Pennut syntyivät eilen

Raisa yllätti viikonloppuna toden teolla. Normaalisti synnyttävän nartun lämmöt laskevat selvästi edellisenä päivänä, mutta Raisan lämpöjen lauantaiaamusta (klo 7 37,2 C ja klo 11 36,9 C) laskettua ne nousivat taas lähes normaalilukemiin (37,4 C) iltapäivää kohti ja ajettelin ettei meillä vielä synnytelläkään. Oletin mitanneeni väärin tuon erittäin alhaisen lämpötilan. Ehkä mittari olikin osunut suolessa kakkaan? Illalla Raisa aavistuksen läähätteli, mutta oli muuten hyvin rauhallinen. Nukuin yönkin itse makoisasti ja sunnuntaina aamulla Raisu herätti minut seitsemältä. Pissalenkiltä palatessamme siltä tulikin jo sikiövedet pihamaalle ja synnytys oli siis käynnissä. Nopeasta meininkiä siis. Viisi pentua syntyi nopeasti ja helposti yhteentoista mennessä.

Raisan supistukset alkoivat 7.56 ja ensimmäinen pentu "Esikoinen" (myöhemmin Essi eli J. Enttententten) näki päivänvalon klo 8.28. Tyttönen painoi 320 grammaa ja sillä oli takakannukset. Essi syntyi pää edellä. Raisa putsasi itse pennun kalvoistaan, katkaisi napanuoran ja alkoi imettää ensimmäistä pentuaan.

Seuraava pentu eli "Pallotyttö" (myöhemmin Lotte eli J. Elin Kelin Klot) syntyi 9.59 myös pää menosuuntaan eli ulospäin ja painoi 370 g. Lotten mukana tuli myös istukka ulos ja Raisa sen saikin syödä.

Kolmantena päivänvalon taas pää edellä näki ensimmäinen poika, hyvin tumma väritykseltään ja tylsästi se oli pentulaatikkonimeltään "Tumma poika" (myöhemmin Dante eli J. Even-Stevens). Dantelle oli kerääntynyt painoa 350 g ja syntymäaika oli 10.17.

Neljäs tulokas oli "Pisama" (myöhemmin Tara eli J. Enni-Menni), sekin tuli maailmaan pää edellä heti veljensä perään eli klo 10.23. Kummankin näiden pennun mukana tuli istukka (Raisa sai taas syödä ne). Taralla painoa oli 320 g ja takajaloista löytyivät myös kannukset.

Ei mennyt kauaakaan kun neljäs tyttö ilmoitti tulostaan ja muutaman supistuksen voimin tuli maailmaan taas pää edellä. Tämä neiti eli "naamiotyttö" (myöhemmin pipsa eli jangas Easy-Peasy) painoi myös 320 g ja syntyi 10.50.

Porukasta löytyi siis neljä narttua ja yksi varsin ruskeavoittoinen uros. Muutaman tunnin Raisa otti ihan rennosti ja hoiteli pesuettaan. Onkin ihan tavallista, että ensimmäisen kohdun sarven tyhjennyttyä tulee pidempi tauko, etenkin jos pentue on suuri. Raisasta tunsi ongelmitta, että pentuja on vielä useita sisällä. Arja saapui "kahville" (tarjoilut olivat hieman heikkoja) seuraa pitämään, mutta vielä kolmenkaan aikaan ei seuraavaa pentua kuulunut, vaikka Raisalla oli noin kahdesta asti koko iltapäivän voimakkaita supistuksia. Soitin taas Marjukalle, joka neuvoi meitä lähtemään juoksulenkille ja niin tehtiinkin. Supistuksista huolimatta pentu ei vaan saapunut. Onneksi Arja oli paikalla ja niin jo syntyneet pennuut pakattiin lämpöpullojen ja pyyhkeiden väliin koriin ja Raisa Arjan auton takakonttiin. Kuudelta illalla jouduimme siis lähtemään eläinlääkäriin Herttaan. Siellä eläinlääkäri tutki Raisan hetimiten, se oli jo aivan puhki eikä oksitosiinikaan saanut enää supistuksia selkeästi kovenemaan, niin kauan tyttö oli ponnistanut. Käsinkään pentua ei saatu ulos, niin kummallisessa asennossa se oli.

Raisa siis keisarinleikattiin, koska pieni ja siinä vaiheessa heikko pentu oli väärässä asennossa (pää taaksepäin) ja tukki ulostulon muiltakin. Pentuja oli vielä neljä kohdussa: kolme narttua ("Hidas Hämäläinen eli Wilma aka J. Ees-Taas, "Vauhtiraita" tuleva Ella eli J. Elli-Velli ja "Laikku" eli Hani J. Eye-Popper) ja yksi uros ("Pallopoika" eli Sakke J. Eager-Beaver). Wilmaa jouduttiin elvyttämään, niin kauna se oli ollut ilman kalvoja synnytysteissä, sen tarttuminen nisään oli alussa myös heikkoa. Muut olivat pirteitä ja reippaita alusta asti ja imivät heti kuin vanhat tekijät. Raisa tuotiin viereemme tutkimuspöydämme vielä nukkuvana ja pentuja laitettiin jo sen nisille. Heti herättyään Raisa jatkoi kotona alkanutta hoivaamistaan. Eläinlääkärikin nauroi, että oli hyvä, kun ensimmäiset pennut olivat syntyneet kotona, niin Raisa tiesi heti mitä tehdä saatuaan pennut taas lähelleen.

Tientukkina ollut narttupentu, joka sai lempinimen "Hidas Hämäläinen" on vielä muita pienempi ja heikompi, joten sitä saa seurata tarkkaan lähiaikoina. Kyllä siitäkin pienestä sentään ääntä lähtee: mokoma herätti minut huudollaan neljän aikaan aamulla, kun isommat sisarukset olivat pikkusiskon työntäneet pois nisältä varsin törkeästi kokoaan hyväksi käyttäen. Raisa keisarinleikattiin Hertassa ja hoito oli tosi hyvää, se pääsi lähes samantien leikkauspöydälle, kun selvisi, että pentu on niin hassussa asennossa, ettei se pääse millään itsekseen ulos kohdusta.

Iltamyöhällä pääsimme kotiin ja Raisa on hoitanut hienosti pesuettaan. Pentuja syntyi kaikkiaan yhdeksän (!), joista kaksi urosta ja seitsemän narttua (mukaanlukien tuo pieni Hidas Hämäläinen, jonka kohtalo selvinnee lähipäivinä). Tuntuu, että joka lihasta särkee ja väsyttää eilisen jäljiltä. Voin vaan kuvitella, millainen Rassukalla onkaan. Se on onneksi osoittautunut loistavaksi äidiksi, joka hoitaa ja imettää pentujaan tunnollisesti.

Terkkuja vaan Outille, joka oli ihan oikeassa, että iso katras noita syntyy ;) Mielestäni Raisa ei ollut kooltaan äitiään isompi ja ajattelin, että tuskin kuutta enempää tulisi. Raisan pennut ovat hieman pienempiä kooltaan ja ne painoivatkin 320-370 g per nöpönenä. Tosin nuo keisarinleikatut selviytyivät ekasta punnituksesta kuin koirat veräjästä. Hämäläisen punnitsin illa ja oli silläkin iltatissittelyjen jälkeen painoa kertynyt kuitenkin 220 grammaa.

Raisa on nyt 10 päivää antibioottikuurilla, tikit toivottavasti paranevat itsestään ja ruokaa se saa niin paljon, kuin vaan ikinä jaksaa syödä. Maitoa näyttää onneksi tulevan tosi reippaasti. On se vaan edelleen aika Super-Raisa :) Synnytyksen ja leikkauksen toinen selvitti esimerkillisesti eikä neiti ole onneksi kipuherkkä.

Pojille on kodit valmiina odottamassa, mutta tyttöjen (kaikkia) koteja en ole vielä päättänyt, koska en olisi ikinä uskonut niitä syntyvän noin montaa. Naistenpäivän kunniaksi Raisa näköjään päättikin pyöräyttää maailmaan seitsemän siskosta :) Nyt kun tyttöjä syntyi noin paljon, taidan sijoittaa peräti kolme niistä. Haluaisin kuitenkin aikanaan jatkoa näistä tytöistä, kun isäpappakin on varsin hurmaava uros, joka on pitkälti eri sukua kuin suomalaiset walesit.

Tässä vielä viimeiset tiineyskuvat Riesasen mahasta:

61. vrk astutuksesta. Maha on poksahtamassa.


Raisa sunnuntaiaamuna ensimmäisen pennun syntymää odotellessa.

Laskettu aika lähestyy

Tänään on jo 60. vrk eli 8,5 viikkoa Raisan astutuksesta. Niin se aika vaan kuluu nopeaan. Laskettu aika olisi siis sunnuntaina, mutta ainakaan tässä vaiheessa ei ole vielä nähtävissä mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta. Tokihan maha on jo hieman pudonnut ja kyljet ovat kuopalla, mutta ruoka maistuu yhä edelleen. Nykyisin peräti kolme kertaa päivässä. Maistuis Katillekin, mutta kun ei anneta ;) Lämpöjäkin olen mittaillut aamuin illoin ja ne ovat yleensä vaihdelleet 37,5 ja 38,2 välillä, eilen aamulla käväisivät tosin 37,3 asteessa noustakseen taas illaksi. Vyötärönympärystä on kerääntynyt noin 77 cm, kun normaalisti se lienee vain 45-50 cm. Lenkit maistuvat ja maha on sen verran maltillisen kokoinen, että Raisa nauttii edellen ulkoilusta. Mahassa tuntuu edelleen kova meno, vaikken kyljistä pystykään pentujen painia erottamaan.

Tässä taas muutama kuva tältä päivältä.








Seistessä tytön tyllerö pystyy edelleen lähestulkoon piilottamaan mahansa, ainakin sivusta katsottuna.

Remu epävirallisessa TOKOssa

Remu ja Kaisa jatkoivat viikkoaan aktiiviseen malliin ja kävivät epävirallisessa TOKO-kokeessa alokasluokassa. Remu pysyi hienosti paikallaan koko 2 minuuttia, joten nyt lienee suurin este ykköstuloksille voitettu ;) Pisteitä oli kertynyt 146 kipaletta, kun liikkeestä seisomisessa oli vilahdettu kääpiösnautserityttöä moikkaamaan. Eikä kuulemma turhan paljon treenaus ole painanut viime aikoina. Tästä on taas hyvä jatkaa virallisiin kisoihin keväällä :)

Raisa elelee Tyyris Tyllerönä yhä edelleen. Huomenna tulee 8 tiineysviikkoa täyteen, joten odotusaika lähenee loppuaan. Raisun maha on varsin huomattava, muttei mielestäni yhtä valtava kuin äidillään aikanaan. Tuskin siis ihan mahdotonta väentungosta tänne odotetaan kuitenkaan. Tänä aamuna aloitin myös lämmön mittaamisen ja 37,5 C tuo mittari näytti.

Remu tuli agilityn mölli-luokassa toiseksi :)

Remu aka Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen uskaltautuivat viimein agilitykisoihin, tosin tällä kertaa vielä mölli-luokkaan. Ja Remuhan meni hienosti saaden 10 vp, aikaa 14 esteen rataa kului vaivaiset 24,79 sekuntia. Tämä tulos riitti luokan toiseen sijaan :D Onnea olkoon hienosta debyytistä, eikun vaan toukokuussa niihin virallisiin kisoihin hyvällä mielellä.

Koitetaan taas saada agirotuunkin joukkue D-jengistä. Agirotuhan järjestetään 3-5.7 Nastolassa, Lahden kupeessa. Ainakin Raisa ja Remu olis jo lähdössä skaboihin. Josko Tarmo ja Sinttu lähtis matkaan perinteitä kunnioittaen ja kenties Reetta innostuisi Paavon kanssa, niin saatais Elvis ja Tico varalle... Kasvattajatäti voi ainakin haaveilla ;) Oikeastaan me saatais varmaan vanhemmista Jangaseista oma joukkueensa, kun Elvis, Täplä ja Eppu on ihan hakoja ja Milla sekä Hemulikin osaa jo hienosti. Annalle vaan olis tietty pitkä matka Oulusta ;)

Springeripäivien ilmoittautuminenkin on alkanut ja näillä tiedoin ainakin Kaisa & remu, minä & Raisa, Janni & Eppu ja Reetta ja Sipi poikien Elviksen ja Paavon kanssa ovat tulossa. Josko vielä muutamalla koirakolla saataisiin joukkoa lisättyä. Annaa ja Millaa olisi kiva taas nähdä viime leirin tapaan :) Eikä nyt olisi paha matka leirille Liisa ja Aksullakaan, ja pääsisi poika taippariinkin viimein.

Tiineyspäiväkirja jatkuu- enää runsas viikko jäljellä

Raisan tiineysaika lähenee loppuaan, tänään on jo 53. tiineysvuorokausi. Eli nyt on jo 7 1/2 viikkoa kulunut astutuksesta. Mitäs viimeisen viikon aikana on tapahtunut: Raisan masu levisi kerralla hurjasti kun se hieman "putosi" vatsaontelosta. Sen jälkeen ruokahalukin hiukan parani. Maha on kuitenkin vielä aikas tiiviisti ylhäällä eikä roiku vielä polvissa.

Pentunappulat maittaa ja kotiruoka vielä paremmin. Harvoin Riesa kyllä ihan koko annosta pistelee poskeensa. C-vitamiiniakin sain hankittua ruoan lisäksi. Axiluria Raisa söi viikon verran.

Pentujen liikkeitä on pariin kertaan tuntunut jo selvänä vellomisena, kun joku tyyppi on kohdussa tanssahdellut. Nisien ympäriltä on karvat lähtenyt ja nisien koko on selvästi kasvanut. Metsälenkeillä mennään yhä edelleen vauhdilla, mutta Raisa ei ihan vielä ymmärrä kokoaan leveyssuunnassa vaan ohi juostessaan törmäilee jalkoihini.

Huomenna aloitan lämpöjen mittaamisen. Ruumiin lämpöä mitataan siitä syystä, että lämmön laskiessa on tiedetään synnytyksen alkavan pikapuoliin. Nyt aluksi saa Raisan opetettua lämmön mittaamiseen ja itselle vähän tietoa sen peruslämmöistä. Tätä ennen kun ei ole neidiltä lämpöä mitattu - ei ole ollut tarvetta. Eilen kasattiin jo pentulaatikko ja teipattiin muovimatto työhuoneen/koirahuoneen lattiaan.

Alla olevassa kuvassa Raisa on 50. tiineysvuorokaudella:

Seuraavat kuvat on otettu tänään, kun astutuksesta on kulut 53 vuorokautta.





Näin myös Ticoa ja Saria agilitytreeneissä. Ticolla on ollut treenitaukoa, joten kyllä sillä olikin intoa. Hyvin neitokainen kuitenkin malttoi pysyä paikallakin harjoitusten alussa, vaikka vinkua tarttikin säälittävästi, kun ei heti päässyt suorittamaan... Harjoiteltiin Kaisan ohjeiden mukaan hyppytekniikkaa sekä kontakteja ja keppejä. Ticolla on mieletön vauhti ja sitä on ihana katsella treeneissä :)

Remun agilitytreeneissä ja tiineyspäiväkirjaa

Eilen pääsin seuraamaan Kaisan ja Remun agilitytreenejä ja Remu on kyllä tosi pätevä tapaus. Sillä on aivan mieletön into, tekemisen meininki, vauhti ja halu tehdä parhaansa. Se lukee tosi tarkasti ohjausta, joten pienikin myöhästyminen ohjauksessa saa aikaa ylimääräisiä kiemuroita. Jos Raisa on hyvä, olen edelleen sitä mieltä, että Remusta tulee vielä parempi. Se on sen verran isompi ja vauhdikkaampi, että se suorastaan liitää esteiden yli.

Remun kanssa on tänä talvi käyty hyppytekniikkatreeniessä ja siihen täytyy kevään tullen alkaa Raisunkin kanssa panostaa. Ensimmäinen hyppyharjoitus tehtiin ihan 25 cm rimoilla. Viisi estettä laitettiin jonoon, niin että niiden väliin jäi kuusi jalanmittaa ja koiran tulee suorittaa hypyt ottaen vain yhden ponnistusloikan kussakin välissä. Lisäksi Kaisa selitti, että samalla pitäisi seurata koiran hyppytekniikkaa katsoen kuinka tasaisena se pitää selkäänsä ja missä asennossa pää on ja kuinka keskelle hyppyjä koira laskeutuu vauhtia ponnaamaan. Paljon on vielä minulla oppimista asiasta, mutta tiedetään nyt ainakin mistä lähteä liikkeelle kevään tullen. Remu ja Kaisa toivottavasti korkkaavat viimein kisauransa touko-kesäkuussa muuttotouhusta selvittyään.

Maananataina Oreniuksen perhe Pirkkalasta kävi koiria moikkaamassa, heille menee todennäköisesti Riasun narttupentu sijoitukseen (olettaen että tyttösiä syntyy). Perhe oli tosi mukava ja heillä on ennestään ollut parikin walesilaista, joten rotu on sikäli tuttu.

Jatketaanpa sitten Raisan tiineyspäiväkirjalla. Tänään on jo 46. vuorokausi astutuksesta. Eli enää pari viikkoa synnytykseen, laskettu aika olisi kahden viikon päästä sunnuntaina. Toki pennut voivat syntyä jo kahden viikon päästä tai vasta kolmen viikon kuluttua.

Aika on kulunut tosi nopeasti. Tiistaina Raisa pääsi vaakaan ja painoa oli 22,1 kg, kun astutettaessa se painoi 19 kiloa. Hieman on siis painoa tullut lisää. Pentujen pienen pieniä liikkeitä olen kuvitellut tuntevani, ne ovat tosin vielä sellaista perhosen siipien havinaa. Nämä "liikkeet" ovat ihan toista kuin loppuaikojen potkut ja muljahdukset, jotka jo yleensä näkyvätkin kyljistä.

Aloitimme pari päivää sitten myös matokuurin, jota jatketaan vielä ensi viikollekin. Axiluria saa Raisa pistää poskeensa oikein ahkerasti. Ainoa ongelma on se, että ostettuani lääketta rakeina, täytyy se sekoittaa ruoan joukkoon. Normaalisti Riesa syö kaiken hyvällä ruokahalulla, mutta nykyään sille ei oikein sapuska maittaisi. Taitaa nuo pikkusikiöt jo inhasti muljahdella mahassa ja vaatia tilaa mahalaukulta. Nyt on hankittu penturuokaa Raisalle. Ostin ensimmäisen säkin Eukanuban All Bredds Puppy & Junior-ruokaa. Edellisten pentueiden tapaan alan ruokkia Raisaa ja pentuja puoliksi tuolla ruoalla, puoliksi yrjölänpuurolla liha, kala, kananmuna, öljy ja piimä höystein.

Lenkilläkin on viimein tapahtunut rauhoittumista, Miss Mahakas kyllä edelleen laukkailee toisinaan, mutta nykyään se on enemmän sellaista koottua laukkaa tai yleensä vaan reipasta ravia. Viimeisen viikon aikana tuntuu, ettei Raisan maha ole kasvanut juurikaan, vaikka juuri tässä vaiheessa sikiöiden kasvu pitäisi olla kiivaimmillaan. Tiedä häntä.

Tämä alkuviikko onkin vietetty Tampereella hiihtolomailemassa. Ihanan pitkistä lenkeistä järven jäällä on saanut nauttia täysin siemauksin. Niinpä tarjolla on kauniita talvisia kuvia, mutta aloitetaanpa ensiksi mahakuvalla sisätiloista (tässä vuorokausia takana 45):





Torstaina lenkkeilemässä järven jäällä, 46. tiineysvuorokausi.

Lisää luentoja ja tiineyspäiväkirjaa

Viime viikonloppu kuluikin KoiraExpossa ja sielläkin sain kuulla varsin mielenkiintoisia luentoja JTOsta (kyllä meillä on hyvin tehty, vaikka itse sanonkin ;), jalostustoimikunnista ja pentuvälityksestä, luonteista ja luonteen testaamisesta, OmaKoirasta ja kokeiden ja kilpailujen järjestämisestä. Paljon tuli taas mielenkiintoista asiaa ja hotelli Linnean ruoat olivat taivaallisia. Sitä aina sanotaan, että sellainen koira kuin emäntäkin, ja me taidetaan olla kyllä koko porukka aika persoja hyvälle sapuskalle :)

Jatketaanpas sitten Raisan masu-asukeiden kuulumisilla. Tänään ekasta astutuksesta tulee 39 vuorokautta ja Raisasta on tullut ylhäältä päin katsottaessa aikamoinen päärynä. ulkona neitokainen juokse kyllä edelleen täyttä laukkaa, joten vauhti ei ole vielä hiipunut mihinkään. En omista vaakaa, joten painosta ei ole tietoa muuta kuin se, etti Raisua enää ilokseen nostele. Nisät ovat jo aika isot ja vyötärön ympärys on kasvanut selkeästi. Tässä vielä muutamia kuvia tältä päivältä:








Näin siis elellään 5,5 viikkoa (39 vrk) astutuksen jälkeen. Masu on selvästi kasvanut. Vielä runsas kolme viikkoa jäljellä, joten saapi nähdä millaisiin mittoihin tyttönen leviääkään...

Mielenkiintoisia luentoja ja tiineyspäiväkirjaa

Viime viikonloppuna järjestettiin Springerspanielit ry:n luentopäivät ja siellä pääsimme kuulemaan todella mielenkiintoisia luentoja. Launataina ell Nina Menna aloitti kertomalla atopiasta, allergiasta ja koirien aggressiivisuudesta. Ainakin minulle tuli paljon uutta tietoa ja yllättäen luento venyi aina ruokatunnille saakka, koska juttuahan riitti. Waleseilla terveyskyselyn mukaan noin 10 % oli allergiaa/atopiaa, ja ainakin oma suhtautumiseni vaivoihin muuttui entistä vakavammaksi nyt luennon myötä. Vakavina muotoina nuo tuntuvat olevan erittäin hankalasti hoidettavissa ja tuskallisia koiralla, ja lisäksi varsin selkeästi periytyviä. Iltapäivällä Ville Vasunta kertoi metsätyksestä ja näytti metsästysvideoita. Vuosikokouksessa sain vastaanottaa "aloittelevan walesikasvattajan"- kiertopalkinnon, mikä oli tietysti hienoa. Kolmen pentueen jälkeen olen todellakin vielä aloitteleva, mutta onneksi alku on ollut lupaava :) Kiitos siis itse kullekin kasvattinomistajalle taas kerran :D

Sunnuntaina Hannes Lohi luennoi koirien geenitutkimuksesta ja sitäkin seurasimme melkein henkeä pidättäen. Mitä mahdollisuuksia geenitutkimus avaakaan. Nyt pitäisi vaan saada lisää koiria antamaan DNA-näytteitä. Omista kasvateistani yhdeksästä näyte on otettu ja toivottavasti lopuistakin saadaan otettua näytteet vuoden aikana. Iltapäivällä Heljä Marjamäki kertoi vielä MH-luonnekuvauksen käytöstä jalostuksen apuna.

Oma koiramainen elämäni rajoittuukin tällä hetkellä lähinnä yhdistystoimintaan, luentojen kuunteluun ja koirien kanssa lenkkeilyyn. Raisa kun vaikuttaa hyvinkin olevan tiineenä. Niinpä tästä päivityksestä tuleekin sitten tiineyspäiväkirja ;)

Raisahan astutettiin 4.1 ja 5.1, joten ensimmäisesti astutuksesta on kulunut nyt 32 vrk ja nyt voi kyllä sanoa Raisun olevan tiineenä, vaikkei ultrassa olla käytykään. Toivottavasti kaikki vaan menee hyvin loppuun asti, ettei pentuja mene kesken tai synny kuolleena.

Neitokainen on ollut koko ajan oma pirteä itsensä, tosin ruokahalu tuntuu jopa kasvaneen. Katilla oli aikanaan pahoinvointia ekoina tiineysviikkoina, mutta pois se Raisasta: se tyttö on elämänsä kunnossa ja meinaa varastaa mummonsakin ruoan. Astutuksen aikaan Raisalla oli painoa 19 kg.

20 vrk (24.1) astutuksesta oli nähtävissä, että nisät alkoivat punertua ja painoa oli tuolloin 20 kg. Eli kilo oli tullut lisää (ruokin neitokaista aiempaa tukevammin, joten oliskohan vähän lihonutkin?).

23 vrk (27.1) maha alkoi olla pinkeä ja neiti vuoti aavistuksen lasista nestettä, muiden koirien mielestä Raisuli tuoksu erikoisen hehkeältä. Maha on kuvissakin vielä varsin huomaamaton.

Tässä muutama kuva 25 vrk (29.1) astutuksesta:







Viimeisen viikon kuluessa Raisan maha on ihan oikeasti alkanut kasvaa, vaikka vauhtia on entiseen malliin edelleen. Ensi sunnuntaina tulee kuluneeksi 5 viikkoa astutuksesta, joten odotusaikaa on suunnilleen puolet jäljellä.

Tässä Raisa makoilemassa tänään otetussa kuvassa:



Maha melkein hukkuu seisoessa edelleen, ensin ennen astutusta otettu kuva ja sitten tänään napsaistu otos:


Ennen ja...


4,5 viikkoa jälkeen astutuksen.

Pete Huotarin agilitytreeneissä

Päästiin tänä aamuna Huotarin Peten agilitytreeneihin, vaikka olinkin ajatellut, että Raisa saa aloittaa heti tammikuussa mammalomansa. En kuitenkaan malttanut jäädä näistä treeneistä pois, kun kerran oli mahdollisuus osallistua. Eivätkä treenit tuottaneet koulutuksen puolesta pettymystä, vaikka treeniaika jäikin hyvin pieneksi kiitos myöhästyneiden avainten...

Itse olin runsaan kuukauden tauon jälkeen ihan sekaisin, mutta Raisa teki hyvin töitä. Keskimäärin siis räpellystä.
Pitäisi muistaa, että:
- napa osoittaa menosuuntaan
- koira pitää koko ajan pitää mukavuusalueella eli ohjaajan sivulla käden osoittaessa järkevästi seuraavaa estettä (ei liiotellusti eteen, vaan koiralle huomioitavasti)
- ei ole tärkeintä liikkua nopeasti, vaan oikea-aikaisesti ja oikeaan suuntaan
- Osan tässä-käskyistä voi jättää pois ja jatkaa seuraavan esteen nimellä, muuten Raisa-parka ei tiedä, minne mennään seuraavaksi
- Alussa heti liikkeelle ja tiukoissa kurveissa heti katsekontakti koiraan tai siihen paikkaan, jossa sen tulisi kääntyä => Raisa kääntyy hyvin, kunhan sille kerrotaan mihin ollaan kääntymässä
- Edelleenkään ei saa koskaan jättää koiraa selän taakse, periaatteessa niin helppoa, käytännössä niin vaikeata
- Täytyy ottaa Raisan kanssa ohjelmistoon esteiden nimi-harjoittelua entistä enemmän. Laittaa esteitä tyrkylle ja sitten esteen nimen kuultuaan se saa suorittaa oikean ilman muuta ohjausta. Hiljalleen tietysti siirrytään aina hankalimpiin treeneihin. Eli seison vaan itse paikalla ja kuiskaan esteen nimen. Uskoisin, että Raisa tykkää tuon(kin)laisesta harjoittelusta.

Raisa oli kepeillä hiukan ulalla, niitä tarttis taas palautella mieleen (tai ainakin heti mammalomailun jälkeen, jos tähän väliin tulee mammaloma). Oma ohjaus oli ihan hukassa ja unohdin jopa radan moneen kertaan - voiko muutamassa viikossa taantua lakeiskurssilaisen tasolle?!

Kaikesta sössimisestä huolimatta meillä oli kivat treenit ja Raisalla oli vauhti päällä. Juuri se vauhti vähän askarruttaa, Raisu kun ei voi yleensä tehdä mitään vähän sinnepäin, vaan se tehdään täysillä tai ei lainkaan ;) Kati-rosmo taas kunnostautui ryöstöpuuhissaan ja varasti aamulla Raisalle varaamani lihapullat pöydällä olevasta pussista. Ja kyllä harrrmitti taas. Saamarin sikaporsas. Nyt se taas nukkuu ihan viattoman näköisenä sohvalla.

TOKOn suhteen pitäis taas reipastua, sekin on ihan jäänyt viime kuukauden aikana. Tänään vähän seurailtiin treeneien alkua odotellessa ja se oli Raisun mielestä hirmuisen hauskaa. Josko saatais ruutu kuntoon ennen varsinaista mammalomaa.

Ihanaa, että ulkona on pakkasta eikä koirat kanna sisälle kuraa :)

Riiuureissulla Ruotsissa ja Remun lonkkakuvat

Nyt on D-pentueen viimeinenkin saanut viralliset lonkkakuvaustulokset, kun Remu (Jangas Direct Action) sai Kennelliiton mukaan A-lonkat. Eli pentueella on nyt 5x A-lonkat, 1x A/B ja 1x B-lonkat. Ei hullummin.

Raisan juoksu alkoi joululomani alkaessa ja iloitsin ehtiväni sen kanssa Ruotsiin loman aikana. Sulhaseksi kun oli jo vuosi sitten valittu Ruotsin Taalaanmaaalla asuva Pooh eli Gravelfarms Famouse Grouse. Juoksu edistyi ja Harry-vaari kävi niin kuumana, että se pääsi tätini siipien suojiin. Viime viikolla kävimme progessa maanantaina (juoksun 9. päivä) ja keskiviikkona (11. päivä), mutta progestroni-tasot eivät vaan olleet kohonneet mihinkään, vaan laahasivat edelleen 0,3-0,4 paikkeilla. Täytin samaan syssyyn kolmekymmentä ja ajattelin, josko tämä elämä tästä jotenkin järkevöityisi, josko se täyspäisyyskin koittaisi, kun täysi-ikäisyys on sentään jo saavutettu aikapäiviä sitten. Mutta ei, kun ei. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi, eikä ne rupikonnatkaan yleensä prinsseiksi suutelemalla muutu. Sama meno jatkuu siis edelleen. Olin näet perjantaina matkalla eläinlääkäriin, kun pankkiautomaatilla rahaa nostaessani totesin, että pankkikortti on mennyt vanhaksi. Tuli ja leimaus, miten tässä nyt näin kävi?! Se siitä progesta, sen sijaan sain lähteä hattu kourassa pankkiin jonottamaan sinne yli vuosi sitten saapunutta Visa-korttia (ai miten niin pohjimmiltaan hidas hämäläinen). No, sain kortin mukaani, mutta tunnusluvustahan minulla ei tietenkään ole hajuakaan, kun olin itse Tampereella ja kaikennäköiset turhanpäiväiset lappuset lojuvat laatikossa Vantaalla. Onneksi pankista sain nostettua niin kotimaan kuin ulkomaankin valuuttaa.

Ei muuta kuin laivalippuja varaamaan, mutta valitettavasti kaikki joululomalaiset halusivat juuri kyseisenä viikonloppuna laivamatkalle, joten sain tyytyä menomatkaksi päivälaivaan lauantaina (tosin hytin kera) ja maananatian ja tiistain välisenä yönä olisi matkustettava ilman hyttiä takaisin. Lisäksi perjantai-aamuna minuun iski lentsu ja nenä vuosi kuin niagaran putous. Siskokaan ei luvannut lähteä mukaan näin houkuttelevalle matkalle, vaan yksin oli pakattava. Äiti totesi kuivakkaasti, ettei matkassa ole mitään järkeä, mutta tunsi kyllä tyttärensä sisun ja sen, että jos tarpeeksi haluaa, niin menee vaikka läpi harmaan kiven. Soitin siis Ruotsiin ja kerroin saapuvamme. Niin siis keskellä yötä ja viikonloppuna.

Lauantaiaamuna muutaman räkäisen tunnin yöunen virkistämänä lähdimme Raisun kanssa kohti Turkua pakkassäässä. Onneksi Raisa osoittautua taas kerran maailman helpoimmaksi matkatoveriksi ja käyttäytyi, kuin olisi joka viikko laivaillut menemään. Hytissä se nukkui kuin pieni porsas ja käyttäytyi käytävillä hyvin rauhallisesti ja asiallisesti. Ruotsiin saavuttiin paikallista aikaa klo 19 ja niin alkoi pitkä ajomatka kohti Malungaa ja Liman kylää. Matkaa oli 390 kilsaa ja aikaa siihen saatiin kulutettua talvisille, pimeillä ja vierailla teillä kuusi tuntia (kuulemma 4,5 tunnissa selviäsii). Perillä yhden maissa (edelleen paikallista aikaa) Jan tuli meitä vastaan ja ohjasi meidät yöpaikkaamme omakotitalon alakertaan. Siinä vaiheessa uni jo kutkutteli silmänurkkaa. Niin minulla kuin Rai Raillakin.

Sunnuntaina näin viimein Poohin ja sen sukulaiset. Pooh oli aivan ihastuttava herrasmies ja astuminen tapahtui nopeasti ja helposti. Ja Sörleillä viraillessani sain Poohista oman pikku plåsterin (laastarin), joka seurasi minua kuin hai laivaa. Samalla näin herran charmantisti harmaantuneen 14-vuotiaan Molle-isän ja lammasta muistuttavan (leikattu narttu pörrökarvassaan) Nova-emän sekä nuoren ja minuun hieman epäluuloisesti suhtautuneen Tilda-tyttären. Eritoten Pooh kyllä varasti sydämeni, se oli kertakaikkiaan hurmaava koira :)

Illalla minut kutsuttiin vielä heille illalliselle: tarjolla oli porter steak-hirveä, joka oli viedä kielen mennessään. Voiko joku ruoka ollakaan niin hyvää? Raisa jäi täksi ajaksi yksin majapaikkaamme. Takaisin tullessani kauhukseni huomasin oven olevan raollaan (Raisu ei ole koskaan osannut avata ovia, mutta kerta se on ensimmäinenkin), mutta Raisa oli onneksi sisällä ja tuli haukkuen vastaan olohuoneesta. Ulos lähtiessäni sitä pissattamaan se nosteli jalkojaan yli 20 asteen pakkasessa ja näytti varsin säälittävältä. Se ei ollut ilmeisesti nenäänsä pistänyt sen enempää ulos, kuin käydessään kakalla aivan ulko-oven edessä. Mutta kaikki ainekset katastrofiin olivat olleet kasassa, kun vilkkaasti liikenneöity tie kulki muutaman kymmenen metrin päästä...

Maanantaina Raisa pääsi vielä uusiksi Poohia tapaamaan ja se olikin nopea tapaaminen, kun pariskunta jo tunsi toisensa. Ja sen jälkeen lähdimme taas ajelemaan kohti Tukholmaa ehtiäksemme iltalaivaan, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin. Viimen kesän testinjohtajareissussa laivalle ehtimiseni olikin ihan tipalla, kun kurvasin satama-alueelle noin 10 minuttia ennen lähtöä, mutta pääsin vielä ihmeen kaupalla mukaan. Laivalle ei siis saanut enää hyttejä, joten siirryimme Raisun kanssa konferenssi-kannelle, johon pystytin Raisalle sen oman matalan majan ja heittäydyin itse makuupussiin lattianrajaan. Taisin olla niin säälittävä näky, että yksi poika pysötyi englanniksi kysymään, onko minulla kaikki hyvin. Kassi-Alma selvisi kuitenkin matkasta, vaikka nukkuminen olikin osittaista torkkumista.

Olihan taas matka, mutta tulipahan tutustuttua taas mukaviin ihmisiin, koettua monenlaista ja toivottavasti viiden viikon päästä reissun ansioista Raisasen maha alkaa pyöristyä. Jos kaikki menee hyvin, jälkikasvu näkee päivänvalon maaliskuun 8. päivän tienoilla.

Hyvän joulun toivotukset

Sillä aikaa kun kotisivut viettävät hiljaiseloa, niin täytynee laittaa tänne blogiin joulutoivotukset ja kiitokset menneestä vuodesta kaikille kasvatin omistajille.

Meidän vuosi on ollut wauhdikas ja todella tapahtumien täyteinen. Eritoten tämä koskee D-pentuetta, jolla on muutenkin varsin paljon ruutia kaikkeen touhuamiseen :)

Onnittelut vuoden tuloksista itse kullekin :)

B-pentueesta:

Jangas Blame the Dog "Eppu" palkittiin agilityssä Maxi-3 luokassa SM-0 tuloksella ohjaajansa Janni Krögerin kanssa
Jangas Beauty or Beast "Milla" osallistui MH-luonnekuvaukseen ja suoritti spanielien taipumuskokeen Hauholla eka kertaa osallistuessaan Anna Ollikaisen kanssa
Jangas Behaving Badly "Täplä" ja Amanda Nummelin aloittivat agilityuransa ja tuloksena hienosti eka nollatulos Maxi-1 luokasta sekä kaksi hienoa 5-tulosta ja sijoitus 2. Upeata!
Jangas Bending the Rules "Yanga" on edelleen toiminut Kaj Lundbergin hyvänä apulaisena kanalinnustuksessa.

C-pentueesta:

Jangas Cola For Elvis "Elvis" ja Reetta Huovinen ovat saaneet kaksi sijoitusnollaa agilityn Maxi-2 luokasta, pian se kolmosluokka kutsuu. Tsemppiä ensi vuodelle!
Jangas Cubic Butterfly "Hemuli" tuli kolmen pennun isäksi helmikuussa. Hemuli on Gingsengin, Gardenian ja Guineapepperin ylpeä isä.
Jangas Cordon Bleu "Aksu" osallistui taas vuosittaiseen näyttelyynsä saaden EH:n Karkussa.
Jangas Caledonian "Pyry" on ainoa kasvattini, josta en ole kuullut uutisia vuoden aikana.

D-pentueesta:

Jangas Direct Action "Remu" on ollut nimensä veroinen ja osallistunut monenlaisiin touhuihin emäntänsä Kaisa Majasen kanssa. Näyttelyistä on tullut SERT, CACIB ja kasa vara-SERTejä Suomesta sekä SERT, CACIB ja Berliinin voittaja -08 titteli Saksasta. MEJÄssä Remu palkittiin AVO1(48p)- ja AVO2-tuloksilla ja TOKOssakin ALO2-tuloksella. Lisäksi Remu osallistui MH-luonnekuvaukseen ollen tosi reipas tapaus. Remun lonkkakuvaustuloksia odotellaan vielä Kennelliitosta, mutta A:na ne sinne lähtivät. Agilitytuloksia herra saanee ensi vuoden alkupuolella ;) Uskomattoman hienoa osaamista...
Jangas Dirty Harry "Paavo" on saanut Karkusta SERTin ja läpäissyt taipumuskokeen vuoden aikana, lisäksi Paavo lonkkakuvattiin (tulos A) ja MH-luonnekuvattiin. Agilityssäkin Paavo on käynyt tosin vielä ilman virallisia tuloksia.
Jangas Da Vinci Code "Tarmo" ja Sinttu Immonen ovat olleet myös ilahduttavan aktiivisia. Tuloksia mm. MEJÄstä AVO2- ja AVO3-tulokset sekä suoritettu MH-luonnekuvaus sekä lonkat B ja silmät ok. Josko Sinttukin alkuvuonna uskaltaa Tarmon kanssa agilitykisoihin. Myös Tarmon kohdalla mainittakoon, että nimi on tainnut olla enne ;)
Jangas Dimples "Manteli" suoritti muiden tapaan MH-luonnekuvauksen ja lonkkakuvattiin A/B sekä selkämuutos ja silmät ok :)
Jangas Dirty Dancing "Tico" osallistui myös MH-luonnekuvaukseen sekä palkittiin agilityn Maxi-1 luokassa 5 vp:n tuloksella ja mölli-luokassa kahdella nollalla :)
Jangas Dolce Vita "Nuppu" MH-luonnekuvattiin, lonkkakuvattiin (A), silmätarkastettiin (ok) ja lisäksi Nuppunen sai näyttelystä ERI:n ja suoritti taipumuskokeen hyväksyttävästi.
Jangas Duck Soup "Raisa" on ahkeroinut lähinnä agilityn parissa saaden 10 nollatulosta, nousten ensin Maxi-2 ja sitten Maxi-3 luokkaan, josta on jo eka nolla ja Springereiden agilitymestari kiertopalkinto. Lisäksi Raisa oli Karkussa ROP, BIS-2 ja sai toisen SERTinsä. TOKosta tuloksina AVO1 ja VOI3. Myös Raisa MH-luonnekuvattiin.

Hurjan suurin kiitos kaikille treenikavereille, kasvatin omistajille, MH-talkoolaisille, koulutusohjaajille ja muille ystäville kuluneestä vuodesta ja erittäin hyvää ja rauhallista joulua!

Mekin lähdemme pikapuoliin Tampereelle joulunviettoon ja toivomme edes pientä lumisadetta sinne päästyämme :)

Raisa on hyvin täsmällinen tyttö ja aloittikin tänään juoksun. Uusi vuosi taidetaan siis aloittaa mielenkiintoisesti astutusreissun merkeissä Ruotsin maalla.

Elämää lumisessa maisemassa

Tänään taas satoi lunta, joten mikäs sen mukavampaa. Koirien kanssa on tullut lenkkeiltyä lähinnä metsän siimeksessä ja treenailut ovat jääneet. Odotan Raisan juoksun alkavan näinä päivinä, mutta odottavan aikahan on tunnetusti pitkä, joten saapa nähdä tuleeko se kovinkin myöhässä...

Viime viikonloppuna olin messarissa Springerspanielit ry:n ständillä esittelemässä rotua Laineen Leenan ja Hyypiän Hannan kanssa. Raisakin pääsi mukaan sunnuntaina ja päätti ottaa erittäin rauhallisesti, kun mitään kerran ei tapahtunut. Se nukkui suurimman osan ajasta jaloissani, mitä nyt välillä kävi ihmisten rapsuteltavana. Treeniryhmäläiset Sannan ja Niina nauroivat, ettei se taida Raisu ollakaan, kun on niin uninen ilmekin.

Maanantaina käytiin sentään Ojangossa agilitytreenien merkeissä, kun kummatkin tytöt pääsivät hieman treenaamaan (myös Kati sai suorittaa mini-esteitä) samalla kun mukava nuori pariskunta tuli tutustumaan rotuun ja eritoten Raisaan. Samalla tuli ulkoiltua useampi tunti ja koiruudet olivat taas tyytyväisiä elämäänsä. Raisalle täytyy taas hieman muistutella mieleen kontaktien oikeaoppista suorittamista, muuten se oli taas tuttuun tapaan vauhdikas ja kuuliainen. Uskomattominta oli, että se teki hienosti ja täysillä rataa myös ensi kertaa agilityä harjoittelevan ohjaajan kanssa :)Aika pätevä olento tuo Raisa-Riesa.

Remu lonkkakuvissa ja silmätarkastuksessa

Viimeinen D-pentueesta on lonkkakuvattu, kun Remu eli edelleen Jangas Direct Action kävi eilen lonkkakuvissa Tampereella. Lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:na, odotellaan vaan mitä virallinen tulos sanookaan aikanaan. Silmät olivat ok, joskin muutama pieni ripsi löytyi (distichiasis lievä).

Näyttää siltä, että koko D-pentueella tulee olemaan A/B-lonkat. Tähän mennessä A-lonkat on Raisalla, Ticolla, Nupulla ja Paavolla, A/B Mantelilla ja Tarmolla B. Taitaa siis ruokinta olla kohdallaan eli samalla linjalla pysytään myös Raisan toivottavasti alkuvuodesta syntyvän pentueen kanssa. Liikuntaa tämä porukka onkin vaatinut aina reippaasti...

Puolisisaruksista on vasta kaksi kuvattu, yhdellä A:t ja Vinkan virallisia tuloksia odotellaan vielä, vaikka hyvältä pikkusiskonkin kuvat näyttivät. On helpottavaa tietää, että ainoastaan Mantelilla oli selässä vikaa, muilla kaikki on kunnossa sen suhteen.

Täplälle 0-tulos agilityssa, Remulle vara-SERT :)

Vaikka oma lorvikatarrini koiratouhuja koskien jatkuu ja jonkinlainen väsyminen on hetkellisesti iskenyt, ovat onneksi kasvatin omistajat pirteitä ja aikaansaavia.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Täplä eli Jangas Behaving Badly ja Amanda Nummelin kisasivat agilityn Maxi-1 luokassa saavuttaen nollatuloksen ja toiselta radalta viimeinen rima tippui harmittavasti eli tuloksena 5 vp siitäkin. Uskomattoman hienoa osaamista :)

Samana päivänä näyttelyssä Remu Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen pokkasivat PU-4 sijoituksen ja vara-SERTin. Raisalle EH2. ja siitä saan syyttää pitkälti itseäni, koska esitin sen huolimattonmasti peppu pystyssä, itselle huulet ja kädet kylmästä sinisenä ;)

Ticolle 5 vp agilitykisoissa :)

Tico eli Jangas Dirty Dancing ja Sari Eklund kisasivat toista kertaa Maxi-1 luokassa 16.11 Helsingissä saaden hienosti tulokseksi 5 vp, josta Sari ei edes tiennyt, mistä virhe tuli ;) Onnea ekasta tuloksesta, loistavaa osaamista!

Jyväskylän näyttelyyn 22.11 oli ilmoitettu Raisa ja Remu. Remulle EH 1. ja Raisalle KÄY EH 2. Raisa päätti sitten temppuilla tuomarin tutkiessa ja kotona siskon ja tädin sitä tutkiessa seisottaessani se jatkoi samaa pelleilyä, tosin pienemmässä mittakaavassa. Johtuneeko sitten lähestyvästä juoksusta vai liittyykö johonkin muuhun, niin tiedä häntä.

Agilitytreenit jääkin tältä viikolta, kun kentällä on puoli metriä lunta. Täytyy sanoa, että tällä kertaa tauko harrastuksiin on tervetullut, kun viime viikot olen ahkeroinut kokeiden tarkastuksen ja numeroiden annon parissa. Alkaa oleen todella uupunut olo.

Remulle vara-SERT!!

Remu eli Jangas Direct Action osallistui toiseen käyttöluokan näyttelyynsä saaden tuloksen ERI1 PU-3 ja vara-SERT. Ei siis hullumpi menestys Lahden näyttelyssä, vaikka se viimeinen valionarvosta puuttuva serti jäikin saamatta. Tuomarina toimi Merja Ylhäinen.

Tässä vielä Remun arvostelu: "Kookas. Hyvät mittasuhteet ja tyyppi. Erinomainen luusto. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Riittävä eturinta. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Hyvä rintakehä. Erinomainen turkin laatu ja väri. Hyvät käpälät. Hyvä ylälinja. Liikkuu hieman ahtaasti takaa. Toivoisin pidemmät sivuliikkeet. Hyvä luonne."

Onneksi olkoon Kaisa ja Remu!

Itse vietin lauantain agilitytreeneissä Raisan kanssa ja mm. Saria ja Ticoa kouluttamassa. Sari ja Tico saivat muutaman upean radan vedettyä läpi, ja muutamassa oli vielä parantamisen varaa :) Sunnuntaina kutsui Springerspanielit ry:n syyskokous ja JTO:n läpikäyminen. Jalostuksen tavoiteohjelma on osittain kirjoittamani, joten olin sitä esittelemässä. Lisäksi minut valittiin 3-vuotiskaudeksi hallitukseen (6 vuotta jo takana) sekä MH-luonnekuvaus- ja jalostustoimikuntiin. On tässä taas työsarkaa, vaikka TOKO- ja agilitytoimikunta jäikin muihin osaaviin käsiin.

Osallistuessani tänään kokoukseen Raisa kisasi agilityn Maxi3-luokassa ohjaajanaan Meri Alku ja tuloksena 15 vp ja toiselta 5 vp. Raisa oli ollut ekalla radalla tavallista rauhallisempi, mikä on sille hyvin epätyypillistä. Kiitos Merille Raisun hoidosta, oli kiva tulla kotiin väsyneenä, kun Raisakin oli tyytyväinen ja lenkitetty :)

Raisasta springereiden agility-mestari

Tänään kisattiin Helsingissä Springerspanielit ry:n agilitymestaruudesta Purina Areenalla sateen tuiskiessa ulkona. Mukaan oli ilmoitettu peräti kuusi kasvattiani, joten meitä oli uskomattoman hieno porukka koolla :)

Maxi-1 luokan arvosteli Leena Rantamäki-Lahtinen ja ilmoittautuneita oli peräti 39, joista 13 springeriä. Täplä Jangas Behaving Badly oli Amanda Nummelinin kanssa eka kertaa kisaamassa ja he tekivät todella hienon ja nopean radan, vaikka yksi rima putosikin matkalla. Tuloksena siis 5 vp ja sijoitus 2.!! Tästä on hyvä jatkaa :)

Tico ja Sari kisasivat myös eka kertaa tehden ihan siistin radan, jossa pieni herpaannus matkalla aiheutti hylyn. Paavo ilmesesti keräsi kierroksia odotellessa ja painalsi vauhdilla eteenpäin kohti hylkyä.

Maxi-2:ssa Elvis Jangas Cola For Elvis ja Reetta Huovinen tekivät siistiä rataa, jossa alussa varastaminen ja koiran selän taakse jättäminen aiheuttivat kiellon ja toinen kielto tuli kepeiltä, joten tuloksena 10 vp ja korjaamisista hieman yliaikaa. Elvis on kuitenkin jo varsin varma ja kohtuullisen nopea menijä. Elvikseltä puuttuukin enää yksi sijoitusnolla, jotta he pääsisivät kolmosluokkaan.

Maxi-3 luokkaan osallistuivat Raisa ja Eppu. Raisalle Jangas Duck Soup lentokeinu ja yksi pudonnut rima, emäntä oli suuren osan radasta puoli sekuntia myöhässä ja Raisu pelasti monta kohtaa itse. Tuloksena siis 10 vp ja täpärästi springerimestaruuden voitto :)

Eppu ja Janni saivat hylyn Jannin ollessa muurilla myöhässä ja Eppu ehti kurvata jo seuraavalle hollilla olevalle esteelle.

Kiitos kivasta päivästä kaikille kasvatinomistajille, muille tutuille ja etenkin Niinalle, joka kuvasi kaikkien sprinkkujen kisaradat :) Oli kiva käydä porukalla pizzalla ja etenkin Mantelin ja Täplän sekä Paavon ja Elviksen näkeminen viikonloppuna oli huisin kivaa :) Manteli oli äärettömän söpö takissaan...

Lauantaina käytiin Reetan ja poikien kanssa treenaamassa ja he ovat todella hyviä, kunhan Reetta muistaa koko ajan käskyttää. Etenkin Paavosta tulee todella hieno menijä, mutta nyt vauhti aiheuttaa helposti virheitä ja hylkyjä matkalle. Jos Reetta on aavistuksen myöhässä, Paavo ehtii jo seuraavalle esteellä, vaikka se ei ainakaan kuuluisikaan ratasuunnitelmaan. Paavon tarttee vaan saada rengas, kepit ja putket hankalista kulmista kuntoon, niin hyvä tulee :) Elviksellä onkin jo varmuutta reippaasti.

Nupulle ERI 2. Hyvinkään näyttelyssä

Spanieliiton erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä walesit arvosteli Gareth Lawler, GB. Mukaan oli ilmoitettu Remu, Nuppu ja Kati, joka osalliistui aivan ilmaiseksi. Illalla vielä kisasimme Hyvinkäällä agilityssä, mutta päivä alkoi olla jo minulle niin pitkä, että saimme Raisan kanssa hylyn.

Nuppu eli Jangas Dolce Vita kuitenkin yllätti positiivisesti: neiti esiintyi kauniisti olemattomasta harjoittelusta huolimatta eikä karvaton selkäkään tuomaria haitannut. Tuloksena avoimen luokan toinen ja erinomainen. Arvostelu oli tosi hieno: "Super type of bitch. Lovely head and expression. Well angulated both ends. Compact with lovely depth. In spite of the damage on her back, she is in full coat. Moved with style and enthusiasm."



