2 viikon ikäiset nappisilmät

Viime päivinä pentujen kehitys on ollut hurjan nopeata, vaikka itse olenkin saanut sitä seurata tavallista vähemmän. Viikonloppuna pentuja nähdessä tuntui, että joka tapaamisella ne olivat oppineet uusia juttuja.

Torstaina Sari poikkesi täällä ja poistimme pentujen takajaloista tikit leikattujen kannusten kohdalta. Ei ollut ihan helppo juttu, mutta se kävi Sarilta varsin kätevästi, kun minä pidin pennusta kiinni. Yksistään tuo kuului kategoriaan "tehtävä mahdoton". Torstaina suurella osalla pennuista silmät olivat ainakin silmänurkasta auenneet, mutta viikonlopun aikana joka tyypille on tullut tummat nappisilmät. Ne näyttävät ja kuulostavat aivan lelukoirilta.

Yhä ylös yrittää, selkänojalle hän kiipeää...

Naperot harjoittelevat kävelyäkin ahkerasti. Välillä ihan laatikon päästä päähän. Tuntuu, että pojilla on hieman parempi koordinaatio kuin tytöillä, tai sitten ne ovat innokkaampia ottamaan jalat alleen.

Pennut ovat myös ymmärtäneet, että samassa yksiössä majailee muita samanlaisia taaperoita. Ne ovat innokkaita tarttumaan niin omiin tassuihinsa, kaverin korviin tai tassuihin ja imemään sormiani. Suussa ei ole vielä hampaita, joten nämä yritykset tarttua toisiin ovat vielä hyvin vaatimattomia. Kaipa sitä täytyy etsiä jo ekat lelutkin vaaveille, kun ne kerran ovat ymmärtäneet, että suulla voi tutkia tätä suurta maailmaa.

Nyt antibioottien vaikutus on mitä ilmeisimmin loppunut, koska pentulaatikko säilyy puhtaana ja kakat ovat kiinteitä. Madotusrumbakin on alkanut. Raisa on axilur-kuurilla ja pennut saivat eilen ensimmäistä kertaa Canex-tahnaa, vaikka olivatkin sitä mieltä, ettei se todellakaan vedä vertoja äidin maidolle.

Viikonloppuna osallistuin MH-toimitsijakurssille saadakseni käytyä myös nuo Kennelliiton tulevat säännöt ja kuvausten anomiset läpi. Päivät olivat todella pitkiä (lauantaina olin matkassa 11 tuntia), mutta antoisia. Hauskaa oli ja käkätettyä tuli taas koko viikon edestä. Ihan heti ei taida Arjan "esileikki": "täällä olis patukkaa tarjollaa" tai A-P:n "Yksi pieni etäleikkijä leikki näin, aurinkoista linjaa eteenpäin..." unohtua. Meillä oli hyvä (ja tietysti mitä mainioin) edustus paikalla, kun matkaan lähtivät minun, Arjan, Niinan ja Sarin lisäksi myös Laura, Virpi ja Hanna. Piknik oli erittäin onnistunut ja minulla oli hyvä mieli, kun maha oli täynnä :) Erityisesti Niinan porkkanakakku oli taas suussasulavaa. Virpi tuli vielä meille yöksikin.

Meidän painaessamme pitkää päivää Espoossa hoiti toisen urospennun tuleva omistaja Viivi pentuja ja aikuisia koiria kotona. Suuren suuri kiitos Viiville avusta, jota ilman en olisi viikonlopusta millään selvinnyt. Lauantai-iltana myös serkkuni Ville ja avovaimonsa Kati kävivät meitä moikkaamassa.

Pennut alkavat katsella maailmaa

Eilen pennut täyttivät 10 vuorokautta ja Esikoinen, Pisama sekä Hämäläinen alkoivat hieman jo nähdä maailmaa aavistuksen avautuneiden silmäluomiensa välistä. Muillakin näkyi tänään jo pienen pieni viiru silmänurkassa. Hämäläinen (joka ei näytäkään olevan kovin hidas) avasi jo toisen silmänsä lähes kokonaan. Kuva on varsin epäselvä, koska en halua käyttää salamaa, kun toisen silmät ovat vasta auenneet.

Paino ehti kaikilla kaksinkertaistua ja punnitseminen on lopetettu, kun pienet mönkiäiset kiipeävät nopeasti ja tehokkaasti pois vaa'asta... Muutenkin pennuista on tullut tehokkaita liikkujia viime päivinä. Välillä ne pysyvät jo kaikille neljällä jalalla ja kulkemista voisi lähestulkoon kutsua kävelyksi, vaikka maha kulkeekin vielä lähellä lattianrajaa.
Pallopojan ensiaskeleita

Raisa saattaa viettää useamman tunnin yhteen menoon pentulaatikossa ja sen jälkeen se saattaa olla yhtä kauan muualla touhuilemassa. Lenkkeily on edelleen hyvin lyhytaikaista ja kotiin tullaan nelivetoa - "kai vauvoilla on kaikki hyvin?" kysyy Raisun ilme.

Tänä aamuna Raisa sai viimeisen antibiootin ja poistin tikit sen mahasta. Haava on tosi siisti ja tänä aamuna pentujen kakattua laatikkoon ja pyörittyä siinä kakkavellissä, jouduin pesemään (= huuhtelemaan lämpimällä vedellä) kaikki pennut yksi kerrallaan, toivoin erittäin hartaasti, että kakka muuttuisi kovaksi jälleen lääkekuurin loputtua. Aloitin eilen myös pentujen kynsienleikkuun. Tänään jatketaan seuraavien pentujen kanssa ruljanssia.

Kotirutiinimme sisältää siis paljon pyykinpesua, bio sensor-ohjelmaa, pentujen ihastelua ja aina välillä otan yhden pennun kerrallaan mahalleni makailemaan lueskellessani tai katsoessani TV:tä. Raisa syö kolme kertaa päivässä ja saa käytännössä niin paljon ruokaa syödäkseen, kuin vaan jaksaa hotkia. Pennut kasvavat ja ovat tyytyväisiä.

Pentulaatikossa alkaa olla vipinää

Naperot kasvavat

Tänään saapui sähköpostissa iloinen yllätys: Sinttu oli askarrellut blogilleni uuden (ja ihkaensimmäisen!) bannerin :) Katsokaa ja ihastelkaa. Kuvassa on D-pentue noin viiden viikon iässä ja natiaislauman kuvaaminen sai aikanaan hien virtaamaan ja hermot koetukselle. Kuvassa ovat vasemmalta alkaen Remu, Manteli, Paavo, Tarmo, takana riehumassa Raisa ja Raisan takana piilossa Tico, josta näkyy vain päälaki sekä kiltisti makoileva Nuppu. Saakohan tästä yhdeksän pennut jengistä ikinä yhteiskuvaa?! Sinttu kyllä lupautui jo talkoisiin, joten kaipa se on pakko yrittää ;)

Muuten pentulaatikossa on vielä rauhallista, mutta pennut ovat kuitenkin jo aikamoisia "menopelejä", jotka hoipertelevat reipasta vauhtia tappijaloillaan, ainakin maitobaarin auetessa. Raisa viettää yhä enemmän aikaa poissa pentulaatikosta ja käy vaan imettämässä siellä pienokaisiaan. Pennut saattaavat nukkua muutamankin tunnin keskenään tyytyväisinä, kunhan mahat on täynnä. Maitoa tuntuu tulevan todella paljon, koska naperot saavat mahansa hetkessä täyteen. Kakka on edelleen löysää, vaikkeivat pennut olekaan ihan niin pahassa sotkussa kuin ennen. Josko tämä helpottaisi parin päivän päästä, kun Raisan antibioottikuuri loppuu. Silloin saan poistaa myös tikit niin pennuilta (kannusten kohdilta) kuin Riesaltakin. Pentujen silmät ovat edelleen tiukasti ummessa eivätkä ne vielä kuule.
Yllä Pallotyttö kiitää ruokailemaan
Vaikka muuten kehitys etenee vielä näennäisen hitaasti, on suurin osa pennuista jo ehtinyt kaksinkertaistaa painonsa. Ensimmäisenä ehti Hämäläinen (7. vrk), seuraavana päivänä Pallopoika ja Laikku ja tänään (9. vrk) Pallotyttö, Tumma poika ja Pisama. Eivätköhän Esikoinen ja Vauhtiraitakin pian kaksinkertaista painonsa. Pentujen painot vaihtelevat tällä hetkellä 515 ja 715 gramman välillä. Ihan potria lapsia siis.

Eilen Niina ja Vaikka-vaari poikkesivat kylässä. Veikka tosin sai pitää etäisyyttä Raisaan ja vaaveihin eteisessä oleskellessaan. Raisa ei juuri isästään välittänyt, kun pappa ymmärsi pysyä tarpeeksi kaukana Raisun pienistä kullannupuista.

Näyttää siltä, että kaikille hauvavauvoille on jo koditkin odottamassa. Neljä niistä jäänee pääkaupunkiseudulle, kaksi Pirkkalaan, yksi Kouvolaan, yksi Ouluun ja yksi Ruotsiin saakka. Sijoitan muutaman tyttären.

Viikon ikäisiä naperoita

Raisan vauvat ovat täyttäneet tänään yhden viikon. Ja kasvaneet ihan silmissä. Hämäläistä lukuunottamatta pennut ovat jo yli puolikiloisia. Neiti Hämäläinen painaa jo sekin 445 g eli se on tänään ehtinyt tuplaamaan syntymäpainonsa ensimmäisenä pennuista :) Päivitin kotisivuille kuvia lasten 1-viikkos synttäreiltä. Päivää on juhlittu ankarasti maitobaarissa...

Paavo Jangas Dirty Harry ehti Reetan kanssa Tampereen näyttelyyn, josta tuloksena tällä kertaa EH. Jatkoa seuraa.

Itse vietinkin aamun agilitykisoissa tulospalvelussa. Raisan kanssa toivoisin pääseväni kisaamaan taas kesä-heinäkuussa, saas nähdä miten se aikanaan toipuu pentujen hoidosta. Tällä hetkellä sen saa kuljetettua korkeintaan parinsadan metrin päähän kotiovesta.

Tässä vielä kuvia viime viikonlopulta Poohin aiemmasta Redspot's-kennelin pentueesta, jotka ovat kuvissa 8-viikkoisia. Kiitokset kuvista Jan Sörlille:

Lastenkammarin kertomuksia

Tuntuu, että viikko on kulunut taas nopeasti. Vaikka kyllähän tuo oli viikko väsyttävämmästä päästä. Ensin sunnuntain pentujen synnytyksen seuraaminen Arjan kanssa, ja lopulta eläinlääkäriin lähtö ja kesiarinleikkaus. Onneksi Lotta ilmoitti äidilleen, että olis parempi jättää tytär ystävineen yksin kotiin... Vastaanotolle lähteminen yksin Raisan ja pentujen kanssa, ajaminen vieraaseen paikkaan huolestuneena ja pentujen hoito klinikalle olisi ollut hyvin työlästä, jos ei suorastaan mahdotonta ilman Arjan apua. Onneksi myös Marjukka 911 oli langan päässä kullanarvoisine neuvoineen. Mitä tekisinkään ilman teitä?! Marjukka onkin ollut se henkinen tuki kaikkien pentueideni kanssa ja osannut neuvoa ja avustaa mitä kummallisimmissa pienissä ongelmissa ja on jaksanut vastata kaikenlaisiin naurettaviinkin kysymyksiin vuosien varrella. Ei tainnut rouva tietää, mihin nenänsä pisti, kun Kati minulle aikanaan myi ;)

Pennut saavuttavat huomenna viikon iän. Jo näin lyhyenä aikana pennut ovat kovasti muuttuneet ja kehittyneet. Siinä kun alussa olin huolissani pienestä Hämäläisestä (Niina nimesi tytön jo Marjukaksi), on huoli muuttunut ilahtuneeseen pentujen kehityksen seuraamiseen. Tyttö on selvästi taistelija eikä jää kuin korkeintaan koossa jälkeen sisaruksistaan. Nukuin viikolla vuodesohvalla pentuhuoneessa ja uni oli katkonaista ja heräilin välillä pentujen tai Raisan ääniin. Tämä väsymys alkoi tuntua jo päivisinkin painavan. Viime yönä siirryin taas omaa sänkyyn ja kyllä uni maittoikin. Raisakin hyväksyi muutoksen ongelmitta.

Alkuviikolla Raisaa ei saanut pentulaatikosta kuin väkisin pissalle, nyt se ottaa jo "ommoo lommoo" aina imetysten ja pentujen pesun välillä. Pennut tuntuvat olevan äärettömän tehokkaita "imureita", jotka tyhjentävät tissit jo hetkessä. Ne nukkuvat suuren osan ajasta keskenään tyytyväisyydestä tuhisten ja Raisan mennessä pentulaatikkoon naperot punnertavat tynkäjaloillaan ryömien eteenpäin ja nostavat kurttuiset nokkansa ylös suunnistaen tehokkaasti ja varsin nopeasti nisille. Sitten ne imevät hännät sojottaen ja takajalat pitkälle ja niitä seuratessa saattaa kuulla kuinka neste kulahtaa kurkusta alas. Pienet imukupit irrottavat otteensa vasta mahan täyttyessä söpöksi palloksi ja nukahtavat taas kauneusunilleen. Imettäessään Raisa myös pissattaa pennut ja puhdistaa niitä. Valitettavasti vaan pentujen mahat ovat löysällä ja ne ovat toisinaan aikamoisessa sotkussa. Lienisikö löysät mahat seurausta Raisan syömistä antibiooteista? Hyvin nuo naperot tuntuvat silti voivan.

Eilen Ticon emäntä Sari kävi kylässä ja Raisa otti kaiken ilon irti Sarin tapaamisesta parkkeeraten itsensä ihan liki, lähes Sarin syliin. Riesa ei ollut yhtään suojeleva tai hermostunut pentujensa puolesta vaan päinvastoin tuntui toivottavan Sarin sydämellisesti pentujaan ihmettelemään. Isomummu Katikin saa taas loikoille vanhalla tutulla paikallaan työhuoneen sohvalla eikä mummoa häädetä pois pentujen läheltä. Rauha on siis palannut kaiken puolin maahan ja elämämme on taas tasoittunut uomiinsa. Sarin kanssa punnitsimme pennut ja jatkettiin taas Bio Sensor-ohjelmaakin joka päiväiseen tapaamme. Pentujen painot olivat 385-580 gramman välillä. Pienin on edelleen Hämäläinen ja suurin Pallotyttö, myös Laikun ja tumman pojan painot ylittivät puoli kiloa.


Tällä hetkellä meillä on siis hyvin rauhallista, mutta parin-kolmen viikon päästä yhdeksikkö saa varmaan sellaisen menon ja meiningin tähän huusholliin, jottei pahemmasta väliä. Nyt saan vielä hetken aikaa keskittyä pentujen ihasteluun, tuoksutteluun ja helppoon elämään.

Tarmon agiliitotreeneissä ja vaavit kasvaa

Tämä ei ole punavalkoinen salama, vaan Tarmo-tomera...
Eilen pääsin seuraamaan Tarmon aka Jangas Da Vinci Code agilitytreenejä. Tarmo ja Sinttu ovat kehittyneet huimasti sitten viime näkemän ja Tarmo loikkii jo isojen koirien tavoin maxi-esteitä. Radan suorittamien meni jo kokonaisuudessaan hyvin, vaikka kepit ovat vielä vaiheessa. Tarmokin on saanut hurjasti lisää vauhtia, intoa ja keskittymistä, vaikkei ihan vielä sellainen tuulispää olekaan kuin muut sisaruksensa. Rata oli varsin haastellinen ja tuntui mielestäni huomattavasti vaativammalta kuin 1-luokan rata. Tälläisten harjoitusten jälkeen 1-luokka saattaa tuntua jo ihan helpolta nakilta... Toivottavasti näemme Tarmoa ja Sinttua kesällä jo kisoissa ja eritoten agirodussa :)


Hauvavauvoille ei kuulu mitään uutta ja ihmeellistä. Ne kasvavat kohisten (painot eilen 330 - 525 grammaa) ja ovat varsin tomeria tyyppejä mitä tulee ruokailuun maitobaarissa. Yleensä pentulaatikosta kuuluu vain tyytyväinen mussutus ja tuhina. Kakkoihin on kyllä välillä valitettavasti sotkeuduttu, Raisa kun ei näköjään jaksa kaikkia kakkoja hoitaa pois päiväjärjestyksestä yhtä tehokkaasti kuin mummunsa aikanaan.

Raisa on edelleen antibioottikuurilla ja tikit ovat ihan hyvin parantuneet. Pentuja mokomat ompeleet eivät tunnu haittaavan, eikä Raisakaan ole niistä kinnostunut ja hermostunut millään tavalla. Silloin tällöin suurperheen äiti haluaa tulla itse vauvaksi kainalooni, mutta muuten aika kuluu pentujen parissa. Tuntuu kuitenkin siltä, että pennut savat kerralla imettyä maitoa niin paljon, että ne ovat pidempiä aikoja tyytyväisinä keskenään.

Koditkin on melkein kaikille tyypeille alustavasti, vain sijoitusnarttujen (yksi niistä muuttaa tosin Pirkkalaan) tuleva asuinsija on vielä selviämättä.

Tässä vielä kuvia vauva-aitauksesta:
Mahan täytyttyä pennut tippuvat tissiltä...
"Palvelija, saisko tilata tänne pentulaatikkoon mukampia tyynyjä?"
Vaaleanpunaiset polkuanturat ja kirsut ovat aika huvittavan näköisiä.

Tänään aloitettiin Bio Sensor-ohjelma

D-pentueen tavoin aion käyttää tällekin pentueelle Bio Sensor-ohjelmaa. Tänään aloitimme tämän homman. Hauska oli heti nähdä eroja pentujen välillä: toiset protestoivat asiaa vastaan, muutamat olivat ihan tyytyväisiä pienestä stimuloinnista huolimatta. Aiemmin olen käyttänyt Bio Sensor-ohjelmaa kokonaisuudessaan D-pentueelle ja osittain B-pentueelle. C-pentue jäi tämän osalta välistä. Luonteeltaan D-pentue on kokonaisuudessaan kasvateistani paras, C-pentueessa on eniten ongelmia juuri keskittymis- ja stressinsietokyvyn osalta. Johtuvatko erot Bio Sensor-ohjelmasta, perimästä, omistajista vai vähän kaikesta, niin sitähän ei voi tietysti kukaan voi varmasti sanoa. Suurimmat erot pentujen välillä tässä suhteessa ovat kyllä olleet nähtävissä jo 7-viikkoisena pentutesteissä, joten tuskin uudet omistajat ovat ainakaan eniten asiaan vaikuttaneet. Haittaa tästä ei ainakaan ole ollut :)

Bio Sensor-ohjelma suoritetaan pennuille 3-16 vuorokauden iässä kerran päivässä. Tämä on Yhdysvaltain armeijan 1970-luvulla kehittämä ohjelma, jonka tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä. Pentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivista juuri ensimmäisten viikkojen aikana, ja Bio Sensor-ohjelma kohdistuu juuri tuohon ikäkauteen. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutus koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Näin pennun hermosto kehittyy varhemmin ja niiden ongelmanratkaisukyky ja stressinsietokyky paranee. Samanaikaisesti Bio Sensor hyödyttää pentua myös sosiaalistamisen kannalta, ja menetelmä totuttaa pentua käsittelyyn. Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin, ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa. Ohjelman on todettu parantavan myös vastustuskykyä.

Ohjelma toistetaan kerran päivässä, mutta ei useammin, sillä liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pentu kerrallaan käydään kaikki viisi kohtaa läpi ja jokainen osio kestää 3-5 sekuntia:

1. Kosketusärsyke
Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä vanupuikolla. Ei ole väliä ilmaiseeko pentu tuntevansa ärsykkeen vai ei.

2. Pää ylöspäin pystyasennossa
Pidetään pentua molemmissa käsissä niin, että se on pystyasennossa, pää hännän yläpuolella.

3. Pää alaspäin pystyasennossa
Kuten edellä, mutta pää alaspäin.

4. Selkäasento
Pidetään pentua selällään kämmenillä.

5. Lämpöärsyke
Asetetaan pentu mahalleen märälle, jääkaappikylmälle pyyhkeelle. Pentua ei estetä, jos se yrittää ryömiä pois alustalta.

Seuraavasta linkistä löytyy lisätietoja ja kuvia ohjelmasta:
http://dianaskerries.aresbiz.com/WebPage12.htm

Sitten hiukan kuvia vaaveista:




Pienet nöpönenät alkavat saada hiljalleen väriä vaaleanpunaisiin kirsuihinsa.


Piäni Hiras Hämäläine on aikas söpö.


Tissitellessä tyyli on vapaa.

Pennut parin päivän ikäisinä

Yritän kovasti reipastua ja saada kotisivutkin päivitettyä lähiaikoina kunnolla. Ja kuviakin on eilen pennuista otettu, mutta en ole niitä vielä saanut nettiin. Pentupäiväkirjaakin aloittelin, muttei sekään ole vielä juuri edistynyt. Ensimmäiset pentumaiset päivät ovat vaatineet niin paljon voimavaroja, että tämä nettiraportointi on ollut sivuosassa.

Raisa on yhä edelleen esimerkillinen äiti, joka viettää kaiken aikansa pentulaatikossa yhdeksikköään hoivaten. Ruokaa se syö kolmesti päivässä ja annokset ovat niin suuria kuin tuore äiti saa vaan millään syötyä. Maitoa tuntuu hyvin riittävän, koskapa pennut ovat hiljaisia ja tyytyväisiä. Punnitsin tänään koko lauman ja painot vaihtelivat 260-420 grammaan. Kaksi pienintä keisarinleikkauksessa syntynyttä "Hiras Hämäläinen" ja "Pallopoika" on vielä painoltaan alle 300 grammaa, muut 300-400 gramman välissä ja suurin "Pallotyttö" painaa jo tuon 420 grammaa. Juu, ja nämähän on vaan ne pentulaatikkonimet eli ne "työnimet". Rekisterikirjoihin tulevat nimet alkavat E:llä ja pentujen omistajat antavat aikanaan ihan oikeat lempinimet.

Tällä kertaa pentulauma on niin suuri, että osaa naperoista on vaikea erottaa toisistaan. Hiljalleen vasta alamme tutustumaan toisiimme. Tuo Hämäläinen erottuu helposti pienen kokonsa takia, vaikka tällä hetkellä se on ihan yhtä törmäkkä kuin muutkin sisaruksensa, vaikka joutuukin tekemään hieman enemmän töitä ängetessään nisille.



Kuvassa Raisan "Esikoinen"

Pennut syntyivät eilen

Raisa yllätti viikonloppuna toden teolla. Normaalisti synnyttävän nartun lämmöt laskevat selvästi edellisenä päivänä, mutta Raisan lämpöjen lauantaiaamusta (klo 7 37,2 C ja klo 11 36,9 C) laskettua ne nousivat taas lähes normaalilukemiin (37,4 C) iltapäivää kohti ja ajettelin ettei meillä vielä synnytelläkään. Oletin mitanneeni väärin tuon erittäin alhaisen lämpötilan. Ehkä mittari olikin osunut suolessa kakkaan? Illalla Raisa aavistuksen läähätteli, mutta oli muuten hyvin rauhallinen. Nukuin yönkin itse makoisasti ja sunnuntaina aamulla Raisu herätti minut seitsemältä. Pissalenkiltä palatessamme siltä tulikin jo sikiövedet pihamaalle ja synnytys oli siis käynnissä. Nopeasta meininkiä siis. Viisi pentua syntyi nopeasti ja helposti yhteentoista mennessä.

Raisan supistukset alkoivat 7.56 ja ensimmäinen pentu "Esikoinen" (myöhemmin Essi eli J. Enttententten) näki päivänvalon klo 8.28. Tyttönen painoi 320 grammaa ja sillä oli takakannukset. Essi syntyi pää edellä. Raisa putsasi itse pennun kalvoistaan, katkaisi napanuoran ja alkoi imettää ensimmäistä pentuaan.

Seuraava pentu eli "Pallotyttö" (myöhemmin Lotte eli J. Elin Kelin Klot) syntyi 9.59 myös pää menosuuntaan eli ulospäin ja painoi 370 g. Lotten mukana tuli myös istukka ulos ja Raisa sen saikin syödä.

Kolmantena päivänvalon taas pää edellä näki ensimmäinen poika, hyvin tumma väritykseltään ja tylsästi se oli pentulaatikkonimeltään "Tumma poika" (myöhemmin Dante eli J. Even-Stevens). Dantelle oli kerääntynyt painoa 350 g ja syntymäaika oli 10.17.

