Raisa yskäisenä

Raisa sai sitten sisarustensa tavoin sen kennelyskän. Se köhi viikonlopun aikana muutaman kerran ulkoillessa vedettyään ensin remmissä ja tänään pakkasin sen Lahden näyttelyyn. Näyttelypaikalle kävellessä se yski yskimistään ja niinpä halliin sisälle menon sijaan pyysin näyttelyn eläinlääkärin Anne Kolsin paikalle. Kennelyskäisenä ei halliin ollut asiaa, rahat takaisin eikä Raisu siis osallistunut. Nyt yskää on paljon liikkeellä ja kuulemma suuremmaksi osaksi bakteeriperäistä, koska rokotuksesta ei ole apua, mutta antibiootit tehoavat. Katselleen ja odotellaan meneekö yskä itsekseen ohi. Kati on edeleen terve kuin pukki. Se on kyllä vuosia sitten sairastanutkin aika rajun kennelyskän.

Toisin sanoen nyt ei harrasteta mitään (korkeintaan kaukokäskyjä olohuoneessa), ei tavata koiria, mutta Raisu saa levätä ja syödä näyttelystä ostettuja luita. Toivottavasti se malttaa jo näin yli vuotiaana jättää muun irtaimiston rauhaan sairaslomallaan ;)

Yskimistä ja treenailua

Kaisa ihmetteli Haastajassa, kun Remu oli niin vaisu ja seuraavana päivänä se jo alkoikin yskimään. Kennelyskä ei mennyt itsekseen ohi, joten koiraskoira on nyt antibioottikuurilla. Hyvästi siis myös TOKO-mestaruudelle (varoaika doping-säännöissä ei ehdi mennä umpeen). Haastajassa Remun kanssa leikkineet siskot Tico ja Nuppu alkoivat yskiä viime viikonloppuna. Nyt jännitetään onko Raisa (ja Kati) ensi viikon alussa seuraava köhijä... se kun leikki Ticon kanssa perjantaina, siskon ollessa vielä oireeton. Tico teki tähän väliin juoksunkin - apua, väliä oli vaan 4,5 kk! Nuppu taas ei ole vielä aloittanut ensimmäistäkään kiimaa, mutta sen kohdalla stressi (palovammat, muutot, perheen "vaihto") ovat varmasti hidastaneet juoksun tuloa.

Raisa on päässyt taas alkuviikosta ahkerasti treenaamaan.

Agilityssa yksittäiset esteet sujuvat jo varsin mallikkaasti: irtorenkaan se osaa hakea kauniisti, pituus ja muuri suoritetaan yleisesti ottaen virheettömästi, kujakepit on jo aika kapeat, niin että pientä pujottelua on jo liikkeessä. Sissäänmenojen hakeminen on vielä hieman hankalaa toisinaan. Puomin alastulokontaktille Raisa pysähtyy hyvin, kunhan vauhtia ei ole liikaa. Ylösmenokontaktiakin on treenattu pysähtymisen avulla. Myös A:n ylösmenokontaktia otettiin ja pitäisi kai alastuloa vauva-A:lla alkaa harjoittelemaan vielä kun ulkona pystyy treenaamaan. Raisu täyttää huhtikuussa 18 kk ja haluaisin heti sen kanssa kisaamaan. Täytyy vaan katsoa ehditäänkö saada kontaktiesteet ja kepit tarpeeksi varmoiksi ennen kesää. Toisaalta voihan sitä ekat kisat käydä hyppykisoissakin, mutta aika pian keväällä pitäis osata jo kunnolla.

Maanantaina olikin yhteistreenit, joissa keskityttiin pelkästään ohjaamiseen kivassa hyppy-putki harjoituksessa. Raisuli etsii ja suorittaa esteet hyvin, kunhan ohjaan ajoissa ja selkeästi. Harjoittelimme kutsumista esteen yli niin, että rintamasuunta on seuraavalle esteelle, koiran ollessa putkessa takaa puolen vaihto ja persjättö ja putkesta tulessa hyppääminen vinosti vasemmalle. Harjoittelimme myös vinosti suoritettavia hyppyjä ja tiukkaa käännöstä esteen takana. Raisa meni hyvin, emäntäkin kohtuullisesti. Onneksi Kati ja Harry ovat jo minua hieman koulineet. Itse asiassa aidoilla ja putkilla Raisa alkaa olla jo isovanhempiensa veroinen ohjattava: se osaa ja tekee kyllä ja uskaltaa irrota esteille.

Tiistain TOKOssa harjoittelimme ensin Lauran ja Rommin kanssa paikallaoloa mennessämme piiloon 30 sekunniksi. Harjoitus onnistui hyvin. Sen jälkeen yhteen pötköön

seuraaminen hirveää hosumista. Otettiin uudestaan hieman kootumpana ja silloin se jo onnistuikin aika hyvin.

Liikkeestä maahanmeno onnistui ongelmitta, vaikka kävelin kolme metriä Riesan taakse.

Luoksetulo suoraan vierelle ongelmitta ja nättiin perusasentoon.

Nouto meni muistaakseni ihan hyvin.

Kauko-ohjaus (istu-maahan) niin että Laura toimi liikkeenohjaajana. Raisa meni eka vaihdot hyvin, sitten se jumppasi yhden ylimääräisen istu-maahan jo Lauran kädenheilautuksesta. palkaksi kuitenkin namikipolle ja sen jälkeen vielä leikittiin.

Eilen oltiin taas springeriporukalla, mutta hieman eri kokoonpanolla ojangossa. Tällä kertaa harjoiteltiin yksittäisiä aika keskeneräisiä liikkeitä. Edellispäivänä kun oli ne varmat ja ketjutettavat liikkeet. Kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen treeneihin, vaikka olihan siinä vielä parannettavaa.

Paikallaolo sujui 4 koiran ryhmässä hyvin ollessani noin 15-20 metrin päästä Raisasta. palkkasin sen takana olevalle namikipolle liikkeen lopuksi.

Ruutuunmenolla aloitettiin. Hyvä, että oli uudenlaiset merkit ja nauhat ruudun ympärillä. Raisa ei onneksi häiriintynyt niistä. Eka kerralla lähetin Raisan ruutuun niin, että Hanna oli vienyt sinne Raisan huomaamatta lelun. Se lähti aluksi hieman sivuun, mutta korjasi suuntansa oikein ja sai lelun, jolla leikimme lopuksi. Toisella kertaa lähetin neitokaisen tyhjään ruutuun, mutta se jäi aluksi kyttäämään lelua, joka oli kädessäni. Toisella käskyllä kauniisti ruutuun, napakka seisominen käskystä ja muutaman sekunnin odotuksen jälkeen palkka heittämällä lelu sen yli.

Metalliesineen nouto ihan ok aika pitkälle. Siis Raisa pysyi paikalla, lähti iloisesti noutamaan, pienellä touhuamisella sai laipalleen jääneen kapulan suuhunsa ja toi sen huolimattomaan perusasentoon, jossa pudotti kapulan ennen irroituskäskyä. Uusiksi pelkkä luovutus, mutta taas hieman vinoon.

Viimeiseksi alokasluokan hyppy - ihan hyvin, mutta Raisuli istui ennen käskyä lopussa. Hyppynouto puisella kapulalla ihan hyvin 30 cm korkea esteetn yli, mutta perusasennot noutaessa nyt jostain syystä hieman huolimattomat. niitä treenailtiin sitten illalla kotona erikseen.

Tänään käytiin läheisellä nurmikentällä treenaamassa, mutta meinasin menettää heti alkuunsa hermoni, kun Riesa olisi vaan haistellut ja haistellut... Tämä tapahtui toistamiseen, eka kerta oli muutama viikko sitten. Ilmeisesti jänöjussit olivat taas käyneet juoksemassa ja tekemässä papanoitaan. En muutakaan selitys keksi ja niitä siinä nurmella ainakin tiettävästi juoksee. Noin eka seuraaminen kielloin ja kehotuksin. Palkattuani lopulta säällisestä seuraamisesta lelulla lähti neiti juoksemaan lelun kanssa, pudotti sen ja haahuili sitten nenä maassa juosten. Hermostuin ja pistin sen paikallaoloon etsiessäni lelua. Ei löytynyt, mutta treenien lopuksi Raisa sentään kävi etsimässä sen.

Paikallaolon ja rauhoittumisen jälkeen aloitettiin uudestaan vauvaseuraamista perusasento- kaksi askelta -peruasento tyylillä ja viimein neiti alkoi herätä. Sen jälkeen liikkeestä maahanmeno ja seisominen, joista viimeksi mainitussa neiti taas huuhaili perässäni. Ihan vikana pylvään kiertämistä ja pysäytyksiä onnistuneesti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Onnittelut 1-vuotiaille!

Tänään tuli ensimmäinen vuosi täyteen D-pentueen pennuille, vaikka ei kai noita enää pennuiksi voi kutsuakaan ;) Onnittelut Raisalle, Remulle, Tarmolle, Paavolle, Ticolle, Nupulle ja Mantelille! Vuosi tuntuu kuluneen tosi nopeasti näiden kanssa.

Uskomaton porukka on jo ekan vuoden aikana ollut monessa mukana ja palkittu mm. seuraavasti:
- 4 x ROP-pentu (Raisa, Remu, Manteli, Tico), KP (Paavo)
- 5 x SPA1 eli hyväksytty taipumuskoe (Manteli, Tico, Tarmo, Raisa, Remu)
- 2 x SERT (Raisa ja Remu), 2 x ERI (Manteli ja Paavo)
- 2 x MEJÄ avo2 (Remu)
- TOKO alo1 (Raisa)

Haastaja

Haastaja oli ja meni. Raisa jäi pois, koska itse pärskin flunssaisena. Sen sijaan Remu, Tico ja Nuppu osallistuivat. Kuulemma kaikki olivat hakeneet hyvin suppeasti, tiedä häntä mikä oli syynä, kun koko kolmikko normaalisti toimii reippaasti. Tico ja Remu selvittivät taipparinkin syksyllä ongelmitta. Uimisen Remu ja Tico suorittivat kunnialla, Nuppu meni mahaa myöten, muttei vielä toisessa uimatreenissään pulahtanut uimaan kuitenkaan ;) 50 koiran joukosta suppealla haulla ei tietenkään irronnut finaalipaikkaa. Muuten tuntui olleen ihan mukava päivä. Kiva, että jaksoitte lähteä Kaisa, Jarkko, Hanna, Sari ja Niina!

Raisa-parka joutuu edelleen kärsimään olemattomasta lenkityksestä ja kuumaa teetä juovasta ja niiskuttavasta emännästä. Ei ole aina pienen koiran elämä kivaa, ei ole! Kati suhtautuu sairasteluuni vanhan koiran viisaudella ja maltillisuudella.

Raisan tokotreenejä

Kipeänä ollessa treenailu on hyvin rajoittunutta, mutta nyt olen kotona harjoitellut kaukoja kuntoon. Lähellä, kaukana, joka asennon vaihdosta palkaten, toisinaan palkaten, namikipon kanssa, käsimerkin kanssa, käskyn kanssa, kummankin kanssa, malttamista, kieltäen, kehuen, naksuttimella... Nyt useimmiten asennonvaihdot onnistuvat mallikkaasti ja se pysyy asennossa seuraavaan käskyyn saakka. Tsoin täytyy muistaa, että häiriötön ympäristö kotona auttaa aina asiaa. Kotona matkaa on lisätty aina 7 metriin saakka ja asennonvaihtoja namikipon ollessa takana on tullut enintään 6 ilman välipalkkaa. Kyseessä on siis maahanmeno ja istuminen. peppu pysyy taas maassa ja asennonvaihdot ovat yleensä tosi nopeita. Lisäksi seiso-istu sujuu metrin-parin päästä ihan hienosti, etujalat pysyvät aika hyvin paikallaan.

Jotain hyvääkin tässä muutaman päivän äänettömyydessä: sain opetettua Raisalle naksun merkityksen, jonka se oppi ihan hetkessä, samoin luopumisharjoitukset olivat uskomattoman helppoja sen kanssa.

Sisällä ollaan harjoiteltu myös hyppynoutoa, joka onnistuu 20 cm korkealla estellä varsin hienosti. Raisa hyppää myös takaisin luokse jo muutaman toiston jälkeen ilman ylimääräistä hyppy-käskyä. Seuraavaksi aletaan nostaa esteen korkeutta. Noutokapaulana on nyt jo käytetty sekä puista noutokapulaa että tunnarikapulaa. Seuraavaksi koitetaan myös metallista noutoesinettä. Sen jälkeen alkaa häiriösiedätys.

Tänään käytiin lyhyellä kävelyllä ja treenattiin ulkona. Ajattelin aloittaa nurmikentällä treenit kauko-ohjauksesta, kun sitä on nyt jauhettu. Valitettavasti vaan poikkeuksellisesti Raisun mielenkiinto oli kentän hajuissa eikä yhdessä tekemisessä. Ilmeisesti kentällä oli juuri juossut jänöjusseja, koska sain ainoastaan seuraamisen onnistumaan, ja jos välimatkaa välillämme oli hiukkaakaan enemmän voittivat hajut Riesan mielenkiinnon. Turhauttavaa. Enkäsaanut neitokaista edes kunnolla komennettua, kun äänivarat ovat tällä hetkellä olemattomat. Hermostuin, kytkin sen ja poistuimme yhden onnistuneen kauko-ohjauksen ja pienen seuraamispätkän jälkeen paikalta. Harmitti, vaikka osasyynsä on varmaan siinäkin, että koiraparka on levännyt tiistaista asti laakereillaan minun sairastaessani.

Pihamme hiekkaparkkiksella treenasimme sitten hieman enemmän. Ensin paikallaolo piiloon mennessä. Kävelin vain pari metriä päästäkseni piiloon, odotin 20 sekuntia, palasin palkkaamaan ja palasin piiloon vielä 30 sekunniksi. Raisa oli rauhallinen maatessaan paikalla. Onnistunut harjoitus siis.

Harjoittelimme ketjuttamista kokeita ajatellen. Valitsin tutut helpot liikkeet eli aika pitkä, mutta tapahtumarikas seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä seisominen, jonka aikana pudotin lelun eteen, siirryin 3-4 metirä Raisan taakse ja vierelle palatessani vapautin sen lelulle.. Leikkituokion ja lelun nameihin vaihtamisen jälkeen otimme vielä kerran kauko-ohjausta, tällä kertaa namikippo takana ja matkaa 3-4 metriä. Viidennestä asennonvaihdosta (istuminen) vapautin Raisun kipolle. Iloista ja tarkkaa toimintaa taas normaaliin malliin.

Huomenna Raisun sisarukset pääsevät Haastajaan, kun minä jään sairastamaan (nenä vuotaa, väsyttää, aivastuttaa, päätä särkee, ennen iltaa en jaksanut edes ulkoilla) ja pitäisi käydä töissäkin pari tuntia kääntymässä, ellen joudu jäämään uusiksi sairaslomalle.

Agility- ja TOKO-treenejä

Tämän päivän olen flunssaisena kotona, joten on hyvää aikaa kirjoitella viime päivien treeneistä. Muuten treenaaminen onkin aika onnetonta, kun minusta ei juuri ääntä lähdekään...

Eilen tulivat Pekka Korri ja Riitta Jantunen-Korri springeriryhmää kouluttamaan. Pekan ryhmään meni suuri osa kisaavista, koska heillä on ensi kerralla kisatilannetreeni. Raisa ja siskot Tico ja Vinka (puolisisko) jäivät Riitan ryhmään, myös siitä syystä, että Raisa ja Vinka ovat olleet Riitan ohjauksessa jo aiemminkin. Tico ja Sari saivat ohjeita seuraamiseen ja liikkeestä seisomiseen. Ticoliini on ihanan innokas siskonsa tavoin ja helposti palkattavissa nameilla ja lelun repimisellä. Heitettävät lelut eivät kuitenkaan ole Ticon mielestä äärettömän kivoja. Seuraavaksi Sarin pitäisi opettaa Tico seuraamaan yhtä kauniisti kuin namin perässä ilman, että herkkupalaa kuljetetaan sen nenän edessä.

Raisan kanssa kävimme läpi kolme liikettä:

Noutaminen on liikkeenä jo valmis, mutta paikallaoloa alussa pitää vielä hioa ja luoksetulovauhti saisi olla nopeampi. Kentällä oli hurjasti häiriöitä, mutta Raisa ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Nyt pitää aloittaa noutokapulan kanssa kuuri, että heittelen kapulaa neidin eteen ja sen sijaan että se pääsisi noutamaan kierränkin Raisun ympäri ja palkkaan sen tai haen kapulan itse. Raisa tulee luokse kapula suussa suoraviivaiseti, mutta ravaten. Siis ei mikään paha virhe, mutta miksi antaa hyvän koiran tehdä vähän sinnepäin, kun sen voi opettaa loistavaksi? Sain tähän ohjeeksi käyttää lelua apuna. Kun Raisa on ottanut noutokapulan suuhunsa otan repimislelun esiin, heiluttelen sitä, kuljen takaperin ja kehun neitiä laukan nostamisesta. Raisa kuljetti kapulan perille perusasentoon asti lelusta huolimatta. Lopuksi palkka repimällä. Seuraavaksi alamme vähentämään apuja (ääni, liike, lelu) ja toivottavasti Raisa oppii tulemaan täyttä vauhtia luo myös kapula suussaan. Lisäksi voin koittaa auttaako pitkä noutomatka vauhtiin. Itse asiassa lelun esille otettaesa ei olisi sinänsä haitannut, vaikka Raisa olisi pudottanut noutoesineen, mutta se on selvästi sisäistänyt nouto-opit ja pitää kapulan tiukasti suussa. Jos nämä ohjeet eivät auta vauhdin lisäämiseen, niin täytyy aloittaa palkkaaminen taakse namikipolle. Mutta koitetaan nyt ensin tätä, ainakin se vaikutti ihan lupaavalta.

Pysähtyminen luoksetulosta on myös näitä avoimen luokan liikkeitä, joiden alkeita on jo kovasti harjoiteltu. Raisa tulee suoran luoksetulon täyttä vauhtia kauniiseen perusasentoon ilman ylimääräisiä apuja. Lisäksi olemme harjoitelleet lyhtypylvään kiertämistä läheisessä puistossa. Se lähtee kiertämään "kierrä"-käskyllä pylvästä jopa noin 10-20 metrin päästä täyttä laukkaa niin mennen kuin tullenkin. Tämän yhteydessä olemme harjoitelleet pysäyttämistä käsimerkistä lelun heittämisen avulla. Koska lelun heittäminen on Riesalle suuri palkkaa se pysähtyy yleensä kuin seinään. Nyt se osaa suorittaa liikkeen jo pelkästä käsimerkistä ja saa palkan (ts. lelun heiton) muutaman sekunnin viiveellä toisesta kädestä. Nyt pitäisi harjoitella malttamista seisten niin, että välillä käynkin palkkaamassa seisovan Raisan kädestä namilla. Tällä kertaa koitimme ensimmäistä kertaa yhdistää näitä kahta asiaa: luoksetuloa ja pysäyttämistä. Matkaa oli ehkä noin 7 metriä, Riepu lähti täyttä laukkaa luokse, pysähtyi kuin seinään käsimerkistä ja sai pienellä viivellä lelun taakseen heitettynä. Eli nyt teemme seuraavanlaisia harjoituksia:
- alokasluokan luoksetulo perusasentoon
- pylvään kiertäminen ja pysäytys (palkkaa viiveellä lelulla tai kädestä nami), jos pysähdys on (hidasteleva tai) pomppiva, niin uusi kierto ja siitä vasta onnistuneesta pysäytyksestä palkka
- avoimen luokan luoksetulo, josta pysäytyksestä palkka ja vapautus
- avoimen luokan luoksetulo alusta loppuun

Kauko-ohjaus on jostain syystä mennyt viime aikoina vain takapakkia. Raisa saattaa tehdä kahdenlaisia virheitä: joka se nousee istumiseen ja menee maahan saman tien kun lopetan istu-käsimerkin antamisen (ts. lasken käden taas lepotilaan) tai pidemmältä matkalta se saattaa nousta ylös nostaen pepun maasta. Nyt pitäis harjoitella istumista niin, että kiellän neitoa menemästä heti uudestaan istumaan ja palkkaan istumisesta. Pepun maasta nostaminen onkin suurempi mysteeri, koska tein mielestä alkutyön hyvin. Sitten muutaman kerran käytin ajattelematta luoksetulon seisomisessa käyttämääni käsimerkkiä ohjaten istumiseen ja silloin neiti nousi ensin seisomaan ja istahti sitten istu-sanan voimasta. Hoh hoijaa. Oppivainen napero on ilmeisesti muutamasta toistosta oppinut välillä väärän toiminnan. Edelleen siis perusharjoituksia 2-3 metrin päästä ja välillä namikipon kanssa.

Omalla ajalla harjoittelimme myös muutamaa muuta liikettä:

Ruutu mentiin kahdesti noin 10 metrin päästä. Eka kertaa niin, että Sari laittoi ruutuun lelun Raisan näkemättä. Raisa meni täyttä laukkaa ruutuun ja toi lelun minulle, jotta saisi repimiskaverin... Toisella kertaa lähetin Raisun tyhjään ruutuun ja se meni sinne vauhdikkaasti. Sen ollessa ruudun keskellä huusin "hyvä", otin muutaman askeleen naperon suuntaan ja heitin lelun sen yli.

Estehyppy sujui tosi hienosti, tosin kerran hiukkasen ennakoiden. En enää oikein ymmärrä, miksi se epäonnistuu kokeessa. Yritänkö liikaa varmistella ettei tyttö varasta?


AGILITYN ALKEITA 8.10

jatkettiin taas Nuotion Outin johdolla. Tosi kiva kurssi ja ollaan saatu estevarmuus jo varsin hyväksi.

Ennen kurssin alkua ja odotellessa harjoittelimme kujakeppejä ja puomin alastulokontakteja.

Kujakepit laitoin entistä kapeammaksi kujaksi, olisikohan ollut noin 15-20 cm. Eka kerralla otin varmuuden vuoksi luoksetulona ja koska se ei tuottanut mitään ongelmia, harjoittelimme kujaa myös lähtiessäni eri paikoista ja lopulta Raisan viereltä. Vikat harjoitukset maanantaina olivat jo sellaisia, joissa lähetin Raisun vierestäni ja harjoittelimme jopa erilaisia kulmia. Tavoite on saada kujakepit suoraksi ennen talvea, jotta voisimme kevättalvella hallissa treenata suorilla kepeillä.

Puomin alastulokontakti sujui ongelmitta ja voin juosta parin metrin päähän kontaktipinnasta Raisan jäädessä odottamaan paikalleen etutassut maassa, takatassut kontaktilla. Ensi kerralla on vuorossa puomin ylösmenokontakti ja A-esteen kontaktit.

Ohjausharjoituksissa aloitimme kuviosta, jossa oli rengas alussa, mutkaputki ja lopuksi putken jälkeen este. Nyt en ole ihan varma oliko renkaan ja putken välillä vielä aita. Rengas meni hienosti kutsuttuna koira vasemmalla puolen, vauhdilla putkeen ja suunnitelman mukaisesti ehdin juoksemaan viimeisen esteen toisella puolen kutsumaan luokse.

Estekorkeudet olivat tänään noin 45 cm.

Seuraavassa harjoituksessa ohjasin oikealla puolen olevaa Raisulia. Rengas lähetyksenä, putkeen neiti sujahti vauhdilla, joten takaaleikkaus onnistui mainiosta ja viimeinen este vielä tyylipuhtaasti.

Seuraavaksi koottin rata, jossa oli kolme hyppyä ja U-putki neliön sivuina. Ensin harjoiteltiin putkeen ohjaamista vinoissa kulmissa: hyppy ja kutsu vinossa kulmassa olevaan putkeen. Erityisesti kiinnitettiin huomiota ohjaajan sijoittumiseen. Eka kerralla jätin Raisan selkäni taakse, joten se sujahti putkeen väärästä päästä. Toisella kertaa sain tsempattua ja saimme oikean suorituksen, joka loppui vielä suoraan putken edessä olevan hypyn suorittamiseen.

Seuraavaksi oli aiheena vinot hyppykulmat ja haltuunotot. Kaksi hyppyä vinosti ja sen jälkeen putkeen ja vielä vika este vinossa kulmassa. Kahden hypyn jälkeen Raisuli juoksi pitkälle sen sijaan, että se olisi kääntynyt tiiviisti käteeni. Harjoittelimme sitä siis "Tässä"-"hyppy"-käskyjen avulla eli haltuunotto ennen estettä. Uskomatonta kyllä tämä ei haitannut itse hyppyä, vaan saimme suoritettua sen kunnialla, vaikka kaarros edelleen jäi turhan pitkäksi. Palkka kuitenkin hieman parantuneesta suorituksesta. Taas yön yli nukkuminen teki tehtävänsä ja seuraavana päivänä käännökset olivat napakat ja täsmälliset. Toisella kertaa palkkasin Raisan myös putkesta käteen tulessa kääntäessäni sen vikalle esteelle.

Into ja vauhtia riitti taas sekä Raisassa että samat harjoitukset myöhemmin tehneessä Ticossa. Sisarukset edistyvät ihan samaa tahtia ja kummallakin on into piukassa.

Vähempi onnistunut viikonloppu

Lauantaina oli Hyvinkään erikoisnäyttely, jossa tuomaroi tanskalainen Jessie Madsen. Hän ei sitten tykännyt Raisasta ja Remusta yhtään, vaan ne saivat kumpikin H:n eikä oikeastaan arvostelut edes kertoneet syytä. Muistin taas, miksen ole suuri näyttelyfriikki, vaan pidän enemmän koetoiminnasta ;) Siellä aina tietää syyn, miksi saa tietyn tuloksen :)

Arvostelut laitan tänne, kunhan jaksan.

Sunnuntaiaamuna heräsin kurkkukipuun eikä sekään päivä mennyt oikein putkeen. Lähdimme Raisan kanssa TOKOilemaan. Tuomarina Kyröskoskella oli Ilkka Stén. Ensimmäiseksikin alokasluokka aloitettiin etuajassa ja mulla tuli aikomoinen kiire valmistautua. No, kehään kuitenkin juuri ehdittiin...

Laitan pisteet myöhemmin, mutta tässä lyhyesti. Alokasluokan paikallaolot muistuttivat enemmän sirkusta kuin tottelevaisuuskokeen paikallaoloa. Ekassa ryhmässä vielä ohjaajien liikkuessa koirista poispäin liikkuivat ensimmäiset koirat ohjaajiensa perään. Hetken päästä muutama muu lähti hiippailemaan ja lopulta flattityttö leikitti loputkin. Lopputulos oli se, että kahdeksasta koirasta vain yksi pysyi koko ajan paikalla! Tämän jälkeen mentiin Raisan kanssa kehään (7 muun koirakon seuraan siis). Jo alkuhetkillä vieressä ollut lapinporokoira lähti kävelemään ohjaajaa kohti, mutta Raisu pysyi rauhassa paikalla. Ei mennyt kauaakaan, kun kauampaa karaksi kaksi koiraa, jotka ilmeisesti alkoivat touhuta keskenään (en uskaltunut katsoa) ja keskellä kehää ollut lapinporokoira lähti niitä kohti haukkuen ja ohjaajat alkoivat komentaa koiriaan. Siinä vaiheessa Raisa ei enää uskaltanut odottaa, kuka tällä kertaa kipittää sen selkää hyppimaan vai sitäkö kielletään, vaan kipitti luokseni. 0 pistettä ja aikamoinen vitutus meikäläisellä. Harmitti siis lähinnä Raisaa ajatellen tosi epäreilu tilanne ja epäonnistuminen koetilanteessa.

Mun oli tosi vaikeata koota itseni yksilösuorituksia ajatellen. Muuten koe meni kuitenkin ihan hyvin, mutta seisomisliikkeen alussa Raisa hieman haisteli ja hyppy-käskystä se suoritti esteen sijaan loikan kehänauhan yli. Palkkasin toki Raisan kunnolla, mutta kyllähän koira valitettavasti aina tietää, milloin emäntää oikeasti vähän nyppii. Ruohokenttä ei kuitenkaan ollut ongelma, joten sen suhteen voin olla aika huoletta ensi kesää ajatellen. Pisteitä kerääntyi 139 ja ALO3-tulos.

Treenailua - edelleen

Olemme jatkaneet maanantain ja tiistain treenejä Raisan ja Ticon kanssa ja Remuakin käytiin moikkaamassa sunnuntaina. Ensi viikonloppu onkin kiireinen, kun lauantai vietetään Hyvinkään näyttelyssä Raisun ja Remun kanssa ja sunnuntaina päästiin varasijalta Kyröskosken kokeeseen TOKOon. Tällä kertaa onkin ruohokenttä, joten toivottavasti Raisan koe pysyy kasassa vaikeammasta alustasta huolimatta. Parempi silti harjoitella eka kerta ulkona alokkaassa kuin voittajassa ;)

Agility

Maanataina oltiin taas alkeiskurssilla ja tehtiin harjoitukset myös Ticon ja Sarin kanssa. Kerrattiin aluksi puomin alastulo namikipolle ja kepit lähetettynä metrin päästä. Tiistaina käytiin ennen TOKOa harjoittelemassa kepit myös koiran vierestä lähdettäessä. Sekään ei tuottanut ongelmia. Raisa pysähtyy nätisti namikipolle ja jää siihen paikalleen odottamaan, vaikka liikun eteenpäin.

Sitten päästiinkin ohjausharjoituksiin. Ensin kolme estettä suorassa linjassa ja päästä mutkaputkeen. Ensimmäinen kerta harjoiteltiin ohjaamalla esteiden oikealta puolelta (koira vas.). Harjoitus onnistui hyvin, vaikka käskyt meinaavatkin olla myöhässä. On hieman masentavaa, että näin on yhä yli 15 vuoden treenauksen jälkeen! No seli seli, eihän me olla kuin 8 vuotta treenattu kisatavoitteella ja olihan siinä joku välivuosikin... Sari ja Tico selvittivät saman harjoituksen kunnialla, ja Sarillakin oli yllättäen sama ongelma käskyjen suhteen.

Seuraavaksi teimme samalla estesarjalla takaa puolenvaihtoja. Kahden esteen takaa putkeen meno ei onnistunut, kun Raisa jäi katsomaan minua ihmeissään. Yhden esteen takaa sain lähetettyä neidon putkeen ja tehtyä siistiin takaaleikkauksen. Tico ja Sarikin onnistuivat takaaleikkauksessa yhden esteen takaa. Yön yli nukuttuamme onnistuimme Raisan kanssa niin kahden kuin kolmenkin esteen jälkeen putkeenmenossa ja takaaleikkauksessa.

Remullakin on agilityn suhteen kiireinen syksy, kun Kaisa on sekä TamSKin alkeiskurssilla että yksityisellä jatkokurssilla. Remu kuulemma meni jopa 8 esteen radan onnistuneesti ja toimii vanhaan tyyliin innokkaasti ja vauhdikkaasti.

Paavo on myös lupaava agilityn alkeiskurssilla, mutta se kuulemma meinaa lähteä kavereita moikkaamaan niin, että on joutunut pitkään naruun.

Tarmon alkeiskurssi on käsittääkseni edistynyt oikein hyvin :)


TOKOilu

Sunnuntaina treenattiin Kaisan ja Remun kanssa meille vieraalla nurmikentällä. Paikallaolo onnistui noin 10 metrin matkalta ja minuutin ajan oikein hyvin kummaltakin. Raisan kanssa tehtiin ketjuttamisharjoitus: seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno. Raisa toimi iloisesti, vaikka käännökset vasemmalle olikin ihan kauheita. Koira kun kulki niin innokkaasti edessä, taas tehotreeniä niiden suhteen. Remu yllättäen otti häiriötä Raisan kentän reunalla pitämästä vonkunasta... tulipahan todellista häiriötreeniä. Noin niinkun muuten Kaisa ja Remukin ovat edistyneet: luoksetulo alkaa olla kokonainen liike, seuraamiset hieman aiempaa pidempiä, perusasennot jo hyvät liikkeestäkin. Maahanmeno onnistuu Kaisan kävellessä vieressä paikallaan. Lopuksi otettiin vielä kummankin kanssa ruutu-harjoitus, joka menikin ihan hyvin.

Tiistaina käytiin taas kentällä Raisan ja Ticon kanssa. Raisan kanssa harjoiteltiin koetta varten. Maahanmeno ihan hyvin, seuraamiset ja luoksetulo onnistuivat hyvin ja hyppykin lähes täydellisesti. Kauko-ohjausta Lauran seistessä takana tehtiin muutama asennonvaihto 1-2 metrin päästä joka vaihdosta palkiten. Aluksi Raisa yritti tarjota asennonvaihtoja itsekseen, mutta odotti jo pian käskyjä. Paikallaolo onnistui Ticon ja Ruutin vieressä.

Ticolla pitää selkeästi viretilaa nostaa treeneissä, koska mitä pidemmälle treenit etenivät, sitä paremmin se toimi. Myös vinkulelun vaihto repimisleluun auttoi asiaa. Alussa seuraamiset perusasentoineen olivat ihmeellistä haahuilua, kyllähän Tico tekikin, mutta ympäristö kiinnosti vähintään yhtä paljon. Luoksetulossa perusasentoon tulo oli eka kerralla vieä hankalaa, mutta toinen kerta onnistui hienosti. Hyppy käskyn jälkeen pienestä eteen suuntautusta liikkeestä palkka eteen ja esteen yli. Sitten Tico hyppäsikin esteen yli takaisin lelu suussa. Sen jälkeen seuraaminen ja maahanmeno vetolelun kanssa onnistui suorastaan loistavasti. Ruutuun meno suoritettiin vauhdilla ja iloisesti. Ticokin tuntui heti eka kerralla hinkuvan lelulle joka oli purnukoiden keskellä.

Nupun, Raisan ja Ticon treenailu senkun jatkuu

Aloitetaanpa eilisillasta ja palataan sitten hieman ajassa taaksepäin. Ensin kuitenkin muutama sana syksyn suunnitelmista. Raisaa olen yrittänyt ilmoittaa muutamaankin TOKO-kokeeseen hieman nihkeällä menestyksellä: pääkaupunkiseudulla kun pitäisi ilmoittaa marraskuun lopun kokeeseen koira jo ennen juhannusta ;) Mistä silloin saattoi vielä pienen 8-kuisen nassikan kanssa tietää, että olisimme todennäköisesti valmiita avoimeen luokkaan... Springerimestaruuteen on sentään etusija jäsenillä, joten 10.11 päästään ainakin kisaamaan, todennäköisesti kisataan siellä viimeistä kertaa alokasluokassa tuloksesta riippumatta. Seuraava häppeninki D-pentueen osalta on Hyvinkään näyttely 6.10, jonne on ilmoitettu Raisa ja Remu, 13.10 Haastajaan on ilmoitettu peräti 5 naperoa: Tico, Tarmo, Remu, Raisa ja Nuppu, jollei viimeksi mainittu kehitä juoksua tässä välissä.

Nupusta puheenollen, kävimme Nupun ja Riesan kanssa treenaamassa agilitya sunnuntaina. Nuppu on sisarustensa tavoin ihanan vauhdikas ja helposti motivoitava neiti, jolta löytyy teemisen meininkiä ja myös tarkkuutta. Riikan sisko Hanna joutui flunssaisena Nuppua ohjaamaan. Raisa tekee tuttuun tyyliin innokkaasti ja varsin varmasti esteitä. Alkeiskurssilla ollaan itse asiassa tehty aiempaa helpompia asioita, mutta näin ollaan saatu jo varsin hyvä estevarmuus.

Lyhyiden agilitytreenien jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Vuosaarta ja napattiin Niina mukaan. Meren rannassa uitettiin sitten tyttöjä. Nuppu kun ei ole koko kesänä päässyt uimaan ja syynä oli pitkälti pahat palovammat ja suuri tulehdusriski. Nuppu on yhtä innostunut vedestä kuin muukin pentue, mutta pahaksi onneksi uimaan lähtiessä se haroo etutassuilla pintaa niin, että koko koira painui uppeluksiin. Totesimme, että neitokaista täytyisi tukea hieman alkuun. Ei muuta kuin housut pois ja hyiseen veteen kahlaamaan... Nuppu ui muutaman vedon tuettuna, mutta harjoituksia täytyy siis vielä jatkaa. Raisa ja Kati sen sijaan uivat ja noutivat innolla Nupulta jääneet dummyt :)

Maanantaina

oli taas agilityn alkeiskurssi ja nyt porukka oli jaettu kahtia.

Kepeillä olemme edistyneet siihen pisteeseen, että voin lähettää Raisulin kepeille oikeastaan mistä kohtaa keppejä vain, se osaa juosta kujan täysiä ja jää vaan katsomaan mihin se lelu oikein lentääkään. Keppikulmat on vielä suurelta osin harjoittelematta.

Pituus sujuu ongelmitta, samoin putki myös vinoista kulmista, eikä pöydälläkään ole ongelmia ainakaan taluttimessa kulkiessa. Muurin palikat olivat mystisesti hävinneet ja niinpä Raisa sai pari kertaa astuttua mini-muurin päälle, medi-muurin se suorittikin hyvin. Hieman harmittaa tuolle päälle astuminen.

Irtorengas harjoiteltiin luoksetulona, josta jatkeettiin aidalle ja eteen lähetyksenä aidan jälkeen. kumpikin onnistui tosi hyvin, Raisa osaa kyllä etsiä jo renkaan eikä mun tartte sitä yliohjata siitä läpi... Turhaan sörkin siellä käsineni.

Lopussa suoritettiin vielä kolmen esteen rata: aita - U-putki - aita. Raisa meni tosi hienosti, mutta itse sain taas kuulla myöhässä tulevista käskyistä. Vuodet ovat sentään tuoneet huomattavaa parannusta; enää en raportoi, että koira hyppää nyt, vaan käsky tuli sentään aavistuksen ennen estettä. Vaikka tiedänhän minä, että käsky pitäisi antaa oikeastaan jo edellisellä esteellä ollessa.

Ticon ja Sarin kanssa tehtiin samat harjoitukset ja he ovat kyllä ihan yhtä hyviä :)

Tiistain TOKOilua

Raisa ja Tico pääsivät taas Ojankoon, tällä kertaa lähinnä tokoilemaan, vaikka otettiin me muutama rengas-harjoituskin alkuun.

Ticon ja Sarin seuraamiset perusasennosta perusasentoon sujuvat jo tosi hyvin. Harjoittelimme vieressä kulkemista ja lelulla palkkaamista eteen ja se onnistuikin hyvin, sen jälkeen myös seisomisharjoitus lelun lentäessä taakse onnistui hyvin. Luoksetulo vasempan käteen ok ja hyppy eka kerralla ilman lelun heittoa, myöhemmillä kerroilla Tico hieman ihmetteli, miksei lelu lentänytkään... Eli vielä paljon palkkausta itse esteen suorittamisesta. Maahan Tico menee hyvin pelkästä käskystä vieressä ollessa, joten nyt sama harjoitus Sarin astellessa paikalla, pieni liike ei häirinnyt koiraa.

Raisan kanssa harjoiteltiin avo-luokan nouto kehujen kera eka kertaa häiriöllisessä paikassa. Hyvin meni kokonaisuudessaan, nätti perusento ja Raisa piti kapulaa tukevasti. Muutamassa asiassa olisi tosin vielä parantamisen varaa: se hyppää edelleen hieman kapulan päälle ja tulee ravia luokse. Alussa pidin vielä varmuuden vuoksi pannasta kiinni, mutta kokonaisuuteen olin tosi tyytyväinen, harjoitus onnistui.

Kauko-ohjaus toista kertaa takana seisovan liikkeenohjaajan kanssa (kiitos Laura!). Tällä kertaa jätin Raisan aika kauas takaa seisovasta ihmisestä ja siirryin vain noin 1-1,5 metrin päähän Raisan eteen. Raisa ei ottanut häiriötä, mutta oli niin innokas, etä meni maahan ihan noin niin kuin omaksi ilokseen. Se jumppasi varmaan 10 kertaan ennen kuin saatiin harjoitus onnistumaan vasta käskyn annon jälkeen... Ihana pieni yli-innokas nappula. Lisää matkaa siis jo!

Hyppy onnistui ihan hyvin. Harjoiteltiin myös ensi kertaa paikallaoloa minun häipyessäni piiloon häiriöllisessä ympäristössä. Raisa pysyi hyvin paikalla Rommin vieressä käydesäni 10 sekunnin ajan piilossa kääntymässä.

Kokonaisuutena tosi onnistuneet treenit. Kiitos kaikille osallistujille.

TOKO-treenipäiväkirjaa

Raisan kanssa on edelleen jatkettu tokoilua ja olen ilmoittanut sen muutamaan alokasluokan kisaan ja ekaan AVO-kisaan myös. Nyt vaan jännätään, päästäänkö kaikkiin.

Paikallaolot onnistuvat yleensä hyvin, mutta agilityssä hieman innostuessaan Raisu on keksinyt nousta seisomaan poistuessani sen luota. Tähän on taas kiinnitetty erityistä huomiota ja nyt tuntuisi taas liike onnistuvan. Matkaa olen voinut lisätä noin 30 metriin ja aikaakin 3 minuuttiin. Häiriöihin on neiti totutellut ruohoalueella, jota kiertävät kävelytiet: on lapsia leikkipaikalla, ohikulkevia ihmisiä, koiria jne. Olen aloittanut myös paikallaolojen harjoittelun poistuessani piiloon. Kotona ja metsässä puiden piilossa aikaa on lisätty puoleen minuuttiin, koko näkösuojassa vieraassa paikassa harjoitellaan lyhempiä aikoja noin 10-15 sekuntia.

Luoksetulo on edelleen yhtä vauhdikas ja käsimerkin perusasentoon tulosta olen voinut jättää lähestulkoon pois. Puistossa neitokainen kiertää lyhtypylvästä jo noin 15-20 metrin päästä, joten pysäytyksiäkin ollaan voitu harjoitella noin 10 metrin matkalta. Raisa pysähtyy käsimerkistä kuin seinään ja malttaa odottaa jo muutaman sekunnin paikoillaan ennen kuin heitän lelun.

Liikkeestä pysähtymisiä ollaan vaan kertailtu ja Raisa malttaa odottaa rauhassa, vaikka kulkisen sen taaksekin.

Seuraamiset ovat edelleen innokkaita ja varsin tarkkoja, vaikka edelleen neiti välillä vilkuilee eteen. Vasemmalle kääntymiset vaativat edelleen tehotreenejä ja palkkausta onnistuneista käännöksistä. Raisu kun meinaa olla liian innokkaasti vierelläni, että meinaan törmätä siihen kääntyessäni. Pitää muistaa ennakoida käännöstä hidastamalla vauhtia ja kääntämällä ensin yläkroppaa vasemmalle.

Estehyppy sujuu jo hyvin vieraissakin paikoissa. Olemme harjoitelleen tosinaan myös esteen takana seisomista ja paikallaoloa erikseen. Se ei tunnu olevan ongelma.

Kauko-ohjaus sujuu noin kahden metrin matkalta häiriöllisessäkin paikassa, kunhan namikippo on takana. Tänään harjoitellessa vierestä kulki ohi haukkuva ja riehuva koira, jonka aiheuttama häiriö sai aikaan sen, että Riesa totteli muutaman kerran vasta toista käskyä. Se ei kuitenkaan karannut mihinkään ja oli jotakuin tarkkaavainen.

Nouto sujuu jo kohtuullisesti kokonaisena liikkeenä, vaikka Raisu saattaakin pudottaa tunnarikapulan tullessaan perusasentoon. Vielä lisää tarkkuutta. kunnon kapulaan se tarttuu paremmalla otteella, joten alamme harjoitella sillä noutoa vieraissa paikoissa. Noudossa luoksetulo välillä hidasta ravia: pitäis varmaan tehdä asialle jotain. Se johtuu todennäköisesti siitä, että olen joutunut välillä komentamaan neitokaista pureskelusta yms liikkeen yhteydessä.

Tunnarinoutoa olemme aloitelleen ruohokentällä. Raisa odottaa tarkkaavaisena kun piilotan kapulan ruohon alle, tekee tarkkaavaista työtä ja tuo kapulan syliini lopuksi. Se on selvästi ymmärtänyt, että "oman" idea on etsiä kapulan nenätyöskentelyn avulla.

Ruutu on Raisun mielestä sairaan kiva juttu. jopa niin kiva, että pitäisi ottaa useammin purkit kentälle ilman, että niitä suoritetaan. Välillä voi jo palkata heittämällä lelun tytön ehdittyä ruuttuun. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä 2-3 harjoitusta lelu ruudussa yhtä tyhjän ruudun harjoitusta kohti.

Tico ja Sari käyvät tiistain harjoituksissa ja Remu ja Kaisa saavat puhelinohjausta TOKOon. Toivottavasti ensi viikonloppuna ehditään katsomaan, kuinka paljon Remu onkaan edistynyt. Nuppu tuleekin huomenna hoitoon :)


Kohti haastaajaa.

Pillillä pysähtymistä ja luoksetuloa olen pitkästä aikaa muistanut harjoitella metsästyskoulutusta ajatellen. Jo toisella treenikerralla jokin lamppu syttyi ja Raisa alkoi tulla luokse sekä istua pillin vihellyksestä. Raisa, Nuppu, Tarmo ja Remu on jo ilmoitettu haastajaan. Toivottavasti myös Paavo ja Tico pääsevät mukaan. Manteli joutuu jäämään pois perheen muiden kiireiden vuoksi. Haastajan yhteydessä on tarkoitus viettää porukan 1-vuotis synttäreitä. Uskalletaankohan lainkaan ottaa kynttilöitä mukaan ;) Ei uskoisi, että tämäkin lauma täyttää jo 17. päivä ensi kuuta ensimmäisen vuoden.

TOKOa ja agilitya

Taas ollaan keskitytty tokoiluun ja agilityyn tällä erää. TOKO-kisoihin yritin ilmoittautua, mutta pääsimme vain neljännelle varasijalle, joten tuskin päästään ulkokokeeseen tänä syksynä. Halliin toivottavasti kumminkin.

Kotona ollaan treenattu paljon noutamista ja nyt ollaan saatu Raisan kanssa sisällä tunnarikapulan ja puisen noutokalikan nouto pakettiin. Siis pystytään tekemään koko liike koemaisena. Välillä tosin vaan oten tunnarikapulasta on hieman mielenkiintoinen, mutta ihmeen kaupalla kahdella kumpahampaallakin voi pitää yllätän tukevasti kiinni kapulasta... Puukapulasta ote on hyvä ja nyt kapuloita naputtelemalla olen saanut Raisun pitämään kunnolla kapulaa suussaan.

Estehyppy on toinen asia, johon olen kiinnittänyt huomiota. Ojangon kentällä vieraatkin TOKO-esteet hypätään helposti yli ja olen kiinnittänyt huomiota Raisan hyppysuuntaan, kun olohuoneen pienen tilan takia se hyppäsi aina esteen oikeaan reunaan. Nyt olen palkannut keskelle hyppäämisestä.

Kauko-ohjaus sujuu namikipon kanssa hyvin (istu-maahan), mutta ilman takana olevaa palkkaa se on toisinaan hieman epävarmaa. Luoksetulon käsiavustus alkaa olla minimaalisen pieni. Pylvään kiertäminen sujuu jo aikas hyvin noin 10 metrin päästä ja pysähdykset ovat tosi napakoita. Seuraamisissa ollaan treenattu erityisesti vasemmalle kääntymisiä, joissa Riesa tuppaa olemaan turhan lähellä.

TOKO-treenit tiistaina 19.9

Ojangossa springeriryhmän ekat treenit. Mukana Sari& Tico sekä D-pentujen pikkusisko Vinka & Lotta, Vinkan mummu Iiris &Arja, Vinkan eno Rommi & Laura ja ranskalainen Masi & Janni. Siis pelkkiä waleseja tällä kertaa.

Raisan kanssa aloitimme innokkaalla seuraamisella, jossa vasemmalle käännökset olivat edelleen turhan vauhdikkaita. Luoksetulo sujui hyvin ihan pienen käsenliikkeen kanssa perusasentoon tullessa. Paikallaolosta Masin vieressä Raisa nousi seisomaan, muttei sentään liikkunut eteenpäin. Uusintayrityksellä paikallaolo onnistui hyvin. Agility on saanut neitokaisen malttamattomaksi paikallaoloissa. Harjoittelemme niin paljon paikallaolosta kutsuja, että pn vaikea saada yhtä paljon treenejä itse paikallaolon suhteen. Hyppy hienosti aikas suoraan esteen yli, eka kerralla palkkaus vierelle kulkemisesta, toisella kertaa palkka esteen hyppäämisestä suoraan. Lopuksi ruutu, jonne Raisa pääsi varastamaan eka kerralle, sen mielestä ruutu on vaan älyttömän kiva.

Kati pääsi harjoittelemaan seuraamista, joka oli kyllä hyvin innokasta, mutta valitettavasti sivusuunnassa aika väljää. Hyppy ja lelun nouto ihan hyvin, mutta luovutus oli vähän hmm.. mielenkiintoinen. Alokasluokan luoksetulo innokas ja vauhdikas. Saas nähdä vieläkö jaksan Katiskan ilmoittaa hallikisoihin, ulos ei mennä, kun jännitän niin paljon, että se lähtee lintujen perään. Ja sinnehän se porhaltaakin oman jännittämiseni takia.

Tico ja Sari harjoittelivat seuraamista perusasennosta-pari askelta - toiseen perusasentoon ja se alkoi sujua jo varsin mainiosti. Lisäksi katsekontaktiharjoituksiaperusasennossa ollessa, nämäkin onnistuivat varsin hyvin. Liikkeestä seisominen lelua heittämällä tuntui olevan Ticolle vielä vaikeaa, koska se ei oikein tuntunut tajuavan lelun lentävän taaksepäin. Sen sijaan hyppy meni kuin vanhalta tekijältä, eka kertaa Tico lähti käskyn kanssa samaan aikaan lelun perässä. Toisella kertaa neitokainen lähti pelkästä käskystä ja sai lelunheiton palkaksi. Hypystä tuskin ainakaan tulee mitään ongelmaa :)


Agility-treenit maanantaina 18.9

Raisa toista kertaa alkeiskurssilla. Tällä kertaa uutena esteenä oli pöytä, joka sujui ongelmitta. Itse harjoitellessa pstyin jättämään neitin jo viideksi sekunniksi pöydälle istumaan siirtyessäni hieman kauemmaksi.

Hyppyä harjoiteltiin vinosta kulmasta niin luoksetulona kuin lähetyksenäkin. Ei ongelmia siinäkään. Lisäksi kertasimme taas kahden esteen yli hypyn luoksetulona ja yhden esteen yli luoksetulon ja toisen yli lähetyksen.

Harjoittelimme myös mutkaputkea erilaisista kulmista, myös takaa puolenvaihtoja, aidan takana paikallaoloja ja puomin kontaktipintaa.

Kujakepeillä pystyin jättämään Raisan paikalle ja kutsumaan kujakeppien keskeltä loppuun ilman ongelmia. Palkkaus lelulla.

Tico ja Sari kävivät treenaamassa samat asiat ja Ticokin on tosi innokas, taitava ja kuuliainen. Kontaktien suoritus on edelleen ihanaa katsottavaa ja vauhtia neiti Nokinenässä riittää edelleen.
Esteiden ylitys tuntuu olevan helppoa liitävälle walesille. Vaikeatkin putkikulmat onnistuivat, mutta takaaleikkaus oli vielä hieman liikaa. Oikein onnistuneet treenit Ticoliininkin kanssa. Lopuksi sisarukset pääsivät riehumaan ja painimaan kuraiselle pellolle.


Agility-treenit sunnuntaina 17.9

Kävimme Saijan ja koirien kanssa Ojangossa. Raisun treeniphjelmaan kuului puomin kontakti namikipon kanssa, keppikujan juokseminen lähetettynä namikipolle, kahden esteen yli luoksetulo ja yhden esteen yli luoksetulo ja toisen yli lähetys, putki erilaisista kulmista ja irtorengas. Treenit onnistuivat tosi hyvin, vaikka tokihan asiatkin olivat Raisulle tosi helppoja. Toisaalta hyvä välillä varmistaa, että motivaatio pysyy yllä ja esteet opitaan varmasti kunnolla.

Raisa tokoilee

Ollaan taas harjoiteltu päivittäin tokoilua.

Tänään treenasimme aamusella kotona tunnarinoutokapulan kantamista, joka sujuu jo aika hyvin, vaikka nouto-ote on liiankin pehmeä luovutuksissa ja kapula putoaa helposti, jos en hieman auta kuonon alta. Illan harjoituksissa kapula alkoi jo paremmin pysyä suussa. Raisa ottaa kapulan maasta vain leikin varjolla ollessani kyykyssä (tähän selitys tuonnenpana), muuten se epäröi napata kapulaa suuhunsa. Nyt olen pystynyt palkkaamaan likkaa namilla hyvistä suorituksista.

Hyppy suoritettiin kertaalleen olohuoneessa oikein hienosti.

Kauko-ohjausta istu-maahan harjoittelimme ja namikipon kanssa asennonvaihdot sujuivat hienosti, ilman namikippoa Raisa pari kertaa hieman edisti noustessaan istumaan. Palkkausta sekä istumisesta että maahanmenosta.

Tiistai

Viimeinen kerta Riitta Jantunen-Korrin kurssilla. Ollaan edistytty taas syksyn aikana hyvin. Ja saatiinkin vielä roppakaupalla uutta mietittävää. Tänään keskusteltiin liikkeiden ketjuttamisesta ja Raisan kanssa se onnistunut helposti, mikä näkyi myös kokeessa. Se teki siellä kaiken alusta loppuun samalla innokkuudella ja iloisuudella. Neiti ei tarvitse virittelyä ennen suorituksia (pelkkä peruasentoon tuleminen tuntuu riittävän), se ei väsy, se ei kuumia ja pelkät kehut ja taputukset ovat sille jo mukava palkka. Toivottavasti näin on aina jatkossakin.

Nyt harjoiteltiin muutaman liikkeen ketjuttamista. Valitsin tällä kertaa liikkeet, jotka eivät ole ihan viimeisen päälle hiottuja. Aloitimme seuraamisella, josta saimme kokeessa 8,5. Eli seuraaminen kokonaisuutena on hyvää, paikka ja kontakti ok, mutta muutamia pieniä parannuksia saisi vielä hioa. Vasemmalle käännöksissä Raisa helposti törmää polveeni eli paljon treeniä niissä ja palkka heti käännöksen jälkeen. Itse pitäisi aina muistaa hidastaa ja antaa aikaa Raisalle ennen peruasentoon pysähtymistä. Tällä kertaa seuraaminen alkoi ihmeellisellä haahuilulla, mutta pian Raisa löysi oikean paikkansa ja teki esimerkillisesti töitä.

Jatkoimme kauko-ohjauksella (istu-maahan). Ensimmäistä kertaa harjoittelimme takana seisovan liikkenohjaajan kanssa. Ja namikuppikin oli takaa poissa. Ensimmäinen istuminen oli oikein hyvä, eka maahanmeno viiveellä, mutta ekalla käskyllä kuitenkin. Toisen istumisen yhteydessä Raisu hieman hämmentyi ja liikkui eteenpäin, toinen maahanmeno vasta toisella käskyllä. Tulevaisuudessa pitäisi harjoitella ilman namikippoa, namikipon kanssa ja piilotetun namikipon avulla. Ja välillä tarvittaisiin ehdottomasti avustaja taakse seisomaan. Maahanmenoja olen palkannut ihan liian vähän, koska ne olivat epävarmempia. Pitäisi muistaa palkata siitä aiemmin varmemmasta suorituksesta enemmän, jotta motivaatio siihenkin säilyisi korkeana.

Kolmantena liikkeenä ilman välipalkkaa suoritettiin estehyppy, joka sujuikin muuten loistavasti, mutta perusasentoon istumisessa oli aavistus ennakointia. Hypyn jälkeen palkka täytettyä sukkaa repimällä.

Viimeiseksi harjoittelimme aivan erillisenä liikkeenä noutokapulan noutoa. Alussa paikallaolo hyvä, Raisa hieman hyppää kapulan päälle edelleen, mutta luovutuksessa perusasentoon tulo oli vielä hankalaa ja se sylkäsi kapulan pois suustaan liian aikaisin. Eli nyt palaamme takaisin tunnarinoutoihin ja keskitytään lähinnä peruasentoon tuloon, jotta kapula pysyisi suussa, vaikka sitä hieman naputtelisikin. Raisalla on tosi pehmeä nouto-ote, vaikka välillä se alkaakin pureskella, kun kapula putoaa kohti kurkkua. Eli paljon kantamista ja luovutuksia. Ja kapulasta pitäisi tulla vähän vähemmän mielenkiintoinen itsessään, Raisa saisi suhtautua siihen enemmän työkaluna kuin leluna...

Raisa on niin innostunut ruudusta, että meinaa joka välissä vapaana ollessaan karata sinne. Eli nyt pitäisi alkaa harjoitella sitä, että ruutumerkit ovat paikallaan, vaikkei liikettä harjoiteltaisikaan.

Illalla harjoiteltiin vielä kotona ja huomasin ettei neiti enää uskalla ottaa kapulaa lattialta omatoimisesti, kun olen kieltänyt siitä kapulan päälle loikkaamisesta. Taisin olla hieman liian tiukkana... Nyt harjoitellan siis kantamista erikseen ja kapulan leikkimielistä tuomista lattialta erikseen.

Maanantai

Treenit takapihan hiekkakentällä. Aloitin paikallaololla, jonka aikana laitoin ruudun paikalleen. Sen jälkeen seuraamista, kauko-ohjaus (isu-maahan) ilman namikippoa muutaman metrin päästä ja liikkeestä seisominen niin, että kävelin noin 15 m Raisan etupuolelle ja vein palkan ruutuun samalla. Takaisin palatessa kehut ja virittely ruutua ajatellen. Lähetys ruutuun, jonne neiti hilppasi tuhatta ja sataa. Toinen lähetys ilman ruudussa olevaa lelua, Raisu juoksi taas ruutuun täyttä laukkaa ja sain sen hyvin pysäytettyä takalinjalle ja palkkasin heittämällä lelun. Kotona olin tiukkana noutokapulan päälle hyppäämisestä ja seuraavissa treeneissä Riesa oli sitten sitä mieltä, että mitään puista ei ehkä saakaan ottaa lattialta suuhun. Huokaus.

Sunnuntai

Iltasella ruohokentällä. Aloitin laittamalla Raisan paikallaoloon ja tekemällä ruudun sillä välin. Seuraamisessa se hieman vilkuili ruutua alussa, mutta keskittyi taas suoritukseen pian. Harjoittelimme taas lyhtypylvään kiertämistä (meni upeasti) ja siitä pari kertaa luoksetulon pysähdys. Aina vapautettuani neitokaisen se kävi palkaksi saamansa lelun kanssa ruudussa ja kaatoi jonkun kerran vas. takatolpan. Myös vihdoin ruutuun päästessään sama tolpan kaato toistui. Muissa treeneissä se ei ole mokomaa tehnyt.

Aamupäivällä Tampereella takapihalla. Aloitin seuraamisella ja palkkasin juoksuosuuden aikana oikeasta sijainnista. Sen jälkeen noudot meinivät ihan leikkimiseksi, kakara vaan pelleili tunnarikapulalla. Kauko-ohajus istu-maahan sujui hienosti, palkka löytyi takana olevasta namikiposta. Kauniit asennonvaihdot. Lopuksi vielä puun kiertämistä ja siitä pysäytykset. Pysähdykset olivat salamannopeat ja nyt tyttö kesti jo odottaa hetken ennen kuin lelu lensi.

Agility-treenejä

Eilen päästiin osallistumaan Raisan kanssa ekaa kertaa agilityn alkeiskurssille.

Tällä kertaa harjoittelimme kujakeppejä luoksetulokutsuna. Tarkoitus on jatkaa pikaisesti siihen pisteeseen, että Raisa suorittaa kepit kujassa, josta se pääsee juuri ja juuri juoksemaan läpi. Se varmaan onnistuu ihan pikapuoliin. Sen jälkeen alamme harjoitella niin, että liikun itse lähemmäs lähetyspaikka (olemme sitäkin treenaanneet jo aiemmin namikipon avulla) ja sen jälkeen lisätään erilaiset keppikulmat mukaan kuvioon. Kun kulmista sisäänmeno on varma, jatkamme kaventamalla keppejä.

Seuraavaksi oli vuorossa kahden aidan yli luoksetulo. Toisella esteellä Raisa ponnasi tosi kaukaa ja paikallaolot tökkivät, kun innostunut pikkuneiti nousi seisomaan. Paljon paikallaoloharjoittelua ja luoksetulona hypyt tosi matalilla rimoilla. Harjoittelimme myös esteen yli luoksetuloa ja toiselle esteelle lähetystä lelua heittäen. Kummaltakin puolelta sekä oikealta että vasemmalta. Tuttua sekin siis.

Aloitimme myös kontaktien harjoittelun. Jatkamme edelleen jalat maahan, takapää kontaktipinnalle pysäyttämisen harjoittelua, kurssilla pysäytettiin kädestä palkaten, treeneissä käytän varmaan suurimmaksi osaksi namikippoa.

Muuria koitettiin varmaan ihan eka kertaa. Hienosti korkealla hypyllä muurin yli ja luokseni.

Lopuksi harjoittelimme myös renkaan lävitse luoksetuloa (rengas ei ollut kiinni kehikossa). Hyvin meni sekin. Ilman kehikkoa koira ei voi suorittaa rengasta väärin, joten suoritus onnistuu joka tapauksessa.

Oman alkeiskurssimme loputtua treenasimme vielä Ticon ja Sarin kanssa samat jutut. Tico menee tosi hienosti ja keskittyy esimerkillisesti :) Vihoviimeiseksi Tico, Raisa ja Kati pääsivät revittelemään puidulle pellolle.

Tarmo selvitti taipumuskokeen!

Tarmo Jangas Da Vinci Code osallistui tänään taipumuskokeeseen Espoossa emäntänsä Sini-Satu Immosen kanssa. Tarmo sai hyväksytyn tuloksen ja loistavan arvostelun. Tuomarina toimi Anu Kokkarinen. Tässä Tarmon arvostelu, joka on oikein kivaa luettavaa :) Lopussa tuomarin suusanalliset kommentit.

Sosiaalinen käyttäytyminen:

Tarmo on innokas, vilkas ja tarmokas, ja tulee hyvin toimeen ihmisten ja koirien kanssa.

(Lisäksi suullinen kommetti "On kyllä täysin nimensä veroinen...")

Haku ja laukaus:

Sopivan laajaa, melko ilmavainuista hakua. Laukauksen jälkeen pysähtyy ja jatkaa taas hyvää hakua.

Jäljestys:

Rauhallisen varma, pääosin maavainuinen suoritus. Kania nuuski innoissaan.

(Ja tähän suullisesti lisäys että "Tarmon häntä heilui iloisesti koko jäljen ajan ja välillä se vilkuili taakseen sellainen ilme naamalla että näytti siltä kun se olisi hymyillyt ja halunnut sanoa tyyliin että ei tässä hätää, homma hanskassa - mä tiedän mitä oon tekemässä!")

Vesityö:

Ui halukkaasti ja tuo pukin rantaveteen.

Tottelevaisuus:

Tarmo tottelee iloisesti.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma:

Erittäin hyvää yhteistyötä.

Tarmo oli jo viides seitsemästä sisaruksesta, joka läpäisi taipparin. Kaikki ovat saaneet hyväksytyn tuloksen viimeisen kuukauden sisällä ekasta kokeestaan 10 kuukauden ikäisenä. Paavo ei valitettavasti saanut paikkaa kokeeseen vielä tänä syksynä ja Nuppu on ollut kesän sairaslomalla palovammojen vuoksi. Uskomaton sisarusparvi :)

Remulle SERT, Raisalle vara-SERT!

Tänään Remu ja Raisa pääsivät Tampereen näyttelyyn, jossa walesit arvosteli Vera Smirnova.

Remu Jangas Direct Action aloitti osallistumalla junioriluokkaan tuloksena ERI 1., PU-3 ja SERT!! Onneksi olkoon Remu ja Kaisa :)

Tässä vielä arvostelu:
"Eritt. hyvä tyyppi, vahva luusto, oikeat rungon mittasuhteet, kaunis urosmainen pää, kaunis kaula, hyvä selkälinja, hyvä runko, vahva takaosa, vahvaluiset raajat, laadukas turkki, hyvät liikkeet."

Raisa Jangas Duck Soup voitti narttujen junioriluokan (ERI 1.) ja sai vara-SERTin!

Raisun arvostelu:
"Erittäin hyvä tyyppi. Hyvä luusto, sopiva koko. Ikäisekseen erittäin hyvin kehittynyt. Kaunis pää. Oikea ylälinja, erinomainen eturinta. Riittävästi kulmautuneet raajat, kaunis turkki, hyvät liikkeet."

Eilen käytiin harjoittelemassa Tarmon kanssa taipparia ajatellen. Jälki meni alun ihmettelyn jälkeen tosi reippaasti ja tarkasti. Laahattua fasaania Tarmo jopa hetken ajan kantoi suussaan. Raisan kanssa otettiin myös pari noutoharjoitusta ja neiti kantaa fasaania hienosti. Uiminen nopeasti syvenevästä rannasta ensin hieman epäilytti Tarmoa, mutta hetken päässä koiraskoira jo plutasi innolla kapulaa noutaen. Toivottavasti huominen taipumuskoe menisi läpi.

Raisalle TOKOsta ALO1 ja luokkavoitto :)

Raisa alias Jangas Duck Soup osallistui 5.9 ensimmäiseen viralliseen tottelevaisuuskokeeseensa. Ikää oli vaaditut 10 kuukautta ja muutama viikko yli. Ja juoksukin ehti parahiksi loppua samana päivänä. Iltakoe järjestettiin Lahdessa ja tuomarina toimi tiukan tasapuolinen Riitta Räsänen. Pisteitä kerättiin 162 kipaletta, joka oikeutti ensimmäiseen palkintoon ja sillä heltisi myös 1. sija 8 koirakon luokassa. Koitan muistella tuomarin kommentteja pisteistä.

luoksepäästävyys 10

paikallaolo 10 Raisa meni kuin ohjekirjassa: ekasta käskystä maahan, paikalla tarkkaavaisena ja rauhallisena koko ajan ja ensimmäisestä käskystä perusasentoon istumaan. Yksi koira neljästä karkasi paikalta, mutta se ei häirinnyt likkaa.

seuraaminen kytkettynä 8,5 Muuten hyvää seuraamista, mutta loppuperusasentoa ennen unohdin hidastaa vauhtia ja niin Raisa teki huolimattoman perusasennon vinoon ja hieman taakse.

seuraaminen taluttimetta 8,5 Käännyttäessä vasemmalle Raisa oli turhan lähellä ja kosketin sitä aavistuksen polvellani ja juoksuosuudella se jäi aavistuksen (noin 10-15 senttiä normaalista hieman edessä olevasta seuraamispaikasta) jälkeen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 Raisa meni käskystä nopeasti maahan, mutta hieman vinoon. Perusasento aavistus ennakoiden, mutta kuitenkin käskyn kanssa samanaikaisesti.

Luoksetulo 8 unohdin valmistella Riesan liikkeeseen ja niin se oli lähdössä seuraamaan, mutta istahti taas salamannopeasti paikallaolo-käskystä. Luokse täyttä laukkaa ja pelkäsin ettei se saa pysäytettyä ajoissa, joten perusasentoon tullessa käsimerkki oli turhan selkeä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 Seurasi hyvin, pysähtyi hyvin, mutta perusasento lopussa aavistuksen vino.

Estehyppy 0 Raisa meinasi varastaa esteelle, jolloin komensin sitä turhan tiukasti paikalle ennen liikettä. Taisinpa jättää sen turhan kauaksi esteestä. Lopputulos oli kuitenkin se, ettei neiti hypännyt.

kokonaisvaikutus 9

Kokonaispistemäärä 162 p

ALO 1-tulos sij. 1.

Eppu-eno agility-mestari + Tico näyttelyssä

Tico Jangas Dirty Dancing osallistui ekaa kertaa viralliseen näyttelyyn Vantaalla, tuomarina toimi Nicola Imbimbo. Tico oli kuulemma enemmin hyppinyt ja leikkinyt remmillä kehässä kuin esiintynyt kauniisti, mutta neitokainen oli silti palkittu EH:lla. Tuomari oli kuulemma sijoittanut Ticon luokan neljänneksi, mutta kehäsihteeri oli vahingossa muuttanut kahden viimeisen järjestyksen, jolloin Tico oli jäänyt ilman sijoitusta.. Sari ei viitsinyt asiaa korjata, kun eihän sillä käytännössä mitään merkitystä ole kuitenkaan ;)

Itse vietin päivän Springerspanielit ry:n agilitymestaruudessa, jossa pentujen eno Jangas Blame the Dog eli Eppu voitti Agility-mestarin kiertopalkinnon haltuunsa vuodeksi tehtyään Janni Krögerin kanssa virheettömän radan ja pari sekuntia yliaikaa Maxi-3 luokasta. Saa nähdä hyppiikö D-pentue vielä mummunsa ja enonsa perässä Agility-mestareiksi?!

Valmistautumista TOKO-kokeeseen

Raisa on ilmoitettu ensi keskiviikoksi tottelevaisuuskokeeseen ja tänään tulivat paperit: 9 alokasluokan koirakkoa. Juoksun parhaat päivät ovat olleet tällä viikolla, joten uskoisin, että pääsemme osallistumaan kokeeseen. Koska koe järjestetään hallissa kävin tänään Raisun kanssa treenaamassa paikallisessa parkkihallissa. Yläkerrasta kuului hirmuinen meteli paikallisen nuorison rullalautaillessa siellä. Alussa Riesa oli hieman ihmeissään, mutta silti häntä tomerasti ylhäällä. Jo ensimmäisen seuraamisen aikana se rentoutui ja loput liikkeet sujuivat loistavasti. Nyt myös perusasennot liikkeiden lopussa sujuivat. Ensimmäistä kertaa viikkoon sain myös pylvään kiertämisen onnistumaan: se ei enää jäänyt etsimään katsellaan sopivia sulhaskandidaatteja. Kotona olemme edelleen harjoitelleet hyppyä. Nyt olemme ahkeroineet myös noutoliikkeen parissa sekä tunnarikapulalla että metallinoutoesineellä. Raisa meinaa välillä pureskella puista kapulaa, joten joudun usein huomauttamaan siitä. Pikkuneidin mielestä noutotreenit ovat siitä huolimatta äärettömän hauskoja ja se kantaa kapuloita mielellään, vaikka maasta nostaessaan se helposti innostuu hieman liikaa ja hyppää kapulan päälle... Ehkä ensi viikolla saadaan siihen apua ;) Pureskelu on kuitenkin vähentynyt ja intoa on tosi paljon, vaikka harjoitellaankin ns. pakkonoutoa. Raisan kanssa treenaaminen saa aina hyvälle mielelle. Sen kanssa on vaan älyttömän hauska touhuta, kun toinen on aina sata lasissa mukana.

Tokoilua ja agiliitoa

Tänään oltiin taas Raisan kanssa tokoilemassa Riitta Jantunen-Korrin kurssilla. Ohjelmassa oli alokasluokan koeliikkeiden läpikäyminen ilman välipalkkaa. Raisan mielenkiinto ja motivaatio pysyi hyvin yllä, joten kokonaisuudessaan harjoitus oli erittäin onnistunut, vaikka tyttösellä on juoksu hehkeimmillään. Into tekemiseen ei hävinnyt, vaikkaa liikkeet tehtiin peräkkäin ilman erillistä palkkaamista. lopussa sitten revimme lelua yhdessä. Seuraamisessa minun tulisi kiinnittää huomiota liikkumiseeni ja eritoten tasaiseen nopeuteen. Liikkeellee lähdettäessä turha katsekontakti ja koiraa kohti kääntyminen pois. Itse liikkeet sujuivat oikein hyvin, mutta loppuperusasennot ovat vielä hieman hakusessa. Niitä ollaankin harjoiteltu ihan turhan vähän. Hyppyä on harjoiteltu tätä ennen vain kotosalla, mutta se ei tunnu olevan ongelma. Täytyy vaan muistaa palkata usein malttamisesta, kun Raisu seisoo esteen toisella puoen. Viikon päästä on eka koe, jos olemme mahtuneet mukaan ja jos juoksu on jo ohi.

Eilen harjoiteltiin taas Ticon ja Sarin kanssa agilityä: hypylle lähettämistä, hypyn yli luoksetuloa, putkea erilaisista kulmista, kujakeppejä ja kontaktiesteitä. Tico meni taas oikein kauniisti, kuuliaisesti ja innokkaasti.

Nuppua moikkaamassa

Nuppu eli Jangas Dolce Vita on joutunut kesällä jättämään niin näyttelykehät kuin taipumuskokeen suorittamisenkin sisaruksilleen saatua pahat palovammat juhannuksena. Vielä edelleenkin selässä on miehen kämmenen kokoinen karvaton läikkä, mutta onneksi Nuppu on taas oma iloinen ja sosiaalinen itsensä. Nupun perhe, Pauli, Riikka ja lapset, muutti nyt kuun vaihteessa Irlantiin ja Nupun on tarkoitus seurata vasta-ainetestien ja muun paperisodan jälkeen perässä. Tällä välin se asustelee Riikan vanhempien luona.


Lähdimme eilen vielä Niinan kanssa katsomaan Nuppua perheineen Vantaalle, kun Riikka ja lapset olivat vielä viimeistä päivää Suomessa. Nupusta on kasvanut aivan valloittava, kaunis ja iloinen walesityttö kovista kokemuksistaan huolimatta. Hyvää matkaa Nupun perheelle!

Ylemmässä kuvassa trimmaamaton ja luonnonkaunis Nuppu harjoittelee näytteluasennossa seisomista, alla nupun selkä, johon on jo alkanut kasvaa uutta (aavistuksen vaaleampana erottuvaa) karvaa. Ilmeisesti osa arvesta jääkin koiruudelle loppuelämäksi.