Tuntuu, että viikko on kulunut taas nopeasti. Vaikka kyllähän tuo oli viikko väsyttävämmästä päästä. Ensin sunnuntain pentujen synnytyksen seuraaminen Arjan kanssa, ja lopulta eläinlääkäriin lähtö ja kesiarinleikkaus. Onneksi Lotta ilmoitti äidilleen, että olis parempi jättää tytär ystävineen yksin kotiin... Vastaanotolle lähteminen yksin Raisan ja pentujen kanssa, ajaminen vieraaseen paikkaan huolestuneena ja pentujen hoito klinikalle olisi ollut hyvin työlästä, jos ei suorastaan mahdotonta ilman Arjan apua. Onneksi myös Marjukka 911 oli langan päässä kullanarvoisine neuvoineen. Mitä tekisinkään ilman teitä?! Marjukka onkin ollut se henkinen tuki kaikkien pentueideni kanssa ja osannut neuvoa ja avustaa mitä kummallisimmissa pienissä ongelmissa ja on jaksanut vastata kaikenlaisiin naurettaviinkin kysymyksiin vuosien varrella. Ei tainnut rouva tietää, mihin nenänsä pisti, kun Kati minulle aikanaan myi ;)
Pennut saavuttavat huomenna viikon iän. Jo näin lyhyenä aikana pennut ovat kovasti muuttuneet ja kehittyneet. Siinä kun alussa olin huolissani pienestä Hämäläisestä (Niina nimesi tytön jo Marjukaksi), on huoli muuttunut ilahtuneeseen pentujen kehityksen seuraamiseen. Tyttö on selvästi taistelija eikä jää kuin korkeintaan koossa jälkeen sisaruksistaan. Nukuin viikolla vuodesohvalla pentuhuoneessa ja uni oli katkonaista ja heräilin välillä pentujen tai Raisan ääniin. Tämä väsymys alkoi tuntua jo päivisinkin painavan. Viime yönä siirryin taas omaa sänkyyn ja kyllä uni maittoikin. Raisakin hyväksyi muutoksen ongelmitta.
Alkuviikolla Raisaa ei saanut pentulaatikosta kuin väkisin pissalle, nyt se ottaa jo "ommoo lommoo" aina imetysten ja pentujen pesun välillä. Pennut tuntuvat olevan äärettömän tehokkaita "imureita", jotka tyhjentävät tissit jo hetkessä. Ne nukkuvat suuren osan ajasta keskenään tyytyväisyydestä tuhisten ja Raisan mennessä pentulaatikkoon naperot punnertavat tynkäjaloillaan ryömien eteenpäin ja nostavat kurttuiset nokkansa ylös suunnistaen tehokkaasti ja varsin nopeasti nisille. Sitten ne imevät hännät sojottaen ja takajalat pitkälle ja niitä seuratessa saattaa kuulla kuinka neste kulahtaa kurkusta alas. Pienet imukupit irrottavat otteensa vasta mahan täyttyessä söpöksi palloksi ja nukahtavat taas kauneusunilleen. Imettäessään Raisa myös pissattaa pennut ja puhdistaa niitä. Valitettavasti vaan pentujen mahat ovat löysällä ja ne ovat toisinaan aikamoisessa sotkussa. Lienisikö löysät mahat seurausta Raisan syömistä antibiooteista? Hyvin nuo naperot tuntuvat silti voivan.
Eilen Ticon emäntä Sari kävi kylässä ja Raisa otti kaiken ilon irti Sarin tapaamisesta parkkeeraten itsensä ihan liki, lähes Sarin syliin. Riesa ei ollut yhtään suojeleva tai hermostunut pentujensa puolesta vaan päinvastoin tuntui toivottavan Sarin sydämellisesti pentujaan ihmettelemään. Isomummu Katikin saa taas loikoille vanhalla tutulla paikallaan työhuoneen sohvalla eikä mummoa häädetä pois pentujen läheltä. Rauha on siis palannut kaiken puolin maahan ja elämämme on taas tasoittunut uomiinsa. Sarin kanssa punnitsimme pennut ja jatkettiin taas Bio Sensor-ohjelmaakin joka päiväiseen tapaamme. Pentujen painot olivat 385-580 gramman välillä. Pienin on edelleen Hämäläinen ja suurin Pallotyttö, myös Laikun ja tumman pojan painot ylittivät puoli kiloa.
Tällä hetkellä meillä on siis hyvin rauhallista, mutta parin-kolmen viikon päästä yhdeksikkö saa varmaan sellaisen menon ja meiningin tähän huusholliin, jottei pahemmasta väliä. Nyt saan vielä hetken aikaa keskittyä pentujen ihasteluun, tuoksutteluun ja helppoon elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti