Touhutyypit vauhdissa

Huima ihmissyöjäpentu (ilman hampaita)

Pentulaatikossa meno vaan kiihtyy: nyt hereilläoloajat alkavat jo pidentyä, sormia maistellaan innolla ja etenkin Stig on naperoiden mielestä maailman hauskin elolelu. Leluihin on jo tutustuttu ja niitä on maisteltu, kavereiden kanssa peuhataan ja olen ottanut pentuja yksitellen lattialle tutustumaan pentulaatikon ulkopuoliseen maailmaan. Reippaita ovat pienet olleet ja Artturi jo kakkasikin papereille pentulaatikon ulkopuolella.

 Nuppu viettää aiempaa vähemmän aikaa pentujen kanssa ja haluaa jo lähteä mukaamme lenkkeilemään. Äänet eivät tunnu naperoita hetkauttavan (toisaalta vanhemmatkaan eivät ole millään tavalla ääniherkkiä): pesukoneen huima linkous, radion ääni, porttina toimivan kuivaustelineen kaatuessaan aiheuttama kolina, imurointi ja muut kodin äänet ovat pennuille arkipäivää. Kävelykin on entistä varmempaa ja pennut alkavat olla todella suloisia nappisilmiä. 

Pennut ovat niin nopeita suunnistamaan nisille, ettei Nuppu meinaa keritä edes istumaan, saatika makuulle niitä imettämään. Pienet piraijan poikaset, joiden hampaat ovat juuri puhkeamassa, iskevät heti kiinni nisiin eivätkä meinaa päästää äitimuoriaan edes makuulle. Siinä vaiheessa autan yleensä itse siirtämällä muutamaa pentua, jotta Nuppunen pääsee imettämään jälkikasvuaan makuulla. Pennut kuitenkin kasvavat silmissä ja ovat tyytyväisiä, joten ruokaa tullee tarpeeksi.   


Kauhukseni huomasin tänään yhden pennun imiessä maitoa selällään, että pennun kainalossa oli punkki. Mokoma puutiainen irtosi kyllä helposti, mutta eivät ne kivoja kavereita ole.

Väsy iskee yllättäen