Raisan TOKOilu

Päivitetäänpäs taas pitkästä aikaa, missä Raisan kanssa mennään TOKOilun suhteen liike kerrallaan. Tämä on varmaan äärettömän tylsää luettavaa, mutta itselle näitä on tärkeä päivittää, kun kuukausien päästä huomaa, että herranjestas - mehän ollaan päästy tästä(kin) ongelmasta kokonaan yli! Kiva lukea, miten paljon ollaan edistetty puolessa vuodessa, vaikka välillä tuntuukin, että junnataan paikallamme ;)

Paikallaolo on tällä hetkellä ongelmallinen liike. Ei suinkaan sen takia, etä Raisa olisi niin epävarma ja onneton jäämään, vaan siksi että liikkeen harjoittelu yksin on tosi vaikeaa. Piilosta kun ei näe, mitä neiti tekee ja onko jostain tulossa ihmisiä, koiria, lintuja tai jänöjusseja sitä kiusaamaan. Harjoittelu onkin jäänyt ihan liian vähään ja sen eteen pitäisi tehdä nyt paljon töitä. Epäonnisen kokeen jälkeen ollaan palattu noin 10 metrin matkaan (siis matka piilolle) ja alle minuutin aikoihin. Kotona harjoitellaan viidenkin minuutin paikallaoloja vieresessä huoneessa ollen.

Nyt pitäisi huomattavasti lisätä harjoittelun määrää, pidentää matkaa piilolle (myös hallista ulos poistumisia parkkihalleissa tms) ja pidentää aikaa ulkonakin aina viiteen minuuttiin.

Seuraaminen sujuu sinänsä ihan hyvin, mutta viretila pitää olla kohdallaan. Välillä mennään turhan innokkaasti, silloin tällöin nenä osuu maahan, välillä vilkuillaan ympäristöä. Nämä ovat onneksi kuitenkin poikkeuksia säännöstä. Perusasennot ja käännökset ovat hyviä, jos vaan muistan tarpeeksi hidastaa omaa käyntiä, että koira voi ehtiä mukaan.

Tulevaisuudessa täytyy harjoitella sekä tarkkuutta että kestävyyttä seuraamisissa.

Liikkeestä maahanmeno on niitä vahvimpia liikkeitä tällä hetkellä. Se mennään yleensä vauhdikkaasti ja Raisa odottaa hievahtamatta paikallaan, että tulen sen luo. Ei siis ongelmia sinänsä, mutta aina väillä pitää muistaa vahvistaa itse maahanmneo liikkeestä eikä ottaa vain koko liikettä eteen ja taakse siirtymisineen kerralla.

Luoksetulo onkin aiheuttanut hiukan harmaita hiuksia, tai oikeastaan vaan ne pysähdykset siinä. Raisalla on upeat pysähdykset lyhyeltä matkalta, mutta matkan pidetessä tuli ongelmia. Nyt tosin alkaa näyttää, että niistäkin on hiljalleen selvitty yli ja pysähtymiset alkavat onnistua myös pitkältä matkalta, vaikka välillä toki vauhtikin on jo hidastunut luoksetuloissa.

Jatkossa on tarkoitus tehdä seuraavanlaisia harjoituksia:
- pylvään kiertämistä ja siitä suora vapautus pallon perään tai pysäytykset, joista palkkana pallon heitto taakse. Välillä pallonheitto heti taakse, toisinaan pysäytys ensin käsimerkin avulla ja sen jälkeen vapautus ja palkka pallolla, joskus pysäytys ja käynkin palkkaamalla Raisan namilla kädestä.
- Paikallaolosta luoksetulo ja siitä samantyyppisiä harjoituksia kuin pylvään kiertämisen yhteydessä.
- Paikallaolosta luoksetulo, josta palkaksi namikippo taakse. Pysäytyksen jälkeen vapautus takanaolevalle namikipolle.
- Toisinaan koko liikkeen harjoittelua eli pysäytyksen jälkeen hetken paikalla odottelu ja vasta sen jälkeen käskystä perusasentoon.

Liikkeestä seisominen on saatu syksyn aikana kuntoon ja nyt Raisa kääntää vaan päätään kiertäessäni sen taakse. Jatketaan sekä koko liikkeen harjoittelua ja välillä vahvistetaan seisomisia, välillä harjoitellaan siirtymisiä Raisan ympäri sen seistessä paikalla.

Noutaminen ööhh... miten moneen kertaan ohjaaja voikaan ryssiä liikkeen, vaikka koira rakastaa noutamista yli kaiken?!? Tällä hetkellä tilanne on se, että pientä puukapulaa Riesa kantaa laipasta, isoa kyllä keskeltä. Paikallaolot kapulan lentäessä alkaa sujua, mutta itsellä on aina hieman epävarma olo, että pysyykö se koira sittenkään. Paikallaolosta lähtiessään neiti on tosi epävarma tarttumaan kapulaan ja saattaakin alkaa sen sijaan rauhoitella minua haistelemalla... itse tuominen sujuu reipasta ravia, harvoin laukkaa ja perusasentoon tuleminen on yleensä hyvä, mutta toisinaan Raisa jää hieman eteen. Vieläkin Raisa saattaa hypätä kapulan päälle, ja hyppäämisestä kieltämisestähän monet ongelmat onkin lähtöisin... Mistäsköhän sitä aloittais taas parantamisen?

- Tällä hetkellä harjoitellaan noutamista vaan isolla puukapulalla, johon Raisa tarttuu kunnolla. Pienen kanssa tehdään harjoituksia, että pidän kapulaa Raisan tulluessa ottamaan sitä ja vasta kun se vetää kapulaa etuhampailla ja paino 0n pepun päällä, päästän kapulasta irti.
- Luovutusharjoituksia perusasentoon harjoitellaan kotona ja kentällä. Harjoitellaan myös kapulan hakemista metrin päästä ja sen tuomista perusasentoon. Nämä harjoitukset onnistuvat yleensä ongelmitta.
- Harjoitellaan paikallaoloa kapulan lentäessä. Raisa sa namipalkan aina istuessaan nätisti paikalla, vaikka heitän kapulan eteenpäin 10-15 metriä.
- Koko liikkeensä harjoitellessa kehun Raisaa sen pysyttyä paikalla (joskus vahvista pysymistä kaupapannasta pitämällä) ja lähetän noutamaan. Heti tytöän tarttuessa kapulaan kehun sitä ja välillä juoksen taaksepäin, jotta saisin vahvistettua nopeaa tuomista.
- Ongelma on siis se, että neiti noutaa, jos saa luvan lähteä kapulan kanssa samaan aikaan, mutta alkuodotuksen jälkeen siitä tulee epävarma tarttumaan kapulaan. Vauhti takaisin päin saisi myös olla nopeampi.

Kauko-ohjaus alkaa sujua jo kymmenen metrin matkalta ja mysö liikkeenohjaajan kanssa. Välillä ekassa istumisessa on joko varastamisen tai lössöilyn maku, muuten vaihdot yleensä sujuvat hyvin. Raisa ei myöskään enää tarjoa vaihtoja yhtä innokkaan itsenäisesti, vaan malttaa jo odottaa käskyjä.

Seuraavanlaisia harjoituksia jatketaan:
- eka istuminen pitkän matkan päästä
- koko liike (tai ainakin istu-maahan-istu), kun matkaa on 7-12 m
- palkka namikipolle taakse tai kädestä palkkaaminen
- useampi asennonvaihto (esim. 3-4 kertaa istuminen, maahanmenot tietty välissä) noin 5-7 metrin matkalta

Estehyppy osataan periaatteessa, mutta nyt ollaan harjoiteltu laiskemmin, joten hieman olisi parantamisen varaa. Raisa hyppää aina esteen sivuun, istuminen ei ole aina niin nopea kuin pitäisi ja välillä se ajautuu niin sivuun esteestä, ettei pysty enää hyppäämään takaisin tullessa.

Seuraavanlaisia harjoituksia on tiedossa:
- Vahvistetaan vasta minun käskystäni hyppäämistä. Ei saa hypätä liikkeenohjaajan käskystä, mutta ei saa jäädä vain istumaan minun käskyttäessäni.
- Vahvistetaan suoraan hyppäämistä lelun heitolla eteenpäin tai namikipon avulla.
- Vahvistetaan hypyn jälkeen istumisia palkaten niistä lelulla tai namilla.
- Harjoitellaan hyppäämistä esteen takaa luokse myös vinoista kulmista.
- Harjoitellaan koko liikettä alusta loppuun.


Mites sitten voittajaluokka? Tavoite on saada avoimen luokan ykkönen keväällä, jotta päästäisin kesällä voittajaluokkaan. Tosin tämä kokeisiin pääsemisen vaikeus on aika paljon laskenut meikäläisen treenaamismotivaatiota ja tavoitteita.

Paikallaoloja koskee oikeastaan ihan samat yllä olevat jutut. Ainoa ero on minuuttia pidempi aika.

Seuraamiseen tulee uutena hidas käynti sekä asennonvaihdot paikalla. Niitä ollaan hiljalleen alettu harjoitella, mutta tekemistä on vielä. Perusseuraaminenkin ja pitkät seuraamiset pitäisi hioa entisestään.

Liikkeestä istumista ei olla vielä lainkaan harjoiteltu. Tai joskus viime kesänä ja sen jälkeen Raisa alkoi tarjota istumista maahanmenon ja/tai seisomisen sijaan, niin jätin liikkeen vielä pois repertuaaristamme.

Luoksetulo vaikeutuu siinä mielessä, että siihen tulee seisomaan pysähtymisen lisäksi maahanmeno luoksetullessa. Maahanmenoa ei olla vielä lainkaan harjoiteltu tässä yhteydessä.

Ruutu on siinä vaiheessa, että Raisa pienen virittelyn jälkeen osaa tosi hienosti etsiä ruutumerkit, myös maaston väriset ja aivan vieraan näköiset merkit ovat löytyneet uskomattoman hyvin. Paikka ruudussa on vielä hieman hakusessa, samoin ruutuun seisominen. Ruudussa maahanmenoa ei olla harjoiteltu ei myöskään ruudusta luoksetuloa seuraamiseen.

Mites harjoittelua jatketaan:
- Ruutuun menemisharjoituksia pitkiltä matkoilta niin, että ruudusta löytyy lelu oikeasta kohtaa. Useimmiten niin, ettei Raisa näe sitä laitettavan ruutuun.
- Ruutuun menemisharjoituksia niin, että heitän lelun Raisan ollessa oikeassa kohtaa. Tätä ennen voin käydä itse kävelemässä ruudussa oikeassa kohtaa.
- Harjoitellaan seisomista ruudusta, jolloin lähetän Raisan lyhyeltä matkalta ja annan seiso-käskyn sen ollessa jotakuin ruudussa. Palkka lelulla taaksepäin.

Hyppynouto on sinänsä hyvässä vaiheessa. Syksyllä se onnistui jo kapulan kanssa hienosti, mutta nyt on pienen kapulan noutamisessa omat ongelmansa, joten tätä on harjoiteltu vain pallolla ja se sujuu hyvin. Yhtä aikaa hyppääminen ja esineen kantaminen ei tunnu olevan minkäänlainen ongelma neitoselle.

Jatkossa:
- Noutaminen myös vinoista kulmista
- Puukapulan/metalliesineen noutaminen esteen ylityksen yhteydessä
- Malttaminen kapulan lentäessä ja liikkeenohjaajan käskyttäessä

Metalliesineen noutaminen sujuu oikeastaan paremmin kuin puuesineen. Välillä tartumisessa samaa rauhoittelua ja haistelua kuin puuesineenkin kanssa, mutta tarttumisote on hyvä, koska kapulassa on kapeat laipat ja korkeampi maavara. Tulevaisuudessa harjoitellaan enemmän ulkona ja vastaanlaisia harjoituksia kuin puukapulan kanssa.

Tuunnistusnouto on vasta alkutekijöissään. Ollaan kyllä harjoiteltu syksyllä ja kesällä oman etsimistä ruohotupon alta ja sen noutamista ja se onkin sujunut hyvin. Ongelmaksi muodostui se, että pitäisi saada muut kapulat lojumaan ulos pariksi päiväksi. Jäin siis odottamaan muuttoa ja omaa pihaa. No, nyt on oma piha, mutta valitettavasti säät ovat sellaiset, ettei tiedä ovatko kapulat kahden päivän päästä hautautuneet lumeen vai isossa vesilätäkössä. Harjoittelu jätetään siis edelleen odottamaan. Omaa kapulaa pitäis varmaan taas alkaa piilottaa.

Kauko-ohjaus on työn alla. Hitaasti, mutta aika varmasti se etenee. Istu-maahan asennonvaihdot sujuvat jo 10 metrin päästä. Istu-seiso harjoitukset tehdään edelleen lähinnä kotona ja vain metrin päästä. Niissä tarttis siis päästä huimasti eteenpäin. Joskus olen tältä lyhyeltä matkalta yhdistänyt maahanmneonkin repertuaariin ja hyvin se onkin onnistunut. Alkutyö on kuitenkin tehty sikäli kunnolla, että istu-maahan sujuu peppu tiukasti maassa ja istu-seiso liikkeissä etujalat pysyvät joko asemissaan, tai steppaavat hieman paikalla.

Remu PU-4 ja vara-SERT

Remu eli Jangas Direct Action osallistui tänään Parkanon näyttelyyn hyvin tuloksin: ERI 2., PU-4 ja vara-SERT! Tuomarina toimi Annukka Paloheimo ja uroksia oli ilmoitettu peräti 10 kipaletta. Remu oli kuulemma esiintynyt oikein kauniisti.

Arvostelu oli tällainen: "Järeäpäinen, sopusuht., etuosa saisi olla paremmin kulm. ja etuliike pidempää. Hyvä runko, riitt. takakulm. Hyvä ylälilnja & tiivis selkä. Kaunis karva."

Raisan treenailua - pitkästä aikaa ;)

Ihanaa, netti ja tietokone toimii kotona ja se tuntuu olevan nykypäivänä henkisestikin iso juttu. Saa hoidettua asioita eteenpäin sähköpostitse ja pystyy tarkistamaan jos vaikka mitä tarpeellisia asioita netin kautta. Muutenkin näin lumisessa ilmassa on sellainen tunne kuin kävelisi talven satumaahan astuessaan omaan pihaan :)

Mutta tämä on edelleen D-pentueen blogi, joten kerrotaanhan taas näistä naperoista. Raisan kanssa olemme taas jatkaneet TOKOilua, vaikka kokeisiin pääsystä ei vielä olekaan tietoa. Tänään kävimme Kontulassa treenaamassa Niinan kanssa ja Riesa alkaa taas tottua mukana olevaan liikkeenohjaajaan, jonka käskyistä ei tartte välittää.

Aloitimme paikallaololla piilossa, käväisin nurkan takana 15 sekuntia ja treenien loppuvaiheessa vielä 30 sekunnin ajan. Raisa oli kuulemma rauhallinen, vaikka se välillä hieman kuikuili ympärilleen. Palkan se sai takana olevasta namikiposta.

Sen jälkeen jatkettiin virittelyllä: lelun repimistä ja namien kanssa pari perusasentoa. Yhteen pötköön suoritettavia liikkeitä tuli neljä, vaikka Raisa palkkasikin itsensä kertaalleen välissä kantamalla ja repimällä remmiään ;) Seuraaminen oli reipasta, vaikka paikka paikoin hieman huolimatonta. Eka käskytys liikkeessä sai Raisan katsomaan Niinaa hämmentyneenä. Perusasennot ihan hyviä. Liikkeestä maahanmeno onnistui tosi hyvin, vaikka matkat ja odotusajat oli aikas pitkät. Alokasluokan luoksetulo täyttä laukkaa ja perusentoon kääntyminen meinasi mennä liukkaalla hieman pitkäksi. Kauko-ohjauksesta tehtiin tavallista vaikeampi: matkaa noin 7 m ja vaihtoja istu-maahan-istu-maahan-istu. Muuten liike onnistui loistavasti, mutta Raisa meni eka kerran maahan jo Niinan näyttässä minulle. Loppuun palkka namikiposta.

Erikseen harjoiteltiin vielä noutamista odottaen suorituskäskyä. Olen joutunut moneen kertaan korjaamaan Riesaa, joka varastaa kapulalle, joten nyt se epäröi ottaa kapulaa. Kehujen kanssa homma alkoi onnistua ja toisella kertaa tarttuminen oli jo innokasta ja aikas nopeata. Raisa välillä alkoi rauhoitella minua ennen noutoa haistelemalla ympäriltä.

Luoksetulon pysäytyksiä harjoiteltiin myös kahteen kertaa 20-25 metrin matkalta niin, että Niina seisoi matkan puolessa välissä ja heitti pallon neitokaisen taakse pysäytettyäni sen käsimerkillä ja kehuttuani pysähdyksestä. Pysähdykset venyivät hiukan, vaikka lumen alta tulikin isot jääalueet esiin jarrutusjälkien merkiksi :) Yritys hyvä kymmenen siis.

Lopuksi vielä ruutu-treenit. Eka kerralla lähetin Raisan ruutuun, josta löytyi pallo. Toisella ja kolmannella kerralla Raisa juoksi tyhjään ruutuun, kehuin sen ja Niina heitti pallon Raisun taakse. Vielä treenien lopussakin Ripakinttu puhkui intoa ja sai repiä leluaan. Olipas kivat treenit. Kiitos Niina!

Remu on kuulemma keskittynyt agilitytreeniessä huonosti, mikä tuntuu mielestäni aika hullulta, kun se on omasta mielestäni aivan loistava tapaus. Tosin myönnettäköön, että Remu-Petterin vauhdikkaalle luonteelle ei varmastikaan sovi saman esteen nyhväys moneen kertaan. Remu vetää suuret linjat - tai ainakin se luulee niin.

Olenkin kuullut naperoista tavallista vähemmän, joka varmasti osaltaan liittyy omaan väsymykseeni ja netin toimimattomuuteen ;) Eiköhän asia taas korjaannu keväällä, jos vaikka päästäisiin Ticon ja Tarmon kanssa MEJÄ-treeneihinkin. Keväällä koitan saada MH-luonnekuvaukseen lähes kaikki pennut, Tarmo päässee tosin vasta kesällä kuvattavaksi.

Raisa rokotuksilla

Ensin muutama sana päivitysten kanssa olevista ongelmista. Uusi tietokone on saapunut, mutta nettiyhteys uudessa taloyhtiössä pätkii ja siis siitä syystä päivitykset eivät pääse nettiin saakka. Tällä erää ollaan käymässä Tampereella ja vierailun ansioista pääsen taas muuten netin ääreen.

Raisa oli tänään lääkärissä. Syynä tosin oli vaan tylsästi rokotukset, ja jatkoa rokotteluun seuraa kuukauden päästä. Nyt Raisa sai nelosrokotuksen ja rabieksen. Kuukauden päästä mennään hakemaan vahviste-rabies rokotus, koskapa lääkärimme mukaan kahden rokotuksen jälkeen 85% koirista kehittää vasta-aineita ja kolmen rokotuksen jälkeen jopa 99% koirista on tuottanut vasta-aineita riittävän määrän. Miksikö minua sitten kiinnostaa rabies-vasta-aineiden määrä, vaikkemme susiin törmääkään ja riski sairauteen on aiva minimaalinen? Raisa on tarkoitus astuttaa Ruotsissa loppuvuonna ja siitä syystä täytyy rokotusrumba aloittaa näin hyvissä ajoin. Vasta-ainetestit kun voi ottaa vasta 4 kk viimeisestä rabies-rokotuksesta. Tuntuu hullulta ajatella kakaran astuttamista näin aikaisessa vaiheessa, kun tällä hetkellä odottelemme vasta toista juoksua ja astutus on suunnitelmissa vasta syyskuulle...
Toisaalta muuten Raisuli jää astuttamalla ainakin kyseisellä ruotsalaisherralla.

Lisäksi Raisalla on aivonystyrä päässä. Olen saanut monelaisia diagnooseja aiheesta (etenkin Sarin käsitys poistuvasta viimeisestä aivosolusta oli varsin viihdyttävä), mutta näyttäisi siltä, että leikkiessään Riesa on saanut hampaasta päähänsä (syytän sua Tico-sisko... ;) ja haavaan on mennyt karvoja ja karvatuppia, jotka ovat alkaneet kasvaa sisäänpäin. Patti on siis vaaraton, mutta kannattaa poistaa ennenkö se tulehtuu.

Olemme jatkaneet tokoilua edelleen, paikallaolot piilossa on tehty Hannan ja niinan valvovan silmän alla. Kokonaisuudessa menee ihan hyvin. Kisoihin vaan ei tunnu pääsevän ja laskee emännän motivaatio hurjasti.

Agilityssä Raisa osaa jo aikas itsenäisesti kontaktiesteet, keinulla yleensä vielä autan, jotta sen ei tartte ruveta jännitämään. Kepit ovat jo 5 cm levyisenä kujana ja ilmassa on jo pientä pujottelun poikasta, mutta töitä riittää vielä ennen kuin pääsemme suorille kepeille. Levämmässä kujassa olemme edelleen harjoitelleet puolenvaihtoja edessä ja takana sekä erilaisia keppikulmia. Onneksi agilitykenttä on kävelymatkan päässä ja käymmekin siellä 1-2 kertaa viikossa. Muuten Raisa osaa esteet varsin itsenäisesti ja on tosi innokas oppilas. Takaa puolenvaihdot, valssaukset yms se sietää kohtuullisen hyvin. Yritän edelleen tähdätä ekoihinn kisoihin huhtikuussa. Kaikki lienee keppejen osaamisesta kiinni ;)

Uuden vuoden osittain epäonninen alku

Tämä uusi vuosi on alkanut hieman hankalissa merkeissä, mutta eipä vielä heitetä kirvestä kaivoon. Eka TOKO-koe oli katastrofi ja muihin ilmoittautuminen vaikuttaa olevan sula mahdottomuus, vaikka yrittäisi kokeeseen ilmoittautumisen takia valvoa yökaudet ilmoittautumisten avautumista odotelessa. Tietokone on kaput, siellä olevat tiedot ehkä tallessa ehkä menetetyt ja nettiyhteyskin pätkii vanhalla kannettavalla. Kotisivujen päivityksetkin ovat koneen uumenissa, kun niitä ei yrityksestä huolimatta saanut viikko sitten koneelta nettiin siirrettyä.

No, jotain hyvääkin. Sanotaanhan sitä, että jokaisessa pilvessä on hopeareunus. Agilitytreenit alkoivat hallissa ja liukaasta alustasta huolimatta siellä treenaaminen tekee hyvää. Eilen käytiin treenaamassa TOKOa Niinan toimiessa liikeenohjaajana ja se on hyvää treeniä sekä minulle että Raisalle. Paikallaoloissa jouduttiin palaamaan hetkeksi helpompiin harjoituksiin. Agilitykentälle on vain kilometrin verran matkaa ja se on tietysti ihan luksusta. Hemuli ja Kristina kävivät viime viikolla viettämässä Hemulin 4-vuotis synttäreitä agilityn ja maksalaatikko/nakkikakun merkeissä ja parista on tullut jo tosi taitava agilityn saralla. Kisat kutsuvat heitä pian. Tänään odotellaan tietoja Vilman ultrasta ja sitten tietääkin, onko Hemulista tulossa helmikuussa isä.

Raisalla on vanhaan malliin kova vauhti päällä ja oma piha on ihana :) Se helpottaa elämää uskomattoman paljon. Nyt taas töistä kotiin. Ensi viikolla pitäis olla taas kotona sekä tietokone että netti, molemmat toivottavasti toimivia...

Onnellista Uutta Wuotta toivottaen!

Vanha vuosi kulkee viimeisiä tuntejaan eteenpäin. Mekin lähdemme Tampereelta kohti uutta asuntoa ja sieltä edelleen Espooseen tulevaa vuotta juhlistamaan.

Viime vuosi on tuonut mukanaan upeita tuloksia etenkin koerintamalla ja kasvattini ovat saaneet viettää pääosin hyvin tervettä ja monipuolista elämää. Suuret kiitokset kaikille kasvattien omistajille näiden walesien hyvästä hoidosta.

Tässä pikainen päivitys kasvattieni kuulumisista:

Eppu (J. Blame the Dog) ja Janni ovat loistaneet agilitykentillä ahkeroiden nollatuloksia oikein urakalla. Alkuvuodesta he saivat luokkanousuun oikeuttavat sijoitusnollat ja muutaman muunkin. Ekasta kolmosluokan kisasta tuli heti SM-0. Vuoden muihin hienoihin saavutuksiin kuuluu 3.-sijoitus Maxi-3 luokasta ja Springerspanielit ry:n agilitymestaruuden voitto. Alkuvuodesta herra sai vara-SERTin Turun KV-näyttelystä ja sijoittui hienosti Karkussa luokassaan ERI-palkinnolla.

Täplä (J. Behaving Badly) on toipunut D-pentueen aheuttamista koettelemuksista ja todenmnut saaneensa seurakseen erittäin vahavluonteisen tyttären. Täplä on päässyt treenaamaan agilitya Nummelinin perheen nuoremman tyttären Amandan kanssa ja kumpikin kuulemma nauttii uudesta harrastuksesta. Koirakon ekat kisat ovat toivottavasti ensi vuonna edessä. Täplä kun on kisannut vain kerran minun kanssani aiemmin.

Milla (J. Beauty Or Beast) elää edelleen täysipainoista koiranelämää Annan, Sakarin ja saksanseisoja Ellan kanssa Oulussa. Metsällekin Milla on päässyt, vaikka agility onkin tänä vuonna jäänyt vähemmälle Annan työkiireiden takia.

Yanga (J. Bending the Rules) elää oikein koiran paratiisissa Ahvenanmaalle seuraten Kaj-isäntää joka paikkaan niin venematkoille matkailijoiden joukossa kuin lintumetsällekin.

Elvis (J. Cola For Elvis) ja Reetta ovat myös ahkeroineet agilityn parissa ja saivat Maxi-2 oikeuttavat nousunollat vuoden aikana. 2-luokasta ehti parivaljakko napsia ekat tulokset. Syksyllä Elvis toimi hyvin metsällä pitäen perheen miesväen tyytyväisenä.

Hemuli (J. Cubic Butterfly) on harrastanut agilitya pääsemättä kisoihin, ja alkuvuodesta pojalle odotetaan jälkikasvua. Näyttelyitä kerääntyi vain yksi ja tulos oli EH. Lauri ja Kristina ovat loppuvuoden aikana hoitaneet Hemulia vuoronperään. Alkuvuodelle on suunnitteilla muutama agilitykisakin ja ensi kesälle taippari.

Aksu (J. Cordon Bleu) elää edelleen tyytyväisenä Mäenrannan perheen hoivissa ja on osallistunut loppuvuonna perheen Laura-tyttären kanssa näyttelyihin. Ensi vuodellekin lienee muutama näyttely tiedossa ja kenties taipparikin?

Pyry (J. Caledonian) elelee Jyväskylässä Mikan ja Jutan hoivissa ja tietääkseni toimii edelleen hyvin metsällä. Uudetkin kuulumiset olisivat toki tervetulleita.

Raisa (J. Duck Soup) on piristänyt minun ja Kati-mummun päiviä. Näytelmiin ja kokeisiinkin ollaan ehditty ja vieläpä hyvin tuloksin: ROP- ja BIS-2-pentu Karkussa, SERT, vara-SERT ja PN-2. Taipumuskoe läpäistiin muiden D-pentujen tavoin eka kerralla 10-kuisena ja TOKOsta saatiin vielä kaksi ALO1-tulosta ja luokkavoitto tuli kaupan päälle. Ensi vuodelle on suunnitelmissa TOKOilua avoimessa luokassa ja agilitykisauran aloitus. Harjoittelu ollaan aloitettu jo alkuvuodesta ja MEJÄäkin ollaan vähän aloiteltu. Lonkatkin kuvattiin A:ksi ja silmät oli terveet.

Remu (J. Direct Action) on ahkeroinut omistajiensa Kaisan ja Jarkon kanssa. Näyttelyistä ROP- ja VSP-pentu, SERT, vara-SERT, PU-2 ja PU-3. Kokeista hyväksytty taippari ja kaksi AVO2-tulosta MEJÄstä. Ensi vuodelle ohjelmassa ekat agilitykisat, TOKO-kokeet ja lisää MEJÄ-jäljestystä.

Paavo (J. Dirty Harry) on päässyt jo mukaan touhuun, kun Reetta on harrastanut pikkumiehen kanssa Elviksen ohella. Näyttelyistä pentuluokan KP ja PU-4 sijoitus kr-näyttelystä. Nuorisoleirillä Paavo oli Match Shown BIS. Taippari valitettavasti jäi, kun kokeeseen ei mahtunutkaan. Paavo on myös treenannut agilitya ja TOKOa, kokeisiin poika toivottavasti osallistuu ensi vuonna.

Tarmo (J. Da Vinci Code) ja Sinttu ovat innostuneet agilitystä ja ovatkin siinä tosi lupaavia. Kisat toivottavasti odottavat ensi vuonna. Taippari meni heti kerrasta läpi ja jäljestys luonnistui niin hyvin, että MEJästä tullee Tarmonkin harrastus.

Manteli (J. Dimples) elelee tyytyväisenä Nummelinin perheen luona ja läpäisi Minna-Riitan kanssa taipparin saaden myös kokeen nuorimmalle jaettavan Tiramisu Trophy-kiertopalkinnon. Lisäksi näyttelyissä neiti oli ROP-pentu ja palkittiin junnuluokassa ERIllä.

Tico (J. Dirty Dancing) ja Sari ovat ahkeroineet koulutuksissa tänä vuonna. Agilitykisat ja TOKO-kokeet ovat suunnitelmissa ensi vuodelle ja tänä vuonna Tico oli ROP-pentu ja selvitti taipparin saaden kokeen lupaavimmalle jaetun kiertopalkinnon. Lonkat kuvattiin, tulos A, ja silmät tarkastettiin terveeksi.

Nuppu (J. Dolce Vita) on kokenut kovia, kun se sai kesällä kiehuvaa vettä päälleen ja pahat palovammat. Nupun perhe muutti Irlantiin, tyttösen jäädessä vielä Suomeen. Ensi vuonna toivottavasti Nuppukin paremmalla onnella tapahtumiin.

Tokoilua ja vanhenemista

Raisa pääsi tänään tokoilemaan syntymäpäiväni kunniaksi... Milläkö logiikalla nämä liittyvät toisiinsa? Enpä tiedä, mutta kivaa oli treenatessa.

Aloitettiin hosuvalla ja epätarkalla seuraamisella, joka parani loppua kohti. Pelkkien kehujen jälkeen jatkettiin liikkeestä maahanmeno (loistavaa osaamista) ja luoksetulo pysähtyen... tai noh. Hilattiin pysähtymisiä useampaan kertaan pallon kanssa ja ne onnistuu aikas hienosti alle 15 metrin matkalta, mutta sitä pidemmällä matkalla tuli ongelmia. Raisa ei siis meinannut seisahtua.

Pallon avulla onnistuneen pysäytyksen jälkeen jatkettiin liikkeestä seisominen (hyvin menee) ja välipalkatta heti noutaminen. Loistava nouto ja palautus laukaten suoraan perusasentoon, mutta Raisa lähti matkaan jo pienestä pään liikkeestäni käskyn sijaan...

Lopuksi kauko-ohjaus kymmenen metrin matkalta takapalkalla. Istuminen hienosti, maahanmeno vasta toisella käskyllä, sitten hyvä istuminen ja maahanmeno, josta palkka namikipolle.

Luoksetulon pysäytykset jäivät harmittamaan ja niin harjoiteltiin pysäytyksiä takapalkan kanssa. Taas kriitiinen metrimäärä vaikutti onnistumiseen: alle 15 metriä loistava onnistumisprosentti, yli 20 metriä ja minun "vetovoimani" voitti namikipon helposti. Hiljalleen alettiin kuitenkin onnistua pidemmältäkin matkalta. Paikallaolot ja luoksetulot aina erittäin hyvät. Raisan kanssa on hirmuisen kiva harjoitella, kun se kestää paljon toistoja ja intoa riittää pidempiinkin harjoituspasseihin. Ihana tyyppi, vaikka se onkin aikamoinen hurrikaani touhuillessaan.

Kati alkaa olla taas rauhasampi kaveri, kun ruoan määrää on lisätty, suklaat kerätty saavuttamattomiin ja muiden ruokinta Katiskan aikana on totaalisesti pannassa. "Muumiogaselli" jyrää vielä kohti kymmenenvuotispäiväänsä.

Jouluisia kuulumisia

Joulukuu on kulunut muuttaessa, netti ei ole vielä kytketty uuteen asuntoon ja siitä syystä sähköposti on täyttynyt, kun en saa kuvia tallennettua koneelle enkä kotisivuja päivitettyä. Onneksi ongelma korjautunee piakkoin. Joulukortitkin jäi kaikessa hässäkässä lähettämättä. Eikä uudessa asunnossa ole vielä kaikkia verhojakaan, mutta kaipa ne tuparit pitäisi saada aikaiseksi.

Joulu ollaan taas vietetty Tampereella kotiväen luona ja Harry "Sir", Kati "muumioantilooppi" ja Raisa "Riesa" ovat viettäneet vauhdikasta joululomaa. Katilla on pinna tosi kireällä, mutta ehkä ruokamäärän lisäys auttanee asiaan ;) Siskoni nimesi vanhuksen muumioantiloopiksi kiitos solakan ulkomuodon, mutta muumiomaisen olemuksen.

Juuri ennen joulua tuli kuitenkin hyviä uutisia: Raisan ja Ticon lonkat tulivat kummallakain takaisin A:na. Eli hyvin alkoi terveystarkastukset D-pentueen kanssa :) Ensi keväänä on Nupun, Tarmon ja Mantelin vuoro, ja vuoden aikana on tarkoitus kuvauttaa myös Paavo ja Remu.

Raisa on menossa tokoilemaan runsaan viikon päästä, vaikka treenit ovat jäänet hävettävän vähälle muun kiireen keskellä. Tämäkin päivä on vaan ommeltu verhoja uuteen asuntoon. Raisan kanssa pitäisi vielä hioa luoksetuon pysäytyksiä ja paikallaoloa sekä viilata noutoa, hyppyä, kaukoja ja seuraamista.

Tarmon agilitytreenejä seuraamassa

Kävin eilen seuraamassa Tarmon ja Sintun agilitytreenejä ja hyvin Tarmo jo menkin. Eiköhän tämäkin koirakko kisaa jo ensi vuonna :)

Sain Mantelista ja Täplästä uusia kauniita kuvia, joita päivittelen pikapuoliin (toivottavasti huomenna ennen muuttoa ja nettipimentoa).

Muutto on siis edessä lauantaina ja meidän asuntoon muuttuvat Salla ja Jukka sekä walesineito Molly. Molly kävikin tänään leikittämässä Raisaa tunnin verran, joten saatoin hyvällä omallatunnolla tehdä hieman lyhyemmän lenkin muuttokiireiden keskellä.

Uusi osoitteemme (rivitalokolmio kutsuu) on: Koivumäentie 13 H 14, 01230 Vantaa. Muutamma Vaaralan kaupunginosaa vain muutaman kilometrin päähän Ojangon agilitykentästä :)

D-pentueelle syntyy toivottavasti helmikuun puolessa välissä serkkuja, kun Hemuli eli Jangas Cubic Butterfly astui maanantaina 10.12.07 Vilman eli Hibiscus-niminen walesineidon. Kotisivuiltani löytyy lisätietoja tulevasta pentueesta, jonka kasvattaja on Berit Niemi.

Raisa ja Tico lonkkakuvissa ja silmätarkastuksessa

Tänään oltiin Mevetissä tyttöjen kanssa lonkkakuvissa ja silmätarkastuksessa. Ell Per Axelsson tarkasti sisarukset. Tässä tulokset, lonkkakuvien virallisia tuloksia saadaan jännittää vielä pari viikkoa.

Raisa Jangas Duck Soup silmät ok ja lonkat lähtivät A/B

Tico Jangas Dirty Dancing silmät ok ja lonkat lähtivät A:na

Eilen messarissa esiintyivät Mikael Tranholmille Raisa, Paavo ja Remu. Remu sai EH:n muut H:t. Tosin myönnettäköön, että Paavo ja Raisa olivat ihan turhan laihassa kunnossa, vaikka nehän kyllä söisivät...

Ja ollaan me TOKOakin treenattu ahkerasti ja varsin onnistuneesti.

Niin ja mehän muutetaankin viikonloppuna Vantaalle. Mutta muuttokiireiden keskellä lyhyesti virsi kaunis tällä erää.

Remu PU-2 + vara-SERT

Remu eli Jangas Direct Action osallistui 6.12 Tampereen ryhmänäyttelyyn, jonne oli ilmoitettu peräti 30 walesia. Remu pärjäsi hienosti saaden JUN ERI 2., PU-2 ja vara-SERT. Kuulemma eturintaa olisi saanut olla enemmän ja rauhallisempi esiintyminen olisi voinut viedä vielä pidemmälle ;) Minkäs sille tekee, että pojassa on vauhtia. Onnea Kaisa ja Remu!

Remun arvostelu tulee pian.

Raisan menestys oli huomattavasti velipoikaa laimeampaa, tulos vaatimaton JUN EH 4.

Raisankin arvostelun kirjoitan pian.

Tiistaina meillä oli Riitan treenit Ojangossa viimeistä kertaa tänä syksynä. Raisan kanssa harjoittelimme ruutua, noutamista ja luoksetuloa pysähdyksineen. Sain paljon hyviä ohjeita ja kirjoittelen treeneistä tarkemmin.

Tämä viikonloppu kuluukin messarissa Voittaja-07 näyttelyn tiimoilla. Tänä aamuna olimme klo 7 aamulla Tarmon emännän Sintun kanssa päivystämässä ovella. Mukavassa seurassa aamupäivä kuluikin kuin siivillä. Kiitos Sinttu seurasta :) Huomenna ja sunnuntaina Raisan ja minut tapaakin Springerspanielit ry:n rotukopilta.
Muutenkin kasvatinomistajat ovat kiitettävästi edustettuina talkoohommissa: Sintun lisäksi Sari tulee töihin sunnuntaina ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät niin Reetta ja Janni sekä Tiina nähdään myös huhkimassa.

Loppuviikon treenit

Tällä viikolla ollaan taas treenailtu joka päivä, ja ainakin on ollut hmm... mielenkiintoista.

Tänään 1.12.

harjoiteltiin ensin koulun parkkiksella hieman seuraamista (ilmeisesti ihan ok, en katsonut Raisaa), sen jälkeen pylvään kiertämistä ja siitä pysähdyksiä ja lopuksi luoksetulosta pysäytyksiä. Eka kerralla pysähdys oli tosi löysä, toisella kerralla heitin lelun heti palkaksi ja kolmas kerta toden sanoi ja saimme hienosti onnistuneen pysähdyksen ja luoksetulon. Lopuksi vielä noutoa punaisella damilla, koska ajattelin että nyt tarttee saada onnistuneita harjoituksia ja Raisan itsevarmuus noutoon kuntoon. Ihan mukiinmenevät liikkeet, kerran hieman damin asettelua suussa ja viimeisellä kerralla karkasi mokoma noutoon.

Lopuksi vielä paikallaolo piilossa ollessa. Eka kerralla Raisa oli noussut seisomaan. Toisella kertaa 15 sekunnin paikallaolo onnistuneesti. Kotona vielä 45 sekunnin paikallaolo minun olessani toisessa huoneessa.

Kotiin palatessa otettiin vielä autotien viereissä kulkevalla kävelytiellä luoksetulo (siis paikallaolo ja luoksetulo perusasentoon) ja kauko-ohjaus. Matkaa oli noin 7 metriä ja asennonvaihdot istu-maahan-istu. Kaikki asennonvaihdot onnistuivat hyvin, mutta vauhti ei ollut ihan yhtä nopea kuin useimmiten. Palkka taaksepäin.


Eilen 30.11

käytiinkin Kristinan ja Hemulin kanssa agilitykentällä Ojangossa. Harjoiteltiin taas kontakteja ja keppejä vanhaan malliin. Edistymistä alkaa näkyä kummallakin esteellä.

Kepeillä oma sijaintini ei tunnu juuri Raisuun vaikuttavan: saan jäädä taakse, kulkea vierellä, valssata edessä, vaihtaa puolta takana ja voin ottaa etäisyyttä myös sivusuunnassa. Helpot keppikulmat onnistuvat, vaikeammissa keppikulmissa saadaan turhia ja turhauttavia epäonnistumisia. Keppejä voi laittaa jo sen verran kapeaksi kujaksi, että Raisa joutuu jo hieman pujottelemaankin.

Puomi ja A sujuisivat jo ilman namikippoakin ja ollaan menty niitä muutamaan kertaan ilman talutinta, mutta suurimmaksi osaksi pidän vielä remmillä huolta, ettei vauhti kiihdy liian kovaksi.

Raisa-mokoma karkasi kerran keinulle, mutta sen sijaan, että se olisi tehnyt lentokeinun tai pelästynyt kuollakseen kuten useimmat koirat, niin se suoritti keinun loppuun ja tuli rauhallisesti luokseni hinkuen uudestaan keinulle. Se osaa siististi kulkea keinun loppuun ja odottaa malttamattomana maassa olevalle namikipolle pääsyä. Enää ei varmaan juuri tarttisi auttaakaan esteen suorittamisessa.

Harjoiteltiin myös muutama pieni ratapätkä, joissa oli aitoja, rengas, pituus ja putki. Raisa on ihanan innokas ja helppo ohjattava.

D-naperoiden Hemuli-eno meni sekin hienosti rataa, kunhan vaan Kristinan käskyt tulivat ajoissa. Kujakepit oli vähän hakusessa ja kontakteillakin sais vielä hiukan tehdä töitä, vaikkei Hemuli onneksi niiltä hypikään.

Torstaina 29.11

käytiin läheisellä hiekkakentällä treenaamassa ja meillä olikin varsinaiset häiriötreenit. Kentälle mennessä kentän vieressä oli kaksi alle kouluikäistä poikaa, joista toinen (mitä ilmeisimmin koiria pelkäävä) ilmoitti lapsen äänellä: "Mää lyön tota koiraa kepillä päähän". Ilmoitin, ettei koiria saa lyödä kepillä päähän, koska enhän minäkään lyö häntä kepillä päähän. Poika tuumi hetken aikaa ja näpytteli päätään kepillä. Ehdotin, että hän voisi sen sijaan heittää kepin Raisalle. Ei ehkä koulutuksellisesti paras ehdotus, mutta pojan ilmeinen koirapelko varmasti vähenisi siitä. Raisa kävi innoissaan hakemassa kepin ja toi sen minulle.

Aloitimme treenit paikallaololla, ruudun asettelulla ja pitkällä seuraamiskuviolla kahden silmäparin seuratessa tarkkaan tekemisiämme. Raisa ei häiriintynyt pojista, vaan saimme vielä onnistuneet kaukokäskytkin läpikäytyä. Pojat veivät Raisan lelun ruutuun koiran näkemättä ja lähetin Raisan ruutuun. pahaksi onneksi olin jättänyt repun pari metriä ruudun viereen ja Raisa tarkisti sen ennen ruutuun menoa. sen jälkeen harjoittelimme ruudussa seisomista, mutta walesineiti ajautui jostain syystä aina ruudun vasempaan reunaan. Turhauttavaa. Lopuksi noutoa, joka ei oikein onnistunut. Kapula tuntuu edelleen hukkuvan lumeen ja Raisa on nyt valitettavasti oppinut käyttämään nenäänsä sen etsimisessä. Pari kertaa se merkkasi kapulan ja jatkoi matkaansa haistellen. Rauhoitteleekohan se minua haistelullaan? Lopuksi lyhyeltä matkalta onnistuneet noudot ja luovutukset. Loppuvaiheessa olimme saaneet yleisöä viidestä lapsesta ja yhdestä koiranpennusta. Raisa pysyi loistavasti käsissä ja söi lopuksi kiltisti namia lasten kädestä.

Viimeiseksi vielä paikallaolo ollessani piilossa 30 sekunnin ajan. Matkaa piiloon oli alle 10 metriä.


Keskiviikko 28.11

Tiistain treenien jälkeen ollaan otettu taas vähän rauhallisempaa ja hallitumpaa harjoittelua.

Kotona ollaan treenattu taas kauko-ohjauksen seiso-istu osioita noin metrin matkalta. Ihan hyvin se meneekin. Ennemminkin ennakointi ja kenties toisinaan lievää etenemistä.

Lisäksi ollaan harjoiteltu liikkeestä seisomista ja sitä, että liikun itse Riesan ympärillä ja myös takana. Nyt se alkaa sujua, vaikka usein meillä on vieläkin nami apuna Raisan edessä.

Estehyppyä ollaan harjoiteltu niin avoimen kuin voittajaluokan liikkeenä. Seuraavaksi ajattelin yhdistää voittajan luokan liikkeeseen vinot kapulan heitot ja koittaa saada Raisa ymmärtämään, että silti hypätään esteen yli.

Noutamista ollaan harjoiteltu lähinnä niin, että emäntä noutaa ja Raisa pysyy paikalla. Muutamia lyhyitä perusasentoon tuloja kapula suussa. Kannatti syksyllä nähdä vaivaa noutamisen suhteen, koska nyt noudot on kauniita.

Kentällä käytiin illalla. Alussa jätin Raasun paikallaoloon ja laitoin ruudun valmiiksi. Paikallaolo oli hyvä ja Riesan vierelle tuleva ruutu ei saanut aikaan syöksyä suoraan ruutuun. Treenien lopussa harjoittelimme myös paikallaoloa piilossa ollessa, aika 20 sekuntia ja piilo noin 10 metrin päässä Raisan edessä. Hyvin onnistui. Sain vapauttaa rauhallisen koiran.

Seuraamisella aloitettiin taas tuttuun tyyliin. Se menikin ihan hyvin, palkkasin toisinaan käännöksistä, perusasennoista ja täyskäännöksistä. Koitin taas kiinnittää erityisen paljon huomiota omaan liikkumiseeni.

Jatkettiin treenejä kauko-ohjauksella, matkaa oli 10 metriä eli siis voittajan välimatka. Jonkun kerran Raisa hieman ennakoi istumaan nousua, yksi maahanmeno onnistui vain puoleenväliin ja maahan asti vasta toisesta käskystä. Tekniikka ihan oikea eikä koira liikkunut tippaakaan paikaltaan. Palkkaa namikiposta.

Sen jälkeen luoksetulo-treeniä, tai oikeastaan pysähdykset olivat päivän aiheena. Puun ympäri kiertäessä aikas nätit pysähdykset. Paikallaolosta luokse tullessa eka pysähdys hieman löysä Raisaksi, seuraavalla kerralla lelun heiton kanssa. Otin kertaalleen koko liikkeen loppuun asti. Matkaa oli noin 20 m.

Viimeiseksi vielä ruutu-harjoitus. Raisa juoksee tosi kauniisti ja vauhdilla ruutuun, kun siellä on lelu. Tyhjään ruutuun juokseminen ei sinänsä ole ongelma, vaikka toisinaan se kääntyykin kysymään lisäohjeita ennen ruutua, mutta ruudussa paikalla seisomisesta on jostain syystä tullut ongelma. Useampi toisto ihan lyhyeltä matkalta niin, että palkkasin toisinaan lelun heitolla taakse ja toisinaan palkkasin kädestä namilla. Lopuksi Riesa tuntui hieman ymmärtävän jutun jujua.

Alkuviikon treenit

Taas ollaan vietetty Raisan kanssa kaksi iltaa Ojangossa treenaamassa agilitya ja TOKOa.

Aloitetaanpa tällä kertaa agilitysta, jossa Outi meitä säitä uhmaten yhä ohjaa. Tällä kertaa harjoiteltiin ohjauskuvioita, rengasta ja pituutta.

Ensin koitettiin irtorengas yksistään, sitten esteen jälkeen ja lopuksi keskellä rataa. Raisa etsii renkaan tosi hyvin, mutta käskyjen ajoituksessa oli minulla taas huimasti parannettavaa alkutreeneissä. Raisa on niin ihastuttavan kuuliainen, että se ei suorita edessä olevaa estettä, jollei saa lupaa siihen. Sen sijaan se tulee luokseni. Toisaalta tämä piirre saa aikaan sen, että käskytykseen tulee edelleen kiinnitettyä hurjan paljon huomiota. Lopuksi suorittimme kuitenkin radan, jossa oli aita- rengas- aita (koira oik. puolella) ja sitten tiukka käännös vasemmalle pituudelle. Raisa meinasi hypätä hieman vinoon minua kohti, mutta lelun heitto palkaksi eteenpäin paransi hypyn suunnan oikeaksi.

Toinen harjoitus tehtiin eri suuntaan ja vauhdilla renkaalle. Ensin aita- aita (koira taas oikealla) ja siitä tiukka käännös vasemmalle aidalle, jonka jälkeen samassa linjassa myös rengas ja aita. Hyvin meni, kunhan otin Raisan käsiin ennen kääntyvää hyppyä.

Teimme myös omatoimisesti muutamia esteitä:

Kontaktiesteitä treenaamme ma ja ti säännöllisesti. A-este sujuu jo pysähdyksellä ilman namikippoakin :) Toki palkkaan Riesan edelleen joka kerta esteen suorittamisesta. Puomilla pysähdykset alkavat myös onnistua aina. Kertaalleen liukkaassa jalat luistivat niin, ettei meinannut pysyä esteellä, mutta silloinkin yritys oli kova. Keinukin alkaa sujua jo ihan hienosti, tosin kyseessä on edelleen leveä keinu autettuna.

Kepit suoritetaan edelleen hiukan aukinaisessa kujassa. Nykyisin myös takaa puolen vaihdot, valssaukset ja jonkinlaiset keppikulmat.

Tokoilua harrastettiin kovalla vauhdilla. Otettiin ketjuttamisharjoitukset, vaikka palkkaamattomuus enemminkin lisäsi vauhtia. Päivän teema tuntuikin olevan Raisun ennakointi.

Alussa pitkä seuraamiskaavio. Intoa riitti, perusasennot ok, ei paljon törmäilty vasemmalle kääntyessä, mutta paikka paikoin tuntui siltä, että Raisan pää vähän pyöri.

Seuraamisen jälkeen noutoa, joka oli aika hysteeristä. Eka kerralla kakara karkasi kapulalle. Toka kerralla pidin pannasta kiinni ja varmistin paikalla pysymisen, mutta sen jälkeen vaalea kapula ei meinannut löytyä valkoisesta lumesta, vaan kauan etsittyään Raisa löysi kaninkarvan Lauran repusta ja toi sitten sen... Uuusi yritys noutokapulalla ja taas hieman hankaluuksia löytämisessä. Olen ilmeisesti yleensä heittänyt vähän lähemmäksi ja pidempi matka tuntui Riesasta oudolta etenkin kun kapula hukkui taustaväriin. Sama juttu oli muuten kesällä vesinoudossa, ennen kuin Raisa oppi, että kapula voi lentää laiturilta mieshenkilön kädestä pidemmälle kuin rannasta minun heittämäni kapula ;)

Noudon jälkeen estehyppy avoimen luokan tyyliin. Se meni hyvin, mutta taisipa tässäkin Raisa eka kerran varastaa hyppäämään ilman käskyä.

Vikana ketjutettavana liikkeenä kauko-ohjaus (matkaa noin 7 m). Se onnistui muistaakseni ihan hyvin ekasta käskystä ilman ylimääräisiä koukeroita. Palkka liikkeenohjaajana toimivalta Arjalta namikiposta.

Lopuksi harjoiteltiin ruutua. Ruutuun menot hyviä, mutta siellä pysähtyminen (ilman lelua) tuotti ongelmia.

Tiistaitreenit

Taas oltiin Ojangossa treenaamassa TOKOa ja agilitya springeriporukalla. Aloitettiin tuttuun tapaan TOKOsta. Raisan kanssa harjoiteltiin lähinnä niitä liikkeitä, mihin tarvitaan avustajaa.

Aloitin seuraamisella herättelymielessä, neiti on vieläkin hiukan liian vauhdikas käännöksissä vasemmalle ja meinaa olla törmäyskurssi, vielä lisää treeniä.

Sitten otettiin kauko-ohjaus noin 4 metrin päästä ja Sari oli Raisan takana liikkeenohjaajana. Nyt istu-maahan-istu vaihdot onnistui loistavasti (ei ennakointia tai kovakorvaisuutta) ja palkan Raisa sai Sarilla olevasta namikiposta.

Avoimen luokan hyppy onnistui ihan hienosti. Namipalkka hyppäämisestä ja istumisesta sekä luoksetulosta esteen yli, esteen korkeus tosin oli vaan 30 cm. Tosin olen jo saanut opetettua Raisun siihen, ettei se hyppää lainkaan, jollen ensin katso sitä silmiin ja sano valmis sitä katsoessani. Tämän jouduin aikanaan aloittamaan sen takia, että se varasti innoissaan esteelle ts. ei aina muistanut odottaa käskyä.

Hypyn jälkeen Raisa harjoitteli noutoa ekaa kertaa isolla kapulalla, tosin ihan omatoimisesti. Rommin kapula oli maassa, Raisa kävi sen hakemassa suuhunsa ennen kuin ehdin edes suutani avata ja toi kapulan perusasentoon, jossa se odotti kiitosta. Siis nyt ollaan tämäkin juttu testattu, vaikka en niin ollut suunnitellutkaan...

Lopuksi vielä Raisan rakas ruutu suoritettiin noin 10-15 m päästä. Eka kerralla Sari vei sinne lelun Raisun näkemättä - täyttä vauhtia ruutuun ja oikeaan kohtaan. Toisen kerran Riesa meni tyhjään ruutuun ihan oikeaan kohtaan ja palkkasin sen heittämällä lelun. Nyt olen alkanut tekemään alkuvalmistelut ruutuun, ensin hieman seuraamista ruutua kohti ja sen jälkeen vierellä istuessa silitän korvasta ja kysyn missä ruutu on. Vasta varsinaisella käskyllä saa lähteä ruutuun juoksemaan.

Sari ja Tico ottivat taas seuraamista. Tico seuraa jo ilman namia edessä, mutta se on silloin hieman liiankin innoissaan ja alkaa edistämään. Perusasennot ja tarkkuus seuraamiseen vaatii vieläkin hieman käden apua. Liikkeestä seisominen lelun heiton avulla alkaa sujua hyvin, kunhan käsky ehtii tulla ennen kuin Tico on päässyt Sarin edelle. Luoksetulon paikallaolo sujuu hyvin ja Tico laukkaa luokse, mutta itse perusasentoon tulo tarvitsee vielä pienen käsiavun Ticon tullessa eteen. Jos apua ei tule, alkaa Tiksu epätietoisena haistella. Lopuksi vielä ruutu, jossa Tico juoksi suoraan lelulle ja selvästi kiinnostui tötsistä, jotka se kävi lelu suussa haistelemassa ennen kuin Sari ehti ruudun luo. Tico on hyvin samanlainen koulutettava kuin Raisa ja itse asiassa ne toimivat hyvin samalla lailla. Tico tekee nyt ihan samoja asioita, kuin Raisa kevään treeneissä, kun olimme samassa vaiheessa :) Tosi helppo ohjattava siis, koska itse tiedän, mitkä asiat auttavat ja tehoavat treenauksessa.

Agilityn alkeiskurssi jatkuu ja maanantaina oltiin myös agilityssä, jossa alettiin yhdistää kujakeppeihin myös estehyppyä. Eli aita - kepit - aita ja aita 90 asteen kulmassa. Hyvin meni, mutta kerran kiirehdin liikaa ja Raisa tulikin keppejen ohi. Kepit alkaa oleen jo aika varmat ja Raisa osaa ne kummaltakin puolelta. Harjoiteltiin tiistaina myös valssauksia keppejen edessä. Tällä kertaa kepit oli todella auki. Tico suoritti estesarjan ongelmitta ja edessä valssauksetkin menivät hyvin.

Keinu suoritettiin Outin avustuksella. Raisa saa ylösmenokontaktilla namin ylösmenokontaktin suorittamisesta, kävelee (kiirehtii) kontaktille asti, jossa se odottaa minun syöttäessäni namia, kunnes keinu lasketaan alas ja alastulokontaktille pysähdys namikipolle. Raisan mielestä tämä on hauskaa eikä pieni liike haittaa. Ticosta samat sanat.

Kerrattiin myös puomin ylösmeno- ja alastulokontaktin ja nyt Raisa suorittaa vauvapuomia myös kokonaisena esteenä, jolloin vaadin pysähtymisen kummallakin kontaktilla ja se on jo oppinut vauhdista pysähtymään alastulolle. A-esteellä sain ilokseni todeta, että oppi on mennyt perille, kun neiti pysähtyi oikeaoppisesti minun juostessani eteenpäin, vaikkei se edes nähnyt namikippoa. Vatsa minun osoittaessani kippoa Raisu söi tyytyväisenä namit. Olen todella iloinen Raisan kontaktien osaamisesta ja alkeiskurssille pääsystä. Outi on ollut loistava kouluttaja :)

Lopuksi vielä kolmeen esteen rata, missä harjoiteltiin "pimeästä" kulmasta putkeen lähettämistä. Koira siis jätettiin esteen taa ja lähetettiin putkeen, josta se ei alussa nähnyt kuin kyljen ja lopuksi viimeinen este takaa kiertäen. Raisa osasi niin hyvin etsiä putken pään, että saatoin lähteä sen vierestä liikkeelle. Tico meni samaa rataa siskon kanssa, hyvin löytyi putki. Tico ja Raisa ovat agilityssä kuin kaksi marjaa, yleensä kumpikin onnistuu heinosti, toisinaan Raisan kanssa on hieman enemmän harjoiteltavaa, toisinaan Ticon kanssa. Ja yleensä se vikapää on ohjaaja ei suinkaan koira ;) Tosi helpot, innokkaat tekemään ja helposti motivoitavat siskokset. Vielä pari viikkoa agiliitoa ja tammikuussa siirrytäänkin halliin. Nyt vaan jännittää, miten alkeiskurssin jatkon käy, jatkaako Outi kouluttamista vai tuleeko tilalle joku muu ja kuka.

Remulle ERI Jyväskylän KV-näyttelyssä

Remu eli Jangas Direct Action osallistui Jyväskylän näyttelyyn, jossa tuomarina waleseilla toimi Miklos Levente. Tulos oli ERI 3. junioriluokan kuuden osallistujan joukosta, joten ihan hyvin meni.

Tässä arvostelu: " Substance full elegant male, nice head, compact body, stands correct, nice movement, the ground color should be cleaner."

Raisa ja Tarmo pääsivät puolestaan leikkimään yhdessä. Ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita sen kun piisasi. Kati-parka pysähtyi paikalleen ja sulki silmänsä nuorison kiitäessä ohi tanner tömisten. 9,5-vuotias mummeli ei oikein enää jaksa moista riehumista.

Ollan me Raisan kanssa tokoiltukin. Päivittelen tilannetietoja treeneistä kunhan jaksan. Kuvia lasten leikeistä ja harmaantuneesta mummosta on myös luvassa :) Nyt vaan iski lorvikatarri, eikä jaksa enää tänään.

Remu, Raisa ja Tico treenaamassa ja leikkimässä

Remu ja Kaisa ajelivat illaksi Tampereeltä Helsinkiin Niinan trimmiin ja sen jälkeen Kaisa ja Niina tulivat vielä Ojankoon treenaamaan hieman agilityä. Tarmoa ja Sinttua kysyttiin myös mukaan, mutta Tarmolla on juuri tiistaisin omat agilitytreenit Konalassa.

Aloittelimme TOKO-treeneillä Sarin ja Ticon kanssa. Nyt näyttää siltä, että treenaaminen alkaa tuottaa tulosta. Ticon seuraamiset (myös namin olleessa poissa nenän edestä) alkavat näyttää tosi kivalta ja matkakin alkaa jo lupaavasti pidentyä ja kontakti säilyä yhä pidempiä aikoja myös häiriöllisessä paikassa. Liikkeestä seisomisen idean Tico on hyvin ymmärtänyt, nyt Sarin pitäisi vaan malttaa muistaa pitää väli seiso-käskyn antamisessa ja lelun heittämisessä. Luoksetulo sujuu jo mallikkaasti ja se alkaa olla niin valmis liike, että sitä voi käyttää muiden liikkeiden ketjuttamiseen. Myös hyppääminen alkaa sujua pelkästä käskystä noin 30-senttisellä esteellä. Tico toimi taas vanhaan tyyliin iloisesti ja aktiivisesti juoksun mentyä kunnolla ohi.

Raisan kanssa harjoittelimme avoimen luokan liikkeitä.

Aloittelimme kuitenkin lyhyellä seuraamisella, jossa kiinnitin huomiota tarkkuuteen käännöksissä ja pesrusasennoissa ja siihen, että muistaisin itse hidastaa vauhtia ennen suunnan- ja vauhdin muutoksia.

Liikkeestä seisominen ei meinannut onnistua niin, että olisin siirtynyt Raisun taakse. Siispä uusintaharjoitus, jossa palasin vierelle kulkien taakse vain Riesan häntäpäähän ja takaisin jätettyäni lelun Raisun eteen. Täytyy alkaa kotona harjoittelemaan seisomista niin, että kiertelen Raisan ympäsri ja palkkaan sitä paikallaan seisomisesta.

Kauko-ohjauksessa oli taas aikamoinen ennakointimeininki alussa. Ehdin sanoa yhden käskyn, niin Raisa jumppasi kuusi kertaa. Sen jälkeen otettiin uusiksi niin, että kielsin tyttöä menemästä maahan ilman käskyä ja sen jälkeen maltettiin taas odottaa käskyä ennen toteutusta. Laura toimi liikkeenohjaajana Raisun takana ja palkka tuli namikiposta.

Viimeisenä vielä hyppy, jossa RaiRain mielestä on kummallista, että esteen takana pitäisi muka istua, kun tähän mennessä on aina seisottu. Koittais nyt päättää tuntuu koira miettivän.

TOKOilun jälkeen siirryttiin agilitykentän puolelle. Harjoittelimme puomin kontakteja ja kertaalleen myös koko puomin palkaten sekä ylös- että alastulokontakteille, A-este alastulolla palkka ja keinu niin, että tytöt Raisa ja Tico kävelivät ihan keinun päähän asti ja vasta sen jälkeen Niina laski esteen maahan, josta löytyi tuttuun tapaan namikippo. Eivät tytöt välittäneet mitään liikkeestä. Kiitos Niina avusta! Töäytyisi muistaa opettaa namikipolle myös ylösmenokontaktilla. Myös keppejä harjoiteltiin. Treeniohjelmaan maanantaina ja tiistaina kuului keppejen takan ja edessä puolenvaihtoja, sivuttaissuunnassa välimatkan lisäämistä, kutsuna keppejä, lähetyksenä, vauhdista ja muutenkin varioiden. Tytöt oli edelleen into piukassa.

Harjoiteltiin liukkaalla kentällä hyppy-putki kuvioita. Tytöt menivät hyvin ja vauhdikkaasti, mutta Remu suorastaan liiti. Sillä on ihan mieletön vauhti. Ehkä se onkin oikeasti bordercollie, joka vaan näyttää spanielilta ;) Nämä tyypit ovat muutenkin spanieliksi todella taisteluhaluisia ja mielestäni myös tavallista keskittymiskykyisempiä tyyppejä. Olisikohan ensimmäisten viikkojen BioSensor-ohjelmalla osuutta asiaa... No, ei siitä ainakaan haittaa ole voinut olla. Ja muistettakoon toki, että onhan näillä tosi kivat ja innostuneet ihmiset ohjaajina. Onneksi Kaisalla on kokemusta agilitystä, koska muuten hän olisi ihan helisemässä tuollaisen vauhtiveikon kanssa. Eivätköhän nämä kaikki kolme ole kisaamassa ensi kesänä, jos ei loukkaantumisia tai muuta yllättävää satu.

Remulla ja Ticolla oli alussa turhan pitkät käännökset esteen jälkeen, kun tarkoitus oli kääntyä heti esteen jälkeen vastakkaiseen suuntaan, mutta pian tässä-käskyn avulla nekin käännökset muuttuivat tiukaksi ja tarkaksi. Putkeen menot olivat Remun kohdalla ihanaa katsottavaa, Ticolla oli vielä hieman epävarmuutta ilmassa. Muuten aika hankalatkin ohjauskuviot sujuivat hyvin, mutta itse kullakin ohjaajalla on vielä parantamista käskyjen ajoituksessa, koiran kun pitäisi edellisellä esteellä jo varmasti tietää minne ollaan menossa seuraavaksi. Ehkä vielä jonain päivänä. Tosin en ole vielä 15 vuodessakaan saanut käskyjä oikea-aikaisiksi, mutta kenties jo mennään hieman eteenpäin. Enää en sentään ihan aina kerro koiran ollessa jo hypyllä, että nyt se hyppää. Käksy saattaa tulla jo hieman ennen estettä, muttei silti tarpeeksi ajoissa. Miten se voikaan olla niin vaikeata. Ai niin, Kaisa ja Remu ovat päässeet Tampereelta uuteen treeniryhmään, joka vaikuttaa tosi kivalta :)

Lopuksi vielä tämä kolmikko, Eppu-eno ja ranskalaisvahvistus Masi (toivottavasti jonkun siskon tuleva sulhanen) pääsivät leikkimään ja riehumaan keskenään. Kiitos taas itse kullekin mukavasta illasta. Niin paljon tuli liikuttua, ettei kylmä yllättänyt, vaikka pakkasta olikin reippaasti. Springereiden agilitytreeneihin osallistuivat myös Matti ja Tessa (joiden toisesta nollatuloksesta olen koulutusohjaajanakin aikas ylpeä), Janni ja Eppu, Laura ja Rommi sekä Sari ja Milo. Tosin nyt talven tullen sovittiin, että kolmen tunnin treenisessio lyhennetäänn noin tuntiin. 1,5 tunnin treenit vedetään siis talvella lyhyenä 0,5 tunnin pakettina. Kukaan ei kuitenkaan tarkene olla kentällä enää koko iltaa eikä koiratkaan pysy lämpimänä. Ja samalla saan treenattua ryhmissä Raisun kanssa.

Raisalle toinen ALO1 TOKOsta!

Tänään koettelimme onneamme Springerspanielit ry:n TOKO-mestaruudessa. Ja hyvään tulokseen päästiinkin, vaikka olisihan sitä vieläkin parempaan pystytty... nyt oli näet hieman liikaakin vauhtia ;)

Aamu alkoi sillä, että heräsin ennen viittä ajatukseen: "mitähän kaikkea olen unohtanut hoitaa koetta varten!" Järjestimme siis tällä kertaa kokeen kahteen pekkaan Toivosen Lauran kanssa ja oli aika paljon hommaa meikäläiselläkin. No koe saatiin kunnialla alkamaan ja päästiin paikallaoloihin, meni ihan hyvin. Ennen yksilösuorituksia leikitin Raisaa lelulla ja annoin sen repiä sitä ennen kehään menoa. Tarkoitus oli hieman rauhoittaa sitä vielä hetken päästä ja ottaa parit perusasennot namilla. Edellinen koira menikin nopeammin kuin arvasin ja riehutettu Raisa pääsi kehään ja mua jännitti ihan hirveesti. TOKO-mestaruus, jota itse järjestää on itse asiassa aika huono paikka kisata, mutta onneksi tällä kertaa selvittiin kunnialla.

Tässä pisteet ja kommentit:

Luoksepäästävys 10 Raisa otti muutaman askeleen tuomaria kohti ja antoi tutkia itsensä häntää heilutellen - ja mikä parasta neljä jalkaa maassa :)

Paikallaolo 10 Rauhallinen paikallaolo

Seuraaminen kytkettynä 8 kauheaa hosumista paikoitellen. Itse jännitin liikaa ja Raisa oli liian vauhdikas.

Seuraaminen taluttimetta 8 samat sanat kuin edellä

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 onnistui tosi hyvin, seuraamisvauhtikin alkoi olla ok.

Luoksetulo 9 täyttä laukkaa luokse, mutta pieni hypähdys minua vasten ennen perusasentoon hyppäämistä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 onnistui hyvin.

Estehyppy 7 Aiemmissa kokeissa Raisa ei hypännyt, nyt hyppäsi jo liikkeenohjaajan "käskystä" ja siirtyessäni Raisan viereen se istahti ennen käskyä

Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 178 p ja ALO1-tulos

Tarmon kuulumisia

Sain taas viestiä Tarmosta (Jangas Da Vinci Code) Sintulta. Tarmokin sisarusparven tapaan on sairastunut kennelyskään, mutta se meni onneksi muutamassa päivässä ohi. Santtu ei sairastunut eli kaikissa perheissä vaan walesinuoriso on sairastunut ja aikuiset koirat ovat selvinneet pälkähästä.

Sinttu ja Tarmo käyvät viikoittain agilityssa ja Tarmonkin kanssa treenaaminen on kuulemma super-kivaa. Nämä ovat ihanan innostuneita ja kuuliaisia oppilaita agilityn saralla. Kaikki esteet alkaa kuulemma pikkuhiljaa olla hallinnassa ja koulutukset jatkuvat koko talven. Olisi kiva saada tästä porukasta joukkue agirotuun kesällä :) Vielä taidettaisiin juuri ja juuri ehtiä aloitteleviin, vaikka kisauran aloitus on varmaan ajankohtainen monella ensi kesänä.

Raisa-riesa tuhosi tänään remminsä (milläs luulee nyt pääsevänsä ulos?) yksin ollessaan. Sikaporsas. Hermo meinas palaa ihan tosissaan. Aamulla käytiin takapihan hiekkaparkkiksella tokoilemassa. Otettiin paikallaoloa (nousi auton ajaessa vierestä ohi, toinen kerta ok), seuraamista, nopeita liikkeestä seisomisia ja ruutua. Treenit onnistui ihan hyvin, vaikka tyhjään ruutuun lähetyksessä Raisa jäi liian vasemmalle (se oli aiemmin karannut ruutuun omin lupineen) enkä saanut sitä pysäytettyä oikeaan kohtaan. Sen jälkeen otettiin pari helpotettua ja onnistunutta harjoitusta.

Riitan opissa

Tänään Riitta Jantunen-Korri ja Pekka Korri olivat toistamiseen kouluttamassa Ojangossa toistakymmnetä springeriä. Olimme mukana myös Ticon ja Raisan kanssa. Raisan kanssa ollaan aiemmin käyty Riitan ryhmissä kurssit keväällä ja syksyllä.

Alussa Pekka piti teoriaa kisaamisesta. Muistamisen arvoisia asioita käytiin paljonkin läpi. Pitäisi muistaa ennen kisaa jo pennusta pitäen opettaa koira siihen, että suoraselkäisenä ja äänettömänä seisova ja liikkuva ohjaaja on äärimmäisen tyytyväinen ohjaaja. Eli ohjaajan pysyessä ilmeettömän kaikki mnee hyvin ja palkka on tulossa. Jos koira tekee virheen tulee silloin olemuksen hieman lässähtää "eipäs noin" vaan otetaankin tuo juttu uusiksi. Ennen koetta liikkeet tulisi harjoitella koemaisena kokemuksena (ei vain paloittain) ilman välipalkkoja useita kertoja. Usein on hyvä näissä treeneissä vaihdessa järjestystä ja välillä voi palkata kisamaisessa treenissä jostain tietystä liikkeestä. Palkkaamisessa tulisi muistaa, että potti kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään koira on työskennellyt ilman palkkaa. Seuraamisesta palkkaus kenties lelun antamisella, koko luokan koeliikkeiden läpivetäminen vaatiikin jo riehumista, pallon heittoa ja lelun repimistä palkakseen.

Tico alkaa seurata jo varsin nätisti, vaikka nami ei aina oliskaan neneän edessä. Sari sai ohjaaksi jatkaa harjoituksi nostaen kättä ylemmäs nenän edestä ja palkata kolmasosa kerroista pelkästä seuraamisesta (perusasentojen sijaan). Liikkeestä seisomisen idean lelun heiton kanssa Tico on jo tajunnut, nyt vaan väliaikaa käskyn ja lelunheiton väliin, jotta se oppisi pysähtymisen pelkästä käskystä. Myös maahanmeno sujuu hyvin perusasennoista eli paikallakävely ja eteenpäinvievä liike mukaan. Hyvä Tico ja Sari!

Raisan kanssa käytiin eka kertaa avoimen luokan liikkeet läpi yhteen pötköön. Eka kisa avoimessa on tammikuussa tasan kahden kuukauden päästä. Paikallaolo jätettiin tietty väliin muiden koirien puutteen takia. Ja nouto unohtui ihan vahingossa.

Seuraaminen innokasta ja ihan hyvää, kuulemma varsin näyttävää, mutta mun pitäis edelleen tsempata hirveästi omassa liikkumisessani. Pitäis muistaa hidastaa ennen käännöksiä ja pysähdyksiä. Mikä siinä voikaan olla niin vaikeaa??? Se ei vaan meinaa ikinä onnistua!

Liikkeestä maahanmeno oli nopea tarkka ja hieno. Vaikka liikuin Raisan taakse se tuijotti eteenpäin. Neiti oli ilmeisesti ihan varma, että pudotin jotain sinne, koska tämän jälkeen se juoksi katsomaan (löysi tod. näk. pudonneen namin) ja päätti, että sinne pitää päästä uudestaan. Sen jälkeen liikkeet olivatkin tiettyyn kentän kohtaan kyttäämistä ja haistelua, mutta siitä siis myöhemmin.

Luoksetulossa matka oli vain kymmenisen metriä, mutta pysähdys tapahtui kuin seinään. Tosin loppupätkää eli luoksetuloa seisomisesta ei oltu ennen harjoiteltu ja Raisu tuli jotenkin hämmentyneenä luokseni. ? koiran pään päällä suorastaan näkyi.

Liikkeestä seisominen alkoi taas kyttäyksellä taakse eikä seuraaminenkaan ollut ihan sitä mitä yleensä. Pysähdys hidas ja vino (kääntyi taaksepäin).

Nouto siis unohtui sekä minulta että Riitalta. Kauko-ohjaus oli taas kummallista tuulen haistelua, mutta toistetuilla käskyillä saatiin homma käytyä läpi.

Viimeisenä alokasluokan estehyppy, joka meni kohtalaisesti. Raisa odotti rauhassa "valmis"-kuittaustani ja hyppäsi heti käskystä, tosin taas pysähdys oli hieman hidas ja haistelu siihen samaan kohtaan jatkui. Lopussa se taas istahti heti tullessani viereen.

Loppukädessä jopa tällaisellä suorituksella oltaisiin voitu saada 1-tulos (paikallaolosta ja noudosta riippuen), mutta Raisa pystyy paljon parempaankin. Loppuun vielä korjaustreenit paikan siedättämisestä, seuraamista namilla, liikkeestä seisomisen lelun heitolla ja loppuun kauko-ohjaus niin, että Raisa sai palkan ekasta nousemisesta.

Ensi lauantaina kisataan kuitenkin vielä alokasluokassa, joten onhan tässä aikaa hioa avoimen liikkeet parempaan kuntoon. Nyt alokasluokkaa ajatellen paljon seisomistreenejä nopealla palkalla ja itselle tarkkuutta seuraamiseen.

Taas treenailua

Ihanaa! Raisa on lopettanut yskimisen viikonloppuna ja nyt päästään taas ulkoilemaan ja treenaamaan :) Johan sitä alkoikin mennä hermot ja Raisa alkoi muistuttaa tikittävää aikapommia, joka voi kilahtaa pienimmästäkin asiasta. Saisin tuosta termiitistä ongelmakoiran tosi helposti, vaikka se onkin harrastus (ja koti)koirana mitä mainion muuten. Ohjelmaa täytyy vaan tarjota reippaasti neidin viihdykkeeksi.

Ollaan TOKOiltu sisällä kaukoja: istu-maahan 5-7 metrin päästä useita toistaja. Yleensä palkkaan istumisista, koska ne ovat vielä hieman epävarmempia. Istu-seiso onnistuu noin puolen metrin ja metrin päästä ihan hyvin ilman mitään käsimerkkiä tai käsiavustusta.

Seuraamisen perusasentoja ja katsekontaktia on harjoiteltu kotona. Raisa on vähän puolihuolimaton seuraamaan.

Ollaan harjoiteltu myös luovutuksia peruasentoon metallinoutoesineellä sisällä. Joskus perusasennot hiemn eteentulevia, yleensä hyviä.

Hyppy sujuu hyvin ja olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota siihen, että Raisa lähtisi hyppäämään vain hyppy-käskyllä ei valmis tai muilla sanoilla...Se on välillä hieman yli-innokas oppilas.


Tänään oltiin taas agilitytreeneissä, tosin muita koiria ei neiti saanut moikkailla.

Aloitettiin keppikujaharjoituksilla. Raisa osaa itsenäisesti aika avoimet kepit huolimatta siitä kutsunko sitä luokse, puolivälistä tai läheteän sitä eteenpäin vauhdista tai paikalta. Kepit sujuvat sekä oikealta että vasemmalta. Seuraavaksi aletaan hioa aiempaa enemmän keppikulmia (ekat keppivälit hieman muita enemmän auki) ja välimatkaa sivuttaissuunnassa. Lisäksi takaa ja edessä puolenvaihdot pitäisi ottaa harjoitusohjelmaan. Vaikka loistava kouluttajamme Outi oli sitä mieltä, ettei vielä kannata kovasti pidentää keppejä suoraksi, täytyy nyt ensin harjoitella paljon keppikulmia, puolenvaihtoja yms, mutta kepit tarttis saada suoriksi suoritettaviksi tammikuuksi, jotta voisimme harjoitella niitä tammi-maaliskuussa sisähallissa päästessämme sinne treenaamaan.

Tavoitteita toki pitää olla, ja meidän tavoite on päästä kisaamaan heti huhti-toukokuussa, kun Riesa täyttää 18 kk. Saas nähdä täyttyykö eka kisatavoite vai ei.

Harjoittelimme omatoimisesti puomin ylösmeno ja alastulokontakteja namikipon kanssa. Raisa pysähtyy remmissä täsmällisesti kontaktille ja pysyy siinä myös liikkuessani eteenpäin.

Yhteisesti kävimme läpi A-esteen suorittamista. Raisalle ei ole tarkoitus erikseen opettaa ylösmenokontaktin ottamista, mutta alastulolla käytetään samaa vanhaa tuttua namikippoa ja "nami"-käskyä, jolla Raisa juoksee kontaktin alas ja pysähtyy etujalat maahan, takajalat kontaktille kuin naulittuna. Hyvä Raisa!

Outin alkeiskurssi on ollut loistava. Esteiden harjoiteelu on aloitettu alusta saakka oikein ja täsmällisesti, vaikka välillä esteiden opettaminen näin tunnollisesti tuntuu olevan aika hidasta. Raisasta alkaa kuitenkin jo näkyä, etä treeni tuottaa tulosta ja se osaa esteet itsenäisesti ja oikein. Inotakin riittää omiksi tarpeiksi. Tosin treenikertoja pitäisi varmaan lisätä kolmeen viikossa, jotta edistyisimme ihan toiveideni mukaan ;)

Raisa on ihana koulutettava, enkä oikein tiedä, mitä siltä voisi enempää toivoa. Se on helposti motivoitavissa, innokas, vauhdikas ja kestää varsin paljon toistoja, mikä on valitettavasti aika epätyypillistä springereille. Agilityssä ei oikein ole olemassakaan häiriöitä Raisulle, agiliito kun voittaa kaiken muun. Tosin tänään odotellessni pikku aikapommini kanssa, se innostui yhdessä vaiheessa repimään tumppuja, remmiään ja liivin taskua kuin pahinkin terrieri. Murisikin vielä minulle repiessään ja hyppiessään hanskojen perään. Tosin sen murina on enemmän sellaista leikkiin kutsua kuin aggressiota, mutta kuitenkin. Ilman aktivointi mokoma epeli olisi varmaan ihan pitelemättömissä. Kun taas nyt se on toiveideni täyttymys. Uskoisin, että sama pätee aika moneen Raisan sisaruksista: ihania harrastuskoiria, mutta pieniä painajaisia sohvakoirina.