Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään

Kuten otsikosta voi päätellä, meillä pikkutiitiäiset ovat avanneet silmänsä ja alkavat reagoida myös ääniin - nyt ne eivät ole enää sokeita marsuja, vaan pieniä eläväisiä koiranpentuja. Stig nauraa, että meillä onkin pieniä kiinalaisia koko pentulaatikko täynnä, pentujen silmät kun avautuvat ensin sisänurkasta eivätkä ole vielä kokonaan auki. 

  Vaikka päivät vielä pitkälti kuluvat nukkuessa ja tissitellessä, on pentulaatikossa jo hetkittäin kova meno. Hatarasti omilla jaloilla toikkaroidaan jo eteenpäin ja mahaa ponnataan kovasti irti alustasta, vaikka kävelyä se ei ehkä ihan vielä olekaan. Ääntäkin lähtee porukasta kovasti, kun Nuppu-emo tulee vaippoja vaihtamaan eikä heti asetukaan pitkälleen imettämään pienokaisiaan. Tässä vielä muutama linkki videoihin pentujen elämästä tällä hetkellä:

Pienet naperot vauhdissa

Pennut tyytyväisinä maitobaarissa

  BioSensor ohjelmaa olen edelleen jatkanut ja nyt suurin osa pennuista prostestoi jo kovaäänisesti selälleen laittamista. He ovat jo omia itsenäisiä olentojaan, joita ei sovi laittaa niin avuttomaan asentoon... Punnituksiakin on jatkettu edelleen ja nyt koko porukka on tuplannut painonsa. Eilen viimein Kanerva ja Tulppaanikin saivat kaksinkertaistettua painonsa sitten syntymän eli 11 päivää siihen meni näiltä tytöitä. Pentujen painot vaihtelevat siis 450 ja 723 gramman välillä. Pikku-Masi, Artturi ja Mr Cool ovat edelleen "isoja poikia" ja Tulppaani edelleen on se "minsting" porukassa.

 Viikonlopun aikana kävi kylässä muutamia tuttuja eikä Nuppu tuntunut pistävän pahakseen vierailijoita. Tosin tässä vaiheessa pentulaatikon vierusta on vielä pitkälti rauhoitettava, koska sosiaalinen äitimuori haluaa kiipeillä vieraiden syliin kahvipöydässä istuessa eikä millään malttaisi jäädä nuppujaan hoitamaan. Tosin yleensä Nuppu jättää porukan varsin tyytyväisinä nukkumaan keskenään.