Vankikarkuri

Free Willy!!

Tänään se sitten tapahtui. Nimittäin vankilapako. Töistä tullessani Esikoinen oli ihmeekseni työhuoneen ovella vastassa äitinsä kanssa. Hetken kuluttua myös Laikku keikautti itsensä ulos laatikosta. Toivon lauman pysyvän laatikossa vielä viikonloppuun saakka, jotta Raisan olisi päivällä helpompi mennä niitä imettämään. Toisaalta jo nyt niiden hereillä ollessa otan koko lauman touhuilemaan työhuoneen lattialle.

Pienillä piraijoilla on komea rivi valkoisia naskaleita. Poskihampaat eivät tosin vielä ole puhjenneet. Ja Raisa-parka alkaa olla hätää kärsimässä. Ei riitä, että pennut raapivat ja imevät nisät mustelmille, ne riiviöt alkavat myös purra.

Aamulla töihin lähtö ei meinaa millään onnistua, kun seurailisin vain suloisia nappisilmiä. Tähän mennessä olen kuitenkin vielä päässyt perille, vaikken enää olekaan puolta tuntia ajoissa, kuten normaalisti...

Harjoittelemme päivittäin pentujen kanssa yksitellen näyttelyseisomista jauhelihaa mutustellen. Nyt ne alkavat olla jo vanhoja tekijöitä hommassa. Eilen ne pääsivät huoneeseen rymyämään Tarmon emännän Sintun käydessä kylässä. Sinttukin nauroi, että on lapsilla suorat suolet, kun heti maidon tissittelyn jälkeen tuli yhdelle jos toisellekin pissa- ja kakkahätä. Vauhtia on jo niin paljon, ettei kameran kanssa ilman salamaa meinaa pysyä perässä. Tarmon blogista löytyykin hauskoja Sintun ottamia hauskoja kuvia taaperoista. Yhdessä näyttää siltä, että revin pennun leukoja, mutta siinä ihmetellään vaan juuri puhjenneita hampuja ;) Isänikin poikkesi eilen pikaseltaan.

Siunaa ja varjele rakasta siskoani

Leikit sen kun kovenee pentujen kesken ja lelujakin kannetaan jo reippaasti. Jossain vaiheessa sain koko siirrellä hiiri-lelua pois pissapapereilta. Eikä tuo niin sanottu sisäsiisteyskään voi olla kuvittelua. Eilenkin lähes kaikki pissat löytyivät papereilta tai vetpediltä papereiden vierestä ja vauvat todella suuntaavat horjuen kohti papereita heti herättyään.

Lelujen luomoissa

Tänään pentujen ulkoillessa työhuoneessa olivat ne uskomattoman suloisia väsyttyään. Yksi kerrallaan ne kömpivät syliini (vain 3-4 ensimmäistä mahtui) ja loput painautuivat tiiviisti jalkojani tai selkäpuoltani vasten. Ovat ne suloisia veitikoita, ei voi mitään.
Totiset torvensoittajat

Kolmen viikon rajapyykki

Kylläpä aika rientää. Pennut täyttävät tänään 3 viikkoa :)

Eilen naperot saivat tavata kaksi tulevaa omistajaperhettä. Ensiksi saapuivat Hakalat Pirkkalasta, vanhemmat Janne ja Tiina sekä lapset Siiri, Valtteri ja Petteri. Pennut istuivat lasten sylissä ja urospennut pääsivät tutustumaan suureen maailmaan työhuoneen lattialle. Pennut saivat myös maiskutella uudelleen jauhelihaa ja hyvin se maistuikin. Pallopoika otti pitkät torkut sylissä.

Iltapäivällä kävivät myös yhden narttupennun tuleva perhe kahden tyttärensä kanssa pentuja katsomassa. Vierailun aikana huomasimme, että usealle pennulle oli jo puhjennut alakulmahammas tai kaksi.

Pennut pääsivät myös tutkimaan työhuonetta Raisan niitä imettäessä. Takajalat eivät meinaa aina ihan kantaa, mutta yritys on jo kova.

Esikoinen tutkimusmatkalla

Tänä aamuna pentulaatikkoa siivotessani pennut levisivät jo lahjakkaasti koko huoneeseen. Pentulaatikossa oli uskomattoman siistiä, koska melkeinpä kaikki pissat ja kakat oli oikeasti tehty vessaosan sanomalehdille. Pennut tykkäävät sen sijaan nukkua puhtaalla vetpedillä.


Viime päivinä noista naperoista on kehittynyt syötävän suloisia pieniä yksilöitä. Tekisi mieli vaan koko ajan paijailla niitä ja pitää pieniä sylissä. Etenkään, kun niillä ei vielä ole kunnon naskalihampaita ;) On jo vaikea saada itseään otettua niskasta kiinni ja lähteä pois pentulaatikon luota natiaisten ollessa hereillä. Onneksi ne sentään nukkuvat vielä suurimman osan ajasta...

Tänään iltapäivästä ystäväni Taru poikkesi meille kyläilemään ja samalla otettiin pennuista esnimmäiset seisotuskuvat. nauroimme Tarun kanssa, että pitää olla tosi nopea, jos meinaa naperoista saada jonkinlaiset kuvat: mitä kauemmin ne saivat syödä jauhelihaa, sitä innokkaammiksi ne tulivat ja sen vaikeampi oli saada pidettyä jalat paikallaan. Pennut otettiin laatikosta työhuoneen lattialle ja pian ne löysivätkin tiensä Raisan luo maitobaariin. Ja sen jälkeen kakattiinkin ihan urakalla. Muutenkin on ollut jännä seurata, kuinka noin pienillä on selkeä halu "laatikko"siisteyteen, koska ne hoipertelevat heti herätessään sanomalehtipapareille pissalle. Uskomattomia taaperoita :)

Huovisen Reetta soitteli Paavon Jangas Dirty Harry kuulumisia ja he olivat saaneet EH1. Korpilahden näyttelystä. Paavo oli kuulemma porukan ainoa EH:n saanut, muille oli jaettu H:ta. Eli ei yhtään hullummin. Tuomarina toimi Matti Tuominen. Trimmauskin oli jäänyt kuulemma viimeiseen iltaan...

Horjuvia askeleita ja jauhelihan maiskutusta

Pentulaatikon lauma on kasvanut ja kehittynyt hurjaa vauhtia viime päivinä! Keskiviikkona Sanna kävi äitinsä kanssa kylässä ja samalla vierailulla otin hetkeksi Pallotytön seikkailemaan työhuoneen lattialle. Tyttö on uskomattoman reipas tapaus ja käveli pitkin matolla, muovipussin päällä, pyyhkellä ja pariin kertaan laminaatillakin, jolta se tosin joutui palaamaan takaisin, koska tassut luistivat alta kuin bambilla järven jäällä konsanaan.

Pennut ovat alkaneet leikkiä entistä enemmän keskenään ja ne ovat hyvin innokkaita käyttämään hampaatonta suutaan. Ne tarttuvat kaveria kunosta, niskasta tai jalasta, ihan siitä riippuen mikä sattuu olemaan parhaiten hollilla. Naperoiden mahat ovat edelleen suloisen pullukat ja etutassut ovat kuin kevyillä michelin-ukoilla. Kokoa ja näköä on tullut sitten viime viikon. Pallotyttö suurimpana painaa 1300 grammaa ja pieni ja pippurinen Hämäläinenkin 970 grammaa.

Pennut ovat olleet jo niin innokkaita käyttämään suutaan, että hankin niille ensimmäiset (kissan)lelut. Raisa tosin edelleen lapsellisena tyyppinä oli sitä mieltä, että lelut kuuluivat todellisuudessa sille... Leluja on tutkittu ja ihmetelty ja onpa niitä yritetty napata suuhunkin. Raisallekin jouduin etsimään uuden lelun kaapista, jotta se ei tuntenut itseään sorsituksi.
Naamiotyttö tutustuu uusiin leikkikaluihin

Eilen vierailemassa olivat Niinat (2 kpl) ja tänään oppilaistani Chrisu ja Alle, jotka tekevät pennuista ja niiden kehityksestä diplomityön 9-luokan lopettaessaan. Tänään pentujen elämässä tapahtui muutenkin ihmeitä. Pentulaatikosta poistettiin väliseinä ja loppuosaan lisättiin sanomalehtia ja lehtisilppua vessaosaksi. Uskomatonta, mutta totta, sieltä löytyikin heti ensimmäiset pissat ja kakat.

Tänään maisteltiin myös ensimmäistä kertaa jauhelihaa ja se maistuikin niin hyvin, että pennut meinasivat imeä myös sormet mukana. Maito toki tekee yhä edelleen kauppansa.

Raisan mielestä vieraat ovat todella kivoja, ja ainoa ongelma koituukin siitä, ettei se aina meinaisi malttaa hoitaa vauvojaan, kun se vaan haluaisi istua vierailijoiden sylissä tai vieressä. Onneksi pennut inisevät aniharvoin. Tyytyväisiä tyyppejä siis.

Peruutusten vuoksi kaksi sijoitusnarttua etsii vielä omaa rakastavaa ja harrastavaa kotia ensisijaisesti pääkaupunkiseudulta.

Verinäytteenottoa järjestetään Hakunilassa kahtena seuraavana tiistaina ja Hemuli kahden poikansa kera on ainakin ilmoitettu mukaan. Tarmo ja Nuppukin toivottavasti pääsevät mukaan.

Pentulaatikon uutisia

Pallotyttö on aika söpöliini

Raisan pennut muuttuvat päivä päivältä enemmän pennun oloisiksi. Vielä toistaiseksi ne ovat rauhallisia, suloisia ja helppoja. Mutta kokemus on opettanut, että jo muutaman viikon päästä täällä on hurja riiviölauma, jonka hampailta ei säästy mikään... Hampaista puheen ollen, ne eivät ole vielä puhjenneet, mutta tuntuvat kyllä jo ikenien läpi. Ainakin yhdellä tytöistä voi jo nähdä pienen rivin kohoumia ikenien alta.
Kaveria toi jo tarttua korvasta hampaattomalla suulla


Pennut ovat entistä innokkaampia tarttumaan toisiinsa hampaattomalla suullaan ja yrittävät jo ravistaa kaveria niskasta. Tassulla voi myös töniä sisaruksia ja suloisimmillaan ne makaavat kaverin kainalossa todella suloisen näköisenä.

Kaverin kainalossa

Eilen pennut saavuttivat 16 vuorokauden iän ja samalla lopetettiin myös Bio Sensor-ohjelma eli nyt jatketaan muuten vaan vauvojen hellimistä. Raisa syö edelleen hyvin, pennut tuntuvat saavan mahansa täyteen ja ovat tyytyväisiä. Nyt mahatkin ovat hyvässä kunnossa enkä ole kakkoja siivonnut muutamaan päivään lainkaan pentulaatikosta. pennutkin tuoksuvat ihanasti vain koiranpennuille kakan sijaan :)

Korvat ovat jo kunnolla auenneet ja sain naperot reagoimaan tänään imurin ääneen. Eivät tuntuneet ääntä pelästyvän, mutta lähtivät kyllä liikkeelle. Kun alan pentulaatikon laidalla höpöttää, nousevat pentujen päät ja ne tulevat katsomaan, mistä ääni tulee. Pian Raisakin lompsii paikalle ja niin maitobaari aukeaa taas kerran.

