Lekurilla ja agiliitomenestystä

Tänään Sinttu Immonen ja Tarmo-Tomera aka Jangas Da Vinci Code osallistuivat ihka ensimmäiseen epäviralliseen agilitykisaansa. Eikä turhaan, sillä tulokseksi tuli 5 vp ja hyvä aika :) Hurjasti onnea debyyttikisasta ja siitä se lähtee!! Sinttu lupasi päivittää Tarmon blogiin ratakaavion ja muuta kommenttia kisasta, joten sieltä voi käydä katsomassa lisätietoja...

Wilma (Ees-Taas) eläinlääkärin syynissä

Pennut puolestaan pääsivät ensimmäistä kertaa eläinlääkäriin osallistuessaan pentutarkastukseen. Sekin reissu alkoi ensin kolmen ryhmissä tallustelulla autolle, sieltä Niinalle ja taas eteenpäin Hakunilaan Toivosen Lauraa ja eläinlääkäriä Pia Carpelania moikkaamaan. Naperot olivat todella unisia ja samalla myös äärettömän kilttejä ja hiljaisia. Parvo-rokotusten antamista ne eivät huomanneet lainkaan, vaan mussuttelivat vaan tyytyväisenä nappuloita pöydältä. Pennuilla oli kaikki kunnossa ja uroksilla kivekset laskeutuneet, mutta Eye-Popperilla on pieni napatyrä (rasvakudosta), jonka ei pitäisi haitaita ja joka saattaa vielä mennä vatsakalvojen sisään, jos sitä jaksaa hieroskella.

Pipsan (Easy Peasy) sydäntä kuunnellaan

Dante (Even-Stevens) ei edes tajua, että sitä pistetään...

Eläinlääkäristä lähdimme lähes suoraan Raisan TOKO-treeneihin, jossa aiheena oli noutaminen Hyypiän Hannan opastuksella. On ollut kiva huomata, että Raisalla on asiat vielä hyvässä muistissa, jos toki vanhat parantamiskohteet (pieni kapulan mälvääminen lopussa ja ravaten luoksetulo kapula suussa) ovat edelleen työn alle otettavia asioita. Tehtiin paikallaolokin piitkästä aikaa ja Raisa pysyi rauhallisesti sen lyhyen ajan, minkä harjoittelimme.

Kontulan kentältä pääsimme kotiin, jossa illalle ehti vielä paljon vieraita: Kauton Elina treeneistä kotimatkalla, Mika ja Kristiina tytärtensä kanssa katsomassa tulevaa perheenjäsentä Easy Peasya eli "Pipsaa" ja Linda ja Markus katsomassa Enttententten tyttöstä. Illalla vielä Sinttu poikkesi kotimatkalla agilitykisoista. Olihan taas yhdelle päivälle touhua. Pennut saivat taas juosta pihalla toista tuntia, mutta silti ne jaksoivat "riiviöityä" Sintun niitä herätellessä. Kiitos vaan ;) Ei vaan, olivat ne sen verran väsyneitä, että ne nukahtivat taas pian uudestaan.

Vertahyytävä päivä?

Tänäänkin taas sattui ja tapahtui. Koskapa tässä porukassa olisikaan rauhallista ja tasaista, koneelle pääsykin meni myöhäiseen iltaan, kun vauvakatras nukkuu ja omiakin luomia alkaa jo hiljalleen uni painaa.

"Kenneltyttö" Sanna hauskuutti minua kertomalla eilisestä, kun hän oli ollut täällä hoitamassa koiria siskonsa ja tämän nuorten lasten kanssa. Muutama pennuista oli kuulemma ekaa kertaa keksinyt, että vesikuppiin voi laittaa tassut ja kun tassulla oikein lyö - niin vesi pärskyy! Oli kuulemma kaksi pennuista pärskinyt menemään niin innolla, että muut olivat katselleet ihmetellen toisten mokomaa meininkiä... Vesipuiston jälkeen oli tietysti siirrytty kaivuuhommiin ja voin vaan kuvitella, miltä pennut mahtoivatkaan näyttää.

Kaivinkone (edelleen Vilen ottamia kuvia sunnuntailta)

Tänään pennut ulkoilivat taas melkein pari tuntia, kun Ticon emäntä Sari poikkesi taas niitä kanssani kaistemaan. Naperot meinasivat jo karata naapurin puolelle aidan ali ja Enni-Menni kerkesi jo eilen sukeltamaan talon alle, mutta tuli onneksi sieltä vapaaehtoisesti pois houkutellessani sitä käden kanssa... Tätähän minä olen pelännyt koko ajan. Muut pennut sen sijaan kiipesivät perässäni kiltisti rappusia pitkin sisään. Vauhti oli kova ensimmäisen tunnin ja sen jälkeen patterit rupesivat loppumaan ja samoihin aikoihin myös Arja, Lotta ja Tuula saapuivat paikalle. Pennut uinahtivat Lotan syliin ja nyt on sitten todistettu, että syliin mahtuu kahdeksan walesipentua, yhdeksäs uinui Sarin sylissä. Toivosen Laura tuli ottamaan pennuista verinäytteet Hannes Lohen tutkimusta varten ja todella väsyneet pennut suurimmaksi osaksi ihan oikeasti nukkuivat (!), kun Laura otti verinäytteet. Jotain hyötyä tuosta korkeasta kipukynnyksestäkin :) Laitan huomenna nuokin näytteet postiin. Siskoni jo postittikin vanhan Arttu-herran näytteen.

Melkein koko lauma nukkuu Lotan sylissä

Olen päättynyt jo pentujen tulevat koditkin. Elin Kelin Klot etsii vielä omaa harrastavaa ja aktiivista sijoituskotia ja siinä tytössä riittää varmasti vauhtia ja rohkeutta moneen harrastamiseen. Tässä kommentit pentutestistä: "Rohkea, iloinen pentu, joka innokkaasti kaikessa mukana. Pennusta löytyy myös aimo annos itsenäisyyttä. Helposti motivoitavissa."

Pojista Eager-Beaver muuttaa Pirkkalaan Hakalan perheeseen ja Even-Stevens Koivusen Viiville Helsinkiin. Tytöistä sijoitukseen menevät Elin Kelin Klotin lisäksi Eye-Popper Pirkkalaan Oreniuksen perheeseen ja Ees-Taas Salosen perheeseen Tampereelle. Omaksi muuttavat Rytkösen Tiinan ja Teemun luo Kirkkonummelle Elli-Velli, Forsbackan Lindan ja Markuksen luo Helsinkiin Enttententten, Easy Peasy Helsinkiin ja Enni-Menni Toppisen perheeseen Kouvolaan.

Illaksi painuin vielä Ojankoon pitämään agilitytreenejä ja ryhmäläiseni ovat edistyneet vuodessa niin huimasti, ettei uskoisi samaksi porukaksi. Uskomattoman hienoa ja myös motivoivaa kouluttajalle. Onhan noita luokkanousijoitakin tullut jo useita viime vuodesta: Laura ja Rommi, Nana ja Wilma, Hanna ja Wellu sekä Janni ja masi ovat siirtyneet kakkosiin ja Matti ja Tessa peräti kolmosiin. Myös Sarit (2 kpl) ovat saaneet Ticon, Milon ja Jecun kanssa hyviä tuloksia (5 vp ja 10 vp). Kaikille on tullut vauhtia kovasti lisää (Tico lieni vuosi sittenkin samanlainen hurjapää) ja ohjaus on huomattavasti aiempaa sujuvampaa. On niin kiva kouluttaa aktiivista ja motivoitunutta ryhmää, jotka itsekin etsivät oppia esim. viikonloppukoulutuksista. Raisakin pääsi lopuksi suorittamaan rataa, tosin mediesteillä, koska se ei ole ihan vielä siinä lihaskunnossa mammaloman jäljiltä kuin toivoisin sen olevan. Ja itse olen vielä pahemmassa rapakunnossa kuin Raisu ;) Pitäis varmaan tehrä jotain, tuumaa entinen tamperelainen ja painuu pehkuihin ruokittuaan vesselit.

En ala, tuumaa Elli-Velli

Pentutestattuja oppilaiden hauskuuttajia

Terve kaveri (kuva: Ville Voipio)

Eilen olikin taas vipinää, niin pennuilla kuin emännälläkin. Aamu aloitettiin renkaan vaihdolla siskoni kaitsiessa naperoita, sen jälkeen poikkesivat Kaisa ja Henna, joista jälkimmäinen ystävällisesti otti myös geenitutkimukseen verinäytteen Katin enosta, 15,5-vuotiaasta Sweetie-pie Eccosta eli Artusta. Kiitos Artun isäntäväelle avusta ja siitä, että saimme näytteen tuohon "rodun 50 vanhinta tervettä koiraa"-kategoriaan.

Tampereelta lähdimme ajamaan Orimattilaan, jossa ongelmakoiraterapeutti Kirsi Liikanen pentutestasi pennut niin Malmskogenin pentutestillä kuin Volhardin pentutestilläkin. Kirsi on testannut kaikki pentueeni ja nyt kun nämä ovat kolmatta polvea omia kasvattajea alkavat näkyä myös perinnölliset erot pentueiden välillä. Kaikki pennut kun olen periaatteessa kasvattanut ja pitänyt hyvin samalla tavalla, pieniä eroja tietysti aina on, mutta suuret linjat ovat kaikkien kohdalla samoja. Kaikki olivat tosi reippaita ja kivoja pentutestissä, mutta ne eivät olleet läheskään yhtä innokkaita kantamaan ja repimään tavaroita, kuin Raisan sisarusparvi. Ilmeisesti tämä tulee enemmän Pooh-iskältä, jonka omat vanhemmat eivät juurikaan leikkineet myöskään MH-luonnekuvauksessa aikanaan. Muutama leikkisämpi toki oli. Suurelta osin pennut olivat sellaisia kivoja ja reippaita peruspentuja, jotka voi hyvillä mielin antaa myös ensimmäiseksi koiraksi. Ne olivat kontaktinhakuisia ja aika myöntyviä käsittelyyn. Ne tutkivat iloisesti ja reippaasti yksin ollessaan, vaikka osa kyllä hieman vinkuikin samalla. Koitan saada pentutestin tulokset jossain välissä nettiin, tosin seuraavat kolme päivää ovat jo hyvin ohjelmoituja.

Kotiin palatessamme pennut saivat pihalle leikittäjikseen vielä serkkuni Villen ja avovaimonsa Katin sekä ystäväni Tarun. Sain itse kerrankin rauhassa siivota pentukarsinaa, kun naperoita hauskuutettiin ulkona. Ville lähettikin jo mainioita kuvia eiliseltä. Suurkiitos taas otoksista, tässä on muutama jo ihasteltavaksikin, josko saan loput pentugalleriaan aikanaan.Tämä tavaramäärä ja koiramäärä on kyllä niin hurja mukana kuljetettava, etta pelkästään autolle siirtymiseen kuluu vähintään 40 minuuttia. Ihan hetkessä ei siis mihinkään kurvatakkaan, etenkään, jos pitää yöpyä muualla. On tämä 11 koiran lauma jo hieman hankala logistiikaltaan ;)

Mun vuoro! (kuva: Ville Voipio)

Tänään pennut pääsivät puolestaan kasiluokan fysiikan tunnille koulun pihalle ja kyllä porukalla olikin hauskaa! Niillä oli parhaimmillaan kymmeniä leikittäjiä ja ne nauttivat elämästä täysin siemauksin. kuudesluokkalaiset kun sattuivat olemaan koulussa sählyturnauksessa yläkouluun tutustumassa. Täytyy sanoa, että meillä on koulussamme todella kivat ja hyvin käyttäytyvät sekä vastuuntuntuoiset oppilaat. Kelpasi pentulauma päästää heidän pariinsa nauttimaan kauniista kevätpäivästä. Naperot repivät lahkeita, taistelivat avaimista, leikkivät kepeillä, kiipesivät kannon nokkaan, istuivat sylissä, juoksivat pusikossa, kiipeilivät, leikkivät ja peuhasivat. Isossa laumassa ne alkoivat hieman levitä ympäri pihaa, mutta autolta kotiovelle kävelessä kolmen porukassa ne seuraavat uskomattoman hienosti. Naapuritkin ihmettelvät, miten ne voivat pysyä niin hyvin yhdessä laumassa ja perässäni. Ne ovat ihania pieniä veitikoita :)

Illalla Säilän Sannan tuleekin taas hoitamaan naperoita, kun itse lähden Springereiden hallituksen kokoukseen. Sanna lupasi kaitsea porukkaa kotipihallamme, joten pennuille on taas tiedossa hauska ilta.

Olenko ihana?! kuva: Ville Voipio

Remusta tuli tänään muotovalio :)

Remu eli Jangas Direct Action sai viimein tänään viimeisen sertinsä muotovalion arvoa varten. Kaisa Majanen ja Remu osallistuivat Lahden kv-näyttelyyn ja tuloksena hienosti PU2, VACA, SERT => Fin Mva :) Todella upeeta Kaisa ja Remu!

Pentujen elämässä on taas tapahtunut hurjasti viime päivinä. Eilen matkattiin Vantaalta Tampereelle. Autolle kuljettiin pihan läpi 2-5 pennun ryhmissä ja pennut pääsivät ekaa kertaa tutkimaan oman pihan ulkopuolista elämää ja muutama naapurikin kävi niitä moikkaamassa. Hyvin naperot osaavat onneksi kulkea mukana. Illalla päästiin vielä pihalle riehumaan. Automatkailua harrastettiin oikein urakalla, mutta nyt muutama pentu oli voinut pahoin autossa. Pääsiäisenä matkaillessa pennuilla ei vielä ollut juuri pahoinvointia tai kuolaamista autoillessaan.

Tänä aamuna lähdettiin Mouhijärvelle Marjukan luo. Marjukka katsoi pentuja ulkonäöltä ja arvioi nartuista lupaavimmiksi Eye-Popperin, Elin Kelin Klotin ja Elli-Vellin. Josko näistä saisin sijoitunartut aikanaan? Saas nähdä huomisen pentutestin jälkeen mitä päätän neitokaisten suhteen. Pennuilla oli hirmuisen hauskaa, kun oli koko piha, jossa voi tutkia kaikenlaista mielenkiintoista. Kissat olivat myös hauskoja tuttavuuksia pentujen mielestä. Muistan, kuinka Esko-kissa aikanaan otti Katin pennut huomioon ja nyt Keke, Bess ja Maukka Perusjätkä olivat aivan ihania tyyppejä pentujen kanssa. Ne saattoivat jopa kehrätä pää pennun poskea vasten. Lisäilen jossain vaiheessa kuviakin vierailulta. Samalla otettiin pennuista 7-viikkoiskuvat, tosin päivää etuajassa. Pertti oli myös erityisesti pentujen mieleen ja eritoten Eager-Beaver käveli Pertin perässä oikein isäntämiehen askelin.
Pennut Maukka Perusjätkää moikkaamassa


Iltapäivällä tuli myös iso liuta vieraita: ensin Salosen perhe, joille menee yksi nartuista sijoitukseen, ja sitten serkkuni Marika, poikaystävänsä Erkan ja äitinsä Liisan kanssa sekä äidin ystävistä Eila, Peter ja Marianne. Pihalla ne innostuivat syömään mahlaa kaadetun koivun kannosta ja rappusia ne ovat oppineet ja innostuneet kiipeämään. Leikkimökin allekin pienet riesaset livahtivat tiukasta valvonnasta huolimatta, unohtamatta niitä kiellettyjä puskia. Kalaruokaan saivat tutustua tänään ensimmäistä kertaa ja kyllä lohipuuro maistuikin hyvin. Kyllä lasten elämä on hauskaa, kun joka päivä tapahtuu jotain uutta ja ihmeellistä. Huomenna jatketaan matkaa Orimattilaan ja pentutestiin ja sieltä sitten takaisin Vantaalle...

Vaanivat kaivinkoneet

Aika suorastaan rientää naperoiden touhuja seuraillessa. Ne ulkoilevat jo tunnin verran päivittäin ja lisäksi touhuilevat sisällä - yhdessä pentuaitauksessa tai yksitellen muualla talossa. Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ja Raisa imettää edelleen vauvojaan. Yöt ne tosin nukkuvat omassa porukassa suljetun oven takana, jonne jätän niille ruoat, jos ne eivät jaksa niitä syödä loppuun asti illalla. Tällä tavoin lauma nukkuu kiltisti puoli seitsemään tai seitsemään asti aamulla. Ehdin siis pissattaa aikuiset koirat ulkona ennen kuin menen natiaisia moikkaamaan.
Elli-Velli ja Enni-Menni vaanivat toisiaan

Ne ovat keksineet jo monenlaisia uusia juttuja ja oppineet erilaisia taitoja alkuviikosta. Ne alkoivat muutama päivä sitten kaivaa maata kovalla innolla. Leikkiessään ne ovat tähän mennessä vaan rientäneet sopivasti ohi laukkaavan pennun niskaan, mutta tänään useampi pennuista harjoitteli vaanimista ja kiiti kaverin niskaan vasta tätä vaanittuaan.

Pennut ovat kovia kiipeilemään ja joutumaan kiipeliin. Ne kiipeävät matalalle aidan reunastalle, repivät harjaa, matelevat haravan alta, kiipeävät penkille, hyppivät tikapuiden alalaidan yli ja seikkailevat puupinossa. Vasta pentuja katsellessaan sitä ymmärtää, kuinka hauska piha meillä oikeastaan onkaan. Ne kaatavat harva se päivä portilla olevan koiranverkon, mutta eivät tunnu kaatuvasta aidasta juuri perustavan: joskus juostaan pois alta, toisinaan kiivetään kaatuneen aidan päälle. Sain tänään otettua hauskoja videoipätkiäkin pienistä duracel-pennuista. Tänään Enttententten kiipeili niin innoissaan aidan reunustalla, että putosi ja joutui "ihan vahingossa" aidan väärälle puolella. Neiti tuntui olevan hyvin tyytväinen mokomasta vahingosta, mutta tuli sentään kutsusta takaisin.



Pentulauma on jo tosi hyvä tulemaan luokse ja seuraamaan. Niiden kanssa alkaa olla jo hauska ulkoilla, kun ne saa tarvittaessa laumana liikkeelle. Metsään ei olla päästy vieläkään seikkailemaan, mutta toivottavasti vielä ehditään. Mihin se aika katoakaan? Kyllähän vuorokaudessa pitäisi edelleen olla sama määrä tunteja? No, niinhän sitä sanotaan, että aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa :)

Vieraitakin on ollut taas tuttuun tyyliin tiistaina, eilen ja tänään onkin ollut hiljaisempaa sen suhteen.

Olen harjoitellut pentujen kanssa noutamista yksitellen. Tämä ei kyllä ihan vastaa pentutestin noutoa, vaan on enemmänkin harjoittelua tulevaisuutta ajatellen. Muutama pennuista noutaa ja tuo hienosti esineen (ainakin jos ei pääse ohitseni ;): Elin Kelin Klot, Enni-Menni, Elli-Velli ja Enttententten kuuluvat tähän kategoriaan. Eye-Popper, Ees-Taas ja Easy-Peasy ovat ennemmin sitä mieltä, että on vaan kiva mennä perään ja hypähtää tollon päälle, vaikka kyllä nekin jollain kertaa noutivat. Pojat näyttivät osaavansa noutaa hienosti, vaikka jollain kerralla kävivätkin vaan pomppimassa tollon päällä. Huomenna ajattelin näyttää lapsille linnun siipeä ja kanin karvaa. Olen kyllä tehnyt pentujen kanssa luvattoman vähän mitään yksitellen. Itsekseen pennut kantavat jo kaikkea mahdollista: pehmoleluja, muovileluja, muovisia kukkaruukkuja, metallikippoa (maistellaan myös metallinoutoesinettä), puupalikoita ja paremman puutteessa paperia.

Elin Kelin Klot on aivan ihanan kontaktinhakuinen ja seuraa todella innokkaasti. Enttententtenin kanssa kävi kardinaalimunaus, kun pennun ollessa vapaana liotin pentujen ruokia keittiössä. Kati oli syömässä kylppärissä, mutta avasi oven ja kuritti pentua keittiössä ollessaan varma, että napero oli syömässä turvotettavat ruoat mummelin nenän edestä. Kati kun ottaa tuon ruokailun niin viimeisen päälle tosissaan. Sen jälkeen Raisu olisi leikkinyt tyttärensä kanssa niin raisusti läiskäten tassua toisen selkään, että napero oli ihan sitä mieltä, että äiskäkin sekosi ja kaikki antaa turpiin pienelle pennulle. Tämän jälkeen tyttönen on ollut aika varovainen vapaana kulkiessaan, ulkona se onkin toisenlainen riiviö ;)

Enttententten tasapainoilee

Raisa pääsi tällä viikolla mukaan agility- ja TOKO-treeneihin. TOKOssa Hyypiän Hannan pitämällä kurssilla oli aiheena ruutu, joka onkin ollut midän kompastuskivi. Sain taas hyviä uusia ohjeita ruudun harjoitteluun. Harjoittelemme edelleen ruutuun juoksemista ja pysähtymistä, jolloin palkka lentää ruutuun, mutta sen lisäksi teemme myös harjoituksia, joissa Raisa juoksee ruutuun ja käännyttyään minua katsomaan saakin tulla palkaksi repimään kädessäni olevaa lelua. Josko tämä parantaisi katsekontaktia ruudussa. Agilityssa tehtiin ihan yksinkertaisia juttuja, mutta itse olin kyllä niin talviterässä, että oksat pois. Kaipa tämä tästä taas, kun aletaan treenaamaan.

Ohjelmaa onkin ensi päiville oikein urakalla: huomenna lähdetään Tampereelle, lauanataina poiketaan Mouhijärvellä Marjukan syynissä, sunnuntaina pentutestiin Orimattilaan, maanantaina Springereiden hallituksen kokous, jolloin Sanna on taas lupautunut pentuja hoitamaan, tiistaina Laura ottaa pennuista verinäytteet Hannes Lohen tutkimusta varten, keskiviikkona on eläinlääkärin tarkastus ja perjantaina ensimmäiset pennut lähtevät jo omiin koteihinsa. Enkä tietty vielä millään raaskisi pieniä nappisilmiä laskea maailmalle ;) Onneksi niille on kivoja koteja odottamassa ja oikeastaan kaikki ovat jäämässä kohtuullisen lähelle tai vielä lähemmäksi. Eiköhän niitä tapaa usein luovutuksen jälkeenkin.

Aika rientää - pennut ovat jo kuusiviikkoisia!

Hujauksessa tuntuu tämä pentuaika kuluvan, etenkin kun joutuu olemaan useamman pitkän päivän poissa kotoa. Eilen jatkettiin vielä jalostusneuvojien peruskurssilla luentojen kuulemista. Erityisesti mieleen jäi Tuire Kaimion luento, jossa hän suositteli erittäin lämpimästi luovuttamaan pennut vasta 10 viikoa iässä mm. siitä syystä, että emä opettaa 7-8 viikon ikäisille pennuille purutehon säätämistä (pentupureminen tuntuu usein olemaan suurimpia ongelmia pienten pentujen kanssa) ja väistämiskäyttäytyminen (pelot) alkaa kehittyä juuri 8-10 viikon iässä. Lisäksi juuri näinä viikkoina pentujen sosiaalistuminen on tärkeimmässä vaiheessa ja niiden tulisi saada viettää aikaa emän ja sisarusten kanssa sekä tietysti myös ihmisten kanssa ja tutustua erilaisiin paikkoihin. Ainakin lapsiperheiden ensimmäiseksi koiraksi menevät pennut olisi mitä ilmeisimmin paras pitää kasvattajan luona tuonne 9-10 viikon ikään saakka. Viikonlopun aikana oli mielenkiintoisia luentoja myös seuraavat: Katariina Mäki: JTO, populaatiogenetiikka, indeksit yms, Riitta Liimatainen: luonne ja käyttäytyminen, Annie Liman: lonkka- ja kyynärnivelkuvaus, Marjatta Snellman: rakenteen jalostus ja Satu Tanner jalostustoimikuntien toiminnasta. Kirsi Sainio ja Nina Menna olivat tietty loistavia :)

Eilen Niina kävi hoitamssa pentuja ja mukana olivat kuulemma olleet apukäsinä myös Niinan vanhemmat ja veljenpoika Eero. Hyvin oli kaikki mennyt ja illalla poikkesivat myös Krögerin Janni ja Juha sekä Huovisen Reetta. Pennut pääsivät ulkoilemaan oikein kahteen kertaan. Tänään astronomia-luentoja kuunnellessani Säilän Sanna kävi hoitamassa ja ruokkimassa pentuja. Oli kiva palata kotiin, kun pennut olivat taas tyytyväisiä ja hyvin hoidettuja. Illalla poikkesivat vielä Jalnin Elina ja Saarisen Virpi ja taas kärrättiin pennut pihalle ja otettiin myös 6-viikkois seisotuskuvia naperoista.

Pennut ovat alkaneet kovasti heilutella häntäänsä, ja ne osaavat jo hienosti seurata minua pihalla ja sisällä kokonaisena laumana. Katsekontaktia ollaan harjoiteltu pentujen kanssa yksitellen ja ihan hyvin se alkoi sujua. Yksitellen olen ottanut myös muuten kotona tallustelemaan ja leikkimään äitimuorin kanssa. Mummulta ne saavatkin vain kumean murinan vastaukseksi. Onneksi uskovat mummua niin vähällä.

Nyt ne ovat muuttuneet aiempaan korkeajalkaisemmiksi ja kapeammiksi, enää ei ole niin pönäköitä pallomahoja tai tappijalkoja.

Reetta ja Elvis pääsivät agilityssä Maxi-3 luokkaan :D

Vautsi mitä uutisia tänään kuulinkaan: Reetta Huovinen ja Elvis eli Jangas Cola For Elvis osallistuivat tänään viimeistä kertaa kakkosluokkaan agilityssä Mikkelissä. Tuloksena oli hienosti nolla ja sijoitus 2. ja niin ollen koirakolla on siis SERT plakkarissa ja näin he siirtyvät korkeimpaan eli kolmosluokkaan! Suuren suuret onnittelut hyvästä työstä :)
Elvis puomilla

Elvis on jo kolmas kasvateistani, joka on päässyt kolmosiin agilityssä. Lisäksi itse kisasin tuossa agilityn korkeimmassa luokassa myös Elviksen emä Katin kanssa. Kylläpä olenkin ylpeä koirakosta, hienoa työtä kerta kaikkiaan. Aiemmat kolmosluokkaan päässet kasvattini ovat Eppu eli Jangas Blame the Dog ja Raisa eli Jangas Duck Soup. Eivätköhän Täplä, Milla, Tico, Remu, Paavo ja Tarmo seuraa pian perästä ensin kakkosiin ja sitten toivottavasti vielä eteenpäin ;)

Itse vietin koko päivän jalostusneuvojien peruskurssilla Espoossa. Tuli paljon mielenkiintoista asiaa ja uutta opittavaa. Erityisesti Kirsi Sainion ja Ninan Mennan mukaansatempaava tyyli kertoa jalostusasioista takaa viihtymisen. Huomenna jatketaan Maaritin ja Mirkan kanssa luentomaratoonia.

Enttententten "hoitaa" kasvia

Niina oli puolestaan pentuja ulkoiluttamassa ja ruokkimassa päivällä. Hän lupasi tulla vielä huomennakin vaaveleita hoitelemaan. Olikin kiva tulla kotiin illalla, kun pentulaatikko oli vielä varsin siisti. Kiitos vielä kerran!

Pienet marsut kasvoivat ensin vieterillä toimiviksi nappisilmäisiksi lelukoiriksi ja nyt seuraavan metamorfoosin kautta niistä on tullut terävähampaisia, riehuvia pieniä krokotiilin poikasia. Juu, onhan niillä edelleen nappisilmät ja ovathan ne syötävän suloisia, mutta... Kuulisittepa vaan, mitä meteliä ne pitävät paraikaa. Vaikka ei sillä, en toki päivääkään vaihtaisi pois (muutaman yön ehkä voisinkin vaihtaa paremmin nukuttuihin). Parin viikon päästä vauvani lähtevät jo suureen maailmaan ja kyllä silloin taas kyynel kimaltelee silmänurkassa, vaikka tietääkin niiden pääsevän hyviin koteihin. Eikä aikaakaan, kun jo tavataan seuraavan kerran.
On ne pienet krokotiilitkin vaan suunnattoman suloisia :)

Huomenna naperot saavat vierailemaan Epun perheen Jannin ja Tiinan sekä Reetan, joka reippaana tyttönä ennättää Mikkelin kisoista tänne huomiseksi :) Kiva taas nähdä!

Vauhdikasta menoa

Herra hortonomi
Meno senkus kiihtyy tässä vauvalaumassa. Pihalla touhuillaan jo kovasti, kasvit saa kyytiä (puutarhanhoito ei ole muutenkaan vahva puoleni) ja kavereiden kanssa painitaan muristen. Pennut ovat tosi innostuneita kantamaan kaikkea ja tappamaan eritoten lelunallea. Ihmisistä tykätään ja vaatteita voi repiä, tänään pennut keksivät kengännauhat ja riehuivat kenkien perässä innoissaan. Ne ovat oppineet seuraamaan minua pihalla ja tulevat yleensä kutsuttaessa luokse - täyttä laukkaa. Harjoittelin muutaman pennun kanssa katsekontaktia ja etenkin Even-Stevens hokasi asian tosi hienosti. Kädessä olevaa jauhelihaa ei saanut ennen kuin katsoi silmiin. Poika nuoli ja nuoli kättä, kiemurteli ja teki kaikki temput, kunnes katsekontaktia testaamalla sai palkan. Mikäs siinä sitten olikaan parin toiston jälkeen silmiin tillitellessä. Pentulaatikkoon mennessäni koko lauma on hetkessä sylissä. Pentuset saivat taas kerran matokuurin Canexia ja Raisa Axilut-kuurin.

Raisan pedille ovat oppineet kiipeämään Ees-Taas, Eye-Popper ja Enni-Menni, jotka tuntuvat loikoilevan pedillä lähes aina. Etenkin Eye-Popper (Laikku) on sitä mieltä, että se on ihan paras paikka isoille tytöille (nukkukoon pikkuplikat lattialla). Toiset tuntuvat olevan jo hieman tasa-arvoisempia kuin toiset heti pienestä pitäen.

Viikolla natiaiset ovat herättäneet minut parina aamuna neljän-viiden aikaan, kun illalla kaikki eivät ole jaksaneet enää syödä ja niin nälkä on päässyt yllättämään. Sitten minut on yllättänyt syvä väsymys... Välillä tuntui jo, että olen kuin elokuvien pienten lasten äiti, jolla on mustat silmänaluset, joka suuntaan hapsottavat hiukset ja paita kuolassa ja ruoassa. Välillä tuntuu, ettei vaan repeä kaikkialle. Tosin yhdetkin kunnolla nukutut yöunet auttavat hurjasti asiaa.
Elli-Velli Allen tossujen kimpussa

Vieraitakin on taas käynyt ahkerasti. Tosin keskiviikkona oltiin vaan kotosalla ja Raisan kanssa TOKO-treeneissä harjoittelemassa jääviä liikkeitä. Tunnen olevani itse ihan pihalla treeneissä pitkän tauon jälkeen, mutta Raisu toimi kohtuullisen hyvin. Tosin kaikki maahanmneot on vielä unohdettava, kun Raisan nisät ovat täynnä maitoa ja maa on kylmä. Treenikaverimme ovat olleet niin mukavia, että olemme päässeet suorittamaan ekana ja lähteneet sitten kotiin, jottei Raisa palelluta nisiään. Tosin itseltä jää paljon hyvää oppia saamatta, kun ei pääse seuraamaan muiden suorituksia.

Eilen olikin sitten reippaasti vierailijoita. Ensin Forsbackan Linda ja Markus, joille on menossa yksi narttupentu Helsinkiin ja illasta samoihin aikoihin muita pentujen tulevia omistajia eli Koivusen Viivi ja veljensä Sampo sekä Rytkösen Tiina ja Teemu sekä Jarkko. Tänään illalla kävivät oppilaistani Alle ja Chrisu, jotka tekevät pennuista keväällä diplomityön kouluun ja kuvasivat taas pentuja filmille. Kiva nähdä aikanaan millainen video pennuista saadaankaan aikaiseksi. Itsekin olen koittanut kuvata pentuja hieman videolle.

Hurjat on painit
Pennuille on tällä hetkellä jo kaikille muille tiedossa oma koti, mutta yhdelle sijoitusnartulle etsin vielä aktiivista, harrastavaa ja rakastavaa kotia.

Pennuilla on jo komea rivi naskalihampaita poskihampaita myöten. Purennatkin ovat ihan asialliset. Urosten kivekset ovat jo hyvin laskeutuneet, toinen saattaa vielä hissata hieman ylös. Sain varattua pennuille ajan pentutestiin samana päivänä kun ne täyttävät 7 viikkoa. Liikasen Kirsi testaa pennut tuttun tyyliin sekä Volhardin että Malmskogenin pentutestillä. Katin kasvattaja Marjukka lupasi meille audienssin samana viikonloppuna, jolloin saan kuulla mitä hän on mieltä naperoiden ulkonäöstä. Aika eläinlääkärin tarkastukseen täytyy vielä varata.

Kuvia on aimo liuta kamerassa, mutta pysyköön siellä vielä hetken. Viikonloppu kuluu jalostusneuvojien peruskurssilla Mirkan ja Maaritin kanssa ja Niina lupautui pentuja hoitamaan päivällä. Niina on ollut kaksi viikkoa Kanadan matkalla, joten saapi nähdä tunteeko hän enää näitä isoja rontteja samoiksi naperoiksi ;)

Mikrosirutus

Raisa leikittää vauvojaan

Tänään Arja kävi siruttamassa pennut ja sitä kai voisi samalla kutsua kastetilaisuudeksi, vaikka veden purskottamisen sijaan pistettiinkin neulalla... Muutama pentu vinkaisi, pari ei tuntunut huomaavan mitään. Lähetän huomenna paperit Kennelliittoon, nykyisin kun joutuu odottamaan tunnistusmerkintää ennen kuin pennut voi rekisteröidä. Saas nähdä, koska paperit ehtivät takaisin.

Tänään käytiin ulkoilemassakin kahteen kertaan pihassa. Vauhtia riitti ja sen jälkeen onneksi unet maittoivat. On tämä aidattu piha aika taivaallinen naperoiden kanssa, etenkin kun laumaan kuuluu yhdeksän varsinaista jäsentä ja kaksi kannatusjäsentä. Mikä siinä onkin, että kaikki kielletty on aina kaikkein kiinnostavinta. Pihalla talon alle ryöminen on ehdoton "eiei" ja sinne pujahdetaan vaikka aidan raosta ja rappusen alta. Samoin yksi naperoista oli jo Arjaa vastassa kävelytiellä talon edessä hänen tullessaan, se oli vilahtanut aidan raosta pihalle noin vaan.
Pienet agilitykoiran alut
Tänään aloitettiin myös toinen kynsienleikkuusessio. Suurin osa naperoista nukkui toimituksen ajan, mutta Easy Peasy pisti oikein rähinäksi. Illalla myös työkaverini Bobo tyttärensä Mian kanssa poikkesi kylässä. Olipa pennuilla taas leikittäjiä ja lämpimiä sylejä, joihin nukahtaa.

Pennut alkavat olla jo aikas isoja, purra kipeästi ja laukata kovaa vauhtia. Ne alkavat olla hauskimmillaan. Tänään olen koittanut ottaa niitä hieman yksitellen harjoittelemaan seuraamisen, luoksetulon, situmisen ja seisomisen alkeita. Aika hyvin ne alkoivat seurata, kun saivat siitä jauhelihaa palkakseen. Eihän se tietysti vielä oikeaa seuraamista ole, kunhan nyt kulkevat vapaasti mukana. Tänään treenaamaan pääsivät Easy Peasy, Enni Menni, Elin Kelin Klot ja Elli-Velli. Eye-Popper ja Easy Peasy keksivät tänään, että Raisan pedille kiipeäminen se vastaa nastaa onkin. Olen nostanut pennut alas sieltä jo ainakin kolmesti.

Aika söpöjä, eikös vain? Kaikki kuvat ovat eilen Villen ottamia

Vauhdikasta pääsiäistä ja Remulle vara-SERT!

Aloitetaanpa vähän virallisemmista uutisista eli Remu Jangas Direct Action osallistui Ruoveden näyttelyyn Jukka Kuusiston arvostelemana. Tuloksena hienosti KÄY ERI1. PU4 ja vara-SERT. Hyvin siis meni, vaikka SERT jäi taas taas niin lähelle, mutta kuitenkin kauas... Onnea kuitenkin Majasen Kaisalle ja Remulle! Tämä oli Remun 7. vara-SERT ja enää yksi oikea serti puuttuu pojalta valionarvoon.



Viime päivät ovat olleet taloudessamme taas erittäin vilkkaita. Eilen Oreniuksen perhe poikkesi ja samalla saimme koko lauman ulkoilemaan. Kiitos taas apukäsistä. Auringon paisteessa pennut alkoivat viihtyä ulkona huomattavasti aiempaa kauemmin ja erityisesti Sanen syli viehätti pikkuisia naskalihampaita.


Pääsisäislounaalle hain Beritin mukaan ja lisäksi Pitte-tätini jäi meille. Iltamyöhällä vielä kuvailtiin pennuista 5-viikkoiskuvia ja omenapuiden leikkauksen lomassa niin pennut kuin aikuisetkin koirat saivat touhustella pihalla.

Pääsiäisen aikana pennut ovat kehittyneet huimasti. Ekat kerrat ne olivat ulkona ihmeissään ja palelivat lumessa. Niiden meno oli vielä epävarmaa ravia ja motoriikka varsin kehittymätöntä. Tänään ne nauttivat ulkoilusta, laukkasivat tosi kovaa kiellettyihin puskiin koko lauman voimin, tappelivat ja kinastelivat kovaäänisesti ja tutkivat joka kolon ja paikan. Alakerrassa ollessaan pennut ovat jo oppineet siihen, että oven avatessani ja häkin reunaa nostaessani ne laukkasivat yhtenä laumana pihalle, kun ensi kertoja asiaa harjoitellessa ne levisivät kuin jokisen eväät pitkin huonetta ja pissivat pettymyksekseni sisälle. Pilliin ne reagoivat ruoka-aikaan tosi voimakkaasti ja laukkaavat kovaa vauhtia kupille, vaikka välillä pienet karvakuonot viilettävätkin kupista ohi tai upottavat sinne etutassunsa. Tai kuten tänään, kun Even-Stevens (tumma poika) yritti syödä yhdestä kupista, se istahti vahingossa toiseen.

Tänään palattiin Vantaalle eikä tämän rojumäärän rahtaaminen olekaan enää ihan läpihuutojuttu. Lisäksi pennut pääsivät pihalle kummassakin päässä. Pääsimme kuitenkin perille kotiin ja puhelinkin löytyi :)

Iltapäivällä toisen sijoitusnartun tuleva perhe poikkesi täällä eli vanhemmat Myllyksen Eeva, Männistön Mikko ja suloiset lapset Elli, Onni ja Oiva. Lapset olivat kyllä ihan nimensä veroisia :) Sen jälkeen saapuivat serkkuni Ville ja avovaimonsa Kati, joden kuulemma piti viipyä vain tunnin verran, mutta ilokseni vierailu venyikin pidemmäksi. Ville otti hauskoja kuvia naperoista, joita lisäilen sivuille, kunhan kerkiän. Naperot ulkoilivat aimo tovin ja levisivät pitkin pihaa. Päivän hittituote oli muoviset kukkapurkit, joita noudettiin, vieritettiin, törkittiin tassulla ja joihin työnnettiin koko pää sisälle.
Kukkapurkki on ihmeellinen vekotin (kuva: Ville Voipio)

Illalla myös Nummelinin koko perhe pentujen mummu Täplä mukaan lukien poikkesivat. Trimmasin Täplän ja saimme otettua kuvan neljän polven "naisista" eli isomummu Kati (Sweetie-pie Kathy), mummu Täplä (Jangas Behaving Badly), äiti Raisa (Jangas Duck Soup) ja pentu Easy Peasy (Jangas Easy Peasy). Kiitos vielä Villelle kuvista, Katille emännöinnistä ja Nummelineille Täplän mukaan ottamisesta ja vierailusta. Olipas taas kiva ilta.
Nuorimmasta vanhimpaan: Easy Peasy, Raisa, Täplä ja Kati. Samaa näköä löytyy kyllä kaikista (ainakin aikuisista) kuva: Ville Voipio

Lauantain lorvailua

Ai niin, muistutukseksi vielä, että puhelimeni majailee edelleen Vantaalla, kun itse vietämme pääsiäistä Tampereella eli yhteyttä saa vain sähköpostitse tai siskolleni Riikalle viestittämällä/soittamalla (numero on torstain blogi-viestissä).

Viime yönä pennut nukkuivat kahdeksan tuntia ja itsellä on pitkästä aikaa oikein pirteä ja hyvin levännyt olo :) Vauvat alkavat jo kasvaa. Aamulla ehdin saada lauman ulos kakallekin ja samalla siivosin pentulaatikon. Eipä ole näiden päivien aikana juuri kakkoja tullut sisälle, vaan hienosti asiat on hoidettu ulos. Pissoja toki tulee sisään, kun pennut pissaavat hereillä ollessaan vartin välein. Otin eilen illalla ja tänään aamulla pentuja hieman yksitellen yläkertaan tutustumaan ja maailmaa ihmettelemään. Vaikka huomaa, että tätä aikaa yhden pennun kanssa on niin paljon vähemmän kuin aiempien pentujen kanssa, koska naperoita on yhdeksän. Siinä kun neljä pentua ottaa yksistään tallustelemaan joka päivä, ei näiden kanssa aika tunnu siihen riittävän. Etenkin kun ne nukkuvat ja ovat hereillä pitkälti samassa rytmissä.
Elin Kelin Klot (Pallotyttö) katsoo hyökkääkö kaveri jo kohta takaapäin..

Pennut ovat jo sen verran kasvaneet ja "aikuistuneet", että ne osaavat jo seurata minua ja tulla luokse ulkona ollessaan. Ei ehkä vielä ihan aina, mutta aika hyvin kuitenkin. Ensimmäisisä kertoja ulkoillessaan moinen ei vielä millään onnistunut.

Elin Kelin Klot ja Eye-Popper

Ruokailemaan kutsutaan aina pillillä ja vihellyksen kuullessaan alkaa sellainen suhina pentuaitauksessa ettei pahemmasta väliä. Hyvin on yhdistetty pillin vihellys ruokailuun. Ruokakin maistuu hyvin neljästi päivässä, pentujen mahat ovat palloja ja ruokamäärää olen joutunut reippaasti lisäämään. Raisa yhä edelleen imettää jälkikasvuaan ahkerasti ja haluaisi kovasti leikkiä pentujen kanssa. Sisälle ollessaan se makaa lattailla ja leikittää niitä hampaillaan ja etutassuillaan, mutta ulkona leikki menee vähän hevosen leikiksi, kun Raisa tulee pomppien luo ja lyö pentuja etutassuillaan (tai pennun eteen). Naperot ovat vielä moisesta kauhuissaan: sekosiko äiskä?! Pisama eli Enni-Menni pääsi tänään ihmettelemään Riikan sekarotuista Ronja-koiraakin.

Pitkäperjantain viettoa

Easy Peasy (Naamiotyttö) ulkoilemassa äitin kanssa

Pitkäperjantai koitti lumisena. Siskoni ystävällisesti aamulla siivosi sotkun pentuaitauksesta, ja se tuntui aikamoiselta luksukselta. Päästin Raisan aamulla aikaisin pentuja imettämään, mutta pääsimme sen jälkeen taas jatkamaan unia.

Aamupäivästä otin pentuja pihaan kaksi kerrallaan ja etenkin Eye-Popper (Laikku) ja Even-Stevens (tumma poika) innostuivat kulkemaan, tutkimaan ja kiipeilemään kivelle. Hauskoja naperoita. Toisen poikansa kanssa Raisa päätti alkaa leikkiä ja painia, mutta valitettavasti vaan sen leikit ovat turhan rajuja pennuille. Sisäsiisteys edsityisi tällä menolla hurjan nopeasti, mutta valitettavasti vaan pentujen ulos saaminen yhtä aikaa vaatii todella monta käsiparia. Ulkona pennut haluavat hetken päästä jo syliin lumessa ollessaan, mutta sulalla maalla on kiva touhuta.
Yhä ylös yrittää, kivelle hän kiipeää...
Leikit ovat entistä hurjempia ja pentujen eilinen uneliaisuus on muuttunut tavalliseksi riehumiseksi. Tänään Riikan ystävä Sarikin poikkesi vaaveja ihastelemaan, joten taas oli ylimääräistä apua naperoiden hoidossa.

Iltapäivällä myös äidin ystävät Eila ja Peter sekä Hakalan perhe (toisen urospennun tulevat omistajat) kävivät vauvoja moikkaamassa ja ulkoiluttamassa. Petteri ja Siiri istuivat pentujen kanssa aitauksessa ja eritoten kengännauhat maittoivat pennuille hyvin. Pentujen hampaat alkavat jo oikeasti sattua osuessaan ja niiden leikit ovat entistä hurjempia. Välillä aina joku pentu huutaa kuin syötävä kaverin napatessa tiukasti hännästä otteen.

Matkantekoa ja ulkoilua

Enttententten (Esikoinen) eka kertaa ulkona

Tänään näin kiirastorstain kunniaksi pentujen elämässä tapahtuu kummia. Eivät ne sentään noitia nähneet, mutta aamupäivän pentuaitauksen siivoamisen jälkeen naperot nostettiin ensin pihalle, sitten lentoboksiin ja lopuksi vielä autoilemaan. Pennut olivat erittäin kilttejä matkantaittajia: ne nukkuivat hiukkaakaan protestoimatta eikä kukaan tainnut edes oksentaa. Saavuimme Tampereelle yhden maissa ja siellä pennut saivat taas hieman ulkoilla ennen kuin ne pääsivät siskoni Riikan kalustamaan hienoon alakerran yksiöön. Kumma kyllä vauvelit nukahtivat saman tien ja heräsivät vain syömään voidakseen taas nukahtaa uudemman kerran. Ulkoilu lumisessa maisemassa ei vielä ollut pentujen mielestä huisin hauskaa, taisi olla vielä turhan kylmä naperoilla.
Enni-Menni (Pisama) ihmettelee puupölkkyä

Tavaraa kuljetettiin mukana Tampereelle vaikka kuinka ja paljon, mutta tokihan jotain tärkeätä unohtui: puhelin! Eli ei kannata pääsiäisenä minua puhelimitse tavoittaa. Sähköpostia pääsen kyllä lukemaan ja kiireellisissä tapauksissa puhelinvastaaja Riikka ottaa viestejä vastaan numerossa 044-0850903...

Tänään on pennuilla kävi vielä runsain mitoin vierailijoitakin. Ensimmäiseksi Anne kahden teini-ikäisen tyttärensä kanssa ja hieman myöhemmin Oreniuksen perhe eli vanhemmat Hanna-Maria ja Joni sekä lapset Alpi, Ukki ja Sane Pirkkalasta. Heille on menossa narttupentu sijoitukseen ja tytär Sane on jo kuulemma tehnyt esitelmän walesinspringereistä kouluun. Äitini myhäili heti, että kuulostaa ihan meidän Tiinalta aikanaan ;) Muutenkin huomasi perheestä, että heillä on kokemusta koirista ja perheessä onkin ollut aiemmin kaksi walesinspringerspanielia. Naperot pääsivät ulkoilemaan ja nukahtivat lopulta tyytyväisenä vieraiden syliin. Remun emäntä Kaisakin ehti meitä moikkaamaan ja ihastui jostain syystä urospentuihin. Myös tätini Pitte kävi kylässä, samoin kuin velipoika. Äiti ja Riikka olivatkin jo pentuihin viime viikonloppuna tutustuneet.

Pennut pääsivät siis moneen kertaan ulkoilemaan illan mittaan ja melkein kaikki kakat (ja pissat) tehtiin ulos. Ison ihmisporukan kanssa pentujen ulos vieminen onnistui helposti ja asiat tehtiin ulos, mutta yksin yhdeksän pennun saaminen ulos ajoissa on mahdoton tehtävä: ne kun eivät pysty pidättämään pissaa kuin 20-30 centin matkan kulkiessaan, sen jälkeen pissa tulee sisälle eikä yksin ehdi millään saada koko porukkaa pihalle kerralla. Ulkona on vielä niin kylmää, että naperoita alkaa pian paleltaa, mutta jo illan viimeiset ulkoilut olivat enemmän pentujen mieleen ja ne suuntaavaat jo kohti ulkoilmaa häkistä päästessään.
Even-Stevens (tumma poika) ulkoilemassa

Yöllä ne nukkuvat mainiosti noin kuusi tuntia yhteen putkeen, mutta sitten tarttetaan jo maitoaanos, jotta jaksaisi tuutua aamuun asti. Tosin tuo aamuinen imetys sujuu Raisalta nopeasti ja sitten päästään vielä uudestaan nukkumaan, jos vaan uni tulee uudestaan silmään.

Verinäytteenottoa ja vierailijoita

Eilen järjestettiin Springerspanielit ry:n verinäytteenottoa geenitutkimusta varten Hakunilassa. Sinne osallistuivat kasvateistani Tarmo Jangas Da Vinci Code ja Nuppu Jangas Dolce Vita sekä Hemuli Jangas Cubic Butterly ja lisäksi Hemulin kaksi poikaa eli Beritin kasvatit Ginseng ja Guineapepper. Kiitos Sintulle ja Samille Tarmon, Santun ja Nupun tuomisesta paikalle.

Hemulin ja Vilman poika Ginseng "Nemo"(13 kk)

Nemon veli Guineapepper

Illalla meillä olikin vipinää paitsi itse verinäytteenotossa eläinlääkäriasemalla myös täällä kotona. Kiitoksia Toivosen Lauralla näytteenotosta. Trimmattiin Sintun kanssa ensin pikaisesti Nuppu. Vierailijoitakin riitti koko illaksi eli ensin Sinttu ja Sami, sen jälkeen Hemulin isäntä Lauri ja veljensä Antti sekä Ticon omistajat Sari ja Markus.

Pennut alkavat olla jo aikamoisia veitikoita, jotka syövät reippaasti ja leikkivät ja riehuvat vielä reippaammin. Leikit sisältävät jo hurjaa murinaa ja kaverin puremista ja leluja kannetaan ja "tapetaan" tehokkaasti. Yhä edelleen pennut kiipeävät mielellään syliin nukkumaan, kun väsymys iskee. Pennut tillittävät söpösti silmiin ja nuolevat naamaa. Ja purevat niin sormia kuin kantapäitäkin kipeästi. Pissoja tulee kaikkialle sanomalehdille, mutta kakat tehdään selvästi pentuaitauksen kauimpaan nurkkaan.

Monipuolinen menyy ja hurjat painit

Pennut ovat saaneet maistella mitä erilaisempia ruokalajeja eilen ja tänään. Puuron keran tarjoiltiin aamulla kananmunaa, päivällä nappuloita (Eukanuban Puppy & junior all breeds) ja illalla porkkanasosetta naudan jauhelihalla höystettynä. Kaikki on maistunut hyvin ja välillä täytyy etujalatkin tunkea kupiin ruokailua "nopeuttamaan". Mahat on ihan mahdottoman pulleat.
Elli-Velli porkkanavellissä

Eilen päivällä täällä poikkesivat yhden narttupennun tulevasta perheestä Toppisen Anna-Maija poikansa Kallen kanssa. Pennut nukahtivat tuttuun tapaan heidän syliinsä, kun sattuivat olemaan päivällä aika unisia.
Easy Peasy eli Naamiotyttö haikailee isoon maailmaan

Illalla laitoin työhuoneeseen pentuaidat ja niin pentujen oma tila laajeni noin kuudeksi neliömetriksi. Samalla saatiin oman pedin lisäksi leikkitilaa, kippeilyteline, paljon leluja lattialle ja sanomalehtiä sekä Raisan sänky, jonne Raisu pääsee pentuja pakoon ja pennut tuntuvat nauttivan sängyn alla uinumisesta. Lieneekö tuollainen luolamainen ratkaisu pentujen mielestä turvallinen paikka. Uuden tilavamman pentuaitauksen ainoa haittapuoli on se, että aita on niin korkea ettei Raisa pääse itse sinne vauvojaan hoitamaan. Yöllä se herätti minut kertaalleen ja meni pentunsa ruokkimaan. Onneksi herätys oli niin lyhytaikainen, että nukahdin samoin tein uudestaan.
Tämä on äidin peti - pysykää te siellä alhaalla.

Tänään Säilän Sanna kävi kylässä ja otimme pennuista seisotuskuvat neljän viikon kunniaksi. Enköhän saa kuvat huomenna nettiinkin. Samoin kuin torstaina Outin ottamat kuvat.

Pennut ovat tosi innokkaita kantamaan kaikkea ja nyt monella tuntuu jo poskihampaatkin jo suussa. Ja ne osaavat jo purra niin, että se tekee kipeää. Raisakin välillä niitä komentaa pois nisiltä, vaikka se imettääkin jälkikasvuaan useampaan kertaan päivän aikana.

Juttelin Poohin omistajan Jan Sörlin kanssa eilen ja kuulin pentujen vaarin peräti 14-vuotiaan Mollen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Varsinaista vaivaa ei vanhuksella ollut, mutta tietystikään vanhuus ei tule yksin.

Pennut on tarkoitus mikrosiruttaa ensi viikolla, jotta saan sitten rekisteritodistukset Kennelliittoon. Siinä vaiheessa täytyy valita kullekin pennulle sopiva nimikin.

Seuraavia nimiä olen vaaveleille ajatellut, nimet tulevat taas äitimuorin mukaan. Raisan nimi Duck Soup kun on slangisanonta, joka tarkoittaa "easy to accomplish" ja sure Thing" ja Raisan sisarusparvihan saivat nimensä elokuvista Täplän mukaan. E-pennuista tulee siis erilaisia sanontoja ja loruja.
Tässä siis E-pentueen nimet, ensin pojat:

Jangas Even-Stevens (tumma poika) = fair shares, a fair deal, an equable arrangement
Jangas Eager-Beaver (pallopoika) = hardworking, ambitious

ja sitten tytöt:
Jangas Enttententten (teelikamentten ja niin eespäin) eli Esikoinen
Jangas Elin Kelin Klot (viipula vaapula vot jne) eli Pallotyttö
Jangas Elli-Velli (Karamelli) eli Vauhtiraita
Jangas Enni-Menni (Minni Mii) eli Pisama
Jangas Ees-Taas eli Hämäläinen
Jangas Easy Peasy = very easy eli tosi helppo eli Naamiotyttö
Jangas Eye-Popper = something sensational eli Laikku

Neliviikkoiset pennut ruokailevat

Pentujen neljän viikon kunniaksi ne saivat ensimmäisen aterian tattari-kaurapuuroa jauheliha-, piimä- ja öljyhöystein. Laitoin ruokaa vain kahteen kippoon ja mietin, josko sitä jää, kun pennut eivät välttämättä eka kerralla vielä ymmärrä "oikean" ruoan perään. Miten naurettava ajatus! Nehän söivät hirveällä innolla ja nuolivat kupitkin puhtaiksi. Kapeat kupit ovat siitä kätevät, ettei pennut saa sinne tassujaan ja niin ympäristö pysyy varsin siistinä. Into syömiseen oli tosin niin kova, että pitänee seuraavalla kerralla tarjoilla ruokaa kolmesta kiposta, jotta kaikki varmasti mahtuvat apajille.



Aamulla herrasväki taas riehui oikein toden teolla. Niiden reviiri tuntuu kasvavan joka kerta, leikit käyvät hurjemmiksi ja putkea suoritetaan moneen kertaan ihan huvin vuoksi. Pennut ovat todella innokkaita leikkimään leluilla ja ne yrittivät kantaa jo posliinista teekuppianikin... Kaipa näillekin tarttee laittaa pian metallinoutoesineet esille, kuten Raisan sisarusparvellekin.

Pisama - suuri rotantappaja!

Tänään on vuorossa myös kolmas Canex-matokuuri. Josko se maistuisi hieman paremmin kuin edellisellä kertaa.

Reetta laittoi Paavosta Jangas Dirty Harry viestiä, että he selvittivät Hu-Pun tasokokeen ja saavat nyt siis aloittaa treenit Kuopiossa. Tasokokeen arvostelleet ihmiset olivat arvostaneet (ihan syystä) Paavon hienoja kontakteja ja keppejä :) Hienoa juttu!

Näyttäisi siltä, että saamme D-pentueesta agirotujoukkueenkin Nastolaan. Raisa, Remu, Paavo ja Tarmo näyttäisivät osallistuvan. Varakoiriksi saadaan varmaan Elvis ja Tico. Onpas kiva taas päästä porukalla kisoihin heinäkuun alussa.

