Nuppu selvitti taipumuskokeen hyväksytysti

Nuppu eli Jangas Dolce Vita ja Pauli Sarsama osallistuivat tänään taipumuskokeeseen Marttilassa, jossa tuomarina toimi Johanna Söderholm. Nuppu sai hyväksytyn tuloksen hienoin arvosteluin. Onneksi olkoon Nuppu ja Pauli! Tässä vielä Nupun hieno arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen:
Yleiskuva rauhallinen ja miellyttävä. Hallittu ja rauhallinen suhtautuminen toisiin koiriin. Avoin ja utelias suhtautuminen ihmisiin.

Haku ja laukaus:
Riittävän laaja haku, tekee noin 15-20 metrin pistoja. Innokas ja tarkkaavainen. Ilma- ja maavainuista työskentelyä, tekee joitain tarkistuksia pyörien melko laajalla säteellä. Yhteistyö toimii hyvin. Säpsähtää ensin laukausta, mutta jatkaa työskentelyä.

Jäljestys:
Maavainuinen, vain muutama pisto jäljen sivuun. Jälkitarkka, erittäin varmaotteinen jäljestäjä. Hirven ja peuran jätökset sekä jäljet aiheuttivat pistot jäljen sivuun. Kulma kaartaen ulkokautta, vauhdilla toiselle osuudelle. Kani kiinnosti, nuoli ja nuuhki.

Vesityö:
Ui halukkaasti ja noutaa pukin tuoden sen rantaveteen.

Tottelevaisuus:
Koira on ohjaajan hallinnassa.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Nuppu pitää hyvin yhteyttä ohjaajaansa toimien erinomaisesti myös itsenäisyyttä vaativissa tehtävissä. Positiivista, hienoa yhteistyötä.

***

Eilen sain uutisia Kennelliitosta eli Paavon Jangas Dirty Harry lonkat on arvosteltu ja tulos A/A. Eli nyt sisaruspalvella on
* 4 x A (Raisa, Tico, Nuppu ja Paavo)
* A/B (Manteli) + selkämuutos
* B (Tarmo)
Lisäksi viidella tutkitulla terveet silmät, Paavo ja Remu on vielä tutkimatta. Muutenkin porukka on ollut Mantelin selkää lukuunottamatta tähän mennessä perusterveita ja vauhdikkaita tapauksia.

Enää Remu on kuvaamatta ja se on menossa todennäköisesti syksyn tai joulun aikaan lonkkakuviin. Kiitos kaikille pentujen omistajille koiransa kuvauttamisesta :)

***

Raisan kanssa on tokoiltu, etenkin kun sain kuulla pääsevämme varasijalta Liedon TOKO-kokeisiin 30.7. Nyt tarttee siis rypistää liikkeet kisakuntoon. Alkuviikosta treenattiin vieraalla hiekkakentällä, jonka poikki kolme tyttöä ratsasti poneilla ja ne jäivät laiduntamaan kentän viereen. Raisalle teki häiriötreeni hyvää, vaikkei se hetken päästä poneja juuri huomannutkaan.

Leirillä päästiin Hyypiän Hannan TOKO-treeneihin harjoittelemaan kaukkareita (jotka on jotenkin ihan hukuksissa taas) ja luoksetulosta seisomista, joka onnistuikin hienosti Hannan heitettyä lelua palkaksi. Pekka Korrin kisatilanne treenissä suoritettiin voittajaluokan alkuosan liikkeet ruutuun saakka. Seuraaminen oli taas onnetonta seilaamista ja käskyt mitä sattuu, liikkeestä istuminen ok, luoksetulo pysähdyksineen upea ja ruutuun pienellä seilauksella. Paikallaolo maaten onnistui hienosti, vaikka ensi kertaa vieras ihminen pujotteli koirien välistä. Riitan treeneissä harjoiteltiin vielä seuraamisia lelulla palkaten, vaikkei nekään ollut ihan parasta Raisaa. Tunnari menikin hyvin. Ja noutamiset - palkattuani ensin odotellessa kapulan kantamisesta - meni ihan ok.

Illalla lähdettiin vielä Niinan kanssa treenaamaan, koska kaivataan apuohjaajaa. Seuraaminen oli tosi pätevää, ruutuun Raisa meni aluksi hyvin, myöhemmin sivusta kiertäen (täytynee harjoitella ruotsalaista ruutua ja ruudussa oikeaa paikkaa). Luoksetulosta eka harjoitus upeasti Niinan palkatessa taakse, sen jälkeen Raisa pysähtyi odottamaan Niinan kohdalle sen näköisenä, että joko sitä lelua vois nakata... Tunnari kaksi kertaa koemaisesti ja onnistuneesti. Metalliesineen nouto ok kaninkarvalla palkiten. Loppuun vielä helppo liikkeestä istuminen. Kaikenkaikkiaan ihan onnistuneet treenit, vaikka Raisa alkoi jo odottaa Niinalta lelua turhan tehokkaasti...

Koetta varten seuraamisessa tulee harjoitella hidasta kävelyä ja peruuttamista. Liikkestä istumista vahvistaa, periaatteessa liike kuitenkin hyvässä mallissa. Luoksetulot kokonaisuutena hienoja, mutta ainahan osioita pitää vielä vahvistaa. Ruudussa pitää harjoteilla oikeaa paikkaa ja ruudusssa maassa pysymistä. Noudoissa lisää varmuutta ja puukapulaan oikeaa otetta. Lisäksi Raisa on pari kertaa kiertänyt esteen takaisin tullessaan, koska huono ote kapulasta on haitannut hyppäämistä. Tunnarissa vahvistan vielä namin avulla pikaista perusasentoon tulemista. Kaukkareissa tarvitaan huomattavasti varmuutta asennonvaihtoihin ja välillä Raisa meinaa seilata etenkin seisomisissa.

Springerileiri

Viime viikon loppu keskiviikosta sunnuntaihin kuluikin rattoisasti springerileirillä. Mukana oli tietysti Raisa-Riesa, joka pääsi myös TOKO- ja agilitykoulutuksiin sekä fasaania kantamaan. Veljet Remu ja Tarmo ja Tico-sisko kävivät myös leirillä, Eppu-eno ja Milla-tätiä unohtamatta. Viikko kului joutuisasti ja kivaa oli. Vaikka olin muutaman pitkän päivän MH:ssa, oli Raisa silti ilmeisen tyytyväinen rasavilli.

Tarmo Jangas Da Vinci Code suoritti MH-luonnekuvauksen ja oli muiden sisarustensa tavoin leikkisä ja rohkea nuorimies. Etenkään räminä ei aiheuttanut pelkoa vaan uteliaisuutta. Milla Jangas Beauty or Beast osallistui myös MH-kuvaukseen, mutta reagoi sen verran voimakkaasti räminään, että pidimme Annan kanssa parempana keskeyttää. Millakin oli sentään varsin leikkisä alun leikkiosuuksissa. Milla sen sijaan loisti sunnuntaina taipumuskokeessa ja suoritti sen hyvin arvosteluin. Tuomarina Anitta Kauppila. Hienoa Anna ja Milla sekä Sinttu ja Tarmo!

Millasta ja Epusta otettiin vielä DNA-verinäytteetkin koirien geenitutkimukseen.

Laittelen tuloksia kotisivuille, kunhan pääsemme viikon mittaan Vantaalle. Tällä hetkellä lepäillään vielä rankan leirin jälkeen Tampereella ;)

Kiitos seurasta eritoten kasvatinomistajille Annalle, Kaisalle ja Jarkolle, Sarille, Sintulle ja Samille, Jannille ja Tiinalle!

Veikan Vaikeet-joukkue agirodussa

Tänään oli agirodun viimeinen päivä ja samalla joukkuekilpa, johon Remu, Tico, Tarmo ja Raisa osallistuivat Veikan Vaikeet-joukkueessa maxien aloittelevien radalle. Alku oli tosi kinkkinen kokemattomille koirille. Virhepisteitä tuli huisin paljon, mutta kivaa oli silti. Illaksi tultiin vielä meille grillailemaan. Tarmo ei vielä oikein osaa hyppiä maxi-esteitä (eikä ole sitä yhtä kertaa enempää kuulemma harjoitellutkaan) ja Tico ei vielä osaa suoria keppejä. Ja koska Tico ei ymmärtänyt pujottelua agilityesteeksi, tarjosi se Sarin seistessä paikallaan niin putkea kuin A-esteen suoritustakin ratkaisuksi. Nämä kaksi asiaa aiheuttivat radalla paljon ongelmia. Raisan ja Remun tapauksessa virheet olivat poikkeuksetta liian epäselvässä tai suorastaan väärässä ohjauksessa.

Ensi vuonna sitten uudestaan ja silloin kisaavien radalla :)

Enköhän saa huomenna kuvankin koko joukkuesstamme. Ja olihn meillä kannustusjoukkojakin: kiitos seurasta Jarkolle, Markukselle, Pitte-tädilleni, Niinalle, äidilleni ja siskolle :) Niina oli lisäksi avustajana lähdössä, koska joukkueessa otettiin lentävä lähtö, mutta avustaja sai pitää koiria kiinni ennen ohjaajan kutsua.

Raisalle upea nollavoitto Agirodussa, Paavolle ERI

Raisa Jangas Duck Soup osallistui Agirotu-agilitytapahtumaan kahtena päivänä ja huomenna jatketaan "Veikan Vaikeiden" voimin. Eilen Raisa karkasi lähdöstä radalle ja keskeytin radan Raisan hypättyä yhden aidan ja karattua toisen aidan ohi A-esteelle. Vitutti ja paljon. Suoraan sanoen koko illan potutti ja teki mieli tehdä Raisusta karvalakki tai ainakin rukkaset.

Tämän aamun ekalle radalle Riesa meinasi karata lähdöstä, mutta kurinpalautuksen jälkeen (matte aina huutaa) se malttoi odottaa lupaan saakka. Eka rima kuitenkin putosi ja loppu oli aikamoista kaaosta.

Kolmas kerta toden sanoo ja Adri van de Boschin radalla Raisa odotti kiltisti lähtövuoroa ja teki nopean suorituksen, vaikka useampikin kaarre meni pitkäksi. Takaapuolenvaihdot oli hyvä ratkaisu, koska muuten en olisi ehtinyt millään. Tulosten ilmestyessä taululle ihmetys oli suuri, kun Raisa oli Maxi-1 luokan paras ja ilmoittautuneita luokkaan oli sentään 85!! Aika uskomaton pikku spanieli tuo Raisuli :) Tämä oli jo Raisan kolmas nollavoitto ja neljäs nolla, mutta vielä jahdataan yhtä agilityradan nollaa, jotta päästään kakkosluokkaan ;)

Hakalan perhekin oli Raisaan tutustumassa, kun he ovat aikeissa ottaa neidin pentua aikanaan. Raisalle päivä teki hyvää lapsiin tottumisen merkeissä.

Samaan aikaan Mikkelissä Paavo Jangas Dirty Harry osallistui vuoden kolm,anteen näyttelyynsä. Tulos edelleen samaa erinomaista linjaa. Tuomarina toimi Suncica Lazic (Serbia) ja tulos oli hieno ERI/1. Tässä Paavon arvostelu:

"Proportional male. Typical head. Scissors bite. Long neck. Good topline & tail position & chest. Parallel position of legs. Good angulation. Free movement. Coat= good colour & quality."

Agilitykisat (viikon ensimmäiset)

Raisu-riesa pääsi taas kisaamaan, tällä kertaa tampereen iltakisoihin Leena Rantamäki-Lahtisen radoille TamSK:n j'ärjestäessä mukavat kisat Pirikkahallilla.

Eka rata mentiin tosi hienosti, mitä nyt yksi aita ohitettiin, jolloi tuloksena valitettavasti hylky. Tokalta radalta Raisa tiputti kaksi rimaa, mikä on sille hyvin epätavallista. Ekan riman putoamisen ymmärrän hyvin, koska neiti karkasi lähdöstä (grrr) ja kaksi ekaa aitaa oli vaikeassa kulmassa ja itselle tuli hätäinen lähtö. Toinen rima putosi ihan yksinkertaisessa paikassa. Nyt harmittaa, jos tällaisesta sikailusta meinaa tulla tapa... Aika oli -14 s eli reipasta vauhtia taas paineltiin. Raisa on tosi kuuliainen radalla ja ennen rataa kuin viilipytty. Ei uskoisi, että heti radalle päästessä löytyy paaaljon vauhtia. Katin kanssa kun tartti aina innostaa reilusti ennen rataa, Raisaa en uskalla yhtään innostaa, tai jään nielemään sen nostattamaa tomua. Hah hah.

Tänään oltiin treenaamassa Kaisan ja Remun kanssa ja Remu on kehittynyt hurjasti puolessa vuodessa! Se on vielä entistäkin parempi. Siitä pojasta kullaan varmaan vielä ;) Raisakin oli ihan fiiliksissä, vaikka luulis että eilinen olis sitä väsyttänyt. No, eipä ollut. Rimoja ei tippunut, vaikka kontakteille pysähtyminen tuntuu olevan aiempaa vaikeampaa. Itse kontaktit kyllä juostaan loppuun asti, mutta... Nyt neitokainen malttoi taas pysyä lähdöissä, kun olin tiukkana.

Agilityssa kisaamista jatketaan taas perjantaina.

Näyttelyssä, TOKOssa, lekurissa, testinjohtajakoulutuksessa

Viikon aikana on ehtinyt tapahtunut tavattoman paljon. Tässä siis päivitystä niin MH testinjohtajuudesta, eläinlääkärikäynnistä, lonkkakuvaustuloksista, TOKOsta kuin näyttelystäkin.

Lähdin viime sunnuntaina Ruotsiin Timrå Brukhundsklubbenin järjestämään MH testinjohtajakoulutukseen ja vietin maanantain ja tiistain Kerstin Perssonin hyvässä opissa läpäisten testinjohtaja-koulutuksen. Virallinen testinjohtaja-korttini lähetetään sitten ensi viikolla kotiin :) Kurssi oli todella antoisa ja täytyy kiittää Heljä Marjamäkeä siitä, että olen saanut loistavan toimitsijakoulutuksen täällä Suomessa.

Keskiviikko meni nukkuessa ja eläinlääkärissä. Raisasta otettiin vasta-ainetestit Ruotsin astutusreissua varten. Tulokset tulevat varmaan muutaman viikon sisällä. Harry ja Kati saivat rokotukset ja olivat kokonaisuudessaan loistavassa kunnossa. Harrylla on hammaskiveä ja Katilta löytyi viiden vuoden tauon jälkeen nuppineulanpään kokoinen nisäkasvain. Nyt täytyy vaan pian tehdä päätös, josko se leikataan vai ei. Eläinlääkärimme mielestä Kati on vielä niin hyvässä kunnossa, että se kannattaisi leikata.

Mantelin lonkkakuvaustulokset saapuivat: lonkat B/A ja lisäksi huomautus selkämuutos. Selkämuutos Mantelin tapauksessa on varsin vakava juttu, joten olisi kiva, että se näkyisi selkeämmin myös virallisesti.

***

Torstaina olin jo hieman toipunut reissusta ja lähdimme aika kylmiltään Helsingin TOKO-kokeisiin Raisan ekaan voittajaluokan kokeeseen. Olin Raisaan kokonaisuutena tosi tyytyväinen. Tulosta ei vielä saatu, mutta ei se paljosta jäänyt vajaaksi, pisteitä tuli 164,5. Tuomarina toimi Hannele Pörsti.

Paikallaolosta tuli täysi 10 ja Raisa oli tosi hyvä.

Seuraaminen oli kokonaisuutena mielestäni varsin siistiä, peruuttaminen mielenkiintoista, alun perusasennot hieman hitaita. Tulos 7,5 p. Tuntui, että lähes kaikki voittajaluokan koirat saivat ihan siisteistä seuraamisista 7-8p.

Liikkestä istumisen harjoittelu on jäänyt aika olemattomiin ja nyt annoin turhan tiukan käskyn, jolloin Raisu meni maahan asti. Pisteitä siis 0.

Luoksetulossa seisominen venyi pitkäksi, mutta maahanmeno oli tosi hyvä. Kokonaispisteitä 7.

Ruudussa liikkeenohjaaja ei kuullut ensimmäistä valmis-kuittaustani ja niin toista kertaa valmis sanoessani Raisa lähti ruutuun takakulmaan, pysähtyi käskystä, meni maahan käskystä ja lopulta tuli täysiä luokseni. 8.

Hyppynouto meni varsin hyvin, Raisa taisi hieman törmätä kapulaan, pisteitä 9.

Metalliesineen noudossa valitsin pienen kapulan, joka upposi ikävästi pehmeään hiekkaan. Raisa yritti tarttua siihen pari kertaa, sai hiekkaa suuhunsa ja rauhoitteli minua haistelemalla kunnes tarttui kapulaan ja toi sen asiallisesti. 8.

Tunnistusnouto alkoi hienosti. Raisa pysyi paikalla, lähti asiallisesti kapuloille, löysi oman kapulan, tarttui siihen, lähti minua kohti - MUTTA meni sitten runsaan viiden metrin päähän makoilemaan ja järsimään kapulaa. Itse hämmästyin niin, etten saanut heti sanaa suustani. Se ei koskaan tehnyt mokomaa treeneissä. Vihdoin kun karjaisin pienelle villikolle ja se toi kapulan ihan asiallisesti. 0 sikailusta.

Viimeisenä kauko-ohjaus, joka oli vielä viikko sitten ihan palasina. Ihmeitä tapahtui viikossa ja Raisa reagoin käskyihini, vaikka se vielä muutamassa kohtaa hieman arpoikin mitä piti tehdä. Toisella käskyllä viimeistään päästiin ihan oikeaan lopputulokseen. Valitettavasti vaan viimeinen seisominen tapahtui maahanmenona, jolloin vika maahanmenokin jäi tekemättä. Pisteitä siis harmittavasti 0 ja siinä meni sitten kahteen viimeiseen liikkeeseen tuloshaaveet, kun saatiin heiluttaa 90 pisteelle hyvästit.

Kokonaisvaikutelma 8. Hieman vallaton. Niinkö?! Jaa Raisu? Ei kait ;)

***

Tänään sitten oltiin Järvenpään näyttelyssä, jossa tuomaroi Diane Fenton Australiasta. Ja kyllä mua nauratti.

Tico sai EH:n ja voitti nuorten luokan. Raisalle H (viimeksi erikoisnäyttelyn ROP, nyt H; näyttelyt on) kiitos selkälinjan, jota muuten sitäkin viimeksi kehuttiin... Esitin sen ilmeisetsi huolimattomasti, jolloin se helposti nostaa peppua laiskotellessaan. Walesillahan kyllä kuluu olla S:n mallinen selkälinja eikä suinkaan suora.

Kati-mummon ymmärsin sitten esittää tuomaritädille hyvin ryhdikkäästi ja niin 10-vuotias lady sai ERIn oli PN-3 ja lisäksi ROP-veteraani. Mummo jyrää ;)

Riitan TOKO-treeneissä

Ilmoitin Raisan huhtikuussa Helsinkiin TOKO-kokeisiin, jotka on ensi viikolla. Eli nyt käytiin sitten Riitan luona Sipoossa katsomassa miltä voittajaluokan liikkeet näyttävät.

Paikallaolo pitäisi olla kunnossa, ainakin viikko sitten onnistuttiin hienosti neljän minuutin paikallaolo ryhmässä.

Seuraaminen oli tosi pätevän näköistä menoa hyvässä kontaktissa, myös liikkumiset sivuttain onnistuivat. Peruuttaminen ja paikalla vasemmalle kääntyminen olivat vielä hieman hakusessa.

Liikkeestä istuminen onnistui kunhan muistin hiukan katsella Raisaa, sillä kun on vielä avoimesta toki seisominen vahvana muistissa.

Luoksetulo tehtiin eka kertaa kahdella pysähdyksellä ja maassa olosta. Seisominen meni vähän pitkäksi, koska tähän mennessä olen pysäyttänyt sitä puolessa välissä. Maahanmeno ok. Luoksetulot pysähdyksistä hieman hitaita.

Ruutuun meno virittelystä ihan hyvin, mutta hieman takapää jäi ruudun ulkopuolelle. Seisoi ja meni maahan asiallisesti ruudusta. Lisäksi harjoiteltiin erikseen ruudussa makaamista, minun liikkumistani ja seuraamaan kutsumista. Raisu oli tosi taitava, vaikka eka kertaa moista harjoittelikin.

Noudot vaativat edellen kaninkarvalla palkkaamisen, takaisin ravataan, kokonaisuus silti ihan kohtuullinen.

Tunnarissa pitää hajustaa oma kapula selkeästi, Raisa kyllä käyttää nenäänsä ja koittaa etsiä oman tunnollisesti. Raisa oli hieman epävarma kun oma kapula ei ihan tarpeeksi tuoksunut.

Kauko-ohjauksessa Raisu meni ihan sekaisin, kun se olisi vaan istunut ja mennyt maahan... Treeniä, treeniä.

Lähdetään siis ensi viikolla kisaamaan ja toivotaan parasta :) Raisa oli tosi loistava, vaikka vasta nyt yhdistettiin palaset kokonaisuudeksi. Se on ilmeisen fiksu tyyppi. Ilmeisesti kevään koomailu ja löysäily johtui vaan valeraskaudesta ja juoksun aiheuttamista hormonimuutoksista. Nyt Raisa on taas Raisu ;)

Raisalle taas nollavoitto agilitysta

Raisa Jangas Duck Soup kisasi kanssani taas kaksi rataa agilitykisoissa. Tuomarina toimi Pertti Siimes.

Ekalta radalta putosi harmillisesti yksi rima hitaan valssaukseni johdosta (ja Raisa varasti lähdöstä) ja tuloksena agilityradalta 5 vp. Harmituksen harmitus. Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana se nollatuloksen saaminen.

Hyppyradalta meillä on jo kaksi nollaa, joten kisaamaan lähdettiin ilman ennakko-odotuksia, tuloksella kun ei ole kakkosiin siirtymisen kanssa mitään tekemistä. Raisa kuitenkin päätti olla loistava ja saatiin taas nolla, av -5,89 joka oli koko luokan nopein aika peräti neljän sekunnin marginaalilla seuraavaan... Raisa pysyi kiltisti alussa paikallakin, kun vähän otettiin kauniisti kurinpalautusta asian harjoittelun merkeissä. Voitettiin siis koko luokan 28 koirakkoa. Tämä oli jo kolmas hyppärinolla kahden viikon sisällä ja toinen nollavoitto. Nyt ilmoitan Raisua vain agilityradoille ettei ala varsin vituttamaan tämä homma.

Viikonloppuna Nuppu oli ilonamme hoidossa ja oppi uimaan :) Tyttönen kävi moneen kertaan uimassa niin mökillämme, Näsijärvessä kuin Pyhäjärvessäkin. Uimaan lähtö oli vielä hieman hapuilevaa ja alussa uinnissa teki mieli käyttää etutassuja apuna, mutta lopulta Nuppu ui hyvällä tekniikalla ja nouti damit ongelmitta. Hyvä Nuppu! Katsotaan, josko sen saisi taippariin tänä kesänä. Nuppu kävi eka kertaa jäljestämässäkin ja hyvin se menikin. Aikas loistava pakkaus koko koira :D Tänään Irlannista Suomeen palannut Riikka-emäntä kävi hakemassa Nupun kotiin ja voi sitä jälleennäkemisen riemua. Nupulta pääsi ilopissatkin pihalle, niin innoissaan se oli.

Tarmolle AVO2 MEJÄstä!!

Tarmo Jangas Da Vinci Code jäljesti taas tiensä hienosti Espoon Oittaan metsissä. Ainokainen hukka tuli harmittavasti 40 m ennen kaatoa... Tarmo oli kuitenkin avoimen luokan paras koira saadessaan 2-tuloksen ja 35 pistettä ja hienon arvostelun. Suuret onnittelut Tarmolle ja Sinttu Immoselle!!

Perjantaina Elvis-eno Jangas Cola For Elvis ja Reetta Huovinen saivat agilityn Maxi-2 luokasta 5 vp ja sijoittuivat luokan kolmanneksi. Onneksi olkoon Reetta ja Elvis, kyllä se vika nollakin varmaan pian tulee :)

Itse olimme mökillä Katin, Harryn, Raisan ja Nupun kanssa. Nuppu oppi uimaan ja nouti jo lelua vedestä... Taippari taitaa kutsua tänä kesänä :) Lisäksi se pääsi ekalle verijäljelleen ja oli tosi lupaava ja maavainuinen jäljestäjä. Raisa oli taas omalla jäljellään tuttuun tapaan hieman taivaanrannan maalari ;) Ei sitä ihan kaikessa voi olla loistava...

Remu osallistui tänään MEJÄ-kokeeseen Vesilahdella, mutta tällä kertaa tuloksena Avo0, kun se oli kiinnostunut muistakin hajuista kuin jäljestä.

Raisalle TOKOsta AVO1 ja KP :)

Uskomaton kesäkuu senkun jatkui Raisu-Riesasen kanssa. Tänään lajina oli tottelevaisuuskokeet ja avoin luokka. Tuomarina Springerspanielit ry:n kokeessa toimi Harri Laisi.

Paikallaolosta aloitettiin tuttuun tapaan ja Raisa oli puoliunessa jo kehäänmennessä. Paikallaolo sujui loistavasti, mutta maahanmneo ja istumaannouseminen oli jähmeätä. Pisteitä 9.

Seuraaminen tuntui menevän tosi hyvin, Raisa mitä ilmeisimmin piti hyvin kontaktia ja teki perusasennot ok, itse katselin eteenpäin. Pisteitä tuli täysi 10!

Maahanmeno oli tahmeata ja vaati toisen käskyn 7,5

Luoksetulo onnistui hyvin, vaikka pysähtymiskäsimerkki olikin aika... hmm... selkeä ja matka silti venyi parilla askeleella. Pisteitä 9 kipaletta.

Seisominen onnistui hyvin, mutta Raisa taas hieman ennakoi perusasentoa. Onneksi kuitenkin vaan sen sen verran, että se alkoi istua juuri käskyä antaessani, pisteitä siis vielä hienosti 9,5.

Noutaminen oli oikein innokas, joskin Raisa hypähti jo kapulan päällekin. Takaisin reipasta ravia, perusasento ok ja luovutus nätti. Pisteitäkin tuli 9,5.

Kauko-ohjaus oli edellisten kokeiden epäonnistumisten jälkeen aivan loistava. Raisa suorastaan hypähti käskyistä istumaan ja maahan :) Ansaittu 10.

Estehypyssä jouduin antamaan toisen istu-käskyn, muuten hyvin. Pisteitä 8 ja kokonaisvaikutus 10.

Yhteensä pisteitä kerääntyi 183, lisäksi KP ja 2. sijoitus. Raisa oli tosi innokas ja tarkka ja pitkästä aikaa ihan oma itsensä. Oli ilo olla sen kanssa kanssa kehässä, enkä muistanut edes jännittää ;) Loistava pieni Raisuliini.

Paavo lonkkakuvissa

Paavo eli Jangas Dirty Harry oli tänään lonkkakuvissa ja lonkat lähtivät Kennelliittoon A/B:na eli hyviltä näyttivät nekin :) Selässäkään ei ollut mitään hämminkiä. Valitettavasti vaan Mantelinkaan tulokset eivät ole vielä(kään) tulleet takaisin, vaikka se kuvattiin jo yli kuukausi sitten... Tarmon ja Nupun lonkkakuvista on niistäkin jo pari viikkoa. Porukasta enää Remu on kuvaamatta ja se meneekin sitten syksyyn.

Paavo ja Reetta olivat käyneet tekemässä 9 esteen agilityradan agilitynäytöksessä ja oli kuulemma mennyt tosi hienosti. Oli ollut vauhtia ja intoa ja tarkkuutta. Paavo tuntuu olevan samanlainen kuin suurin osa muistakin sisaruksista: jos Reetan vauhti pysähtyy, löytää se kyllä aina jotain tehtävää. Näinhän se on muidenkin kanssa, kun aina jokin este kutsuu sopivasti ;) Jos vauhti on päällä, niin mitä sitä pysähtymään, vaikka ohjaaja jumittaisikin. Kati (ja Elvis) ovat toista maata ja ne pysähtyvät radalla, jos ohjaaja lopettaa juoksemisen. Muutenkin niitä saa/sai ennemmin kirittää kuin rauhoittaa. Kati onkin eläkkeellä, kun ei 10-vuotiaan kroppa enää kestä niin korkeiden esteiden suorittamista. Muuten Kati onkin loistavassa kunnossa.

Raisalle nollavoitto agilitysta ja Remulle SERT!!

Raisa-Riesa Jangas Duck Soup oli taas tänään Superraisa ja saimme murrettua ensimmäisen radan hylly-kirouksen ;) Kisasimme Nokian kisoissa ja ekana oli hyppyrata, jolta saimme nollan ja voitimme koko maxi-1 luokan :) Valitettavasti vaan kakkosiin nousuun tarvittaisiin niitä agilityradan nollia, joita pitäisi saada vielä kaksi kipaletta.

Toisena oli agilityrata, joka meni myös loistavasti. Valitettavasti vaan Raisa hyppäsi hieman liian korkealle rengasta loikatessaan ja selkä osui renkaan ylälaitaan ja koiruus heitti kuperkeikan maahan. Ei kun rengas uudestaan ja virheettömästi loppuun. Tuloksena harmittavasti 5 vp, vaikka tällä kertaa sekä Raisa että minä oltiin hyviä. Onneksi Raisa on niin kovapäinen ettei mokoma renkaan "hyökkäys" juuri heilauttanut koiraa.

Remu-veli eli Jangas Direct Action osallistui Tuurin näyttelyyn, jossa tuomarina Kirsi Nieminen. Remu palkittiin ERIllä, oli PU2 ja sai kauan kaivatun toisen SERTinsä Suomessa :) Onneksi olkoon Kaisa, Jarkko ja Remu!!

Raisalle ja Ticolle 0-radat agilityssa

Kisasimme Raisan Jangas Duck Soup kanssa Tampereen iltakisoissa sekä agility- että hyppyradalla. Hyppyradalta saimme puhtaan radan ja sijoitumme 24 koirakon joukosta toiseksi tosi hyvällä ajalla :) Raisa osaa ja tällä kertaa emäntäkin pysyi mukana... Agilityradalta hylky kolmanneksi vikalta esteeltä, kiitos taas allekirjoittaneen. Lisäksi Raisa rynni keinulta ennen kuin se ehti maahan, eikä ymmärtänyt yhtään edes hätkähtää asiaa ;) Tuomarina toimi Johanna Nyberg. Nyt vielä kaksi nollaa agilityradoilta, niin pääsisimme kakkosluokkaan.

Samaan aikaan Vantaalla Sari Eklund ja Tico eli Jangas Dirty Dancing osallistuivat Ojanko Cupin epävirallisten kisojen kolmanteen osakilpailuun saaden taas 0-tuloksen ja pääsivät nousemaan kolmannelle palkintopallille. Kaiken lisäksi he olivat Ojanko Cupin maxi-möllien kolmansia!! Ojanko Cupia on kisattu kolmella viikolla ja osakilpailuista sai sijoituspisteistä. Sarille ja Ticolle ehti kerääntyä kaksi 0-rataa ja 3.-sijoitukset kahdelta viikolta. Hienoa osaamista ja eikun taas onnittelut Sarille ja Ticolle loistavista tuloksista! Syksyllä lienee virallisten kisojen aika, kunhan kepit vielä saadaan haltuun.

Siskoksilla on ikää vasta 19 kk, joten aikas taitavia tyttöjä ovat jo nuorella iällä...

Springereiden päänäyttely

Springerspanielit ry:n päänäyttely järjestettiin tänään Karkussa ja walesinspringerspanielit arvosteli kasvattajatuomari Kath Morgan, kennel Cwrt Afon, Iso-Britannia. Tulokset olivat jotain ihan uskomatonta :) Kiitos kaikista kuvista Lielahden Tiinalle.Ylläolevassa kuvassa tuomari Glenn Miller sekä BIS Linmoor Your Majesty ja BIS2 Jangas Duck Soup

Urosten nuorten luokassa kisasivat veljekset Paavo Jangas Dirty Harry ja Remu Jangas Direct Action. Paavo veti pisimmän korren voittaen ison nuorten luokan ja olemalla lopulta PU-2. Lisäksi Paavo sai SERTin!! Onneksi olkoon Paavo ja Reetta :DTässä Paavon arvostelu:
"Balanced dog with plenty of bone and substance troughthout. Beatiful head with soft expresson. Good tight feet. Good depth of body. Strong quarters behind. Good tailset. Mowed well. Just carrying a little weight today."

Luokan toinen erinomaisella olikin sitten velipoika Remu, joka sai samalla vara-SERTin. Hienoa Kaisa ja Remu. Tässä vielä Remun arvostelu:

"This is a very strong dog. Beautiful head. Good expression. Correct ear placement. Strong neck. Well boned. Very good feet. Excellent body. Good deep chest. Strong angulation behind. Just carried tail slightly abone the back. But overall good balanced dog."

Aksu-eno eli Jangas Cordon Bleu palkittiin avoimessa luokassa EH:lla. Kiitos Lielahden Annelle Aksun esittämisestä.

Harry-vaari eli Fin Mva Micarobian Harry voitti kovatasoisen urosten veteraaniluokan ja oli lopulta ROP- ja BIS-veteraani ja voitti lisäksi paras pää-kisan ;)Näin sanottiin Harrysta:
"9 years of age. Beautiful head with kind expression. Strong neck. Good sloap in shoulders. Tight feet. Strong in body. Correct topline. Strong angulation behind. Good second tigh. Moved well."
Nartuissa Raisa Jangas Duck Soup voitti ERIllä nuorten luokan ja oli PN-1 saaden SERTin. Raisa voitti lopulta myös ROP-kisan ja oli BIS-2!!

Tässä Raisun arvostelu:
"Pretty headed bitch. A little light in eyes. Good teeth. Good neck and shoulders. Ample bone. Good tight feet. Good deep chest. Correct topline which she kept on the move. Good angulation behind. Good tailset. Balanced bitch. Moved well."
Tuomari Kath Morganin kanssa kuvassa ROP "Raisa" ja VSP Fin Mva Benton Somebody's Duck

Manteli Jangas Dimples palkittiin samassa luokassa EH:lla, samoin Täplä-emä Jangas Behaving Badly avoimessa luokassa. Täplä oli valitettavasti tosi tukevassa kunnossa ja niskakarvat sojottivat... hmm mielenkiintoisesti.

Kasvattajaluokkani esitettiin eka kertaa, mutta se jäi sijoittumatta: oli hieman epätasainen joukko ;) Näillä sanoin sitä kuvattiin: "Very good group. A little mixed in the heads but overall you can see they are all of the same breeding. Congratulations to the breeder."

Veikan jälkeläisluokka hävisi Romeon ryhmälle, mutta sai kuitenkin KP:n.

Voitimme Kaisan kanssa myös Herra Liituraita-pukukilpailun hienolla esityksellämme "Polliisi ja vankilarosmo". Kiitos Remun hienosta poliisikoira-suorituksesta, jonka olisi melkein voinut palkita Oscarilla ;)

Nummelinin Jussi napsi kuvia, joita niitäkin saanen kotisivuilleni lähipäivinä ;)

Lisäksi DNA-näytteitä otettiin Aksusta, Mantelista ja Täplästä. Hurjan suuri kiitos kaikille kasvatinomistajille todella mukavasta päivästä ja osallistumisesta! Nähdään taas pian Reetta, Sipi, Kaisa, Jarkko, Liisa, Jussi, Amanda ja Matilda! Kiitos Niinalle trimmausavusta.

Ticolle agilityn mölli-luokasta 0-tulos ja 3. sijoitus!

HSKH:n epävirallisten kisojen sarja eli Ojanko Cup jatkui tänään ja tuomarina toimi Kari Mankinen. Maxi-möllejä oli parikymmentä ja Tico Jangas Dirty Dancing sekä emäntä Sari Eklund saivat hienosti puhtaan radan (vaikka Tico karkasikin lähdöstä) ja sijoittuivat kolmanneksi :) Vautsi ja onneksi olkoon! Aika oli hyvä, vaikka siitä olisi vielä helposti nipistänyt useita sekunteja huonon alun ja A-esteellä miettimisen takia. Tico on vaan sairaan nopee ;) Suoritus oli tosi sulavan ja varman näköistä menoa ihan alkua lukuunottamatta.

Raisa osallistui kisaavien varsin vaativalle radalla, jossa putkeen ja aidalla kuljetukset olivat vielä pahasti hakusessa niin minulta kuin pikku possulta, joka karkasi radalla kolmeen kertaan kontaktiesteille... Lisäksi se keksi ensimmäistä kertaa, että radalla seisoo ihmisiä, kuten tuomari, ratahenkilöt ja kuvaaja. Aargh! Onneksi se kävi vaan kyykyssä olevaa kuvaajaa katsomassa vieressä, mutta se selkeästi eka kertaa noteerasi muutkin ihmiset radalla. Ei kiva. Toisaalta nyt esteiden osaaminen on oikeasti jo hyvällä mallilla: kepit, muuri, rengas ja keinu sujuivat virheettömästi ja Raisa pysähtyi edelleen kunnolla kontakteille. Paljon on vielä oppimista ja kertaamista ohjaamisessa.

Remulle MEJÄstä AVO1 ja 48 pistettä!!

Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen osallistuivat tänään MEJÄ-kokeeseen Nokialla. Tällä kertaa jäljestys meni nappiin ja tulos oli uskomaton AVO1 ja 48 pistettä!! Tuomarina Tammermaan mäyräkoirakerhon kokeessa toimi Heikki Pirhonen.

Pisteet:

Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 12/12
Työskentelyn etenevyys: 9/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky
sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen: 13/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

Pisteet: 48
Palkinto: AVO1


Koeselostus:

Hyvin ohjattu lähtö. Ohjaaja jarruttaa koiran vauhdin sopivaksi. Aloitetaan jälkitarkka jäljestys. Työskentely tapahtuu aivan jälkiuran päällä, pois luettuna toisen osuuden puolessa välissä tapahtunutta linnun ylösnostoa. Jatkettiin kuitenkin omatoimisesti jäljestystä. Ensimmäinen kulma tarkasti makaus merkaten urosmaisesti. Toinen kulma myös tarkasti, makaus ylitettiin suuremmin osoittamatta. Kaadolle tultiin suoraan. Sorkka nuoltiin ja oli siitä kiinnostunut. Erinomainen, suoraviivainen jäljestys, jota linnutkaan eivät pystyneet suuremmin häiritsemään.


Raisan kanssa ahkeroimme hylyn agilitykisoissa.

Raisalle ERI2. näyttelystä

Raisa eli Jangas Duck Soup osallistui eka kertaa tänä vuonna näyttelyyn, kun Niina lupasi esittää sen Helsingin Aptus-näyttelyssä. Tuomarina toimi Laurent Pichard Svetsistä. Tulos oli ERI2. nuorten luokasta, kun pikkusisko Vinka eli Sparklecreak's Ice Breaker voitti luokan ja oli PN-2. Itse olin päivän töissä (Stafettkarneval korvasi vapun jälkeisen perjantaina vapaapäivän), mutta Raisa, Vinka, Arja ja Lotta pääsivät kuitenkin samalla kyydillä kotiin Olympiastadionin nurkalta. Illalla on vielä työkavereiden kanssa syömistä ja illanviettoa, ja huomenna pitäisi jaksaa agilitykisoihin heti aamusta, vaikka tuntuu ettei energiaa tässä vaiheessa kevättä riittäisi oikein mihinkään ylimääräiseen ;)

Raisan arvostelunkin saan varmaan huomenna kirjoitettua tänne...

Tarmo ja Nuppu lonkkakuvissa

Tänään jännitettiin Sintun ja Jannin kanssa lonkkakuvissa, kun ell Per Axelsson kuvasi Mevetissä springereiden lonkkia ja tarkasti silmiä. Tässä alustavat tulokset:

Nuppu Jangas Dolce Vita silmät ok ja lonkat lähtivät A:na Kennelliittoon.
Tarmo Jangas Da Vinci Code silmät ok ja lonkat lähtivät Kennelliittoon A:na. Kiitos Sinttu, että jaksoit lähteä mukaan :)
Ranskalaisvahvistus Masi d'Ann Cambris Button Nose silmät ok ja lonkat lähtivät A:na eteenpäin.

Epun (5 v) lonkat kuvattiin uudestaan ja ne olivat hieman pahenneet, mutta kuvat näyttivät siltä, että se saa elää ja harrastaa agilitya vanhaan malliin. Tauolle agilitystä on jäätävä, jos se ontuu, muuten saa harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Korkeita hyppyjä ei kuulemma kauheasti kannata treenata, mutta kisoissa saa kyllä niitäkin hyppiä. Näitä uusia kuvia ei lähetetty Kennelliitton, koska Epusta on jo virallinen D-lausunto. Eppu onkin tähän mennessä ainoa kasvattini, jonka kuvaustulos ei ole ollut A tai B.

Nupulla eikä Tarmolla näkynyt lonkkakuvissa selkämuutoksia eli Manteli näyttäisi olevan poikkeus säännöstä. Pentueesta vielä Remu ja Paavo on kuvaamatta, mutta eivätköhän nekin pääse kesällä tutkittavaksi. Mantelin viralliset tulokset eivät ole vieläkään saapuneet. Eli nyt saan odotella sitten useampiakin vastauksia Kennelliiton suunnalta.

TOKOsta Raisalle taas avo3

Jotenkin masentunut olo tämän viikonlopun jälkeen. Raisa on ihan loistava kisakoira agilityssa, mutta ohjaaja ei ole ajoissa ja TOKOssa oikea vireystila on jännitykseni takia ihan hakusessa... Koiralla olis kaikki dellytykset pärjätä, mutta kun minä töpeksin. Tänään TOKO-koe oli toistoa viime viikolta. Viretila ihan liian alhaalla ja siitä syystä taas kauko-ohjaus meni nollille, vaikka viikolla ollaan onnistuttu käytännössä aina. Jo autosta ottaessani Raisaa se tuntui olevan hiukan nukuksissa. Olikohan koira väsynyt, vaiko se vaan rauhoitteli minua jännittäessäni?! Eilen agilityssa taas vauhtia oli liiankin kanssa. Tokihan jonkinlaista väsymystäkin voi olla eilisen jälkeen ja juoksun jälkeen nartut ovat monesti hieman rauhallisempi, mutta veikkaan silti, että oma jännittämiseni aiheuttaa suurimmat ongelmat. Syksyllä kisavire oli kohdallaan tai jopa liiankin korkealla, joten harmittaa talven piiitkä tauko, jonka jälkeen kisaaminen tuntuu paljon vaikeammalta. Tauko ei suinkaan johtunut siitä, etteikö oltais osattu liikkeitä, vaan siitä ettei päästy kokeisiin (koska ne täytyyi hetkessä, monesti jo tunnissa ilmoittautumisen alusta alkaen).
Seli seli. Lisää treeniä ja etenkin niitä kisatilannemaisia treenejä ja seuraavia koitoksia kohti vain. Mitenköhän saisin oltua kisatilanteessa rento ja reipas sen sijaan, että huidon ja rauhoittelen koiraa kummallisesti. Huomaan tekeväni samanlaisia eleitä jo palkkaamattomuusharjoituksissakin. Heti kun tiedän ottavani pian pallon taskusta on eleet ja kehuminen ihan erilaista. Täytyypä konsultoida Riittaa ensi tiistaina.

Viikolla ollaan treenailtu ahkerasti, mutta energia ei riitä kirjoittamaan treeneistä. Enää kaksi viikkoa töitä ennen kesälomaa, joten pian helpottaa tuolla työrintamalla =) Josko sitten olis vähän energisempi olo ja saisi enemmän aikaiseksi.

Treenaillen kohti seuraavaa viikonloppua

Koska seuraavana viikonloppuna päästään jatkamaan kisaamista niin agilityssa kuin TOKOssakin on nyt otettava härkää sarvista ja alettava ihan oikeasti treenailla :) Lähdettiinkin siitä syystä erittäin tuuliseen Ojankoon. Aloitimme TOKOilulla. Alussa virittelynä seuraamista, josta palkkana pallon heitto ja repiminen. Sen jälkeen otettiin muutamat liikkeestä seisomiset pallolla palkaten ja kauko-ohjauksen istumiset. Varsinainen harjoitus mentiin kolmen liikkeen ketjuttamisena. Ensin liikkeestä seisominen ihan siististi. Raisa ei ehkä vieläkään hypähtänyt seisomaan kuten aiemmin, muttei toisaalta ottanut kuin pari askelta käskyn jälkeen. Sen jälkeen estehyppy 60 cm esteellä. Istuminen oli taas hidasta haahuilua, mutta toisesta käskystä ihan asiallinen suoritus. Takaisin hyppy taas asiallisesti. Ja lopuksi kaukot niin, että jätin palkan Raisan taakse. Asennonvaihtoja otettiin noin 5 metrin päästä istu-maahan-istu-maahan-istu ja kaikki onnistuivat hyvin. Ihan viimeisenä tehtiin vielä pari onnistunutta noutoharjoitusta kaninkarvalla palkaten. Raisa oli taas ihan super :)

Jatkettiin hyvässä vireessä agilityradan puolelle. kepit alkaa oleen nyt siinä kunnossa kuin haluan: Raisa osaa itsenäiset sisäänmenot, kestää puolenvaihdot edessä ja takana ja antaa vedättää. Joskus saattaa tulla lopussa virhe, jos ennakoin liikaa, mutta ylipäätään tosi hyvin. pitää vaan antaa koiralle tilaa sisäänmenoihin... Lisäksi harjoiteltiin muuria varsin onnistuneesti, kontaktit hienosti, rengaskin menee jo kuin vanhalla tekijällä. Nyt vain odotellaan, että itse hillitsen hermoni, niin niitä nollatuloksiakin pitäisi tulla kisoista. Raisa osaa ja ohjautuu kyllä :)

Raisalle agilitykisoista 5 vp

Raisa osallistui tänään toiseen ja kolmanteen agilitykisaansa Tampereella. Raisu oli taas älyttömän hyvä, mutta mokoma emäntä mokailee aina... Eka radalta virheetöntä työskentelyä aina tokavikalle esteelle, josta Raisa meni väärästä päästä putkeen minun seistessäni paikallani perse pystyssä. Aika moni koulutettavani on saanut kuulla samasta asiasta, mutta älä tee niin kuin minä teen, vaan niinkuin sanon, vai mites se meni?!

Tokalta radalta 5 vp keppien sisäänmenolta, kun estin oikean suorittamisen omalla sijoittumisellani... Raisa-parka varmaan laittaisi lehteen ohjaajanvaihto-ilmoituksen, jos pystyisi ;) Muuten saatiin virheetön rata, hyvät kontaktit, ja hyvä aika siitä huolimatta, että pysäytin kaikille kontakteille ja kohellettiin kepeillä. Oltaisiin voitu vielä yli 4 sekuntia koheltaa lisääkin...

Raisa on aivan ihana ohjattava, sillä on vauhtia, se pysyy käsissä, suorittaa hyvin kontaktit ja kuuntelee tosi tarkkaan ohjeita. Itse tunnun olevan tosi huonossa terässä parin vuoden kisatauon jälkeen, mutta ehkä se tästä. Ensi viikonloppuna jatketaan kisaamista nyt kun juoksukin on taakse jäänyttä elämää.

Manteli lonkkakuvissa ja Raisalle TOKO avo3

Viime viikolla on taas ehtinyt sattua ja tapahtua. Jos taas aloitetaan alkuviikosta, niin Nuppu kyläili vielä keskiviikkoon asti ja kolmen koiran kanssa eläminen on aina vaativampaa kuin kahden hännänheiluttajan kanssa oleilu. Nuppu sopeutui kyllä loistavasti laumaan ja etenkin metsälenkit lähimetsissä Kati-mummun kanssa saivat hymyn kummankin tytön huulille. Silmät loistivat, kun juostiin pitkin soista kuraojaa pitkin :)

Tiistaina oli taas Riitan TOKO-kurssi Järvenpäässä ja ilman autoa sinne seikkailu kesti kauan, todella kauan - kävellen, bussilla ja junalla matkustaen olin jo puolikuollut päästessäni perille Järvenpäähän. Siellä treenattiin avoin luokka läpi ja se oikeastaan jäikin koko viikon ainoaksi kunnon treeniksi. Ei siis kovin hyvä juttu juuri ennen koetta. Raisa ei ollut silloinkaan ihan parhaassa terässä lienikö syynä sitten kuumuus vai väsymys. Liikkeet kuitenkin menivät siihen malliin, että ykkönen siitä olisi tullut. Seuraamisessa taas hiukan haahuilua, mutta loppua kohti paranevaa, maahanmeno ok, luoksetulossa annoin hiukan liian myöhään pysähdys-käskyn ja loppu taas ravaten. Seisominen muuten hyvä, mutta Raisa istui tullessani vierelle. Kaukkarit hyvät, mutta noudossa se tällä kertaa tarttui suoraan kapulaan, mutta kehujen jäädessä pois se pudotti kapulan uudestaan ja tarttui siihen vasta haistelun jälkeen uusiksi. Hyppy hyvin. Noutamista pitäisi alkaa harjoitella niin, että Raisan tartuttua kapulaan annan tulla sen vielä metrin pari minua kohti ennen palkkaamista kaninkarvalla. Järvenpäästä riensn vielä Sarin kyydissä agilitykoulutuksia pitämään. Tico meni taas tosi hienosti.

Keskiviikkona olikin springereiden hallituksen kokous ja siinä meni koko ilta, Nupun annoin vauhdissa Erkin mukaan takaisin kotiin. Kati ja Raisa olivat siis ensin päivän keskenään kotona ja sitten illan keskenään kotona :(

Torstaina päästiin piiitkästä aikaa agilityyn ja Meri olikin keksinyt kivat tekniikkaharjoitukset, joissa harjoiteltiin esteille irtoamista, puolivalsseja (esteen ohi kuljettaminen) ja valssauksia. Raisa meni hyvin, mutta ei mielestäni ihan täysillä. Lieneekö se vielä juoksun tylsyyden jäljiltä hieman rauhallisempi ja löysempi? Kyllähän se tietysti tarpeeksi vauhdikas oli, muttei sellainen tuulispää kuin yleensä.

Samana ilta toisaalla eli Turun KissaKoiraklinikalla Manteli kävi lonkkakuvissa, kyynärnivelkuvissa ja silmätarkastuksissa. Lonkat lähtivät kenneliittoon A:na, kyynärnivelet näyttivät myös hyvältä, eikä silmissäkään ollut mitään vikaa. Valitettaasti selässä oli löytyi paha ongelmakohta.

Tässä ell Eva Einola-Koposen lausunto: "Mantelilta kuvattiin lonkat ja tutkimuksen yhteydessä todettiin viimeisen lannenikaman ja ristiluun epäsymmetrisyys. Sivukuvassa ko kohdassa vahvistui epäily siitä, että viimeinen lannenikama on kiinnittynyt osaltaan ristiluuhun ja asento eri kuin muilla lannenikamilla. Ko alueen kiputila tekee vaikeutta kiipeämisessä, hyppäämisessä ja ylösnhoustessa. Lihaskunnon ylläpitäminen, hironta ja uiminen auttavat. Uudet kuvat vuoden kuluttua ja ortopedinen ja neurologinen tutkimus rasituksen jälkeen hereillä, jos koiralla on kipuja."

Tämän synnynnäisen vian perinnöllisyydestä minulla ei vielä ole tietoa. Kaikki hyppiminen ja riehuminen on kielletty, mutta hyvän lihaskunnon ylläpitäminen tasaisen liikunnan ja uinnin avulla on välttämätöntä. Nyt täytyy vaan toivoa, että Manteli saisi elää mahdollisimman pitkään kivuitta. Vuoden päästä otetaan uudet kuvat selästä ja niissä näkyy, onko ylimääräisen nikaman luutuminen jatkunut ja pahentunut. Tuntuu tosi kurjalta Mantelin ja Nummelinien puolesta :( Näin ollen Mantelilla ei tietenkään teetetä koskaan pentuja, vaan se siirtyy yksinomaan Minna-Riitan ja Jussin omistukseen.

Perjantaina junailtiin Tampereelle ja sitä ennen käytiin harjoittelemassa springeriporukalla paikallaoloja ja otettiin myös yksi nouto- ja luoksetuloharjoitus.

Tänään lauantaina käytiin Raisan kanssa TOKO-kokeissa Pirkkalassa tuomarina Aino Juhantalo-Kakkola. Tuloksena oli AVO3-tulos ja 118 pistettä.

Paikallaolo onnistui erinomaisesti 9,5 p puoli pistettä tippui, koska katsahdin koiraa piiloon mennessäni.

Seuraaminen hieman haahuilevaa, mutta ei mitään järkyttävän suuria mokia 8p

Liikkeestä maahanameno oli harvinaisen hidas, mutta koko liike suoritettiin ihan ok. 9p

Luoksetulossa minulla oli turhan tiukka käsimerkki, loppu ravilla ja perusasentoon tullessa liikahdin hiukan huomaamattani. 7p

Seisomisessa toinen käsky ja Raisa istahti tullessani vierelle. 0p

Noutamisessa taas epäröintiä ennen kapulaan tarttumista, muuten ok. 8p

Kauko-ohjauksessa Raisa suorittii paikallaolon 0p ja se teki itse asiassa kokeen jälkeen kotona saman asian. Ikään kuin se olisi ehtinyt unohtaa parissa viikossa koko liikkeen.

Hyppy muuten hyvin, mutta hieman haaluilua esteen takana ja sitten se suoritti maahanmenhon esteen toisella puolen. Suurin syy sepisodiin oli minun myöhästynyt käskyni. Raisa malttoi odottaa minun käskyäni ja suoritti hypyt hyvn kumminkin päin. 5p

Yleisvaikutelma 8,5p kokonaisuutena Raisa oli turhan haahuileva ja ponneton, mutta teki kuitenkin aika tarkasti. Luokan ekana kehään meno ei ollut hyvä juttu, koska en ehtinyt viritellä sitä ihan kunnolla, vaikka tuomari kyllä ystävällisesti antoi paikallaolon jälkeen kaikkien poistua kehästä.

MH luonnekuvaus

Lauantai oli todella mielenkiintoinen päivä, kun pääsin seuraamaan kuuden D-pentueen koiran MH-luonnekuvausta. Espoon Oittaalla kauniissa auringonpaisteessa kuvattiin kaikki muut sisarukset paitsi Tarmo, joka osallistuu sitten Hauholla MH:n. Lisäksi lauantaina kuvattiin näiden naperoiden puolisisko Vinka. Testinjohtajana toimi Virpi Saarinen, joka harjoitteli hommaa eka kertaa. Valitettavasti se näkyy myös tuloksissa leikkimisen taisteluhalussa (2c), koska Virpillä oli vaikeuksia osata leikittää koiria oikein. Loppupäivää kohti Virpi oppi asiansa, ja sen näkee myös Raisa-riesan tuloksista (= korkein mahdollinen pistemäärä). Eli siinä oli koiralla mahdollisuus oikeasti näyttää luonnettaan. MH:ssa etenkin leikkiosuuksissa ihmisen vaikutus on suuri ja siksi meillä onkin suuri tarve kouluttaa hyviä toimitsijoita. Virpin osalta täytyy sanoa, että edistymistä tapahtui päivän aikana huimasti :) Kaikenkaikkiaan ekakertalainen selvisi hommastaan hienosti. Muistan kyllä, kuinka aikanaan itse jouduin kahden päivän MH-tutustumisen jälkeen testinjohtajaksi ekaa kertaa, eikä se ollut suinkaan helppoa...

Tulokset löytyvät kaikki kotisivuiltani. Tähän kerään muutamia huomioita, joita kuvauksessa tapahtui. Raisalla oli juoksun parhaat päivät, mutta se oli silti hyvin oma itsensä. Etäleikissä se oli jo juoksemassa etäleikkijän luo, kun Kati-mummo alkoi huutamaan ja ulvomaan saunalla häkissä ollessaan ja raisa juoksikin mummon hätää ihmettelemään. Koira, joka on toimitsijakoulutuksessa leikkinyt aina ja kaikkien kömpelömpienkin ihmisten kanssa, sai siis tulokseksi, ettei saavu edes avustajan luo ;) Elämä on. Ja koirat on vaan koiria. Räminälaitteella se sika ei viitsinyt edes pysähtyä, katsahti vaan ja meni tapaamaan lähellä autossa ollutta Herculesta saadakseen miesseuraa. Se kuitenkin tuli sieltä kohtuullisen nopeasti takaisin. Paavon kanssa räminälaitteella kävi Reetalla pieni moka, kun hän astui vahingossa Paavon remmin päälle ja se ei päässytkään heti räminälaitetta katsomaan, kuten yritti, kun talutin kiskaisi sitä taaksepäin (se olisi muuten saanut arvosanan 5 menee räminälaitteen luo ilman apua 4 sijaan). Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja. Nuppu osallistui kuvaukseen minun kanssani ja hyvin meillä menikin, vaikken sitä ole talven aikaan nähnyt kuin pariin kertaan! Manteli oli alusta asti hieman pelokkaan oloinen jo pihaan tullessan, mutta Jussi Nummelin luotsasi Mantelin MH:n läpi ansaiten 10 pistettä ja yhtä monta papukaijamerkkiä hyvästä ja säntillisestä toiminnasta. Manteli kuitenkin selvisi kohtuullisesti kaikista pelotteista, eikä mennyt missään vaiheessa lukkoon tai kieltäytynyt toimimasta. Remu puolestaan toisti isänsä jalanjäljissä räminälaitteen päälle hyppäämisen...

Sitten huomiotani pentueen tuloksista. Kaikki kuusi olivat hyvin välinpitämättömiä ääniä (niin räminää kuin ampumistakin) kohtaan. Ne pelästyivät enemmän tai vähemmän haalarilla, mutta pääsivät peloistaan niin hyvin ohi, että niille jäi todella paljon kiinnostusta jäljelle. Siis sen sijaan, että nille olisi jäänyt pelottavia, negatiivisia mielikuvia, olivat ne hyvinkin iloisen kiinnostuneita haalarista ja räminälaitteesta. Jos niillä olisi ollut kiinnostusta vielä aavistuksen enemmän olisivat ne alkaneet suorastaan haastaa ja näykkiä haalaria, että josko se vieläkin tekisi jotain kivaa. Olin siis erittäin tyytyväinen naperoiden rohkeuteen, mutta tämä määrä kiinnostusta on hyvä, ei kiitos liiotella sitäkään asiaa spanieleiden suhteen ;) Leikkisyyttä ja sosiaalisuutta oli hyvin, mutta osa näistä ei kuitenkaan enää ollut yhtä avoimen ystävällisiä niitä ensin pelotelleita ihmisiä kohtaan (aaveilla ja etäleikissä). Ne leikkivät poikkeuksetta yhtä hyvin/lähes yhtä hyvin alussa ja lopussa. Niille ei siis jäänyt ikäviä muistoja kuvauksesta, vaan ennemminkin ne tulivat loppuun entistä enemmän itseään täynnä olevana ja innokkaampina. Kiva jatkaa kasvatustyötä tämän luonteisilla koirilla. Tosin ne eivät kyllä sovi laiskan perheen sohvakoiraksi, mutta sen olisin osannut sanoa jo etukäteen. Aktiivisilla omistajilla niistä onkin kasvamassa loistavia harrastuskoiria ja ne ovat saaneet uskomattoman hyviä tuloksia jo ikäänsä nähden. Odotan innolla porukan viimeisen eli Tarmon luonnekuvausta heinälkuussa.

Kirjoittelen paremmalla ajalla ajatuksia pentutestien ja omistajien näkemysten ja MH:n välillä olevista yhtäläisyyksistä/eroista.

Isovanhemmat täyttävät vuosia

Eilen Harry-vaari täytti yhdeksän vuotta ja Katilla tulee tänään ensimmäinen vuosikymmen täyteen. Vuodet vierivät kovin nopeaan ;) Kummatkin ovat vielä erittäin hyvässä kunnossa. Harrysta ikää ei huomaa kuin pienestä harmaantumisesta, Katilla alkaa olla vanhuudenkaihia silmissä, ei mitenkään vakavaa, mutta hämäränäkö alkaa olla aika heikko. Ja kuulo valikoiva... ruoasta puhuttaessa mummo on kyllä aina skarppina. Toivottavasti sekä Kati että Harry saavat elää vielä vuosia terveinä ja pirteinä. Katin suvussa vanhoja tervaskantoja kyllä riittää: isä eli 14-vuotiaaksi (viimeiset pennut Jurilla oli 12 vuoden iässä), emä Tyyne kuoli vuosi sitten 13-vuotiaana, isomummut, vaarit ja monet muut sukulaiset ovat eläneet 13-15 vuoden ikään saakka. Toivottavasti Katikin on vielä ilonamme useita vuosia.

Nuppu tuli vapuksi hoitoon ja olen käynyt sen kanssa nyt kahtena aamuna agilityä treenaamassa. Nuppu on kiltti, helposti ohjattava ja oppii varsin nopeaan. Sitä on helppo opettaa ja se jaksaa keskittyä uskomattoman hyvin. Nameja se tosin tuntuu monesti syövä vähän velvollisuudentunnosta.

Olemme harjoitelleet putkea (myös 90 asteen mutkalla) ja hieman lähetyskulmia. Putki menee varsin hyvin, vaikka U-putki olikin vielä vähän liikaa pikku-Nupulle. Kujakepeillä Nuppu on saanut juosta luokseni tai eteenpäin pallon perässä tultuaan keppien läpi.

Aidoilla olemme harjoitelleet luoksetuloja ja lähetyksiä sekä suoraan että vinoista kulmista. Lisäksi harjoittelimme kahden ja kolmen esteen takaa luoksetuloa ja esteen takaa luoksetuloa ja toisen aidan yli lähettämistä. Nuppu aivan ilmiselvästi tykkää loikkia rimojen yli! Myös muuria on hypitty luoksetulona ja harjoiteltu kontaktien alstuloa puomilla ja A:n suorittamista kontaktipinnalle pysähtyen. Nuppunen meinaa vaan aina tilaisuuden tullen karata kontaktiesteille.

Yksinolosta Nuppu ei selvästikään välitä, vaan mokoma on pissannut muutaman kerran sisälle protestoidakseen. Katin kanssa se kuitenkin jäi kotiin hiljaa ja kiltisti. Ehkä mummo rauhoittaa sitä. Huomenna onkin D-pentueen luonnekuvaus (Tarmo kuvataan kesällä, mutta kaikki muut osallistuvat nyt) ja siitä sitten enemmän silloin. Tänään mennään Niinan kanssa kokoamaan MH-rataa Oittaalle. Kati viettää huomenna synttäreitään lastenlastensa seurassa.

Raisan kanssa on tokoiltu. Sillä on ollut keskiviikosta asti juoksun parhaat päivät, joten treenit ovat painottuneet sisälle ja kotipihalle. Noutaminen sujuu edelleen hyvin, luoksetuloja seisomisesta on harjoiteltu niin, että heitän lelun kutsun kanssa samaan aikaan ja silloin vauhtia riittääkin. Jossain vaiheessa pitäisi hieman lisätä kutsun ja heittämisen välistä aikaa. Kaukoja ollaan kertailtu koskien istu-maahan liikettä ja seisomista sisällä hieman pidemmältä matkalta taakse namilla palkaten. Seuraaminen on edelleen välillä turhan haahuilevaa. Pallo auttaa hieman ja paljon otetaan edelleen muutaman askeleen seuraamisia namilla palkaten. Paikallaolot ovat vähän jääneet, mutta pitäisi niitäkin ottaa pihassa.

Tico mölli-agilityssa

Tico ja Sari osallistuivat tänään ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihinsa. Tico suoritti rataa kuuliaisesti, odotti lähdössä maltillisesti ja suoritti hyvin kontaktit. Kisaan saa olla siis erittäin tyytyväinen. Tuloksena oli hylky Ticon karattua A-esteelle. Eiköhän Ticokin pääse kesällä virallisiin kisoihin. Nyt tartee vain harjoitella Sarin ja Ticon kanssa A:n ohitse ohjaamista ;)

Raisan kanssa käytiin puolestaan TOKO-treeneissä, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Autoni ei suostu starttaamaan ja menee korjaamolle perjantaina, mutta nyt oli sitten sitten sumplittava kulkemista ilman omaa autoa. Järvenpäähän päästiin ongelmitta, kun isä ja sisko olivat menossa samoihin aikoihin Tikkurilasta Nurmijärvelle. Takaisin tulo vaatikin toista tuntia aikaa ja varsin paljon sompailua. Pääsipä Raisa ekaa kertaa bussillakin matkustamaan.

Riitan treeneissä harjoiteltiin viime viikon tapaan noutamista. Tällä kertaa oli uusi kaninkarva mukana ja johan noutaminen taas onnistui. Raisa tarttui innolla kapulaan ja toi sen hyvin. Kaninkarva on ihme juttu :)

Seuraavana luoksetulon pysähdys, jossa luoksetulo ja pysähdys oikein napakat ja hyvät, mutta seisomista perusasentoon tulo taas epävarma. Nyt sitten harjoitellaan paljon seisomisesta luoksetuloja.

Lopuksi vielä kauko-ohjauksen istu-seiso, johon kiinnitettiin huomiota viimeksi. Nyt taakse heitetyt namit ovat tuottaneet tulosta ja liikeradat näyttivät tosi hyvältä :) Oli siis oikein kivat treenit ja Raisa toimi ehkä hieman tavallista laiskemmin, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi reippaasti. Yllättävän vähän juoksu vaikuttaa sen treenimotivaatioon.

MEJÄ- ja agiitytuloksia

Remu eli Jangas Direct Action osallistui Kaisa Majasen kansa kolmanteen MEJÄ-kokeeseensa. Tulos oli hienosti AVO2 39p, harmittavasti riistajäljet pudottivat pisteet ykköstuloksesta. Valkeakosken kokeessa Remu oli kuitenkin kokeen toiseksi paras. Tuomarina toimi Jarno Nummijärvi.

Remun arvostelu tulee tässä:

"Hyvä vauhdikas lähtö. I osuuden alussa vauhdikkaasti pois jäljeltä, tuomitaan hukka. Makaus OK. II osuus mallikasta maa- ja ilmavainuista jäljestämistä. Kulma ja makaus oikaistaan. III osuus varmaa hyvävauhtista jäljestystä. Kaato omistettiin nuollen. Ohjaajalta erinomainen suoritus. "

Velipoika Tarmo aka Jangas Da Vinci Code kävi Sinttu Immosen kanssa toisella jäljellään (!) Oittaan kokeessa ja mikä uskomattominta Tarmo-tarkkanenä sai AVO3-tuloksen ja 27 pistettä! Tarmon tuomaroi Paul Vuori. Uskomattomat veljekset :) Ja onnittelut Kaisalle ja Sintulle.

Tässä Tarmon arvostelu:

"Tarmo tarkistaa lähtömakuun huolellisesti. Ohjaaja käyttää opastusalueen hyödyksi ja opastaa innostaen alueen loppuun. Ensimmäisen osuuden alussa Tarmo pysähtyy pari kertaa hakien ohjaajasta henkistä tukea. Osuuden sulavaliikkeinen koira jäljestää reippaalla vauhdilla. Ensimmäisen makuun merkitsee selkeästi ja kulma menee tarkasti. Toinen osuus reipasta vauhtia mutta tehden jo enemmän tarkistuslenkkejä. Toinen makuu ja kulma tarkasti. Heti kolmannen osuuden alussa jää tarkistelmaan jäljen viereen eikä lähde eteenpäin, tästä hukka. Edetään osuus hyvin jäjestäen lähes loppuun, mutta jo lopun häämöttäessä poistutaan jäljeltä, josta toinen hukka. Palautuksen jälkeen suoraan sorkalle jota katselee aluksi epäluuloisen näköisenä mutta uskaltautuu nuuskimaan. Hyvä suoritus, joss alussa tehdään hienoa työtä, mutta kyllästytään matkan ollessa sääntöjen mittainen."


Eilen oli Paavon agilitydebyytin vuoro. Tuloksena oli vielä hylky, mutta nuorihan Paavo vielä onkin. Renkaalla oli vielä ollut hieman epävarmuutta ja ihmisiä piti moikkailla. Elvis-eno (Jangas Cola For Elvis) puolestaan loisti Reetan kanssa ja sai toisen nousunollan kakkosluokasta :)

Samana päivänä toisaalla ranskalaisvahvistus (toivottavasti sulhaspoika tytöille) Masi ja Janni saivat ekan nollan ykkösluokasta.

Raisa sai mököttää kotona juoksuaikaisena.

MEJÄä, TOKOa ja agilitya

Reippaat D-huligaanit ovat taas olleet vauhdissa (blogi vaan ei pysy samassa tahdissa):

Tiistaina Raisa pääsi tokoilemaan ja Tico agilityyn. Ja Tarmokin kävi agilityssa. Itse juoksin, pyöräilin ja autoilin paikasta toiseen kieli vyön alla. Päivällä etsin neljästä eri kaupasta verta, mutta eihän sitä löytynyt! Niinalle soitettuani tuli sitten testiviesti: "löytyi!". hain veren Niinalta Kontulasta, ajoin Sipooseen jälkeä tekemään, juoksin jäljen vartissa ja myöhässä Riitan TOKO-treeneihin. Raisan kanssa harjoiteltiin vähemmän onnistuneesti ruutua, kauko-ohjauksen istu-seiso ja noutoa. TOKOsta täyttä höyryä Ojankoon ja agilityä kouluttamaan kolmeksi tunniksi. Tico on tosi lupaava ja vauhdikas agilityssa. Suurimmat haasteet liittyvätkin Sarin mukana ehtimiseen, kun pikkuneiti on aikas tuulispää. Tico uskoo kuuliaisesti ohjausta ja suorittaa edelleen kontaktit kunnolla ja kepeilläkin uskoisin, että he edistyvät pian kisavalmiuteen.

Keskiviikkona Tarmo jäljesti ensimmäistä kertaa verijälkeä ja hyvin poika menikin. Varsin jälkitarkasti, maavainuisesti ja rauhallisesti. Hyvältä näytti :) Ei kun vaan lisää treeniä, niin kyllä Tarmosta vielä tosi hyvä jälkikoira tulee...

Raisalla alkoi sunnuntaina juoksu, jonka takia joudumme jäämään pois kahdesta agilitykisasta ja kahdesta TOKO-kokeesta. Tylsää ja mälsää, mutta toisaalta hyvä että juoksu alkoi, kun edellisestä oli väliä jo 8 kk. Ei siis päästä Raisun kanssa agilitytreeneihinkään.

Raisan ekat agilitykisat Kirkkonummella

Nyt on sitten ensimmäiset kisat takanapäin. Kirkkonummen KKK-hallissa tuomarina toimi Ritva Herrala. Raisa oli loistava, emäntä ei. Tuloksena siis HYL.

Raisa odotti kauniisti lähdössä ja suoritti ekan esteen ongelmitta käskyn saatuaan. Kolmannella aidalla juoksin Raisan edellä ja olin jo ohjaamassa kauempaan putkeen koiraa katsomatta sillä seurauksella, että se juoksi aidasta ohi (ohjaukseni mukaan) ja putkeen. Siitä siis jo heti hylky. Tämän olisi voinut välttää ohjaamalla toiselta puolen tai odottamalla hieman koiraa ja käskyttämällä selvemmin. Selän taakse Raisun ei pitäisi jäädä IKINÄ, mutta mites taas kävikään...

Putkesta tullessa Riesa lähti yleisön suuntaan ja törmäsi (!) numerotauluun. Tämän olisi helposti voinut välttää puhumalla koiran tullessa putkesta. Tämän episodin jälkeen päästiin vauhtiin ja selvittiin aika kinkkisistäkin kuvioista, kontaktit mallikkaasti pysähtyen ja useamman sekunnin paikallaan ollen. Kepit meni uskomattoman hyvin siihen nähden, että valssasin ennen niitä: ei epäröintiä sisäänmenossa ja suoritus loppuun asti sujuvaa. Käsi apuna koiran vierellä, muttei tarvinnut enää yhtään ohjata kädellä. Lopussa taas ihmeteltiin putken numeroa samassa kohtaa kuin alussakin (siis juuri sitä samaista nro 19, johon Raisa törmäsi alussa). Raisa oli koko ajan hyvin kuulolla, tosi helposti ohjattavissa ja meillä oli kivaa. Siis ekojen kisojen suurimmat tavoitteet: hallittu lähtö, onnistuneet kontaktit ja kepit ja kuuliaisuus täyttyi, vaikka tulos olikin hyvin vaatimaton (tai siis jäimme ilman tulosta).

Radalla ei ollut meille toisinaan hieman hankalampia esteitä eli keinua, rengasta, muuria tai okseria.

Harjoiteltavaa ensi kisoja ajatellen:
- erilaisia räpistyksiä putken vierellä
- oma tarkkaavaisuus ohjauksissa
- keppien sisäänmenot entistä varmemmiksi
- keppien suoritus myös koira oikealla puolellani
- lähdöt myös minun sijoittuessani kauemmaksi ekasta esteestä (nyt otin varman päälle ja olin lähellä)
- estevarmuutta myös meille hankalilla esteillä

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Raisaan ja jotakuin tyytyväinen itseeni. Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka paljon kisoja voikaan jännittää ja kotiin palatessa tuntuu olevan puolikuollut, vaikka kyseessä oli tosi lyhyt kisapäivä. Hyllystä huolimatta jaksoin keskittyä koko rataan ja ohjata koiraa loppuun asti. Raisa teki parhaansa ja oli tosi hyvä. Siis eikun seuraavaan koitokseen viikon päästä Hämeenlinnassa.

Viikon treenailut

Taas ollaan päivittäin treenailtu ja Ojangossakin vierailtu viikon mittaan kolmeen kertaan.

Maanantaina harjoiteltiin - yllätys, yllätys - keppejä. Mulla meinas hiukan palaa käämit Raisun kanssa. Esteet kun on yhdessä kasassa piti keppejä harjoitella muiden esteiden välissä ja Raisa ehti ennen pujottelu ainakin puomille, kahdelle putkelle (todella epäloogisista kulmista) ja A:lle. No, lopulta saatiin harjoiteltua sekä kujakeppejä suorana että suoria keppejä. Onnistumisia ja epäonnistumisia tuli tosin melkein yhtä paljon, mutta ollaan silti selkeästi edistytty. Toivottavasti en prässää Riesaa liikaa. Harjoiteltiin myös kepeille lähetystä aidalta ja sisäänmenot olivat tosi hienoja, mutta toinen keppi meinas jäädä pujottelematta, kun Raisa tuli liian kovalla vauhdilla. Nyt kapea rengas suoritettiin jo ongelmitta ja otettiin vielä loppuun muutama kontaktitreeni.

Tiistaina harjoiteltiin TOKOa lähikentällä. Ohjelmassa oli ketjuttamisharjoitus ja paikallaoloa. Paikkallaolo piilona tuuhea kuusi ja aikana noin 1,5 minuuttia. Harjoitus onnistui hyvin ja Raisa oli rauhallinen. Palkkana namikipolle pääsy kentän reunalle.

Sitten peräkkäin ilman välipalkkaa seuraaminen (joka meni tosi hienosti), liikkeestä maahanmeno (ei juuri huomauttamista), luoksetulo (onnistui!) ja kauko-ohjaus, jossa oli muistaakseni jotain hämminkiä ekan istumisen kanssa. Kolmannesta istumisesta vapautus taakse namikipolle. Lisäksi otimme noutamista paikallaolosta (edelleen haistellen ja rauhoitellen) ja sitten perään lähtemisiä kapulan lentäessä.

Keskiviikkona taas itse Ojankoon kouluttamaan ja Raisa pääsi ennen ja jälkeen pitäemieni harjoitusten sekä metsään juoksemaan että treenaamaan. Kepit onnistuivat ensimmäistä kertaa suorilla kepeillä varmasti ja itsenäisesti. Muutama väärältä puolelta sisäänmeno, mutta muuten tosi hienosti. Kepit onnistuivat myös putkesta tullessa ja esteeltä. Myös pituus, rengas, A-este ja puomi menivät ongelmitta.

TOKOilussa keskityttiin taas noutoon ja hyppyyn. Noudossa tuttuun tyyliin vanhat ongelmat ja hyppy innokkaasti ja varmasti.

Tänään torstaina olin Hannan TOKO-kurssin viimeinen kerta ja loppukoe avoimen luokan tyyliin.

Paikallaolo piilossa 3 min. Raisa oli rauhallinen, jäi kauniisti paikalle. Kehään mennessä se jo heti pisti pitkäkseen: tietää siis jo mitä tuleman pitää. Ryhmätreenit ovat tehneet tässä mielessä todella hyvää. Loppuvaiheessa se oli kuulemma hieman vaihtanut kankkua, mutta pysynyt rauhallisena. Perusasentoon nouseminen tapahtui hieman ennen käskyä. Ehdin vilkaista Raisaa, niin se jo ponnahti ylös.

Sitten yksilösuorituksiin. Heittelin ja revin lelua ennen kehään menoa ja palkkasin namilla perusasennoista. Seuraaminen oli kyllä jotakuin oikeassa paikassa, mutta pää kieppui eikä katsekontakti pysynyt koko aikaa. Ajoittain ihan hyvää, ajoittain haistelua ja kuikuilua. Sinänsä kaikki kuviot kyllä suoritettiin.

Liikkeestä maahanmenossa seuraaminen oli mielestäni taas parempaa, maahan ok ja pysyi paikalla hyvin, mutta taas perusasennossa ennakointia.

Luoksetulo meni hyvin, mitä nyt alkupaikkaan mennessä juttelin jotain Hannalle, niin riiviö haki luoksetulomerkin ja toi sen minulle... Pysäytys hyvä, mutta pysäytyksestä luoksetulo edelleen hieman laiska - siis ravia, eikä täysiä.

Liikkesstä seisomisen seuraaminen ok, pysähdys hyvä, mutta Raisa lähtikin taakespäin ja sen jälkeen haistelemaan. Olin huomaamattani antanut käsimerkin taaksepäin ja Riesa alkoi etsiä lelua takaa. Kuinka hölmö ihminen voi huomaamattaan ollakaan?! Enkä ole sitä ikinä palkannut vasemmasta kädestä tästä liikkeestä, joten se täytyi olla jokin alitajuinen "katinaikainen" juttu.

Sitten tuli pieni moka järjestyksessä. Eli kauko-ohjaus tehtiin tähän väliin. Alku hyvin virittely "taka"-sanalla. Raisa jäi hyvin paikalle, suoritti liikkeet nopeasti ja täsmällisesti, mutta ennakoi taas perusasentoon istumista.

Nouto olikin taas tylsää katsottavaa. Paikallaolo hyvä, mutta Raisa ei taaskaan uskaltanut tarttua kapulaan vaan haisteli tuskallisen pitkän ajan, kunnes otti kapulan ja toi sen ravia jonkinlaiseen perusasentoon.

Viimeisenä hyppy, jossa oli taas aikamoinen ennakoinnin maku. Raisa meinasi loikata omia aikojaan, mutta uskoi hyvin selkeän kiellon. Jo liikkenohjaajan käskystä porsas loikkasi esteen yli. Uudestaan palkaten valmis-sanan jälkeen, liikkurin käsky-sanan jälkeen paikallaolosta ja vasti sitten suoritettiin liike kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Kaikenkaikkiaan Raisa ei ollut ihan niin hyvässä vireessä kuin olisin toivonut. Suurin osa liikkeistä alkaa kuitenkin olla niin varmoja, että sujuvat silti, vaikkei Raisa ihan parastaan pistäkään.

TOKOilun jälkeen käytiin vielä agilityesteillä harjoittelemassa keppejä, jotka alkaa oikeasti sujua. Nyt tosin Raisa monesti yritti mennä kepeille väärältä puolelta. Se on jotenkin nyt saanut opittua asian väärin :( Aloin jo lopulta kieltää väärästä kepeillä menosta ja jatkettiin vain oikeasti suorituksesta. muutama onnistunut harjoitus loppuun putkelta tai aidalta kepeille tullessa ja taas kotiin lähempänä yhdesää ja aika puolikuolleena. Pitäis alkaa ottaa eväät ja juomista mukaan treeneihin, jos niissä keikkuu koko illan.

Täplä ja Manteli mölli-MEJÄssä

D-pentueen emä Täplä (Jangas Behaving Badly) ja Manteli (Jangas Dimples) osallistuivat Juha Nummelinin kanssa eilen mölli-MEJÄän eli jäljestysharjoitukseen, jossa noin 300 metrin mittainen jälki on tehty jo etukäteen ja kokeneet harrastajat/tuomarit antavat vinkkejä ja ohjeita tulevaisuutta ajatellen.

Täplä oli jäljestänyt kuin vanha tekijä hieman yli 300 metrin jäljen ja mukana kulkenut lajin tuomari Tuija piti Täplää koevalmiina. Toki joku harjoitusjälki ennen koetta tekisi hyvää, mutta 4,5-vuotias Täplä jäljesti kuin vanha tekijä.

Mantelikin jäljesti hyvin, mutta ihmetteli ja haukkui perässä kulkenutta ihmistä, jonka syliin voi kyllä tiellä kiivetä. Sekin kuitenkin keskittyi hyvin jäljestämiseen hetken päästä ja selvitti jäljen ongelmitta.

Toivottavasti Täplä pääsee kesällä virallisiinkin kokeisiin :) Kiitos taas aktiivisuudestanne!

Täplä ja Amanda pääsevät varmaan jo toukokuussa virallisiin agilitykisoihinkin. Raisakin on ilmoitettu agilitykisoihin jo viikon päästä.

Nuppu Sysmän näyttelyssä

Nuppu eli Jangas Dolce Vita pääsi viimein osallistumaan ensimmäiseen näyttelyynsä lähes 1,5-vuotiaana. Nuppu oli kyllä viime kesänä ilmoitettu pentuluokkaan, mutta juuri ennen näyttelyä se sai kiehuvasta vedestä pahat palovammat ja nyt sen on annettu rauhassa toipua vammoistaan. Selkään tosin jäi koiran loppuelämäksi noin kämmenen kokeinen karvaton alue.

Eilen siis viimein koitti debyytti kehässä ja hyvin se menikin. Tuloksena Saija Juutilaiselta EH1 ja kiva arvostelu. Niina esitti Nupun ja se käyttäytyi tosi hyvin, olisi taas kiivennyt syliin saakka tuomaria ja harjoitusarvostelijaa moikkaamaan. Arvostelu tästäkin seuraa, kunhan vaan saan niin paljon itsestäni irti.

Raisan treenipäiväkirjaakin pitäisi jatkaa. Treenattu ollaan viikolla tosi paljon, ehkä jopa liian paljon, koska en saa millään itsestäni irti kirjoittaa edistymisestämme heti treenien jälkeen, kun joka ilta kotiinpaluu on ollut yhdeksän molemmin puolin. Tiistai-ilta tosin meni Springereiden hallituksen kokouksessa (puoli yhteentoista). Lisäksi olen saanut töiden puolesta osallistua ensiapukurssille...

Maanantaina meillä piti olla Outin kanssa vielä vikat treenit, mutta se peruuntuikin ja sen sijaan Riika ja Anna-Kaisa tulivat meillä poikkeamaan, Raisa pääsi metsään juoksemaan 7-kuisen Varro-tollerin kanssa ja treenattiin Raisun kanssa kahdestaan keppejä ja kontakteja ja jotain pieniä hyppyharjoituksia.

Keskiviikkona ennen ja jälkeen pitämieni treenien käytiin harjoittelemassa hieman keppejä ja eka kertaa Raisa suoritti suorat kepit ihan itse :)

Torstaina taas Ojangossa ensin Hannan TOKO-treeneissä, sitten Merin agilityssä ja vielä talkoilemassa esteiden rakennuksen merkeissä. TOKOssa oli aiheena noutamiset ja hyppy.

Avoimen luokan hyppy meni tosi hyvin 60-senttisenä. Tosin Raisa kävi jo kertaalleen estettä lähestyessä näyttämässä Hannan kysymykseen, pitäiskö yksi lauta ottaa pois, ettei tarvitse poistaa mitään. Nyt Raisa malttoi odottaa liikkeenohjaajan käskyjen aikana kiltisti paikallaan.

Perusnoudossa edelleen pieni ongelma on esineeseen tarttuminen (mun typerä laippaan tarttumiskieltoni on valitettavasti vielä Raisan takaraivossa) ja se voisi luovuttamaan tullessa laukata. Perusasennot kapula suussa oli hieman takna eli lisää treeniä siinäkin. Metalliesineen kanssa meni yhtä hyvin (ellei jopa paremmin) kuin puisen nouto. Lisäksi Hannan näytti ohjatun noudon alkeisopetusta.

Tico pääsi harjoittelmaan kapulan pitämistä suussa pureskematta. Kapula näytti kyllä erehdyttävästä hammastikuilta Ticoliinin käsittelyn jälkeen...

Agilityssä keskityttiin keppeihin ja kontakteihin. Pujottelussa "suorat" kujakepit menee ongelmitta, mutta ihan suorilla kepeillä onnistuttiin kyllä sisäänmenoissa, itse pujottelussa ja lopetuksissa, tosin harvoin samalla kertaa. Eli nyt harjoitellaan sitten pari kertaa kujakepit, pari kertaa suorat kepit, pari kertaa kujakepit ja tauko. Kuulostaa hyvältä harjoitustavalta. Kontaktin vieressä ja edellä meni hyvin, A:lla oli taas vaikeuksia pysäyttää siis ihan teknisesti ja fyysisesti. Juostessani kepeillä eteen jäi Raisa hieman epäröiden vasta kontaktin jälkeen seisomaan eli vielä hieman oikean paikan varmistamista namikipon ja pelkän kipon (pakasterasian kansi) kanssa. Keinu oli välillä turhan hidas, toisinaan oikein hyvä. Eli siinäkin vielä toisinaan autettuja treenejä ja paljon palkkaa.

Perjantaina haettiinkin Nuppu-sisko meille kylään, Niina tuli trimmaamaan peikkuneidin ja vauhtia siskoksissa onkin riittänyt. Nuppu on aivan ihana, mutta toki varsin vilkas tapaus sekin.

Lauantaina lähdettiin aamuvarhaisella Sysmää kohti (tosin vaihdettiin autoa Keravalla, kun Leena ja ess Sointu liittyivät seurueeseen) ja Nuppu esiintyi näyttelyssä todella hyvin, sai paljon kehuja reippaudestaan ja kivan arvostelun.

Kotona poikkesin puolisen tuntia ennen kuin lähdimme Raisan kanssa kävelemään Ojankoon ja Anna Oreniuksen agilitytreeneihin. Treenit olivat tosi antoisat. Kepit ja uusi kapeampi "kesärengas" aiheuttivat hieman ongelmia, mutta muuten iltapäivä oli täynnä positiivisia yllätyksiä. Raisa irtoaa esteille todella hyvin ja osaa etsiä hyppyjä ja putken myös todella vaikeista kulmista. Myös okserin jälkeen takaaleikkaus ja putkeen lähetys onnistui. Illalla kaaduinkin sohvalle puolikuolleena.

Remu PU2, Saksan SERT, CACIB ja Sieger Berlin!

Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen reissasivat aina Berliiniin saakka, eikä turhaan! Remu sai Excellent, PU2, SERT, CACIB ja Berlin Sieger! Onneksi olkoon!!

Raisan kanssa ollaan taas treenailtu ja ulkoiltu. Mutta siitä sitten paremmin, kunhan jaksan.

Treenailua

Tällä viikolla ollaan paneuduttu taas agilityn pujotteluun Raisan kanssa. Kisat lähestyvät, mutta kepit eivät vieläkään onnistu kisamaisesti suorana. Maanantaina ja eilen keskiviikkona olemme käyneet treenaamassa ja tänäkin iltana Ojanko kutsuu Hannan TOKO-kurssin merkeissä.

Kurssilla aiheena oli tällä kertaa kauko-ohjaus. Harjoittelimme myös siistiä kehään saapumista ilman talutinta lähinnä voittajaluokkaa ajatellen. Palkkasin Raisaa seuraamisesta kehään mennessä ja asiallisesti se kulkikin. Avoimen luokan kaukkarit tehtiin ihan kokeen omaisesti Hannan toimiessa liikkeenohjaajana Raisan takana. Matkaakin taisi olla enemmän kuin 5 metriä. Raisa tekee asennonvaihdot tarkasti ja nopeasti eikä enää tunnu vilkuilevan takana seisovaa liikkuria. Loistavaa! Syksyn ahkera harjoittelu on tuottanut tulosta tässä asiassa.

Sitten harjoiteltiin seiso-istu-kuvioita läheltä ja siinä Raisa toisinaan hieman siirtyy. Ei pahasti, mutta hieman sivusuunnassa ja välillä nostelee etujalkojaan niin, että tulee hieman eteenpäin. Nyt tarttis harjoitella mahdollisimman paljon "karsinassa", niin ettei Raisa pääsisi liikkumaan mihinkään suuntaan. Eli nyt vielä paljon tekniikkatreeniä sekä harjoituksia hieman pidemmältä matkalta.

Paikallaoloon lopetettiin ja matka piiloon oli pitkä ja olin piilossa hieman toista minuuttia. Raisa oli rauhallinen ja tarkkaavainen. Kyllä se tästä. Jäi tosi hyvä fiilis treeneistä :)

Lisäksi harjoiteltiin taas keppejä.

Olemme toki edistyneet asiassa. Raisahan menee kujakeppejä itsenäisesti ollessani vasemmalla, oikealla, leikatessani takaa ja valssatessani edessä, se kestää välimatkaa myös sivusuunnassa ja sitä voi kutsua kepeille... mutta - aina on mutta - se ei vielä suorita suoria keppejä. Olemme treenanneet lähes suorilla kepeillä ja se tuottaa suurimmaksi osaksi onnistumisia, mutta myös toisinaan epäonnistumisia. Eilen illalla koitin niin, että alusta ja lopusta kaksi pujottelukeppiä oli avattu ja muut ihan suorassa ja suoriuduimme niistä jotenkuten. Olen harjoitellut nyt myös käden perässä pujottelua kolmella harjoituskerralla, jotta Raisa oppisi yhdistämään kujakepit ja suorat kepit yhdeksi ja samaksi esteeksi. Huh ja hoh. Kisailmoittautuminen on "vasta" 11.4 eli runsaan viikon päästä ja kisat olis 19.4, kun Raisalla on ikää 18 kk ja kaksi päivää ;)

Harjoittelimme myös hieman takaa kiertämistä ja kontakteja eilen.

Tokoillessa olemme lähinnä ylläpitäneet taitoja: harjoiteltu hieman jääviä liikkeitä, maanantaina treenattiin luoksetulon pysäytyksiä Ojangossa, hieman hyppyä ohimennen, paikallaoloja ja kauko-ohjausta. Ohitusharjoitukissa panostetaan seuraamiseen, vaikka häiriönä on vastaantulevia koiria ja ihmisiä. Välissä myös perusasentoja ja muutaman askeleen siirtymisiä. Nyt jotenkin agility on vienyt voiton Ojangon treeneissä ja muutenkin TOKO on hieman jäänyt. Nyt tarttisi siinäkin ottaa pieni loppurutistus ennen parin viikon päästä häämöttävää koetta. Niina on joskus luvannut lähteä liikkeenohjaajaksi avoimen luokan kenraaliharjoituksiin.

Agilitytreenit Merin ryhmässä alkaa mahdollisesti jo ensi viikolla tai 16.4, tosin ne menee vielä pari kertaa päällekäin tokoilun kanssa, mutta paikka on sama, joten ehkä saan homman jotenkin sumplittua. Ensin TOKOon ja sitten agilityyn, kenties?

Sinttu jo kyseli MEJÄ-treeneistäkin ja tällä menolla pian voikin lähteä jälkiä vetämään, kun lumi on kovaa vauhtia häviämässä myös metsästä. Remu onkin kuulemma pääsemässä heti keväällä MEJÄ-kokeisiin. Josko "Pääkaupunkiseudun mafia"eli Raisa, Tarmo ja Ticokin sitten joskus vielä perässä...

Pentuja, näyttely ja treenausta

Viikolla on tapahtunut paljon, vaikka blogin kirjoittaminen onkin jäänyt unholaan.

Tänään Remu osallistui Korpilahden näyttelyyn, jossa tuomarina oli Raija Tammelin. Tuloksena oli EH1 eikä kellekään walesille Eriä jaettukaan. Tässä Remun arvostelu:

"Maskuliininen. Hyväntyyppinen kokonaisuus. Hyvä pään pituus. Tasainen kaula. Silmät saavat vielä tummua ja alaleuka täyttyä. Hyvä ylälinja, luisu lantio. Sopiva luusto. Lyhyt olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Rintakehän tulee saada lisää leveyttä. Saisi liikkua pitemmällä taka-askeleella. Kinnerahdas takaa. Miellyttävä luonne. Liikkeessä korkea häntä."

Raisan kanssa ollaan treenattu laiskasti TOKOa, mutta paikallaoloissa ollaan otettu 1-1,5 minuutin mittaisia treenejä onnistuneesti. Luoksetulon pysäytyksiä, jättäviä liikkeitä ja kauko-ohjausta on hiukan hiottu kyllä. Hiukan noutoakin on muistettu ottaa uudella Jarkon tekemällä noutokapulalla ;) Mulla vaan tuntuu olevan hieman puhti poissa jostain syystä.

Agilityssä ollaan hiottu keppejä, jotta päästäisiin kujasta suoriin ja siten myös kisoihin, kun kerran 18 kk ikä tulee ihan juuri täyteen. Kontakteja ollaan myös otettu jonkun verran, samoin rengasta ja ne alkaakin olla jo aikas hyvin kisakunnossa. Keinun suoritus on vielä turhan hidas, mutta sentään itsenäinen ja Raisa liikkuu kuitenkin koko ajan. Ollaan me aina välissä pieniä ohjausjuttujakin treenattu ja uuden ryhmän treenit alkaa jo huhtikuussa.

Torstain TOKO-treenit jäi välistä, kun olin seuraamassa Hemulin pentujen pentutestiä. Naperot kävivät täälläkin kylässä ja Raisu oli taas ihan innoissaan, vaikka välillä turhankin raju. Pienet serkut olivat tosi reippaita pentutestissä ja oli taas hirmuisen kiva nähdä vauveleita vielä ennen luovutusta.

Pääsiäistä viettämässä

Eilen kävimme Raisan, Katin ja kiharakarvaisen noutajaherra Kasperin kansa lenkkeilemässä Tampereella. Tarua ja Kapseria odotellessamme treenasimme hieman TOKOa:

Ensin puun kiertämistä ja siitä luoksetuloja ja siesomaan pysähdyksiä. Raisalla oli taas tuttuun tapaan kova vauhti päällä.

Sen jälkeen jatkettiin idioottiringillä - eka kertaa ulkona!!! Ja kaiken lisäksi se meni paremmin kuin hyvin. Raisa pysähtyi joka kerta ensimmäisellä käskyllä ja pysyi liikahtamatta paikalla, vaikka kävelin neliössä sen ympäri :) Palkka joka kerta palatessani Raisan luokse seuraavaan seuraamiseen lähtiessä.

Lopuksi harjoiteltiin vielä maahanmenoja minua kohti juostessa ja Katikin innostui mukaan namin toivossa. Tehtiin siis tänään harjoitukset duona koiruuksien kanssa ;)

Itse lenkki oli tosi kiva koirien viilettäessä innoissaan. kaiken lisäksi porukka totteli kiltisti ja ohi vastaan tulevat koirat ongelmitta. Oli tosi kiva ulkoilla pakkassäässä ja lumisessa metsässä.

Huomenna meille tulevatkin kyläilemään Raisan 6-viikkoiset serkut :) Siis hemulin jälkikasvu.

TOKOilua loppuviikoksi

Tänään oltiin hyypiän hannan TOKO-treeneissä, joissa muuta porukkaa oli vain kaksin kappalein, kiitos pääsiäspyhien. Aiheena oli luoksetulo. Raisa jää kiltisti paikalleen, tulee heti laukaten kutsusta, pysähtyy nopeasti käsimerkistä, mutta... aina on joku mutta... pysähdyksen jälkeen luoksetullessa se on tosi epävarma ja hämillään. Olemme harjoitelleet ihan liian vähän koko liikettä. Nyt palkkasin Raisaa ohjeiden mukaan taakseni pallolla sen lähdettyä minua kohti ja tämä auttoikin selvästoi asiaa. Aloimme harjoittelemaan myös luoksetulosta maahanmenoa peruuttaessani "juosten". Rasia tottelee käskyä nopeasti ja syöskyy maahan. Eiköhän näitä jossain vaiheessa voi jo yhdistää luoksetuloliikkeeseenkin...

Itseksemme harjoittelimme myös ruutua, kaksi kertaa lelu ruudussa, kaksi kertaa tyhjään ruutuun niin, että kävin siellä kävelemässä. Joka kerta Raisa meni hyin ruutuun, vaikka kolmannella kerralle se ei ilmiesesti kuullut/reagoinut pysähdyskäskyyni vaan ajautui epätietoisena pois ruudusta.

Hyppy kuului myös ohjelmaan ja se alkaa sujua jo hyvin, jos unohdetaan reagoinnit kaikkiin ylimääräisiin käskyihin.

Samalla treenaasimme taas hieman keppejä, rengasta ja kontakteja.

Eilenkin käytiin Ojangossa, kun olin kouluttamassa kisaamaan aikovia springereitä ohjaajineen. Todella lupaava joukko nuoria koiria ohjaajineen.

Samalla Raisan kanssa vähän treeneiltiin agilitya: kepit kujassa, joka oli keskeltä jo suorassa, keinua ilman auttamista, puomia, A:ta ja rengasta erillisinä esteinä (välillä ei malttaisi pysähtyä kontakteille, mutta kokonaisuutena hyvin meni). Lopuksi vielä rata, jossa mutkaputki, kolme pikkuhyppyä ihan peräkkäin, putkeen lähetys ja kolme estettä niin, että niiden välissä oli 90 asteen kulma ja kaksi vikaa hyppyä ohjasin kauempaa juosten sivuttain kulkevan esteen toisella puolen. Raisa on tosi hyvin ohjattavissa, kunhan käskyni ja liikkumiseni on oikea-aikaista.

TOKOssa Raisa pääsi näyttämään, miten alokasluokka suoritetaan. Välipalkatta mentiin maahanmeno, luoksetulo ja vasta seisomisesta palkka. Hyppy taas ennakoitiin valmis-käskyllä... hmm.

Agiliitoa maanantain iloksi

Eilen agilityhallille mennessä oli iloinen yllätys vastassa, kun Raisan Tarmo-veli ja Sinttu olivatkin lähdössä TOKOilusta kotiin (Tarmon TOKOilusta voikin lukea pojan omasta blogista, linkki oikealla). Raisa tosin meinasi taas näyttää veljelle kuka käskee, remmissä kun oli. Se on varsinainen terrieri remmin kiristyessä, kun taas vapaana ollessaan yleensä alistuu maahan asti ja kierähtää välillä selälleenkin. Hölmö tapaus. Agilityssä alku tuntui mahdottomalta sähkäykseltä etenkin aitojen takaa kiertämiset. Lähetykset putkeen, jonka kummatkin päät olivat tyrkyllä A-esteen kummallakin puolen ja A:lle onnistuivat yllättävän hyvin, kunhan olin tarkkana ohjauksen kanssa. Raisalla oli taas tuttuun tapaa reippaasti vauhtia ja intoa. Kontaktit onnistuivat hyvin, samoin rengas myös juostessani vieressä ja pussiin Raisu juoksi tuulispäänä, tosin kertaalleen kierähti siellä kuperkeikankin.

Lopuksi treenattiin vielä paikallaolo seuratessa kehään menoineen Vellu-enkun vieressä. Aika oli noin 30 sekkaa ja matkaa piilolle toistakymmentä metriä, poistuin hallista ja Raisa malttoi olla paikalla rauhallisesti. Nyt pitäisi vaan treenata myös pitkiä aikoja ;)

Töiden kanssa on kova kiire, kun joka viikko on parit kokeet tarkistettavana ja välitodistukset jaetaan parin viikon päästä. Nyt kun vaan jaksaisi hiukan enemmän panostaa TOKOiluunkin, mutta ehkä se taas tästä. Seuraamisia ollaan harjoiteltu aina silloin tällöin lenkilläkin. Ja lähinnä niitä suoria ja lähtöjä kuntoon. Saatiin Jarkon tekemä uusi ja ehompi noutokapulakin viikonloppuna :) Kiitos!

Kotona ollaan harjoiteltu neliökävelyä pysähdyksineen, matkaa sivulle tullee noin 2-3 metriä, kun pyöritään olohuoneessa, mutta istuminen, seisominen ja maahanmeno alkaa sujua peräkkäin. Lisäksi ollaan alettu harjoitella peruttamista namin kanssa minun edessäni. Ja jatkettu kauko-ohjauksen istu-seiso jumppaa. Juoksu ei meinaa vieläkään alkaa, vain Tico-siskolla ehti tulla taas tähän väliin. Toivoisin juoksun alkavan ennen huhtikuun kisoja...

Kävin eilen katsomassa Raisan serkkuja: Hemulin kolme pentua olivat jo kovasti katsoneet ja tietysti syötävän suloisia viiden viikon iässä ;) Etenkin tytöntyllerö oli tosi hurmaava, toivottavasti Berit löytää kivan kodin reippalle ja lupaavan näköiselle walesineidolle. Pentulaatikkonimeltään se on Tasmanian Tuholainen, mutta virallinen tulee olemaan kaunis Gardenia. Veljistä tulee Ginseng ja Guineapepper. Unohdin kameran Tampereelle, joten kuvia Remusta, Paavosta ja pennuista tuleekin vasta perjantaina ;)

Remu PU-3, vara-SERT ja vara-CACIB, Paavolle ERI

Veljekset Paavo ja Remu osallistuivat Tampereen kansainväliseen näyttelyyn hienoin tuloksia. Tuomarina toimi Brittiläinen walesikasvattaja John Thirwell.

Paavo eli Jangas Dirty Harry ja Reetta osallistuivat junioriluokkaan saaden ERIn ja sijoittuivat kuuden koiran luokassa hienosti kolmanneksi :)

Tässä Paavon arvostelu:
"Good type. A little strong in head. Pleasing neck & shoulder. I woud like a little more forechest. Good bone, legs & feet. Balanced well ribbed body. Well-muscled hindquarters. Moved ok."

Remu eli Jangas Direct Action menestyi Kaisan esittämänä vielä paremmin ja voitti nuorten luokan muut neljä koiraa, sijoittui PU-3 ja sai lisäksi kolmannen vara-SERTinsä ja vara-CACIBin, joka vahvistetaan aikanaan CACIBiksi, koska sen saanut Usko eli Benton One More Duck on jo kansainvälinen muotovalio. Eli Remu yllätti positiivisesti voittamalla ekan CACIBinsa vaatimattomassa 16 kuukauden iässä. Onneksi olkoon Remu, Kaisa ja Jarkko =)

Tässä vielä Remun arvostelu:
"Masculine head. A little light in eye. Ok neck & shoulder. Balanced body. Good quarters. Pleasing outline. Moved well."

Kuvat pojista saan varmaan tänne ja kotisivuille huomenna.

Eilisten verinäytteiden joukkoon otettiin myös Paavosta ja ranskalaispoika Masista näytteet. Muutenkin waleseja kävi näytteenotossa ainakin puolen tusinaa. Tosi hienoa, että näytteitä otetaan. Josko joskus vielä saataisiin epilepsiaan ja kipirauhasen vajaatoimintaan ne geenitestitkin.

Geenitestit

Tänään käytiin vierailulla Kaisan ja Jarkon luona, jossa Henna Laitinen otti verinäytteet koirien geenitutkimusta varten niin suomenajokoira Sanista kuin waleseista Harrysta, Katista, Raisasta ja Remustakin. Toivottavasti Paavokin menee antamaan verinäytteen huomenna Tampereen näyttelyyn. Tammikuussa näytteitä oli otettu vasta 3:sta walesinspringeristä, toivottavasti nyt saataisiin Karkussa ja Springeripäivillä mahdollisimman monen walesin näytteet, jotta aikanaan voisi toivoa, että niiden perusteella alettaisiin selvittää epilepsian ja kilpirauhasen vajaatoiminnan periytyvyyttä. Harryn näyte onkin sikäli mielenkiintoinen, että sen veli sairstaa/sairasti epilepsiaa Englannissa.

Torstaina käytiin Merin katselmuksessa ja pääsemme uuteen agilityryhmäämme huhti-toukokuussa. Vielä on harjoiteltavaa ennen ekoja kisoja. Samana iltana oltiin myös hannan TOKO-treeneissä, joissa harjoiteltiin seuraamista. Lyhyiden pätkien harjoittelusta huolimatta Raisa seuraa ihan lyhyissä pätkissä namin kanssa hyvin, mutta pitkissä seuraamisissa se aloittaa haahuillen ja parantaa seuraamistaan vasta loppua kohti. Edelleen pitäisi tehdä paljon lyhyitä motivoivia harjoituksia. Tico oli vaihteeksi vähän omissa maailmoissaa, olisko syynä ollut osaltaan juuri alkanut juoksu?

Nuppu ja Tarmo on ilmoitettu lonkkakuviin ja silmätarkastukseen 19.5. Mantelikin toivottavasti pääsee keväällä lonkkakuviin, jos selkä vaan paranee ensin. Mokoma kun loukkasi talon alla ryömiessään selkänsä pari viikkoa sitten. Toukokuun MH-luonnekuvaukseen ovat tulossa D-pentueen naperoista kaikki paitsi Tarmo, joka kuvataan kesäleirillä.

Raisa ja Tico agiliidossa

Tänään oltiin taas Konalan hallilla treenailemassa. Harjoiteltiin putkeen U-putkeen kuljettamista kauemmasta päästä. Ticolta ja Sarilta se sujui varsin hyvin joka kerta, me saatiin Raisan kanssa ottaa useampi toista ohikuljetusta ja oikea aikaista käskytystä putkeen, mutta lopulta sekin onnistui. Itse esteharjoitukset koostuen aidoista ja putkesta onnistuivat ihan hyvin, mutta takaa kiertämistä ja hyppyä ohjaajaa kohti tulee luonnollisesti aikas paljon vielä harjoitella. Kisaaville oli paljon vaikeampi harjoitus, joita ei nuorison kanssa edes yritetty. Sen sijaan nämä kaksi helpompaa kuviota onnistuivat ihan hyvin. Putkeen sisarukset lähtevät kovalla touhulla ja ne voi lähettää jo kauempaakin. Myös esteille ne alkavat irrota aikas kivasti ja kestävät ohjaajan valssaukset suorittaessaan esteitä.

Agilityn perusteita

Tänään kun ei tarvinnut vaivautua töihin, niin rauhauduin puolikuntoisena agilitykentälle. Lieneekö ihan fiksua, mutta yritän tällä ennaltaehkäistä Raisan pahempaa riesoittumista. Tänään oli taas kerran esteiden osaamisen vahvistamista.

Aloitettiin tuttuun tapaan kujakepeistä. Noin 5 sentin päässä toisistaan olevat kepit Raisaa juoksee vaihdikkaasti ja hyvin, mutta yrittäessäni suoristaa kolme ekaa se vaan ohitti ne aivan kuin ne eivät olisi olleet olemassakaan... turhauttavaa. No, siirsin kolmannen jo kujan muotoon ja vain kaksi ekaa suoraan linjaan ja homma sujui taas hienosti ja itsenäisesti. Raisan saa lähetettyä myös edesltävältä hypyltä kaukaa pujotteluun. Nyt kun vaan päästäisiin tekemään myös suoria keppejä...

Sen jälkeen kontaktit, puomilta palkkasin lelun repimisellä, muuten namilla. Keinua Raisa suoritti jo tänään monen monta kertaa ihan omatoimisesti ja arkailematta.

Rengasta vieressä juostessa itse asiassa parillakin eri renkaalla. Yhtään epäonnistumista ei tullut: me siis edistymme tässäkin.

Loppuun vielä ohjausharjoituksia, joista osa sujui hyvin, osa huonommin. Kolme aitaa ympyrän muodossa meni muuten hyvin, mutta aluksi Raisa irtosi kauempana näkyvälle keinulle... Kaksi aitaa ja putkeen, joka oli puomin vieressä, meni hyvin, mutta kun yritin seuraavaksi saada neidin suorittamaan puomia saimmekin tehdä useamman toiston, koska walesineito oli jo putkessa. Sama juttu A:n kanssa ja neiti kiipesi A:lle putken sijaan. Piti työntää melkein koiraa tönien tai siirtyä ohjaamaan toiselta puolen. Lisäksi teimme muutamia valssiharjoituksia aitaharjoitusten yhteydessä ja totesin, että olen niissä nykyään ihan äärettömän hidas ja kankea. Tuskin kaikki johtuu edes puolikuntoisuudesta vaan pitkälti nykyisestä yleisestä rapakunnosta ja harjoituksen puutteesta. Eli kevään tullen pitää alkaa kohottaa kuntoa ja ohjausta hurjasti.

Nyt näyttäisi siltä, että Meri Alku voisi ottaa meidät tavoitteellisten 1-2 luokkalaisten ryhmäänsä kevään tullen. Olen ihan innoissani mahdollisuudesta. Meri tuntuu sopivan vaativalta ja tarkalta ohjaajalta ja uskoisin, että oppisimme hurjasti hänen koulutuksissaan. Lajissa etenemisen edellytys on kuitenkin hyvä koulutusohjaaja. Nuotion Outin alkeiskurssi oli loistava, mutta nyt Outi ottaa uuden alkeisryhmän... Toisaalta näiden oppien pohjalta on hyvä jatkaa harjoituksia.

Viime viikonloppuna Nummelinin Jussi otti kuvia ja onnistui saamaan otoksen, jossa Raisa hyppäsi. Sillä näyttäisi olevan aika hyvä hyppytyyli: se ylitti esteen melkein sitä hipoen, muttei silti meinannutkaan pudottaa rimaa. Kati-parka kun loikkasi aina varmuuden vuoksi kymmenisen senttiä rimaa korkeammalta. Muutenkin Raisan meno on kovin kevyen ja helpon näköistä. ja intoa piisaa! Eiköhän noita kuvia jossain vaiheessa saa joko blogiin tai kotisivuillekin.

Kentälle tullessa otimme yhden paikallaolon noin 12 metrin päässä piilosta. ojangossa on ihanat PK-piilot, joista näkee pienestä kurskistusaukosta koiran. Raisa oli periaatteessa rauhallinen koko minuutin, mutta jossain välissä se venytteli ja aluksi oli sen oloinen, että meinaa nousta ja silloin komensin sitä piilosta turhasta touhuilusta.

Ennen kotiin päin talluselua harjoittelimme vielä kertaalleen avoimen luokan TOKO-hyppyä, joka meni paremmin kuin hyvin: Raisa odotti käskyä, hyppäsi esteen yli suoraan ja istahti heti käskystä. Tälläiseen suoritukseen oli hyvä lopettaa ja Raisa saikin pallon palkakseen.

Raisan treenailua

Tämä viikko on mennyt hiukan flunssaisena ja Raisa on ollut vähän hunningolla ;) Kotona ollaan treenattu mielenpiristykseksi muutamia juttuja:

Kauko-ohjaus edistyy nyt vauhdilla, kun tähän mennessä ollaan tehty tekniikkaharjoituksia ihan lähellä. Nyt istu-seiso jumppaukset onnistuu jo useamman metrin päästä pelkän käskyn tai käskyn ja käsimerkin avulla. Maahan-istu on jo pitkään onnistunutkin yli 10 metrin päästä. Toisinaan ollaan harjoiteltu myös istu-maahan-istu-seiso, mutta seiso-maahan on vielä suureltä osin unohdettu.

Seuraaminen sivuaskeleissa menee tosi hyvin, koska Riesa osaa käyttää peppuaan seuraamisissa ja perusasennoissa tosi hienosti. Muutenkin sen mielestä perusasentoharkkaus on hauskaa. Raisan kanssa tekeminen on vaan tosi kivaa, se kun on mukana niin täysillä :)

Liikkeestä istuminen onnistuu jo hyvin, alkuherättelynä namipalan näyttö. Välillä Raisa silti arpoo maahanmenoon tai seisomiseen. Jatkamme harjoituksia.

Maahanmeno pidemmän matkan päästä on ollut myös treenien osana. Nyt Raisu menee ulkoillessakin kesken laukan maahan aikas nopeasti ja hyvin 10-15 metrin päässä - ja malttaa odottaa vapautusta.

Tänään treenattiin kentälläkin.
Ekana seuraamista lyhyitä matkoja, tarkat ja nätit seuraamiset ja palkka lelun repimisellä noin 10 metrin seuraamisen jälkeen.

Sen jälkeen jatkettiin luoksetulolla ihan kokonaisena liikkeenä. Seisomisesta luoksetulo vielä hieman ihmettelevä ja hidas, mutta muuten aika onnistunut kokonaisuus.

Ruutua harjoiteltiin ekaksi niin, että piilotin Raisan lelun ruutuun lumivallin taakse. Vauhdilla ruutuun ja kunniakierrokset lelun kanssa. Toka kerta niin, että kävin kävelemässä ruudussa, mutten laittanut sinne mitään. Raisa juoksi suoraan ruutuun, pysähtyi käskystä ja vapautin sen lelulla leikkimään. Viimeinen kerta oli lähetys tyhjään ruutuun: Raisu lähti hieman vasemmalle ruudusta, kävi etutassut ruudussa, takatassut takana ja ajautui sitten kauemmaksi. Maltoin odottaa, mitä se tekee seuraavaksi ja niinhän neiti lopulta siirtyi ruutuun ja vieläpä keskellä. Sitten pysäytys ja palkka.

Lopuksi noutamista ja paikallaoloa kapulan lentäessä. Raisa pysyi hyvin paikalla, otti kapulan hyvin suuhunsa, mutta jäi hieman seisomaan kapula suussa ennen luoksetuloa, kun ekan harjoituksen aikana kaksi corgia sattui juuri tulemaan kotoaan haukkuen kentän ohi.

Kaikenkaikkiaan onnistuneet treenit, vaikka noudossa onkin vielä hieman tekemistä. Ensi viikolla alkaakin Hyypiän Hannan springereille pitämä TOKO-kurssi, joten päästään taas ohjattuihin treeneihin. Sen kurssin loppuessa alkaakin Riitan viikottaiset treenit. Eli saadaan nauttia ohjatuista harjoituksista aina kesäkuun alkuun saakka.