Vankikarkuri

Free Willy!!

Tänään se sitten tapahtui. Nimittäin vankilapako. Töistä tullessani Esikoinen oli ihmeekseni työhuoneen ovella vastassa äitinsä kanssa. Hetken kuluttua myös Laikku keikautti itsensä ulos laatikosta. Toivon lauman pysyvän laatikossa vielä viikonloppuun saakka, jotta Raisan olisi päivällä helpompi mennä niitä imettämään. Toisaalta jo nyt niiden hereillä ollessa otan koko lauman touhuilemaan työhuoneen lattialle.

Pienillä piraijoilla on komea rivi valkoisia naskaleita. Poskihampaat eivät tosin vielä ole puhjenneet. Ja Raisa-parka alkaa olla hätää kärsimässä. Ei riitä, että pennut raapivat ja imevät nisät mustelmille, ne riiviöt alkavat myös purra.

Aamulla töihin lähtö ei meinaa millään onnistua, kun seurailisin vain suloisia nappisilmiä. Tähän mennessä olen kuitenkin vielä päässyt perille, vaikken enää olekaan puolta tuntia ajoissa, kuten normaalisti...

Harjoittelemme päivittäin pentujen kanssa yksitellen näyttelyseisomista jauhelihaa mutustellen. Nyt ne alkavat olla jo vanhoja tekijöitä hommassa. Eilen ne pääsivät huoneeseen rymyämään Tarmon emännän Sintun käydessä kylässä. Sinttukin nauroi, että on lapsilla suorat suolet, kun heti maidon tissittelyn jälkeen tuli yhdelle jos toisellekin pissa- ja kakkahätä. Vauhtia on jo niin paljon, ettei kameran kanssa ilman salamaa meinaa pysyä perässä. Tarmon blogista löytyykin hauskoja Sintun ottamia hauskoja kuvia taaperoista. Yhdessä näyttää siltä, että revin pennun leukoja, mutta siinä ihmetellään vaan juuri puhjenneita hampuja ;) Isänikin poikkesi eilen pikaseltaan.

Siunaa ja varjele rakasta siskoani

Leikit sen kun kovenee pentujen kesken ja lelujakin kannetaan jo reippaasti. Jossain vaiheessa sain koko siirrellä hiiri-lelua pois pissapapereilta. Eikä tuo niin sanottu sisäsiisteyskään voi olla kuvittelua. Eilenkin lähes kaikki pissat löytyivät papereilta tai vetpediltä papereiden vierestä ja vauvat todella suuntaavat horjuen kohti papereita heti herättyään.

Lelujen luomoissa

Tänään pentujen ulkoillessa työhuoneessa olivat ne uskomattoman suloisia väsyttyään. Yksi kerrallaan ne kömpivät syliini (vain 3-4 ensimmäistä mahtui) ja loput painautuivat tiiviisti jalkojani tai selkäpuoltani vasten. Ovat ne suloisia veitikoita, ei voi mitään.
Totiset torvensoittajat