Viime päivinä pentujen kehitys on ollut hurjan nopeata, vaikka itse olenkin saanut sitä seurata tavallista vähemmän. Viikonloppuna pentuja nähdessä tuntui, että joka tapaamisella ne olivat oppineet uusia juttuja.
Torstaina Sari poikkesi täällä ja poistimme pentujen takajaloista tikit leikattujen kannusten kohdalta. Ei ollut ihan helppo juttu, mutta se kävi Sarilta varsin kätevästi, kun minä pidin pennusta kiinni. Yksistään tuo kuului kategoriaan "tehtävä mahdoton". Torstaina suurella osalla pennuista silmät olivat ainakin silmänurkasta auenneet, mutta viikonlopun aikana joka tyypille on tullut tummat nappisilmät. Ne näyttävät ja kuulostavat aivan lelukoirilta.
Yhä ylös yrittää, selkänojalle hän kiipeää...
Naperot harjoittelevat kävelyäkin ahkerasti. Välillä ihan laatikon päästä päähän. Tuntuu, että pojilla on hieman parempi koordinaatio kuin tytöillä, tai sitten ne ovat innokkaampia ottamaan jalat alleen.
Pennut ovat myös ymmärtäneet, että samassa yksiössä majailee muita samanlaisia taaperoita. Ne ovat innokkaita tarttumaan niin omiin tassuihinsa, kaverin korviin tai tassuihin ja imemään sormiani. Suussa ei ole vielä hampaita, joten nämä yritykset tarttua toisiin ovat vielä hyvin vaatimattomia. Kaipa sitä täytyy etsiä jo ekat lelutkin vaaveille, kun ne kerran ovat ymmärtäneet, että suulla voi tutkia tätä suurta maailmaa.
Nyt antibioottien vaikutus on mitä ilmeisimmin loppunut, koska pentulaatikko säilyy puhtaana ja kakat ovat kiinteitä. Madotusrumbakin on alkanut. Raisa on axilur-kuurilla ja pennut saivat eilen ensimmäistä kertaa Canex-tahnaa, vaikka olivatkin sitä mieltä, ettei se todellakaan vedä vertoja äidin maidolle.
Viikonloppuna osallistuin MH-toimitsijakurssille saadakseni käytyä myös nuo Kennelliiton tulevat säännöt ja kuvausten anomiset läpi. Päivät olivat todella pitkiä (lauantaina olin matkassa 11 tuntia), mutta antoisia. Hauskaa oli ja käkätettyä tuli taas koko viikon edestä. Ihan heti ei taida Arjan "esileikki": "täällä olis patukkaa tarjollaa" tai A-P:n "Yksi pieni etäleikkijä leikki näin, aurinkoista linjaa eteenpäin..." unohtua. Meillä oli hyvä (ja tietysti mitä mainioin) edustus paikalla, kun matkaan lähtivät minun, Arjan, Niinan ja Sarin lisäksi myös Laura, Virpi ja Hanna. Piknik oli erittäin onnistunut ja minulla oli hyvä mieli, kun maha oli täynnä :) Erityisesti Niinan porkkanakakku oli taas suussasulavaa. Virpi tuli vielä meille yöksikin.
Meidän painaessamme pitkää päivää Espoossa hoiti toisen urospennun tuleva omistaja Viivi pentuja ja aikuisia koiria kotona. Suuren suuri kiitos Viiville avusta, jota ilman en olisi viikonlopusta millään selvinnyt. Lauantai-iltana myös serkkuni Ville ja avovaimonsa Kati kävivät meitä moikkaamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti