Hujauksessa tuntuu tämä pentuaika kuluvan, etenkin kun joutuu olemaan useamman pitkän päivän poissa kotoa. Eilen jatkettiin vielä jalostusneuvojien peruskurssilla luentojen kuulemista. Erityisesti mieleen jäi Tuire Kaimion luento, jossa hän suositteli erittäin lämpimästi luovuttamaan pennut vasta 10 viikoa iässä mm. siitä syystä, että emä opettaa 7-8 viikon ikäisille pennuille purutehon säätämistä (pentupureminen tuntuu usein olemaan suurimpia ongelmia pienten pentujen kanssa) ja väistämiskäyttäytyminen (pelot) alkaa kehittyä juuri 8-10 viikon iässä. Lisäksi juuri näinä viikkoina pentujen sosiaalistuminen on tärkeimmässä vaiheessa ja niiden tulisi saada viettää aikaa emän ja sisarusten kanssa sekä tietysti myös ihmisten kanssa ja tutustua erilaisiin paikkoihin. Ainakin lapsiperheiden ensimmäiseksi koiraksi menevät pennut olisi mitä ilmeisimmin paras pitää kasvattajan luona tuonne 9-10 viikon ikään saakka. Viikonlopun aikana oli mielenkiintoisia luentoja myös seuraavat: Katariina Mäki: JTO, populaatiogenetiikka, indeksit yms, Riitta Liimatainen: luonne ja käyttäytyminen, Annie Liman: lonkka- ja kyynärnivelkuvaus, Marjatta Snellman: rakenteen jalostus ja Satu Tanner jalostustoimikuntien toiminnasta. Kirsi Sainio ja Nina Menna olivat tietty loistavia :)
Eilen Niina kävi hoitamssa pentuja ja mukana olivat kuulemma olleet apukäsinä myös Niinan vanhemmat ja veljenpoika Eero. Hyvin oli kaikki mennyt ja illalla poikkesivat myös Krögerin Janni ja Juha sekä Huovisen Reetta. Pennut pääsivät ulkoilemaan oikein kahteen kertaan. Tänään astronomia-luentoja kuunnellessani Säilän Sanna kävi hoitamassa ja ruokkimassa pentuja. Oli kiva palata kotiin, kun pennut olivat taas tyytyväisiä ja hyvin hoidettuja. Illalla poikkesivat vielä Jalnin Elina ja Saarisen Virpi ja taas kärrättiin pennut pihalle ja otettiin myös 6-viikkois seisotuskuvia naperoista.
Pennut ovat alkaneet kovasti heilutella häntäänsä, ja ne osaavat jo hienosti seurata minua pihalla ja sisällä kokonaisena laumana. Katsekontaktia ollaan harjoiteltu pentujen kanssa yksitellen ja ihan hyvin se alkoi sujua. Yksitellen olen ottanut myös muuten kotona tallustelemaan ja leikkimään äitimuorin kanssa. Mummulta ne saavatkin vain kumean murinan vastaukseksi. Onneksi uskovat mummua niin vähällä.
Nyt ne ovat muuttuneet aiempaan korkeajalkaisemmiksi ja kapeammiksi, enää ei ole niin pönäköitä pallomahoja tai tappijalkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti