Tarmolle MEJÄ avo3 ja Raisalle TOKO voi3

Eilen oli sellainen kolmospäivä: ei siis ihan epäonnistunut, muttei ihan täysosumakaan ;)

Tarmo eli Jangas Da Vinci Code ja Sinttu Immonen urheilivat Espoossa Oittaan metsissä jäljestäen AVO3-tuloksen 27 pisteellä. Ihan hieno saavutus siis :) Sinttu päivittikin jo tarkempia koetunnelmia Tarmon omaa blogiin, jonka linkki löytyy oikealla olevasta valikosta. Onnea vielä Tarmolle ja Sintulle!

Raisa eli Jangas Duck Soup oli taas tokoilemassa ja koe meni ihan hyvin lukuunottamatta sitä, että pilasin seuraamiset omalla jännitykselläni, metallinoutoesine hajosi (toinen laippa irtosi, mutta Raisa haki ja toi sen silti asiallisesti ja sai liikkeestä kympin :) Ruutua Raisu ei jostain syystä noteerannut ja siitä syystä saimme heittää hyvästit 40 pisteelle. Kaukkareissa Raisu meinas jo edistää syömään maksalaatikkoa, kun ei olis millään enää malttanut työskennellä... Tulos oli 221 pistettä ja VOI3 eli kolme pistettä alle kakkosen rajan.

Äitimuori Täplä Jangas Behaving Badly ja Amanda Nummelin olivat 5.9.08 osallistuneet ekoihin möllikisoihinsa saaden hienosti 0-tuloksen ja sijoittumalla kolmanneksi alle sekunnin kahdelle ensimmäiselle hävinneinä. Hienoa osaamista ja tästä on hyvä jatkaa :)

Ollaan me treenailtukin. Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, treenaamaan, treenaamaan, aina lähdetään vai mites se nyt meni Eppuja mukaillen. Keskiviikkoa lukuun ottamatta treenit koskivat agilityä. Maanantaisin osallistutaan Oreniuksen Juhan ratakurssille, jossa saan juosta hiki päässä (ja selässä ja niin edeleen), tiistaina ja lauantaina vedin itse treenit springeriväelle ja tokihan sitä rataa piti Raisunkin päästä koittamaan. Torstaina oli Merin agitreenit, jossa tehtiin medien MM-rataa. Yllättävän hyvin se sujui, kunhan vaan keskittyi ja ohjasi tarkasti. Keskiviikkoisin alkoi Hyypiän Hannan TOKO-kurssi, jossa Raisa juoksenteli kaikkiin muihin ruutuihin paitsi siihen mihin piti. Prkl...

Olen ihan unohtanut kirjoittaa, että näin viikko sitten keskiviikkona Hemulin poikaa Nemoa (Gingseng) trimmauksen merkeissä ja Raisa pääsi lopuksi serkkupojan kanssa juoksemaankin. Kuviakin tuli otettua, mutta ne on edelleen kamerassa. Ehkä vielä joskus saan jotain aikaiseksikin. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin.

Sisarukset vauhdissa

Ollaan taas vaihteeksi saatu tavata sisarusparvea kunnolla Raisan kanssa. Muutama viikko sitten Nuppu vietti meillä aikaa koko työviikon ja on se vaan edelleen yhtä herttainen ja vauhdikas olento. Hömppäliisa on ilmoitettu näyttelyynkin ;)

Viime viikonloppuna Kaisa ja Remu olivat meillä yökylässä Henna ja japsi-Roopen kanssa agilityn MM-kisojen tiimoilta. Lauantaina pimeyden laskeuduttua ja kellon lähetessä yhdeksää lähdimme vielä Raisan, Remun ja Ticon kanssa treenailemaan Ojankoon. Kolmikko alkaa olla jo tosi taitavia agiliidossa ja kuin samasta muotista: lähdössä joutuu ohjaaja olemaan tosi tarkkana, jotta ne onnistuu, rataa suoritetaan vauhdikkaasti ja intoa piisaa. Ohjaajat ei vaan aina meinaa pysyä perässä. Sinttuakin tavattiin sunnuntaina MM-kisatunnelmissa, vaikka Tarmokin oli tietty joutunut jäämään kisoista kotiin... MM-kisat olivat henkeäsalpaavan jännittävät ja mukavassa seurassa päivä kului tosi nopeasti.

Lisäksi ollaan Raisan kanssa taas treenailtu jonnin verran tokoa ensi viikonlopun kisoja silmällä pitäen. Agilityssä aloitettiin viikko sitten Oreniuksen Juhan kurssi, jolla saan harjoitella ahreasti minulle niin vaikeita valsseja ja vekkejä ;) Raisa-parka, kunnäiskällä on kaksi vasenta jalkaa. Hiki virtasi treeneissä ja kunto meinas kerta kaikkiaan loppua kesken. Vaatettakin taisi olla liikaa päällä. Tänään käytiin vielä aamusella tekemässä samaa rataa, jolloin päästiin se kohtuuhyvin kokonaan läpi ja kyllä taaskin sai hikipääsä juosta, vaikka heitin välistä vaatetta pois... Samalla tokoiltiin ja harjoiteltiin eritoten ruutua, jossa seisten malttaminen ruudussa ei edelleenkään ole Raisan vahvin laji ruutu ja sen keskikohta löytyy kyllä hyvin. Hyppynouto on viime aikoina sujunut tosi hienosti ja seuraamisetkin tuntuvat parantuneen. Myös istumiseen on tullut varmuutta, mutta luoksetuloista liikkeelle lähtö on hieman epävarmaa. Kaukoja pitäisi muistaa jumpata taas ahkerasti.

Raisalle 5-tulos kolmosluokasta

Tänään jatkettiin agiliitoa kolmosluokassa Kari Jalosen aikas mukavilla radoilla.

Eka rata meni ihan haahuiluksi: Raisalla oli kyllä vauhtia, mutta itse olin niin jäljessä ja ponneton, että oikein hävetti. Rimoja lenteli, Raisa ehti liirata hetkeksi radalta, teki pari väärää rataa ja niin edelleen. Siis hyllytavaraa. Ja harjoittelun kohteita tuli paljon:
* välistävetoja, esteelle työntöjä ja vedätyksiä niin, että rimat pysyy ylhäällä
* keppikulmiin hurjasti lisää varmuutta ja osaamista (työn alla)
* puomilta tiukat käännökset sivuun, vaikka edessä olis toinen este
* lähdöt ekana, kun Riesa on huutanut rataantutustumisen ajan pylväässä kiinni
* käännösten, käskyjen ja yleensä ohjauksen ajoituksessa on vielä paaljon parannettavaa
* eikä ne kontaktitkaan edelleenkään voi olla liian hyvät tai varmat, hyllyn jälkeen tosin pysäytin kunnolla odottamaan kontaktipinnoille

Toka rata oli hyppis ja siitä tuli 5 vp, ja nolointa on etten tiedä mistä. Olettaisin, että pienestä törmäyksestä Riesan kanssa, kun mun valssi oli aika pahasti myöhässä. Mutta saattoihan joku rimakin tippua, kun valssit on edelleen mitä on ja niiden takia olin hetkittäin kääntyneenä koirasta poispäin. Aika oli -4,17 eli ihan ok, vaikka muutama pitkä kaarros tuli matkalla ja kepeille vein tässätellen ja nenästä, koska päätin, että piruvie nyt me mennään varmasti ja kunnolla eikä sähelletä kolmatta kolmosten rataa, vaikka lähdetään ekana ja Riesa käy kierroksilla. Tosin Raisuli karkas lähdöstä, joten lähdössä pysymisiä pitää taas vahvistaa. Toisaalta tämä oli viikonlopun neljäs rata, eikä se ainakaan auttanut asiaa. Keppien päässä valssasin eikä se häirinnyt koiraa. Paljon on vielä oppimista, mutta on se Raippa aika näppärä.

Nyt kun Raisa pääsi kolmosiin voin keskittyä kiusaamaan Ticoa ja Tarmoa ohjaajineen kisoihin. Ja sama koskee myös taitavaa mamma-koiraa Täplää ja näppärää nuorta ohjaajaa Amandaa...

Raisalle nollavoitto ja siirto agilityn kolmosluokkaan :)

Raisa on nyt sitten kolmosluokkalainen tehtyään TAKUTin kisoissa ekalta radan maxi2:n ainoan nollatuloksen, jolla sitten voitimme luokkamme. Raisa pelasti tilanteen pariinkin kertaan, kun emäntä oli vähän kaffella, mutta katsojista näytti kuulemma ihan siistiltä radalta ;) Nyt on sitten vuoden suurimmat tavoitteet agilityn suhteen saavutettu. Tokihan vielä olis springerimestaruus ja vuoden agilityspringeri-kiertopalkinnot, mutta tämä oli se päätavoite :)

Tuomarina toimi kollegiossa Johanna Wütrich ja rata oli mielestäni varsin kiva ja tarpeeksi haastava.

Kisattu ollaan nyt aika tasan viisi kuukautta, ekat kisat oli heti Raisan täytettyä 18 kk huhtikuussa. Ykkösistä saatiin neljä nollavoittoa ja yksi nolla toisella sijoituksella. Kakkosista neljä nollaa ja sijoitukset kahdesti 1., 2. ja 5.Lisäksi sijoituttiin kerran toiseksi 5 vp:n tuloksella.

Kolmosissa startattiin yömyöhällä tuntikausien odottelun jälkeen ja hyvoin piemässä ei itsekään meinannut nähdä esteitä. Tulos oli HYL ja se meni ihan yleisön viihdytyksen piikkiin. Nyt väsyttää...

TOKOsta Remulle ALO2 ja Raisalle VOI3!

Springereiden TOKO-mestaruudessa Marita Packalénin tuomaroidessa Raisa ja Remu saivat kivat tulokset:

Remu Jangas Direct Action ja Kaisa olivat ekassa kokeessaan. Valitettavasti paikallaolosta Remu lähti neljäntenä koirana noin 10 sekkaa ennen ajan täyttymistä :( Muuten poika tekikin hienoa työtä: 10 pistettä seisomisesta, luoksetulosta ja estehypystä, muut liikkeet kasin pintaan. Yhteensä hienot 155 pistettä ja ALO2 :D Remu teki tosi hyvää työtä ja Kaisa suoritti TOKO-debyytin kunnialla. Eikun vaan seuraavaan koitokseen :) Kun paikallaolo onnistuu, niin Remun on mahdollista saada tosi hyvät pisteet...

Raisa Jangas Duck Soup pysyi paikallaolon hienosti (helpotuksen huokaus viime kokeen ja sen jälkeisen harjoittelun jälkeen) saaden 9 pisettä noustuaan istumaan lopussa ennen käskyä. Seuraaminen ja liikkeestä istuminen ihan hyvin 9p kummastakin. Luoksetulossa hyvä vauhti, pysähdykset ei ihan niin napakat kuin parhaimmillaan: 8,5p. Ruutu meni nollille Raisan vaan haistellessa kehässä: lienikö viime kokeesta jäänyttä paineustumista tai johtuuko tiukoista top-käskyistä ruudussa: jollain tapaa epävarma se kuitenkin oli, vaikka ruutu normaalisti on tytsän mielestä toosi kiva. Hyppynoudosta 9p (pientä haistelua), metallia ei hakenut, vaan haisteli menemään pitkin ruutua 0p. Tunnarista 7p vietyä kapulaa liikkenohjaajalle, joka otti Raisalta metalliesineen sen lopulta kantaessa sen luo ;)Kaukkareista 8p eli ihan ok, tais tarvita yhdessä kohtaa kaksoiskäskyn ja liikkui inasen eteenpäin. Kokonaisvaikutus 8p. Eli yhteensä 218p ja VOI3. Kokonaisuudessa paljon parempi kuin viime koe, mutta pientä haistelua ja haahuilua ja rauhoittelua oli edelleen ilmassa. Tosin metsän siimeksessä olevalla kentällä oli vaan hajuja ja pupun kakkaakin ihan kivasti.

Raisu ja Remu olivat muuten kokeen nuorimmat springerit, vaikka ikää on sentään jo kunnioitettavat 22 kk.

Raisalle agilitystä tuplanolla, joista toinen nousunolla

Tänään kisattiin Porvoossa kaksi rataa. Ekana agilityradalla tuomarinharjoittelija Mari Nikkilä (meniköhän nimi oikein) ja hyppärillä sitten itse ylituomari Ritva Herrala.

Agilityradalta sellainen varma suoritus kontaktit pysäyttäen. Sijoitus 5. (11 nollaa ja koiria yhteensä 29).

Hyppärillä sain jo lopussa itsekin juosta ja tuloksena taas nolla ja sijoitus 2.!! Eli vielä yksi nousunolla ja päästään kolmosiin...

Torstain treeneissä sain taas valssailla ja edelleen huomaan liikkuvani liian pitkälle esteen lähelle ja takaa kiertämisissä heilauttelin kättä vähän miten sattuu. Takaapuolenvaihdot ja kepeille menot oli olevinaan hankalia, vaikka Raisu kyllä osaisi.

Käytiin vielä eilen illalla treenaamassa Ojangossa kontakteja ja keppejä (eri kulmista sisäänmenot onnistuivat, kunhan muistin juosta ekaa keppiväliä kohti).

Huomenna sitten tokoon kisoja järjestämään ja kisaamaan. Tämän päivän kisat oli pari tuntia myöhässä, joten siellä kului koko päivä ja huomenna vietetään Lahdessa aikaa aamusta iltaan... Kiva taas mennä maanantaina töihin puolikuolleena ;)

TOKOakin ollaan viikolla treenattu: Riitan treeneissä tiistaina harjoiteltiin ruutua, joka alkaa hiljalleen suttaantua. Luoksetulossa Raisa tulee välillä turhan hitaasti (onnettomassa viime kokeessa opittu juttu), joten aina välillä palkkaa suorasta luoksetulosta, välillä pysähdyksistä. Paikallaoloissa ollaan palattu alkuruutuun ja muutaman metrin jäämisiin. Neidistä on tullut näissäkin viime kokeen jäljiltä tosi epävarma... Harmi, koska paikallaolot oli jo pitkään todella varmat.

Torstaina treenattiin myös paikallaoloja springeriporukassa ja saatiin sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Ruudun oikeaa paikkaa ja siellä pysähtymistä ollaan hiottu onnistuneesti. Istumiset alkaa oleen varsin varmoja ja noudotkin on hurjasti parantunut, vaikka tunnaria ei juuri ollakaan harjoiteltu viime aikoina. Täytyisi vielä tänään ehtiä ottamaan muutama paikallaolo-harjoitus, mutta tehtävää huomisen kokeen tavaroiden autoon kantamisessa yms. vielä riittää. Toivottavasti ei jää yö lyhyeksi.

Agilitykisaamista

Tänä viikonloppuna radat meni meidän tasoon nähden tosi huonosti. Ja syy oli ihan vaan ja ainoastaan minussa. Puolikuntoisuus ei ole hyvä lähtökohta: flunssan jälkeen jäänyt tukkoisuus ja nopea väsyminen ei ole reippaan Raisan kanssa hyvä lähtökohta. Lisäksi sain jostain syystä oikean olan lihakset ihan jumiin ja viiltävän kipeiksi. Sunnuntaina ymmärsin hoitaa vaivaa orudis-geelillä ja särkylääkkeillä, jolloin kipu helpotti. Olin aivan puolikuollut rataantutustumisen jälkeen ja tuntui mahdottomalta ajatellakaan heti juoksevansa saati jaksavansa viritellä Riesaa.

Olen aiemminkin huomannut radalle ekana lähtemisen ja maxien aloittamisen olevan meille ylivoimainen juttu. Tänä viikonloppuna kahdella radalla maxit aloitti ja olimme kerran radan ekana, kaksi kertaa kolmantena. Raisa kuumiaa rataantutustumista seuratessaan niin kovin (huutaa mun perään jne), ettei yhdelläkään noista radoista paikallaolo alussa alussa onnistunut kunnolla, kontaktit oli aika hirveää katsottavaa parissa kohtaa ja meille tuli kieltovirheitä esteiltä (!!), lisäksi pujotteluun sisäänmenot tökki. Tosin pujottelun ongelmat varmaan piilee paljolti siinä, että niitä on paljon vaikeutettu viikon aikana tehotreenatessa, jolloin tulee myös epäonnistumisia ja se tuo mukanaan epävarmuutta. Täytyy jatkaa hankalampia harjoituksia, mutta ennen ensi viikon kisoja tehdä parina iltana noita helppoja ja varmoja juttuja ja sitä myöten lisätä Raisan luottoa itseensä ja mun luottoa siihen. Lisäksi mun puolikuntoisuus tekee musta lyhytpinnaisen ja heti virheen jälkeen Raisa menee jotenkin hieman lukkoon mun hermostuessa. Tämä näkyy sitten haisteluna, epävarmuutena ja pahimmillaan A:n harjalta putoamisena ja lentokeinuna.

Ai niin, kisoihin "valmistautuminen" Maarian sairaalassa edellisenä yönä ei ainakaan auttanut asiaa: ystäväni kolmekymppisissä hän kaatui vessassa ja löi päänsä niin pahasti, ettei enää sen jälkeen pystynyt kohdentamaan katsetta tai pysymään pystyssä saati puhunut järkeviä (unohti mm. oman osoitteensa). Päivystyksessä sitten odoteltiin kello kolmeen asti (potilaista saisi aikamoisen komediasarjan) ja olin vasta neljältä kotona ja edelleen hieman huolissaan aivotärähdyksen johdosta. Ennen sunnuntain toista rataa kuulin onnekseni, että kaikki oli kunnossa ja - yllätys, yllätys - ote kisaamiseen oli sen jälkeen ihan toisenlainen.

Siis tää olis taas sitä henkisen valmentautumisen puolta. Vasta viimeiselle radalla päästiin noin kymmenentenä koirakkona, jolloin Raisa odotti autossa, käskytin tiukasti alussa paikallaolon (joka onnistui), kontaktit hurjan tiukoilla huudoilla kunnolla pysähtyen, vain kepeiltä tuli kieltovirhe kun ryysäsin liian pitkälle ja yliaikaa johtuen varmaan lähinnä kepeistä. Yllätys oli suuri, kun meidät kuulutettiin palkintojen jakoon viidennelle sijalle.

Vikasta radasta jäi hyvä mieli ja nyt yritän parantaa itseni ensi viikonlopuksi, niin kyllä niitä kunnon tuloksiakin sitten voi tulla.

Ai niin siis tulokset oli seuraavanlaiset:

LA Allan Hansen: 15 vp ja yliaikaa 12,33 s. Kielto suoraan edessä olevalta esteeltä, pudonnut rima, kepeille meno väärästä välistä ja hidas korjaaminen, rauhoittelua jne. Loppufiilis kaaos.

LA Marco Mouwen: HYL kielto ja putkeen meno, koska etuilin ja tulin Raisan linjalle takaaleikkauskohdassa, muuten hyvä rata ilman virheitä. Tämä oli toka rata, jossa olin sentään ehtinyt katsoa medit ennen radalla menoa, mutta lähtö ekojen joukossa.

SU Marco Mouwen: HYL ihan kauheaa sekoilua. Ahdisti. Niin kisaaminen kuin huolikin. Kannoin Raisan pois radalta loppupuolella ja sitä ennen lappuun oli tullut merkinnät KK5K...

SU Allan Hansen: 5 vp, yliaikaa 4,70s ja sijoitus 5. Siisti, tosi tiukasti käskytetty rata, tiukat pysähdykset ja odotukset kontakteilla, kepeille meno väärästä välistä, hidas korjaaminen, muuten hyvä tunne radalla. Kertaalleen unohdin jo hetkeksi radan, mutta onneksi radalta löytyy numerot Smile

Allan Hansenin ihanneajat oli tiukat, toisella tosi löysät. Mutta Raisan ihanneajan ylitykset tuli kyllä ihan ylimääräisistä kielloista ja korjauksista, ei siis niinkään hitaasta etenemisestä.

Janni ja ranskalaisvahvistus Masi kisasivat myös Maxi1-luokassa saaden kaksi nollatulosta ja sijoittuen luokan 2. ja 1. !! Nyt hekin kisaavat kakkosissa :D

Viikon verran treenailua

Alkuviikosta alkoi flunssakin jo helpottaa ja niin pääsimme taas jatkamaan treenailua lähes normaaliin malliin.

Kotosalla ollaan harjoiteltu noutamista, lähinnä nopeata kapulaan tarttumista ja siinä ollaankin hurjasti edistytty, ja nyt Raisa tarttuu ohjatun noudon kapulaan samoin tein niin kotona kuin treenikentälläkin jos kapulan heittää noin seitsemän metrin päähän. Kotona ollaan harjoiteltu myös metalliesineen noutamista ja harjoiteltu ulkona laukkaamista kapula suussa joko niin, että juoksemme kummatkin tai niin, että Raisa tuo minulle kapulan pitkän matkan päästä jättäessäni sen paikalle kapulan ollessa välissämme maassa tai Raisun suussa.

Tiistaina Riitan kurssilla oli kisamainen treeni, jossa tehtiin voittajaluokka ruutuun asti ja lisäksi kaukkarit. Seuraaminen oli taas alussa haahuilua ja haistelua, mutta pina se muuttui varsin hyväksi ja tarkaksi kulkemiseksi. Paljon palkkaa ihan ekojen askeleiden jälkeen, jotta hyvät lähdöt vahvistuvat taas.

Liikkeessä istumisessa Raisan istuminen oli hieman hidas, jonka takia varmistelin turhaan, olis pitänyt vaan jatkaa eteenpäin.

Luoksetulo tosi hieno- kaikki välit laukkaa ja napakat pysähdykset hyvällä ilmeellä ja jatkokäskyjkä odottaen.

Ruutu ihan onnetonta haahuilua. Tylsää.

Kaukkarit takapalkalla periaatteessa hyvin, mutta kahden ekan jälkeen Raisa meinasi jo vaatia palkkaa ja jumitti muutamissa asennonvaihdoissa. Nyt pitäisi harjoitella enemmän 5-8 vaihtoa peräkkäin, jotta palkka ei tule aina ekasta tai tokasta vaihdosta.

TOKOssa ollaan keskitytty ruudun harjoitteluun. Yleensä ruutu löytyy hyvin, mutta valitettavasti seisominen ruudussa on edelleen ihan liian vaikeaa. Lyhyeltä matkalta ja toistot onnistuu, mutta eka kerta ja pitkä matka tuntuu mahdottomalta. Ei kiva. Luoksetuloja ja pysäytyksiä ja seuraamisia heti palkaten ollaan myös harjoiteltu. unohtamatta kauko-jumppaa olohuoneessa ja välillä ulkonakin. Kotona ollaan harjoiteltu usean minuutin paikallaoloja, mutta niitä pitäisi treenata viikko ahkerasti myös ulkona ja muiden koirien lähellä.

Agilitykentällä Ojangossa ollaan käyty useana iltana treenaamassa hieman keppikulmia ja kontakteja, ollaanpa tehty muutama hyppytekniikkatreenikin.

Eilen oli taas Merin agilitytreenit ja siellä oli aiheena kepit. Raisa osaa omatoimisen ja vaihdikkaan pujottelun kummaltakin puolelta, osaa etsiä pujottelun loivista kulmista ja kestää yleensä vedätystä ja valssausta ja takaa puolenvaihtoja. Nyt keskitytään vaikeampiinkin keppikulmiin Jonathan Wattsin metodilla ja lisätään etenemistä ja vaikeusastetta keppien suorittamisessa. Lopuksi harjoiteltiin rengasta ja valssauksia sekä takaa puolenvaihtoja vinosti estettä hypätessä. Rengas onnistui hyvin, muut ohjausjutut voisivat olla vielä sujuvampia.

Raisalle nollavoitto agilityn Maxi-2:ssa!!

Jangas Duck Soup eli Raisa pääsi tänään kisaamaan Maxi-2 luokkaan ohjaajanaan Meri Alku. Itse olin vielä niin puolikuntoinen flunssan jäljiltä ettei kisaamisesta olisi mitään tullut. Tuloksena eka radalta nollavoitto!! Tuomarina toimi Anne Tammiksalu Virosta. Hienoa Raisa ja Meri! Suuren suuri kiitos Merille, joka jaksoi lähteä kisaamaan treenattuaan vain kerran Raisulin kanssa. Nyt tarvitaan enää kaksi nousunollaa niin päästään kolmosluokkaan...

Tokaltakin radalta tuli hyvä suoritus, mutta virallisesti hylky, koska matkaan lähdettiin ilman lähtölupaa. Olin tosi ylpeä pikku-Riesasta, joka malttoi keskittyä sujuvaan etenemiseen vieraankin ohjaajan kanssa. Aikas pätevä tapaus :) Meri on meidän agilityryhmän kouluttaja, joten sikäli kyllä tuttu pari toisilleen. Kyllähän me joka viikko treeneissä tavataan eli oikeastaan saadaan osaltaan kiittää Meriä muutenkin meidän osaamisesta ;)

Raisan radat löytyy myös videoituna (kiitos Satu!):

Rata 1

Rata 2

Raisan treenailua

Tällä viikolla olen ollut keskiviikosta asti sairaslomalla flunssaisena. Tiistaina kuitenkin päästiin Riitan treeneihin katastrofimaisen kokeen jälkeen. Otettiin luoksetulo koemaisesti ja se näytti taas ihan hyvältä: Raisa jäi odottamaan reippaan näköisenä, tuli laukaten kaikki välit ja teki näppärät pysähdykset. Nyt meno näytti taas tutulta eikä semmoiselta ihmettelyltä kuin kokeessa. Seuraaminen oli osittain haistelua ja sen takia hieman onnetonta, välillä taas hyvällä paikalla, innokasta ja katsekontaktissa. Nurmikko hajuineen oli varmaan yksi syy, lisäksi mielestäni rauhoitteluakin oli hieman ilmassa. Lopuksi noutaminen lainakapulalla ja se näytti ihan yhtä kamalalta kuin kokeessa. Rauhoittelua, haistelua ja vielä kerran rauhoittelua. Nyt sitten taas palattiin tarttumisesta palkkaamiseen kanin karvalla ja lisäksi pitäisi tehdä paljon helppoja treenejä kotona, kun Raisa on hyvässä vireessä.

Flunssa on tietysti hyvänä apuna kotona treenaamisessa: kun ei jaksa lähteä ulos, niin on pakko puuhastella jotain kotona jaksaessaan, jottei Raisa tee pahojaan. Olemme siis harjoitelleet ohjatun noudon kapulalla ja metallinoutoesineellä kotona. Matkaa puolesta metristä melkein kymmeneen. Kotona Raisa tarttuu kapulaan nätisti, tulee reipasta ravia luokse ja odottaa kiltisti perusasennossa lupaa irrottaa kapulasta. Kyllä se siis kotona osaa ;)

Lisäksi olemme harjoitelleet kauko-ohjauksen istu-seiso, maahan-seiso asennon vaihtoja olohuoneessa peruutellen. Ja maassaolosta istumaan ja seisomaan nousemisia. Lisäksi ollaan harjoiteltu hieman ohjattua noutoa vasemmalle/oikealle ohjaten, olohuoneessa siis tätäkin. Harjoituksia olen jaksanut vain pienen hetken kerrallaan omasta heikosta kunnosta johtuen, joten Raisa on aina ollut tosi pirteä.

Tänään jaksoin raahata Raisun agilitykentälle Merin kanssa treenaamaan kauppareissulla. Saas nähdä olenko lauantaina niin hyvässä kunnossa, että selviän kisoihin vai joutuuko Meri Riesaa ohjaamaan... Yllättävän nätisti Raisa jaksoi Merin kanssa tehdä töitä. Vauhti näytti hieman tavallista rauhallisemmalta (vai onko se muka noin hitaan näköinen muutenkin?) ja aina välissä Raisa kiepsahti luokseni kääntymään.

Sorsakoira Paavo ja Raisan huokaus ja huono ihminen

Aloitetaanpa näistä erittäin iloisista uutisista: eli Paavosta! Reetta laittoi viikolla viestiä, että Paavo oli osallistunut sorsastuksen avajaisiin 20.8 Reetan veljen kanssa. Yölennon aikana Paavo oli löytänyt kaislikosta haavakon ja veli oli sitten ampunut linnun veteen. Noutomatkaa Paavolle oli kuulemma tullut miltei 30 metriä ja nyt Reetta on sitten ylpeä noutavan lintukoiran omistaja :) Paavo on aikas pätevä.

Lauantaina tunsin olevani maailman epäreiluin ja kurjin koiranohjaaja ikinä. Tulokset TOKO-kokeessa voi sitten ihan arvata jokainen. Itse asiassa armoton vitutus alkoi jo keskiviikkona ja jatkui aina tähän päivään saakka. Syitä lieni monia ja se alkoi vieraasta, jonka piti tulla käymään pe-su, mutta joka viipyikin täällä to-ma eikä flunssakaan saati tuo aina yhtä zen-koulutyö tänään oikein auttanut asiaa. Raisa-parka säälitti, koska se reagoi hurjan voimakkaasti siihen, että olin todella huonotuulinen. Mistään ei siis tullut yhtään mitään ja olis varmaan pitänyt napata pikku-prinsessa syliin kehästä ja viedä se ulottumattomiini ;)

Toinen kun vaan kovasti yritti minua rauhoitella haistelemalla, jäämällä taakse, pitämällä päätä alhaalla ja jopa pissaamalla. Raisa-rassu näytti todella onnettomalta ja tunsin itseni kaiken puolin oikeaksi hirmuksi, vaikken sille pikkuressulle ollutkaan vihainen. Kaikelle muulle kylläkin... Se ei uskaltanut oikein omin luvin minua rauhoittelematta tarttua noutoesineisiin, ruudussa se oli tosi epävarma, luoksetulosta ei tullut yhtään mitään, paikallaolossa yksi ohjaaja myöhästyi usealla minuutilla muiden odottaessa kehässä eikä se ainakaan minun tuultani parantanut, ja Raisa tarjottuaan maahanmenoa useaan kertaa kehässä oli viimein paikalle jätettäessä ihan epävarma eikä varmaan missään vaiheessa ymmärtänyt paikallaoloon jääneensäkään.

Vitutti siis kokeessakin. Ja lopulta tuli väsymys. Mutta käytettiin sentään osa odotusajasta treenaamiseen, jossa sain keskittyä Raisan ja itseni piristämiseen.

Kaisakaan ei ollut sunnuntaina pirteimmillään, kun Remu teki kokeessa nollan lähdettyä taas kolmesti hirven jäljille tehtyään tyypillisesti muuten hyvää työtä. Eikä kait sekään asiaa helpottanut, että kokeessa oli kuulemma oltu kellon ympäri...

Jotkut päivät vois vaan keleta pikakelauksella ja tää viikonloppu laskettakoon niihin. Piste. Vaikka sanotaan, etten päivääkään vaihtaisi pois, niin lauantain olisin voinut vaihtaa parempaan.

Raisalle 2. sijoitus Maxi-2 luokasta (ja 5 vp)

Raisa pääsi tänään kisaamaan agiliitoa Lohjalle ja ihan hyvin meillä menikin. Tuomariharjoittelijana oli Henri Luomala ja ylituomarina toimi Anne Savioja. Taas ennen rataa pidin neitokaisen hyyyvin rauhallisena harjoittelemalla parin askeleen seuraamisia ja syöttämällä namia. Eilen illan treenit Ojangossa yhdeksän jälkeen illalla taisivat olla myös avuksi... Radalla Raisa oli tavallista rauhallisempi mennen kuitenkin ihan hyvää vauhtia, tehden tarkat kontaktit (kunnon pysähdyksin) ja odottaen alussa lähtölupaa kuuliaisesti. Ohjauskuviot menivät aika hyvin suunnitellusti, yksi valssini oli hieman onneton ja sen jälkeen tulikin radan ainoa virhe eli pudonnut rima. Eli tuloksena oli siis 5 virhepistettä, mutta sillä heltisi sentään toinen sija luokassa ja saatiin tosi hienoja palkintoja. Tokihan se vitonen hiukan harmittaa, mutta vastahan me kisattiin kolmatta kertaa (toista päivää) kakkosissa :)

Nupun taippariarvostelu löytyy blogista, sain kopion postitse viikolla. Eli heinäkuun 25. päivän kohdalta voi käydä lukemassa Nupun hienon arvostelun. Nupun perhe lähti taas Irlantiin, mutta Nuppu jäi vielä tänne Suomeen ainakin muutamaksi kuukaudeksi tai jouluun saakka.

Aloitin työt viikolla ja eilen tunsin jo itseni puolikuolleeksi. Kati-paran rytmi on mennyt hieman sekaisin ja se on herätellyt minua pissahädän takia useana yönä neljän-viiden aikaan ja siitä syystä yöunet ovat jääneet ihan olemattomiksi.

Tiistaina oltiin kuitenkin Riitan TOKO-treeneissä ja harjoiteltiin kisojen kompastuskiviä ruutua, kaukkareita ja tunnaria. Ruutua harjoiteltiin useaan kertaan ja ongelmana oli siellä seisomassa pysyminen ja siitä edelleen maahanmeno. Ollaan siis päästy jo siihen, että Raisa yleensä kyllä käskystä pysähtyy, mutta jollei mitään tapahdu se lähtee jatkamaan matkaa. Välillä käskyyn reagointi on niin hidasta, että se ehtii ulos ruudusta ennen kuin suostuu pysähtymöään. Ilmeisesti se etsii lelua vimmatusti. Eli nyt kahdenlaisia harjoituksia: lelu lentää Raisan ollessa vielä liikkeessä samaan aikaan kun huudan käskyn ja lisäksi niitä pysähtymistreenejä, joissa sen pitää katsoa minua ja voin liikkua sitä kohti kehuen sitä ennen kuin se saa palkan työstä. Lisäksi pitäisi harjoitella enemmän koko liiketta maahanmenoineen ja muine koukeroineen. Tunnari meni ihan hyvin, ihan pientä pureskelua tullessa. Nyt tehdään paljon pitämis- ja tuomisharjoituksia tunnarikapulalla kotona. Myös niitä, että jätän Raisan istumaan kapula suussa ja se vaan tuo ja luovuttaa sen minulle. Kolmantena liikkeenä oli siis kauko-ohjaus. Siinä eteenpäin liikkumista tapahtuu käytännössä vain seisomaan nousuissa ja niitä harjoitellaan nyt niin, että otan aina askeleen Raisua kohti antaessani käskyn, jolloin se käytännössä hieman peruuttaa. Toivottavasti se nyt oppii oikean suoritustavan ja alkaa käyttämään takaosaansa kunnolla.

TOKOilu on ollut turhan laiskaa loppuviikolla. Kotona ollaan harjoiteltu kaukkarien tekniikkaa ja tunnarikapulan tuomista, mutta varsinaiset ulkotreenit ovat jääneet aika nollaan. Torstaina harjoiteltiin hyppynouto (pätevä Raisa), luoksetulon seisomista (hienosti) ja ruutua (jonka edestä löytyi kiva haju, väsymys taisi iskeä agilitytreenien jälkeen). Ruutu harjoitukset menivät ihan säätämiseksi lukuunottamatta sitä, että kutsuin Raisan ruudun läpi luokseni ruutu-käskyllä. Kerran se kyllä karkasi ruutuun omin lupineen...

Kisojen jälkeen käytiin vielä tokoilemassa vesisateessa lähikentällä. Aiheena yllättäen ruutu, tunnari, liikkeestä istuminen ja luoksetulo. Aloitettiin ruudulla, jonne ekat lähetykset meni ihan hyvin, mutta Raisa mentyään ruudun keskelle ajautuu sitten helposti vasempaan reunaan. Palkkasin sen kuitenkin pysähdyksistä, vaikka ne tehtiin hieman viiveellä ja sivuun. Kertaalleen vauhdilla luoksetulo ruutuun ja siinä pysäytys. Jonkun kerran neitokainen lähti haahuilemaan sivulle omiaan eikä ollut ruutua huomaavinaankaan... Ärsyttävää.

Sen jälkeen jatkettiin tunnarin merkeissä ja se onnistuikin hienosti alusta loppuun. Palautus rauhallista ravia, mutta ilman minkäänlaisia lisäkäskyjä tai kiemuroita :)

Liikkeestä istuminen siististi ja nopeasti. Luoksetulosta pysähdyksissä muutaman askeleen viive, mutta jatkot laukaten ja siinä palkka. Lisäksi pylvään kiertäminen lopuksi ja siitä hieno pysäytys.
Jatkettiin vielä lopuksi ruutuilua ja tällä kertaa koko liikkeenä. Saatiin ihan hienosti onnistunut kokonaisuus, vaikka tassut jäikin ruudun etureunan ulkopuolelle. Kuitenkin reipas ruutuunmeno, totellut käskyt ruudussa ja loppuun vauhdikas luoksetulo ja siitä seuraaminen. Loppuun aikamoinen sadetanssi ja sitten hyvillä mielin kotiin. Raisu osaa ja tekee :)

Agilityä on treenattu aika ahkerasti. Tiistaina Raisa pääsi mukaan springeriryhmän koulutukseen, kun osallistujia oli niin vähän. Tehtiin Annan Oreniuksen harjoitusrataa leiriltä ja kyllä selvästi petrattiin monia kohtia, ja vauhtia oli ihan Raisamaisen reippaasti. Torstaina Merin ryhmässä oli hyppytekniikkaa, jossa oli kolme aitaa kolmen metrin välein ja koira piti saada hyppäämään ilman väliaskeleita. Hitaassa vauhdissa Raisa osaa hyvin ajoittaa hypyt, mutta vauhdin kasvaessa tulee rimoja alas eikä se oikein osaa arvioida välimatkoja. Puolikaaren muotoisella radalla liikkuminen ja hyppääminen sujui paremmin. Perjantaina käytiin tekemässä samaa hyppytreeniä uudelleen ja se alkoi jo hiljalleen sujua. Hyppytekniikkaa pitää hioa paljon myös tulevaisuudessa. Kisoissa rimoja on tippunut muutaman kerran: kaksi kertaa huonon valssini jälkeen (kummallakin kertaa meni nollatulos sivu suun, viimeksi siis tänään), kerran eka rima Raisan varastaessa ja jollain radalta kaksi rimaa, joskin ohjasinkin Riesaa hieman huolimattomasti. Lisäksi ollaan hiottu kontakteja ja keppien suoritusta joka kerralla.

Paavokin pääsi pitkästä aikaa agilitykisoihin viime sunnuntaina. Eka rata oli kuulemma hieman kohellusta, mutta jo toisella radalla Paavo ja Reetta olivat tehneet hienoa ja virheetöntä rataa muuten, mutta valitettavasti keppien kohdalla räyhännyt koira oli saanut pojan mielenkiinnon herpaantumaan ja tuloksena hylky. Huonoa tuuria oli siis matkassa. Paavo pääsee kuitenkin pian kisaamaan uudestaan, toivottavasti paremmalla onnella :)

Reetta ja Paavo muuttivat Kuopioon ja nyt lienee agilityseuran vaihto edessä. Kaisa ja Remu puolestaan joutuvat vaihtamaan koulutusohjaajaa edellisen lopettaessa treenien vetämisen.

Paavo selvitti taipumuskokeen

Paavo eli Jangas Dirty Harry ja Reetta Huovinen osallistuivat tänään taipumuskokeeseen Mikkelissä. Tuomarina toimi Kati Huovila. Paavo oli D-pentueen viimeinen taipumuskokeeseen osallistunut ja ihan jokainen selvitti kokeen ensimmäisellä kerralla :D Olen aikas ylpeä niin taitavista kasvateistani kuin heidän aktiivisista ohjaajistaankin. Kukaan porukasta ei tosin ole juuri tainnut treenata taipparia varten, jos ei yhtä laahausjälkeä lasketa...

Tässä vielä Paavon arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen:
Iloisesti häntää heiluttava Paavo yhtyy leikkiin toisten koirien kanssa ja antaa hyvin kosketella

Haku ja laukaus:
Paavon haku on erittäin vauhdikas ja välillä liiankin laaja. Lakauksissa pysähtyy, katsoo ja menee etsimään ampumasuuntaan. Muutaman kutsun jälkeen kytkettäväksi.

Jäljestys
Innolla ja iloisesti jäljestävä Paao etenee maa- ja ilmavainulla. Kulma tarkasti, kaatoa haisteli, otti suuhun.

Vesityö
Ui, nouti ja toi pukin rantaan

Tottelevaisuus
Vauhdikkuudesta tottelevaisuus kärsii

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Yhteistyö toimii melko hyvin ja jatkossa vauhtia on jarrutettava yhteistyön sujumiseksi.

Onneksi olkoon vielä Reetta ja Paavo! Eipä tällaisia pentueita montaa taida olla, että kaikki seitsemän ovat läpäisseet taipumuskokeen ja vieläpä ensi kerralla :)

Raisalle TOKOsta VOI3!

No nyt se tulos sitten saatiin voittajaluokasta, vaikka pientä hämminkiä oli toki tänäänkin. Tuomarina Loviisan iltakokeessa Hannele Pörsti ja koe raviradalla, jossa onneksi laiduntava hevonen pysyi hieman kauempana. Kaiken kaikkiaan Raisa oli taas hyvin pirteä ja välillä vähän turhankin vallaton.

Paikalla makaaminen meni piitkästä aikaa nollille. Raisa oli kahden minuutin kohdalla noussut seisomaan ja mennyt sitten uudestaan maahan, mutta nollannut siis näin liikkeen. Lisää harjoitusta, ei kyllä rehellisyyden nimessä ollakaan treenattu paikallaoloja juurikaan koko kesänä. Siis 0.

Seuraaminen taluttimetta oli mielestäni ihan hyvää, pahimmat virheet kartettiin, kuvio oli mielestäni jopa tavallista pidempi. Käännökset vasemmalle tavallista onnistuneempia, muutamassa käännöksessä unohdin varmaan hidastaa ja Raisa hieman jäi. Kontakti säilyi suurimman osan seuraamisesta. 7,5

Istuminen seuraamisen yhteydessä onnistui hyvin, joskin taas hieman varmistelin, hidastelin ja katsoin, että Raisa varmasti istuu. Pitäisi alkaa hiljalleen luottaa, että liike onnistuu. 8.

Luoksetulossa seisominen aavistuksen venyi ja tulo seisomisesta maahanmenoon ravia, muuten luoksetulomatkat laukalla ja vauhdikas perusasentoon tuleminen. 8

Ruutu meni tylsästi nollille. Raisa etsi ruutua hetken aikaa, mutta meni sinne lopulta ja uskoi heti seiso-käskyn. Sen sijaan maahanmenoon tarvittiin kolme käskyä (nollaaminen), kun Raisa haisteli ruudun nauhaa. En osaa sanoa, oliko ruudussa niin kiinnostava haju, vai rauhoitteliko Raisa minua, koska olen viime aikoina palkinnut lähes aina seisomisesta ja maahanmenoa ei olla juurikaan otettu tähän yhteyteen. 0

Hyppynouto hyvin, taas vauhtia mennessä hieman enemmän ja pieni haistelu ennen tarttumista. 9

Metalliesineen nouto tavallista vähemmin haisteluin ja pisteitäkin 8,5. Edistytään selvästi noudoissa ja Raisa alkaa unohtaa, että aikanaan kielsin laippoihin tarttumisesta :)

Tunnistusnoudossa taas laukaten kapuloille, tarkka haistelu, omaan tarttuminen ja sen suoraviivainen tuominen (vihdoin tämä onnistui kokeessa), tosin Raisa hieman pureskeli kapulaa matkalla tai ainakin mälväsi suussaan. 8

Kauko-ohjaus oli edellisen liikkeen kanssa suurin työvoitto. Ensimmäiseen seiso-käskyyn tarvitsin kaksi käskyä, muut ekalla. Raisa liikkui eteenpäin noin parikymmentä senttiä. Pisteitä 8. Jihuu, aikamoinen edistyminen viime viikosta.

Kokonaisvaikutus 7, Raisa on edelleen Vilja Vallaton. Raisaa pitäisi käskyttää liikkeiden välillä heti maahan, koska se oikeasti touhuilee kaikki väliajat vilkkaaseen touho-tapaansa. Toisaalta se on ilmeisen positiivinen ja hauska kisakaveri, joten en viistisi liikaakaan äkseerata.

Yhteensä pisteitä kerääntyi 192,5 kahdesta nollasta huolimatta ja saatiin 3-tulos. Nyt ollaan onnistuttu kokeessa joka liikkeessä edes kerran, josko seuraavalla kerralla saataisiin kaikki onnistumaan samassa kokeessa :)

Viime viikonloppuna Raisan velipojat Tarmo ja Remu osallistuivat MEJÄ-mestaruuteen, mutta peuran jäljet veivät voiton ja tuloksena AVO0 kummallakin. Tarmon jäljeltä oli vieläpä useita peurahavaintojakin. Toisaalta Tarmosta tuli sentään metsäsnpoika ja Remusta suloisin risukasa ja pojat saivat kivat lelut palkinnoiksi :)

Sunnuntaina kisasimme Raisan kanssa ekaa kertaa kakkosissa agilityssa, mutta pilasin omalla väsymykselläni meidän suoritukset. En kerta kaikkiiaan enää jaksanut tarpeeksi. Raisa oli taas yllättäen vauhdikas ja iloinen menijä.

Raisa nousi agilityssa kakkosluokkaan!

Raisa elikäs edelleen Jangas Duck Soup sai tänään vikan nollan agilityradalta Maxi1-luokassa. Kisasimme Valkeakoskella Ritva Herralan tuomaroidessa ja voitimme 37 koirakon luokan :) Nyt tuntuu hyvältä. Seuraava tavoite on sii kolmosluokkaan pääsy ja sen eteen aletaan tehdä töitä huomenissa. Nyt vaan leijutaan tämä ilta.

Raisa TOKOilee ja treenaa

Eilen Raisa pääsi TOKO-kokeeseen, vaikka olin jo Turkuun lähtiessä ihan puolikuollut päivän terassirempan jäljiltä. Joka lihasta kivisti ja väsytti hirveästi. Raisa oli vaan juoksennellut pihalla päivän ilman mitään muuta huomiota, kun välillä haukkumisesta komentamista ;)

Paikallaolo meni taas hienosti ja 10 tuli, vaikka itse asiassa jouduin antamaan kaksi maahan-käskyä, mutta oli hyvä tuuri eikä tuomari sitä huomannut ;)

Seuraaminen kohtuullisesti, suurin osa hyvää, taas välillä heiluttelin tyhmästi käsiä ja käännökset vasemalle on edelleen tuskaisia 7

Liikkeestä istuminen 8 varmistelun takia, mutta eipä uusittu viime kokeen nollaa

Luoksetulon alku hienosti (kuulemma vähän pitkä käsimerkki seisomisessa) loput tulot ihmeen rauhallisia ravissa, mutta Raisa totteli käskyt asiallisesti. 7

Ruutuun meno upea: täyttää laukkaa ja ruudun keskelle, MUTTA se porsas ei totellut seiso-käskyä, vaan etsi lelua ruudusta ja hieman kehänauhojen ulkopuolelta. Palasi kyllä takasin ruutuun ja teki loppu systeemit lopulta, mutta pisteitä oli jo 0. Tässä vaiheessa hieman ristiriitaisissa tunnelmissa tauolle.

Noutaminen esteen yli 9, yksi piste pois siitä, että se juoksee niin kovaa kapulalle ettei kykene samaan noutokapulaa suussa tasapainoillessaan :)

Metalliesineen noudossa hieman hapuilua tarttumisessa ja jouduin antamaan toisen käskyn 7

Tunnarissa se juoksi suoraan kapuloilla ja tarttui ensimmäiseen, jolloin olin jo ihan vakuuttunut, että se oli väärä. Ilmeisesti olemukseni herpaantui ja Raisa tarjosi kapulaa liikkeenohjaajalle. "Raisa hölmöläinen, tuoppa tänne näin" ja niin nollasin pisteet liian monen käskyn takia. Pelkkä sana tänne olisi kyllä riittänyt... Se oli siis ihan oikea kapula ja Raisa oli tehnyt loistavaa työtä. Oma uskonpuute vähän hävetti, koska Raisa on kyllä lähes poikkeuksetta tehnyt liikkeessä hyvää työtä.

Kauko-ohjauksessa vaadittiin x määrä käskyjä ja Raisu alkoi katsella vasemmalle puskiin. Se on edelleen niin sekaisin kaukkareista, etten oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Seuraava koe on jo viikon päästä ja ne täytyis jollain keinolla saada kuntoon. Se ei tällä hetkellä ole niinkään Raisan halusta kiinni (kuten keväällä, jolloin se osasi avoimen luokan liikkeen vaikka unissaan), vaan ihan siitä, että se on totaalisen hämmentynyt ja sen takia jättää jo helposti tekemättäkin asennonvaihdoksia.

Mutta taas saatiin nollattua liikkeet, joista tulee hurjasti pisteitä ja siinä meni taas palkintokin sitten. Toisaalta Raisa oli aika kivassa vireessä ja teki noistakin kahdessa liikkeessä pitkälti hyvää työtä. Vaan kaukkarit tuntuu tällä hetkellä toivottomalta. Toki muissakin liikkeissä oli vielä parantamisen varaa, mutta osa pisteen menetyksistä meni kyllä oman väsymykseni piikkiin, en meinaan käsitä, miten enää jaksoin olla edes pystyssä saatika kisaamassa :) Pisteitä kertyi vaatimattomat 153.

Tuomarina toimi Kari Kielo, joka oli tosi mukava tuttavuus. TSAUn järjestelyt toimivat hyvin ja oli kiva nähdä meitin vanhoja agilitykouluttajia Emmaa ja Sirpaa pitkästä aikaa.

Tänään päästiin taas Merin agilitytreeneihin ja tehtiin viime viikon tekniikkatreeniä, joka meni tosi hyvin. Tehtiin se virheittä kahdesti ja toisella kertaa vielä aikaisempaa varmemmin ja nopeammin :) Ensi viikonloppuna kisataankin peräti neljä starttia ja sitä seuraavalla viikollakin yksi. Tarmo ja Remu ovat puolestaan viikonloppuna menossa MEJÄ-mestaruuteen ja Tarmo ja Sinttu tulee meitille Tampereelle yöksi. On siis taas toiminnan täyteinen viikonloppu tiedossa :)

Nuppu selvitti taipumuskokeen hyväksytysti

Nuppu eli Jangas Dolce Vita ja Pauli Sarsama osallistuivat tänään taipumuskokeeseen Marttilassa, jossa tuomarina toimi Johanna Söderholm. Nuppu sai hyväksytyn tuloksen hienoin arvosteluin. Onneksi olkoon Nuppu ja Pauli! Tässä vielä Nupun hieno arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen:
Yleiskuva rauhallinen ja miellyttävä. Hallittu ja rauhallinen suhtautuminen toisiin koiriin. Avoin ja utelias suhtautuminen ihmisiin.

Haku ja laukaus:
Riittävän laaja haku, tekee noin 15-20 metrin pistoja. Innokas ja tarkkaavainen. Ilma- ja maavainuista työskentelyä, tekee joitain tarkistuksia pyörien melko laajalla säteellä. Yhteistyö toimii hyvin. Säpsähtää ensin laukausta, mutta jatkaa työskentelyä.

Jäljestys:
Maavainuinen, vain muutama pisto jäljen sivuun. Jälkitarkka, erittäin varmaotteinen jäljestäjä. Hirven ja peuran jätökset sekä jäljet aiheuttivat pistot jäljen sivuun. Kulma kaartaen ulkokautta, vauhdilla toiselle osuudelle. Kani kiinnosti, nuoli ja nuuhki.

Vesityö:
Ui halukkaasti ja noutaa pukin tuoden sen rantaveteen.

Tottelevaisuus:
Koira on ohjaajan hallinnassa.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Nuppu pitää hyvin yhteyttä ohjaajaansa toimien erinomaisesti myös itsenäisyyttä vaativissa tehtävissä. Positiivista, hienoa yhteistyötä.

***

Eilen sain uutisia Kennelliitosta eli Paavon Jangas Dirty Harry lonkat on arvosteltu ja tulos A/A. Eli nyt sisaruspalvella on
* 4 x A (Raisa, Tico, Nuppu ja Paavo)
* A/B (Manteli) + selkämuutos
* B (Tarmo)
Lisäksi viidella tutkitulla terveet silmät, Paavo ja Remu on vielä tutkimatta. Muutenkin porukka on ollut Mantelin selkää lukuunottamatta tähän mennessä perusterveita ja vauhdikkaita tapauksia.

Enää Remu on kuvaamatta ja se on menossa todennäköisesti syksyn tai joulun aikaan lonkkakuviin. Kiitos kaikille pentujen omistajille koiransa kuvauttamisesta :)

***

Raisan kanssa on tokoiltu, etenkin kun sain kuulla pääsevämme varasijalta Liedon TOKO-kokeisiin 30.7. Nyt tarttee siis rypistää liikkeet kisakuntoon. Alkuviikosta treenattiin vieraalla hiekkakentällä, jonka poikki kolme tyttöä ratsasti poneilla ja ne jäivät laiduntamaan kentän viereen. Raisalle teki häiriötreeni hyvää, vaikkei se hetken päästä poneja juuri huomannutkaan.

Leirillä päästiin Hyypiän Hannan TOKO-treeneihin harjoittelemaan kaukkareita (jotka on jotenkin ihan hukuksissa taas) ja luoksetulosta seisomista, joka onnistuikin hienosti Hannan heitettyä lelua palkaksi. Pekka Korrin kisatilanne treenissä suoritettiin voittajaluokan alkuosan liikkeet ruutuun saakka. Seuraaminen oli taas onnetonta seilaamista ja käskyt mitä sattuu, liikkeestä istuminen ok, luoksetulo pysähdyksineen upea ja ruutuun pienellä seilauksella. Paikallaolo maaten onnistui hienosti, vaikka ensi kertaa vieras ihminen pujotteli koirien välistä. Riitan treeneissä harjoiteltiin vielä seuraamisia lelulla palkaten, vaikkei nekään ollut ihan parasta Raisaa. Tunnari menikin hyvin. Ja noutamiset - palkattuani ensin odotellessa kapulan kantamisesta - meni ihan ok.

Illalla lähdettiin vielä Niinan kanssa treenaamaan, koska kaivataan apuohjaajaa. Seuraaminen oli tosi pätevää, ruutuun Raisa meni aluksi hyvin, myöhemmin sivusta kiertäen (täytynee harjoitella ruotsalaista ruutua ja ruudussa oikeaa paikkaa). Luoksetulosta eka harjoitus upeasti Niinan palkatessa taakse, sen jälkeen Raisa pysähtyi odottamaan Niinan kohdalle sen näköisenä, että joko sitä lelua vois nakata... Tunnari kaksi kertaa koemaisesti ja onnistuneesti. Metalliesineen nouto ok kaninkarvalla palkiten. Loppuun vielä helppo liikkeestä istuminen. Kaikenkaikkiaan ihan onnistuneet treenit, vaikka Raisa alkoi jo odottaa Niinalta lelua turhan tehokkaasti...

Koetta varten seuraamisessa tulee harjoitella hidasta kävelyä ja peruuttamista. Liikkestä istumista vahvistaa, periaatteessa liike kuitenkin hyvässä mallissa. Luoksetulot kokonaisuutena hienoja, mutta ainahan osioita pitää vielä vahvistaa. Ruudussa pitää harjoteilla oikeaa paikkaa ja ruudusssa maassa pysymistä. Noudoissa lisää varmuutta ja puukapulaan oikeaa otetta. Lisäksi Raisa on pari kertaa kiertänyt esteen takaisin tullessaan, koska huono ote kapulasta on haitannut hyppäämistä. Tunnarissa vahvistan vielä namin avulla pikaista perusasentoon tulemista. Kaukkareissa tarvitaan huomattavasti varmuutta asennonvaihtoihin ja välillä Raisa meinaa seilata etenkin seisomisissa.

Springerileiri

Viime viikon loppu keskiviikosta sunnuntaihin kuluikin rattoisasti springerileirillä. Mukana oli tietysti Raisa-Riesa, joka pääsi myös TOKO- ja agilitykoulutuksiin sekä fasaania kantamaan. Veljet Remu ja Tarmo ja Tico-sisko kävivät myös leirillä, Eppu-eno ja Milla-tätiä unohtamatta. Viikko kului joutuisasti ja kivaa oli. Vaikka olin muutaman pitkän päivän MH:ssa, oli Raisa silti ilmeisen tyytyväinen rasavilli.

Tarmo Jangas Da Vinci Code suoritti MH-luonnekuvauksen ja oli muiden sisarustensa tavoin leikkisä ja rohkea nuorimies. Etenkään räminä ei aiheuttanut pelkoa vaan uteliaisuutta. Milla Jangas Beauty or Beast osallistui myös MH-kuvaukseen, mutta reagoi sen verran voimakkaasti räminään, että pidimme Annan kanssa parempana keskeyttää. Millakin oli sentään varsin leikkisä alun leikkiosuuksissa. Milla sen sijaan loisti sunnuntaina taipumuskokeessa ja suoritti sen hyvin arvosteluin. Tuomarina Anitta Kauppila. Hienoa Anna ja Milla sekä Sinttu ja Tarmo!

Millasta ja Epusta otettiin vielä DNA-verinäytteetkin koirien geenitutkimukseen.

Laittelen tuloksia kotisivuille, kunhan pääsemme viikon mittaan Vantaalle. Tällä hetkellä lepäillään vielä rankan leirin jälkeen Tampereella ;)

Kiitos seurasta eritoten kasvatinomistajille Annalle, Kaisalle ja Jarkolle, Sarille, Sintulle ja Samille, Jannille ja Tiinalle!

Veikan Vaikeet-joukkue agirodussa

Tänään oli agirodun viimeinen päivä ja samalla joukkuekilpa, johon Remu, Tico, Tarmo ja Raisa osallistuivat Veikan Vaikeet-joukkueessa maxien aloittelevien radalle. Alku oli tosi kinkkinen kokemattomille koirille. Virhepisteitä tuli huisin paljon, mutta kivaa oli silti. Illaksi tultiin vielä meille grillailemaan. Tarmo ei vielä oikein osaa hyppiä maxi-esteitä (eikä ole sitä yhtä kertaa enempää kuulemma harjoitellutkaan) ja Tico ei vielä osaa suoria keppejä. Ja koska Tico ei ymmärtänyt pujottelua agilityesteeksi, tarjosi se Sarin seistessä paikallaan niin putkea kuin A-esteen suoritustakin ratkaisuksi. Nämä kaksi asiaa aiheuttivat radalla paljon ongelmia. Raisan ja Remun tapauksessa virheet olivat poikkeuksetta liian epäselvässä tai suorastaan väärässä ohjauksessa.

Ensi vuonna sitten uudestaan ja silloin kisaavien radalla :)

Enköhän saa huomenna kuvankin koko joukkuesstamme. Ja olihn meillä kannustusjoukkojakin: kiitos seurasta Jarkolle, Markukselle, Pitte-tädilleni, Niinalle, äidilleni ja siskolle :) Niina oli lisäksi avustajana lähdössä, koska joukkueessa otettiin lentävä lähtö, mutta avustaja sai pitää koiria kiinni ennen ohjaajan kutsua.

Raisalle upea nollavoitto Agirodussa, Paavolle ERI

Raisa Jangas Duck Soup osallistui Agirotu-agilitytapahtumaan kahtena päivänä ja huomenna jatketaan "Veikan Vaikeiden" voimin. Eilen Raisa karkasi lähdöstä radalle ja keskeytin radan Raisan hypättyä yhden aidan ja karattua toisen aidan ohi A-esteelle. Vitutti ja paljon. Suoraan sanoen koko illan potutti ja teki mieli tehdä Raisusta karvalakki tai ainakin rukkaset.

Tämän aamun ekalle radalle Riesa meinasi karata lähdöstä, mutta kurinpalautuksen jälkeen (matte aina huutaa) se malttoi odottaa lupaan saakka. Eka rima kuitenkin putosi ja loppu oli aikamoista kaaosta.

Kolmas kerta toden sanoo ja Adri van de Boschin radalla Raisa odotti kiltisti lähtövuoroa ja teki nopean suorituksen, vaikka useampikin kaarre meni pitkäksi. Takaapuolenvaihdot oli hyvä ratkaisu, koska muuten en olisi ehtinyt millään. Tulosten ilmestyessä taululle ihmetys oli suuri, kun Raisa oli Maxi-1 luokan paras ja ilmoittautuneita luokkaan oli sentään 85!! Aika uskomaton pikku spanieli tuo Raisuli :) Tämä oli jo Raisan kolmas nollavoitto ja neljäs nolla, mutta vielä jahdataan yhtä agilityradan nollaa, jotta päästään kakkosluokkaan ;)

Hakalan perhekin oli Raisaan tutustumassa, kun he ovat aikeissa ottaa neidin pentua aikanaan. Raisalle päivä teki hyvää lapsiin tottumisen merkeissä.

Samaan aikaan Mikkelissä Paavo Jangas Dirty Harry osallistui vuoden kolm,anteen näyttelyynsä. Tulos edelleen samaa erinomaista linjaa. Tuomarina toimi Suncica Lazic (Serbia) ja tulos oli hieno ERI/1. Tässä Paavon arvostelu:

"Proportional male. Typical head. Scissors bite. Long neck. Good topline & tail position & chest. Parallel position of legs. Good angulation. Free movement. Coat= good colour & quality."

Agilitykisat (viikon ensimmäiset)

Raisu-riesa pääsi taas kisaamaan, tällä kertaa tampereen iltakisoihin Leena Rantamäki-Lahtisen radoille TamSK:n j'ärjestäessä mukavat kisat Pirikkahallilla.

Eka rata mentiin tosi hienosti, mitä nyt yksi aita ohitettiin, jolloi tuloksena valitettavasti hylky. Tokalta radalta Raisa tiputti kaksi rimaa, mikä on sille hyvin epätavallista. Ekan riman putoamisen ymmärrän hyvin, koska neiti karkasi lähdöstä (grrr) ja kaksi ekaa aitaa oli vaikeassa kulmassa ja itselle tuli hätäinen lähtö. Toinen rima putosi ihan yksinkertaisessa paikassa. Nyt harmittaa, jos tällaisesta sikailusta meinaa tulla tapa... Aika oli -14 s eli reipasta vauhtia taas paineltiin. Raisa on tosi kuuliainen radalla ja ennen rataa kuin viilipytty. Ei uskoisi, että heti radalle päästessä löytyy paaaljon vauhtia. Katin kanssa kun tartti aina innostaa reilusti ennen rataa, Raisaa en uskalla yhtään innostaa, tai jään nielemään sen nostattamaa tomua. Hah hah.

Tänään oltiin treenaamassa Kaisan ja Remun kanssa ja Remu on kehittynyt hurjasti puolessa vuodessa! Se on vielä entistäkin parempi. Siitä pojasta kullaan varmaan vielä ;) Raisakin oli ihan fiiliksissä, vaikka luulis että eilinen olis sitä väsyttänyt. No, eipä ollut. Rimoja ei tippunut, vaikka kontakteille pysähtyminen tuntuu olevan aiempaa vaikeampaa. Itse kontaktit kyllä juostaan loppuun asti, mutta... Nyt neitokainen malttoi taas pysyä lähdöissä, kun olin tiukkana.

Agilityssa kisaamista jatketaan taas perjantaina.

Näyttelyssä, TOKOssa, lekurissa, testinjohtajakoulutuksessa

Viikon aikana on ehtinyt tapahtunut tavattoman paljon. Tässä siis päivitystä niin MH testinjohtajuudesta, eläinlääkärikäynnistä, lonkkakuvaustuloksista, TOKOsta kuin näyttelystäkin.

Lähdin viime sunnuntaina Ruotsiin Timrå Brukhundsklubbenin järjestämään MH testinjohtajakoulutukseen ja vietin maanantain ja tiistain Kerstin Perssonin hyvässä opissa läpäisten testinjohtaja-koulutuksen. Virallinen testinjohtaja-korttini lähetetään sitten ensi viikolla kotiin :) Kurssi oli todella antoisa ja täytyy kiittää Heljä Marjamäkeä siitä, että olen saanut loistavan toimitsijakoulutuksen täällä Suomessa.

Keskiviikko meni nukkuessa ja eläinlääkärissä. Raisasta otettiin vasta-ainetestit Ruotsin astutusreissua varten. Tulokset tulevat varmaan muutaman viikon sisällä. Harry ja Kati saivat rokotukset ja olivat kokonaisuudessaan loistavassa kunnossa. Harrylla on hammaskiveä ja Katilta löytyi viiden vuoden tauon jälkeen nuppineulanpään kokoinen nisäkasvain. Nyt täytyy vaan pian tehdä päätös, josko se leikataan vai ei. Eläinlääkärimme mielestä Kati on vielä niin hyvässä kunnossa, että se kannattaisi leikata.

Mantelin lonkkakuvaustulokset saapuivat: lonkat B/A ja lisäksi huomautus selkämuutos. Selkämuutos Mantelin tapauksessa on varsin vakava juttu, joten olisi kiva, että se näkyisi selkeämmin myös virallisesti.

***

Torstaina olin jo hieman toipunut reissusta ja lähdimme aika kylmiltään Helsingin TOKO-kokeisiin Raisan ekaan voittajaluokan kokeeseen. Olin Raisaan kokonaisuutena tosi tyytyväinen. Tulosta ei vielä saatu, mutta ei se paljosta jäänyt vajaaksi, pisteitä tuli 164,5. Tuomarina toimi Hannele Pörsti.

Paikallaolosta tuli täysi 10 ja Raisa oli tosi hyvä.

Seuraaminen oli kokonaisuutena mielestäni varsin siistiä, peruuttaminen mielenkiintoista, alun perusasennot hieman hitaita. Tulos 7,5 p. Tuntui, että lähes kaikki voittajaluokan koirat saivat ihan siisteistä seuraamisista 7-8p.

Liikkestä istumisen harjoittelu on jäänyt aika olemattomiin ja nyt annoin turhan tiukan käskyn, jolloin Raisu meni maahan asti. Pisteitä siis 0.

Luoksetulossa seisominen venyi pitkäksi, mutta maahanmeno oli tosi hyvä. Kokonaispisteitä 7.

Ruudussa liikkeenohjaaja ei kuullut ensimmäistä valmis-kuittaustani ja niin toista kertaa valmis sanoessani Raisa lähti ruutuun takakulmaan, pysähtyi käskystä, meni maahan käskystä ja lopulta tuli täysiä luokseni. 8.

Hyppynouto meni varsin hyvin, Raisa taisi hieman törmätä kapulaan, pisteitä 9.

Metalliesineen noudossa valitsin pienen kapulan, joka upposi ikävästi pehmeään hiekkaan. Raisa yritti tarttua siihen pari kertaa, sai hiekkaa suuhunsa ja rauhoitteli minua haistelemalla kunnes tarttui kapulaan ja toi sen asiallisesti. 8.

Tunnistusnouto alkoi hienosti. Raisa pysyi paikalla, lähti asiallisesti kapuloille, löysi oman kapulan, tarttui siihen, lähti minua kohti - MUTTA meni sitten runsaan viiden metrin päähän makoilemaan ja järsimään kapulaa. Itse hämmästyin niin, etten saanut heti sanaa suustani. Se ei koskaan tehnyt mokomaa treeneissä. Vihdoin kun karjaisin pienelle villikolle ja se toi kapulan ihan asiallisesti. 0 sikailusta.

Viimeisenä kauko-ohjaus, joka oli vielä viikko sitten ihan palasina. Ihmeitä tapahtui viikossa ja Raisa reagoin käskyihini, vaikka se vielä muutamassa kohtaa hieman arpoikin mitä piti tehdä. Toisella käskyllä viimeistään päästiin ihan oikeaan lopputulokseen. Valitettavasti vaan viimeinen seisominen tapahtui maahanmenona, jolloin vika maahanmenokin jäi tekemättä. Pisteitä siis harmittavasti 0 ja siinä meni sitten kahteen viimeiseen liikkeeseen tuloshaaveet, kun saatiin heiluttaa 90 pisteelle hyvästit.

Kokonaisvaikutelma 8. Hieman vallaton. Niinkö?! Jaa Raisu? Ei kait ;)

***

Tänään sitten oltiin Järvenpään näyttelyssä, jossa tuomaroi Diane Fenton Australiasta. Ja kyllä mua nauratti.

Tico sai EH:n ja voitti nuorten luokan. Raisalle H (viimeksi erikoisnäyttelyn ROP, nyt H; näyttelyt on) kiitos selkälinjan, jota muuten sitäkin viimeksi kehuttiin... Esitin sen ilmeisetsi huolimattomasti, jolloin se helposti nostaa peppua laiskotellessaan. Walesillahan kyllä kuluu olla S:n mallinen selkälinja eikä suinkaan suora.

Kati-mummon ymmärsin sitten esittää tuomaritädille hyvin ryhdikkäästi ja niin 10-vuotias lady sai ERIn oli PN-3 ja lisäksi ROP-veteraani. Mummo jyrää ;)

Riitan TOKO-treeneissä

Ilmoitin Raisan huhtikuussa Helsinkiin TOKO-kokeisiin, jotka on ensi viikolla. Eli nyt käytiin sitten Riitan luona Sipoossa katsomassa miltä voittajaluokan liikkeet näyttävät.

Paikallaolo pitäisi olla kunnossa, ainakin viikko sitten onnistuttiin hienosti neljän minuutin paikallaolo ryhmässä.

Seuraaminen oli tosi pätevän näköistä menoa hyvässä kontaktissa, myös liikkumiset sivuttain onnistuivat. Peruuttaminen ja paikalla vasemmalle kääntyminen olivat vielä hieman hakusessa.

Liikkeestä istuminen onnistui kunhan muistin hiukan katsella Raisaa, sillä kun on vielä avoimesta toki seisominen vahvana muistissa.

Luoksetulo tehtiin eka kertaa kahdella pysähdyksellä ja maassa olosta. Seisominen meni vähän pitkäksi, koska tähän mennessä olen pysäyttänyt sitä puolessa välissä. Maahanmeno ok. Luoksetulot pysähdyksistä hieman hitaita.

Ruutuun meno virittelystä ihan hyvin, mutta hieman takapää jäi ruudun ulkopuolelle. Seisoi ja meni maahan asiallisesti ruudusta. Lisäksi harjoiteltiin erikseen ruudussa makaamista, minun liikkumistani ja seuraamaan kutsumista. Raisu oli tosi taitava, vaikka eka kertaa moista harjoittelikin.

Noudot vaativat edellen kaninkarvalla palkkaamisen, takaisin ravataan, kokonaisuus silti ihan kohtuullinen.

Tunnarissa pitää hajustaa oma kapula selkeästi, Raisa kyllä käyttää nenäänsä ja koittaa etsiä oman tunnollisesti. Raisa oli hieman epävarma kun oma kapula ei ihan tarpeeksi tuoksunut.

Kauko-ohjauksessa Raisu meni ihan sekaisin, kun se olisi vaan istunut ja mennyt maahan... Treeniä, treeniä.

Lähdetään siis ensi viikolla kisaamaan ja toivotaan parasta :) Raisa oli tosi loistava, vaikka vasta nyt yhdistettiin palaset kokonaisuudeksi. Se on ilmeisen fiksu tyyppi. Ilmeisesti kevään koomailu ja löysäily johtui vaan valeraskaudesta ja juoksun aiheuttamista hormonimuutoksista. Nyt Raisa on taas Raisu ;)

Raisalle taas nollavoitto agilitysta

Raisa Jangas Duck Soup kisasi kanssani taas kaksi rataa agilitykisoissa. Tuomarina toimi Pertti Siimes.

Ekalta radalta putosi harmillisesti yksi rima hitaan valssaukseni johdosta (ja Raisa varasti lähdöstä) ja tuloksena agilityradalta 5 vp. Harmituksen harmitus. Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana se nollatuloksen saaminen.

Hyppyradalta meillä on jo kaksi nollaa, joten kisaamaan lähdettiin ilman ennakko-odotuksia, tuloksella kun ei ole kakkosiin siirtymisen kanssa mitään tekemistä. Raisa kuitenkin päätti olla loistava ja saatiin taas nolla, av -5,89 joka oli koko luokan nopein aika peräti neljän sekunnin marginaalilla seuraavaan... Raisa pysyi kiltisti alussa paikallakin, kun vähän otettiin kauniisti kurinpalautusta asian harjoittelun merkeissä. Voitettiin siis koko luokan 28 koirakkoa. Tämä oli jo kolmas hyppärinolla kahden viikon sisällä ja toinen nollavoitto. Nyt ilmoitan Raisua vain agilityradoille ettei ala varsin vituttamaan tämä homma.

Viikonloppuna Nuppu oli ilonamme hoidossa ja oppi uimaan :) Tyttönen kävi moneen kertaan uimassa niin mökillämme, Näsijärvessä kuin Pyhäjärvessäkin. Uimaan lähtö oli vielä hieman hapuilevaa ja alussa uinnissa teki mieli käyttää etutassuja apuna, mutta lopulta Nuppu ui hyvällä tekniikalla ja nouti damit ongelmitta. Hyvä Nuppu! Katsotaan, josko sen saisi taippariin tänä kesänä. Nuppu kävi eka kertaa jäljestämässäkin ja hyvin se menikin. Aikas loistava pakkaus koko koira :D Tänään Irlannista Suomeen palannut Riikka-emäntä kävi hakemassa Nupun kotiin ja voi sitä jälleennäkemisen riemua. Nupulta pääsi ilopissatkin pihalle, niin innoissaan se oli.

Tarmolle AVO2 MEJÄstä!!

Tarmo Jangas Da Vinci Code jäljesti taas tiensä hienosti Espoon Oittaan metsissä. Ainokainen hukka tuli harmittavasti 40 m ennen kaatoa... Tarmo oli kuitenkin avoimen luokan paras koira saadessaan 2-tuloksen ja 35 pistettä ja hienon arvostelun. Suuret onnittelut Tarmolle ja Sinttu Immoselle!!

Perjantaina Elvis-eno Jangas Cola For Elvis ja Reetta Huovinen saivat agilityn Maxi-2 luokasta 5 vp ja sijoittuivat luokan kolmanneksi. Onneksi olkoon Reetta ja Elvis, kyllä se vika nollakin varmaan pian tulee :)

Itse olimme mökillä Katin, Harryn, Raisan ja Nupun kanssa. Nuppu oppi uimaan ja nouti jo lelua vedestä... Taippari taitaa kutsua tänä kesänä :) Lisäksi se pääsi ekalle verijäljelleen ja oli tosi lupaava ja maavainuinen jäljestäjä. Raisa oli taas omalla jäljellään tuttuun tapaan hieman taivaanrannan maalari ;) Ei sitä ihan kaikessa voi olla loistava...

Remu osallistui tänään MEJÄ-kokeeseen Vesilahdella, mutta tällä kertaa tuloksena Avo0, kun se oli kiinnostunut muistakin hajuista kuin jäljestä.

Raisalle TOKOsta AVO1 ja KP :)

Uskomaton kesäkuu senkun jatkui Raisu-Riesasen kanssa. Tänään lajina oli tottelevaisuuskokeet ja avoin luokka. Tuomarina Springerspanielit ry:n kokeessa toimi Harri Laisi.

Paikallaolosta aloitettiin tuttuun tapaan ja Raisa oli puoliunessa jo kehäänmennessä. Paikallaolo sujui loistavasti, mutta maahanmneo ja istumaannouseminen oli jähmeätä. Pisteitä 9.

Seuraaminen tuntui menevän tosi hyvin, Raisa mitä ilmeisimmin piti hyvin kontaktia ja teki perusasennot ok, itse katselin eteenpäin. Pisteitä tuli täysi 10!

Maahanmeno oli tahmeata ja vaati toisen käskyn 7,5

Luoksetulo onnistui hyvin, vaikka pysähtymiskäsimerkki olikin aika... hmm... selkeä ja matka silti venyi parilla askeleella. Pisteitä 9 kipaletta.

Seisominen onnistui hyvin, mutta Raisa taas hieman ennakoi perusasentoa. Onneksi kuitenkin vaan sen sen verran, että se alkoi istua juuri käskyä antaessani, pisteitä siis vielä hienosti 9,5.

Noutaminen oli oikein innokas, joskin Raisa hypähti jo kapulan päällekin. Takaisin reipasta ravia, perusasento ok ja luovutus nätti. Pisteitäkin tuli 9,5.

Kauko-ohjaus oli edellisten kokeiden epäonnistumisten jälkeen aivan loistava. Raisa suorastaan hypähti käskyistä istumaan ja maahan :) Ansaittu 10.

Estehypyssä jouduin antamaan toisen istu-käskyn, muuten hyvin. Pisteitä 8 ja kokonaisvaikutus 10.

Yhteensä pisteitä kerääntyi 183, lisäksi KP ja 2. sijoitus. Raisa oli tosi innokas ja tarkka ja pitkästä aikaa ihan oma itsensä. Oli ilo olla sen kanssa kanssa kehässä, enkä muistanut edes jännittää ;) Loistava pieni Raisuliini.

Paavo lonkkakuvissa

Paavo eli Jangas Dirty Harry oli tänään lonkkakuvissa ja lonkat lähtivät Kennelliittoon A/B:na eli hyviltä näyttivät nekin :) Selässäkään ei ollut mitään hämminkiä. Valitettavasti vaan Mantelinkaan tulokset eivät ole vielä(kään) tulleet takaisin, vaikka se kuvattiin jo yli kuukausi sitten... Tarmon ja Nupun lonkkakuvista on niistäkin jo pari viikkoa. Porukasta enää Remu on kuvaamatta ja se meneekin sitten syksyyn.

Paavo ja Reetta olivat käyneet tekemässä 9 esteen agilityradan agilitynäytöksessä ja oli kuulemma mennyt tosi hienosti. Oli ollut vauhtia ja intoa ja tarkkuutta. Paavo tuntuu olevan samanlainen kuin suurin osa muistakin sisaruksista: jos Reetan vauhti pysähtyy, löytää se kyllä aina jotain tehtävää. Näinhän se on muidenkin kanssa, kun aina jokin este kutsuu sopivasti ;) Jos vauhti on päällä, niin mitä sitä pysähtymään, vaikka ohjaaja jumittaisikin. Kati (ja Elvis) ovat toista maata ja ne pysähtyvät radalla, jos ohjaaja lopettaa juoksemisen. Muutenkin niitä saa/sai ennemmin kirittää kuin rauhoittaa. Kati onkin eläkkeellä, kun ei 10-vuotiaan kroppa enää kestä niin korkeiden esteiden suorittamista. Muuten Kati onkin loistavassa kunnossa.

Raisalle nollavoitto agilitysta ja Remulle SERT!!

Raisa-Riesa Jangas Duck Soup oli taas tänään Superraisa ja saimme murrettua ensimmäisen radan hylly-kirouksen ;) Kisasimme Nokian kisoissa ja ekana oli hyppyrata, jolta saimme nollan ja voitimme koko maxi-1 luokan :) Valitettavasti vaan kakkosiin nousuun tarvittaisiin niitä agilityradan nollia, joita pitäisi saada vielä kaksi kipaletta.

Toisena oli agilityrata, joka meni myös loistavasti. Valitettavasti vaan Raisa hyppäsi hieman liian korkealle rengasta loikatessaan ja selkä osui renkaan ylälaitaan ja koiruus heitti kuperkeikan maahan. Ei kun rengas uudestaan ja virheettömästi loppuun. Tuloksena harmittavasti 5 vp, vaikka tällä kertaa sekä Raisa että minä oltiin hyviä. Onneksi Raisa on niin kovapäinen ettei mokoma renkaan "hyökkäys" juuri heilauttanut koiraa.

Remu-veli eli Jangas Direct Action osallistui Tuurin näyttelyyn, jossa tuomarina Kirsi Nieminen. Remu palkittiin ERIllä, oli PU2 ja sai kauan kaivatun toisen SERTinsä Suomessa :) Onneksi olkoon Kaisa, Jarkko ja Remu!!

Raisalle ja Ticolle 0-radat agilityssa

Kisasimme Raisan Jangas Duck Soup kanssa Tampereen iltakisoissa sekä agility- että hyppyradalla. Hyppyradalta saimme puhtaan radan ja sijoitumme 24 koirakon joukosta toiseksi tosi hyvällä ajalla :) Raisa osaa ja tällä kertaa emäntäkin pysyi mukana... Agilityradalta hylky kolmanneksi vikalta esteeltä, kiitos taas allekirjoittaneen. Lisäksi Raisa rynni keinulta ennen kuin se ehti maahan, eikä ymmärtänyt yhtään edes hätkähtää asiaa ;) Tuomarina toimi Johanna Nyberg. Nyt vielä kaksi nollaa agilityradoilta, niin pääsisimme kakkosluokkaan.

Samaan aikaan Vantaalla Sari Eklund ja Tico eli Jangas Dirty Dancing osallistuivat Ojanko Cupin epävirallisten kisojen kolmanteen osakilpailuun saaden taas 0-tuloksen ja pääsivät nousemaan kolmannelle palkintopallille. Kaiken lisäksi he olivat Ojanko Cupin maxi-möllien kolmansia!! Ojanko Cupia on kisattu kolmella viikolla ja osakilpailuista sai sijoituspisteistä. Sarille ja Ticolle ehti kerääntyä kaksi 0-rataa ja 3.-sijoitukset kahdelta viikolta. Hienoa osaamista ja eikun taas onnittelut Sarille ja Ticolle loistavista tuloksista! Syksyllä lienee virallisten kisojen aika, kunhan kepit vielä saadaan haltuun.

Siskoksilla on ikää vasta 19 kk, joten aikas taitavia tyttöjä ovat jo nuorella iällä...

Springereiden päänäyttely

Springerspanielit ry:n päänäyttely järjestettiin tänään Karkussa ja walesinspringerspanielit arvosteli kasvattajatuomari Kath Morgan, kennel Cwrt Afon, Iso-Britannia. Tulokset olivat jotain ihan uskomatonta :) Kiitos kaikista kuvista Lielahden Tiinalle.Ylläolevassa kuvassa tuomari Glenn Miller sekä BIS Linmoor Your Majesty ja BIS2 Jangas Duck Soup

Urosten nuorten luokassa kisasivat veljekset Paavo Jangas Dirty Harry ja Remu Jangas Direct Action. Paavo veti pisimmän korren voittaen ison nuorten luokan ja olemalla lopulta PU-2. Lisäksi Paavo sai SERTin!! Onneksi olkoon Paavo ja Reetta :DTässä Paavon arvostelu:
"Balanced dog with plenty of bone and substance troughthout. Beatiful head with soft expresson. Good tight feet. Good depth of body. Strong quarters behind. Good tailset. Mowed well. Just carrying a little weight today."

Luokan toinen erinomaisella olikin sitten velipoika Remu, joka sai samalla vara-SERTin. Hienoa Kaisa ja Remu. Tässä vielä Remun arvostelu:

"This is a very strong dog. Beautiful head. Good expression. Correct ear placement. Strong neck. Well boned. Very good feet. Excellent body. Good deep chest. Strong angulation behind. Just carried tail slightly abone the back. But overall good balanced dog."

Aksu-eno eli Jangas Cordon Bleu palkittiin avoimessa luokassa EH:lla. Kiitos Lielahden Annelle Aksun esittämisestä.

Harry-vaari eli Fin Mva Micarobian Harry voitti kovatasoisen urosten veteraaniluokan ja oli lopulta ROP- ja BIS-veteraani ja voitti lisäksi paras pää-kisan ;)Näin sanottiin Harrysta:
"9 years of age. Beautiful head with kind expression. Strong neck. Good sloap in shoulders. Tight feet. Strong in body. Correct topline. Strong angulation behind. Good second tigh. Moved well."
Nartuissa Raisa Jangas Duck Soup voitti ERIllä nuorten luokan ja oli PN-1 saaden SERTin. Raisa voitti lopulta myös ROP-kisan ja oli BIS-2!!

Tässä Raisun arvostelu:
"Pretty headed bitch. A little light in eyes. Good teeth. Good neck and shoulders. Ample bone. Good tight feet. Good deep chest. Correct topline which she kept on the move. Good angulation behind. Good tailset. Balanced bitch. Moved well."
Tuomari Kath Morganin kanssa kuvassa ROP "Raisa" ja VSP Fin Mva Benton Somebody's Duck

Manteli Jangas Dimples palkittiin samassa luokassa EH:lla, samoin Täplä-emä Jangas Behaving Badly avoimessa luokassa. Täplä oli valitettavasti tosi tukevassa kunnossa ja niskakarvat sojottivat... hmm mielenkiintoisesti.

Kasvattajaluokkani esitettiin eka kertaa, mutta se jäi sijoittumatta: oli hieman epätasainen joukko ;) Näillä sanoin sitä kuvattiin: "Very good group. A little mixed in the heads but overall you can see they are all of the same breeding. Congratulations to the breeder."

Veikan jälkeläisluokka hävisi Romeon ryhmälle, mutta sai kuitenkin KP:n.

Voitimme Kaisan kanssa myös Herra Liituraita-pukukilpailun hienolla esityksellämme "Polliisi ja vankilarosmo". Kiitos Remun hienosta poliisikoira-suorituksesta, jonka olisi melkein voinut palkita Oscarilla ;)

Nummelinin Jussi napsi kuvia, joita niitäkin saanen kotisivuilleni lähipäivinä ;)

Lisäksi DNA-näytteitä otettiin Aksusta, Mantelista ja Täplästä. Hurjan suuri kiitos kaikille kasvatinomistajille todella mukavasta päivästä ja osallistumisesta! Nähdään taas pian Reetta, Sipi, Kaisa, Jarkko, Liisa, Jussi, Amanda ja Matilda! Kiitos Niinalle trimmausavusta.

Ticolle agilityn mölli-luokasta 0-tulos ja 3. sijoitus!

HSKH:n epävirallisten kisojen sarja eli Ojanko Cup jatkui tänään ja tuomarina toimi Kari Mankinen. Maxi-möllejä oli parikymmentä ja Tico Jangas Dirty Dancing sekä emäntä Sari Eklund saivat hienosti puhtaan radan (vaikka Tico karkasikin lähdöstä) ja sijoittuivat kolmanneksi :) Vautsi ja onneksi olkoon! Aika oli hyvä, vaikka siitä olisi vielä helposti nipistänyt useita sekunteja huonon alun ja A-esteellä miettimisen takia. Tico on vaan sairaan nopee ;) Suoritus oli tosi sulavan ja varman näköistä menoa ihan alkua lukuunottamatta.

Raisa osallistui kisaavien varsin vaativalle radalla, jossa putkeen ja aidalla kuljetukset olivat vielä pahasti hakusessa niin minulta kuin pikku possulta, joka karkasi radalla kolmeen kertaan kontaktiesteille... Lisäksi se keksi ensimmäistä kertaa, että radalla seisoo ihmisiä, kuten tuomari, ratahenkilöt ja kuvaaja. Aargh! Onneksi se kävi vaan kyykyssä olevaa kuvaajaa katsomassa vieressä, mutta se selkeästi eka kertaa noteerasi muutkin ihmiset radalla. Ei kiva. Toisaalta nyt esteiden osaaminen on oikeasti jo hyvällä mallilla: kepit, muuri, rengas ja keinu sujuivat virheettömästi ja Raisa pysähtyi edelleen kunnolla kontakteille. Paljon on vielä oppimista ja kertaamista ohjaamisessa.

Remulle MEJÄstä AVO1 ja 48 pistettä!!

Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen osallistuivat tänään MEJÄ-kokeeseen Nokialla. Tällä kertaa jäljestys meni nappiin ja tulos oli uskomaton AVO1 ja 48 pistettä!! Tuomarina Tammermaan mäyräkoirakerhon kokeessa toimi Heikki Pirhonen.

Pisteet:

Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 12/12
Työskentelyn etenevyys: 9/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky
sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen: 13/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

Pisteet: 48
Palkinto: AVO1


Koeselostus:

Hyvin ohjattu lähtö. Ohjaaja jarruttaa koiran vauhdin sopivaksi. Aloitetaan jälkitarkka jäljestys. Työskentely tapahtuu aivan jälkiuran päällä, pois luettuna toisen osuuden puolessa välissä tapahtunutta linnun ylösnostoa. Jatkettiin kuitenkin omatoimisesti jäljestystä. Ensimmäinen kulma tarkasti makaus merkaten urosmaisesti. Toinen kulma myös tarkasti, makaus ylitettiin suuremmin osoittamatta. Kaadolle tultiin suoraan. Sorkka nuoltiin ja oli siitä kiinnostunut. Erinomainen, suoraviivainen jäljestys, jota linnutkaan eivät pystyneet suuremmin häiritsemään.


Raisan kanssa ahkeroimme hylyn agilitykisoissa.

Raisalle ERI2. näyttelystä

Raisa eli Jangas Duck Soup osallistui eka kertaa tänä vuonna näyttelyyn, kun Niina lupasi esittää sen Helsingin Aptus-näyttelyssä. Tuomarina toimi Laurent Pichard Svetsistä. Tulos oli ERI2. nuorten luokasta, kun pikkusisko Vinka eli Sparklecreak's Ice Breaker voitti luokan ja oli PN-2. Itse olin päivän töissä (Stafettkarneval korvasi vapun jälkeisen perjantaina vapaapäivän), mutta Raisa, Vinka, Arja ja Lotta pääsivät kuitenkin samalla kyydillä kotiin Olympiastadionin nurkalta. Illalla on vielä työkavereiden kanssa syömistä ja illanviettoa, ja huomenna pitäisi jaksaa agilitykisoihin heti aamusta, vaikka tuntuu ettei energiaa tässä vaiheessa kevättä riittäisi oikein mihinkään ylimääräiseen ;)

Raisan arvostelunkin saan varmaan huomenna kirjoitettua tänne...

Tarmo ja Nuppu lonkkakuvissa

Tänään jännitettiin Sintun ja Jannin kanssa lonkkakuvissa, kun ell Per Axelsson kuvasi Mevetissä springereiden lonkkia ja tarkasti silmiä. Tässä alustavat tulokset:

Nuppu Jangas Dolce Vita silmät ok ja lonkat lähtivät A:na Kennelliittoon.
Tarmo Jangas Da Vinci Code silmät ok ja lonkat lähtivät Kennelliittoon A:na. Kiitos Sinttu, että jaksoit lähteä mukaan :)
Ranskalaisvahvistus Masi d'Ann Cambris Button Nose silmät ok ja lonkat lähtivät A:na eteenpäin.

Epun (5 v) lonkat kuvattiin uudestaan ja ne olivat hieman pahenneet, mutta kuvat näyttivät siltä, että se saa elää ja harrastaa agilitya vanhaan malliin. Tauolle agilitystä on jäätävä, jos se ontuu, muuten saa harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Korkeita hyppyjä ei kuulemma kauheasti kannata treenata, mutta kisoissa saa kyllä niitäkin hyppiä. Näitä uusia kuvia ei lähetetty Kennelliitton, koska Epusta on jo virallinen D-lausunto. Eppu onkin tähän mennessä ainoa kasvattini, jonka kuvaustulos ei ole ollut A tai B.

Nupulla eikä Tarmolla näkynyt lonkkakuvissa selkämuutoksia eli Manteli näyttäisi olevan poikkeus säännöstä. Pentueesta vielä Remu ja Paavo on kuvaamatta, mutta eivätköhän nekin pääse kesällä tutkittavaksi. Mantelin viralliset tulokset eivät ole vieläkään saapuneet. Eli nyt saan odotella sitten useampiakin vastauksia Kennelliiton suunnalta.

TOKOsta Raisalle taas avo3

Jotenkin masentunut olo tämän viikonlopun jälkeen. Raisa on ihan loistava kisakoira agilityssa, mutta ohjaaja ei ole ajoissa ja TOKOssa oikea vireystila on jännitykseni takia ihan hakusessa... Koiralla olis kaikki dellytykset pärjätä, mutta kun minä töpeksin. Tänään TOKO-koe oli toistoa viime viikolta. Viretila ihan liian alhaalla ja siitä syystä taas kauko-ohjaus meni nollille, vaikka viikolla ollaan onnistuttu käytännössä aina. Jo autosta ottaessani Raisaa se tuntui olevan hiukan nukuksissa. Olikohan koira väsynyt, vaiko se vaan rauhoitteli minua jännittäessäni?! Eilen agilityssa taas vauhtia oli liiankin kanssa. Tokihan jonkinlaista väsymystäkin voi olla eilisen jälkeen ja juoksun jälkeen nartut ovat monesti hieman rauhallisempi, mutta veikkaan silti, että oma jännittämiseni aiheuttaa suurimmat ongelmat. Syksyllä kisavire oli kohdallaan tai jopa liiankin korkealla, joten harmittaa talven piiitkä tauko, jonka jälkeen kisaaminen tuntuu paljon vaikeammalta. Tauko ei suinkaan johtunut siitä, etteikö oltais osattu liikkeitä, vaan siitä ettei päästy kokeisiin (koska ne täytyyi hetkessä, monesti jo tunnissa ilmoittautumisen alusta alkaen).
Seli seli. Lisää treeniä ja etenkin niitä kisatilannemaisia treenejä ja seuraavia koitoksia kohti vain. Mitenköhän saisin oltua kisatilanteessa rento ja reipas sen sijaan, että huidon ja rauhoittelen koiraa kummallisesti. Huomaan tekeväni samanlaisia eleitä jo palkkaamattomuusharjoituksissakin. Heti kun tiedän ottavani pian pallon taskusta on eleet ja kehuminen ihan erilaista. Täytyypä konsultoida Riittaa ensi tiistaina.

Viikolla ollaan treenailtu ahkerasti, mutta energia ei riitä kirjoittamaan treeneistä. Enää kaksi viikkoa töitä ennen kesälomaa, joten pian helpottaa tuolla työrintamalla =) Josko sitten olis vähän energisempi olo ja saisi enemmän aikaiseksi.

Treenaillen kohti seuraavaa viikonloppua

Koska seuraavana viikonloppuna päästään jatkamaan kisaamista niin agilityssa kuin TOKOssakin on nyt otettava härkää sarvista ja alettava ihan oikeasti treenailla :) Lähdettiinkin siitä syystä erittäin tuuliseen Ojankoon. Aloitimme TOKOilulla. Alussa virittelynä seuraamista, josta palkkana pallon heitto ja repiminen. Sen jälkeen otettiin muutamat liikkeestä seisomiset pallolla palkaten ja kauko-ohjauksen istumiset. Varsinainen harjoitus mentiin kolmen liikkeen ketjuttamisena. Ensin liikkeestä seisominen ihan siististi. Raisa ei ehkä vieläkään hypähtänyt seisomaan kuten aiemmin, muttei toisaalta ottanut kuin pari askelta käskyn jälkeen. Sen jälkeen estehyppy 60 cm esteellä. Istuminen oli taas hidasta haahuilua, mutta toisesta käskystä ihan asiallinen suoritus. Takaisin hyppy taas asiallisesti. Ja lopuksi kaukot niin, että jätin palkan Raisan taakse. Asennonvaihtoja otettiin noin 5 metrin päästä istu-maahan-istu-maahan-istu ja kaikki onnistuivat hyvin. Ihan viimeisenä tehtiin vielä pari onnistunutta noutoharjoitusta kaninkarvalla palkaten. Raisa oli taas ihan super :)

Jatkettiin hyvässä vireessä agilityradan puolelle. kepit alkaa oleen nyt siinä kunnossa kuin haluan: Raisa osaa itsenäiset sisäänmenot, kestää puolenvaihdot edessä ja takana ja antaa vedättää. Joskus saattaa tulla lopussa virhe, jos ennakoin liikaa, mutta ylipäätään tosi hyvin. pitää vaan antaa koiralle tilaa sisäänmenoihin... Lisäksi harjoiteltiin muuria varsin onnistuneesti, kontaktit hienosti, rengaskin menee jo kuin vanhalla tekijällä. Nyt vain odotellaan, että itse hillitsen hermoni, niin niitä nollatuloksiakin pitäisi tulla kisoista. Raisa osaa ja ohjautuu kyllä :)

Raisalle agilitykisoista 5 vp

Raisa osallistui tänään toiseen ja kolmanteen agilitykisaansa Tampereella. Raisu oli taas älyttömän hyvä, mutta mokoma emäntä mokailee aina... Eka radalta virheetöntä työskentelyä aina tokavikalle esteelle, josta Raisa meni väärästä päästä putkeen minun seistessäni paikallani perse pystyssä. Aika moni koulutettavani on saanut kuulla samasta asiasta, mutta älä tee niin kuin minä teen, vaan niinkuin sanon, vai mites se meni?!

Tokalta radalta 5 vp keppien sisäänmenolta, kun estin oikean suorittamisen omalla sijoittumisellani... Raisa-parka varmaan laittaisi lehteen ohjaajanvaihto-ilmoituksen, jos pystyisi ;) Muuten saatiin virheetön rata, hyvät kontaktit, ja hyvä aika siitä huolimatta, että pysäytin kaikille kontakteille ja kohellettiin kepeillä. Oltaisiin voitu vielä yli 4 sekuntia koheltaa lisääkin...

Raisa on aivan ihana ohjattava, sillä on vauhtia, se pysyy käsissä, suorittaa hyvin kontaktit ja kuuntelee tosi tarkkaan ohjeita. Itse tunnun olevan tosi huonossa terässä parin vuoden kisatauon jälkeen, mutta ehkä se tästä. Ensi viikonloppuna jatketaan kisaamista nyt kun juoksukin on taakse jäänyttä elämää.

Manteli lonkkakuvissa ja Raisalle TOKO avo3

Viime viikolla on taas ehtinyt sattua ja tapahtua. Jos taas aloitetaan alkuviikosta, niin Nuppu kyläili vielä keskiviikkoon asti ja kolmen koiran kanssa eläminen on aina vaativampaa kuin kahden hännänheiluttajan kanssa oleilu. Nuppu sopeutui kyllä loistavasti laumaan ja etenkin metsälenkit lähimetsissä Kati-mummun kanssa saivat hymyn kummankin tytön huulille. Silmät loistivat, kun juostiin pitkin soista kuraojaa pitkin :)

Tiistaina oli taas Riitan TOKO-kurssi Järvenpäässä ja ilman autoa sinne seikkailu kesti kauan, todella kauan - kävellen, bussilla ja junalla matkustaen olin jo puolikuollut päästessäni perille Järvenpäähän. Siellä treenattiin avoin luokka läpi ja se oikeastaan jäikin koko viikon ainoaksi kunnon treeniksi. Ei siis kovin hyvä juttu juuri ennen koetta. Raisa ei ollut silloinkaan ihan parhaassa terässä lienikö syynä sitten kuumuus vai väsymys. Liikkeet kuitenkin menivät siihen malliin, että ykkönen siitä olisi tullut. Seuraamisessa taas hiukan haahuilua, mutta loppua kohti paranevaa, maahanmeno ok, luoksetulossa annoin hiukan liian myöhään pysähdys-käskyn ja loppu taas ravaten. Seisominen muuten hyvä, mutta Raisa istui tullessani vierelle. Kaukkarit hyvät, mutta noudossa se tällä kertaa tarttui suoraan kapulaan, mutta kehujen jäädessä pois se pudotti kapulan uudestaan ja tarttui siihen vasta haistelun jälkeen uusiksi. Hyppy hyvin. Noutamista pitäisi alkaa harjoitella niin, että Raisan tartuttua kapulaan annan tulla sen vielä metrin pari minua kohti ennen palkkaamista kaninkarvalla. Järvenpäästä riensn vielä Sarin kyydissä agilitykoulutuksia pitämään. Tico meni taas tosi hienosti.

Keskiviikkona olikin springereiden hallituksen kokous ja siinä meni koko ilta, Nupun annoin vauhdissa Erkin mukaan takaisin kotiin. Kati ja Raisa olivat siis ensin päivän keskenään kotona ja sitten illan keskenään kotona :(

Torstaina päästiin piiitkästä aikaa agilityyn ja Meri olikin keksinyt kivat tekniikkaharjoitukset, joissa harjoiteltiin esteille irtoamista, puolivalsseja (esteen ohi kuljettaminen) ja valssauksia. Raisa meni hyvin, mutta ei mielestäni ihan täysillä. Lieneekö se vielä juoksun tylsyyden jäljiltä hieman rauhallisempi ja löysempi? Kyllähän se tietysti tarpeeksi vauhdikas oli, muttei sellainen tuulispää kuin yleensä.

Samana ilta toisaalla eli Turun KissaKoiraklinikalla Manteli kävi lonkkakuvissa, kyynärnivelkuvissa ja silmätarkastuksissa. Lonkat lähtivät kenneliittoon A:na, kyynärnivelet näyttivät myös hyvältä, eikä silmissäkään ollut mitään vikaa. Valitettaasti selässä oli löytyi paha ongelmakohta.

Tässä ell Eva Einola-Koposen lausunto: "Mantelilta kuvattiin lonkat ja tutkimuksen yhteydessä todettiin viimeisen lannenikaman ja ristiluun epäsymmetrisyys. Sivukuvassa ko kohdassa vahvistui epäily siitä, että viimeinen lannenikama on kiinnittynyt osaltaan ristiluuhun ja asento eri kuin muilla lannenikamilla. Ko alueen kiputila tekee vaikeutta kiipeämisessä, hyppäämisessä ja ylösnhoustessa. Lihaskunnon ylläpitäminen, hironta ja uiminen auttavat. Uudet kuvat vuoden kuluttua ja ortopedinen ja neurologinen tutkimus rasituksen jälkeen hereillä, jos koiralla on kipuja."

Tämän synnynnäisen vian perinnöllisyydestä minulla ei vielä ole tietoa. Kaikki hyppiminen ja riehuminen on kielletty, mutta hyvän lihaskunnon ylläpitäminen tasaisen liikunnan ja uinnin avulla on välttämätöntä. Nyt täytyy vaan toivoa, että Manteli saisi elää mahdollisimman pitkään kivuitta. Vuoden päästä otetaan uudet kuvat selästä ja niissä näkyy, onko ylimääräisen nikaman luutuminen jatkunut ja pahentunut. Tuntuu tosi kurjalta Mantelin ja Nummelinien puolesta :( Näin ollen Mantelilla ei tietenkään teetetä koskaan pentuja, vaan se siirtyy yksinomaan Minna-Riitan ja Jussin omistukseen.

Perjantaina junailtiin Tampereelle ja sitä ennen käytiin harjoittelemassa springeriporukalla paikallaoloja ja otettiin myös yksi nouto- ja luoksetuloharjoitus.

Tänään lauantaina käytiin Raisan kanssa TOKO-kokeissa Pirkkalassa tuomarina Aino Juhantalo-Kakkola. Tuloksena oli AVO3-tulos ja 118 pistettä.

Paikallaolo onnistui erinomaisesti 9,5 p puoli pistettä tippui, koska katsahdin koiraa piiloon mennessäni.

Seuraaminen hieman haahuilevaa, mutta ei mitään järkyttävän suuria mokia 8p

Liikkeestä maahanameno oli harvinaisen hidas, mutta koko liike suoritettiin ihan ok. 9p

Luoksetulossa minulla oli turhan tiukka käsimerkki, loppu ravilla ja perusasentoon tullessa liikahdin hiukan huomaamattani. 7p

Seisomisessa toinen käsky ja Raisa istahti tullessani vierelle. 0p

Noutamisessa taas epäröintiä ennen kapulaan tarttumista, muuten ok. 8p

Kauko-ohjauksessa Raisa suorittii paikallaolon 0p ja se teki itse asiassa kokeen jälkeen kotona saman asian. Ikään kuin se olisi ehtinyt unohtaa parissa viikossa koko liikkeen.

Hyppy muuten hyvin, mutta hieman haaluilua esteen takana ja sitten se suoritti maahanmenhon esteen toisella puolen. Suurin syy sepisodiin oli minun myöhästynyt käskyni. Raisa malttoi odottaa minun käskyäni ja suoritti hypyt hyvn kumminkin päin. 5p

Yleisvaikutelma 8,5p kokonaisuutena Raisa oli turhan haahuileva ja ponneton, mutta teki kuitenkin aika tarkasti. Luokan ekana kehään meno ei ollut hyvä juttu, koska en ehtinyt viritellä sitä ihan kunnolla, vaikka tuomari kyllä ystävällisesti antoi paikallaolon jälkeen kaikkien poistua kehästä.

MH luonnekuvaus

Lauantai oli todella mielenkiintoinen päivä, kun pääsin seuraamaan kuuden D-pentueen koiran MH-luonnekuvausta. Espoon Oittaalla kauniissa auringonpaisteessa kuvattiin kaikki muut sisarukset paitsi Tarmo, joka osallistuu sitten Hauholla MH:n. Lisäksi lauantaina kuvattiin näiden naperoiden puolisisko Vinka. Testinjohtajana toimi Virpi Saarinen, joka harjoitteli hommaa eka kertaa. Valitettavasti se näkyy myös tuloksissa leikkimisen taisteluhalussa (2c), koska Virpillä oli vaikeuksia osata leikittää koiria oikein. Loppupäivää kohti Virpi oppi asiansa, ja sen näkee myös Raisa-riesan tuloksista (= korkein mahdollinen pistemäärä). Eli siinä oli koiralla mahdollisuus oikeasti näyttää luonnettaan. MH:ssa etenkin leikkiosuuksissa ihmisen vaikutus on suuri ja siksi meillä onkin suuri tarve kouluttaa hyviä toimitsijoita. Virpin osalta täytyy sanoa, että edistymistä tapahtui päivän aikana huimasti :) Kaikenkaikkiaan ekakertalainen selvisi hommastaan hienosti. Muistan kyllä, kuinka aikanaan itse jouduin kahden päivän MH-tutustumisen jälkeen testinjohtajaksi ekaa kertaa, eikä se ollut suinkaan helppoa...

Tulokset löytyvät kaikki kotisivuiltani. Tähän kerään muutamia huomioita, joita kuvauksessa tapahtui. Raisalla oli juoksun parhaat päivät, mutta se oli silti hyvin oma itsensä. Etäleikissä se oli jo juoksemassa etäleikkijän luo, kun Kati-mummo alkoi huutamaan ja ulvomaan saunalla häkissä ollessaan ja raisa juoksikin mummon hätää ihmettelemään. Koira, joka on toimitsijakoulutuksessa leikkinyt aina ja kaikkien kömpelömpienkin ihmisten kanssa, sai siis tulokseksi, ettei saavu edes avustajan luo ;) Elämä on. Ja koirat on vaan koiria. Räminälaitteella se sika ei viitsinyt edes pysähtyä, katsahti vaan ja meni tapaamaan lähellä autossa ollutta Herculesta saadakseen miesseuraa. Se kuitenkin tuli sieltä kohtuullisen nopeasti takaisin. Paavon kanssa räminälaitteella kävi Reetalla pieni moka, kun hän astui vahingossa Paavon remmin päälle ja se ei päässytkään heti räminälaitetta katsomaan, kuten yritti, kun talutin kiskaisi sitä taaksepäin (se olisi muuten saanut arvosanan 5 menee räminälaitteen luo ilman apua 4 sijaan). Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja. Nuppu osallistui kuvaukseen minun kanssani ja hyvin meillä menikin, vaikken sitä ole talven aikaan nähnyt kuin pariin kertaan! Manteli oli alusta asti hieman pelokkaan oloinen jo pihaan tullessan, mutta Jussi Nummelin luotsasi Mantelin MH:n läpi ansaiten 10 pistettä ja yhtä monta papukaijamerkkiä hyvästä ja säntillisestä toiminnasta. Manteli kuitenkin selvisi kohtuullisesti kaikista pelotteista, eikä mennyt missään vaiheessa lukkoon tai kieltäytynyt toimimasta. Remu puolestaan toisti isänsä jalanjäljissä räminälaitteen päälle hyppäämisen...

Sitten huomiotani pentueen tuloksista. Kaikki kuusi olivat hyvin välinpitämättömiä ääniä (niin räminää kuin ampumistakin) kohtaan. Ne pelästyivät enemmän tai vähemmän haalarilla, mutta pääsivät peloistaan niin hyvin ohi, että niille jäi todella paljon kiinnostusta jäljelle. Siis sen sijaan, että nille olisi jäänyt pelottavia, negatiivisia mielikuvia, olivat ne hyvinkin iloisen kiinnostuneita haalarista ja räminälaitteesta. Jos niillä olisi ollut kiinnostusta vielä aavistuksen enemmän olisivat ne alkaneet suorastaan haastaa ja näykkiä haalaria, että josko se vieläkin tekisi jotain kivaa. Olin siis erittäin tyytyväinen naperoiden rohkeuteen, mutta tämä määrä kiinnostusta on hyvä, ei kiitos liiotella sitäkään asiaa spanieleiden suhteen ;) Leikkisyyttä ja sosiaalisuutta oli hyvin, mutta osa näistä ei kuitenkaan enää ollut yhtä avoimen ystävällisiä niitä ensin pelotelleita ihmisiä kohtaan (aaveilla ja etäleikissä). Ne leikkivät poikkeuksetta yhtä hyvin/lähes yhtä hyvin alussa ja lopussa. Niille ei siis jäänyt ikäviä muistoja kuvauksesta, vaan ennemminkin ne tulivat loppuun entistä enemmän itseään täynnä olevana ja innokkaampina. Kiva jatkaa kasvatustyötä tämän luonteisilla koirilla. Tosin ne eivät kyllä sovi laiskan perheen sohvakoiraksi, mutta sen olisin osannut sanoa jo etukäteen. Aktiivisilla omistajilla niistä onkin kasvamassa loistavia harrastuskoiria ja ne ovat saaneet uskomattoman hyviä tuloksia jo ikäänsä nähden. Odotan innolla porukan viimeisen eli Tarmon luonnekuvausta heinälkuussa.

Kirjoittelen paremmalla ajalla ajatuksia pentutestien ja omistajien näkemysten ja MH:n välillä olevista yhtäläisyyksistä/eroista.

Isovanhemmat täyttävät vuosia

Eilen Harry-vaari täytti yhdeksän vuotta ja Katilla tulee tänään ensimmäinen vuosikymmen täyteen. Vuodet vierivät kovin nopeaan ;) Kummatkin ovat vielä erittäin hyvässä kunnossa. Harrysta ikää ei huomaa kuin pienestä harmaantumisesta, Katilla alkaa olla vanhuudenkaihia silmissä, ei mitenkään vakavaa, mutta hämäränäkö alkaa olla aika heikko. Ja kuulo valikoiva... ruoasta puhuttaessa mummo on kyllä aina skarppina. Toivottavasti sekä Kati että Harry saavat elää vielä vuosia terveinä ja pirteinä. Katin suvussa vanhoja tervaskantoja kyllä riittää: isä eli 14-vuotiaaksi (viimeiset pennut Jurilla oli 12 vuoden iässä), emä Tyyne kuoli vuosi sitten 13-vuotiaana, isomummut, vaarit ja monet muut sukulaiset ovat eläneet 13-15 vuoden ikään saakka. Toivottavasti Katikin on vielä ilonamme useita vuosia.

Nuppu tuli vapuksi hoitoon ja olen käynyt sen kanssa nyt kahtena aamuna agilityä treenaamassa. Nuppu on kiltti, helposti ohjattava ja oppii varsin nopeaan. Sitä on helppo opettaa ja se jaksaa keskittyä uskomattoman hyvin. Nameja se tosin tuntuu monesti syövä vähän velvollisuudentunnosta.

Olemme harjoitelleet putkea (myös 90 asteen mutkalla) ja hieman lähetyskulmia. Putki menee varsin hyvin, vaikka U-putki olikin vielä vähän liikaa pikku-Nupulle. Kujakepeillä Nuppu on saanut juosta luokseni tai eteenpäin pallon perässä tultuaan keppien läpi.

Aidoilla olemme harjoitelleet luoksetuloja ja lähetyksiä sekä suoraan että vinoista kulmista. Lisäksi harjoittelimme kahden ja kolmen esteen takaa luoksetuloa ja esteen takaa luoksetuloa ja toisen aidan yli lähettämistä. Nuppu aivan ilmiselvästi tykkää loikkia rimojen yli! Myös muuria on hypitty luoksetulona ja harjoiteltu kontaktien alstuloa puomilla ja A:n suorittamista kontaktipinnalle pysähtyen. Nuppunen meinaa vaan aina tilaisuuden tullen karata kontaktiesteille.

Yksinolosta Nuppu ei selvästikään välitä, vaan mokoma on pissannut muutaman kerran sisälle protestoidakseen. Katin kanssa se kuitenkin jäi kotiin hiljaa ja kiltisti. Ehkä mummo rauhoittaa sitä. Huomenna onkin D-pentueen luonnekuvaus (Tarmo kuvataan kesällä, mutta kaikki muut osallistuvat nyt) ja siitä sitten enemmän silloin. Tänään mennään Niinan kanssa kokoamaan MH-rataa Oittaalle. Kati viettää huomenna synttäreitään lastenlastensa seurassa.

Raisan kanssa on tokoiltu. Sillä on ollut keskiviikosta asti juoksun parhaat päivät, joten treenit ovat painottuneet sisälle ja kotipihalle. Noutaminen sujuu edelleen hyvin, luoksetuloja seisomisesta on harjoiteltu niin, että heitän lelun kutsun kanssa samaan aikaan ja silloin vauhtia riittääkin. Jossain vaiheessa pitäisi hieman lisätä kutsun ja heittämisen välistä aikaa. Kaukoja ollaan kertailtu koskien istu-maahan liikettä ja seisomista sisällä hieman pidemmältä matkalta taakse namilla palkaten. Seuraaminen on edelleen välillä turhan haahuilevaa. Pallo auttaa hieman ja paljon otetaan edelleen muutaman askeleen seuraamisia namilla palkaten. Paikallaolot ovat vähän jääneet, mutta pitäisi niitäkin ottaa pihassa.