Nupun astuttamista ajatellen näyttelytulokset olivat tässä, mutta ehkä se vielä pääse näyttelyyn selästään huolimatta...

Remu oli urosten käyttöluokan 4. saaden EH:n ja Kati-mummo oli vetaraanien 3. EH:lla. Tässä vielä Katin arvostelu: "Pleasing type. Feminine with kind eye. Deep compact body. Pleasing outline. Enjoying a day out. Moved well." Kati päätti könköttää arvostelussa takapuoli pystyssä keinuhevosena, enkä ymmärtänyt heti kaivaa nameja esille ;)

Valitettavasti kotisivujen päivitys on hieman tauolla (hahaa, hukkasin salasanat taas kerran), joten uutiset löytyy vaan täältä blogista hetken aikaa.

Elvis ja Paavo olivat olleet Kuopiossa agilitykisoissa. Ihan kivat radat, mutta Paavolle taas hyllyt ja Elvikselle 10 vp ja hylly.



Tähän loppuun vielä muutaman viikon takainen kuva Hemulin (Jangas Cubic Butterfly) pojasta Nemosta (virallisesti Ginseng), jolla on ikää kuvassa 7 kuukautta. Olli ja Anu kävivät Nemon kanssa trimmissä ja kylässä pari viikkoa sitten ja kyseessä onkin tosi mainio nuori walesipoika :)

D-pentueelle 2-vuotis onnittelut!

Uskokaa tai älkää, mutta kaksi vuotta on hujahtanut ihan siivillä. Vastahan Täplä pyöräytti maailmaan seitsemän pennun pentueen, josta ilokseni sain valita oman riiviöni peräti neljän nartun joukosta. Muut pennut menivät aivan mielettömän mukavien ja aktiivisten ihmisten hoiviin ja vaikka eron hetki luovutusiässä oli haikea ei ole tarvinnut kertaakaan miettiä, olinko tehnyt oikeat päätökset pentujen kodeiksi :) Vauhtia ja tekemisen meininkiä itse jokaisessa naperossa on pienen kylän verran, mutta onneksi halu olla ohjaajalle mieliksi ja leikkisyys tekevät niistä helppoja koulutettavia.

Tuntuu uskomattomalta, miten paljon kahden vuoden aikana naperoiden elämässä onkaan tapahtunut. Kaikki ovat osallistuneet MH-luonnekuvaukseen ja taipumuskokeeseen selvittäen ne hienoin paperein. Luonnetta Veikan Vaikeissa kyllä löytyy ;)

Kaikesta kohelluksesta huolimatta tuntuu lähes uskomattomalta, etteivät riiviöt ole sen pahemmin sairastelleet. Lonkkakuvauksissa ja silmätarkastuksissa kuudella kuvatulla ja viidellä silmätutkitulla oli A/B-lonkat ja terveet silmät. Mantelilla on tosin selkämuutos, mutta tällä hetkellä tyttönen elelee silti vilkasta elämää Turussa äitimuorinsa kanssa.

Näyttelyissä Remu on saavuttanut kaksi SERTiä ja kaksi CACIBia, Raisalla on kaksi SERTiä ja päänäyttelyn ROP-voitto ja Paavollakin SERT ja päänäyttelyn PU2-sijoitus. Lisäksi Raisa on kisannut agilityssa ahkerasti päässen kolmosluokkaan ja saanut sieltä ekan nollan. Paavokin on aloitellut agilityuraa, vaikka tuloksena on vielä kasa hyllyjä. Myös Tarmo, Tico ja Remu alkanevat pian kisaamaan agiliidossa. Remu ja Tarmo ovat jo loistaneet MEJÄssä saaden mm. AVO1- ja AVO2-tulokset. TOKOssakin Raisa on palkittu VOI3-palkinnolla ja Remu ALO2-tuloksella. Ja osallistuivathan Veikan Vaikeet kesällä agilrotuunkin. Aika pätevää tuo nuoriso :)

Kiitokset vielä D-pentujen omistajille kaikesta yhdistyksen eteen talkoilusta: Kaisalle tapakasvatuskursseista ja leirijärjestelyistä, Sari on huippu MH:n etäleikkijänä, Sintulle ja Reetalle messaritalkoilusta ja Nummelinin perheelle ylipäätään siitä, että pentue on olemassa :) Toivottavasti pentue elää vielä hyvin, hyvin monta aktiivista ja iloista vuotta.

Toivottavasti saadaan viikon päästä sunnuntaina 26.10 pidettyä pentutreffit yhdistyksen agilitymestaruuden tiimoilla :)

Raisalle eka SM-0 agilitystä!

Tänään sitten kisattiin toista viikonloppua kolmosissa Leena Rantamäki-Lahtisen radoilla. Eka rata (hyppis) meni päättömäksi kaahailuksi (varmaan sata Hyllyä ja miljoona virhettä), kun olin itse ponneton ja Raisa kävi isoilla kierroksilla oltuaan pari päivää ilman treenihetkiä ja todella vähällä liikutuksella.

Toisella radalla (agilityrata) sitten reipastuin ja otin varman päälle, keinulla varmistelin niin paljon, että suorituksesta tuli tosi hidas, aika vähän ylimääräisiä kaarteita, mutta joku pitkä lirtokin osui matkalle. Aika -7,23 ja sijoitus 10./42. Parilla sekunnilla olisi saanut helposti aikaa parannettua ilman turhaa varmistelua. Voittajallakaan ei tainnut olla kuin nelisen sekuntia meitä parempi aika. Mutta nyt haluan hetken aikaa keskittyä niihin varmoihin nolliin, vaikka sitten kontaktit suoritettaisiinkin tarkemman kautta. Kepeille meno ja keppien suoritus tokalla radalla oli hieno ja se oli muutenkin sujuvaa etenemistä keinua lukuunottamatta.

Mitä opimme: edellisiltana tarttee käydä treenaamassa, jottei neitokainen käy niin kovilla kierroksilla, että homma hajoaa käsiin. Alku oli hyppyradalla muutenkin hankala, joten tarttis harjoitella edelleen noita alun hyppykuvioita. Rimat oli kummallakin radalla 65 cm, ekalla radalla muutama tippui kaiken kohelluksen keskellä. Toka rata nätti siinä suhteessa.

Vielä yksi nolla, niin Raisalla olisi pisteet kasassa vuoden agilityspringeriksi ;) Aika hyvin alle kaksivuotiaalta... Ai niin, Raisalla on synttärit ensi viikon perjantaina (17.10).

Tarmolle MEJÄ avo3 ja Raisalle TOKO voi3

Eilen oli sellainen kolmospäivä: ei siis ihan epäonnistunut, muttei ihan täysosumakaan ;)

Tarmo eli Jangas Da Vinci Code ja Sinttu Immonen urheilivat Espoossa Oittaan metsissä jäljestäen AVO3-tuloksen 27 pisteellä. Ihan hieno saavutus siis :) Sinttu päivittikin jo tarkempia koetunnelmia Tarmon omaa blogiin, jonka linkki löytyy oikealla olevasta valikosta. Onnea vielä Tarmolle ja Sintulle!

Raisa eli Jangas Duck Soup oli taas tokoilemassa ja koe meni ihan hyvin lukuunottamatta sitä, että pilasin seuraamiset omalla jännitykselläni, metallinoutoesine hajosi (toinen laippa irtosi, mutta Raisa haki ja toi sen silti asiallisesti ja sai liikkeestä kympin :) Ruutua Raisu ei jostain syystä noteerannut ja siitä syystä saimme heittää hyvästit 40 pisteelle. Kaukkareissa Raisu meinas jo edistää syömään maksalaatikkoa, kun ei olis millään enää malttanut työskennellä... Tulos oli 221 pistettä ja VOI3 eli kolme pistettä alle kakkosen rajan.

Äitimuori Täplä Jangas Behaving Badly ja Amanda Nummelin olivat 5.9.08 osallistuneet ekoihin möllikisoihinsa saaden hienosti 0-tuloksen ja sijoittumalla kolmanneksi alle sekunnin kahdelle ensimmäiselle hävinneinä. Hienoa osaamista ja tästä on hyvä jatkaa :)

Ollaan me treenailtukin. Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, treenaamaan, treenaamaan, aina lähdetään vai mites se nyt meni Eppuja mukaillen. Keskiviikkoa lukuun ottamatta treenit koskivat agilityä. Maanantaisin osallistutaan Oreniuksen Juhan ratakurssille, jossa saan juosta hiki päässä (ja selässä ja niin edeleen), tiistaina ja lauantaina vedin itse treenit springeriväelle ja tokihan sitä rataa piti Raisunkin päästä koittamaan. Torstaina oli Merin agitreenit, jossa tehtiin medien MM-rataa. Yllättävän hyvin se sujui, kunhan vaan keskittyi ja ohjasi tarkasti. Keskiviikkoisin alkoi Hyypiän Hannan TOKO-kurssi, jossa Raisa juoksenteli kaikkiin muihin ruutuihin paitsi siihen mihin piti. Prkl...

Olen ihan unohtanut kirjoittaa, että näin viikko sitten keskiviikkona Hemulin poikaa Nemoa (Gingseng) trimmauksen merkeissä ja Raisa pääsi lopuksi serkkupojan kanssa juoksemaankin. Kuviakin tuli otettua, mutta ne on edelleen kamerassa. Ehkä vielä joskus saan jotain aikaiseksikin. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin.

Sisarukset vauhdissa

Ollaan taas vaihteeksi saatu tavata sisarusparvea kunnolla Raisan kanssa. Muutama viikko sitten Nuppu vietti meillä aikaa koko työviikon ja on se vaan edelleen yhtä herttainen ja vauhdikas olento. Hömppäliisa on ilmoitettu näyttelyynkin ;)

Viime viikonloppuna Kaisa ja Remu olivat meillä yökylässä Henna ja japsi-Roopen kanssa agilityn MM-kisojen tiimoilta. Lauantaina pimeyden laskeuduttua ja kellon lähetessä yhdeksää lähdimme vielä Raisan, Remun ja Ticon kanssa treenailemaan Ojankoon. Kolmikko alkaa olla jo tosi taitavia agiliidossa ja kuin samasta muotista: lähdössä joutuu ohjaaja olemaan tosi tarkkana, jotta ne onnistuu, rataa suoritetaan vauhdikkaasti ja intoa piisaa. Ohjaajat ei vaan aina meinaa pysyä perässä. Sinttuakin tavattiin sunnuntaina MM-kisatunnelmissa, vaikka Tarmokin oli tietty joutunut jäämään kisoista kotiin... MM-kisat olivat henkeäsalpaavan jännittävät ja mukavassa seurassa päivä kului tosi nopeasti.

Lisäksi ollaan Raisan kanssa taas treenailtu jonnin verran tokoa ensi viikonlopun kisoja silmällä pitäen. Agilityssä aloitettiin viikko sitten Oreniuksen Juhan kurssi, jolla saan harjoitella ahreasti minulle niin vaikeita valsseja ja vekkejä ;) Raisa-parka, kunnäiskällä on kaksi vasenta jalkaa. Hiki virtasi treeneissä ja kunto meinas kerta kaikkiaan loppua kesken. Vaatettakin taisi olla liikaa päällä. Tänään käytiin vielä aamusella tekemässä samaa rataa, jolloin päästiin se kohtuuhyvin kokonaan läpi ja kyllä taaskin sai hikipääsä juosta, vaikka heitin välistä vaatetta pois... Samalla tokoiltiin ja harjoiteltiin eritoten ruutua, jossa seisten malttaminen ruudussa ei edelleenkään ole Raisan vahvin laji ruutu ja sen keskikohta löytyy kyllä hyvin. Hyppynouto on viime aikoina sujunut tosi hienosti ja seuraamisetkin tuntuvat parantuneen. Myös istumiseen on tullut varmuutta, mutta luoksetuloista liikkeelle lähtö on hieman epävarmaa. Kaukoja pitäisi muistaa jumpata taas ahkerasti.

Raisalle 5-tulos kolmosluokasta

Tänään jatkettiin agiliitoa kolmosluokassa Kari Jalosen aikas mukavilla radoilla.

Eka rata meni ihan haahuiluksi: Raisalla oli kyllä vauhtia, mutta itse olin niin jäljessä ja ponneton, että oikein hävetti. Rimoja lenteli, Raisa ehti liirata hetkeksi radalta, teki pari väärää rataa ja niin edelleen. Siis hyllytavaraa. Ja harjoittelun kohteita tuli paljon:
* välistävetoja, esteelle työntöjä ja vedätyksiä niin, että rimat pysyy ylhäällä
* keppikulmiin hurjasti lisää varmuutta ja osaamista (työn alla)
* puomilta tiukat käännökset sivuun, vaikka edessä olis toinen este
* lähdöt ekana, kun Riesa on huutanut rataantutustumisen ajan pylväässä kiinni
* käännösten, käskyjen ja yleensä ohjauksen ajoituksessa on vielä paaljon parannettavaa
* eikä ne kontaktitkaan edelleenkään voi olla liian hyvät tai varmat, hyllyn jälkeen tosin pysäytin kunnolla odottamaan kontaktipinnoille

Toka rata oli hyppis ja siitä tuli 5 vp, ja nolointa on etten tiedä mistä. Olettaisin, että pienestä törmäyksestä Riesan kanssa, kun mun valssi oli aika pahasti myöhässä. Mutta saattoihan joku rimakin tippua, kun valssit on edelleen mitä on ja niiden takia olin hetkittäin kääntyneenä koirasta poispäin. Aika oli -4,17 eli ihan ok, vaikka muutama pitkä kaarros tuli matkalla ja kepeille vein tässätellen ja nenästä, koska päätin, että piruvie nyt me mennään varmasti ja kunnolla eikä sähelletä kolmatta kolmosten rataa, vaikka lähdetään ekana ja Riesa käy kierroksilla. Tosin Raisuli karkas lähdöstä, joten lähdössä pysymisiä pitää taas vahvistaa. Toisaalta tämä oli viikonlopun neljäs rata, eikä se ainakaan auttanut asiaa. Keppien päässä valssasin eikä se häirinnyt koiraa. Paljon on vielä oppimista, mutta on se Raippa aika näppärä.

Nyt kun Raisa pääsi kolmosiin voin keskittyä kiusaamaan Ticoa ja Tarmoa ohjaajineen kisoihin. Ja sama koskee myös taitavaa mamma-koiraa Täplää ja näppärää nuorta ohjaajaa Amandaa...

Raisalle nollavoitto ja siirto agilityn kolmosluokkaan :)

Raisa on nyt sitten kolmosluokkalainen tehtyään TAKUTin kisoissa ekalta radan maxi2:n ainoan nollatuloksen, jolla sitten voitimme luokkamme. Raisa pelasti tilanteen pariinkin kertaan, kun emäntä oli vähän kaffella, mutta katsojista näytti kuulemma ihan siistiltä radalta ;) Nyt on sitten vuoden suurimmat tavoitteet agilityn suhteen saavutettu. Tokihan vielä olis springerimestaruus ja vuoden agilityspringeri-kiertopalkinnot, mutta tämä oli se päätavoite :)

Tuomarina toimi kollegiossa Johanna Wütrich ja rata oli mielestäni varsin kiva ja tarpeeksi haastava.

Kisattu ollaan nyt aika tasan viisi kuukautta, ekat kisat oli heti Raisan täytettyä 18 kk huhtikuussa. Ykkösistä saatiin neljä nollavoittoa ja yksi nolla toisella sijoituksella. Kakkosista neljä nollaa ja sijoitukset kahdesti 1., 2. ja 5.Lisäksi sijoituttiin kerran toiseksi 5 vp:n tuloksella.

Kolmosissa startattiin yömyöhällä tuntikausien odottelun jälkeen ja hyvoin piemässä ei itsekään meinannut nähdä esteitä. Tulos oli HYL ja se meni ihan yleisön viihdytyksen piikkiin. Nyt väsyttää...

TOKOsta Remulle ALO2 ja Raisalle VOI3!

Springereiden TOKO-mestaruudessa Marita Packalénin tuomaroidessa Raisa ja Remu saivat kivat tulokset:

Remu Jangas Direct Action ja Kaisa olivat ekassa kokeessaan. Valitettavasti paikallaolosta Remu lähti neljäntenä koirana noin 10 sekkaa ennen ajan täyttymistä :( Muuten poika tekikin hienoa työtä: 10 pistettä seisomisesta, luoksetulosta ja estehypystä, muut liikkeet kasin pintaan. Yhteensä hienot 155 pistettä ja ALO2 :D Remu teki tosi hyvää työtä ja Kaisa suoritti TOKO-debyytin kunnialla. Eikun vaan seuraavaan koitokseen :) Kun paikallaolo onnistuu, niin Remun on mahdollista saada tosi hyvät pisteet...

Raisa Jangas Duck Soup pysyi paikallaolon hienosti (helpotuksen huokaus viime kokeen ja sen jälkeisen harjoittelun jälkeen) saaden 9 pisettä noustuaan istumaan lopussa ennen käskyä. Seuraaminen ja liikkeestä istuminen ihan hyvin 9p kummastakin. Luoksetulossa hyvä vauhti, pysähdykset ei ihan niin napakat kuin parhaimmillaan: 8,5p. Ruutu meni nollille Raisan vaan haistellessa kehässä: lienikö viime kokeesta jäänyttä paineustumista tai johtuuko tiukoista top-käskyistä ruudussa: jollain tapaa epävarma se kuitenkin oli, vaikka ruutu normaalisti on tytsän mielestä toosi kiva. Hyppynoudosta 9p (pientä haistelua), metallia ei hakenut, vaan haisteli menemään pitkin ruutua 0p. Tunnarista 7p vietyä kapulaa liikkenohjaajalle, joka otti Raisalta metalliesineen sen lopulta kantaessa sen luo ;)Kaukkareista 8p eli ihan ok, tais tarvita yhdessä kohtaa kaksoiskäskyn ja liikkui inasen eteenpäin. Kokonaisvaikutus 8p. Eli yhteensä 218p ja VOI3. Kokonaisuudessa paljon parempi kuin viime koe, mutta pientä haistelua ja haahuilua ja rauhoittelua oli edelleen ilmassa. Tosin metsän siimeksessä olevalla kentällä oli vaan hajuja ja pupun kakkaakin ihan kivasti.

Raisu ja Remu olivat muuten kokeen nuorimmat springerit, vaikka ikää on sentään jo kunnioitettavat 22 kk.

Raisalle agilitystä tuplanolla, joista toinen nousunolla

Tänään kisattiin Porvoossa kaksi rataa. Ekana agilityradalla tuomarinharjoittelija Mari Nikkilä (meniköhän nimi oikein) ja hyppärillä sitten itse ylituomari Ritva Herrala.

Agilityradalta sellainen varma suoritus kontaktit pysäyttäen. Sijoitus 5. (11 nollaa ja koiria yhteensä 29).

Hyppärillä sain jo lopussa itsekin juosta ja tuloksena taas nolla ja sijoitus 2.!! Eli vielä yksi nousunolla ja päästään kolmosiin...

Torstain treeneissä sain taas valssailla ja edelleen huomaan liikkuvani liian pitkälle esteen lähelle ja takaa kiertämisissä heilauttelin kättä vähän miten sattuu. Takaapuolenvaihdot ja kepeille menot oli olevinaan hankalia, vaikka Raisu kyllä osaisi.

Käytiin vielä eilen illalla treenaamassa Ojangossa kontakteja ja keppejä (eri kulmista sisäänmenot onnistuivat, kunhan muistin juosta ekaa keppiväliä kohti).

Huomenna sitten tokoon kisoja järjestämään ja kisaamaan. Tämän päivän kisat oli pari tuntia myöhässä, joten siellä kului koko päivä ja huomenna vietetään Lahdessa aikaa aamusta iltaan... Kiva taas mennä maanantaina töihin puolikuolleena ;)

TOKOakin ollaan viikolla treenattu: Riitan treeneissä tiistaina harjoiteltiin ruutua, joka alkaa hiljalleen suttaantua. Luoksetulossa Raisa tulee välillä turhan hitaasti (onnettomassa viime kokeessa opittu juttu), joten aina välillä palkkaa suorasta luoksetulosta, välillä pysähdyksistä. Paikallaoloissa ollaan palattu alkuruutuun ja muutaman metrin jäämisiin. Neidistä on tullut näissäkin viime kokeen jäljiltä tosi epävarma... Harmi, koska paikallaolot oli jo pitkään todella varmat.

Torstaina treenattiin myös paikallaoloja springeriporukassa ja saatiin sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Ruudun oikeaa paikkaa ja siellä pysähtymistä ollaan hiottu onnistuneesti. Istumiset alkaa oleen varsin varmoja ja noudotkin on hurjasti parantunut, vaikka tunnaria ei juuri ollakaan harjoiteltu viime aikoina. Täytyisi vielä tänään ehtiä ottamaan muutama paikallaolo-harjoitus, mutta tehtävää huomisen kokeen tavaroiden autoon kantamisessa yms. vielä riittää. Toivottavasti ei jää yö lyhyeksi.

Agilitykisaamista

Tänä viikonloppuna radat meni meidän tasoon nähden tosi huonosti. Ja syy oli ihan vaan ja ainoastaan minussa. Puolikuntoisuus ei ole hyvä lähtökohta: flunssan jälkeen jäänyt tukkoisuus ja nopea väsyminen ei ole reippaan Raisan kanssa hyvä lähtökohta. Lisäksi sain jostain syystä oikean olan lihakset ihan jumiin ja viiltävän kipeiksi. Sunnuntaina ymmärsin hoitaa vaivaa orudis-geelillä ja särkylääkkeillä, jolloin kipu helpotti. Olin aivan puolikuollut rataantutustumisen jälkeen ja tuntui mahdottomalta ajatellakaan heti juoksevansa saati jaksavansa viritellä Riesaa.

Olen aiemminkin huomannut radalle ekana lähtemisen ja maxien aloittamisen olevan meille ylivoimainen juttu. Tänä viikonloppuna kahdella radalla maxit aloitti ja olimme kerran radan ekana, kaksi kertaa kolmantena. Raisa kuumiaa rataantutustumista seuratessaan niin kovin (huutaa mun perään jne), ettei yhdelläkään noista radoista paikallaolo alussa alussa onnistunut kunnolla, kontaktit oli aika hirveää katsottavaa parissa kohtaa ja meille tuli kieltovirheitä esteiltä (!!), lisäksi pujotteluun sisäänmenot tökki. Tosin pujottelun ongelmat varmaan piilee paljolti siinä, että niitä on paljon vaikeutettu viikon aikana tehotreenatessa, jolloin tulee myös epäonnistumisia ja se tuo mukanaan epävarmuutta. Täytyy jatkaa hankalampia harjoituksia, mutta ennen ensi viikon kisoja tehdä parina iltana noita helppoja ja varmoja juttuja ja sitä myöten lisätä Raisan luottoa itseensä ja mun luottoa siihen. Lisäksi mun puolikuntoisuus tekee musta lyhytpinnaisen ja heti virheen jälkeen Raisa menee jotenkin hieman lukkoon mun hermostuessa. Tämä näkyy sitten haisteluna, epävarmuutena ja pahimmillaan A:n harjalta putoamisena ja lentokeinuna.

Ai niin, kisoihin "valmistautuminen" Maarian sairaalassa edellisenä yönä ei ainakaan auttanut asiaa: ystäväni kolmekymppisissä hän kaatui vessassa ja löi päänsä niin pahasti, ettei enää sen jälkeen pystynyt kohdentamaan katsetta tai pysymään pystyssä saati puhunut järkeviä (unohti mm. oman osoitteensa). Päivystyksessä sitten odoteltiin kello kolmeen asti (potilaista saisi aikamoisen komediasarjan) ja olin vasta neljältä kotona ja edelleen hieman huolissaan aivotärähdyksen johdosta. Ennen sunnuntain toista rataa kuulin onnekseni, että kaikki oli kunnossa ja - yllätys, yllätys - ote kisaamiseen oli sen jälkeen ihan toisenlainen.

Siis tää olis taas sitä henkisen valmentautumisen puolta. Vasta viimeiselle radalla päästiin noin kymmenentenä koirakkona, jolloin Raisa odotti autossa, käskytin tiukasti alussa paikallaolon (joka onnistui), kontaktit hurjan tiukoilla huudoilla kunnolla pysähtyen, vain kepeiltä tuli kieltovirhe kun ryysäsin liian pitkälle ja yliaikaa johtuen varmaan lähinnä kepeistä. Yllätys oli suuri, kun meidät kuulutettiin palkintojen jakoon viidennelle sijalle.

Vikasta radasta jäi hyvä mieli ja nyt yritän parantaa itseni ensi viikonlopuksi, niin kyllä niitä kunnon tuloksiakin sitten voi tulla.

Ai niin siis tulokset oli seuraavanlaiset:

LA Allan Hansen: 15 vp ja yliaikaa 12,33 s. Kielto suoraan edessä olevalta esteeltä, pudonnut rima, kepeille meno väärästä välistä ja hidas korjaaminen, rauhoittelua jne. Loppufiilis kaaos.

LA Marco Mouwen: HYL kielto ja putkeen meno, koska etuilin ja tulin Raisan linjalle takaaleikkauskohdassa, muuten hyvä rata ilman virheitä. Tämä oli toka rata, jossa olin sentään ehtinyt katsoa medit ennen radalla menoa, mutta lähtö ekojen joukossa.

SU Marco Mouwen: HYL ihan kauheaa sekoilua. Ahdisti. Niin kisaaminen kuin huolikin. Kannoin Raisan pois radalta loppupuolella ja sitä ennen lappuun oli tullut merkinnät KK5K...

SU Allan Hansen: 5 vp, yliaikaa 4,70s ja sijoitus 5. Siisti, tosi tiukasti käskytetty rata, tiukat pysähdykset ja odotukset kontakteilla, kepeille meno väärästä välistä, hidas korjaaminen, muuten hyvä tunne radalla. Kertaalleen unohdin jo hetkeksi radan, mutta onneksi radalta löytyy numerot Smile

Allan Hansenin ihanneajat oli tiukat, toisella tosi löysät. Mutta Raisan ihanneajan ylitykset tuli kyllä ihan ylimääräisistä kielloista ja korjauksista, ei siis niinkään hitaasta etenemisestä.

Janni ja ranskalaisvahvistus Masi kisasivat myös Maxi1-luokassa saaden kaksi nollatulosta ja sijoittuen luokan 2. ja 1. !! Nyt hekin kisaavat kakkosissa :D

Viikon verran treenailua

Alkuviikosta alkoi flunssakin jo helpottaa ja niin pääsimme taas jatkamaan treenailua lähes normaaliin malliin.

Kotosalla ollaan harjoiteltu noutamista, lähinnä nopeata kapulaan tarttumista ja siinä ollaankin hurjasti edistytty, ja nyt Raisa tarttuu ohjatun noudon kapulaan samoin tein niin kotona kuin treenikentälläkin jos kapulan heittää noin seitsemän metrin päähän. Kotona ollaan harjoiteltu myös metalliesineen noutamista ja harjoiteltu ulkona laukkaamista kapula suussa joko niin, että juoksemme kummatkin tai niin, että Raisa tuo minulle kapulan pitkän matkan päästä jättäessäni sen paikalle kapulan ollessa välissämme maassa tai Raisun suussa.

Tiistaina Riitan kurssilla oli kisamainen treeni, jossa tehtiin voittajaluokka ruutuun asti ja lisäksi kaukkarit. Seuraaminen oli taas alussa haahuilua ja haistelua, mutta pina se muuttui varsin hyväksi ja tarkaksi kulkemiseksi. Paljon palkkaa ihan ekojen askeleiden jälkeen, jotta hyvät lähdöt vahvistuvat taas.

Liikkeessä istumisessa Raisan istuminen oli hieman hidas, jonka takia varmistelin turhaan, olis pitänyt vaan jatkaa eteenpäin.

Luoksetulo tosi hieno- kaikki välit laukkaa ja napakat pysähdykset hyvällä ilmeellä ja jatkokäskyjkä odottaen.

Ruutu ihan onnetonta haahuilua. Tylsää.

Kaukkarit takapalkalla periaatteessa hyvin, mutta kahden ekan jälkeen Raisa meinasi jo vaatia palkkaa ja jumitti muutamissa asennonvaihdoissa. Nyt pitäisi harjoitella enemmän 5-8 vaihtoa peräkkäin, jotta palkka ei tule aina ekasta tai tokasta vaihdosta.

TOKOssa ollaan keskitytty ruudun harjoitteluun. Yleensä ruutu löytyy hyvin, mutta valitettavasti seisominen ruudussa on edelleen ihan liian vaikeaa. Lyhyeltä matkalta ja toistot onnistuu, mutta eka kerta ja pitkä matka tuntuu mahdottomalta. Ei kiva. Luoksetuloja ja pysäytyksiä ja seuraamisia heti palkaten ollaan myös harjoiteltu. unohtamatta kauko-jumppaa olohuoneessa ja välillä ulkonakin. Kotona ollaan harjoiteltu usean minuutin paikallaoloja, mutta niitä pitäisi treenata viikko ahkerasti myös ulkona ja muiden koirien lähellä.

Agilitykentällä Ojangossa ollaan käyty useana iltana treenaamassa hieman keppikulmia ja kontakteja, ollaanpa tehty muutama hyppytekniikkatreenikin.

Eilen oli taas Merin agilitytreenit ja siellä oli aiheena kepit. Raisa osaa omatoimisen ja vaihdikkaan pujottelun kummaltakin puolelta, osaa etsiä pujottelun loivista kulmista ja kestää yleensä vedätystä ja valssausta ja takaa puolenvaihtoja. Nyt keskitytään vaikeampiinkin keppikulmiin Jonathan Wattsin metodilla ja lisätään etenemistä ja vaikeusastetta keppien suorittamisessa. Lopuksi harjoiteltiin rengasta ja valssauksia sekä takaa puolenvaihtoja vinosti estettä hypätessä. Rengas onnistui hyvin, muut ohjausjutut voisivat olla vielä sujuvampia.

Raisalle nollavoitto agilityn Maxi-2:ssa!!

Jangas Duck Soup eli Raisa pääsi tänään kisaamaan Maxi-2 luokkaan ohjaajanaan Meri Alku. Itse olin vielä niin puolikuntoinen flunssan jäljiltä ettei kisaamisesta olisi mitään tullut. Tuloksena eka radalta nollavoitto!! Tuomarina toimi Anne Tammiksalu Virosta. Hienoa Raisa ja Meri! Suuren suuri kiitos Merille, joka jaksoi lähteä kisaamaan treenattuaan vain kerran Raisulin kanssa. Nyt tarvitaan enää kaksi nousunollaa niin päästään kolmosluokkaan...

Tokaltakin radalta tuli hyvä suoritus, mutta virallisesti hylky, koska matkaan lähdettiin ilman lähtölupaa. Olin tosi ylpeä pikku-Riesasta, joka malttoi keskittyä sujuvaan etenemiseen vieraankin ohjaajan kanssa. Aikas pätevä tapaus :) Meri on meidän agilityryhmän kouluttaja, joten sikäli kyllä tuttu pari toisilleen. Kyllähän me joka viikko treeneissä tavataan eli oikeastaan saadaan osaltaan kiittää Meriä muutenkin meidän osaamisesta ;)

Raisan radat löytyy myös videoituna (kiitos Satu!):

Rata 1

Rata 2

Raisan treenailua

Tällä viikolla olen ollut keskiviikosta asti sairaslomalla flunssaisena. Tiistaina kuitenkin päästiin Riitan treeneihin katastrofimaisen kokeen jälkeen. Otettiin luoksetulo koemaisesti ja se näytti taas ihan hyvältä: Raisa jäi odottamaan reippaan näköisenä, tuli laukaten kaikki välit ja teki näppärät pysähdykset. Nyt meno näytti taas tutulta eikä semmoiselta ihmettelyltä kuin kokeessa. Seuraaminen oli osittain haistelua ja sen takia hieman onnetonta, välillä taas hyvällä paikalla, innokasta ja katsekontaktissa. Nurmikko hajuineen oli varmaan yksi syy, lisäksi mielestäni rauhoitteluakin oli hieman ilmassa. Lopuksi noutaminen lainakapulalla ja se näytti ihan yhtä kamalalta kuin kokeessa. Rauhoittelua, haistelua ja vielä kerran rauhoittelua. Nyt sitten taas palattiin tarttumisesta palkkaamiseen kanin karvalla ja lisäksi pitäisi tehdä paljon helppoja treenejä kotona, kun Raisa on hyvässä vireessä.

Flunssa on tietysti hyvänä apuna kotona treenaamisessa: kun ei jaksa lähteä ulos, niin on pakko puuhastella jotain kotona jaksaessaan, jottei Raisa tee pahojaan. Olemme siis harjoitelleet ohjatun noudon kapulalla ja metallinoutoesineellä kotona. Matkaa puolesta metristä melkein kymmeneen. Kotona Raisa tarttuu kapulaan nätisti, tulee reipasta ravia luokse ja odottaa kiltisti perusasennossa lupaa irrottaa kapulasta. Kyllä se siis kotona osaa ;)

Lisäksi olemme harjoitelleet kauko-ohjauksen istu-seiso, maahan-seiso asennon vaihtoja olohuoneessa peruutellen. Ja maassaolosta istumaan ja seisomaan nousemisia. Lisäksi ollaan harjoiteltu hieman ohjattua noutoa vasemmalle/oikealle ohjaten, olohuoneessa siis tätäkin. Harjoituksia olen jaksanut vain pienen hetken kerrallaan omasta heikosta kunnosta johtuen, joten Raisa on aina ollut tosi pirteä.

Tänään jaksoin raahata Raisun agilitykentälle Merin kanssa treenaamaan kauppareissulla. Saas nähdä olenko lauantaina niin hyvässä kunnossa, että selviän kisoihin vai joutuuko Meri Riesaa ohjaamaan... Yllättävän nätisti Raisa jaksoi Merin kanssa tehdä töitä. Vauhti näytti hieman tavallista rauhallisemmalta (vai onko se muka noin hitaan näköinen muutenkin?) ja aina välissä Raisa kiepsahti luokseni kääntymään.

Sorsakoira Paavo ja Raisan huokaus ja huono ihminen

Aloitetaanpa näistä erittäin iloisista uutisista: eli Paavosta! Reetta laittoi viikolla viestiä, että Paavo oli osallistunut sorsastuksen avajaisiin 20.8 Reetan veljen kanssa. Yölennon aikana Paavo oli löytänyt kaislikosta haavakon ja veli oli sitten ampunut linnun veteen. Noutomatkaa Paavolle oli kuulemma tullut miltei 30 metriä ja nyt Reetta on sitten ylpeä noutavan lintukoiran omistaja :) Paavo on aikas pätevä.

Lauantaina tunsin olevani maailman epäreiluin ja kurjin koiranohjaaja ikinä. Tulokset TOKO-kokeessa voi sitten ihan arvata jokainen. Itse asiassa armoton vitutus alkoi jo keskiviikkona ja jatkui aina tähän päivään saakka. Syitä lieni monia ja se alkoi vieraasta, jonka piti tulla käymään pe-su, mutta joka viipyikin täällä to-ma eikä flunssakaan saati tuo aina yhtä zen-koulutyö tänään oikein auttanut asiaa. Raisa-parka säälitti, koska se reagoi hurjan voimakkaasti siihen, että olin todella huonotuulinen. Mistään ei siis tullut yhtään mitään ja olis varmaan pitänyt napata pikku-prinsessa syliin kehästä ja viedä se ulottumattomiini ;)

Toinen kun vaan kovasti yritti minua rauhoitella haistelemalla, jäämällä taakse, pitämällä päätä alhaalla ja jopa pissaamalla. Raisa-rassu näytti todella onnettomalta ja tunsin itseni kaiken puolin oikeaksi hirmuksi, vaikken sille pikkuressulle ollutkaan vihainen. Kaikelle muulle kylläkin... Se ei uskaltanut oikein omin luvin minua rauhoittelematta tarttua noutoesineisiin, ruudussa se oli tosi epävarma, luoksetulosta ei tullut yhtään mitään, paikallaolossa yksi ohjaaja myöhästyi usealla minuutilla muiden odottaessa kehässä eikä se ainakaan minun tuultani parantanut, ja Raisa tarjottuaan maahanmenoa useaan kertaa kehässä oli viimein paikalle jätettäessä ihan epävarma eikä varmaan missään vaiheessa ymmärtänyt paikallaoloon jääneensäkään.

Vitutti siis kokeessakin. Ja lopulta tuli väsymys. Mutta käytettiin sentään osa odotusajasta treenaamiseen, jossa sain keskittyä Raisan ja itseni piristämiseen.

Kaisakaan ei ollut sunnuntaina pirteimmillään, kun Remu teki kokeessa nollan lähdettyä taas kolmesti hirven jäljille tehtyään tyypillisesti muuten hyvää työtä. Eikä kait sekään asiaa helpottanut, että kokeessa oli kuulemma oltu kellon ympäri...

Jotkut päivät vois vaan keleta pikakelauksella ja tää viikonloppu laskettakoon niihin. Piste. Vaikka sanotaan, etten päivääkään vaihtaisi pois, niin lauantain olisin voinut vaihtaa parempaan.

Raisalle 2. sijoitus Maxi-2 luokasta (ja 5 vp)

Raisa pääsi tänään kisaamaan agiliitoa Lohjalle ja ihan hyvin meillä menikin. Tuomariharjoittelijana oli Henri Luomala ja ylituomarina toimi Anne Savioja. Taas ennen rataa pidin neitokaisen hyyyvin rauhallisena harjoittelemalla parin askeleen seuraamisia ja syöttämällä namia. Eilen illan treenit Ojangossa yhdeksän jälkeen illalla taisivat olla myös avuksi... Radalla Raisa oli tavallista rauhallisempi mennen kuitenkin ihan hyvää vauhtia, tehden tarkat kontaktit (kunnon pysähdyksin) ja odottaen alussa lähtölupaa kuuliaisesti. Ohjauskuviot menivät aika hyvin suunnitellusti, yksi valssini oli hieman onneton ja sen jälkeen tulikin radan ainoa virhe eli pudonnut rima. Eli tuloksena oli siis 5 virhepistettä, mutta sillä heltisi sentään toinen sija luokassa ja saatiin tosi hienoja palkintoja. Tokihan se vitonen hiukan harmittaa, mutta vastahan me kisattiin kolmatta kertaa (toista päivää) kakkosissa :)

Nupun taippariarvostelu löytyy blogista, sain kopion postitse viikolla. Eli heinäkuun 25. päivän kohdalta voi käydä lukemassa Nupun hienon arvostelun. Nupun perhe lähti taas Irlantiin, mutta Nuppu jäi vielä tänne Suomeen ainakin muutamaksi kuukaudeksi tai jouluun saakka.

Aloitin työt viikolla ja eilen tunsin jo itseni puolikuolleeksi. Kati-paran rytmi on mennyt hieman sekaisin ja se on herätellyt minua pissahädän takia useana yönä neljän-viiden aikaan ja siitä syystä yöunet ovat jääneet ihan olemattomiksi.

