Eilen pääsin seuraamaan Tarmon aka Jangas Da Vinci Code agilitytreenejä. Tarmo ja Sinttu ovat kehittyneet huimasti sitten viime näkemän ja Tarmo loikkii jo isojen koirien tavoin maxi-esteitä. Radan suorittamien meni jo kokonaisuudessaan hyvin, vaikka kepit ovat vielä vaiheessa. Tarmokin on saanut hurjasti lisää vauhtia, intoa ja keskittymistä, vaikkei ihan vielä sellainen tuulispää olekaan kuin muut sisaruksensa. Rata oli varsin haastellinen ja tuntui mielestäni huomattavasti vaativammalta kuin 1-luokan rata. Tälläisten harjoitusten jälkeen 1-luokka saattaa tuntua jo ihan helpolta nakilta... Toivottavasti näemme Tarmoa ja Sinttua kesällä jo kisoissa ja eritoten agirodussa :)
Hauvavauvoille ei kuulu mitään uutta ja ihmeellistä. Ne kasvavat kohisten (painot eilen 330 - 525 grammaa) ja ovat varsin tomeria tyyppejä mitä tulee ruokailuun maitobaarissa. Yleensä pentulaatikosta kuuluu vain tyytyväinen mussutus ja tuhina. Kakkoihin on kyllä välillä valitettavasti sotkeuduttu, Raisa kun ei näköjään jaksa kaikkia kakkoja hoitaa pois päiväjärjestyksestä yhtä tehokkaasti kuin mummunsa aikanaan.
Raisa on edelleen antibioottikuurilla ja tikit ovat ihan hyvin parantuneet. Pentuja mokomat ompeleet eivät tunnu haittaavan, eikä Raisakaan ole niistä kinnostunut ja hermostunut millään tavalla. Silloin tällöin suurperheen äiti haluaa tulla itse vauvaksi kainalooni, mutta muuten aika kuluu pentujen parissa. Tuntuu kuitenkin siltä, että pennut savat kerralla imettyä maitoa niin paljon, että ne ovat pidempiä aikoja tyytyväisinä keskenään.
Koditkin on melkein kaikille tyypeille alustavasti, vain sijoitusnarttujen (yksi niistä muuttaa tosin Pirkkalaan) tuleva asuinsija on vielä selviämättä.
Tässä vielä kuvia vauva-aitauksesta:
Mahan täytyttyä pennut tippuvat tissiltä...
"Palvelija, saisko tilata tänne pentulaatikkoon mukampia tyynyjä?"
Vaaleanpunaiset polkuanturat ja kirsut ovat aika huvittavan näköisiä. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti