä oli kuulemma jossain vaiheessa lonkistaan vaivoja, mutta loppuvuosi on taas mennyt virkeästi. Aksu on uskomattoman nuorekas ja vauhdikas menijä edelleen. Aksua, Liisaa ja Lauraa näinkin ilokseni viime kesänä.

Somasti harmaantunut Elvis kesällä 2015

Aksu veneilemässä (kuva perheen omasta albumista)

nuorekas Aksu turistina Karkussa kesäkuussa 2015

Hani, Hani, it's so funny!

Ennen joulua meillä saatiin taas hiukan jännitystä elämään, kun maanantaina koirat olivat pistäneet poskeensa puoli kiloa suklaakonvehteja. Tai kuten illan aikana selvisi ehdittyäni peruuttamaan Essin agilitytreenit, kyseessä oli Raisa ihan yksikseen. Se näet turposi kuin pullataikina ja joi illan enevissä määrin. Illan suklaakrapulalla ikäneito siitä kuitenkin selvisi ilman mitään sen kummempia seurauksia. Kuulemma maksa-arvoihin suklaa voi joskus vaikuttaa, niin siinä tapauksessa ainakin tietää, mikä on todennäköinen syy. Kaimani Kaihomieli joskus totesi kaikella rakkaudella heidän vanhasta ajokoirastaan, että mikäs pirun tappais. Niinpä niin.

  Samana päivänä Raisan Tarmo-veli oli levitellyt pussillisen vehnäjauhoja ja herran suu oli ihan jauhoissa emännän saapuessa kotiin. Vielä noilla 9-vuotialla on sama vanha pilke silmäkulmassa. Ehkä Veikan Vaikeet kymmenvuotiaana sitten rauhoittuvat... tai ehkä eivät.

  Pikon eli Jangas Field Fennel ja englannintuonti Aunen eli Glanffrwd Rachel Wall tytär Doniol H-pentueesta on edelleen vailla hyvää sijoituskotia. Lupaava ja rohkea neitokainen on jo viikon päästä luovutusiässä. Aino Väyrynen oli alkuviikosta pentuja katsomassa ja kuvaamassa 6 viikon iässä ja sain itsekin luvan käyttää kuvia blogissa. Aino oli saanut ihanan jouluisen tunnelman kuviin :) Ylläolevasta linkistä voi käydä katsomassa muitakin Ainon vuosien varrella ottamia walesikuvia ja tästäkin laumasta löytyy muutama kuva, jota en blogiin laittanut.

   Tässä siis kuvia tyttösestä, joka etsii sijoituskotia:

Doniol High Five To Jangas

pentulaatikkonimeltään Hani

Hanilla on ihastuttava Llanharran spot päälaella

Tässä vielä kuvia koko laumasta:

Kuvia velipojista:

Hugo muuttaa Jaanan luo Piko-isän seuraksi

Doniol Happy Fellow

Myös Hugolla on llanharran spot

Helmeri

Doniol Hashtag

kolmas veli Hero

Doniol Hilarious Hunter

Ihana katsekontakti

Sitten vielä siskotytöt:

Halla

Doniol Happy Harbinger

Hippu

Doniol Handle With Love

Doniol Head Over Heels

Huli

Onnea ja iloa tulevalle vuodelle!

Niinpä se tämäkin vuosi vain kallistuu loppuaan kohti! Vuosi on ollut hieman rauhallisempi koiramisen elämän suhteen, mutta sen sijaan perheemme sai alunperin hyvin pienen, mutta pippurisen, kaksikiloisen ja kaksijalkaisen lisän huhtikuussa. Niinpä vuosi on omalta osaltani mennytkin aika pitkälti hankalan raskauden, raskausmyrkytyksen ja siitä toipumisen merkeissä. Onneksi koettemuksista palkkana on meidän perheen paras nyt 8-kuinen Sissi, joka varmaan luulee treenihallia toiseksi kodikseen. Loppua kohti on alettu aktiivinen treenailu ja miten hauskaa se taas onkaan!

  Vuosi on tuonut koettelemuksia kasvattienkin suhteen. Vuoden aikana jouduttiin hyvästelemään Pyry (Jangas Caledonian) 11,5 vuoden iässä ja Remu (Jangas Direct Action) muutamaa päivää vajaa 9-vuotiaana, kummatkin kasvainten takia. Ronja ja Mustikka ovat lisäksi sairastelleet, vaikka ovatkin tällä hetkellä tietääkseni hyvässä kunnossa.

  Mukaviakin asioita on tottakai tapahtunut: Sisu (Jangas In Full Swing) läpäisi taipumuskokeen todella hienoin arvosteluin ja koko I-pentue lonkkakuvattiin A-lonkkaisiksi ja silmätkin olivat kunnossa lukuunottamatta pientä ylimääräistä ripseä.

   Sandy eli Jangas Huller om Buller palkittiin näyttelyissä vara-SERTillä sen oltua PN-2.

  Dante eli Jangas Even-Stevens osallistui kahteen otteeseen kokeeseen ja upeat tulokset Viivi ja Dante saavuttivatkin: MEJÄstä toinen AVO1-tulos ja niinpä heidät nähdään seuraavan kerran voittajaluokassa. Se oli vasta kaiken kaikkiaan koirakon kolmas jäljestämiskoe. Ainoassa agilitykilpailussaan Dante saavutti Springerspanielit ry:n agilitymestaruuden maksi3-luokassa!!

  Danten siskotytöt eivät ole jäänyt juuri huonommiksi: Wilma eli Jangas Ees-Taas nousi ensin 2- ja sitten vielä 3-luokkaan ja on jo saanut ekat tulokset korkeimmasta luokasta. Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot nousi maksi-2 luokkaan, josta myöskin yksi nollatulos ekoista kakkosen kisoista. Sinttu ja Lotte palkittiin myös Springerspanielit ry:n mestaruuskokeessa Matkalla mestariksi-kiertopalkinnolla. Essi eli Jangas Enttententten on kärsinyt emännän krempoista, mutta muutama tulos on senkin kanssa saatu.

Jangas Field Fennel eli "Piko" sai kesän aikana kaikki luokkanousuun tarvittavat nollat agilitystä ja niin Jaana ja Piko kisaavat tätä nykyä 2-luokassa! Pikosta tuli myös isä ja edelleen tyttärelleen on sijoituskoti haussa :)

Pikon veli Kamu eli Jangas Four-Leaf Clover palkittiin myös agilityssa ainoissa kisoissaan. Josko Kamu ja Roosa pääsisivät ensi vuonna useammin kuin kerran virallisiin kisoihin ;)

  Pihla eli Jangas Gale Wind on napsinut Even kanssa useita SM-nollia agilityn 3-luokasta. Siskonsa Viima eli Jangas Gone with the Wind on kulkenut koko syksyn metsällä isännän kanssa ja Viima astutettiin jouluaaton aattona ja toivomme siis pentuja helmikuulle.

Kaikki ei ole aina tuloksistakaan kiinni: on ollut ihana nähdä vanhoja hyväkuntoisia kasvatteja kuten Millaa (12 v), Aksua (11 v), Tarmoa (9 v) ja Mantelia (keväällä vielä 8 v) ja kuulla kuulumisia toisista. Yhtä lailla kuulumiset ja kuvat nuortenkin koirien elämästä ovat hyvin tärkeitä minulle!

   Ensi vuodelle on iso kasa tavoitteita ja toiveita. Raisan kanssa on talvi ja kevät tarkoitus keskittyä rally-tokoon ja tokoon, josta tavoitteeksi on asetettu tottelevaisuusvalion arvo ennen 10-vuotispäivää lokakuussa. Myös Essin kanssa on suunnitteilla ekat toko-kokeet ja keväämmällä eka mejä-startti. Toiveissa on myös 10. Jangas-pentue alkuvuodelle.

   Tajusinpa juuri, että blogia olen ehtinyt kirjoittaa jo 10 vuoden aikana. Niin ne vuodet vaan hujahtavat. Taas tuli 28.12 itsellekin vuosi lisää elinikää. Ei, en täytä enää 25, vaikka alun perin ajattelin, että voisin olla loppuikäni sen ikäinen. Koiramaisia vuosiakin on jo takana 25 kipaletta, elämää walesien kanssa 17 ja risat ja vanhimmat kasvatitkin täyttävät kesällä 13 vuotta, jos Yanga ja Milla niin korkeaan ikään elävät. 

  Toivotamme itse kullekin onnea ja iloa ensi vuodelle!

Joulun (t)aikaa

Joulu on taas ohi tältäkin vuodelta. Vietimme joulun perinteisesti Tampereella lasten mummolassa, jossa siskoni ja meidän koirat sopivat taas hyvin saman katon alle. Raisan kanssa jatkettiin treenailua ja saatiin hyviä vinkkejä rally-tokoon, jota siskoni on treenaillut "ihan oikeasti" eikä vain tällä lailla yksistään kuin minä. 3.1 päästään eka kertaa treenaamaan Raisan kanssa ihan ohjatustikin!

   Ruututreenikin on kummasti edistynyt, kun sain lahjaksi toivomani ruutunauhan. Ulkona kentällä Raisa etsi ruutua suorastaan erinomaisesti, tämän aamun treeneissä vieressä olevat kierto-ohjatun hypyt ja kiertokartio selvästi hieman hämäsivät. Toisaalta tämän aamun treeneissä saatiin kierto-ohjattu tehtyä kahdesti kisamaisesti suorastaan loistavasti, jos unohdetaan se, että minun on hirmuisen vaikea pitää kummatkin jalat paikallaan- Raisa ei enää tarvitse juuri apua, mutta emäntä meinaa silti heilua kuin heinämies...

   Sisarukset Hertta ja Piko (J. Forget-Me-Not ja J. Field Fennel) pääsivät viettämään joulua yhdessä ja sain ihanan kuvankin siskosta ja sen veljestä joulun vietossa:

Piko ja Hertta joulun vietossa

Pikon tytär edelleen kaipailee hyvää sijoituskotia ja neitokainen olisikin luvutuksessa jo runsaan viikon päästä.

Sitten hypitään taas kolmanteen aiheeseen eli Lasse ja Viima pääsivät tapaninpäivän kunniaksi toisille treffeille ja sain sieltä kivoja kuviakin. Kuulemma viisi minuuttia uudelleen tapaamisen jälkeen parikunta oli jo nalkissa. Olivat kovin ihastuneita kyllä toisiinsa tuo kaksikko. Tässä siis kuvia Lassesta:

Don's The Upper Ten

Lasse-sulhanen

Viiman mielestä sulhanen oli edelleen ihana, vaikka astutus oli jo tapahtunut...

Jouluisilla treffeillä

Ihan ensimmäiseksi lämmin joulun toivotus!

 Meillä joulun odotus olikin tänä vuonna tavallista jännempää, kun Viima tapasi Lasse-sulhasen aaton aattona :) Treffeillä kaikki meni hyvin ja toivomme joululahjaksi (toimitus helmikuulle) pieniä pehmeitä paketteja. Saas nähdä ollaanko oltu tarpeeksi kilttejä, jotta joululahjatoive kävisi toteen yhdeksän viikon kuluttua...

  K-pentuetta toivotaan - josko kolmas kerta toden sanoisi - helmikuun 25. päivän tienoilla. Viima astutettin 23.12, vaikka kuva pariskunnasta otettiinkin jouluaaton puolella, niin myöhäksi astutus meni, kun Lasse pääsi Vantaalle vasta kello 22 maissa.

 Esitelläänpä ensin tulevat vanhemmat: 

nuorena tyttönä mökkeilemässä

Viima - aina häntä heilumassa

 Pentueen tuleva emä Jangas Gone With The Wind eli "Viima" on todella mukava walesilainen. Neiti asuu sijoitusperheessä ja toimii käytännön metsästyskoirana isännän apuna. Sillä on takanaan jo satoja yläsajoja. Viimalla riittää vauhtia, riistaviettiä ja se on kuulolla isäntänsä käskyille.  Neiti on suorittanut spanielien taipumuskokeen ensi yrittämällä. Vimppa on MH-luonnekuvattu ja kuvauksessa se oli erittäin sosiaalinen, jonkin verran leikkisä, saalisviettinen eikä välittänyt äänistä tai ampumisesta mitään. Vimppa tulee toimeen niin ihmisten kuin koirienkin kanssa ja on helppo ottaa mukaan joka paikkaan. Neidin luonteeseen voi tutustua myös objektiivisten kuvausten eli pentutestin ja MH-luonnekuvauksen kautta. Lähes koko Viiman sisarusparvi on luonnekuvattu ja suorittanut spanieleiden taipumuskokeen näyttäen reippasta luonnettaan ja hyviä käyttöominaisuuksiaan. Näyttelyihin Viima on osallistunut vain kerran, tuloksena EH. 

