Raisalle toinen hyväksytty tulos rally-tokosta

Eilen kisasimme Raisan kanssa Raaseporin rally-tokossa. Tällä kertaa tuomarina toimi Anna Klingenberg, joka oli suunnitellut helpon tuntuisen radan, jonka arvostelu sujui todella sutjakkaasti. Tässä ratapiirros:

Raaseporin rally-toko 30.1.2016 ALO t. Anna  Klingenberg

Tällä kertaa oman pään sisäisen kaaoksen hallintaan saaminen kesti kyltille 5 asti, jossa tehtiin 10 pisteen suoritusvirhe (lue: koko kyltin suoritus meni läskiksi). Kyltti kuului "liikkeestä maahan" eikä kumpikaan meistä ollut täysin keskittynyt, Raisa mielestäni haisteli ja meni ilmeisesti (en nähnyt/katsonut niin tarkkaan) maahan istumisen kautta, koska siitä saa tuon -10 tvä merkinnän. Puoli sekuntia aivoissani kävi, että pitäisi varmaan uusia, mutta Raisalle tuo maahanmenot ovat olleet viime aikoina tahmeita. Aina tulee mieleen, että olisiko jotain jumia - pitäisi varmaan itse koittaa hieroa - vai onko se vaan motivaatio-treenin puutetta. Joka tapauksessa tuon kyltin jälkeen skarppasimme ja olin loppurataan varsin tyytyväinen. Raisu oli taas maksalaatikkonsa ansainnut. Koepaikalla se oli helppo kaveri.

  Lopputulos oli siis 90 pistettä 100:sta. Koska 70 pistettä on rajana hyväksyttyyn tulokseen, oli tämä toinen hyväksytty tuloksemme ja seuraavan hyväksytyn tuloksen jälkeen siirrymme avoimeen luokkaan!

   Kahden viikon päästä meille on tiedossa peräti kaksi kisaa ja oman yhdistyksen kisoihinkin on ilmoittauduttu. Avoimen luokan kylteistä edelleen hiomista vaativat "istu - seiso ja kierrä koira", "pyörähdys" ja "houkutus" eli niiden eteen saadaan vielä tehdä hiomistyötä. Tokokisajännittämiseen tämä on loistavaa harjoitusta!

Tänään tiedossa on seuraava askel kohti tokokisoja eli talkoilua tokossa koko päiväksi ja näen ensi kertaa uudet liikkeet ihan kokonaisuudessaan kokeissa. Ilmoittauduin aamupäiväksi, mutta ilmeisesti talkoolaisista oli puutetta, koska työvuoro oli merkitty 7-15 ja eilen vielä leivoin pellillisen mokkapaloja, joten talkootunteja kertyy sitten kerralla melkein puolet vuoden tarpeista, mikäli tarvitsee olla noin kauan hallilla. Vähän tuntuu hurjalta jättää flunssainen mies lapsia hoitamaan koko päiväksi.

Tokoa, agilitya ja rally-tokoa

On taas ollut meidän tehotreeniviikko. Maanantaina aloitettiin Essin kanssa agilityllä, jossa Terhi oli suunnitellut kivan radan, jossa erityisen kinkkinen kohta (useammallekin koirakolle, myös meille) oli pujottelun suorittaminen kohti seinää, kun jatkon kannalta täytyi lopusta päästä siirtymään tiukasti vasemmalle kepeistä. Noita täytyy ehdottomasti harjoitella lisää. Minulle edelleen hankalaa on koiran ohjaaminen kohti ponnistuspaikkaa tiukoissa käännöksissä, mutta nekin alkoivat hiljalleen luonnistua. Tuntui kivalta päästä tekemään oikeasti agilityä syksyn nilkan linkuttamisen jälkeen...

  Tiistaina oli kouluttamassa, mutta koska Jaana ja Eve tekevät koulutusohjaajaharjoitteluita, pystyin napaamaan Femman mukaan ja se sai painia ulkona ja häkissä veljen kanssa, harjoitella hieman kontaktia ja perusasentoon tuloa sisällä ja totutella touhuun ja muihin koiriin omaan reippaaseen tapaansa. Eilen Femma ja Essi lähtivätkin viikonloppuhoitoon Niinalle ja Harrille, kun meillä on ongelmassa rally-tokokisat ja tarkoitus oli lähteä koko perheen kanssa kyläilemään samalla. Perheen miesväen flunssan takia suunnitelmat hieman muuttuivat.

   Keskiviikkona oli Essin tokovuoro Antikaisen Tiltun opissa ja teimme jääviä eli seisomista, istumista ja maahanmenoa liikkeestä. Istuminen on jäänyt muutamaan hassuun kertaan ja nyt saamme alkaa työstää sitä niin, että peruutan Essistä poispäin ja käskytän samalla istumaan pysähtymättä (oi miten vaikeaa minulle! Eikä tämä ole lainkaan ironinen kommentti vaan ihan oikeasti välillä tuntuu, että kaksi aivosolua eivät ohjaa kahta jalkaani niin kuin pitäisi).  Maahanmenojen ja seisomisen nopeudesta ja tarkkuudesta saimme kehuja, nyt vaan ketujuttamista ja palloa kauemmaksi, ettei Essin käsitys ole enää se, että joka kertaa lentää pallo heti palkaksi. Myös Femman kanssa ollaan nyt alettu harjoitella näiden käskyjen kestoa, täytyy ottaa siitäkin alkuviikosta videopätkää.

Raisa on päässyt kanssani hallille treenaamaan maananatian, tiistaina ja torstaina aamulla. Tehtiin tiistaina avoimen luokan rally-tokorata, jossa pyörähdys ja seisominen olivat vielä vaikeita, muuten mielestäni sujui varsin hyvin. Kierto-ohjattua on harjoiteltu niin, että vien aina kapulat virittelyn jälkeen ja välillä kapulat meinaavat vielä voittaa kiertämisen. Raisa kuitenkin selkeästi miettii ja edistyy. Ruutu vetää hyvin puoleensa ja Raisa etsiytyy kaukaakin varsin hyvään paikkaan, mutta tulee muutaman askeleen kohti minua maahanmenoa ruudussa suorittaessaan - täytyykin miettiä tähän jotain apua.

Torstaina koulutusryhmässä treenattiin ihan ohjatusti Tiinan kanssa luoksetuloa, jossa keskityttiin häiriöiden sietämiseen eli Tiina liikkuroi seisomispaikalla ja Raisa tulikin toiselle merkille maahanmenoon tai seisomiseen. Eka kerralla Tiinan ohittaminen oli tosi hankalaa, mutta se helpottui joka kerta. Vieressä olevan agikenttä ja puomin hetsaaminen saivat vielä lisähäiriöitä, joten saatiin tosi hyvä treeni.

Seuraamisen perusasennot ovat varsin hyvällä mallilla, mutta Mirjamin häiriköinti oli edelleen niin kovin hankalaa, kun Raisa olisi niin tottelevainen, että se tottelisi kaikkia. Agilityssä se oli aikanaan aikamoinen etu, kun se lähti namien tai lelun kanssa puolituttujenkin kanssa radalle. Aikanaan neiti kisasikin meidän koulutusohjaajan Merin kanssa yhden treenikerran jälkeen 0-radan ja LUVAn kakkosista, kun itse olin sairastunut flunssaan pari päivää aiemmin...

Paikallaolot ja sieltä luoksetulot sujuivat hyvin, mutta kertaalleen Raisa oli jo menossa maahan vierustoverin käskystä.

  Femman kanssa on jatkettu perusteita, lenkkeilty pellolla, annettu luita purtavaksi ja jätetty kädet rauhaan.

Viiman tiineyspäiväkirjaa

Tällä kertaa olen aikas varma, että pentuja olisi tulossa kuukauden päästä. Viima (Jangas Gone with The Wind) on viime viikkoina pyöristynyt hieman masusta, ruoka maistuu huonosti (kuulemma hirvenlihaakin on nirsoilijalle tarjottu ja se - yllätys, yllätys - teki kauppansa :) ja nisät ovat kasvaneet ja punertuneet. Eilen olikin tasan viisi viikkoa ensimmäisestä astutuksesta, joten neljä viikkoa olisi odotusta vielä jäljellä. Somasti pyöristynyttä tulevaa mammaa näen jo ensi viikolla uudestaan, kun Viima saa siirtyä penturuokaan ja on aika matokuurille. Jos kaikki menee hyvin, muuttaa Viima meille viimeistään kolmen viikon kuluttua. 

  Tässä vielä kuva neitokaisesta eiliseltä:

Viima viisi viikkoa astutuksesta

Vertailun vuoksi Viima viime kesänä

Femma oppii ja osaa

Femma eli Doniol High Five To Jangas etsii edelleen omaa sijoituskotia  (P.S. oma koti löytyi helmikuun alussa) ja sitä odotellessa harjoittelee mahdollisimman asiallisia tapoja täällä luonamme.  

Millainen neiti on? 

 Mielestäni Femma on varsin helppo 10-viikkoinen pentulainen. Se on  varsin rauhallinen ja kontaktinhakuinen pennuksi ollen samaan aikaan reipas ja rohkea kaveri. Se on sosiaalinen ja leikkisä ja pitää tavaroiden kantamisesta. Se vaikuttaisi olevan sellainen peruspentu, joka sopii niin aktiiviselle ihmiselle, perheeseen kuin harrastajallekin. Uskoisin sen sopivan  myös aloittelijalle, koska se on helposti oppiva ja tarpeeksi rauhallinen. Ahneus on pennun kouluttamisen ja tapakasvatuksen kannalta erittäin hyvä piirre :)

Doniol High Five To Jangas

Mitä neiti jo osaa?

- Katsekontakti niin istuen edessäni vapaasti ollessa kuin perusasennossakin. Femma on halukas pitämään kontaktia ja tämän opettelu on käynyt melkein itsestään. Lisäksi ollaan harjoitultu katsekontaktia nami kädessä, jolloin palkka tulee namikädestä luopumisesta ja kontaktin otosta. 

 - Istuminen onnistuu varsin hienosti käskystä seisoessani, välillä palkaksi kehut ja toisinaan namipala. Istumista ja malttamista harjoitellaan myös sisääntullessa (jos pentu ei ole sylissä) ja ruokakupilla.

- Namin perässä neiti osaa tulla perusasentoon, pitää siinä katsekontaktia, jäädä paikalle tai lähteä namin perässä seuraamaan lyhyitä pätkiä istuen pysähtyessä.

- Maahanmenon harjoitteluun on yhdistetty jo käsky ja se onnistuu "käskystä" maassa olevan namin perässä hyvin.

- Paikalla odottamista on harjoiteltu sekä istuen että maaten. Malttaminen ja luvanpyytäminen kuuluvat asiaan ovella istuen ja katsekontaktia pitäen. Lupa vasta käsimerkillä ja sanalisella luvalla.

- Luoksetulo iloisesti syliin onnistuu hienosti.

- Yöt nukutaan asiallisesti ja rauhallisesti. Päivälläkin uni maittaa vielä pitkiä aikoja ja aidot luut ovat todella mieleisiä ja vievät leuat pois pahanteosta.

- Yksinolo on sujunut malliikkaasti omassa pentuaitauksessa, jonne neiti jää rauhallisesti napsuttelemaan kuivanappuloita ja purutikkua. Myös takaisin tullessa on ollut hyvin rauhallista. Tätä on harjoiteltu lähes päivittäin ja yksinoloajat ovat olleet 2-5 tuntia.

- Ruokaa neiti syö 3-4 kertaa päivässä ja olen siirtynyt omien pentujen tyyppiseen ruokintaan eli puolet Eukanuban All Breeds penturuokaa AB-piimän kanssa ja puolet luonnonmukaista ravintoa eli raakaa lihaa, kalaa, lihaisia luita tai keitettyä kananmunaa sekä kaurapuuroa ja kasviksia kuten keitettyjä perunankuoria, porkkanaa, parsakaalia ja paprikaa. Myös Sissin vauvaruoan jämät maistuvat hyvin.

Mitä muuta olemme jo harjoitelleet?

- Noutaminen on työn alla vapaana pentunoutona ja kantamisena eli aarteet otetaan iloisesti vastaan. Usein vaan lelu unohtuu matkalle, kun pentu kurvaa vauhdilla luokse. Yhtenä päivänä saatiin hieno vauvalusikan nouto aivan syliin asti.

- Autossa lentoboksissa kulkemista on harjoiteltu, vaikka se aiheuttaa pientä mutinaa. Pentu on kuitenkin muuten rauhallinen boksissaan.

- Taluttimessa kulkeminen onnistuu jo kohtuullisesti kevyessä näyttelyremmissä.

- Seisomista näyttelyasennossakin on edelleen harjoiteltu. Samoin hampaiden katsomista ja hoitotoimenpiteitä kuten kynsien leikkaamista.

- Maailmaan on tutustuttu sen verran, että ollaan käyty lähimaastossa lyhyillä kävelyillä oman pihan lisäksi. Kertaalleen Femma pääsi sylissä ihmettelemään juna-asemaa ja toisella kertaa käytiin tapaamassa Jaanan luona Piko-isää ja Nano-veljeä.

- Pureminen on kielletty pieneltä pennulta: etenkin jos se kohdistuu ihmiste käsiin tai jalkoihin. Minua ei juuri enää yritäkään purra, Sissiä lähinnä nuollaan, mutta Sebastian saa toisinaan pentua innostettua ihan mahdottomaksi - ja sitten pääsee jompi kumpi syliini jäähylle.

- Lähes kaikki pissat ja kakat tulevat ulos, kunhan neitiä ulkoilutetaan ahkerasti. Kotona sattuvat vahingot osuvat noin joka toinen kerta paperille, joka toinen kerta matolle tai lattialle. Femma hakeutuu aktiivisesti mahdollisimman kauas omasta nukkumapaikastaan pissille.

- Rentoutuminen ja rauhoittuminen sylissä tai lattialla vieressä ovat myös tärkeitä taitoja ja nekin alkavat sujua. Sohville ja sängylle nouseminen ovat kiellettyjä, mutta babysitterin pentu on saanut omaksi keinutuolikseen ja sinne se hakeutuu aina istuessamme keittiössä.

Tokoilua taas kerran

Tällä viikolla on taas käyty ahkerasti itsekseen treenailemassa Raisan kanssa ja kotosalla on tehty perusasioita Femman kanssa. Femman juttuihin palataan huomenissa.

  Raisan tokoryhmä alkoi torstaina uudella kokoonpanolla, joka on tälläkin kertaa hyvin 8-ryhmä painotteinen (viimeksi oli Raisan lisäksi cockeri, tolleri ja käyttölinjainen kultainennoutaja): Raisan ja Riski-kultsun jatkaessa on mukaan tullut taas Nappi-walesi ja uutena labradori. Naurettiin Sadun kanssa, että walesi onkin tuo tavallisin rotu EVL:ssä ;)

   Meillä oli kisamainen harjoitus, joka meni tasoomme nähden aivan penkin alle. Edelleen alun epäonnistuminen on vaikea karistaa mielestä emmekä kumpikaan päässeet oikeaan kisafiilikseen: lieneekö osaltaan vaikuttanut muuten tapahtuman täyteinen päivä, oma iltapäivän päänsärky tai Stigin työpäivä melkein kellon ympäri, mitä hän nyt käväisi välillä syömässä äkkiä kotona.

Zeta on varmimpia liikkeitä, mutta ensimmäisenä ollut maahanmeno jäi tekemättä ja jouduin käskyttämään uusiksi. Muuten kuitenkin hyvin. Luoksetulossa jättö ja malttaminen hyvin, laukalla luokse, pysähdys liikkuri-Tiinaa vahdaten ja siitä epävarmasti valuen käskyn jälkeen minua kohti ja jouduin antamaan toisen käsimerkin seisomiseen, jolloin matka oli jo valunut toiselle merkille. Siitä luoksetulo hitaaasti, maahanmeno viiveellä ja ravaten luo. Oli tosi epäonnistunut olo ja se vaikutti myös seuraavaan liikkeeseen eli kauko-ohjaukseen, jossa tarvittiin paljon käskyjä ja Raisa selvästi vilkuili "yleisöön". Viimeiseksi kierto-ohjattu eka kertaa kokeenomaisesti ja vaikka se sujuu jo hyvin yksistään olivat liikkeenohjaajan laittamat kapulat vielä liian kiinnostavat. Kun viimein kierto onnistui, meni loppu tosi hyvin. Valitettavasti harjoitus jäi kovasti kaivertamaan.

   Onneksi lopussa tehdyt paikallaolot sujuivat hyvin!

 Eilisillan rally-tokossa oltiin sitten puolestaan hyvin päteviä. Pääsimme siis Raisan kanssa ensimmäiselle rally-tokokurssillemme eli "rally-tokoa tokoilijoille", joka järjestetään joka toinen perjantai. Mukana oli kaksi muuta tuttua koirakkoa ja joku(nen) poissaolija. Teimme eilen alokasluokan rataa ja Raisan kanssa meni tosi hyvin: se teki innokkaasti, tarkasti ja iloisesti töitä. Pujottelussa seuratutin sen liian läheltä törppöjä ja se kaatoi yhden katsoessaan vain minua ja eteentulossa oli radan osana taas vaikeuksia eli noita pitää nyt harjoitella ennen kisoja. Ilmeisesti ohjasin vasemmalla kädellä hassusti mukana, koska kouluttajamme kommentoi, että oikealla kädellä ohjaus toimisi paremmin (ja oikea käsi meillä siis onkin ohjauskätenä!). Hyvä saada taas silmät seuraamaan ja joku kommentoimaan höpsöjä ohjauksiani. Muutamassa kohtaa menin turhan lähelle kylttejä eikä Raisalle meinannut riittää tilaa suorittamiseen. Teimme radan ekan kerralla taluttimessa ihan oikeaoppisen alokasluokan tavoin ja toisella kertaa koitimme saman radan ilman talutinta. Tuntuu helpommalta ilman turhaa remmiä ;)

  Varsinaisen radan lisäksi teimme odotellessa houkutusta, jossa oli ihana iso muovinen porsas, joka oli Raisan mielestä odotellessa vastustamaton, mutta itse seuraamisessa se sai vain muutaman pitkän kaihoisan katseen...

Toiveestani saimme harjoitella myös käytösruutua jossa Raisa istui pariinkin otteenseen muiden ryhmäläisten suorittaessa rataa. Perusasennossa istuminen ja katsekontakti sujui ongelmitta, vaikka muut tekivät omaa suoritustaan vieressä. Näköjään tuo käytösruutu menee aika hyvin vanhoilla opeille. Ensin ajattelin varmistaa perusasennossa istumiset ja makaamiset, ja sen jälkeen harjoitellaan samat asiat edessä. Kotona on jo alettu hieman harjoitella vasemmalla seisomista ja siitä palkkausta malttamisesta, mutta siitä on vielä pitkä matka koemaiseksi suoritukseksi kolmen minuutin seisomiseen mestariluokkaa ajatellen...

Odottaessamme teimme myös kauko-ohjausta ja taas toisen koirakon työskennnellessä ihan Raisan vieressä huomasi, että sen koko keskittyminen meni paikalla pysymiseen ja vaikka se nyki takapäätä ylös ja yritti, ei tyttö vain kyennyt suorittamaan liikkeitä siinä.  Koirien aiheuttamat häiriöt noissa kaukana suoritettavissa liikkeissä ovat selvästi nyt suuria. Sen sijaan Raisan seuratessa muut eivät haittaa, koska se on vieressäni. Töitä on vielä Tokon erikoisvoittajaa ajatellen, mutta pidän edelleen kiinni maaliskuun lopussa kisaamisesta. Rally-tokoon meillä onkin kisapaikkoja jo neljään kokeeseen ja seuraava kerta jo ensi viikonloppuna.

  Isot tytöt Raisa ja Esi pääsivät viikonlopuksi Niinan ja Harrin luo kyläilemään ja mökille - ihanaa sekä koirille että meille :) Taas sitä huomaa, kuinka paljon arkeen vaikuttaa se, jos koiria ei voi pitää yhdessä. Niinpä toivoisinkin pikku-Femman löytävän hyvän kodin pikapuoliin. Lapsiperheessä aitaelementti keskellä kulkureittiä ei ole näet kovinkaan helppo ratkaisu...

Kisamaista treeniä

Tälläkin viikolla on ahkeroitu Raisan kanssa, joka muuten on saanut viettää kotosalla aika paljon aikaa itsekseen. Niinpä aamulenkit hallille ja siellä puolen tunnin treenit ja yhdessä tekeminen ovat olleet sitäkin arvokkaampia. Aamuisin Stig aloittaa työt hieman myöhemmin maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin, joten silloin kipitämme hallille aamutuimaan. Yleensä kuuden ja seitsemän välillä on hallilla hyvin hiljaista. Tänäänkin ehdimme hallin kautta ennen päivän kisavalmisteluja ja palattiin kotiin jo seitsemän maissa. Tokokärpänen on kunnolla puraissut näin äitiysloman kunniaksi, koska aamulla kuuden maissa ulos ja hallille lähteminen ei suinkaan tunnu pakkopullalta vaan todellakin etuoikeudelta :)

   Liikkeetkin edistyvät kun niitä treenataan.

Kierto-ohjattu on ollut paljon tapetilla treeneissämme ja alkaa näyttää jo hyvältä. Pysäytys tosin toimii matkan päästä vain seisten tai maaten, istumisen eteen teemme vielä töitä. Toisinaan Raisa lähtee oikealle (sen lähellä olevan kapulan) ohjauksen sijaan vasemmalle, mutta sen saa käskyllä kääntymään. Lähes aina kapulan palautus tulee hypyn kautta asiallisesti ja olen alkanut itsekin kovan keskittymisen kautta pysyä paikallani.

Ruutu on toinen joka kerralla työn alla oleva treeni. Jostain kumman syystä ruudun löytyminen on vaikenta jättäessäni Raisan kasvokkain kanssani ja ohjaan siitä siitä ruutuun. Eteenmenon kautta ruutu löytyy erinomaisesti, välillä sinne koitetaan jo ennakoidakin. Eteenmenoja ollaan edelleen vahvistettu, mutta nekin ovat todella paljon parantuneet. Ruudun paikkaa ja siellä seisomista on edelleen katsottu ja olemme harjoitelleet myös ruudussa seisomista niin, että palaan ruudun luota alkupisteeseen ja käskytän sieltä maahan. Ruutu on alkanut löytyä, vaikka vieressä olisi kierto-ohjatun hyppyjä ja noutokapuloita. Aikas pätevää! Ei olisi vielä kaksi kuukautta sitten uskonut.

Ohjattu nouto kahdella kapulalla alkaa olla aikas hyvä, joskin merkille vauhdin saaminen on edelleen hieman epävarmaa - yleensä hyvin, mtta välillä ravaten. Ruutu tai hyppyjä saa olla lähistöllä ilman, että ne haittaisivat keskittymistä.

Seuraamisen peruutuksia on tehty todella paljon ja nekin ovat parantuneet, vaikka yhä edelleen peppu meinaa lähteä liikaa vasemmalle tai istumaan ja pää ylös. Tämä on parantunut harjoitellessani itse katse peilissä eikä Raisassa. Näitä jatketaan myös rally-tokon voittajaluokkaa ajatellen.

Luoksetulo, zeta, kauko-ohjaus ja tunnari ovat olleet ylläpitotreenissä. Tunnaria on harjoiteltu Stigin kanssa kotosalla aina ennen iltaruokaa.

Rally-tokossa on keskitytty eteentuloihin oikealta ja vasemmalta, käännöksiin ohjaajaa kohti ja poispäin, oikealla seuraamiseen ja siinä perusasentoihin.

Kisamainen harjoitus rally-tojkon suhteen tehtiin tiistaina ja ohjelmassa oli eka kertaa avoimen luokan rata. Muutama hama tuli vielä esim. pyörähdys valui kauaksi ja yksi eteentulo meni plörinäksi (näihin edelleen varmuutta) . Muuten näytti mielestäni hyvältä ja tuntui kivalta! Kisojakin on jo kolme meitä odottamassa, toivottavasti juoksut eivät meinaa tulla vielä kevättalvella.

 Eilen sain lisäksi tietää, että pääsemme jatkamaan tokoilua Mirjamin ja Tiinan opissa. Ihan mahtavaa!!!

Edellisen kurssin viimeinen kerta oli viime torstaina ja silloin vuorossa oli kisamainen harjoitus arvotuin liikkein. Tosin kaikilla kävi sellainen arpaonni, että seuraaminen osui sattumalta joka iikalle ;)  Seuraava kurssikin aloitetaan kisamaisella treenillä, mikä tekee oikein hyvää!

Tässä torstain liikkeet ja kommentit (saatiin oikein kirjallisena!):

zeta: Hyvä seiso, ok istu ja hyvä maahanmeno, kaikissa suorat asennot, iloinen kokonaisuus ja häntä heilui koko ajan!

seuraaminen: Iloinen ilme ja kiva kontakti :) Yritti hienosti peruutuksissa (vaikka se olikin vielä vaikeaa, oma kommentti). Hieno kokonaisuus.

Ohjattu nouto: Vähän hidas merkki. Hieno nouto ja laukaten myös paluu. (tehtiin vain kahdella kapulalla)
Merkille menossa Raisa oli ilmeisesti lähdössä innolla, mutta hämmentyi, kun en lähtenytkään juoksemaan sen kanssa, mutta tassutteli merkille hyvään paikkaan. Merkiltä laukassa varmasti oikealle kapulalle.

Tunnari: Hyvä, kovaa kauloille, palautus ravissa.
Raisa teki tosi tarkkaa työtä ja tarttui omaan heti sen kohdalle päästessään. Ei kapulan pureskelua, mutta jokin kääntö suussa kylläkin.

Loppukommentit: Kiva iloinen kokonaisuus. Tarkkaa työtä!

Olin todella tyytyväinen. Sain hieman kisajännitystä ja olemusta itsellekin ja alan luottaa Raisaan entistä enemmän. Meillä on kivaa kehässä ja Raisakin alkaa luottaa minun käskytyksiini, kun en enää jumitu niin kovasti. Maaliskuun loppu siintää edelleen tavoitteena kokeiden suhteen.

Loppuun vielä kuva Femmasta 9 viikon kunniaksi:

Sininen hetki

Fanny-täti matkusti saman ikäisenä vaunuissa

En malttanut olla kaivamatta kuvaa vuodelta 2010 Fannysta (Jangas Field Poppy), joka matkusti samssa iässä vaunujen alaosassa. Femma näet kävi myös eilen tutustumassa tuohon osastoon...

Pentumaista elämää

Pikku-Femma on erittäin herttainen pentulainen: se rauhoittuu hyvin syliin ja pentuaitaukseen, tulee kutsusta luokse, hakeutuu lähelle ja on innokas pitämään katsekontaktia, seurailee hyvin perässä, osaa tulla kotosalla namin perässä perusasentoon, istua ja odottaa siinä ja uskoo varsin hyvin kieltoja puremisesta. Neiti kantaa tavaroita mielellään, mutta pudottaa ne välillä kutsuttaessa, kun tulee vauhdilla luo. Femma taistelee innokkaasti leluista, mutta myös irrottamista on harjoiteltu. Kotona yksistään neiti on alkanut jäädä kauniisti aitaukseen nameja (=koiran nappuloita) napsimaan ja on rauhallinen ja hiljainen myös kotiin palatessa. Kerrassaan kiva tyyppi siis!

  

Doniol High Five To Jangas - edelleen vailla sijoituskotia!

   Femma on keskimääräistä pentua kiltimpi tapaus, vaikka neiti on kuitenkin aikamoisen rohkea vilperi: tänään se löytyi babysitteristä keinuttelemasta tyytyväisenä, joten agilityharjoituksetkin on aloitettu ;)

Babysitterissä keinumassa

 Tänään kävivät Jaana ja Nano-veli kylässä ja kyllä olikin pennuilla hauskaa yhdessä! Ne painivat pihalla, löysivät tiensä joulukuusen valoihin ja Femma kävi varastamassa yhden koristepallon. Niin, meillä on sis edelleen joulukuusi huushollissa.

Sissin kanssa leikkimässä

Suukko!

  Jotta en saisi luotua liian ruusuista kuvaa pentuarjesta, kerrottakoon ne huonotkin puolet. Ulkona saa rampata koko ajan, kuten aina pentujen kanssa. Neiti osaa hienosti pissiä "käskystä", joten pian päästään takaisin, mutta toki sisällekin tulee pissoja, jos joskus unohtuu pennun pissittäminen heti "nukkumisen, syömisen tai leikin jälkeen" koirakirjojen ohjeistuksen mukaan. Eli ulkona käydään kymmenkunta kertaa päivässä, toisaalta samalla saa tehtyä lumityöt, joita onkin riittänyt.

Ruoka maistuu: nyt on siirrytty puoleksi luonnonmukaisempaan ruokintaan

Kaksi koiraa on meille sopiva määrä ja olenkin päättänyt, että Raisan kanssa pentua ei huusholliin tule. Se kun ei pidä pennuista, niin vanhus joutuu olemaan kokonaan erossa pennusta ja se tarkoittaa, että meillä on koko ajan "kahden kerroksen väkeä", mikä on hankalaa ja ärsyttävää, etenkin kun joutuu kulkemaan aitojen yli ja välistä lasten kanssa. Essiä pentu välillä ärsyttää ja se onkin alkanut pitää hieman etäisyyttä myös toiseen kaveriin.

Aikuisten koirien kanssa on jatkettu treenailua. Essi pääsi maanantaina pitkästä aikaa agilityyn, jossa harjoiteltiin esteelle kääntämistä ja saatiin pitkästä aikaa vauhdikkaita ratapätkiä, kun uskalsin taas juosta syksyllä nyrjähtäneellä nilkallani. Tänään käytiin tokoilemassa Tiltun ryhmässä ja saatiin hyviä ohjeita ohjattua noutoa ajatellen. Harjoittelimme suuntia ja lähettämistä sekä pysähtymistä merkille ja purnukoille.Matka hallille oli vähintään hiostuttava, kun ensimmäinen vajaa kilometri tarvottiin vaunujen kanssa umpihangessa, jossa oli vain kapea polku...

Kirjahyllyn kätköistä: agilitykirjoja

Olen ihan mahdoton lukutoukka ja rakastan lukemista. Siihen on välillä vähänlaisesti aikaa, mutta muun lukemisen puutteessa voi aina ottaa yhden lapsen syliin ja toisen kainaloon ja lukea lastenkirjoja. Astrid Lindgreniin ei ikinä kyllästy - paitsi pikkuveljeni, joka leikkeli Eemelin kootut metkut-kirjan paperisilpuksi neljä-viisivuotiaana, kun isosisko vaati sitä luettavan joka i-k-i-n-e-n päivä.

  Ryhmäläisistäni Jaana kyseli agilitykoulutusohjaajkurssille ilmoittautuessaan agilitykirjoja lainaksi. En enää uskalla lainata koirakirjojani, noita rakkaita aarteitani, kun niitä on muutama jäänyt sille tielleen. Jos joku siis löytää hyllystään kirjan, jonka etusivulla lukee Tiina Janka, niin sen saa oikein ilomielin palauttaa tänne päin :) Nykyisin otan joko kuvan tai skannaan sivun, mikäli tarvitsen jotain mukaan treeneihin. Aarteni ovat ja pysyvät kotona.

Tämä unohtui joskus vieraalle kentälle ja joutui sateeseen

Agilitykirjoja löytyy muutama perusopus ja sen lisäksi ratapohjia. Katsastetaanpa ensin läpi nuo varsinaiset agilitykirjat:

Pertti Vilander ja Hannele Nykänen: Agility alkeista huipulle
Jos hankkii vain yhden suomalaisen agilitykirjan, on suositukseni ehdottomasti tämä. Mukana on monipuolisesti tietoa alkeista, esteiden opettamisesta, rataharjoituksista ja edistymisestä, lihaskuntotreenistä sekä levon ja ruokinnan merkityksestä.

Husso & Gumpler: Agility ABC on ensimmäinen suomalainen agilitykirja, josta itselläni on eka painos 1990-luvun alusta ja se on monessa aikansa tuote, mutta sellaiseneen ihana ja nostalginen. Agility maailmalla ja Suomessa, esteiden opettaminen tuohon aikaan, itse esteistäkin on vielä mukana kavaletit, vesieste ja taukoruutu (itsekin vielä ne muistan!) ja hauska, mutta edelleen ihan pätevä osio on esteiden rakennusohjeet. Meillekin on muutama este ja keinu aikanaan rakennettu harjoitustarkoituksessa pihaan. Lopussa aikansa agilityvaikuttajia on esitelty - aika ihanaa! Uudempi versio tästä kirjasta on varmasti paremmin ajan tasalla.

Marie Hansson: Mera agility. Itse sarjan aloittava Agility-kirja puuttuu hyllystä. Tämä jatko-osa on vuodelta 1993, mutta yllättävän ajankohtainen edelleen. Kirja on varmasti ollut edellä aikaansa keskittyessään puolenvaihtoihin ja ohjaukseen vasemmalta ja oikealta yhtä hyvin. Lisäksi teemoina ovat tavallisimmat ongelmat, maali ja lähtö sekä hieman myös lihashuollosta. Pujottelunkin opettamista käydään läpi vinokepeillä ja ohjureilla käden perässä kulkemisen lisäksi. Vain 2-2-metodi puuttuu. Edelleen ihan pätevä opus!

Marie Hansson: Ännu mera agility jatkaa siitä, mihin edellinen kirja jäi. Edelleen puhutaan ophjauksesta, tiukoista käännöksistä, estetekniikasta ja lihasharjoittelusta sekä hieman henkisestä harjoittelusta ohjaajan suhteen. Hyvä kirja edelleen, vaikka onkin ilmestynyt jo 1999!

Margaret H. Bonham: Introduction to Dog Agility kertoo agilitystä amerikkalaisittain. Sellaisenaan hauska opus, jossa viihdyttävät amerikkalaiset kummallisuudet esteiden joukossa. Mukana myös ihan hyviä vinkkejä treeneihin, mutta teoksen hauskuus ei ehkä ihan aukea aloittelijalle. Mainio kuriositeetti kirjojeni joukossa.

Esteitä Ameriikan malliin

 Linda Mecklenburg: Developing Jumping Skills on nimensä mukaisesti opus hyppytekniikasta ja erityisesti kääntymisestä.

Suzanne Clothier: The Clothier natural jumping method paneutuu enemmän koiran hyppyjen arviointiin koiran rakenteen perusteella ja sen mukaan kropan käyttöön.

Clean Runin sarja agilitykoulutusohjaajille alkeista kisaaviin on hyvä! Siitä saa paljon hyviä ideoita ja ajatuksia. Tapani Turusen suomentama sarja löytyy monesta kirjastosta ja sitä sai vielä pari vuotta sitten häneltä ostaakin omaksi.

Näiden lisäksi hyllystä löytyy iso kasa rataopuksia:

Salme Mujunen: Agilityradat 1 & 2 luokka ja 3 luokka on kirjoittanut alkusanat ja ajatuksia radan läpikäymisestä niin mielessä kuin rataantutustumisessakin sekä ison kasan kisaratojaan. hänen kisaradoissaan on se hauska puoli, että niissä on yleensä jokin teema, joten ne sopivat loistavasti erilaisiin ratatreeneihin.

Clean Run: Course sourcebook-sarjan etu on se, että samalla ratapohjalla voivat treenata niin aloittelevat, osaavat kuin taitavatkin koirakot. ratoja on eri tasoille ja osa käy estekohtaisia harjoituksia läpi (esim. pujottelu, kontaktit, hypyt) ja osassa saa harjoiteltua kivasti jotain ohjaustekniikkaa. Keltainenkin kirja on sarjassa, mutta se oli jossain työpöydälläni hautautuneena (mitä se kertookaan työpöydästäni...).

   Loppuun vielä laatikoita siivotessani löytynyt kuitti ensimmäiseltä agilitykurssiltani vuodelta 1991. Ja minäkö muka hamstraaja?!

Saanemme esitellä: Doniol High Five To Jangas

Olen nähnyt kasvattiani Pikoa pennusta asti agilitytreeneissä ja se on mielestäni äärimmäisen hauska walesilainen: aina hyväntuulinen kaikkien kaveri, jossa kuitenkin löytyy myös intoa tekemiseen ja halua tehdä ohjaajan kanssa töitä (niin ja kasvattajatädin kanssa myös, kunhan taskujen sisältö on kohdillaan ;) Kun Pikon ja erittäin hyväluonteisen englannintuonti Aunen pentue sitten toteutui, halusin kovasti saada pennun jatkoa ajatellen. Femma löysi hyvän sijoituskodin Riihimäeltä helmikuun alussa.

 Tässä pieni esittely pennun vanhemmista:
Jangas Field Fennel eli "Piko" on ehtinyt moneen mukaan:
- sosiaalinen niin koiria kuin ihmisiäkin kohtaan
- näyttelyistä sillä on SERT ja kaksi vara-SERTiä
- hyväksytty taipumuskoe
- MH-luonnekuvaus suoritettu
- Agilityssä kisaa maksi-2 luokassa
- perusterve koira, jolla on A lonkat ja terveet silmät
- edellisessä pentueessa ollut lupaavia waleseja: mm. SERT-voittaja ja kahdella kuvattu A-lonkat
- sisaruksista suurin osa suorittanut taipumuskokeen ja MH-luonnekuvattu, seitsemällä kuvatulla terveet lonkat ja silmät (yhdellä ylimääräisiä ripsiä)

Doniol H-pentueen vanhemmat Aune ja Piko

Glanffwrd Rachel Wall eli Aune on:
- Englannin tuonti hieman erilaisesta suvusta
- luonteeltaan ihastuttava, reipas koira
- palkittu ERIllä näyttelyissä
- hyväksytty taipumuskoe
- pelastuskoiraksi koulutettu
- perusterve koira, jolla C lonkat ja terveet silmät
- edellisessä pentueessa lupaavia nuorukaisia: mm. kahdella hyväksytty taipumuskoe ja yhdellä vara-SERT

  Doniol High Five To Jangas tunnettiin pentulaatikossa nimellä Hani ja neiti sai meille muuttaessaan kutsumanimen "Femma". Neiti on osoittautunut heti alkuunsa reippaaksi, toimeliaaksi ja innokkaksi noutamaan tavaroita ja leikkimään. Napero rentoutuu hyvin syliin ja on helposti käsiteltävissä. Femma on eläinlääkärin tarkastama ennen luovutusta ja kaikki oli kunnossa tarkastuksessa. Pentutestissä (autotallitesti) se oli reipas ja eteenpäin pyrkivä. Femma täytti kahdeksan viikkoa 6.1 ja asettui tänne taloksi  tänään.

Neidin kanssa aletaan heti tehdä  töitä tapakasvatuksen ja harrastamisen eteen. Aloitimme jo heti katsekontakti- ja malttamisharjoitukset ja huomenna jatketaan remmissä kulkemisella ja yksinoloharjoituksilla. Näiden lisäksi aloitetaan harjoitella omaa nimeä, pentunoutoa syliin, istumista, maahanmenoa, perusasentoon tulemista, seuraamisen alkeita, luoksetuloa ja putkea kotosalla. Maailmaan tutustutaan hiljalleen omassa pihassa, lähimetsissä ja kauempana autoillen, bussilla ja hälinään totutellen. Näitä tärkeitä viikkoja ei todellakaan hukata, vaikka neidille ei vielä pysyvää kotia olekaan tiedossa. Koiramaisia tapoja (kuten puremisvoimakkuuden hallintaa) pääsee harjoittelemaan ja pattereita purkamaan mm. Nano-veljen kanssa. Meillä on taas touhua talo täynnä, kun koiraneitikin vaatii oman osansa huomiosta.

Tässä muutamia kuvia neidistä lähiviikkojen ajalta:

Doniol High Five To Jangas (8 viikkoa)

"Femma" tunnettiin pentulaatikossa Hanina

Rentona kasvattaja-Mirkan sylissä

Tässä kuvia aiemmilta viikoilta:

6-viikkoisena (kuva: Aino Väyrynen)

(kuva: Aino Väyrynen)

5 viikon iässä (kuva: Jaana Jaakkola)

Pihatouhuissa (kuva: Jaana Jaakkola)

5-viikkoisena

Raisalle rally-tokon alokasluokasta sijoitus 3.

Tänään pääsimme odotettuun ja hiukan jännitettyynkin ensimmäiseen rally-tokokisaamme. Aamulla lähdettiin ajamaan Vantaalta lasten kanssa, käytiin lounaalla äiteen luona ja jatkoin Raisan kanssa matkaa lasten jäädessä tyytyväisinä mummulaan. Olin mielestä aika hyvissä ajoin, mutta niin oli kisakin, joten sain saman tien hakea Raisan mitattavaksi. Se mitattiin 47,5 cm korkuiseksi eli 30 cm esteet tulevat eteen ihan kuin olin ajatellutkin. Samalla saatiin siis kisakirja ja tarkastettiin siru.

  Vaikka halli oli ahdas, Raisa käyttäytyi mallikelpoisesti. Laitan ratapiirroksenkin huomenissa, mutta kerrottakoon radasta jo sen verran, että se sisälsi 14 suoritettavaa kylttiä ja kummatkin 1 pisteen menetykset tulivat spiraali oikealle-tehtävästä (kyltti numero 13). Sen suorittamista kuvaa parhaiten se, että toisella kierroksella olin niin sekaisin, etten ollut varma, kuinka paljon oli jo pyöritty... Siitä "as" eli koira ohjaajan jäljessä pois asennosta sekä "tal" eli talutin kiristynyt. Monesti tuntuu muutenkin seuraaminen hieman leviävän noissa spiraaleissa, kun se ei Raisan mielestä ole ihan tokoseuraamista tuollainen pyöriminen - lisää harjoittelua siis niihin!

Ratapiirokset löytyvät kaikista päivän kisoista myös Rally-tokoyhdistyksen sivuilta: Ratapiirrokset

  Eli Jangas Duck Soup ALO HYV 98 pistettä ja sijoitus 3./32!! Tuomarina toimi Iiris Harju ja tuomariharjoittelija Jaana Karppinen oli myös paikalla.

Kyllä se on edelleen ihan Super-Raisa :) Sain tänään varattua kisapaikat myös kahteen seuraavaan koitokseen tammi-helmikuulle. Tokokisapeikkokin pidettiin kurissa (tilannne 3-0 minulle). Kehään mennessä Raisa vain haisteli, mutta onneksi tunnen jo vanhan kettuni: perusasentoon ottaessani ja vastatessani "valmis" oli Raisu heti tikkana kartalla! Kivoja palkintojakin saatiin muovipussillinen tuliaiseksi kotiin.

Häiriöharjoittelua

Olipas vaativat ja hyvät treenit eilen. Itse asiassa Raisan suoritukset olivat hurjasti alle sen normaalin tason ja siitä huolimatta olin todella tyytyväinen treeneihin ;)

Raisa on hyvin epävarma muiden koirien kanssa, osasyynä on huono sosiaalistaminen pentuna ja suurin syy on se, että sillä ehti olla niska kipeä vuosikausia ennen kuin viimen osteopaatilla syy selvisi. Hieronta ja fyssari auttoivat toki hieman, mutta trauman aiheuttama vika luustoon ei tietenkään sillä parantunut. Nauroinkin vuosikaudet, että Raisu on sellainen Dr Jekyll and Mr Hyde tyyppinen tapaus: vapaana se moikkaa kauniisti, mutta jos remmi kiristyy se ärhentelee heti.  Tyhmä minä: opetin Raisan siis tietämättäni Pavlovin tyyliin, että koira tulee vastaan - remmi kiristyy - niskaan sattuu - ja toinen koira on luonnollisesti syypää Raisan mielestä! Nykyisin se ei saa käytännössä tavata kuin tuttuja koiria, koska en pysty aina estämään remmin kiristymistä enkä tietenkään halua, että mitään vain sattuisi.

  Tämä siis alustuksena, miksi koirien aiheuttamat häiriöt ovat Raisalle vaikeita. Tokossa ja muissakin kokeissa se luottaa hyvin, minun hallitsevan tilanteen eikä ole vapaana ollessaan millään tavalla vaarallinen muille - silloin ei ole remmiä ja silloin tehdään töitä. Eilen tehtiin EVL-ryhmän kanssa oikein hankalia häiriötilanteita aina paria vaihdellen:

Ensin harjoitus, jossa toinen koira suoritti kentän oikealla laidalla luoksetuloa pysäytyksineen, kun toinen koirakko teki vieressä ohjattua noutoa. Tämä tehtiin tolleripoika Novan kanssa yhtä aikaa. Raisa teki luoksetulon varsin hyvin, omat pysäytykset olivat hieman myöhässä, mutta Raisa reagoi varsin napakasti ja pysyi hyvin odottamassa paikallaan. Kaksi ekaa siirtymää meni hienosti laukassa. Viimeinen ravattiin ja silloin toinen koira oli vieressä ja matka oli jo tosi lyhyt luokseni. Tähän olin siis tosi tyytyväinen! Ohjatussa noudossa eka kerta meni tosi hitaasti ravaten, mutta oikea kapula tuli käteen. Raisa oli selvästi epävarma. Sitten kerrattiin hieman vauhdikasta merkkiä ja sen jälkeen merkki ja vasemman puolisen kapulan nouto sujuivat kivasti laukassa, mutta luovutus ravaten. Olin kuitenkin toiseen kertaa tyytyväinen.

Seuraavaksi tehtiin zeta koirien kanssa samassa kuviossa vastakkain tullen. Se sujui todella hienosti. Raisa ja kultsu Riski istuivat keskellä vierekkäin ja siitä liikkeelle lähdössä Raisa jäi aavistuksen jälkeen, mutta muuten ihan superhienoa työtä!

Kolmanena harjoitus, joss koirat jätettiin kyljet vierekkäin, päät eri suuntiin ja ohjaajat poistuivat eri suuntiin. Bortsu Whimsyn vieressä tämä oli ihan hirveän hankalaa ja Raisa toimi kuin hidastetussa filmissä. Onneksi Raila ja Whimsy ovat tuttuja ja harjoiteltiin lyhyeltä matkalta sivussa ja Raisa alkoi luottaa tilanteeseen. Sovittiin, että mennään joskus yhdessä treenaamaan, niin saadaan Raisallekin varmuutta tähän asiaan.  Raila oli meidän agilitycoach aikanaan useamman vuoden ajan.

Lopuksi vielä paikallaolot, joissa lyhyt piilossaolo ja istuen odottaminen, mutta käskytykset joka toinen koira ensin maahan ja sitten luoksetulo. Raisa oli skarppina istumisen, odotti omaa lupaa maahanmenossa, meni heti maahan ja tuli ravaten rauhallisesti luokse! Tämä tehtiin kahdesti. Eka kerralla kahden jo luoksetulleen koiran väliin tulo oli tosi hidas. Toisella kertaa olimme reunassa ja se onnistui jo ihan hyvin.

Tämä oli sellainen vaikeuksien kautta voittoon-harjoitus :)

Tammikuun tavoitteet

Viime vuoden lopussa aloitimme toden teolla tavoitteellisen treenaamisen ja nyt on tarkoitus jatkaa sitä. Kisatavoitteet ovat sikäli tärkeitä, että siellä voi mitata onnistumista ja katsoa, mitä vielä pitää hioa. Seuraavat etapit ovat suunnitteilla, katsotaan miten päästään tavoitteisiin. Välillä kun hyvät suunnitelmat voivat karahtaa myös siihen, ettei vain saa koepaikkaa yrityksestä huolimatta... Alkuvuodesta toivomme selvittävämme rally-tokon alokasluokan ja avoimen luokan ja maaliskuun lopussa olisi taas pitkästä aikaa tarkoitus osallistua toko-kokeisiin. Tällä kertaa on todellakin tarkoitus harjoitella liikkeet niin varmoiksi, ettei tarvitsisi arpoa, osataanko vai ei. Tämä koskee siis sekä koiraa että emäntää. Nykyisin liikkeet sujuvat hyvänä päivänä, mutta häiriöt ja olosuhteet ja tuulen suunta ja lahopäisyys ja tähtien asento vaikuttavat edelleen suoritusten tasoon aivan liikaa.

   Tammikuun tavoitteet Raisan kanssa ovat siis seuraavat:

Toko: 

Paikallaolot: 
- vahvistetaan edelleen istumista. Se on alkanut sujua jo hyvin myös ryhmässä. Piilossa oloa jatketaan koko kaksi minuuttia, ei enää aina kurkkimisia ja kehuja kesken kaiken.
- enää lyhyt välipalkka tai vain kehut alku- ja loppuosan välissä.
- harjoitellaan edelleen niin, ettei toisten käskytys haittaa Raisaa.

Seuraaminen:
- peruuttaminen vahvemmaksi ja pidempiä matkoja. Pää alhaalla peruuttaessa. Katse itsellä suoraan eteenpäin, koska koiraa katsoessa Raisa yerittää katsoa silmiin ja peruuttaa ihan vinoon. Tällä hetkellä seuraamisen peruuttaminen onnistuu parhaimmillaan 3-7 askelta eli pari metriä. Paljon on vielä tehtävää tuohon 5-10 metrin (eli 15-30 askelta) peruuttamiseen...
- seuraaminen on rally-tokon takia koko ajan hieman työn alla noin niin kuin muuten.

Zeta:
- osien ylläpito edelleen. Periaatteessa meidän vahvimpia liikkeitä, mutta viime aikoina Raisa on kuitenkin saattanut jäädä istumaan maahanmenosta eli tehotreeniä siihen. Liikkeelle lähtö napakasti ja seuraa-käsky jo ennen kuin ehdin koiran vierelle.

Luoksetulo:
- kiinnitetään erityshuomiota alun ilmeeseen ja intoon, palkkaa siis välillä alun istumisesta, maahanmneosta ja odottamisesta.
- pysähdysten ja vauhdikkaan luoksetulon kanssa vaihtelua. Periaatteessa Raisa osaa hyvin, mutta tämä liike on aina veitsenterällä tasapainoilua ;)

Ruutu:
- on suurin murheenkryynimme eli haasteemme.
- eteenmenojen varmuutta edelleen, etenkin suora 15 metrin eteenmeno olisi nyt tärkeä - heti pysäytys, jos liike valuu sivuille liikaa. Palkkaa edelleen edessä olevalla pallolla tai muulla lelulla ja mieluiten niin, ettei Raisa tiedä sen olevan odottamssa.
- kotona harjoittelua muutama askel vasemmalle, oikealle, eteen tai taakse, jos se jää hieman sivuun sallitusta ympyrästä.
- Ruutuun juoksemista "merkiltä" ja varmuutta suunnan ottamiseen ja ruudun löytämiseen, vaikka kentällä olisi muita merkkejä, esteitä tms häiriöitä.
- Ruudun oikein paikan vahvistamista
- ruudussa malttaminen seisten ja käskystä maahan myös ohjaajan ollessa kaukana
- ruudussa makaaminen rauhallisena
- luoksetulo seuraamiseen ruudusta

Ohjattu nouto:
-merkin vauhdin ylläpito kilpajuoksun avulla.
- tehdään kahden noutoesineen ja keskellä olevan kipon kanssa. Vasemmalle lähetys tarvitsee edelleen vahvistusta, ettei Raisa ohjaudu keskelle.
- häiriöitä kentälle (purkkeja, purnukoita, hyppyja jne)

Kierto-ohjattu:
- on viimein saatu periaatteessa pakettiin, mutta liike on edelleen herkkä häiriöille. Edelleen vahvistetaan kiertämistä. Seisominen ja maahanmeno, malttaminen asennossa, ohjautuminen oikealla kapulalle ja hyppy ovat aika hyviä, voidaan harjoitella jo ketjuna. Häiriöihin kiinnitetään huomiota ja niitä aletaan lisätä entisestään. Tässä liikkeessä ollaan edistytty huimin askelin muutamassa kuukaudessa.
- istuminen kauempana lenkillä ja pylvään kierröstä sekä kartion kierrosta. Alussa maksimissaan noin 10 metrin matkalta, loppukuusta toivottavasti jo lähempänä 15-20 metriä matkaa ohjaajaan.

Tunnistusnouto:
- kapulan nostamis- ja pitämisharjoituksia jatketaan kotona.
- Lisäksi Stig tekee kotona päivittäin meille liikkuroidun tunnistusnoudon ennen iltaruokaa.

Kauko-ohjaus:
- tekniikka on mitä on. Hieman koitetaan vahvistaa etenkin istumaan nousun napakkuutta ja asentoa sekä maahanmneossa taakse päin hissaamista.
- suurin paino häiriöiden kestämisessä ja suorituksen varmuudessa (kaikki asennonvaihdot tehdään ekasta käskystä)

Kokeita ajatellen ruutu on edelleen suurin epävarmuustekijä, jonka harjoitteluun panostetaan edelleen. Sen lisäksi painotus kierto-ohjatussa ja ohjatussa noudossa sekä peruuttamisesa seuraten. Tarkoitus on jatkaa aamuisin treenailua hallilla aamulenkin yhteydessä sekä pientä hiomista kotona. Kerran viikossa tehdään hallissa kisamainen harjoitus 3-4 liikettä. Tokokurssia on vain kaksi kertaa jäljellä ja jatko on epävarmaa... minulla on sormet kainaloita myöten ristissä, jotta saataisiin jatkaa samassa ryhmässä edelleen!!


Rally-toko:
- ensimmäiset kisat. Oma kisajännitys hallintaan ja liikkeet täsmällisiksi. Tavoitteena hyväksytty tulos, pisteistä viis.
- harjoiteltu on nyt kuukausi ja alokasluokan liikkeet (ilman kummempia häiriöitä) alkavat olla hallinnassa, samoin pitkälti avoin luokka. Alokasluokka sujuu myös ilman välipalkkoja, välillä vain kehaisten.
- kuun lopussa päästään aloittamaan rallytokokurssi. 

Yksittäisiä liikkeitä: 

Alokasluokkaa ajatellen: 
 - pujotteluun ja spiraaliin tarkkuutta ja erilaisia merkkejä häiriöksi.
- 270 ja 360 astetta kumpaankin suuntaan kaipaa edelleen hiomista, etenkin jatkoa ajatellen, kun ohjaajan pitäisi pyöriä ihan paikallaan.
- edelleen kertausta ja varmuutta tarvitsevat toki kaikki kyltit. Peruuttamisissa saan keskittyä pitkälti omaan liikkumiseen. 

Avointa luokkaa ajatellen: 

- houkutus erilaisilla houkutteilla
- kisamaisiin harjoituksiin hyppy ja putki mukaan, todennäköisesti Raisan mielestä hauskaa muistin verestämistä agilityn suhteen.
-  istumisesta seisomista harjoitellaan varmemmaksi
- seisominen pitkän aikaa paikallaan (kotonaan minuuttiakin aikanaan mestariluokan käytösruutua ajatellen)
- seisomisesta istuminen ja maahanmeno
- koiran kiertäminen sen seistessä

Voittajaluokkaa ajatellen:
- oikealla seuraaminen ja perusasennot ovat työn alla edelleen
- oikealla seuraamisessa myös käännökset ja täyskäännökset
- puolen vaihdot: takaa, välistä, kummatkin oikealle ja vasemmalle, valkovuokko ja tulppaani eli käskyt "kohti" ja "pois" todella varmoiksi. Takaa menee hyvin myös ulkona/hallissa, mutta muut vielä aavistuksen epävarmoja jopa kotosalla.
- peruuttaminen vasemmalla seuraten ja poispäin ohjaajasta ovat ohjelmistossa jo tokonkin takia.
- eteentulot ja siitä sivulle siirtymiset oikealta puolelta ovat kotosalla työn alla, toivottavasti saataisiin ne myös hankalimpiin ympäristöihin kuun aikana.

Entäs sitten Essi? 

 Huomaan yhäkin, että minulle sopisi parhaiten 1,5 koiraa eli Essi jää treenauksen suhteen hieman vähemmälle, kun Raisan kanssa tehdään täysillä töitä. Tavoitteena olisi kuitenkin kokeet keväällä myös Essin kanssa. Koitetaan kuitenkin hitaasti ja varmasti vahvistaa seuraavia asioita:

- pitkiä seuraamisia hyvällä loppupalkalla jatketaan. Eritoten kiinniteän huomiota ettei paikka ala valua liian kauaksi.
- liikkeestä maahanmenon osat pidetään kunnossa ja tehdään välillä myös koko liikkeitä (alo)
- harjoitellaan myös nopeita liikkeestä seisomisia ja istumisia (avo)
- luoksetulot suoraan perusasentoon ilman käsiapua (alo)
- hyppy luoksetulona sekä uudella että vanhan mallisella hypyllä (alo ja avo)
- kauko-ohjaus: tehdään asentojumppaa: istu-maahan ja seiso-istu sekä seiso - maahan aina takajalat paikallaan. Näitä tehdään sekä sisällä että ulkona (kunhan pakkanen sen verran helpottaa etteivät kädet ihan jäädy). yhdistetään käskyt nyt kun liikesarjat alkavat sujua. Maahanmenot ovat monesti aika makeita maahan heittäytymisiä :)
- kapulan pitäminen tunnarikapulalla 5 sekunnin ajan (nyt onnistuu 2-3 sekuntia kauniisti pitäen), lyhyitä aikoja myös perusasennossa istuen. (alo)
- tunnarikapulan etsiminen omassa pihassa (voi)
- ruudussa odottaminen ja siellä palkkaus (voi)
- ruutuun juokseminen (avo)
- kartion kiertäminen, itse liikkeellä vielä auttaen, matkaa lisäten (avo)
- paikallaoloja maaten (alo) ja istuen (avo) kotona ja arjessa, muutama varmaan yhteistreeneissäkin.

Rally-tokon kisatreeneissä

Eilen koitti odotettu päivä, kun pääsimme harjoittelemaan ohjatusti rally-tokoa! Kyseessä oli HSKH:n kisamainen alokasluokan harjoitus, jossa lajin tuomariharjoittelua tekevä Riikka Timonen oli kouluttamassa. Päivä oli erittäin opettavainen ja antoisa. Moni vielä itselleni aiemmin hieman epäselvä asia kirkastui ja saimme erittäin hyvän kisatreenin, koska minua jo ihan oikeasti jännitti jo edellisestä päivästä saakka. Jännitys hälveni ensimmäisten kisaliikeiden aikana ja järki toimi jotakuin radalla. Hyvää harjoitusta tulevia rally-tokoja ja myös toko-kokeita ajatellen. Raisa on alussa hieman tavallista jähmeämpi, mutta aika vähän jännitykseni haittasi loppukädessä.

   Itse rally-tokosta opin mm. seuraava:
- Kun edellinen koirakko on valmis ja heidän arvostelupaperinsa viedään pois kehästä, on aika itse siirtyä kehään. Koiraa saa taputtaa ja lällyttää siihen saakka, kunnes asetutaan Lähtö-merkille. Siihen koirakko tulee perusasentoon odottamaan ja tulee olla tarkkana, ettei päästä koiraa Lähtö-kyltin ohi (koirakko hylätään, jos radalla lähdetään ilman tuomarin lähtölupaa). Tuomarille tulee nyökätä tai ilmoittaa olevansa "valmis" koiran istuessa valmiina ja vasta sitten tuomarin luvalla saa lähteä radalle.
- Uusimisen käytännöt käytiin kunnolla läpi ja toisella radalla osasin uusia ihan järkevästi. 10 virhepisteen asiat kannattaa uusia, jos koira ne osaa (eli ylimääräinen istuminen jossain vaiheessa tai ohjaaja suorittaa väärää kylttiä tms). Jos kuitenkin kyseessä on joku pienempi virhe kuten haistelu, remmin kiristyminen tms, ei uusiminen kannata.
- Olin jo aiemmin siskoni avulla käynyt ajatuksissa läpi kylttien suorituspaikat ja nyt vielä kerrattiin niitäkin. 50 cm koirasta tai ohjaajasta riittää, eli ohjaajan ei kannata änkeä liian lähelle kylttejä, vaan jättää koiralle kunnolla suoritustilaa.
- Pujottelun ja spriraalin merkit voivat olla melkein mitä vain: limsapulloja, kartioita, tuoleja tms. Kaikkea siis kannattaa harjoitella eikä vain aina niitä omia tuttuja merkkejä. Limsapullo aiheutti pienen herpaannuksen ja haistelun eka kerralla.
- Jos koira jää jälkeen esim. 360 asteen käännöksissä tulee helposti huomautus vino (-1 piste), koska koira on ohjaajan sivulta yli 45 astetta vinossa.

   Teimme seuraavan radan kahdesti: 

Eka radan loppu oli seuraava: 11) hitaasti 12) käännös vasempaan ja sitten maali.
Toka radan loppu muutettiin seuraavaksi: 11) 360 vasempaan 12) täyskäännös vasempaan 13) istu- 1 askel istu - 2 askelta istu - 3 askelta istu ja sitten maali.

  Ensimmäisellä kerralla saimme kasaan 93 pistettä, joka olisi virallisissa kisoissa hyväksytty tulos (70 pistettä on raja, 100 pisteestä aletaan vähentää pisteitä).
 Virheinä oli:
- kaksi kertaa taluttimen kiristyminen (-1 kummastakin). En kiristänyt tarkoituksella talutinta missään kohtaa, mutta videolta katsoessa toista rataa, huomasin, että taluttimen ollessa oikeassa kädessä se jäi liian "lyhyeksi" ja siksi lukko nousi, vaikkei talutin itsessään vielä kädessä asti kiristynytkään. Kummatkin kerrat tapahtuivat spiraalin ja pujottelun aikana. Lisää harjoitusta siis niihin taluttimessa.
- kahdesti puutteellinen yhteistyö eli lyhyt haistelu (-1 kummastakin). Ensimmäinen spriraalista vasemmalle, toinen liikkeestä 7 eteen tulo ja siitä oikean kautta vasemmalle perusasentoon.
- kahdesti erittäin vino asento, yli 45 astetta (-1 pistettä). Kummatkin olivat paikalla käännökset oikeaan 270 ja 360 astetta. Eli näihin lisää tarkkuutta.


Toisella kertaa sain jopa videon suorituksestamme (kiitos vaan treenikeverille!).

Tällä kertaa pisteitä olisi kertynyt 94 kipaletta, joista kaikki pistemenetykset olivat vain emännän sähläämistä eli:
- Talutin kiristyi kolmesti (kyltit 2,3 ja 5). Videolta katsoin, että pidän näissä typerästi talutinta oikealla. Kun lopussa talutin on vasemmassa kädessä pysyy se luonnollisesti löysänä. Muista siis pitää talutin suurelta osin vasemmassa kädessä!
- Aloin tehdä liikettä 7 väärin eli luulin olevani jo seuraavalla kyltillä. Onneksi huomasin sen ajoissa ja osasin asiallisesti uusia (-3 pistettä). Vaikka mokasin, niin sain uusittua sen hyvällä temmolla ja sääntöjen mukaisesti. Olin siis erittäin tyytyväinen, etten mennyt lukkoon, vaan osasin toimia ohjeiden mukaan omatoimisesti!

   Raisa sai superpalkan loppuun ja lähdimme oikein tyytyväisinä lenkille :) Ensi lauantaina onkin sitten eka alokasluokan kisa! Oli aikamoinen voittajaolo, kun päihitin tokojännityspeikon 2-0.

Ja tänä aamuna odotti sähköpostissa kivoja uutisia, että meidät on hyväksytty HSKH:n tokoilijoiden rally-tokokurssille :) Tammikuun loppupuolella siis aloitetaan ihan ryhmässä treenaaminen. 

Onnea tusinapäivien johdosta Aksu ja Elvis!

Toisen Jangas-pentueen syntymästä tulee täyteen 12 vuotta - taas joutuu toistamaan itseään ja toteamaan, kuinka aika rientää ;) C-pentuetta varten kantanarttuni Kati eli Sweetie-pie Kathy oli käynyt Kenny-sulhon (Clubbrolds Kilkenny, myöhemmin SE MVA(N)) luona aina Ruotsissa asti ja masu alkoi ennen joulua somasti pyöristyä. Uudenvuoden yönä jännitettiin synnytystä alkavaksi, kun laskettu aika alkoi olla käsillä. Lopulta pennut syntyivät 3. tammikuuta. Pettymyksekseni Kati pyöräytti neljä urosta, kun toivoin narttua. Näin oli kuitenkin selvästi tarkoitettu, koska muuten olisin jäänyt Raisaa ja montaa kokemusta köyhemmäksi  :) Raisa kun jäi sitten seuraavasta pentueesta kotiin...

   C-pentueen pojista kaikki saavuttivat 10 vuoden iän. Hemuli (J. Cubic Butterfly) jouduttiin hyvästelemään 10,5-vuotiaana ja Pyry (J. Caledonian) 11,5-vuotiaana, kummatkin elivät hyväkuntoisina siihen saakka, että menehtyivät lyhyellä varoitusajalla kasvaimiin.

Elvis (J. Cola For Elvis) ja Aksu (J. Cordon Bleu) elävät edelleen pitäen hyvää menoa yllä. Elviksellä oli kuulemma jossain vaiheessa lonkistaan vaivoja, mutta loppuvuosi on taas mennyt virkeästi. Aksu on uskomattoman nuorekas ja vauhdikas menijä edelleen. Aksua, Liisaa ja Lauraa näinkin ilokseni viime kesänä.

Somasti harmaantunut Elvis kesällä 2015

Aksu veneilemässä (kuva perheen omasta albumista)

nuorekas Aksu turistina Karkussa kesäkuussa 2015

Hani, Hani, it's so funny!

Ennen joulua meillä saatiin taas hiukan jännitystä elämään, kun maanantaina koirat olivat pistäneet poskeensa puoli kiloa suklaakonvehteja. Tai kuten illan aikana selvisi ehdittyäni peruuttamaan Essin agilitytreenit, kyseessä oli Raisa ihan yksikseen. Se näet turposi kuin pullataikina ja joi illan enevissä määrin. Illan suklaakrapulalla ikäneito siitä kuitenkin selvisi ilman mitään sen kummempia seurauksia. Kuulemma maksa-arvoihin suklaa voi joskus vaikuttaa, niin siinä tapauksessa ainakin tietää, mikä on todennäköinen syy. Kaimani Kaihomieli joskus totesi kaikella rakkaudella heidän vanhasta ajokoirastaan, että mikäs pirun tappais. Niinpä niin.

  Samana päivänä Raisan Tarmo-veli oli levitellyt pussillisen vehnäjauhoja ja herran suu oli ihan jauhoissa emännän saapuessa kotiin. Vielä noilla 9-vuotialla on sama vanha pilke silmäkulmassa. Ehkä Veikan Vaikeet kymmenvuotiaana sitten rauhoittuvat... tai ehkä eivät.

  Pikon eli Jangas Field Fennel ja englannintuonti Aunen eli Glanffrwd Rachel Wall tytär Doniol H-pentueesta on edelleen vailla hyvää sijoituskotia. Lupaava ja rohkea neitokainen on jo viikon päästä luovutusiässä. Aino Väyrynen oli alkuviikosta pentuja katsomassa ja kuvaamassa 6 viikon iässä ja sain itsekin luvan käyttää kuvia blogissa. Aino oli saanut ihanan jouluisen tunnelman kuviin :) Ylläolevasta linkistä voi käydä katsomassa muitakin Ainon vuosien varrella ottamia walesikuvia ja tästäkin laumasta löytyy muutama kuva, jota en blogiin laittanut.

   Tässä siis kuvia tyttösestä, joka etsii sijoituskotia:

Doniol High Five To Jangas

pentulaatikkonimeltään Hani

Hanilla on ihastuttava Llanharran spot päälaella

Tässä vielä kuvia koko laumasta:

Kuvia velipojista:

Hugo muuttaa Jaanan luo Piko-isän seuraksi

Doniol Happy Fellow

Myös Hugolla on llanharran spot

Helmeri

Doniol Hashtag

kolmas veli Hero

Doniol Hilarious Hunter

Ihana katsekontakti

Sitten vielä siskotytöt:

Halla

Doniol Happy Harbinger

Hippu

Doniol Handle With Love

Doniol Head Over Heels

Huli