Sairastelua ja reviiri laajenee

Nyt ollaan sitten sairasteltu oikein koko rahalla: niin minä itse, Nuppu kuin Tulppaanikin. Nuppu ilmeisesti sai saman vatsataudin kuin minäkin, kun se on oksennellut kahtena päivänä. Raukka tuntuu kuihtuvan silmissä. Eilen Tulppaani meni ihan vetämättömäksi ja oli selvästi huonossa kunnossa. Ruoka ei maistunut ja pentu makasi tai nuokkui hankalassa asennossa. Annoin Canex-kuurin koko porukalle ja tänään pikkulikka on taas ollut oma touhukas itsensä, vaikka se ei tunnukaan olevan yhtä kiinnostunut jauhelihasta kuin aiemmin. Kyllä siinä meinasi mennä yöunetkin kun pientä taistelijaa suri. Muutamaa tuntia matolääkkeen antamisen jälkeen tyttönen onneksi piristyi ja tarrasi taas nisään kiinni kunnolla ja alkoi muutenkin piristyä. Vasta tämän nähtyämme pääsimme kunnolla nukkumaan. Tänään on taas vauhtia riittänyt aina laukka-askeliin saakka. Nuppu-parka on vielä oksennellut eikä ruoka oikein maita ja vatsakin on kuralla. Silti se hoitaa pentujaan ja pennut ovat mitä parhaimmassa vireessä.

Ruokailukin on monipuolistunut ja ruokaa saadaan jo kolme kertaa päivässä. Aamulla ja illalla jauhelihaa, päivällä on maisteltu Eukanubaa ja piimää. Huomiseksi on tarjolla aterialla porkkana-riisipuuroa ja jauhelihaa. Ruoka tuntuu maistuvan hyvin ja niin kipeä emäkin selviää vähän helpommalla. Ruokailutavat ovat kohtuullisen hyvät, vaikka etujalat meinaavat pakostikin upota kippoon.

Tänään tapahtui muutakin kummallista: pentulaatikosta katsoi yksi seinä ja nyt naperot saivat huomattavasti isomman pentuaitauksen käyttöönsä. Ne pääsivät myös harjoittelemaan pikku-putkea ekaa kertaa ja etenkin Artturi innostui agilityn alkeista kovasti :) Myös muut pennut kävivät tutustumassa uuteen esteeseen. Kaiken lisäksi Tommi FST:ltä kävi kuvaamassa sekä meitä että pentuja syksyllä alkavaaan Farsor-sarjaan, jossa Stig on mukana. Tuntuukin hieman epätodelliselta, että muutaman kuukauden päästä meillä on kahdeksan pienen karvapalleron sijaan hoidettavana pienen pieni ihmislapsi. Pentujen elämää saa siis talvella seurata myös Ylen kanavalta...

Tänään taitaa jäädä seisotuskuvat ottamatta, joten palataan siihen asiaan huomenissa. Kovasti ovat pennut kuitenkin kasvaneet ja kehittyneet viikon aikana. Nyt ne alkavat olla söpöimmillään ja vauhtikin on jo kova. Kakat tehdään aika hienosti papereille ja nyt isommassa pentuaiatuksessa on oma paperilla vuorattu osionsa vessana. Pentujen seuraaminen tuntuu vievän paljon aikaa ja jopa kipeänä on raahustettava työhuoneen sohvalle lojumaan, jotta pääsee seuraamaan pienten taaperoiden edesottamuksia.

Dante ja Viivi voittivat Tehiscupin maximöllit saatuaan toisen nollavoiton :D

Eilen kisattiin viimeinen TehisCupin osakilpailu, tämä oli vuorossaan neljäs osakilpailu syksyn mittaan. Tuomarina mölleillä toimi Taneli Ikäheimo. Dante Jangas Even-Stevens ja Viivi Koivunen saivat viimeisissä möllikisoissaan toistamiseen hienosti nollavoiton!!  Dante ja Viivi osallistuivat vain kolmeen neljästä kisasta, mutta voitettuaan koko luokan kahdesti (ja saatuaan yhteensä peräti 5 nollatulosta näissä kisoissa) palkittiin heidät koko TehisCupin maximöllien parhaana koirakkona! Tällä kertaa mukana olivat myös siskotytöt Ella, Pipsa ja Essi. Ellalle ja Tiinalle muuten hieno rata, mutta Tiina unohti suunnan A-esteen jälkeen ja siitä kohtaa kielto, mutta ratahenkilön moikkaamisen kautta matka jatkui hienosti maaliin. Essillä, Dantella ja Ellalla oli kaikilla hienot kontaktit, mutta Pipsan ja Essin kohdalla tulee lähdössä paikallaoloa vielä treenailla, koska varaslähtö takaa aina kaaottisen alun ;) Olimme Stigin ja nelijalkaisen jengin kanssa katsomassa porukan ensimmäiset lähdöt ja kaikilla oli varsin vauhdikasta menoa.

Itse sairastuin yöllä oksennustautiin, joten olen nukkunut päivän kotona. Vasta iltapäivällä pääsin edes pentuja moikkaamaan ja tarjoilemaan jauhelihaa, mutta josko se olo taas tästä kohenisi. Pennuilla on kova meno päällä niiden päästessä vapaaksi huoneeseen ja jauheliha maistuu pienille paremmin kuin hyvin. Mr Cool kävi jo tutustumassa vesikippoon ja hörppäsi elegantisti vettä eka kertaa. Muitakin pentuja kippo on kiinnostanut, mutta ne eivät ole oikein tuntuneet tajuavan metallille kiiltävän pyörylän tarkoitusta. Jauhelihaa tarjotessa naperot löytävät jo suoraan "aarteen" luo ja meinaavat syödä kaiken suoraan kiposta, myös kavereiden osuudet.

Lisää sapuskaa!

 Eilen Artturi otti jo ensimmäisiä juoksuaskeleita lattialla ja kylläpä se jo pääsikin kovaa kyytiä eteenpäin! Muutkin pennut alkavat toden teolla "saada jalat alleen" ja vauhti senkun kiihtyy. Hännätkin ovat jo pentumaiseen tapaan tomerasti pystyssä. Saattaa tosin ollla, että pikku-Masille tulee isä-Masin tapaan aikuisena varsin pysty häntä. Hereilläoloajat ovat edelleen lyhyitä, mutta kyllä porukan touhuja on jo ilo seurata. Pennut ovat alkaneet jo seurustella entistä enemmän. Ne kiipeävät innolla syliini ja Stigin maatessa lattialla muutama on kiivennyt hänen päälleen ja käynyt kuiskuttelemassa korvaan kielellä lipoen.

Meidän suosikki-elolelu

Pentulaatikossa olo on kerrassaan tylsää, jos haluaa jo isoon maailmaan. Etenkin kahden pennun ruokaillessa kerrallaan lattian puolella inisee ja kiipeile muu porukka pentulaatikon laidoilla.

Iso maailma kutsuu

Lähipäivinä täytyy pystyttää pentuaitaus ja alkaa tarjoilla kunnon aterioita useampaan kertaan päivässä. Pennun ovat jo kovia ponnistamaan itseään pois pentulaatikosta niin halutessaan ja äänikin on kova, jos kaivataan ruokaa. Matokuuri ja kynsien leikkuukin odottavat taas naperoita ja ekat ulkoilut alkavat olla edessä, mikäli säät pysyvät lämpiminä. Viikonloppuna porukka on saamassa myös useita vierailijoita, kun monet tulevista omistajista ovat tulossa tulevia perheenjäseniään tapaamaan.

Muutama videokin on lisättäväksi:
Rumpusoolo pentulaatikossa
Artturi leikkii siilillä ja Lilja pikkusiskolla 

Tässä vielä lisää kuvia menneiltä päiviltä:
Jannin blogissa kuvia (su 26.9.2010)

Jiihaa!

Menoa ja meininkiä

Springereiden agilitymestaruus

Eilen järjestettiin Tampereella Springerspanielit ry:n agilitymestaruus, josta tulikin kaiken kaikkiaan 16 tunnin kokonaisuus, kun aamulla lähdettiin matkaan puoli kuusi ja illalla hieman ennen kymmentä raahustettiin kotiin. Aamulla aloitettiin Maksi1-luokan radoilla ja pääsin heti jännittämään kasvattieni Pipsan Jangas Easy Peasy ja Danten Jangas Even-Stevens suorituksia. Kummatkin osallistuivat ensimmäisiin kisoihinsa ja ikäähän nuorisolla ja juuri ja juuri se vaadittu 18 kuukautta,huomautettakoon vielä, että kyseessä on kummankin ohjaajan ensimmäinen agilitykoira. Danten ensimmäinen kisa alkoi hieman epäonnisissa merkeissä, kun toisena esteenä olleesta renkaasta Dante hyppäsi vierestä ja Viivi jäi katsomaan pituudelle kiitäävä koiraa, joka huomasi emännän jääneen jälkeen ja hypätessään kääntyi katsomaan taaksepäin ja samalla rojahti pituusesteen päälle satuttaen tassunsa. Niinpä Dante poistui radalta emännän sylissä. Myös Pipsan eka rata alkoi hieman onnettomasti, kun se pääsi hyppäämään ekan esteen väärään suuntaan. Toiset radat sujuivat kummallakin jo varsin hyvin. Dantelle tuli puomin kontaktivirhe (treeniä, treeniä) ja kaksi kieltoa ja yliaikaa keppien sisäänmenolta. Tulos kuitenkin jo heti tokasta kisasta :) Todella hieno suoritus ekakertalaisilta. Pipsallakin tulos oli jo tosi lähellä. Tulos muuttui hylkäykseksi, kun Mika ei ottanut pujottelun sisäänmenoa uudelleen tai korjannut loppupujottelua, vaan jatkoi matkaa maaliin suorittamatta keppejä loppuun.Videolta näkee selvästi, että koira reagoi kepeillä isännän kädenheilautukseen ja tulee käden perässä pois pujottelusta. Rata on kuitenkin varsin ehjä kokonaisuus, vaikka harjoiteltavia asioita nuorisolla - tottakai - vielä onkin. Tuomarina 1-luokilla toimi Kari Jalonen. Tässä videot B agilityradoilta:
Danten kisasuoritus

Pipsan kisasuoritus

Maksi2-luokassa kisasin taas itse Rommin McTwister's Red Onion kanssa ja Rommihan oli taas toosi taitava: saimme kolmannen perättäisen nollaratamme ja tällä kertaa 3.-sijoitus riitti hienosti myös LUVA-tulokseen. Rommin nousu korkeimpaan 3-luokkaan on siis vain yhdestä LUVA-tuloksesta enää kiinni. Samalla Rommi voitti myös mainion "Matkalla mestariksi"-kiertopalkinnon. 

Rommi - Maksi2-luokan paras springeri

3-luokkien aika tuli vasta iltapäivällä ja omalta osaltani väsymys alkoi viedä voiton. Raisa Jangas Duck Soup oli radalla taitava, mutta kartturi ihan hukassa ja hidas, joten tuloksena hylkäys. Pyllistelin kolmannella esteellä ohjaamatta koiraa tippaakaan ja tokihan se otti aidan väärään suuntaan. Remun emäntä Kaisa lupautui onneksi kisaamaan Raisun kanssa toisen kisan, joka menikin varsin vauhdikkaasti ja iloisesti. Jopa niin vauhdikkaasti, että hylkäys tuli Kaisan olettetua Raisaa todellisuutta hitaammaksi. Eli emme saaneet uusittua yhdistyksen agilitymestaruutta kolmanteen kertaa, Raisa kun on voittanut pystin vuosina 2008 ja 2009. Kotiin päästiin yömyöhällä varsin uupuneina. Viivi-paran päivästä tuli aika tuskainen hänen vielä sairastuttuaan reissun päällä iltapäivästä. 

Artturi ja Lilja unisina

Illalla uni jo painoi silmäluomia, mutten malttanut olla hyysäämättä hetkeä pieniä pentupalleroisia. Yöllä heräsin pennun itkuun, kun Artturi oli suorittanut vankilapaon ja huusi portin vieressä olleessaan yksin lattialla äitin imettäessä sisaruksia pentulaatikon puolella. Siirsin pienen pojan pentulaatikkoon ja saatoimme kaikki jatkaa uniamme. 

Leikkiä lyömme, se on työmme

Jauhelihan maistelua on edelleen jatkettu ja leikit sen kun kovenevat ja lelut ovat ahkerassa käytössä. Pienet söpöliinit ovat aivan ihanassa iässä. Pissat ja kakat tehdään ihan itse ja aika paljon niitä tuleekin papereilla päällystettyyn osaan pentulaatikkoa. 

Raisa-tätikin kävi tervehtimässä meitä siskonlapsia

Raisakin sai tulla pentulaatikon reunalle tervehtimään neperoita. Ja kauniisti se haistelikin pieniä. Välillä pentujen ininä saa tädin kiirehtimään työhuoneen portille touhua ihmettelemään.

Tänään pennut ovat saaneet vierailijoitakin, kun Nupun perhe kävi tyttöä ja vauvoja moikkaamassa ja illalla Masin omistajat Janni ja Juha ovat tulossa käymään pentuja katsomaan. Nuppu oli tuttuun tapaan ihan innoissaan nähtyään kotiväkeä, mutta jäi silti vielä kiltisti suurperheen äidiksi luoksemme.  

Valkovuokko ihmettelee maailman menoa

Kiinnostus leluihin lisääntyy koko ajan ja hauskat naperot kantavat jo pienen pieniä pehmolelujaan ja natustelevat niitä. Pennuille hankitut siili ja ja orava ovat siis kovassa käytössä. Possu ei ole saanut vastaavaa kansansuosiota. 

Kanervan mielestä siili on eri kiva kaveri

Kolmeviikkoiset piraijanpoikaset maistelevat jauhelihaa

Pienistä suloisista nappisilmistä on tulossa pieniä suloisia piraijanpoikasia: niillä on rivi teräviä valkoisia hampaita. Eikä siinä kaikki, hampaat ovat saaneet myös hieman työstettävää, kun eilen juhlittiin kolmen viikon komeaa ikää oikein jauhelihakesteillä. Tarjolla oli laadukkaasti raakaa paistijauhelihaa eli menu koostui tartarpihvistä ja jälkiruoaksi naperot saivat pirtelöt mamman maitobaarista. Eikös kuulostakin hyviltä pippaloilta? Samalla juhlittiin myös muuttoa isompaan asuntoon, kun pentulaatikosta poistettiin väliseinä ja saatiin erillinen vessaosa käyttöön. Kyllä maar nyk kellpaa. Tässä vielä muutama video pentulaatikon menosta tällä hetkellä:
Touhuilua pentulaatikossa 

Väsyneet pennut

Pennut alkavat olla hereillä entistä pidempiä aikoja ja ne leikkivät sekä keskenään että leluilla ja kantavat ihanaa toalettipaperia (suom. huom. sanomalehtipaperia), joka rahisee kivasti pentulaatikossa tassujen alla. Pennut ovat päässeet myös yksitellen tai kaksi kerrallaan tutustumaan hieman työhuoneen lattiaan eli niiden katsontokannalta suureen maailmaan.Tässä pari videopätkää poikien tutkimusretkistä:

Pikku-Masi ja Rusoposki seikkailevat 1
Tutkimusretkellä osa 2

Tänään otimme Stigin kanssa ensimmäiset seisotus- ja pääkuvat pienistä laumanjäsenistä ja lisäilin kuvat jo kotisivuille (linkki löytyy pentuja-sivulta). Seisominen sujui hetken, kunnes jauheliha alkoi maistua niin hyvältä, että pennut alkoivat haroa kättäni etutassuillaan ja samaan aikaan koko takapää jännittyi. Kuinka pienet koirantaimet voivatkaan olla ihastuneita jauhelihaan?! Pääkuvia otettaessa saatiin muutamia "päähuvia"-otoksia, kun pennut näyttivät kuinka "hauskaa" oli olla sylissä sen sijaan, että saisi syödä mussuttaa lihaa... 

Ei mua nyt huvita - näytän teille kieltä!

Onko aina pakko?

Poliisin kirjoissa ja kansissa?

Silmänisku jauhelihamälli huulessa

Touhutyypit vauhdissa

Huima ihmissyöjäpentu (ilman hampaita)

Pentulaatikossa meno vaan kiihtyy: nyt hereilläoloajat alkavat jo pidentyä, sormia maistellaan innolla ja etenkin Stig on naperoiden mielestä maailman hauskin elolelu. Leluihin on jo tutustuttu ja niitä on maisteltu, kavereiden kanssa peuhataan ja olen ottanut pentuja yksitellen lattialle tutustumaan pentulaatikon ulkopuoliseen maailmaan. Reippaita ovat pienet olleet ja Artturi jo kakkasikin papereille pentulaatikon ulkopuolella.

 Nuppu viettää aiempaa vähemmän aikaa pentujen kanssa ja haluaa jo lähteä mukaamme lenkkeilemään. Äänet eivät tunnu naperoita hetkauttavan (toisaalta vanhemmatkaan eivät ole millään tavalla ääniherkkiä): pesukoneen huima linkous, radion ääni, porttina toimivan kuivaustelineen kaatuessaan aiheuttama kolina, imurointi ja muut kodin äänet ovat pennuille arkipäivää. Kävelykin on entistä varmempaa ja pennut alkavat olla todella suloisia nappisilmiä. 

Pennut ovat niin nopeita suunnistamaan nisille, ettei Nuppu meinaa keritä edes istumaan, saatika makuulle niitä imettämään. Pienet piraijan poikaset, joiden hampaat ovat juuri puhkeamassa, iskevät heti kiinni nisiin eivätkä meinaa päästää äitimuoriaan edes makuulle. Siinä vaiheessa autan yleensä itse siirtämällä muutamaa pentua, jotta Nuppunen pääsee imettämään jälkikasvuaan makuulla. Pennut kuitenkin kasvavat silmissä ja ovat tyytyväisiä, joten ruokaa tullee tarpeeksi.   


Kauhukseni huomasin tänään yhden pennun imiessä maitoa selällään, että pennun kainalossa oli punkki. Mokoma puutiainen irtosi kyllä helposti, mutta eivät ne kivoja kavereita ole.

Väsy iskee yllättäen

Raisa HSKH:n joukkueessa voittamassa piirinmestaruus pronssia

Tänään järjestettiin Helsingin seudun kennelpiirin agilityn piirinmestaruuskisat Purina Areenalla. Kisoista tuli varsin rankka kokonaisuus, kun kisareissussa vietettiin Raisan kanssa 11 tuntia ja rapiat. Aamulla aloitettiin yksilökisalla ja ekalta radalta tulokseksi tuli 5 vp. Olin kolmanneksi viimeisellä esteellä niin jäljessä valssaamassa, että estin Raisaa suorittamassa oikeaa hyppyä. Korjaamiseen kului aikaa useita sekunteja, mutta selvisimme silti ihanneaikaan. Tuomarina sekä tällä hyppyradalla että seuraavalla agilityradalla toimi Ritva Herrala. Agilityrata oli hieman kinkkisempi, mutta selvisimme hieman yli puoleenväliin, kunnes ohjaukseni putkeen oli hieman huolimaton ja sainkin Raisan sen sijaan vieressä olevalle puomille. Juokseminen omalta osaltani sujui ihan hyvin, kunhan oioin kaikissa mahdollisissa kurveissa, mutta puolenvälin jälkeen huomasin kyllä olevani tavallista voipuneempi ja niinpä virheiden mahdollisuus loppuradalla tuntuu kasvavan... 

Kisoihin olimme lähteneet aamukahdeksalta ja vielä viiden jälkeen odottelimme joukkueradan alkamista. Ekana joukkueestamme sileäkarvainennoutaja Demo ja Pilvi saivat hylyn toiseksi viimeisellä esteellä, mudi Konsta ja Maria saivat 10 vp ja bordercollie Remi ja Henna tekivät viitosen. Raisa kisasi vielä viimeisenä HSKH:n joukkueessa ja kisakirjeessä oli tieto, että joukkueet osallistuisivat vikalle radalle tulosten mukaan käänteisessä järjestyksessä. Onneksi tuomarina toiminut Anne Savioja teki päätöksen, että säästämme aikaa ja kisaammekin joukkueiden mukaisessa järjestyksessä myös viimeiset koirat. Tämän tosin tarkoitti, että sain heittää lennossa takin pois ja kirmasimme suoraan radalle kuulutuksen kuultuamme. Tuloksena ihan kohtuusiisti rata muutamalla laajalla kaarroksella ja yhdellä riman pudotuksella (Raisakin oli varmaan jo hieman uupunut ja se lisäsi huolimattomuutta). Loppujen lopuksi saimme siis 5vp ja kohtuullisen hyvän ajan ja näin olimme joukkueemme parhaimmat ;) Kokonaisuudessaan joukkue palkittiin kisan 3. ja saimme kotiin vietäväksi ison kasan palkintoja: luita, suklaata, 15 kg koiranruokalahjakortin ja tietysti sen pakollisen mitalin. Väsyneenä, mutta varsin tyytyväisenä pääsimme melkein kellon ympäri kisatunnelmiin uupuneena kotiin. Ensi lauantaista tullee samanlainen päivä, kun lähdemme springereiden agilitymestaruuksiin Tampereelle Viivin sekä walesien Danten, Rommin ja Raisan kanssa. Sen jälkeen kisaamista jatketaan vasta ensi vuoden puolella. Lokakuussa keskitytään koiravauvojen hoitoon, marraskuussa tokoiluun ja joulukuussa kaksinjalkainen perheenlisäys tarvinnee oman osansa huomiosta.

Dantelle nollavoitto ja Essille nollatulos agilityn möllikisoissa

Tänään järjestettiin Ojangossa Tehis Cupin toinen osakilpailu, jossa Raisan nuoriso oli hyvin edustettuna. Dante eli Jangas Even-Stevens ja Viivi Koivunen veivät koko 16 koirakon luokasta voiton nollatuloksella alittaen ihanneajan 20,35 sekunnilla. Paljon veljeään huonommaksi eivät jääneet myöskään Essi eli Jangas Enttententten ja Markus Hartikainen saatuaan nollan ja sijoittuen viidenneksi ajalla -13,09. Pipsa eli Jangas Easy-Peasy ja Mika sekä Ella eli Jangas Elli-Velli ja Tiina osallistuivat myös saaden 25 virhepisteen vaatimattomammat tulokset. Onnittelut kaikille ja eritoten nollatuloksia tehneille :D Ellan blogista (linkki oikeanpuoleisessa valikossa) voi käydä katsomassa videot hienoista ja vauhdikkaista suorituksista!

Raisan kanssa kisasimme TOKOssa ja tulos jäi harmittavasti pistettä vaille kolmoseksi. Emäntä törttöili pois viitisenkymmentä pistettä, joten siinähän se. Raisa oli hyvässä vireessä melkein vuoden kisatauon jälkeen, mutta samaa ei taida voida sanoa minusta... 

V

Veikeä Valkovuokko

Pentulaatikossa pienet touhunaperot ovat alkaneet tutustua jo kovasti toisiinsa. Kaverin selästä, tassusta, hännästä tai kuonosta voi napata kiinni hampaattomalla suulla, siskoja ja veljiä voi myös pussailla. Myös lelut ovat mielenkiintoisia ja sormia on kiva imeskellä. Tässä vielä muutama videopätkä eiliseltä: 

Pikku-Masi kiusaa kavereita mukaan leikkiin 
Lisää touhuilua ja tutustumista 
Pienten nappisilmien menoa 

Lilja ja Rusoposki leikkivät

Kävelykin alkaa olla jo aika viipottamista ja kaverin kanssa voi alkaa lyödä leikkiä. Pennut myös reagoivat vahvasti minun ja Stigin ääniin. Jos alamme hömpöttää koirille jotain, nousee pian pentulaatikosta monta pikkuista päätä katsomaan, että mitäs nyt tapahtuu ja tuleeko Nuppu-mammakin pian pentulaatikkoon. Kolahduksiin ja imurin ääneen pennut eivät tunnu juuri reagoivan ja radiotakin soitetaan, jotta ne tottuisivat hieman meteliin. Pojat tuntuvat olevan kehityksessä hieman tyttöjä edellä mitä kävelyyn tulee. Tulppaani tuntuu olevan kaiken kiinnostunein tutkimaan sormia. 

 Mr Cool itse

Kahden viikon ikäiset taaperot

Eilen pienet lelukoirat saavuttivat kahden viikon iän ja lisäilin tänään yksittäiset kuvat kustakin kotisivuille. Viime päivinä kehitys on ollut huiman nopeata: nyt pennut jo kuulevat ja näkevät ja alkavat tutustua ympäristöönsä ihan toisella tavalla. Ne ovat myös alkaneet tunnustella suullaan erilaisia asioita. Rusoposki koitti muutama päivä sitten ottaa hampaattomaan suuhunsa ensin kaverin korvaa ja sen jälkeen oman tassunsa.

Tulppaani puolestaan testaili suussaan miltä ihmisten nakkisormet tuntuvat ja pikku-Masi yritti eilen saada otetta suullaan niin pentulaatikon reunalaudasta, vetpedin karvasta kuin kaverista kunnon niskapainiotetta. Hampaaton suu ei ole kuitenkaan vielä maailman tehokkain väline, jos puhutaan asioihin tarttumisesta. 

Pikku-Masi ja Artturi ovat jo suvereeneja kävelyn saralla, nyt jalkoja käytetään jo vuorotellen eikä perää vaan laahaudu perässä. Muutkin jo treenaavat kovaa vauhtia eteenpäin tallustelua.Koko porukka on jo avannut silmänsä kunnolla ja alkavat näyttää syötävän suloisilta nappisilmiltä. Myös ääniin ne tuntuvat hiljalleen alkavan reagoida. 

Kynnetkin ovat kasvaneet kovaa vauhtia ja ne leikattiin viikolla lyhyemmiksi. BioSensor-ohjelman viimeisiä päiviä viedään ja punnitseminenkin alkaa olla hankalampaa, kun mönkiäiset meinaavat poistua puntarista omin luvin. Painoa tuntuu tulevan tasaisesti: isot pojat pikku-Masi ja Artturi ovat jo yli 800-grammaisia, Kanerva, Valkovuokka ja Mr Cool 700 grammaa ja rapiat, Rusoposki ja Lilja kutosella alkavalla satagrammoilla ja pienin Tulppaani painoi eilen 557 grammaa. 

Eilen Stig rapsutteli pikku-Masia pentulaatikossa ja pennusta oikein näkyy, kuinka se tykkää jo rapsuttelusta: pikku-Masi 2 vk

Siirrytäänpä sitten F-pentueen serkkuihin eli taitaviin E-pentuelaisiin. Tehis Cup alkoi Ojangossa viime maananataina 13.9 ja siellä mölli-luokkaan osallistui kaksi Raisan pentua: Jangas Even-Stevens eli Dante ja Viivi Koivunen tuloksella 5 vp ja sijoitus 7. sekä Jangas Elli-Velli eli Ella ja Tiina Rytkönen tuloksenaan 5 vp ja sijoitus 8. Onnittelut kummallekin koirakolle hienoista tuloksista!! Nyt vaan taas tarkkuutta niihin kontakteihin, niillä pitää pysähtyä myös kisoissa!

Agilitytreeneissä koko E-pentueen porukka on edistynyt hurjasti ja niin Pipsa ja Dantekin osaavat jo suorittaa itsenäiset kepit. Pipsan blogissa on kuva-aineistoakin aiheesta :) Raisan kanssa on tällä viikolla keskitytty TOKOiluun, kun lauantain kokeet lähestyvät kovaa vauhtia ja sunnuntaina kisataankin peräti kolmella radalla agilityn puolella. Eli viikonlopusta on tulossa varsin hektinen. Stig on kiltisti suostunut liikkuriksi TOKO-treeneihin niin maanantaina kuin eilenkin ja pikaisesti keskiviikon vesisateessa ja nyt ollaan taas saatu tunnarikin toimimaan. Maananatian kuin neiti Hompssu tarttui ensimmäiseen palikkaan, kun oli vähän kiirus... Paikallaoloja ei olla päästy harjoittelemaan kuin Katin ja Stigin kanssa, joten sopii toivoa, että se onnistuu hyvin vanhasta muistista.

Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään

Kuten otsikosta voi päätellä, meillä pikkutiitiäiset ovat avanneet silmänsä ja alkavat reagoida myös ääniin - nyt ne eivät ole enää sokeita marsuja, vaan pieniä eläväisiä koiranpentuja. Stig nauraa, että meillä onkin pieniä kiinalaisia koko pentulaatikko täynnä, pentujen silmät kun avautuvat ensin sisänurkasta eivätkä ole vielä kokonaan auki. 

  Vaikka päivät vielä pitkälti kuluvat nukkuessa ja tissitellessä, on pentulaatikossa jo hetkittäin kova meno. Hatarasti omilla jaloilla toikkaroidaan jo eteenpäin ja mahaa ponnataan kovasti irti alustasta, vaikka kävelyä se ei ehkä ihan vielä olekaan. Ääntäkin lähtee porukasta kovasti, kun Nuppu-emo tulee vaippoja vaihtamaan eikä heti asetukaan pitkälleen imettämään pienokaisiaan. Tässä vielä muutama linkki videoihin pentujen elämästä tällä hetkellä:

Pienet naperot vauhdissa

Pennut tyytyväisinä maitobaarissa

  BioSensor ohjelmaa olen edelleen jatkanut ja nyt suurin osa pennuista prostestoi jo kovaäänisesti selälleen laittamista. He ovat jo omia itsenäisiä olentojaan, joita ei sovi laittaa niin avuttomaan asentoon... Punnituksiakin on jatkettu edelleen ja nyt koko porukka on tuplannut painonsa. Eilen viimein Kanerva ja Tulppaanikin saivat kaksinkertaistettua painonsa sitten syntymän eli 11 päivää siihen meni näiltä tytöitä. Pentujen painot vaihtelevat siis 450 ja 723 gramman välillä. Pikku-Masi, Artturi ja Mr Cool ovat edelleen "isoja poikia" ja Tulppaani edelleen on se "minsting" porukassa.

 Viikonlopun aikana kävi kylässä muutamia tuttuja eikä Nuppu tuntunut pistävän pahakseen vierailijoita. Tosin tässä vaiheessa pentulaatikon vierusta on vielä pitkälti rauhoitettava, koska sosiaalinen äitimuori haluaa kiipeillä vieraiden syliin kahvipöydässä istuessa eikä millään malttaisi jäädä nuppujaan hoitamaan. Tosin yleensä Nuppu jättää porukan varsin tyytyväisinä nukkumaan keskenään.

Raisalle SM-nolla Lohjan kisoissa

Raisa eli Jangas Duck Soup pääsi tänään kisaamaan kahteen kisaan Lohjalle, jossa maxi3-luokat tuomaroi Anne Viitanen. Ekalta agilityradalta tuli 10 vp, eka virhe A:n alastulolta, jonka Raisa mielestäni kyllä otti, mutta ei todellakaan pysähtynyt kuten pitäisi ja lisäksi okserin toinen rima putosi. Toiselta hyppyradalta tuli puolestaan nollatulos eli eka SM-nolla ensi vuotta ajatellen. Tosin tämä oli vasta toinen kisapäivä, jossa voitiin nollia ensi vuodelle haalia... Yllättävän hyvin juokseminen vielä sujui, vaikka  masuasukki (joka vaikuttaa saaneen aikaan 8 kilon korispallon äitinsä masun kohdalle) vähän jo painaakin. Eli vielä kisataan hyvillä mielin seuraavat kaksi viikonloppua. Sen jälkeen lokakuussa keskitytään pentujen hoitoon ja marraskuussa TOKOiluun.  

Sain Stigin houkuteltua mukaan Lohjalle, ja poikkesimme kotimatkalla Mustion Linnalla nauttimassa kauniista maisemista ja ihanasta puutarhasta.  Tässä siis vielä mahakuva emännästä ja epäröivästä Venuksesta yleisön (= Tuulan) toivomuksesta: 

Pennut kasvavat edelleen tasaisesti, Rusoposki oli tänään kaksinkertaistanut painonsa ja silmät ovat aukeamassa. Mitään kummallisempaa pentulaatikkoon ei tällä erää kuulukaan. Pennut ovat suurimmaksi osaksi niin hiljaisia, ettei niistä kuule juuri mitään. 

Paavolle ja Reetalle toinen nollavoitto agilityssa :)

Tänään oli Paavon Jangas Dirty Harry ja Reetta Huovisen vuoro loistaa agilityssa: he saivat hienosti nollan Tuomo Pajarin hyppyradalta ja voittivat koko luokan. Kisaajia Maxi-1 luokan radalla oli 18 ja kisat järjestettiin Varkaudessa. Suuret onnittelut Paavolle ja Reetalle!! Pian se kakkosluokka kutsuu teitäkin :) 

Velipoika Remu Jangas Direct Action on puolestaan kunnostautunut kyyhkysjahdissa noutavana koirana :) Remun blogista löytyy myös kuvia Jarkko-isännän ylpeästä apulaisesta. 


Siskotyttö Nuppu Jangas Dolce Vita jatkaa tunnollisesti pentujen hoitoa, vaikka se yhä enenevissä määrin viettää aikaa myös muualla kuin pentulaatikossa. Mahakin tuntuu rauhoittuneen ja pennut nukkuvat masut pyöreinä. Toissapäivänä Nuppu oli järjestänyt meille hieman jänitystä elämään. Tullessani kotiin iltapäivällä ihmettelin, etteivät sähköt toimineet jääkaapissa, keittiön yhdessä pistorasiassa tahi TV:ssä. Totesin, että sulake lienee palanut ja Stig saa sen sitten korjata palatessaan kotiin. Mies kiltisti vaihtoikin sulakkeen, muttei kulunut kuin hetki ja kuului piff - ja taas sulake paloi. Samalla Stig huomasi, että työhuoneesta tuli savua ja kummallinen haju. Nuppu oli ilmeisesti protestoinut kurjaa kohtaloaan ja pissannut koiran pedille, josta pissa oli valunut läpi lattialle. Ja Murphyn lain mukaisesti juuri siinä kohtaa kulki radion johto, jota joku aikaisemmista pennuista (Raisa pentuna tai Raisan omat pennut) oli hieman työstänyt hampaillaan. No, onneksi sulake pelasti tilanteen ja selvisimme säikähdyksellä, mutta katastrofin ainekset olivat siis koossa... Pentuhuoneessa ei siis tällä kertaa kukaan naperoista saa lupaa tassutella aitauksen ulkopuolella. 

Pennut kasvavat kovaa vauhtia edelleen ja tänään syntymäpainonsa ehti tuplata kolmikko pikku-Masi (edelleen se isoin pentu 644 gramman painollaan), Artturi (606 g) ja Valkovuokko (492 g). Nyt vielä odotellaan, että Rusoposki, Kanerva ja Tulppaani saavuttavat lisää painoa. Mr Cool alkaa jo kovasti avata silmiään ja silmänurkista näkyy hieman tummaa. Lähipäivinä varmaan koko porukka alkaa hiljalleen nähdä ympärilleen.  


Wilma eli Jangas Ees-Taas osallistui tänään taippariin, mutta ei valitettavasti päässyt hausta läpi. Nyt jälki ja vesinouto onnistuivat puolestaan tosi hienosti. Haku oli kuulemma turhan suppeaa, mikä on sikäli nuoren koiran kohdalla ihan positiivinen piirre. Jos haku on nuorena laajaa, tulee siitä yleensä vanhemmiten todella pitkälle loittelevaa... Wilma oli kuitenkin pitänyt hyvin yhteyttä emäntään, käyttänyt nenäänsä ja laukauksesta jatkanut hakua. 

11.9.2010 Sastamala (Äetsä) t. Simo Syrilä SPA0   

Sosiaalinen käyttäytyminen: Vilmaa ei juuri muut koirat kiinnosta. Haistelee ihmisiä varovasti ja antaa kosketella. Hyväksytty. 

Haku ja laukaus: Vilma käyskentelee metsässä pistoja tehden. Eteneminen on varovaista ja innotonta. Ajoittain Vilma ihmettelee metsää ja ryhmää, välillä nuuskii maavainua käyttäen mättäät. Laukauksen jälkeen jatkaa. Pitää yhteyttä ohjaajaan, joka osaa sopivasti kannustaa. Hylätty. 

Jäljestys: Vilma ohjataan jäljelle. 1. osuus varoen, kulma tarkasti. Jäljestys varmenee toisella osuudella loppua kohden. Kiertää kaadolle takakautta. Nuuhkii kaadon. Hyväksytty. Vesityö: Empien veteen ja mietiskelyn jälkeen uimaan. Noutaa pukin ohjaajalle käteen. Hyväksytty. 

Tottelevaisuus: Vilma on kuuliainen koira. Hyväksytty. Yhteistyö ja yleisvaikutelma: ohjaaja osaa kannustaa nuorta koiraa sopivasti. Hiukan lisää treeniä, jotta metsä ja sen hajut tulevat tutummiksi. 

Kokonaisarvostelu: Hylätty.

Pikkuväki viikon iässä

Nupun pennut täyttivät eilen jo ensimmäisen viikon. Ne ovat kasvaneet hurjasti ja tänään sekä Lilja että Mr Cool olivat jo kaksinkertaistaneet painonsa sitten syntymän. Tulppaanin paino on vielä 373 g, kun taas isoimmat pikku-Masi (598 g) ja Artturi (552 g) ovat jo yli puolen kilon painoisia "voipaketteja".Sain päivitettyä tämän päiväiset kuvat viikon ikäisistä pennuista kotisivuille Pentuja-sivun yhteyteen.

Pentulaatikosta kuuluu lähinnä vain tyytyväistä mutinaa ja maiskutusta. Pennut ovat jo erittäin tehokkaita löytämään tiensä nisille ja Nuppukin viihtyy jo osan aikaa poissa pentulaatikosta. Pennut nukkuvat tyytyväisiä äitimamman verrytellessä varmastikin kivistäviä lihaksiaan. Kirsut ovat tummuneet entisestään ja pennut ryömivät jo tehokkaasti eteenpäin. Monesti Nuppu ei ehdi edes makuulle, kun naperot roikkuvat jo tissillä. Bio Sensor-ohjelmaa on jatkettu ja nyt pennut alkavat inistä lähes poikkeuksetta joutuessaan pää alaspäin ja selälleen.

Tassut kohti taivasta (Mr Cool)

Nupun maha on rauhoittunut sen saatua ruoan mukana maitohappobakteeria, vaikka edelleen se tulee päästettyä yöllä ulos kertaalleen tai muuten kakat tulevat helposti sisälle. Päivät se selviää jo hyvin katrastaan hoitaen itsekseen.

"Viisaat päät yhdessä?"

Eilen Nupun perhe eli Pauli, Riikka ja lapset Joonatan ja Silja kävivät Nuppua ja pentuja moikkaamassa. Voitte vain kuvitella kuinka onnellisen näköinen Nuppu oli heittäytyessään selälleen Paulin rapsutettavaksi. Tänään pennut pääsivät filmitähdiksi, kun FST:ltä oli kaksi ihmistä kuvaamassa Stigiä pappaohjelmaan nimeltä "Farsor" ja samalla he kuvasivat pentuja kanssamme. Eli marras-joulukuussa pennut saattavat vilahtaa TV-ruudussakin. Nuppu ei pistänyt pahakseen pentulaatikon vierellä olevia ihmisiä, vaikka eivät he tietty pentuihin koskeneetkaan.

Pennut ovat jo oppimassa kovaa vauhtia uusia taitoja, vaikka vielä asiat vaativatkin aikaa. Alla Rusoposki yrittää jo kovasti ryömiessään nostaa mahaa maasta. Vaikka Nuppu vielä edelleen tunnollisesti "vaihtaa vaipat" pennuilta eli nuolee masut ja putsaa pissat ja kakat, yritti Valkovuokko jo kovasti kakata itsekseen, varsin hyvällä menestyksellä. Eikun fleecehuopa pesuun ;)

Bio Sensor-ohjelma alkoi taas

Nuppu kahden vuorokauden ikäisten pentujensa kanssa

D- ja E- pentueiden tavoin aion käyttää tällekin pentueelle Bio Sensor-ohjelmaa. Tänään aloitimme tämän homman taas. Hauska oli heti nähdä eroja pentujen välillä: toiset protestoivat asiaa vastaan, mutta suurin osa oli ihan tyytyväisiä pienestä stimuloinnista huolimatta.

Bio Sensor-ohjelma suoritetaan pennuille 3-16 vuorokauden iässä kerran päivässä. Tämä on Yhdysvaltain armeijan 1970-luvulla kehittämä ohjelma, jonka tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä. Pentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivista juuri ensimmäisten viikkojen aikana, ja Bio Sensor-ohjelma kohdistuu juuri tuohon ikäkauteen. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutus koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Näin pennun hermosto kehittyy varhemmin ja niiden ongelmanratkaisukyky ja stressinsietokyky paranee. Samanaikaisesti Bio Sensor hyödyttää pentua myös sosiaalistamisen kannalta, ja menetelmä totuttaa pentua käsittelyyn. Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin, ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa. Ohjelman on todettu parantavan myös vastustuskykyä.

Ohjelma toistetaan kerran päivässä, mutta ei useammin, sillä liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pentu kerrallaan käydään kaikki viisi kohtaa läpi ja jokainen osio kestää 3-5 sekuntia:

1. Kosketusärsyke

Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä vanupuikolla. Ei ole väliä ilmaiseeko pentu tuntevansa ärsykkeen vai ei.

2. Pää ylöspäin pystyasennossa

Pidetään pentua molemmissa käsissä niin, että se on pystyasennossa, pää hännän yläpuolella.

3. Pää alaspäin pystyasennossa

Kuten edellä, mutta pää alaspäin.

4. Selkäasento

Pidetään pentua selällään kämmenillä.

5. Lämpöärsyke

Asetetaan pentu mahalleen märälle, jääkaappikylmälle pyyhkeelle. Pentua ei estetä, jos se yrittää ryömiä pois alustalta.

Seuraavasta linkistä löytyy lisätietoja ja kuvia ohjelmasta:

Diana's Kerries kotisivu

Pentujen kuulumiset ensimmäisiltä päiviltä:

Eilen punnituksessa pikku-Tulppaanikin oli noussut takaisin syntymäpainoonsa. Kaikille pennuille oli tullut 20-30 grammaa lisää painoa. Eilen pennut painoivat 224-364 grammaa. Isoin oli pikku-Masi ja pienin Tulppaani. Muutamalle on tullut jo väriä ennen aivan vaaleanpunaisiin kirsuihin ja napanuorat ovat pudonneet pois yksitellen. Pennut tuntuvat muutenkin kasvavan ja vahvistuvan ihan silmissä. Pennut ovat erittäin tehokkaita "imureita" ja maitoa tuntuu suorastaan pulppuavan niiden kurkkuihin. Nuppu saakin ruokaa kolme kertaa päivässä pystyäkseen imettämään koko laumaa kunnolla. Valitettavasti äitimuorin maha on edelleen sekaisin istukoiden syömisestä, mutta se ei tunnu pahemmin haittaavan. Ulos tuore äiti haluaa muutaman kerran päivässä ja pari kertaa päivässä se kiertää remmissä korttelilenkin ja vetää jo vauhdilla kotiin lähestyessämme kotiporttia.

Tässä vielä kuvia pentujen rauhallisesta elämästä.

Masu täynnä maitoa (ikää yksi vuorokausi)

Tulppaanilla on jo tummaa väriä kirsussa (2 vrk iässä)

Koko lauma maitobaarissa