Viiman suvusta löytyy runsaasti loistavia metsästys- ja harrastuskoiria. Kaikki kuusi Suomen käyttövaliota ovat varsin läheistä sukua neidille, lähimpänä isän puoliveli Romeo (C.I.B. FIN K&J&Mva) ja mummu FIN KVA Korpinotkon Ciccioline. Näiden lisäksi Viiman isä on palkittu  AVO1-tuloksella ja isänisä Sweetie-pie Famoso VOI2-tuloksella. Myös hyviä agilitykoiria löytyy runsaasti: Raisa-mummu on agilityvalio, Pihla-sisko ja Wilma-emä kisaavat medi-3 luokassa ja Wilman sisarusparvesta peräti kuusi yhdeksästä kisaa agilityssä, neljä kolmosluokassa.

Viimalla on A-lonkat ja BLUP-indeksi korkea eli 115 (rodun keskiarvo on 100) ja terveet silmät. Viima on ollut valitettavasti varsin tapaturma-altis koheltaen milloin metsällä korvansa piikkilankaan, milloin häntänsä verille. Viiman sisarukset ovat olleet varsin mukavaa ja tervettä porukkaa, ja niistä on myös kaksi muuta kuvattu A-lonkkaiseksi. Tästä on tulossa Viiman ensimmäinen pentue.

Lasse pentuna

  

Don's The Upper Ten eli "Lasse"

 Viima on astutettu Lassella eli Don's The Upper Ten . Lasse on palkittu nuorena keskenkasvuisena näyttelyissä ERIllä, mutta on vasta nyt komeimmillaan. Lassen onkin tarkoitus päästä kevään aikana muutamaan näyttelyyn. Lasse on sen lisäksi suorittanut luonnetestin ja MH-luonnekuvauksen mukavin tuloksin. Itse asiassa pojan tapasinkin ensimmäistä MH-luonnekuvauksessa ollessani siellä testinohjaajana. Lasse on vilkas, sosiaalinen, jonkin verran leikkisä, varsin rohkea omilla jaloilla seisova uros. Laukauksiin se hieman reagoi, muttei varsinaisesti pelkää niitä. Taipumuskokeessa hylkäämisen aiheutti se, ettei poika halunnut uida, mutta Viima on äärimmäisen innokas uimari, jota ei meinaa saada rannalle, joten tämä piirre ei haitanne pentujen osalta. Haun ja jäljestyksen osalta Lasse sai hienot arvostelut. Lasse on muiden koirien kanssa miellyttävä ja sosiaalinen koira.

Pojalla on terveet lonkat (A/B, BLUP 98) ja silmät eikä se ole muutenkaan sairastellut, yksittäinen eturauhasen vaivaaminen kuusivuotiaalla kertoo hyvin perusterveestä koirasta. Lasse on jo kuusivuotias ja tästä on tulossa sen ensimmäinen pentue. Sen veljellä on useita pentueita Suomessa ja niissä on muun muassa muotovalioita ja kaksi metsästyskoepalkittua koiraa.
 
Pentue täyttää Springerspanielit ry:n jalostuksen toimintaohjeen.
Pentueen sukusiitosaste tulee olemaan 0,38 % kahdeksalta polvelta eli hyvin alhainen.

--------------------

Mitenkäs astutus ja juoksu tällä kertaa sujuivat?  

 Tänä kertomus on taas ennemminkin itselleni, jotta muistaisin (pentuvihon mahdollisesti joskus hukkuessa) miten se juoksu silloin menikään... 

11.12 Viiman juoksu ilmeisesti alkoi
14.12 kunnon juoksuvuoto alkoi
20.12 Viima alkoi hieman kääntää häntää
21.12 neiti käänsi häntää kunnolla
22.12 progestronitesti 2,89 ng/ml ja Lassen spermatesti ok
23.12 Lasse astui Viiman hieman ennen puolta yötä runsaan tunnin yhdessäolon ja isäntäväen kahvitauon jälkeen: kummatkin olivat hyvin innokkaita ensikertalaisia, kiinni noin 18 minuuttia.
26.12 toiset treffit?