Tiistaina oltiin kuitenkin Riitan TOKO-treeneissä ja harjoiteltiin kisojen kompastuskiviä ruutua, kaukkareita ja tunnaria. Ruutua harjoiteltiin useaan kertaan ja ongelmana oli siellä seisomassa pysyminen ja siitä edelleen maahanmeno. Ollaan siis päästy jo siihen, että Raisa yleensä kyllä käskystä pysähtyy, mutta jollei mitään tapahdu se lähtee jatkamaan matkaa. Välillä käskyyn reagointi on niin hidasta, että se ehtii ulos ruudusta ennen kuin suostuu pysähtymöään. Ilmeisesti se etsii lelua vimmatusti. Eli nyt kahdenlaisia harjoituksia: lelu lentää Raisan ollessa vielä liikkeessä samaan aikaan kun huudan käskyn ja lisäksi niitä pysähtymistreenejä, joissa sen pitää katsoa minua ja voin liikkua sitä kohti kehuen sitä ennen kuin se saa palkan työstä. Lisäksi pitäisi harjoitella enemmän koko liiketta maahanmenoineen ja muine koukeroineen. Tunnari meni ihan hyvin, ihan pientä pureskelua tullessa. Nyt tehdään paljon pitämis- ja tuomisharjoituksia tunnarikapulalla kotona. Myös niitä, että jätän Raisan istumaan kapula suussa ja se vaan tuo ja luovuttaa sen minulle. Kolmantena liikkeenä oli siis kauko-ohjaus. Siinä eteenpäin liikkumista tapahtuu käytännössä vain seisomaan nousuissa ja niitä harjoitellaan nyt niin, että otan aina askeleen Raisua kohti antaessani käskyn, jolloin se käytännössä hieman peruuttaa. Toivottavasti se nyt oppii oikean suoritustavan ja alkaa käyttämään takaosaansa kunnolla.

TOKOilu on ollut turhan laiskaa loppuviikolla. Kotona ollaan harjoiteltu kaukkarien tekniikkaa ja tunnarikapulan tuomista, mutta varsinaiset ulkotreenit ovat jääneet aika nollaan. Torstaina harjoiteltiin hyppynouto (pätevä Raisa), luoksetulon seisomista (hienosti) ja ruutua (jonka edestä löytyi kiva haju, väsymys taisi iskeä agilitytreenien jälkeen). Ruutu harjoitukset menivät ihan säätämiseksi lukuunottamatta sitä, että kutsuin Raisan ruudun läpi luokseni ruutu-käskyllä. Kerran se kyllä karkasi ruutuun omin lupineen...

Kisojen jälkeen käytiin vielä tokoilemassa vesisateessa lähikentällä. Aiheena yllättäen ruutu, tunnari, liikkeestä istuminen ja luoksetulo. Aloitettiin ruudulla, jonne ekat lähetykset meni ihan hyvin, mutta Raisa mentyään ruudun keskelle ajautuu sitten helposti vasempaan reunaan. Palkkasin sen kuitenkin pysähdyksistä, vaikka ne tehtiin hieman viiveellä ja sivuun. Kertaalleen vauhdilla luoksetulo ruutuun ja siinä pysäytys. Jonkun kerran neitokainen lähti haahuilemaan sivulle omiaan eikä ollut ruutua huomaavinaankaan... Ärsyttävää.

Sen jälkeen jatkettiin tunnarin merkeissä ja se onnistuikin hienosti alusta loppuun. Palautus rauhallista ravia, mutta ilman minkäänlaisia lisäkäskyjä tai kiemuroita :)

Liikkeestä istuminen siististi ja nopeasti. Luoksetulosta pysähdyksissä muutaman askeleen viive, mutta jatkot laukaten ja siinä palkka. Lisäksi pylvään kiertäminen lopuksi ja siitä hieno pysäytys.
Jatkettiin vielä lopuksi ruutuilua ja tällä kertaa koko liikkeenä. Saatiin ihan hienosti onnistunut kokonaisuus, vaikka tassut jäikin ruudun etureunan ulkopuolelle. Kuitenkin reipas ruutuunmeno, totellut käskyt ruudussa ja loppuun vauhdikas luoksetulo ja siitä seuraaminen. Loppuun aikamoinen sadetanssi ja sitten hyvillä mielin kotiin. Raisu osaa ja tekee :)

Agilityä on treenattu aika ahkerasti. Tiistaina Raisa pääsi mukaan springeriryhmän koulutukseen, kun osallistujia oli niin vähän. Tehtiin Annan Oreniuksen harjoitusrataa leiriltä ja kyllä selvästi petrattiin monia kohtia, ja vauhtia oli ihan Raisamaisen reippaasti. Torstaina Merin ryhmässä oli hyppytekniikkaa, jossa oli kolme aitaa kolmen metrin välein ja koira piti saada hyppäämään ilman väliaskeleita. Hitaassa vauhdissa Raisa osaa hyvin ajoittaa hypyt, mutta vauhdin kasvaessa tulee rimoja alas eikä se oikein osaa arvioida välimatkoja. Puolikaaren muotoisella radalla liikkuminen ja hyppääminen sujui paremmin. Perjantaina käytiin tekemässä samaa hyppytreeniä uudelleen ja se alkoi jo hiljalleen sujua. Hyppytekniikkaa pitää hioa paljon myös tulevaisuudessa. Kisoissa rimoja on tippunut muutaman kerran: kaksi kertaa huonon valssini jälkeen (kummallakin kertaa meni nollatulos sivu suun, viimeksi siis tänään), kerran eka rima Raisan varastaessa ja jollain radalta kaksi rimaa, joskin ohjasinkin Riesaa hieman huolimattomasti. Lisäksi ollaan hiottu kontakteja ja keppien suoritusta joka kerralla.

Paavokin pääsi pitkästä aikaa agilitykisoihin viime sunnuntaina. Eka rata oli kuulemma hieman kohellusta, mutta jo toisella radalla Paavo ja Reetta olivat tehneet hienoa ja virheetöntä rataa muuten, mutta valitettavasti keppien kohdalla räyhännyt koira oli saanut pojan mielenkiinnon herpaantumaan ja tuloksena hylky. Huonoa tuuria oli siis matkassa. Paavo pääsee kuitenkin pian kisaamaan uudestaan, toivottavasti paremmalla onnella :)

Reetta ja Paavo muuttivat Kuopioon ja nyt lienee agilityseuran vaihto edessä. Kaisa ja Remu puolestaan joutuvat vaihtamaan koulutusohjaajaa edellisen lopettaessa treenien vetämisen.

Paavo selvitti taipumuskokeen

Paavo eli Jangas Dirty Harry ja Reetta Huovinen osallistuivat tänään taipumuskokeeseen Mikkelissä. Tuomarina toimi Kati Huovila. Paavo oli D-pentueen viimeinen taipumuskokeeseen osallistunut ja ihan jokainen selvitti kokeen ensimmäisellä kerralla :D Olen aikas ylpeä niin taitavista kasvateistani kuin heidän aktiivisista ohjaajistaankin. Kukaan porukasta ei tosin ole juuri tainnut treenata taipparia varten, jos ei yhtä laahausjälkeä lasketa...

Tässä vielä Paavon arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen:
Iloisesti häntää heiluttava Paavo yhtyy leikkiin toisten koirien kanssa ja antaa hyvin kosketella

Haku ja laukaus:
Paavon haku on erittäin vauhdikas ja välillä liiankin laaja. Lakauksissa pysähtyy, katsoo ja menee etsimään ampumasuuntaan. Muutaman kutsun jälkeen kytkettäväksi.

Jäljestys
Innolla ja iloisesti jäljestävä Paao etenee maa- ja ilmavainulla. Kulma tarkasti, kaatoa haisteli, otti suuhun.

Vesityö
Ui, nouti ja toi pukin rantaan

Tottelevaisuus
Vauhdikkuudesta tottelevaisuus kärsii

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Yhteistyö toimii melko hyvin ja jatkossa vauhtia on jarrutettava yhteistyön sujumiseksi.

Onneksi olkoon vielä Reetta ja Paavo! Eipä tällaisia pentueita montaa taida olla, että kaikki seitsemän ovat läpäisseet taipumuskokeen ja vieläpä ensi kerralla :)

Raisalle TOKOsta VOI3!

No nyt se tulos sitten saatiin voittajaluokasta, vaikka pientä hämminkiä oli toki tänäänkin. Tuomarina Loviisan iltakokeessa Hannele Pörsti ja koe raviradalla, jossa onneksi laiduntava hevonen pysyi hieman kauempana. Kaiken kaikkiaan Raisa oli taas hyvin pirteä ja välillä vähän turhankin vallaton.

Paikalla makaaminen meni piitkästä aikaa nollille. Raisa oli kahden minuutin kohdalla noussut seisomaan ja mennyt sitten uudestaan maahan, mutta nollannut siis näin liikkeen. Lisää harjoitusta, ei kyllä rehellisyyden nimessä ollakaan treenattu paikallaoloja juurikaan koko kesänä. Siis 0.

Seuraaminen taluttimetta oli mielestäni ihan hyvää, pahimmat virheet kartettiin, kuvio oli mielestäni jopa tavallista pidempi. Käännökset vasemmalle tavallista onnistuneempia, muutamassa käännöksessä unohdin varmaan hidastaa ja Raisa hieman jäi. Kontakti säilyi suurimman osan seuraamisesta. 7,5

Istuminen seuraamisen yhteydessä onnistui hyvin, joskin taas hieman varmistelin, hidastelin ja katsoin, että Raisa varmasti istuu. Pitäisi alkaa hiljalleen luottaa, että liike onnistuu. 8.

Luoksetulossa seisominen aavistuksen venyi ja tulo seisomisesta maahanmenoon ravia, muuten luoksetulomatkat laukalla ja vauhdikas perusasentoon tuleminen. 8

Ruutu meni tylsästi nollille. Raisa etsi ruutua hetken aikaa, mutta meni sinne lopulta ja uskoi heti seiso-käskyn. Sen sijaan maahanmenoon tarvittiin kolme käskyä (nollaaminen), kun Raisa haisteli ruudun nauhaa. En osaa sanoa, oliko ruudussa niin kiinnostava haju, vai rauhoitteliko Raisa minua, koska olen viime aikoina palkinnut lähes aina seisomisesta ja maahanmenoa ei olla juurikaan otettu tähän yhteyteen. 0

Hyppynouto hyvin, taas vauhtia mennessä hieman enemmän ja pieni haistelu ennen tarttumista. 9

Metalliesineen nouto tavallista vähemmin haisteluin ja pisteitäkin 8,5. Edistytään selvästi noudoissa ja Raisa alkaa unohtaa, että aikanaan kielsin laippoihin tarttumisesta :)

Tunnistusnoudossa taas laukaten kapuloille, tarkka haistelu, omaan tarttuminen ja sen suoraviivainen tuominen (vihdoin tämä onnistui kokeessa), tosin Raisa hieman pureskeli kapulaa matkalla tai ainakin mälväsi suussaan. 8

Kauko-ohjaus oli edellisen liikkeen kanssa suurin työvoitto. Ensimmäiseen seiso-käskyyn tarvitsin kaksi käskyä, muut ekalla. Raisa liikkui eteenpäin noin parikymmentä senttiä. Pisteitä 8. Jihuu, aikamoinen edistyminen viime viikosta.

Kokonaisvaikutus 7, Raisa on edelleen Vilja Vallaton. Raisaa pitäisi käskyttää liikkeiden välillä heti maahan, koska se oikeasti touhuilee kaikki väliajat vilkkaaseen touho-tapaansa. Toisaalta se on ilmeisen positiivinen ja hauska kisakaveri, joten en viistisi liikaakaan äkseerata.

Yhteensä pisteitä kerääntyi 192,5 kahdesta nollasta huolimatta ja saatiin 3-tulos. Nyt ollaan onnistuttu kokeessa joka liikkeessä edes kerran, josko seuraavalla kerralla saataisiin kaikki onnistumaan samassa kokeessa :)

Viime viikonloppuna Raisan velipojat Tarmo ja Remu osallistuivat MEJÄ-mestaruuteen, mutta peuran jäljet veivät voiton ja tuloksena AVO0 kummallakin. Tarmon jäljeltä oli vieläpä useita peurahavaintojakin. Toisaalta Tarmosta tuli sentään metsäsnpoika ja Remusta suloisin risukasa ja pojat saivat kivat lelut palkinnoiksi :)

Sunnuntaina kisasimme Raisan kanssa ekaa kertaa kakkosissa agilityssa, mutta pilasin omalla väsymykselläni meidän suoritukset. En kerta kaikkiiaan enää jaksanut tarpeeksi. Raisa oli taas yllättäen vauhdikas ja iloinen menijä.

Raisa nousi agilityssa kakkosluokkaan!

Raisa elikäs edelleen Jangas Duck Soup sai tänään vikan nollan agilityradalta Maxi1-luokassa. Kisasimme Valkeakoskella Ritva Herralan tuomaroidessa ja voitimme 37 koirakon luokan :) Nyt tuntuu hyvältä. Seuraava tavoite on sii kolmosluokkaan pääsy ja sen eteen aletaan tehdä töitä huomenissa. Nyt vaan leijutaan tämä ilta.