Agilitykoiran alut treenaavat putkea

Painileikit ovat jo hurjan näköisiä

Viime päivät ovat olleet erittäin vilkkaita pentujen elämässä. Torstaina tulivat pentuja katsomaan yhden narttupennun tuleva omistajapariskunta Rytkösen Tiina ja Teemu. Pennut esittivät silloin myös uusia temppuja: ensimmäistä kertaa kinasteltiin ja leikittiin jo niin hurjasti, että murinakin kuului asiaan. Sen lisäksi pennut ottivat ensimmäiset laukka-askeleet, hieman hatarasti tosin, mutta yhtä kaikki askellaji ei ollut enää käynti tai ravi. Työhuone alkaa olla jo kokonaisuudessaan tuttu paikka ja pennut kulkevat niin kirjahyllyn alahyllyllä, lasten keinutuolin jalaksien päällä, paperikorin takana ja päällä kuin olohuoneeseen johtavalla laminaattilattiallakin.

Illalla Siirtolan Outi ja Matti poikkesivat myös ja naperot pääsivät harjoittelemaan jauhelihan avulla seisomista. Ja muutenkin rymyjengi sai viilettää vapaana. Hauskoja tyyppejä. Erityisesti Pallotyttö, Laikku ja Esikoinen ovat kovia tyttöjä tutkimaan ympäristöään. Naamiotyttö saa puolestaan sotkeuduttua jalkoihinsa niin kirjahyllyssä kuin keinutuolin jalaksissakin kiipeillessään. Illalla sain Outilta tekstiviestin, että heillä omien yksi koirista oli haistellut vaatteet tarkkaan, toinen oli haistellut ja loukkaantunut ja kolmas oli ollut välinpitämätön. Myönnettäköön, etten osannut arvata kuka oli kuka, vaikka asiaa pohdinkin. Olisiko pikku-Metka ollut kiinnostunut, Nita loukkaantunut ja aikuinen Tessa välinpitämätön, vai...

Eilen perjantaina pennut saivat käyttöönsä tuon Niinan ja Maaritin hankkiman hienon vaaleanpunaisen putken. Ne suorittivat putkea yksitellen jauhelihan perässä ja Vauhtiraita innostui asiasta niin, että se viiletti putkea edestakaisin moneen kertaan. Muutama muukin pentu huvitteli putkea kulkemalla. Välillä putki oli ihan tukossa, kun käyttäjiä oli sisällä menossa joka suuntaan. Illalla myös työkaverin Bobo poikkesi pentuja moikkaamaan. Yöllä työpaikan illanvietosta palatessani pentulaatikossa oli rauhallista, mutta aamuyöstä herätessäni pentujen vinkunaan oli puolet laumasta valtoimenaan menossa olohuoneeseen ja meinasin potkaista niitä tullessani katsomaan, miksi ne inisevät. Kiltisti laatikkoon jääneet naperot siellä huusivat vankikarkureiden ja äitin perään.

Pallotyttö putkessa

Raisa on muutenkin osoittautunut ihanan pitkämieliseksi ja kiltiksi emoksi. Se jaksaa leikittää pieniä pentujaan kuuliaisesti, antaa niiden purra jalkojaan ja kävellä kaulan yli. Ainoastaan kipeästi imiessään ja nisiä repiessään äitikoira murahtaa pennuille ja ottaa kevyesti niitä suullaan kiinni koittaen kertoa, etteivät naperot saa olla niin kovasuisia. Muuten Raisan pitkäpinnaisuus on ihailtavaa. Se tuntuu muutenkin nauttivan pentujen keskellä makailusta.

Raisa leikittää Vauhtiraitaa tai ehkä tyttö sittenkin leikkii äidillään...

Pennut ovat alkaneet myös repiä ja kantaa tavaroita. Paperit saavat kyytiä ja muovipussista tai housunpuntista voi tarttua ja ravistaa. Tänään kävin äitini ja siskoni Riikan kanssa Ikeassa ja sieltä mukaan lähti iso kasa leluja pennuille. Hauskin oli laulava ankka, joka oli etenkin Pisaman mielestä ihana. Neitokainen nukahti lelun päällekin. Hiiret saivat Tummalta pojalta aikamoista kyytiä (ne ovat ihan varmasti nyt edesmenneitä) ja Pallotyttö ihastui punaiseen vauvojen leluun. Illalla myös Anssi poikkesi vauvoja tervehtimässä ja joku tyypeistä nukahti hänen syliinsäkin. Riikkakin nukutti samaan aikaan pari pentua sylissään. Pienet kun simahtavat niin kovin nopeasti riehuttuaan ensin toden teolla. Onneksi ne ovat kaikki samassa rytmissä, koko porukka joko hereillä tai nukuksissa.



Keskiviikkona osallistuin unkarilaisen Adam Miklosin luennolle. Hän tutkii työkseen koirien käyttäytymistä ja luento oli todella mielenkiintoinen. Samalla sain hankittua myös hänen kirjansa, oikein omistuskirjoituksella :) Kiitos vaan Heljälle tilaisuuden mainostamisesta. Mukana olivat myös mm. Virpi, Arja ja Kare.

Kaisa soitti ja kertoi Remun Jangas Direct Action osallistuneen näytelmään Saija Juutilaisen tuomaroidessa. Tuloksena oli EH 2. ja poika oli turhan iso ja maskuliininen tuomarin makuun, kuten edelliselläkin kerralla saman tuomarin kehässä (EH silloinkin tuloksena). Remu oli kuitenkin käyttäytynyt asiallisesti ja jatkoa seuraa runsaan viikon päästä. Remun kiva arvostelu löytyykin jo Remun blogista.

Touhutassut

Piäni vilosoohvi

Joka päivä tuntuu pentujen maailmassa ja kehityksessä tapahtuvan jotain uutta. Pentulaatikon paperiosassa on paperisilppua sanomalehtien päällä, jotta likaisten paperien puhdistaminen on helpompaa eivätkä pentujen tassut luista. Lisäksi olen huomannut pentujen tykkäävän paperisilpusta noin yleensäkin. Eilen illalla huomasin pentujen keksineen, että paperisilpun kantaminen ja repiminen vasta nastaa onkin. Pisama antoi mokomille papereille kunnon tapporavistuksen ja Laikku kantoi paperinpalaa hyvän matkaa. Kyllä noilla naskaliella jo kelpaa tarttuakin kiinni ;)

Pentujen kuuro maailma on muuttunut äänten sekamelskaksi. Päivisin ne saavat kuunnella radiota ja edelleen otan niitä silloin tällöin yksitellen syliini TV:tä katsomaan (nykyisin aikaa toosan töllöttämiseen tuntuu tosin olevan hyvin niukasti, kun työhuoneessa pyörii kahta parempi live-show). Pölynimuri, pesukone (hyvin äänekäs sellainen) ja hiustenkuivaaja eivät juuri aiheuta reaktioita, vaan ne ovat peruskauraa vauvoille. Välillä tulee muuten vaan kolahduksia, kun emäntä koheltaa ja veden valuminen, ulkoa kuuluu hälyä ja Katin haukuntaa olohuoneesta. Ainoastaan Raisan mennessä ovelle mukaan haukkumaan alkavat pennut liikkua kiivaasti. Varoitushaukkuun kuuluukin reagoida, mutta muuten äänet eivät tunnu juuri hätkäyttävän. Toivottavasti ovat tulleet tässä ihan äitiinsä.

Raisa ei enää pääse heti pentulaatikkoon mennessään edes makuulle tai istumaan, kun pennut iskevät nisiin kiinni jo Raisun seisoessa. Onneksi Raisa sentään siirtyy makuuasentoon pentujen hieman rauhoituttua. Hyvin nuo naperot tosin tuntuvat pysyvän nisillä seistessäänkin...

pennut seisovassa pöydässä

Pentujen fyysinen kehitys on ollut hurjan nopeata. Paino on jo hyvinkin kolmin-, nelin- tai viisinkertaistunut ja pentujen kuonot ovat jo aavistuksen pidempiä, vaikka ovathan nuo edelleen varsin aristokraattiset nenät. Korvat alkavat jo muistuttaa spanielin korvia muodoltaan. Hännät ovat jo varsin eloisat ja heiluvaiset. Tassuissa ja kuonoissa näkyy myös pieniä pisamia. Toivottavasti näistä tulee samanlaisia pisamapalleroita kuin äitinsä :)

Laikku on varsin reipas tyttö: eilen se harrasti agilityä äitinsä päällä kiivetessään Raasun niskan yli kuin pientä A-estettä konsanaan. Josko ensi viikolla laitettaisiin Niinan ja Maaritin tuoma putkikin jo kokeiltavaksi. Eikös sitä sanota, että nuorena vitsa väännettävä.

Äiti, miksi sulla on noin pitkät karvat?