Vauhdikasta menoa

Herra hortonomi
Meno senkus kiihtyy tässä vauvalaumassa. Pihalla touhuillaan jo kovasti, kasvit saa kyytiä (puutarhanhoito ei ole muutenkaan vahva puoleni) ja kavereiden kanssa painitaan muristen. Pennut ovat tosi innostuneita kantamaan kaikkea ja tappamaan eritoten lelunallea. Ihmisistä tykätään ja vaatteita voi repiä, tänään pennut keksivät kengännauhat ja riehuivat kenkien perässä innoissaan. Ne ovat oppineet seuraamaan minua pihalla ja tulevat yleensä kutsuttaessa luokse - täyttä laukkaa. Harjoittelin muutaman pennun kanssa katsekontaktia ja etenkin Even-Stevens hokasi asian tosi hienosti. Kädessä olevaa jauhelihaa ei saanut ennen kuin katsoi silmiin. Poika nuoli ja nuoli kättä, kiemurteli ja teki kaikki temput, kunnes katsekontaktia testaamalla sai palkan. Mikäs siinä sitten olikaan parin toiston jälkeen silmiin tillitellessä. Pentulaatikkoon mennessäni koko lauma on hetkessä sylissä. Pentuset saivat taas kerran matokuurin Canexia ja Raisa Axilut-kuurin.

Raisan pedille ovat oppineet kiipeämään Ees-Taas, Eye-Popper ja Enni-Menni, jotka tuntuvat loikoilevan pedillä lähes aina. Etenkin Eye-Popper (Laikku) on sitä mieltä, että se on ihan paras paikka isoille tytöille (nukkukoon pikkuplikat lattialla). Toiset tuntuvat olevan jo hieman tasa-arvoisempia kuin toiset heti pienestä pitäen.

Viikolla natiaiset ovat herättäneet minut parina aamuna neljän-viiden aikaan, kun illalla kaikki eivät ole jaksaneet enää syödä ja niin nälkä on päässyt yllättämään. Sitten minut on yllättänyt syvä väsymys... Välillä tuntui jo, että olen kuin elokuvien pienten lasten äiti, jolla on mustat silmänaluset, joka suuntaan hapsottavat hiukset ja paita kuolassa ja ruoassa. Välillä tuntuu, ettei vaan repeä kaikkialle. Tosin yhdetkin kunnolla nukutut yöunet auttavat hurjasti asiaa.
Elli-Velli Allen tossujen kimpussa

Vieraitakin on taas käynyt ahkerasti. Tosin keskiviikkona oltiin vaan kotosalla ja Raisan kanssa TOKO-treeneissä harjoittelemassa jääviä liikkeitä. Tunnen olevani itse ihan pihalla treeneissä pitkän tauon jälkeen, mutta Raisu toimi kohtuullisen hyvin. Tosin kaikki maahanmneot on vielä unohdettava, kun Raisan nisät ovat täynnä maitoa ja maa on kylmä. Treenikaverimme ovat olleet niin mukavia, että olemme päässeet suorittamaan ekana ja lähteneet sitten kotiin, jottei Raisa palelluta nisiään. Tosin itseltä jää paljon hyvää oppia saamatta, kun ei pääse seuraamaan muiden suorituksia.

Eilen olikin sitten reippaasti vierailijoita. Ensin Forsbackan Linda ja Markus, joille on menossa yksi narttupentu Helsinkiin ja illasta samoihin aikoihin muita pentujen tulevia omistajia eli Koivusen Viivi ja veljensä Sampo sekä Rytkösen Tiina ja Teemu sekä Jarkko. Tänään illalla kävivät oppilaistani Alle ja Chrisu, jotka tekevät pennuista keväällä diplomityön kouluun ja kuvasivat taas pentuja filmille. Kiva nähdä aikanaan millainen video pennuista saadaankaan aikaiseksi. Itsekin olen koittanut kuvata pentuja hieman videolle.

Hurjat on painit
Pennuille on tällä hetkellä jo kaikille muille tiedossa oma koti, mutta yhdelle sijoitusnartulle etsin vielä aktiivista, harrastavaa ja rakastavaa kotia.

Pennuilla on jo komea rivi naskalihampaita poskihampaita myöten. Purennatkin ovat ihan asialliset. Urosten kivekset ovat jo hyvin laskeutuneet, toinen saattaa vielä hissata hieman ylös. Sain varattua pennuille ajan pentutestiin samana päivänä kun ne täyttävät 7 viikkoa. Liikasen Kirsi testaa pennut tuttun tyyliin sekä Volhardin että Malmskogenin pentutestillä. Katin kasvattaja Marjukka lupasi meille audienssin samana viikonloppuna, jolloin saan kuulla mitä hän on mieltä naperoiden ulkonäöstä. Aika eläinlääkärin tarkastukseen täytyy vielä varata.

Kuvia on aimo liuta kamerassa, mutta pysyköön siellä vielä hetken. Viikonloppu kuluu jalostusneuvojien peruskurssilla Mirkan ja Maaritin kanssa ja Niina lupautui pentuja hoitamaan päivällä. Niina on ollut kaksi viikkoa Kanadan matkalla, joten saapi nähdä tunteeko hän enää näitä isoja rontteja samoiksi naperoiksi ;)