Raisalle rally-tokosta AVO HYV ja tuomarin palkinto!

Tänään jatkettiin kisailua, edelleen ilman treeniä - sen verran, että kokeeseen lämmitellessä kerrattiin nuo meille vieraammat kyltit. Aamulla ulos kömpiessäni totesin, että lunta oli satanut reippaasti ja auton esiin saamiseen lumihangesta meni aikamoinen tovi, joten muihin aamutoimiin ei juuri jäänyt aikaa. Matka Veikkolaan hallille kesti melkein kaksinkertaisen ajan normaaliin verrattuna, kun tiet olivat liukkaita ja lumisia ja totesin mieluummin myöhästyväni kuin löytäväni itseni liian suuren nopeuden takia lumikinoksesta... Onneksi olin jaksanut edellisenä iltana ajella Tampereelta, koska muuten tämän päiväinen kotimatka olisi ollut tuskainen.

   Saavuimme kuitenkin hallille viitisen minuuttia yli kahdeksan ja ehdin ilmoittautua ja rataantutustumiseen hyvissä ajoin. Starttasimme viimeisenä ja tällä kertaa minua jännitti tavallista enemmän, mikä näkyi Raisassa (ehkä myös edellisen kisapäivän ja reissaamisen lisäksi). Saimme paljon -1 pisteen menetyksiä (kontrollin puute kylteillä 2,6,7,8). En ole itse asiassa ihan varma, mistä tuo pisteen menetys tulee, mutta kaikissa näissä tein varmastikin itse hieman kummalliset käännökset, kun en halunnut vaatia Raisalta tavanomaista takapään käyttöä, kun sen selkä on ollut kipeänä - olisiko Raisan asento ollut hieman kummallinen? Eteentulosta (kyltti 7) se hieman karkasi takaisin sivulle istuttuaan ensin eteen. Raisu myös haisteli, mikä on ollut sille epätyypillistä, mutta useimmiten se liittyy jännittämiseenä (eli py puutteellinen yhteistyö kylteiltä 5,7 ja 8). Hieman harmitti, ettei ole rata videolla, jotta itse näkisi suorituksen. Numerolappukin oli niin tyhmästi, että se peitti näkyvyyttä koiraan... Näiden lisäksi -3 ohjaajavirhe eli ilmeisesti 360 käännöksessä vasempaan liikuin liikaa tai menimme liian lähelle kylttiä tai jotain muuta kummallista.

   Yhteensä pisteitä kerääntyi siis 90/100 ja se riittää hyväksyttyyn tulokseen ja saimme yllätyksekseni tuomarin palkinnon iloisesta yhteistyöstä! Raisalle täysi kymppi siitä, että se kykeni vastustamaan Cesar-koiranruokahoukutuksen :) Saimme tosi kivoja palkintoja ja Raisan kanssa oli taas kivaa eli päivä oli erittäin onnistunut. Tämän päivän tuomarina toimi Hannele Pirttimaa ja kisa oli järjestetty vain avoimella ja alokasluokalle. Kuvan laatu on taas kerrassaan loistava ;)

Raisalle rally-tokosta koulutustunnus RTK1 :)

Tänään kisasimme kolmatta kertaa rally-tokossa ja viimeistä kertaa Raisan eli Jangas Duck Soup kanssa alokasluokassa. Saimme näet kolmannen hyväksytyn tuloksen ja RTK1-koulutustunnuksen eli huomenna suuntaamme kohti avoimen luokan haasteita. Pisteitä saimme 99/100, joista yksi piste meni siinä, että hidastin liian myöhään juoksusta takaisin käyntiin. Tuomarina toimi mukava Minna Hillebrand.

Alokasluokan rata 13.2.2016 Tampereella

 Ehdin tapaamaan myös Femmaa eli Doniol High Five To Jangas, joka oli Kirsin kanssa kisatunnelmaa ihmettelmässä.  Kovasti oli neiti kasvanut ja yhtä reipas on kuin ennenkin!

Femmalla on ikää jo huimat 14 viikkoa ja nyt on kasvettu jalkoja!

Kuonoonkin on tullut hieman pituutta :)

   Kaisakin kisasi bordercollie Tipin kanssa ja heillä oli vuorossa toinen koulutustunnus eli RTK2. Ei siis hullumpi päivä. Lapset puolestaan nauttivat olostaan mummolassa ja Bastin kanssa ehdittiin myös pulkkamäkeen aamusta.

Mustikan tarina

Mustikka eli Jangas Jack-of-All-Trades on nuorimpia kasvattejani, Beritin ja Mikan rakas kaveri, hyvin peruskoulutettu, innokas sekä tottelevainen nuori walesi. Viime kesänä sain Beritiltä todella surullisia uutisia, kun vasta 1-vuotias Mustikka oli saanut ensimmäiset epileptiset kohtaukset. Kohtauksia oli tullut kesällä muutamia ja verikokeissa löytyi borreliavasta-aineita 84, kun 85 on rajana sairaudelle ja lisäksi munuaisarvoissa hieman heittoa. Syksyllä Mustikka sai useita kohtauksia peräkkäin ja pelkäsimme jo pojan hengenmenoa. Lääkitys aloitettiin ja nyt meidän kaikkien iloksi Mustikka on elänyt oireetonta, vilkasta ja normaalia walesilaisen elämää. Se on saanut jatkaa kotona treenailua, vaikkei koskaan pääsekään virallisiin kokeisiin. Tiedän Mustikan saavan parasta mahdollista hoitoa hyvässä kodissa rakastavien ihmisten luona.  Sitä aina toivoisi, ettei yksikään kasvatti sairastuisi mihinkään, mutta eihän se valitettavasti niin mene. Haluan kiittää Beritiä ja Mikaa siitä, että Mustikka saa elää hyvää ja koiramaista elämää Pähkinä-walesin seurana.

 Elämällä on taipumus järjestää yllätyksiä. Ensimmäisessä pentueeni ollessa kahden viikon ikäisiä sain kuulla, että pentujen setä eli Harryn veli oli Briteissä sairastunut epilepsiaan. Pelkäsin tottakai pentujen puolesta ja kerroin kaikille pennun varanneille tilanteesta. Kuitenkaan yksikään ei sairastunut, kaikkien onneksi. Vuodet kuluivat ja nyt kun nuo koirat ovat jo niin kaukana Mustikan takana, etteivät ne edes näy kolmen polven sukutaulussa, sairastuu ensimmäinen kasvattini, vaikka sen kohdalla ei pitänyt olla juurikaan riskiä. Toisaalta niin kauan kuin rodussa ilmenee jotain sairautta, voi se ilmetä kellä vain - ja epilepsiaan sairastuu myös sekarotuisia. Toivottavasti lääkitys tehoaa jatkossakin. Sinttu kertoikin heidän toisesta 90-luvun alussa syntyneestä walesilaisestaan, joka sairastui epilepsiaan ja eli lääkityksellä lähes kymmenvuotiaaksi ilman yhtäkään kohtausta. Toivottavasti Mustikankin kanssa kävisi hyvä tuuri lääkityksen sopivuuden suhteen.

KoiraExpo ja jumitusta

Viime perjantaina alkoi tuntua jo pää flunssaiselta, viikonloppu kului KoiraExpossa istuessa aika tukkoisena ja tiistaina sitten iski kuume. Siinähän se viikko sitten kuluikin...

   KoiraExpossa oli taas mielenkiintoisia luentoja, monet hyvin hyödyllisiä, osa erittäin hauskoja, jotkut sekä että. Kirsi Sainiota olen kuunnellut lukemattomat kerrat ja yhä edelleen osallistun aina yhtä mielelläni hyänen luennoilleen. Yli-innovaatioaktivistin luento oli kerrassaan hauska ja siellähän sitten käkätettiin. Seurana olivat Suviannan ja Marjukka springeripiireistä ja ehdinpä juoruta hetken Timo-serkkunikin kanssa :)

Raisa puolestaan ontui ja oli kipeä viime viikon. Maanantaina päästiin osteopaatille Maria Kaiperlan hoitoon ja syyksi selvisi kipeytynyt selkä, kun se ensin liukasteli jäällä ja sitten vielä putosi ojaa ylittäessään jäihin jääkylmään veteen. Onneksi apua löytyy taas vakavampaan vaivaan, mutta treenikieltoa tämä loppuviikko ja viikonloppuna rally-tokoon sitten ilman viimeisen viikon treeniä ;) Toisaalta nauroin, että onni onnettomuudessa, että ollaan sitten Raisan kanssa yhtä aikaa kipeinä: ei tartte kummankaan odotella ja kiusaantua siitä, että toinen ei pääse treenaamaan... Toko-treenejä päästään toivottavasti jatkamaan ensi viikolla, mutta nyt tarttee antaa aikaa toipumiseen. Pelkäsin jo Raisan polven vaurioituneen, muttei onneksi. Kuulemma tosin noin vakava vaiva olisi enemmin tai myöhemmin rikkonut jotain luustostakin. Olen monesti Raisan kanssa saanut todeta, kuinka osteopatia saa ihmeitä aikaan.

   Springeri-lehtikin vaatii taas vaivannäköä, kun deadline lähestyy uhkaavasti. Huomenna lähdetään lasten kanssa Tampereelle rally-tokon takia ja saa mies jäädä rauhassa miettimään oppilaiden arvosanoja.

Kirjahyllyn kätköistä: TOKO-kirjoja

Tällä kertaa kaivoin tottelevaisuuskoulutusta käsittelevät opukset päivänvaloon. Niitäkin on kertynyt useita. Tässä siis vain tottelevaisuuskokeita varten tähtäävää kirjallisuutta, tapakasvatus ja naksutinkoulutus ovat erikseen.

Loistavia opuksia on useita.

Yksi suosikeistani on Niina ja Kenth Svartbergin Tavoitteena täysi kymppi-niminen kirja joka kertoo palkitsemiseen perustuvasta kilpatokosta. Tässä on seka perusasioita palkitsemisesta, ketjuttamisesta, häiriöharjoittelusta että varsinaisista kisaliikkeistä. Tosin tämäkin varsin uusi opus (kuten kaikki muutkin) ovat ajalta ennen uusinta sääntömuutosta, mutta periaatteessa kaikki liikkeet käydään läpi erikoisvoittajaluokkaan tähtäävinä kokonaisuuksina. Suosittelen lämpimästi!

Ruotsinkielinen Inki Sjöstenin Tävlingslydnad 2 paneutuu myös korkeampien  luokkien liikkeiden opettamiseen ja täältä olen vuosien varrella saanut monia hyviä vinkkejä. Selkeä kuvitus on kirjan parasta antia. Harmikseni en ole saanut hankittua kirjoja Allmänlydnad/Arkitottelevaisuus ja Tävlingslydnad 1 samalta kirjoittajalta...

Piritta Pärssisen Tottelevaisuuskoulutuksen perusteet katsastaa tottelevaisuuskoulutuksen perusteisiin, oppimiseen ja kouluttamiseen. Treenivihot antavat hyvin yksityiskohtaisia vinkkejä kunkin liikkeen opettamiseen ja hiomiseen. Niitä on peräti 12 aiheinaan: seuraaminen, luoksetulo, paikallaolo, liikkeestä pysähtyminen, tunnistusnouto, hyppy, hyppy, hyppynouto& estenouto, ruutu & merkki, kaukokäskyt, eteenlähettäminen, ohjattu nouto ja luoksepäästävyys. Mukana on paljon erilaisia ja hyvin vaihtelevia harjoituksia, joita voi käyttää harjoittelussa sekä korjaussarjaa. Kirjoittaja on toko-tuomari ja kisannut omien flattiensa kanssa valioksi saakka. Suosittelen!

Piritta Pärssisen vihkoja on 12 kappaletta: jokainen omasta aiheestaan.

Barbro Börjessonin ja Erik Wilsonin Hundskolans lydnadsbok-kirja on aivan ihanasti piirroksin kuvitettu ja alkaa yleisellä oppimis-, palkitsemis ja johtajuus-osiolla. Sen jälkeen käydään tottelevaisuusliikkeiden perusteita ja niiden opettamista. Mukana ovat tavallisten seuraamisten, noutojen, hyppyjen ja luoksetulon lisäksi myös muun muassa ryömiminen, ohjaaminen eri suuntiin ja paukkuvarmuus. Kirja antaa hyvän perusteen kaikenlaiseen harrastamiseen, jossa tarvitaan tottelevaisuutta niin arkeen kuin erilaisiin kokeisiin.

Salme Mujunen on kirjoittanut kattavan oppaan Tie tottelevaisuusvalioksi, jossa käydään läpi koulutuksen perusteita ja liikkeitä luokkakohtaisesti. Valitettavasti tämän kirjan ajantasaisuus kärsi hieman muita enemmän sääntämuutoksesta, kun liikkeet käydään läpi selkeinä luokkakohtaisina kokonaisuuksina. Mukaan on otettu myös tuomarin arvostelussaan kiinnittämiää seikkoja. Ehkä tästä julkaistaan aikanaan päivitetty versio? Ei kuitenkaan tämäkään ole millään tavoin turha kirja nyttenkään, tämänkin kirjoittaja on julkaissut useita kirjoja ja kisannut lapinporokoirien kanssa tottelevaisuusvalioksi saakka.

Sven Järverudin ja Gunvor af Klinteberg-Järverudin Koirakoulu-kirjat ovat olleet 90-luvun alussa edellä aikaansa ja kestävät edelleen aikaa varsin hyvin. Mukana on koiran hoito-osio, hieman yleistä tietoa oppimisesta ja sekalaisessa järjestyksessä oppia niin tottelevaisuusliikkeisiin kuin jäljetykseen ja haun alkeisiinkin. 2-osassa keskitytään käyttäytymisoppiin, opettamiseen ja liikkeiden opettamiseen.


The Complete Handbook of Dog Training kirjoittajinaan Thomas A. Knott ja Dolores Oden Cooper on amerikkalainen versio tottelevaissukoulutuksesta ja paneutuu hieman eri lailla tottelevaisuuteen. Kirja alkaa lastentarha-koulutuksesta (Kindergarten Puppy Training) jatkaa alkeiden kautta korkeampien luokkien liikkeisiin. Amerikkalaiset säännöt poikkeavat täkäläisesti,  mutta kyllä tästäkin jotain vinkkejä löytyy ja esimerkiksi kahdeksikko on nykyisellään mukana rally-tokossa. Hyviä ovat ohjaajan ja koiran askelkuviot ja tämä on ehkä osittain apuna juuri rallyyn. Jossain asioissa kirja on auttamattomasti aikaansa jäljessä, en muista tokon puolella juuri käytetyn pakoitteilla istumaan tai maahan ohjaamista ikuisuuteen. Metsästyskoulutuksessakin sitä käytetään vain, mikäli koira ei reagoi jo osaamaansa käksyyn...

Anni M. Korpelan Tokoa koko elämä on enemmän aktiviointia ja palkitsemista kuin varsinaista kilpatottelevaisuutta painottava kirja. Varsinaisesti tottelevaisuuskokeista kiinnostuneelle ei niinkään tarpeellinen kuin nuo ensimmäiset neljä kirjaa. Kirja esittelee tokoagia, joka idealtaan muistuttaa rally-tokoa, mutta ei koskaan oikein saanut siipiä alleen. Välissä toki tästäkin kirjasta löytyy helmiä.

Femma-söpöliini

Femman eli Doniol High Five To Jangas elo on alkanut hyvin uudessa kodissa Kirsin hoivissa. Reippaasti neiti on tutustunut ulkomaailmaan: muihin koiriin, ihmisiin ja jopa aura-autoja on tullut vastaan. Kuulemma vauhtia oli piisannut Kaisan bordercolliepoikia tavatessa :)

   Sain muutaman ihastuttavan kuvankin pentulaisesta, kiitos Kirsille kuvista!

Viiman tiineyspäiväkirjaa - osa 2

Viima eli Jangas Gone with the Wind kävi  pikavisiitillä tänään ja kyllä se siltä näyttää, että ihan normaalikokoinen pentue olisi tulossa. Oma arvioni on 5-7 pentua. Katsotaan, miten arvaus pitää paikkansa ;)

   Masu oli kasvanut reippaasti runsaan viikon aikana. Nyt alkaa Axilur-matokuuri ja ne vähät nappulat, mitä Viima syö ovat jatkossa penturuokaa, mutta edelleen siis jatketaan lähinnä herkuilla (lue hyvällä lihalla). Ruoka ei kuulemma vieläkään meinaa oikein maistua. Runsaan viikon päästä Viima tuleekin jo tänne luoksemme valmistautumaan synnytykseen.

   Tässä vielä muutama kuva Vimpasta tältä päivältä:

Soma tuleva emä

Tässä näkyy, kuinka silakasta on tullut Tyyris Tyllerö :)

Muikkis!

Helmikuun hiomiset

Tammikuun tavoitteina oli iso liuta konkreettisiä asioita eri liikkeiden suhteen. Tässä kuussa on kyseessä enemmin liikkeiden hiominen, "yliharjoittelu" ja häiriöiden kestäminen. Itse liikkeet on saatu jo kohtuullisesti pakettiin eli asiassa on kovasti edistytty!

   Nyt vaan on pieni pelko persiissä, että miten Raisan takapää pysyy kunnossa. Se näet muutama päivä sitten hyppäsi ison ojan yli ja putosikin jään läpi jääkylmään veteen. Sen jälkeen se käytti takapäätään kummallisesti ja tokossa piti juoksemiset jättää hetkeksi välistä. Eilen vielä onnistuin viimeistelemään Raisan tassun kohtalon, kun harjasin lunta pihalla ja Raisa onnistui juoksemaan sopivasti ohi,k että harja kolahti suoraan takajalkaan. Nyt se ei meinaa kunnolla varata painoa jalalle, vaikka edelleen liikkuu mielellään. Vauhdikas tokoilu on kuitenkin nyt tauolla ja rally-toko on ainoana tarpeeksi rauhallista treenailua. Onneksi olin varannut osteopaattiajan ensi viikolle, joten Raisa pääsee heti syyniin.

Eli katsotaan, kuinka päästään seuraaviin tavoitteisiin vai onko kuukauden tärkein tavoite vain saada Raisu kuntoon...

Häiriöiden suhteen kaivattaisiin häiriöitä niin liikkurin kuin muiden koirienkin suhteen ja tätä koskee siis erityisesti liikkeitä, joita tehdään kaukana minusta. Raisalla on muuten asenne tosi hyvä, mutta epävarmuus näissä asioissa näkyy hitautena ja jäätymisenä. Meidän täytyisi päästä niin paljon harjoittelemaan, että Raisa saisi varmuuden asiaan ja uskaltaisi tehdä omalla tasollaan ja täysillä kaikissa olosuhteissa. Sääli, ettei nykyisellään ulkona treenaaminen ole mahdollista, kun kädet jäätyvät helposti.Viime päivinä Raisan takapään käyttö on ollut hieman heikkoa, joten ensi viikolla Raisa saa käyttää varaamani osteopaattiajan Maria Kaiperlan vastaanotolla, vaikka olin ajatellut, että Essikin olisi ollut hyvä tsekata.

Paikallaolo
- tätä koskee juuri tuo hiominen ja häiriöiden kestäminen. Itse liike alkaa olla muuten kunnossa ilman välipalkkoja, kurkkimisia tai muita säätöjä. Nyt tarttee vielä saada varmuus siihen, ettei muiden käskyihin tai korjauksiin reagoida.

Seuraaminen
- peruutukset ovat parantuneet hurjasti ja nyt 5-10 metrin peruuttamiset sujuvat jo kohtuullisesti, joskin katse on vieläkin minussa ja perä välillä leviää. Jos tätä menoa jatkuu, niin kuukauden päästä ollaan jo todella hyvällä mallilla!

Zeta:
- saa edelleen vahvistaa maahanmenoja.

Luoksetulo:
- kuten ennenkin kaikkiia osia pitäisi muistaa vahvistaa sopivasti - ei ole helppoa! Periaatteessa osataan, mutta liikkuri kiinnittää välillä liikaa huomiota, kun Raisalla tuntuu olevan hieman odotusarvon apuohjaajan pallon heitosta. Maahanmenoihin reippautta, kun saadaan Raisu kuntoon ja lisäksi malttia pysymisiin.

Ruutu:
- on se liike, joka edelleen onnistuu vaihtelevasti jopa omissa treeneissä, vaikka onkin parantunut huimasti kuukauden takaisesta. Valitettavasti tässä pätevät edelleen viime kuukauden tavoitteet eli
- eteenmenojen varmuutta edelleen, etenkin suora 15 metrin eteenmeno olisi nyt tärkeä - heti pysäytys, jos liike valuu sivuille liikaa. Palkkaa edelleen edessä olevalla pallolla tai muulla lelulla ja mieluiten niin, ettei Raisa tiedä sen olevan odottamssa.
- kotona harjoittelua muutama askel vasemmalle, oikealle, eteen tai taakse, jos se jää hieman sivuun sallitusta ympyrästä.
- Ruutuun juoksemista "merkiltä" ja varmuutta suunnan ottamiseen ja ruudun löytämiseen, vaikka kentällä olisi muita merkkejä, esteitä tms häiriöitä.
- Ruudun oikein paikan vahvistamista
- ruudussa malttaminen seisten ja käskystä maahan myös ohjaajan ollessa kaukana
- ruudussa makaaminen rauhallisena
- luoksetulo seuraamiseen ruudusta

Ohjattu nouto:
- siirrytään tekemään kolmella kapulalla kuten kokeissakin
- edelleen merkin vahvistamista jatketaan
- on alkanut sujua jo kovissakin häiriössä, vaikkakin normaalia hitaammin.

Kierto-ohjattu:
- lisää häiriöiden lisäämistä ja taas välillä helpmpia harjoituksia. Häiriönä Raisa on alkanut kestää luoketulon merkkejä ja ruutua vieressä (hienoa!) ja niitä purkkeja ja purnukoita pitää edelleen kylvää harjoituksiin.
- liikkurin aiheuttama häiriö pitäisi saada häivytettyä, jotta kierto onnistuisi, vaikka kapulat laitetaan koiran nenän edessä paikalleen.
- istuminen kauempana lenkillä ja pylvään kierröstä sekä kartion kierrosta.

 Tunnistusnouto:
- kapulan nostamis- ja pitämisharjoituksia jatketaan kotona.
- Lisäksi Stig tekee kotona päivittäin meille liikkuroidun tunnistusnoudon ennen iltaruokaa.

Kauko-ohjaus:
- tekniikka on mitä on. Hieman koitetaan vahvistaa etenkin istumaan nousun napakkuutta ja asentoa sekä maahanmneossa taakse päin hissaamista.
- suurin paino häiriöiden kestämisessä ja suorituksen varmuudessa (kaikki asennonvaihdot tehdään ekasta käskystä). erityisesti tarvitaan häiriöharjoittelua muiden koirien läsnäolon merkeissä.

----

Rally-tokon suhteen meillä oli tammikuussa kisatavoitteita ensimmäisistä kisoista:
- ekasta kisasta 9.1.2016 tuli alokasluokasta hyväksytty tulos 98 pistettä ja sijoitus 3./32. Kisa meni hyvin, vain oikealle spiraalissa oli oma ajatuksen katkeaminen ja siitä nuo pistemenetykset (100 pistettä on paras mahdollinen).
- toisesta kisasta 30.1.2016 toinen hyväksytty tulos 90/100 p, kun maahanmeno liikkeestä epäonnistui enkä tajunnut sitä uusia.

Eli tavoitteet saavutettu ja ekat hyväksytyt tulokset alokasluokasta on plakkarissa. Helmikuussa olemme osallistumassa kolmeen kisaan ja tavoitteena alokasluokan viimeinen hyväksytty tulos ja tulos avoimesta. Yhä edelleen kisatavoitteista tärkeimpänä sama loistava asenne, joka on nyt ollut kisoissa ja harjoituksissa :)

Kylttien suhteen tehdään erityisesti töitä seuraavien kanssa:
- eteentulot ja siitä sivulle siirtymiset sekä vasemmalta että oikealta.
- eteentulo ja peruuttamiset, jotta saan aina oikean määrän askeleita ilman horjahteluja sekä eteentulo ja Raisa peruuttaa minusta poispäin
- vahvistetaan edelleen sivulla peruuttamista (ja itselle kolme askelta)
- oikealla seuraaminen ja siitä perusasennot, käännökset oikealle ja vasemmalle sekä täyskäännökset
oikealle ja vasemmalle. nämä harjoitukset sekä kotona että lenkillä ja hallissa.
- kotosalla voitaisiin aloitella 270 asteen käännöksiä ja pepun käytön harjoittelua
- käytösruudun harjoittelua vasemmalla ja edessä sekä maaten ja istuen
- kotona vieressä seisominen aina 1 minuutin aikaan saakka
- puolenvaihdot ovat huimasti parantuneet, mutta niihin edelleen varmuutta
- edestä puolen vaihdon harjoittelu kotosalla
- maahanmenot (kunhan on varmuus siitä, että Raisa on taas kunnossa)
- istumisesta seisomiset (ja siitä kierrä koira, istu tai maahan)
- pyörähdys radan osana
- erilaiset houkutukset

Kisamaisia harjoituksia sekä alokasluokan että avoimen luokan suhteen. Ehkä loppukuusta voitaisiin koittaa jopa voittajaluokan rataa, jos saadaan kaksi hyväksyttyä tulosta avoimesta jo helmikuussa.

Femma löysi oman kodin

Femma eli Doniol High Five To Jangas löysi oman sijoituskodin Riihimäeltä. Neitokainen lähti eilen edesmenneen Remun (Jangas Direct Action) Kaisa-emännän siskon Kirsin luo ja tulevaisuudessa tiedossa on agility- ja tokotreeniä. Kotona tuntuu samaan aikaan ihanan rauhalliselta ja hieman haikealta, kun lunta pihasta harjatessa ei ollutkaan enää pientä touhuilijaa jaloissa.

   Femma sai eilen ennen uuteen kotiin lähtöä ensimmäisen rokotuksensa enkä voi kuin ihmetellä kuinka reipas pentu se on. Ainoa asia, mikä sen mielestä oli hieman epäilyttävää oli lätäköissä oleva jääkylmä vesi. Remmissä oloa on harjoiteltu äärimmäisen vähän, mutta silti se on sujunut hyvin helposti (Niina hankki Femmalle hienon oman pannankin :). Eläinlääkärissä heti ovella vastaan tuli kuukautta vanhempi labradorin pentu ja vaikka toinen oli reippaasti isompi, aloitti parivaljakko heti kunnon painit. Tuntui kivalta, että ensimmäinen eläinlääkärikokemuskin oli erittäin positiivinen. Eläinlääkärissä vaan nuuskuteltiin ja syötiin namia eikä pistosta edes huomannut. Ulkona ihmiset ohitettiin kauniisti, paitsi jos joku suostui rapsuttamaan niin silloin piti änkeä syliin saakka. Vastaantullut mopsikin moikattiin kauniisti ja tarpeeksi hillitysti. Ehkä Essin kurikoulu on tehnyt hyvääkin eikä Femma ole ensi tutustumisessaan liian hyökkäävä ja raju, vaan menee kauniisti ja sopivan alistuvasti koiria tapaamaan.

  Femma on aikamoinen persoona, joka rakastaa kaikenlaista tasapainoilua ja kiipeilyä. Suosikkipaikka oli siis babysitteri, jossa oli kiva keinutella samaan tapaan kuin ihmiset keinuvat keinutuolissa. En ole aiemmin mokamaa nähnyt! sen lisäksi vaunujen alaosan säilytyskopassa oli kiva käydä varastamassa tavaroita ja kun neiti sai minut poistamaan tykötarpeet, alkoi se nukkua myös vaunujen alaosassa, ilmeisesti sekin keinui kivasti asentoa vaihtaessa. Mietin jo vakavissani, olisiko pitänyt pakata pennun mukaan babysitteri, joka on meillä enää harvakseltaan käytössä Sissillä... 

   Illalla käytiin vielä Kirsin ja Femman kanssa Mustin ja Mirrin kautta ostamassa ruokaa, luita ja uusi nahkatalutin ja sielläkin tyttö oli uskomattoman reipas: se kiipeili korokkeilla ja tillitti nappisilmillään, josko joku haluaisi pientä rapsuttaa. Muutkin asiakkaat ihmettelivät pennun rohkeutta. Silti Femman reippaus ei tunnu olevan itsenäisyyttä, vaan se jaksaa uudessakin ympäristössä hyvin pitää kontaktia ja kulkea löysässä taluttimessa.

Seisottamista harjoiteltiin 11 viikon kunniaksi viikonloppuna

   Paljon onnea uuteen kotiin ja tavataan taas pian!!


  

Raisalle toinen hyväksytty tulos rally-tokosta

Eilen kisasimme Raisan kanssa Raaseporin rally-tokossa. Tällä kertaa tuomarina toimi Anna Klingenberg, joka oli suunnitellut helpon tuntuisen radan, jonka arvostelu sujui todella sutjakkaasti. Tässä ratapiirros:

Raaseporin rally-toko 30.1.2016 ALO t. Anna  Klingenberg

Tällä kertaa oman pään sisäisen kaaoksen hallintaan saaminen kesti kyltille 5 asti, jossa tehtiin 10 pisteen suoritusvirhe (lue: koko kyltin suoritus meni läskiksi). Kyltti kuului "liikkeestä maahan" eikä kumpikaan meistä ollut täysin keskittynyt, Raisa mielestäni haisteli ja meni ilmeisesti (en nähnyt/katsonut niin tarkkaan) maahan istumisen kautta, koska siitä saa tuon -10 tvä merkinnän. Puoli sekuntia aivoissani kävi, että pitäisi varmaan uusia, mutta Raisalle tuo maahanmenot ovat olleet viime aikoina tahmeita. Aina tulee mieleen, että olisiko jotain jumia - pitäisi varmaan itse koittaa hieroa - vai onko se vaan motivaatio-treenin puutetta. Joka tapauksessa tuon kyltin jälkeen skarppasimme ja olin loppurataan varsin tyytyväinen. Raisu oli taas maksalaatikkonsa ansainnut. Koepaikalla se oli helppo kaveri.

  Lopputulos oli siis 90 pistettä 100:sta. Koska 70 pistettä on rajana hyväksyttyyn tulokseen, oli tämä toinen hyväksytty tuloksemme ja seuraavan hyväksytyn tuloksen jälkeen siirrymme avoimeen luokkaan!

   Kahden viikon päästä meille on tiedossa peräti kaksi kisaa ja oman yhdistyksen kisoihinkin on ilmoittauduttu. Avoimen luokan kylteistä edelleen hiomista vaativat "istu - seiso ja kierrä koira", "pyörähdys" ja "houkutus" eli niiden eteen saadaan vielä tehdä hiomistyötä. Tokokisajännittämiseen tämä on loistavaa harjoitusta!

Tänään tiedossa on seuraava askel kohti tokokisoja eli talkoilua tokossa koko päiväksi ja näen ensi kertaa uudet liikkeet ihan kokonaisuudessaan kokeissa. Ilmoittauduin aamupäiväksi, mutta ilmeisesti talkoolaisista oli puutetta, koska työvuoro oli merkitty 7-15 ja eilen vielä leivoin pellillisen mokkapaloja, joten talkootunteja kertyy sitten kerralla melkein puolet vuoden tarpeista, mikäli tarvitsee olla noin kauan hallilla. Vähän tuntuu hurjalta jättää flunssainen mies lapsia hoitamaan koko päiväksi.

Tokoa, agilitya ja rally-tokoa

On taas ollut meidän tehotreeniviikko. Maanantaina aloitettiin Essin kanssa agilityllä, jossa Terhi oli suunnitellut kivan radan, jossa erityisen kinkkinen kohta (useammallekin koirakolle, myös meille) oli pujottelun suorittaminen kohti seinää, kun jatkon kannalta täytyi lopusta päästä siirtymään tiukasti vasemmalle kepeistä. Noita täytyy ehdottomasti harjoitella lisää. Minulle edelleen hankalaa on koiran ohjaaminen kohti ponnistuspaikkaa tiukoissa käännöksissä, mutta nekin alkoivat hiljalleen luonnistua. Tuntui kivalta päästä tekemään oikeasti agilityä syksyn nilkan linkuttamisen jälkeen...

  Tiistaina oli kouluttamassa, mutta koska Jaana ja Eve tekevät koulutusohjaajaharjoitteluita, pystyin napaamaan Femman mukaan ja se sai painia ulkona ja häkissä veljen kanssa, harjoitella hieman kontaktia ja perusasentoon tuloa sisällä ja totutella touhuun ja muihin koiriin omaan reippaaseen tapaansa. Eilen Femma ja Essi lähtivätkin viikonloppuhoitoon Niinalle ja Harrille, kun meillä on ongelmassa rally-tokokisat ja tarkoitus oli lähteä koko perheen kanssa kyläilemään samalla. Perheen miesväen flunssan takia suunnitelmat hieman muuttuivat.

   Keskiviikkona oli Essin tokovuoro Antikaisen Tiltun opissa ja teimme jääviä eli seisomista, istumista ja maahanmenoa liikkeestä. Istuminen on jäänyt muutamaan hassuun kertaan ja nyt saamme alkaa työstää sitä niin, että peruutan Essistä poispäin ja käskytän samalla istumaan pysähtymättä (oi miten vaikeaa minulle! Eikä tämä ole lainkaan ironinen kommentti vaan ihan oikeasti välillä tuntuu, että kaksi aivosolua eivät ohjaa kahta jalkaani niin kuin pitäisi).  Maahanmenojen ja seisomisen nopeudesta ja tarkkuudesta saimme kehuja, nyt vaan ketujuttamista ja palloa kauemmaksi, ettei Essin käsitys ole enää se, että joka kertaa lentää pallo heti palkaksi. Myös Femman kanssa ollaan nyt alettu harjoitella näiden käskyjen kestoa, täytyy ottaa siitäkin alkuviikosta videopätkää.

Raisa on päässyt kanssani hallille treenaamaan maananatian, tiistaina ja torstaina aamulla. Tehtiin tiistaina avoimen luokan rally-tokorata, jossa pyörähdys ja seisominen olivat vielä vaikeita, muuten mielestäni sujui varsin hyvin. Kierto-ohjattua on harjoiteltu niin, että vien aina kapulat virittelyn jälkeen ja välillä kapulat meinaavat vielä voittaa kiertämisen. Raisa kuitenkin selkeästi miettii ja edistyy. Ruutu vetää hyvin puoleensa ja Raisa etsiytyy kaukaakin varsin hyvään paikkaan, mutta tulee muutaman askeleen kohti minua maahanmenoa ruudussa suorittaessaan - täytyykin miettiä tähän jotain apua.

Torstaina koulutusryhmässä treenattiin ihan ohjatusti Tiinan kanssa luoksetuloa, jossa keskityttiin häiriöiden sietämiseen eli Tiina liikkuroi seisomispaikalla ja Raisa tulikin toiselle merkille maahanmenoon tai seisomiseen. Eka kerralla Tiinan ohittaminen oli tosi hankalaa, mutta se helpottui joka kerta. Vieressä olevan agikenttä ja puomin hetsaaminen saivat vielä lisähäiriöitä, joten saatiin tosi hyvä treeni.

Seuraamisen perusasennot ovat varsin hyvällä mallilla, mutta Mirjamin häiriköinti oli edelleen niin kovin hankalaa, kun Raisa olisi niin tottelevainen, että se tottelisi kaikkia. Agilityssä se oli aikanaan aikamoinen etu, kun se lähti namien tai lelun kanssa puolituttujenkin kanssa radalle. Aikanaan neiti kisasikin meidän koulutusohjaajan Merin kanssa yhden treenikerran jälkeen 0-radan ja LUVAn kakkosista, kun itse olin sairastunut flunssaan pari päivää aiemmin...

Paikallaolot ja sieltä luoksetulot sujuivat hyvin, mutta kertaalleen Raisa oli jo menossa maahan vierustoverin käskystä.

  Femman kanssa on jatkettu perusteita, lenkkeilty pellolla, annettu luita purtavaksi ja jätetty kädet rauhaan.

Viiman tiineyspäiväkirjaa

Tällä kertaa olen aikas varma, että pentuja olisi tulossa kuukauden päästä. Viima (Jangas Gone with The Wind) on viime viikkoina pyöristynyt hieman masusta, ruoka maistuu huonosti (kuulemma hirvenlihaakin on nirsoilijalle tarjottu ja se - yllätys, yllätys - teki kauppansa :) ja nisät ovat kasvaneet ja punertuneet. Eilen olikin tasan viisi viikkoa ensimmäisestä astutuksesta, joten neljä viikkoa olisi odotusta vielä jäljellä. Somasti pyöristynyttä tulevaa mammaa näen jo ensi viikolla uudestaan, kun Viima saa siirtyä penturuokaan ja on aika matokuurille. Jos kaikki menee hyvin, muuttaa Viima meille viimeistään kolmen viikon kuluttua. 

  Tässä vielä kuva neitokaisesta eiliseltä:

Viima viisi viikkoa astutuksesta

Vertailun vuoksi Viima viime kesänä

Femma oppii ja osaa

Femma eli Doniol High Five To Jangas etsii edelleen omaa sijoituskotia  (P.S. oma koti löytyi helmikuun alussa) ja sitä odotellessa harjoittelee mahdollisimman asiallisia tapoja täällä luonamme.  

Millainen neiti on? 

 Mielestäni Femma on varsin helppo 10-viikkoinen pentulainen. Se on  varsin rauhallinen ja kontaktinhakuinen pennuksi ollen samaan aikaan reipas ja rohkea kaveri. Se on sosiaalinen ja leikkisä ja pitää tavaroiden kantamisesta. Se vaikuttaisi olevan sellainen peruspentu, joka sopii niin aktiiviselle ihmiselle, perheeseen kuin harrastajallekin. Uskoisin sen sopivan  myös aloittelijalle, koska se on helposti oppiva ja tarpeeksi rauhallinen. Ahneus on pennun kouluttamisen ja tapakasvatuksen kannalta erittäin hyvä piirre :)

Doniol High Five To Jangas

Mitä neiti jo osaa?

- Katsekontakti niin istuen edessäni vapaasti ollessa kuin perusasennossakin. Femma on halukas pitämään kontaktia ja tämän opettelu on käynyt melkein itsestään. Lisäksi ollaan harjoitultu katsekontaktia nami kädessä, jolloin palkka tulee namikädestä luopumisesta ja kontaktin otosta. 

 - Istuminen onnistuu varsin hienosti käskystä seisoessani, välillä palkaksi kehut ja toisinaan namipala. Istumista ja malttamista harjoitellaan myös sisääntullessa (jos pentu ei ole sylissä) ja ruokakupilla.

- Namin perässä neiti osaa tulla perusasentoon, pitää siinä katsekontaktia, jäädä paikalle tai lähteä namin perässä seuraamaan lyhyitä pätkiä istuen pysähtyessä.

- Maahanmenon harjoitteluun on yhdistetty jo käsky ja se onnistuu "käskystä" maassa olevan namin perässä hyvin.

- Paikalla odottamista on harjoiteltu sekä istuen että maaten. Malttaminen ja luvanpyytäminen kuuluvat asiaan ovella istuen ja katsekontaktia pitäen. Lupa vasta käsimerkillä ja sanalisella luvalla.

- Luoksetulo iloisesti syliin onnistuu hienosti.

- Yöt nukutaan asiallisesti ja rauhallisesti. Päivälläkin uni maittaa vielä pitkiä aikoja ja aidot luut ovat todella mieleisiä ja vievät leuat pois pahanteosta.

- Yksinolo on sujunut malliikkaasti omassa pentuaitauksessa, jonne neiti jää rauhallisesti napsuttelemaan kuivanappuloita ja purutikkua. Myös takaisin tullessa on ollut hyvin rauhallista. Tätä on harjoiteltu lähes päivittäin ja yksinoloajat ovat olleet 2-5 tuntia.

- Ruokaa neiti syö 3-4 kertaa päivässä ja olen siirtynyt omien pentujen tyyppiseen ruokintaan eli puolet Eukanuban All Breeds penturuokaa AB-piimän kanssa ja puolet luonnonmukaista ravintoa eli raakaa lihaa, kalaa, lihaisia luita tai keitettyä kananmunaa sekä kaurapuuroa ja kasviksia kuten keitettyjä perunankuoria, porkkanaa, parsakaalia ja paprikaa. Myös Sissin vauvaruoan jämät maistuvat hyvin.

Mitä muuta olemme jo harjoitelleet?

- Noutaminen on työn alla vapaana pentunoutona ja kantamisena eli aarteet otetaan iloisesti vastaan. Usein vaan lelu unohtuu matkalle, kun pentu kurvaa vauhdilla luokse. Yhtenä päivänä saatiin hieno vauvalusikan nouto aivan syliin asti.

- Autossa lentoboksissa kulkemista on harjoiteltu, vaikka se aiheuttaa pientä mutinaa. Pentu on kuitenkin muuten rauhallinen boksissaan.

- Taluttimessa kulkeminen onnistuu jo kohtuullisesti kevyessä näyttelyremmissä.

- Seisomista näyttelyasennossakin on edelleen harjoiteltu. Samoin hampaiden katsomista ja hoitotoimenpiteitä kuten kynsien leikkaamista.

- Maailmaan on tutustuttu sen verran, että ollaan käyty lähimaastossa lyhyillä kävelyillä oman pihan lisäksi. Kertaalleen Femma pääsi sylissä ihmettelemään juna-asemaa ja toisella kertaa käytiin tapaamassa Jaanan luona Piko-isää ja Nano-veljeä.

- Pureminen on kielletty pieneltä pennulta: etenkin jos se kohdistuu ihmiste käsiin tai jalkoihin. Minua ei juuri enää yritäkään purra, Sissiä lähinnä nuollaan, mutta Sebastian saa toisinaan pentua innostettua ihan mahdottomaksi - ja sitten pääsee jompi kumpi syliini jäähylle.

- Lähes kaikki pissat ja kakat tulevat ulos, kunhan neitiä ulkoilutetaan ahkerasti. Kotona sattuvat vahingot osuvat noin joka toinen kerta paperille, joka toinen kerta matolle tai lattialle. Femma hakeutuu aktiivisesti mahdollisimman kauas omasta nukkumapaikastaan pissille.

- Rentoutuminen ja rauhoittuminen sylissä tai lattialla vieressä ovat myös tärkeitä taitoja ja nekin alkavat sujua. Sohville ja sängylle nouseminen ovat kiellettyjä, mutta babysitterin pentu on saanut omaksi keinutuolikseen ja sinne se hakeutuu aina istuessamme keittiössä.

Tokoilua taas kerran

Tällä viikolla on taas käyty ahkerasti itsekseen treenailemassa Raisan kanssa ja kotosalla on tehty perusasioita Femman kanssa. Femman juttuihin palataan huomenissa.

  Raisan tokoryhmä alkoi torstaina uudella kokoonpanolla, joka on tälläkin kertaa hyvin 8-ryhmä painotteinen (viimeksi oli Raisan lisäksi cockeri, tolleri ja käyttölinjainen kultainennoutaja): Raisan ja Riski-kultsun jatkaessa on mukaan tullut taas Nappi-walesi ja uutena labradori. Naurettiin Sadun kanssa, että walesi onkin tuo tavallisin rotu EVL:ssä ;)

   Meillä oli kisamainen harjoitus, joka meni tasoomme nähden aivan penkin alle. Edelleen alun epäonnistuminen on vaikea karistaa mielestä emmekä kumpikaan päässeet oikeaan kisafiilikseen: lieneekö osaltaan vaikuttanut muuten tapahtuman täyteinen päivä, oma iltapäivän päänsärky tai Stigin työpäivä melkein kellon ympäri, mitä hän nyt käväisi välillä syömässä äkkiä kotona.

Zeta on varmimpia liikkeitä, mutta ensimmäisenä ollut maahanmeno jäi tekemättä ja jouduin käskyttämään uusiksi. Muuten kuitenkin hyvin. Luoksetulossa jättö ja malttaminen hyvin, laukalla luokse, pysähdys liikkuri-Tiinaa vahdaten ja siitä epävarmasti valuen käskyn jälkeen minua kohti ja jouduin antamaan toisen käsimerkin seisomiseen, jolloin matka oli jo valunut toiselle merkille. Siitä luoksetulo hitaaasti, maahanmeno viiveellä ja ravaten luo. Oli tosi epäonnistunut olo ja se vaikutti myös seuraavaan liikkeeseen eli kauko-ohjaukseen, jossa tarvittiin paljon käskyjä ja Raisa selvästi vilkuili "yleisöön". Viimeiseksi kierto-ohjattu eka kertaa kokeenomaisesti ja vaikka se sujuu jo hyvin yksistään olivat liikkeenohjaajan laittamat kapulat vielä liian kiinnostavat. Kun viimein kierto onnistui, meni loppu tosi hyvin. Valitettavasti harjoitus jäi kovasti kaivertamaan.

   Onneksi lopussa tehdyt paikallaolot sujuivat hyvin!

 Eilisillan rally-tokossa oltiin sitten puolestaan hyvin päteviä. Pääsimme siis Raisan kanssa ensimmäiselle rally-tokokurssillemme eli "rally-tokoa tokoilijoille", joka järjestetään joka toinen perjantai. Mukana oli kaksi muuta tuttua koirakkoa ja joku(nen) poissaolija. Teimme eilen alokasluokan rataa ja Raisan kanssa meni tosi hyvin: se teki innokkaasti, tarkasti ja iloisesti töitä. Pujottelussa seuratutin sen liian läheltä törppöjä ja se kaatoi yhden katsoessaan vain minua ja eteentulossa oli radan osana taas vaikeuksia eli noita pitää nyt harjoitella ennen kisoja. Ilmeisesti ohjasin vasemmalla kädellä hassusti mukana, koska kouluttajamme kommentoi, että oikealla kädellä ohjaus toimisi paremmin (ja oikea käsi meillä siis onkin ohjauskätenä!). Hyvä saada taas silmät seuraamaan ja joku kommentoimaan höpsöjä ohjauksiani. Muutamassa kohtaa menin turhan lähelle kylttejä eikä Raisalle meinannut riittää tilaa suorittamiseen. Teimme radan ekan kerralla taluttimessa ihan oikeaoppisen alokasluokan tavoin ja toisella kertaa koitimme saman radan ilman talutinta. Tuntuu helpommalta ilman turhaa remmiä ;)

  Varsinaisen radan lisäksi teimme odotellessa houkutusta, jossa oli ihana iso muovinen porsas, joka oli Raisan mielestä odotellessa vastustamaton, mutta itse seuraamisessa se sai vain muutaman pitkän kaihoisan katseen...

Toiveestani saimme harjoitella myös käytösruutua jossa Raisa istui pariinkin otteenseen muiden ryhmäläisten suorittaessa rataa. Perusasennossa istuminen ja katsekontakti sujui ongelmitta, vaikka muut tekivät omaa suoritustaan vieressä. Näköjään tuo käytösruutu menee aika hyvin vanhoilla opeille. Ensin ajattelin varmistaa perusasennossa istumiset ja makaamiset, ja sen jälkeen harjoitellaan samat asiat edessä. Kotona on jo alettu hieman harjoitella vasemmalla seisomista ja siitä palkkausta malttamisesta, mutta siitä on vielä pitkä matka koemaiseksi suoritukseksi kolmen minuutin seisomiseen mestariluokkaa ajatellen...

Odottaessamme teimme myös kauko-ohjausta ja taas toisen koirakon työskennnellessä ihan Raisan vieressä huomasi, että sen koko keskittyminen meni paikalla pysymiseen ja vaikka se nyki takapäätä ylös ja yritti, ei tyttö vain kyennyt suorittamaan liikkeitä siinä.  Koirien aiheuttamat häiriöt noissa kaukana suoritettavissa liikkeissä ovat selvästi nyt suuria. Sen sijaan Raisan seuratessa muut eivät haittaa, koska se on vieressäni. Töitä on vielä Tokon erikoisvoittajaa ajatellen, mutta pidän edelleen kiinni maaliskuun lopussa kisaamisesta. Rally-tokoon meillä onkin kisapaikkoja jo neljään kokeeseen ja seuraava kerta jo ensi viikonloppuna.

  Isot tytöt Raisa ja Esi pääsivät viikonlopuksi Niinan ja Harrin luo kyläilemään ja mökille - ihanaa sekä koirille että meille :) Taas sitä huomaa, kuinka paljon arkeen vaikuttaa se, jos koiria ei voi pitää yhdessä. Niinpä toivoisinkin pikku-Femman löytävän hyvän kodin pikapuoliin. Lapsiperheessä aitaelementti keskellä kulkureittiä ei ole näet kovinkaan helppo ratkaisu...

Kisamaista treeniä

Tälläkin viikolla on ahkeroitu Raisan kanssa, joka muuten on saanut viettää kotosalla aika paljon aikaa itsekseen. Niinpä aamulenkit hallille ja siellä puolen tunnin treenit ja yhdessä tekeminen ovat olleet sitäkin arvokkaampia. Aamuisin Stig aloittaa työt hieman myöhemmin maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin, joten silloin kipitämme hallille aamutuimaan. Yleensä kuuden ja seitsemän välillä on hallilla hyvin hiljaista. Tänäänkin ehdimme hallin kautta ennen päivän kisavalmisteluja ja palattiin kotiin jo seitsemän maissa. Tokokärpänen on kunnolla puraissut näin äitiysloman kunniaksi, koska aamulla kuuden maissa ulos ja hallille lähteminen ei suinkaan tunnu pakkopullalta vaan todellakin etuoikeudelta :)

   Liikkeetkin edistyvät kun niitä treenataan.

Kierto-ohjattu on ollut paljon tapetilla treeneissämme ja alkaa näyttää jo hyvältä. Pysäytys tosin toimii matkan päästä vain seisten tai maaten, istumisen eteen teemme vielä töitä. Toisinaan Raisa lähtee oikealle (sen lähellä olevan kapulan) ohjauksen sijaan vasemmalle, mutta sen saa käskyllä kääntymään. Lähes aina kapulan palautus tulee hypyn kautta asiallisesti ja olen alkanut itsekin kovan keskittymisen kautta pysyä paikallani.

Ruutu on toinen joka kerralla työn alla oleva treeni. Jostain kumman syystä ruudun löytyminen on vaikenta jättäessäni Raisan kasvokkain kanssani ja ohjaan siitä siitä ruutuun. Eteenmenon kautta ruutu löytyy erinomaisesti, välillä sinne koitetaan jo ennakoidakin. Eteenmenoja ollaan edelleen vahvistettu, mutta nekin ovat todella paljon parantuneet. Ruudun paikkaa ja siellä seisomista on edelleen katsottu ja olemme harjoitelleet myös ruudussa seisomista niin, että palaan ruudun luota alkupisteeseen ja käskytän sieltä maahan. Ruutu on alkanut löytyä, vaikka vieressä olisi kierto-ohjatun hyppyjä ja noutokapuloita. Aikas pätevää! Ei olisi vielä kaksi kuukautta sitten uskonut.

Ohjattu nouto kahdella kapulalla alkaa olla aikas hyvä, joskin merkille vauhdin saaminen on edelleen hieman epävarmaa - yleensä hyvin, mtta välillä ravaten. Ruutu tai hyppyjä saa olla lähistöllä ilman, että ne haittaisivat keskittymistä.

Seuraamisen peruutuksia on tehty todella paljon ja nekin ovat parantuneet, vaikka yhä edelleen peppu meinaa lähteä liikaa vasemmalle tai istumaan ja pää ylös. Tämä on parantunut harjoitellessani itse katse peilissä eikä Raisassa. Näitä jatketaan myös rally-tokon voittajaluokkaa ajatellen.

Luoksetulo, zeta, kauko-ohjaus ja tunnari ovat olleet ylläpitotreenissä. Tunnaria on harjoiteltu Stigin kanssa kotosalla aina ennen iltaruokaa.

Rally-tokossa on keskitytty eteentuloihin oikealta ja vasemmalta, käännöksiin ohjaajaa kohti ja poispäin, oikealla seuraamiseen ja siinä perusasentoihin.

Kisamainen harjoitus rally-tojkon suhteen tehtiin tiistaina ja ohjelmassa oli eka kertaa avoimen luokan rata. Muutama hama tuli vielä esim. pyörähdys valui kauaksi ja yksi eteentulo meni plörinäksi (näihin edelleen varmuutta) . Muuten näytti mielestäni hyvältä ja tuntui kivalta! Kisojakin on jo kolme meitä odottamassa, toivottavasti juoksut eivät meinaa tulla vielä kevättalvella.

 Eilen sain lisäksi tietää, että pääsemme jatkamaan tokoilua Mirjamin ja Tiinan opissa. Ihan mahtavaa!!!

Edellisen kurssin viimeinen kerta oli viime torstaina ja silloin vuorossa oli kisamainen harjoitus arvotuin liikkein. Tosin kaikilla kävi sellainen arpaonni, että seuraaminen osui sattumalta joka iikalle ;)  Seuraava kurssikin aloitetaan kisamaisella treenillä, mikä tekee oikein hyvää!

Tässä torstain liikkeet ja kommentit (saatiin oikein kirjallisena!):

zeta: Hyvä seiso, ok istu ja hyvä maahanmeno, kaikissa suorat asennot, iloinen kokonaisuus ja häntä heilui koko ajan!

seuraaminen: Iloinen ilme ja kiva kontakti :) Yritti hienosti peruutuksissa (vaikka se olikin vielä vaikeaa, oma kommentti). Hieno kokonaisuus.

Ohjattu nouto: Vähän hidas merkki. Hieno nouto ja laukaten myös paluu. (tehtiin vain kahdella kapulalla)
Merkille menossa Raisa oli ilmeisesti lähdössä innolla, mutta hämmentyi, kun en lähtenytkään juoksemaan sen kanssa, mutta tassutteli merkille hyvään paikkaan. Merkiltä laukassa varmasti oikealle kapulalle.

Tunnari: Hyvä, kovaa kauloille, palautus ravissa.
Raisa teki tosi tarkkaa työtä ja tarttui omaan heti sen kohdalle päästessään. Ei kapulan pureskelua, mutta jokin kääntö suussa kylläkin.

Loppukommentit: Kiva iloinen kokonaisuus. Tarkkaa työtä!

Olin todella tyytyväinen. Sain hieman kisajännitystä ja olemusta itsellekin ja alan luottaa Raisaan entistä enemmän. Meillä on kivaa kehässä ja Raisakin alkaa luottaa minun käskytyksiini, kun en enää jumitu niin kovasti. Maaliskuun loppu siintää edelleen tavoitteena kokeiden suhteen.

Loppuun vielä kuva Femmasta 9 viikon kunniaksi:

Sininen hetki

Fanny-täti matkusti saman ikäisenä vaunuissa

En malttanut olla kaivamatta kuvaa vuodelta 2010 Fannysta (Jangas Field Poppy), joka matkusti samssa iässä vaunujen alaosassa. Femma näet kävi myös eilen tutustumassa tuohon osastoon...

Pentumaista elämää

Pikku-Femma on erittäin herttainen pentulainen: se rauhoittuu hyvin syliin ja pentuaitaukseen, tulee kutsusta luokse, hakeutuu lähelle ja on innokas pitämään katsekontaktia, seurailee hyvin perässä, osaa tulla kotosalla namin perässä perusasentoon, istua ja odottaa siinä ja uskoo varsin hyvin kieltoja puremisesta. Neiti kantaa tavaroita mielellään, mutta pudottaa ne välillä kutsuttaessa, kun tulee vauhdilla luo. Femma taistelee innokkaasti leluista, mutta myös irrottamista on harjoiteltu. Kotona yksistään neiti on alkanut jäädä kauniisti aitaukseen nameja (=koiran nappuloita) napsimaan ja on rauhallinen ja hiljainen myös kotiin palatessa. Kerrassaan kiva tyyppi siis!

  

Doniol High Five To Jangas - edelleen vailla sijoituskotia!

   Femma on keskimääräistä pentua kiltimpi tapaus, vaikka neiti on kuitenkin aikamoisen rohkea vilperi: tänään se löytyi babysitteristä keinuttelemasta tyytyväisenä, joten agilityharjoituksetkin on aloitettu ;)

Babysitterissä keinumassa

 Tänään kävivät Jaana ja Nano-veli kylässä ja kyllä olikin pennuilla hauskaa yhdessä! Ne painivat pihalla, löysivät tiensä joulukuusen valoihin ja Femma kävi varastamassa yhden koristepallon. Niin, meillä on sis edelleen joulukuusi huushollissa.

Sissin kanssa leikkimässä

Suukko!

  Jotta en saisi luotua liian ruusuista kuvaa pentuarjesta, kerrottakoon ne huonotkin puolet. Ulkona saa rampata koko ajan, kuten aina pentujen kanssa. Neiti osaa hienosti pissiä "käskystä", joten pian päästään takaisin, mutta toki sisällekin tulee pissoja, jos joskus unohtuu pennun pissittäminen heti "nukkumisen, syömisen tai leikin jälkeen" koirakirjojen ohjeistuksen mukaan. Eli ulkona käydään kymmenkunta kertaa päivässä, toisaalta samalla saa tehtyä lumityöt, joita onkin riittänyt.

Ruoka maistuu: nyt on siirrytty puoleksi luonnonmukaisempaan ruokintaan

Kaksi koiraa on meille sopiva määrä ja olenkin päättänyt, että Raisan kanssa pentua ei huusholliin tule. Se kun ei pidä pennuista, niin vanhus joutuu olemaan kokonaan erossa pennusta ja se tarkoittaa, että meillä on koko ajan "kahden kerroksen väkeä", mikä on hankalaa ja ärsyttävää, etenkin kun joutuu kulkemaan aitojen yli ja välistä lasten kanssa. Essiä pentu välillä ärsyttää ja se onkin alkanut pitää hieman etäisyyttä myös toiseen kaveriin.

Aikuisten koirien kanssa on jatkettu treenailua. Essi pääsi maanantaina pitkästä aikaa agilityyn, jossa harjoiteltiin esteelle kääntämistä ja saatiin pitkästä aikaa vauhdikkaita ratapätkiä, kun uskalsin taas juosta syksyllä nyrjähtäneellä nilkallani. Tänään käytiin tokoilemassa Tiltun ryhmässä ja saatiin hyviä ohjeita ohjattua noutoa ajatellen. Harjoittelimme suuntia ja lähettämistä sekä pysähtymistä merkille ja purnukoille.Matka hallille oli vähintään hiostuttava, kun ensimmäinen vajaa kilometri tarvottiin vaunujen kanssa umpihangessa, jossa oli vain kapea polku...

Kirjahyllyn kätköistä: agilitykirjoja

Olen ihan mahdoton lukutoukka ja rakastan lukemista. Siihen on välillä vähänlaisesti aikaa, mutta muun lukemisen puutteessa voi aina ottaa yhden lapsen syliin ja toisen kainaloon ja lukea lastenkirjoja. Astrid Lindgreniin ei ikinä kyllästy - paitsi pikkuveljeni, joka leikkeli Eemelin kootut metkut-kirjan paperisilpuksi neljä-viisivuotiaana, kun isosisko vaati sitä luettavan joka i-k-i-n-e-n päivä.

  Ryhmäläisistäni Jaana kyseli agilitykoulutusohjaajkurssille ilmoittautuessaan agilitykirjoja lainaksi. En enää uskalla lainata koirakirjojani, noita rakkaita aarteitani, kun niitä on muutama jäänyt sille tielleen. Jos joku siis löytää hyllystään kirjan, jonka etusivulla lukee Tiina Janka, niin sen saa oikein ilomielin palauttaa tänne päin :) Nykyisin otan joko kuvan tai skannaan sivun, mikäli tarvitsen jotain mukaan treeneihin. Aarteni ovat ja pysyvät kotona.

Tämä unohtui joskus vieraalle kentälle ja joutui sateeseen

Agilitykirjoja löytyy muutama perusopus ja sen lisäksi ratapohjia. Katsastetaanpa ensin läpi nuo varsinaiset agilitykirjat:

Pertti Vilander ja Hannele Nykänen: Agility alkeista huipulle
Jos hankkii vain yhden suomalaisen agilitykirjan, on suositukseni ehdottomasti tämä. Mukana on monipuolisesti tietoa alkeista, esteiden opettamisesta, rataharjoituksista ja edistymisestä, lihaskuntotreenistä sekä levon ja ruokinnan merkityksestä.

Husso & Gumpler: Agility ABC on ensimmäinen suomalainen agilitykirja, josta itselläni on eka painos 1990-luvun alusta ja se on monessa aikansa tuote, mutta sellaiseneen ihana ja nostalginen. Agility maailmalla ja Suomessa, esteiden opettaminen tuohon aikaan, itse esteistäkin on vielä mukana kavaletit, vesieste ja taukoruutu (itsekin vielä ne muistan!) ja hauska, mutta edelleen ihan pätevä osio on esteiden rakennusohjeet. Meillekin on muutama este ja keinu aikanaan rakennettu harjoitustarkoituksessa pihaan. Lopussa aikansa agilityvaikuttajia on esitelty - aika ihanaa! Uudempi versio tästä kirjasta on varmasti paremmin ajan tasalla.

Marie Hansson: Mera agility. Itse sarjan aloittava Agility-kirja puuttuu hyllystä. Tämä jatko-osa on vuodelta 1993, mutta yllättävän ajankohtainen edelleen. Kirja on varmasti ollut edellä aikaansa keskittyessään puolenvaihtoihin ja ohjaukseen vasemmalta ja oikealta yhtä hyvin. Lisäksi teemoina ovat tavallisimmat ongelmat, maali ja lähtö sekä hieman myös lihashuollosta. Pujottelunkin opettamista käydään läpi vinokepeillä ja ohjureilla käden perässä kulkemisen lisäksi. Vain 2-2-metodi puuttuu. Edelleen ihan pätevä opus!

Marie Hansson: Ännu mera agility jatkaa siitä, mihin edellinen kirja jäi. Edelleen puhutaan ophjauksesta, tiukoista käännöksistä, estetekniikasta ja lihasharjoittelusta sekä hieman henkisestä harjoittelusta ohjaajan suhteen. Hyvä kirja edelleen, vaikka onkin ilmestynyt jo 1999!

Margaret H. Bonham: Introduction to Dog Agility kertoo agilitystä amerikkalaisittain. Sellaisenaan hauska opus, jossa viihdyttävät amerikkalaiset kummallisuudet esteiden joukossa. Mukana myös ihan hyviä vinkkejä treeneihin, mutta teoksen hauskuus ei ehkä ihan aukea aloittelijalle. Mainio kuriositeetti kirjojeni joukossa.

Esteitä Ameriikan malliin

 Linda Mecklenburg: Developing Jumping Skills on nimensä mukaisesti opus hyppytekniikasta ja erityisesti kääntymisestä.

Suzanne Clothier: The Clothier natural jumping method paneutuu enemmän koiran hyppyjen arviointiin koiran rakenteen perusteella ja sen mukaan kropan käyttöön.

Clean Runin sarja agilitykoulutusohjaajille alkeista kisaaviin on hyvä! Siitä saa paljon hyviä ideoita ja ajatuksia. Tapani Turusen suomentama sarja löytyy monesta kirjastosta ja sitä sai vielä pari vuotta sitten häneltä ostaakin omaksi.

Näiden lisäksi hyllystä löytyy iso kasa rataopuksia:

Salme Mujunen: Agilityradat 1 & 2 luokka ja 3 luokka on kirjoittanut alkusanat ja ajatuksia radan läpikäymisestä niin mielessä kuin rataantutustumisessakin sekä ison kasan kisaratojaan. hänen kisaradoissaan on se hauska puoli, että niissä on yleensä jokin teema, joten ne sopivat loistavasti erilaisiin ratatreeneihin.

Clean Run: Course sourcebook-sarjan etu on se, että samalla ratapohjalla voivat treenata niin aloittelevat, osaavat kuin taitavatkin koirakot. ratoja on eri tasoille ja osa käy estekohtaisia harjoituksia läpi (esim. pujottelu, kontaktit, hypyt) ja osassa saa harjoiteltua kivasti jotain ohjaustekniikkaa. Keltainenkin kirja on sarjassa, mutta se oli jossain työpöydälläni hautautuneena (mitä se kertookaan työpöydästäni...).

   Loppuun vielä laatikoita siivotessani löytynyt kuitti ensimmäiseltä agilitykurssiltani vuodelta 1991. Ja minäkö muka hamstraaja?!

Saanemme esitellä: Doniol High Five To Jangas

Olen nähnyt kasvattiani Pikoa pennusta asti agilitytreeneissä ja se on mielestäni äärimmäisen hauska walesilainen: aina hyväntuulinen kaikkien kaveri, jossa kuitenkin löytyy myös intoa tekemiseen ja halua tehdä ohjaajan kanssa töitä (niin ja kasvattajatädin kanssa myös, kunhan taskujen sisältö on kohdillaan ;) Kun Pikon ja erittäin hyväluonteisen englannintuonti Aunen pentue sitten toteutui, halusin kovasti saada pennun jatkoa ajatellen. Femma löysi hyvän sijoituskodin Riihimäeltä helmikuun alussa.

 Tässä pieni esittely pennun vanhemmista:
Jangas Field Fennel eli "Piko" on ehtinyt moneen mukaan:
- sosiaalinen niin koiria kuin ihmisiäkin kohtaan
- näyttelyistä sillä on SERT ja kaksi vara-SERTiä
- hyväksytty taipumuskoe
- MH-luonnekuvaus suoritettu
- Agilityssä kisaa maksi-2 luokassa
- perusterve koira, jolla on A lonkat ja terveet silmät
- edellisessä pentueessa ollut lupaavia waleseja: mm. SERT-voittaja ja kahdella kuvattu A-lonkat
- sisaruksista suurin osa suorittanut taipumuskokeen ja MH-luonnekuvattu, seitsemällä kuvatulla terveet lonkat ja silmät (yhdellä ylimääräisiä ripsiä)

Doniol H-pentueen vanhemmat Aune ja Piko

Glanffwrd Rachel Wall eli Aune on:
- Englannin tuonti hieman erilaisesta suvusta
- luonteeltaan ihastuttava, reipas koira
- palkittu ERIllä näyttelyissä
- hyväksytty taipumuskoe
- pelastuskoiraksi koulutettu
- perusterve koira, jolla C lonkat ja terveet silmät
- edellisessä pentueessa lupaavia nuorukaisia: mm. kahdella hyväksytty taipumuskoe ja yhdellä vara-SERT

  Doniol High Five To Jangas tunnettiin pentulaatikossa nimellä Hani ja neiti sai meille muuttaessaan kutsumanimen "Femma". Neiti on osoittautunut heti alkuunsa reippaaksi, toimeliaaksi ja innokkaksi noutamaan tavaroita ja leikkimään. Napero rentoutuu hyvin syliin ja on helposti käsiteltävissä. Femma on eläinlääkärin tarkastama ennen luovutusta ja kaikki oli kunnossa tarkastuksessa. Pentutestissä (autotallitesti) se oli reipas ja eteenpäin pyrkivä. Femma täytti kahdeksan viikkoa 6.1 ja asettui tänne taloksi  tänään.

Neidin kanssa aletaan heti tehdä  töitä tapakasvatuksen ja harrastamisen eteen. Aloitimme jo heti katsekontakti- ja malttamisharjoitukset ja huomenna jatketaan remmissä kulkemisella ja yksinoloharjoituksilla. Näiden lisäksi aloitetaan harjoitella omaa nimeä, pentunoutoa syliin, istumista, maahanmenoa, perusasentoon tulemista, seuraamisen alkeita, luoksetuloa ja putkea kotosalla. Maailmaan tutustutaan hiljalleen omassa pihassa, lähimetsissä ja kauempana autoillen, bussilla ja hälinään totutellen. Näitä tärkeitä viikkoja ei todellakaan hukata, vaikka neidille ei vielä pysyvää kotia olekaan tiedossa. Koiramaisia tapoja (kuten puremisvoimakkuuden hallintaa) pääsee harjoittelemaan ja pattereita purkamaan mm. Nano-veljen kanssa. Meillä on taas touhua talo täynnä, kun koiraneitikin vaatii oman osansa huomiosta.

Tässä muutamia kuvia neidistä lähiviikkojen ajalta:

Doniol High Five To Jangas (8 viikkoa)

"Femma" tunnettiin pentulaatikossa Hanina

Rentona kasvattaja-Mirkan sylissä

Tässä kuvia aiemmilta viikoilta:

6-viikkoisena (kuva: Aino Väyrynen)

(kuva: Aino Väyrynen)

5 viikon iässä (kuva: Jaana Jaakkola)

Pihatouhuissa (kuva: Jaana Jaakkola)

5-viikkoisena

Raisalle rally-tokon alokasluokasta sijoitus 3.

Tänään pääsimme odotettuun ja hiukan jännitettyynkin ensimmäiseen rally-tokokisaamme. Aamulla lähdettiin ajamaan Vantaalta lasten kanssa, käytiin lounaalla äiteen luona ja jatkoin Raisan kanssa matkaa lasten jäädessä tyytyväisinä mummulaan. Olin mielestä aika hyvissä ajoin, mutta niin oli kisakin, joten sain saman tien hakea Raisan mitattavaksi. Se mitattiin 47,5 cm korkuiseksi eli 30 cm esteet tulevat eteen ihan kuin olin ajatellutkin. Samalla saatiin siis kisakirja ja tarkastettiin siru.

  Vaikka halli oli ahdas, Raisa käyttäytyi mallikelpoisesti. Laitan ratapiirroksenkin huomenissa, mutta kerrottakoon radasta jo sen verran, että se sisälsi 14 suoritettavaa kylttiä ja kummatkin 1 pisteen menetykset tulivat spiraali oikealle-tehtävästä (kyltti numero 13). Sen suorittamista kuvaa parhaiten se, että toisella kierroksella olin niin sekaisin, etten ollut varma, kuinka paljon oli jo pyöritty... Siitä "as" eli koira ohjaajan jäljessä pois asennosta sekä "tal" eli talutin kiristynyt. Monesti tuntuu muutenkin seuraaminen hieman leviävän noissa spiraaleissa, kun se ei Raisan mielestä ole ihan tokoseuraamista tuollainen pyöriminen - lisää harjoittelua siis niihin!

Ratapiirokset löytyvät kaikista päivän kisoista myös Rally-tokoyhdistyksen sivuilta: Ratapiirrokset

  Eli Jangas Duck Soup ALO HYV 98 pistettä ja sijoitus 3./32!! Tuomarina toimi Iiris Harju ja tuomariharjoittelija Jaana Karppinen oli myös paikalla.

Kyllä se on edelleen ihan Super-Raisa :) Sain tänään varattua kisapaikat myös kahteen seuraavaan koitokseen tammi-helmikuulle. Tokokisapeikkokin pidettiin kurissa (tilannne 3-0 minulle). Kehään mennessä Raisa vain haisteli, mutta onneksi tunnen jo vanhan kettuni: perusasentoon ottaessani ja vastatessani "valmis" oli Raisu heti tikkana kartalla! Kivoja palkintojakin saatiin muovipussillinen tuliaiseksi kotiin.

Häiriöharjoittelua

Olipas vaativat ja hyvät treenit eilen. Itse asiassa Raisan suoritukset olivat hurjasti alle sen normaalin tason ja siitä huolimatta olin todella tyytyväinen treeneihin ;)

Raisa on hyvin epävarma muiden koirien kanssa, osasyynä on huono sosiaalistaminen pentuna ja suurin syy on se, että sillä ehti olla niska kipeä vuosikausia ennen kuin viimen osteopaatilla syy selvisi. Hieronta ja fyssari auttoivat toki hieman, mutta trauman aiheuttama vika luustoon ei tietenkään sillä parantunut. Nauroinkin vuosikaudet, että Raisu on sellainen Dr Jekyll and Mr Hyde tyyppinen tapaus: vapaana se moikkaa kauniisti, mutta jos remmi kiristyy se ärhentelee heti.  Tyhmä minä: opetin Raisan siis tietämättäni Pavlovin tyyliin, että koira tulee vastaan - remmi kiristyy - niskaan sattuu - ja toinen koira on luonnollisesti syypää Raisan mielestä! Nykyisin se ei saa käytännössä tavata kuin tuttuja koiria, koska en pysty aina estämään remmin kiristymistä enkä tietenkään halua, että mitään vain sattuisi.

  Tämä siis alustuksena, miksi koirien aiheuttamat häiriöt ovat Raisalle vaikeita. Tokossa ja muissakin kokeissa se luottaa hyvin, minun hallitsevan tilanteen eikä ole vapaana ollessaan millään tavalla vaarallinen muille - silloin ei ole remmiä ja silloin tehdään töitä. Eilen tehtiin EVL-ryhmän kanssa oikein hankalia häiriötilanteita aina paria vaihdellen:

Ensin harjoitus, jossa toinen koira suoritti kentän oikealla laidalla luoksetuloa pysäytyksineen, kun toinen koirakko teki vieressä ohjattua noutoa. Tämä tehtiin tolleripoika Novan kanssa yhtä aikaa. Raisa teki luoksetulon varsin hyvin, omat pysäytykset olivat hieman myöhässä, mutta Raisa reagoi varsin napakasti ja pysyi hyvin odottamassa paikallaan. Kaksi ekaa siirtymää meni hienosti laukassa. Viimeinen ravattiin ja silloin toinen koira oli vieressä ja matka oli jo tosi lyhyt luokseni. Tähän olin siis tosi tyytyväinen! Ohjatussa noudossa eka kerta meni tosi hitaasti ravaten, mutta oikea kapula tuli käteen. Raisa oli selvästi epävarma. Sitten kerrattiin hieman vauhdikasta merkkiä ja sen jälkeen merkki ja vasemman puolisen kapulan nouto sujuivat kivasti laukassa, mutta luovutus ravaten. Olin kuitenkin toiseen kertaa tyytyväinen.

Seuraavaksi tehtiin zeta koirien kanssa samassa kuviossa vastakkain tullen. Se sujui todella hienosti. Raisa ja kultsu Riski istuivat keskellä vierekkäin ja siitä liikkeelle lähdössä Raisa jäi aavistuksen jälkeen, mutta muuten ihan superhienoa työtä!

Kolmanena harjoitus, joss koirat jätettiin kyljet vierekkäin, päät eri suuntiin ja ohjaajat poistuivat eri suuntiin. Bortsu Whimsyn vieressä tämä oli ihan hirveän hankalaa ja Raisa toimi kuin hidastetussa filmissä. Onneksi Raila ja Whimsy ovat tuttuja ja harjoiteltiin lyhyeltä matkalta sivussa ja Raisa alkoi luottaa tilanteeseen. Sovittiin, että mennään joskus yhdessä treenaamaan, niin saadaan Raisallekin varmuutta tähän asiaan.  Raila oli meidän agilitycoach aikanaan useamman vuoden ajan.

Lopuksi vielä paikallaolot, joissa lyhyt piilossaolo ja istuen odottaminen, mutta käskytykset joka toinen koira ensin maahan ja sitten luoksetulo. Raisa oli skarppina istumisen, odotti omaa lupaa maahanmenossa, meni heti maahan ja tuli ravaten rauhallisesti luokse! Tämä tehtiin kahdesti. Eka kerralla kahden jo luoksetulleen koiran väliin tulo oli tosi hidas. Toisella kertaa olimme reunassa ja se onnistui jo ihan hyvin.

Tämä oli sellainen vaikeuksien kautta voittoon-harjoitus :)