Raisa hoitaa tunnollisesti jälkikasvuaan

2 viikon ikäiset nappisilmät

Viime päivinä pentujen kehitys on ollut hurjan nopeata, vaikka itse olenkin saanut sitä seurata tavallista vähemmän. Viikonloppuna pentuja nähdessä tuntui, että joka tapaamisella ne olivat oppineet uusia juttuja.

Torstaina Sari poikkesi täällä ja poistimme pentujen takajaloista tikit leikattujen kannusten kohdalta. Ei ollut ihan helppo juttu, mutta se kävi Sarilta varsin kätevästi, kun minä pidin pennusta kiinni. Yksistään tuo kuului kategoriaan "tehtävä mahdoton". Torstaina suurella osalla pennuista silmät olivat ainakin silmänurkasta auenneet, mutta viikonlopun aikana joka tyypille on tullut tummat nappisilmät. Ne näyttävät ja kuulostavat aivan lelukoirilta.

Yhä ylös yrittää, selkänojalle hän kiipeää...

Naperot harjoittelevat kävelyäkin ahkerasti. Välillä ihan laatikon päästä päähän. Tuntuu, että pojilla on hieman parempi koordinaatio kuin tytöillä, tai sitten ne ovat innokkaampia ottamaan jalat alleen.

Pennut ovat myös ymmärtäneet, että samassa yksiössä majailee muita samanlaisia taaperoita. Ne ovat innokkaita tarttumaan niin omiin tassuihinsa, kaverin korviin tai tassuihin ja imemään sormiani. Suussa ei ole vielä hampaita, joten nämä yritykset tarttua toisiin ovat vielä hyvin vaatimattomia. Kaipa sitä täytyy etsiä jo ekat lelutkin vaaveille, kun ne kerran ovat ymmärtäneet, että suulla voi tutkia tätä suurta maailmaa.

Nyt antibioottien vaikutus on mitä ilmeisimmin loppunut, koska pentulaatikko säilyy puhtaana ja kakat ovat kiinteitä. Madotusrumbakin on alkanut. Raisa on axilur-kuurilla ja pennut saivat eilen ensimmäistä kertaa Canex-tahnaa, vaikka olivatkin sitä mieltä, ettei se todellakaan vedä vertoja äidin maidolle.

Viikonloppuna osallistuin MH-toimitsijakurssille saadakseni käytyä myös nuo Kennelliiton tulevat säännöt ja kuvausten anomiset läpi. Päivät olivat todella pitkiä (lauantaina olin matkassa 11 tuntia), mutta antoisia. Hauskaa oli ja käkätettyä tuli taas koko viikon edestä. Ihan heti ei taida Arjan "esileikki": "täällä olis patukkaa tarjollaa" tai A-P:n "Yksi pieni etäleikkijä leikki näin, aurinkoista linjaa eteenpäin..." unohtua. Meillä oli hyvä (ja tietysti mitä mainioin) edustus paikalla, kun matkaan lähtivät minun, Arjan, Niinan ja Sarin lisäksi myös Laura, Virpi ja Hanna. Piknik oli erittäin onnistunut ja minulla oli hyvä mieli, kun maha oli täynnä :) Erityisesti Niinan porkkanakakku oli taas suussasulavaa. Virpi tuli vielä meille yöksikin.

Meidän painaessamme pitkää päivää Espoossa hoiti toisen urospennun tuleva omistaja Viivi pentuja ja aikuisia koiria kotona. Suuren suuri kiitos Viiville avusta, jota ilman en olisi viikonlopusta millään selvinnyt. Lauantai-iltana myös serkkuni Ville ja avovaimonsa Kati kävivät meitä moikkaamassa.

Pennut alkavat katsella maailmaa

Eilen pennut täyttivät 10 vuorokautta ja Esikoinen, Pisama sekä Hämäläinen alkoivat hieman jo nähdä maailmaa aavistuksen avautuneiden silmäluomiensa välistä. Muillakin näkyi tänään jo pienen pieni viiru silmänurkassa. Hämäläinen (joka ei näytäkään olevan kovin hidas) avasi jo toisen silmänsä lähes kokonaan. Kuva on varsin epäselvä, koska en halua käyttää salamaa, kun toisen silmät ovat vasta auenneet.

Paino ehti kaikilla kaksinkertaistua ja punnitseminen on lopetettu, kun pienet mönkiäiset kiipeävät nopeasti ja tehokkaasti pois vaa'asta... Muutenkin pennuista on tullut tehokkaita liikkujia viime päivinä. Välillä ne pysyvät jo kaikille neljällä jalalla ja kulkemista voisi lähestulkoon kutsua kävelyksi, vaikka maha kulkeekin vielä lähellä lattianrajaa.
Pallopojan ensiaskeleita

Raisa saattaa viettää useamman tunnin yhteen menoon pentulaatikossa ja sen jälkeen se saattaa olla yhtä kauan muualla touhuilemassa. Lenkkeily on edelleen hyvin lyhytaikaista ja kotiin tullaan nelivetoa - "kai vauvoilla on kaikki hyvin?" kysyy Raisun ilme.

Tänä aamuna Raisa sai viimeisen antibiootin ja poistin tikit sen mahasta. Haava on tosi siisti ja tänä aamuna pentujen kakattua laatikkoon ja pyörittyä siinä kakkavellissä, jouduin pesemään (= huuhtelemaan lämpimällä vedellä) kaikki pennut yksi kerrallaan, toivoin erittäin hartaasti, että kakka muuttuisi kovaksi jälleen lääkekuurin loputtua. Aloitin eilen myös pentujen kynsienleikkuun. Tänään jatketaan seuraavien pentujen kanssa ruljanssia.

Kotirutiinimme sisältää siis paljon pyykinpesua, bio sensor-ohjelmaa, pentujen ihastelua ja aina välillä otan yhden pennun kerrallaan mahalleni makailemaan lueskellessani tai katsoessani TV:tä. Raisa syö kolme kertaa päivässä ja saa käytännössä niin paljon ruokaa syödäkseen, kuin vaan jaksaa hotkia. Pennut kasvavat ja ovat tyytyväisiä.

Pentulaatikossa alkaa olla vipinää

Naperot kasvavat

Tänään saapui sähköpostissa iloinen yllätys: Sinttu oli askarrellut blogilleni uuden (ja ihkaensimmäisen!) bannerin :) Katsokaa ja ihastelkaa. Kuvassa on D-pentue noin viiden viikon iässä ja natiaislauman kuvaaminen sai aikanaan hien virtaamaan ja hermot koetukselle. Kuvassa ovat vasemmalta alkaen Remu, Manteli, Paavo, Tarmo, takana riehumassa Raisa ja Raisan takana piilossa Tico, josta näkyy vain päälaki sekä kiltisti makoileva Nuppu. Saakohan tästä yhdeksän pennut jengistä ikinä yhteiskuvaa?! Sinttu kyllä lupautui jo talkoisiin, joten kaipa se on pakko yrittää ;)

Muuten pentulaatikossa on vielä rauhallista, mutta pennut ovat kuitenkin jo aikamoisia "menopelejä", jotka hoipertelevat reipasta vauhtia tappijaloillaan, ainakin maitobaarin auetessa. Raisa viettää yhä enemmän aikaa poissa pentulaatikosta ja käy vaan imettämässä siellä pienokaisiaan. Pennut saattaavat nukkua muutamankin tunnin keskenään tyytyväisinä, kunhan mahat on täynnä. Maitoa tuntuu tulevan todella paljon, koska naperot saavat mahansa hetkessä täyteen. Kakka on edelleen löysää, vaikkeivat pennut olekaan ihan niin pahassa sotkussa kuin ennen. Josko tämä helpottaisi parin päivän päästä, kun Raisan antibioottikuuri loppuu. Silloin saan poistaa myös tikit niin pennuilta (kannusten kohdilta) kuin Riesaltakin. Pentujen silmät ovat edelleen tiukasti ummessa eivätkä ne vielä kuule.
Yllä Pallotyttö kiitää ruokailemaan
Vaikka muuten kehitys etenee vielä näennäisen hitaasti, on suurin osa pennuista jo ehtinyt kaksinkertaistaa painonsa. Ensimmäisenä ehti Hämäläinen (7. vrk), seuraavana päivänä Pallopoika ja Laikku ja tänään (9. vrk) Pallotyttö, Tumma poika ja Pisama. Eivätköhän Esikoinen ja Vauhtiraitakin pian kaksinkertaista painonsa. Pentujen painot vaihtelevat tällä hetkellä 515 ja 715 gramman välillä. Ihan potria lapsia siis.

Eilen Niina ja Vaikka-vaari poikkesivat kylässä. Veikka tosin sai pitää etäisyyttä Raisaan ja vaaveihin eteisessä oleskellessaan. Raisa ei juuri isästään välittänyt, kun pappa ymmärsi pysyä tarpeeksi kaukana Raisun pienistä kullannupuista.

Näyttää siltä, että kaikille hauvavauvoille on jo koditkin odottamassa. Neljä niistä jäänee pääkaupunkiseudulle, kaksi Pirkkalaan, yksi Kouvolaan, yksi Ouluun ja yksi Ruotsiin saakka. Sijoitan muutaman tyttären.

Viikon ikäisiä naperoita

Raisan vauvat ovat täyttäneet tänään yhden viikon. Ja kasvaneet ihan silmissä. Hämäläistä lukuunottamatta pennut ovat jo yli puolikiloisia. Neiti Hämäläinen painaa jo sekin 445 g eli se on tänään ehtinyt tuplaamaan syntymäpainonsa ensimmäisenä pennuista :) Päivitin kotisivuille kuvia lasten 1-viikkos synttäreiltä. Päivää on juhlittu ankarasti maitobaarissa...

Paavo Jangas Dirty Harry ehti Reetan kanssa Tampereen näyttelyyn, josta tuloksena tällä kertaa EH. Jatkoa seuraa.

Itse vietinkin aamun agilitykisoissa tulospalvelussa. Raisan kanssa toivoisin pääseväni kisaamaan taas kesä-heinäkuussa, saas nähdä miten se aikanaan toipuu pentujen hoidosta. Tällä hetkellä sen saa kuljetettua korkeintaan parinsadan metrin päähän kotiovesta.

Tässä vielä kuvia viime viikonlopulta Poohin aiemmasta Redspot's-kennelin pentueesta, jotka ovat kuvissa 8-viikkoisia. Kiitokset kuvista Jan Sörlille:

Lastenkammarin kertomuksia

Tuntuu, että viikko on kulunut taas nopeasti. Vaikka kyllähän tuo oli viikko väsyttävämmästä päästä. Ensin sunnuntain pentujen synnytyksen seuraaminen Arjan kanssa, ja lopulta eläinlääkäriin lähtö ja kesiarinleikkaus. Onneksi Lotta ilmoitti äidilleen, että olis parempi jättää tytär ystävineen yksin kotiin... Vastaanotolle lähteminen yksin Raisan ja pentujen kanssa, ajaminen vieraaseen paikkaan huolestuneena ja pentujen hoito klinikalle olisi ollut hyvin työlästä, jos ei suorastaan mahdotonta ilman Arjan apua. Onneksi myös Marjukka 911 oli langan päässä kullanarvoisine neuvoineen. Mitä tekisinkään ilman teitä?! Marjukka onkin ollut se henkinen tuki kaikkien pentueideni kanssa ja osannut neuvoa ja avustaa mitä kummallisimmissa pienissä ongelmissa ja on jaksanut vastata kaikenlaisiin naurettaviinkin kysymyksiin vuosien varrella. Ei tainnut rouva tietää, mihin nenänsä pisti, kun Kati minulle aikanaan myi ;)

Pennut saavuttavat huomenna viikon iän. Jo näin lyhyenä aikana pennut ovat kovasti muuttuneet ja kehittyneet. Siinä kun alussa olin huolissani pienestä Hämäläisestä (Niina nimesi tytön jo Marjukaksi), on huoli muuttunut ilahtuneeseen pentujen kehityksen seuraamiseen. Tyttö on selvästi taistelija eikä jää kuin korkeintaan koossa jälkeen sisaruksistaan. Nukuin viikolla vuodesohvalla pentuhuoneessa ja uni oli katkonaista ja heräilin välillä pentujen tai Raisan ääniin. Tämä väsymys alkoi tuntua jo päivisinkin painavan. Viime yönä siirryin taas omaa sänkyyn ja kyllä uni maittoikin. Raisakin hyväksyi muutoksen ongelmitta.

Alkuviikolla Raisaa ei saanut pentulaatikosta kuin väkisin pissalle, nyt se ottaa jo "ommoo lommoo" aina imetysten ja pentujen pesun välillä. Pennut tuntuvat olevan äärettömän tehokkaita "imureita", jotka tyhjentävät tissit jo hetkessä. Ne nukkuvat suuren osan ajasta keskenään tyytyväisyydestä tuhisten ja Raisan mennessä pentulaatikkoon naperot punnertavat tynkäjaloillaan ryömien eteenpäin ja nostavat kurttuiset nokkansa ylös suunnistaen tehokkaasti ja varsin nopeasti nisille. Sitten ne imevät hännät sojottaen ja takajalat pitkälle ja niitä seuratessa saattaa kuulla kuinka neste kulahtaa kurkusta alas. Pienet imukupit irrottavat otteensa vasta mahan täyttyessä söpöksi palloksi ja nukahtavat taas kauneusunilleen. Imettäessään Raisa myös pissattaa pennut ja puhdistaa niitä. Valitettavasti vaan pentujen mahat ovat löysällä ja ne ovat toisinaan aikamoisessa sotkussa. Lienisikö löysät mahat seurausta Raisan syömistä antibiooteista? Hyvin nuo naperot tuntuvat silti voivan.

Eilen Ticon emäntä Sari kävi kylässä ja Raisa otti kaiken ilon irti Sarin tapaamisesta parkkeeraten itsensä ihan liki, lähes Sarin syliin. Riesa ei ollut yhtään suojeleva tai hermostunut pentujensa puolesta vaan päinvastoin tuntui toivottavan Sarin sydämellisesti pentujaan ihmettelemään. Isomummu Katikin saa taas loikoille vanhalla tutulla paikallaan työhuoneen sohvalla eikä mummoa häädetä pois pentujen läheltä. Rauha on siis palannut kaiken puolin maahan ja elämämme on taas tasoittunut uomiinsa. Sarin kanssa punnitsimme pennut ja jatkettiin taas Bio Sensor-ohjelmaakin joka päiväiseen tapaamme. Pentujen painot olivat 385-580 gramman välillä. Pienin on edelleen Hämäläinen ja suurin Pallotyttö, myös Laikun ja tumman pojan painot ylittivät puoli kiloa.


Tällä hetkellä meillä on siis hyvin rauhallista, mutta parin-kolmen viikon päästä yhdeksikkö saa varmaan sellaisen menon ja meiningin tähän huusholliin, jottei pahemmasta väliä. Nyt saan vielä hetken aikaa keskittyä pentujen ihasteluun, tuoksutteluun ja helppoon elämään.

Tarmon agiliitotreeneissä ja vaavit kasvaa

Tämä ei ole punavalkoinen salama, vaan Tarmo-tomera...
Eilen pääsin seuraamaan Tarmon aka Jangas Da Vinci Code agilitytreenejä. Tarmo ja Sinttu ovat kehittyneet huimasti sitten viime näkemän ja Tarmo loikkii jo isojen koirien tavoin maxi-esteitä. Radan suorittamien meni jo kokonaisuudessaan hyvin, vaikka kepit ovat vielä vaiheessa. Tarmokin on saanut hurjasti lisää vauhtia, intoa ja keskittymistä, vaikkei ihan vielä sellainen tuulispää olekaan kuin muut sisaruksensa. Rata oli varsin haastellinen ja tuntui mielestäni huomattavasti vaativammalta kuin 1-luokan rata. Tälläisten harjoitusten jälkeen 1-luokka saattaa tuntua jo ihan helpolta nakilta... Toivottavasti näemme Tarmoa ja Sinttua kesällä jo kisoissa ja eritoten agirodussa :)


Hauvavauvoille ei kuulu mitään uutta ja ihmeellistä. Ne kasvavat kohisten (painot eilen 330 - 525 grammaa) ja ovat varsin tomeria tyyppejä mitä tulee ruokailuun maitobaarissa. Yleensä pentulaatikosta kuuluu vain tyytyväinen mussutus ja tuhina. Kakkoihin on kyllä välillä valitettavasti sotkeuduttu, Raisa kun ei näköjään jaksa kaikkia kakkoja hoitaa pois päiväjärjestyksestä yhtä tehokkaasti kuin mummunsa aikanaan.

Raisa on edelleen antibioottikuurilla ja tikit ovat ihan hyvin parantuneet. Pentuja mokomat ompeleet eivät tunnu haittaavan, eikä Raisakaan ole niistä kinnostunut ja hermostunut millään tavalla. Silloin tällöin suurperheen äiti haluaa tulla itse vauvaksi kainalooni, mutta muuten aika kuluu pentujen parissa. Tuntuu kuitenkin siltä, että pennut savat kerralla imettyä maitoa niin paljon, että ne ovat pidempiä aikoja tyytyväisinä keskenään.

Koditkin on melkein kaikille tyypeille alustavasti, vain sijoitusnarttujen (yksi niistä muuttaa tosin Pirkkalaan) tuleva asuinsija on vielä selviämättä.

Tässä vielä kuvia vauva-aitauksesta:
Mahan täytyttyä pennut tippuvat tissiltä...
"Palvelija, saisko tilata tänne pentulaatikkoon mukampia tyynyjä?"
Vaaleanpunaiset polkuanturat ja kirsut ovat aika huvittavan näköisiä.

Tänään aloitettiin Bio Sensor-ohjelma

D-pentueen tavoin aion käyttää tällekin pentueelle Bio Sensor-ohjelmaa. Tänään aloitimme tämän homman. Hauska oli heti nähdä eroja pentujen välillä: toiset protestoivat asiaa vastaan, muutamat olivat ihan tyytyväisiä pienestä stimuloinnista huolimatta. Aiemmin olen käyttänyt Bio Sensor-ohjelmaa kokonaisuudessaan D-pentueelle ja osittain B-pentueelle. C-pentue jäi tämän osalta välistä. Luonteeltaan D-pentue on kokonaisuudessaan kasvateistani paras, C-pentueessa on eniten ongelmia juuri keskittymis- ja stressinsietokyvyn osalta. Johtuvatko erot Bio Sensor-ohjelmasta, perimästä, omistajista vai vähän kaikesta, niin sitähän ei voi tietysti kukaan voi varmasti sanoa. Suurimmat erot pentujen välillä tässä suhteessa ovat kyllä olleet nähtävissä jo 7-viikkoisena pentutesteissä, joten tuskin uudet omistajat ovat ainakaan eniten asiaan vaikuttaneet. Haittaa tästä ei ainakaan ole ollut :)

Bio Sensor-ohjelma suoritetaan pennuille 3-16 vuorokauden iässä kerran päivässä. Tämä on Yhdysvaltain armeijan 1970-luvulla kehittämä ohjelma, jonka tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä. Pentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivista juuri ensimmäisten viikkojen aikana, ja Bio Sensor-ohjelma kohdistuu juuri tuohon ikäkauteen. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutus koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Näin pennun hermosto kehittyy varhemmin ja niiden ongelmanratkaisukyky ja stressinsietokyky paranee. Samanaikaisesti Bio Sensor hyödyttää pentua myös sosiaalistamisen kannalta, ja menetelmä totuttaa pentua käsittelyyn. Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin, ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa. Ohjelman on todettu parantavan myös vastustuskykyä.

Ohjelma toistetaan kerran päivässä, mutta ei useammin, sillä liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pentu kerrallaan käydään kaikki viisi kohtaa läpi ja jokainen osio kestää 3-5 sekuntia:

1. Kosketusärsyke
Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä vanupuikolla. Ei ole väliä ilmaiseeko pentu tuntevansa ärsykkeen vai ei.

2. Pää ylöspäin pystyasennossa
Pidetään pentua molemmissa käsissä niin, että se on pystyasennossa, pää hännän yläpuolella.

3. Pää alaspäin pystyasennossa
Kuten edellä, mutta pää alaspäin.

4. Selkäasento
Pidetään pentua selällään kämmenillä.

5. Lämpöärsyke
Asetetaan pentu mahalleen märälle, jääkaappikylmälle pyyhkeelle. Pentua ei estetä, jos se yrittää ryömiä pois alustalta.

Seuraavasta linkistä löytyy lisätietoja ja kuvia ohjelmasta:
http://dianaskerries.aresbiz.com/WebPage12.htm

Sitten hiukan kuvia vaaveista:




Pienet nöpönenät alkavat saada hiljalleen väriä vaaleanpunaisiin kirsuihinsa.


Piäni Hiras Hämäläine on aikas söpö.


Tissitellessä tyyli on vapaa.

Pennut parin päivän ikäisinä

Yritän kovasti reipastua ja saada kotisivutkin päivitettyä lähiaikoina kunnolla. Ja kuviakin on eilen pennuista otettu, mutta en ole niitä vielä saanut nettiin. Pentupäiväkirjaakin aloittelin, muttei sekään ole vielä juuri edistynyt. Ensimmäiset pentumaiset päivät ovat vaatineet niin paljon voimavaroja, että tämä nettiraportointi on ollut sivuosassa.

Raisa on yhä edelleen esimerkillinen äiti, joka viettää kaiken aikansa pentulaatikossa yhdeksikköään hoivaten. Ruokaa se syö kolmesti päivässä ja annokset ovat niin suuria kuin tuore äiti saa vaan millään syötyä. Maitoa tuntuu hyvin riittävän, koskapa pennut ovat hiljaisia ja tyytyväisiä. Punnitsin tänään koko lauman ja painot vaihtelivat 260-420 grammaan. Kaksi pienintä keisarinleikkauksessa syntynyttä "Hiras Hämäläinen" ja "Pallopoika" on vielä painoltaan alle 300 grammaa, muut 300-400 gramman välissä ja suurin "Pallotyttö" painaa jo tuon 420 grammaa. Juu, ja nämähän on vaan ne pentulaatikkonimet eli ne "työnimet". Rekisterikirjoihin tulevat nimet alkavat E:llä ja pentujen omistajat antavat aikanaan ihan oikeat lempinimet.

Tällä kertaa pentulauma on niin suuri, että osaa naperoista on vaikea erottaa toisistaan. Hiljalleen vasta alamme tutustumaan toisiimme. Tuo Hämäläinen erottuu helposti pienen kokonsa takia, vaikka tällä hetkellä se on ihan yhtä törmäkkä kuin muutkin sisaruksensa, vaikka joutuukin tekemään hieman enemmän töitä ängetessään nisille.



Kuvassa Raisan "Esikoinen"

Pennut syntyivät eilen

Raisa yllätti viikonloppuna toden teolla. Normaalisti synnyttävän nartun lämmöt laskevat selvästi edellisenä päivänä, mutta Raisan lämpöjen lauantaiaamusta (klo 7 37,2 C ja klo 11 36,9 C) laskettua ne nousivat taas lähes normaalilukemiin (37,4 C) iltapäivää kohti ja ajettelin ettei meillä vielä synnytelläkään. Oletin mitanneeni väärin tuon erittäin alhaisen lämpötilan. Ehkä mittari olikin osunut suolessa kakkaan? Illalla Raisa aavistuksen läähätteli, mutta oli muuten hyvin rauhallinen. Nukuin yönkin itse makoisasti ja sunnuntaina aamulla Raisu herätti minut seitsemältä. Pissalenkiltä palatessamme siltä tulikin jo sikiövedet pihamaalle ja synnytys oli siis käynnissä. Nopeasta meininkiä siis. Viisi pentua syntyi nopeasti ja helposti yhteentoista mennessä.

Raisan supistukset alkoivat 7.56 ja ensimmäinen pentu "Esikoinen" (myöhemmin Essi eli J. Enttententten) näki päivänvalon klo 8.28. Tyttönen painoi 320 grammaa ja sillä oli takakannukset. Essi syntyi pää edellä. Raisa putsasi itse pennun kalvoistaan, katkaisi napanuoran ja alkoi imettää ensimmäistä pentuaan.

Seuraava pentu eli "Pallotyttö" (myöhemmin Lotte eli J. Elin Kelin Klot) syntyi 9.59 myös pää menosuuntaan eli ulospäin ja painoi 370 g. Lotten mukana tuli myös istukka ulos ja Raisa sen saikin syödä.

Kolmantena päivänvalon taas pää edellä näki ensimmäinen poika, hyvin tumma väritykseltään ja tylsästi se oli pentulaatikkonimeltään "Tumma poika" (myöhemmin Dante eli J. Even-Stevens). Dantelle oli kerääntynyt painoa 350 g ja syntymäaika oli 10.17.

Neljäs tulokas oli "Pisama" (myöhemmin Tara eli J. Enni-Menni), sekin tuli maailmaan pää edellä heti veljensä perään eli klo 10.23. Kummankin näiden pennun mukana tuli istukka (Raisa sai taas syödä ne). Taralla painoa oli 320 g ja takajaloista löytyivät myös kannukset.

Ei mennyt kauaakaan kun neljäs tyttö ilmoitti tulostaan ja muutaman supistuksen voimin tuli maailmaan taas pää edellä. Tämä neiti eli "naamiotyttö" (myöhemmin pipsa eli jangas Easy-Peasy) painoi myös 320 g ja syntyi 10.50.

Porukasta löytyi siis neljä narttua ja yksi varsin ruskeavoittoinen uros. Muutaman tunnin Raisa otti ihan rennosti ja hoiteli pesuettaan. Onkin ihan tavallista, että ensimmäisen kohdun sarven tyhjennyttyä tulee pidempi tauko, etenkin jos pentue on suuri. Raisasta tunsi ongelmitta, että pentuja on vielä useita sisällä. Arja saapui "kahville" (tarjoilut olivat hieman heikkoja) seuraa pitämään, mutta vielä kolmenkaan aikaan ei seuraavaa pentua kuulunut, vaikka Raisalla oli noin kahdesta asti koko iltapäivän voimakkaita supistuksia. Soitin taas Marjukalle, joka neuvoi meitä lähtemään juoksulenkille ja niin tehtiinkin. Supistuksista huolimatta pentu ei vaan saapunut. Onneksi Arja oli paikalla ja niin jo syntyneet pennuut pakattiin lämpöpullojen ja pyyhkeiden väliin koriin ja Raisa Arjan auton takakonttiin. Kuudelta illalla jouduimme siis lähtemään eläinlääkäriin Herttaan. Siellä eläinlääkäri tutki Raisan hetimiten, se oli jo aivan puhki eikä oksitosiinikaan saanut enää supistuksia selkeästi kovenemaan, niin kauan tyttö oli ponnistanut. Käsinkään pentua ei saatu ulos, niin kummallisessa asennossa se oli.

Raisa siis keisarinleikattiin, koska pieni ja siinä vaiheessa heikko pentu oli väärässä asennossa (pää taaksepäin) ja tukki ulostulon muiltakin. Pentuja oli vielä neljä kohdussa: kolme narttua ("Hidas Hämäläinen eli Wilma aka J. Ees-Taas, "Vauhtiraita" tuleva Ella eli J. Elli-Velli ja "Laikku" eli Hani J. Eye-Popper) ja yksi uros ("Pallopoika" eli Sakke J. Eager-Beaver). Wilmaa jouduttiin elvyttämään, niin kauna se oli ollut ilman kalvoja synnytysteissä, sen tarttuminen nisään oli alussa myös heikkoa. Muut olivat pirteitä ja reippaita alusta asti ja imivät heti kuin vanhat tekijät. Raisa tuotiin viereemme tutkimuspöydämme vielä nukkuvana ja pentuja laitettiin jo sen nisille. Heti herättyään Raisa jatkoi kotona alkanutta hoivaamistaan. Eläinlääkärikin nauroi, että oli hyvä, kun ensimmäiset pennut olivat syntyneet kotona, niin Raisa tiesi heti mitä tehdä saatuaan pennut taas lähelleen.

Tientukkina ollut narttupentu, joka sai lempinimen "Hidas Hämäläinen" on vielä muita pienempi ja heikompi, joten sitä saa seurata tarkkaan lähiaikoina. Kyllä siitäkin pienestä sentään ääntä lähtee: mokoma herätti minut huudollaan neljän aikaan aamulla, kun isommat sisarukset olivat pikkusiskon työntäneet pois nisältä varsin törkeästi kokoaan hyväksi käyttäen. Raisa keisarinleikattiin Hertassa ja hoito oli tosi hyvää, se pääsi lähes samantien leikkauspöydälle, kun selvisi, että pentu on niin hassussa asennossa, ettei se pääse millään itsekseen ulos kohdusta.

Iltamyöhällä pääsimme kotiin ja Raisa on hoitanut hienosti pesuettaan. Pentuja syntyi kaikkiaan yhdeksän (!), joista kaksi urosta ja seitsemän narttua (mukaanlukien tuo pieni Hidas Hämäläinen, jonka kohtalo selvinnee lähipäivinä). Tuntuu, että joka lihasta särkee ja väsyttää eilisen jäljiltä. Voin vaan kuvitella, millainen Rassukalla onkaan. Se on onneksi osoittautunut loistavaksi äidiksi, joka hoitaa ja imettää pentujaan tunnollisesti.

Terkkuja vaan Outille, joka oli ihan oikeassa, että iso katras noita syntyy ;) Mielestäni Raisa ei ollut kooltaan äitiään isompi ja ajattelin, että tuskin kuutta enempää tulisi. Raisan pennut ovat hieman pienempiä kooltaan ja ne painoivatkin 320-370 g per nöpönenä. Tosin nuo keisarinleikatut selviytyivät ekasta punnituksesta kuin koirat veräjästä. Hämäläisen punnitsin illa ja oli silläkin iltatissittelyjen jälkeen painoa kertynyt kuitenkin 220 grammaa.

Raisa on nyt 10 päivää antibioottikuurilla, tikit toivottavasti paranevat itsestään ja ruokaa se saa niin paljon, kuin vaan ikinä jaksaa syödä. Maitoa näyttää onneksi tulevan tosi reippaasti. On se vaan edelleen aika Super-Raisa :) Synnytyksen ja leikkauksen toinen selvitti esimerkillisesti eikä neiti ole onneksi kipuherkkä.

Pojille on kodit valmiina odottamassa, mutta tyttöjen (kaikkia) koteja en ole vielä päättänyt, koska en olisi ikinä uskonut niitä syntyvän noin montaa. Naistenpäivän kunniaksi Raisa näköjään päättikin pyöräyttää maailmaan seitsemän siskosta :) Nyt kun tyttöjä syntyi noin paljon, taidan sijoittaa peräti kolme niistä. Haluaisin kuitenkin aikanaan jatkoa näistä tytöistä, kun isäpappakin on varsin hurmaava uros, joka on pitkälti eri sukua kuin suomalaiset walesit.

Tässä vielä viimeiset tiineyskuvat Riesasen mahasta:

61. vrk astutuksesta. Maha on poksahtamassa.


Raisa sunnuntaiaamuna ensimmäisen pennun syntymää odotellessa.

Laskettu aika lähestyy

Tänään on jo 60. vrk eli 8,5 viikkoa Raisan astutuksesta. Niin se aika vaan kuluu nopeaan. Laskettu aika olisi siis sunnuntaina, mutta ainakaan tässä vaiheessa ei ole vielä nähtävissä mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta. Tokihan maha on jo hieman pudonnut ja kyljet ovat kuopalla, mutta ruoka maistuu yhä edelleen. Nykyisin peräti kolme kertaa päivässä. Maistuis Katillekin, mutta kun ei anneta ;) Lämpöjäkin olen mittaillut aamuin illoin ja ne ovat yleensä vaihdelleet 37,5 ja 38,2 välillä, eilen aamulla käväisivät tosin 37,3 asteessa noustakseen taas illaksi. Vyötärönympärystä on kerääntynyt noin 77 cm, kun normaalisti se lienee vain 45-50 cm. Lenkit maistuvat ja maha on sen verran maltillisen kokoinen, että Raisa nauttii edellen ulkoilusta. Mahassa tuntuu edelleen kova meno, vaikken kyljistä pystykään pentujen painia erottamaan.

Tässä taas muutama kuva tältä päivältä.








Seistessä tytön tyllerö pystyy edelleen lähestulkoon piilottamaan mahansa, ainakin sivusta katsottuna.