Neljäs tulokas oli "Pisama" (myöhemmin Tara eli J. Enni-Menni), sekin tuli maailmaan pää edellä heti veljensä perään eli klo 10.23. Kummankin näiden pennun mukana tuli istukka (Raisa sai taas syödä ne). Taralla painoa oli 320 g ja takajaloista löytyivät myös kannukset.

Ei mennyt kauaakaan kun neljäs tyttö ilmoitti tulostaan ja muutaman supistuksen voimin tuli maailmaan taas pää edellä. Tämä neiti eli "naamiotyttö" (myöhemmin pipsa eli jangas Easy-Peasy) painoi myös 320 g ja syntyi 10.50.

Porukasta löytyi siis neljä narttua ja yksi varsin ruskeavoittoinen uros. Muutaman tunnin Raisa otti ihan rennosti ja hoiteli pesuettaan. Onkin ihan tavallista, että ensimmäisen kohdun sarven tyhjennyttyä tulee pidempi tauko, etenkin jos pentue on suuri. Raisasta tunsi ongelmitta, että pentuja on vielä useita sisällä. Arja saapui "kahville" (tarjoilut olivat hieman heikkoja) seuraa pitämään, mutta vielä kolmenkaan aikaan ei seuraavaa pentua kuulunut, vaikka Raisalla oli noin kahdesta asti koko iltapäivän voimakkaita supistuksia. Soitin taas Marjukalle, joka neuvoi meitä lähtemään juoksulenkille ja niin tehtiinkin. Supistuksista huolimatta pentu ei vaan saapunut. Onneksi Arja oli paikalla ja niin jo syntyneet pennuut pakattiin lämpöpullojen ja pyyhkeiden väliin koriin ja Raisa Arjan auton takakonttiin. Kuudelta illalla jouduimme siis lähtemään eläinlääkäriin Herttaan. Siellä eläinlääkäri tutki Raisan hetimiten, se oli jo aivan puhki eikä oksitosiinikaan saanut enää supistuksia selkeästi kovenemaan, niin kauan tyttö oli ponnistanut. Käsinkään pentua ei saatu ulos, niin kummallisessa asennossa se oli.

Raisa siis keisarinleikattiin, koska pieni ja siinä vaiheessa heikko pentu oli väärässä asennossa (pää taaksepäin) ja tukki ulostulon muiltakin. Pentuja oli vielä neljä kohdussa: kolme narttua ("Hidas Hämäläinen eli Wilma aka J. Ees-Taas, "Vauhtiraita" tuleva Ella eli J. Elli-Velli ja "Laikku" eli Hani J. Eye-Popper) ja yksi uros ("Pallopoika" eli Sakke J. Eager-Beaver). Wilmaa jouduttiin elvyttämään, niin kauna se oli ollut ilman kalvoja synnytysteissä, sen tarttuminen nisään oli alussa myös heikkoa. Muut olivat pirteitä ja reippaita alusta asti ja imivät heti kuin vanhat tekijät. Raisa tuotiin viereemme tutkimuspöydämme vielä nukkuvana ja pentuja laitettiin jo sen nisille. Heti herättyään Raisa jatkoi kotona alkanutta hoivaamistaan. Eläinlääkärikin nauroi, että oli hyvä, kun ensimmäiset pennut olivat syntyneet kotona, niin Raisa tiesi heti mitä tehdä saatuaan pennut taas lähelleen.

Tientukkina ollut narttupentu, joka sai lempinimen "Hidas Hämäläinen" on vielä muita pienempi ja heikompi, joten sitä saa seurata tarkkaan lähiaikoina. Kyllä siitäkin pienestä sentään ääntä lähtee: mokoma herätti minut huudollaan neljän aikaan aamulla, kun isommat sisarukset olivat pikkusiskon työntäneet pois nisältä varsin törkeästi kokoaan hyväksi käyttäen. Raisa keisarinleikattiin Hertassa ja hoito oli tosi hyvää, se pääsi lähes samantien leikkauspöydälle, kun selvisi, että pentu on niin hassussa asennossa, ettei se pääse millään itsekseen ulos kohdusta.

Iltamyöhällä pääsimme kotiin ja Raisa on hoitanut hienosti pesuettaan. Pentuja syntyi kaikkiaan yhdeksän (!), joista kaksi urosta ja seitsemän narttua (mukaanlukien tuo pieni Hidas Hämäläinen, jonka kohtalo selvinnee lähipäivinä). Tuntuu, että joka lihasta särkee ja väsyttää eilisen jäljiltä. Voin vaan kuvitella, millainen Rassukalla onkaan. Se on onneksi osoittautunut loistavaksi äidiksi, joka hoitaa ja imettää pentujaan tunnollisesti.

Terkkuja vaan Outille, joka oli ihan oikeassa, että iso katras noita syntyy ;) Mielestäni Raisa ei ollut kooltaan äitiään isompi ja ajattelin, että tuskin kuutta enempää tulisi. Raisan pennut ovat hieman pienempiä kooltaan ja ne painoivatkin 320-370 g per nöpönenä. Tosin nuo keisarinleikatut selviytyivät ekasta punnituksesta kuin koirat veräjästä. Hämäläisen punnitsin illa ja oli silläkin iltatissittelyjen jälkeen painoa kertynyt kuitenkin 220 grammaa.

Raisa on nyt 10 päivää antibioottikuurilla, tikit toivottavasti paranevat itsestään ja ruokaa se saa niin paljon, kuin vaan ikinä jaksaa syödä. Maitoa näyttää onneksi tulevan tosi reippaasti. On se vaan edelleen aika Super-Raisa :) Synnytyksen ja leikkauksen toinen selvitti esimerkillisesti eikä neiti ole onneksi kipuherkkä.

Pojille on kodit valmiina odottamassa, mutta tyttöjen (kaikkia) koteja en ole vielä päättänyt, koska en olisi ikinä uskonut niitä syntyvän noin montaa. Naistenpäivän kunniaksi Raisa näköjään päättikin pyöräyttää maailmaan seitsemän siskosta :) Nyt kun tyttöjä syntyi noin paljon, taidan sijoittaa peräti kolme niistä. Haluaisin kuitenkin aikanaan jatkoa näistä tytöistä, kun isäpappakin on varsin hurmaava uros, joka on pitkälti eri sukua kuin suomalaiset walesit.

Tässä vielä viimeiset tiineyskuvat Riesasen mahasta:

61. vrk astutuksesta. Maha on poksahtamassa.


Raisa sunnuntaiaamuna ensimmäisen pennun syntymää odotellessa.

Laskettu aika lähestyy

Tänään on jo 60. vrk eli 8,5 viikkoa Raisan astutuksesta. Niin se aika vaan kuluu nopeaan. Laskettu aika olisi siis sunnuntaina, mutta ainakaan tässä vaiheessa ei ole vielä nähtävissä mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta. Tokihan maha on jo hieman pudonnut ja kyljet ovat kuopalla, mutta ruoka maistuu yhä edelleen. Nykyisin peräti kolme kertaa päivässä. Maistuis Katillekin, mutta kun ei anneta ;) Lämpöjäkin olen mittaillut aamuin illoin ja ne ovat yleensä vaihdelleet 37,5 ja 38,2 välillä, eilen aamulla käväisivät tosin 37,3 asteessa noustakseen taas illaksi. Vyötärönympärystä on kerääntynyt noin 77 cm, kun normaalisti se lienee vain 45-50 cm. Lenkit maistuvat ja maha on sen verran maltillisen kokoinen, että Raisa nauttii edellen ulkoilusta. Mahassa tuntuu edelleen kova meno, vaikken kyljistä pystykään pentujen painia erottamaan.

Tässä taas muutama kuva tältä päivältä.








Seistessä tytön tyllerö pystyy edelleen lähestulkoon piilottamaan mahansa, ainakin sivusta katsottuna.

Remu epävirallisessa TOKOssa

Remu ja Kaisa jatkoivat viikkoaan aktiiviseen malliin ja kävivät epävirallisessa TOKO-kokeessa alokasluokassa. Remu pysyi hienosti paikallaan koko 2 minuuttia, joten nyt lienee suurin este ykköstuloksille voitettu ;) Pisteitä oli kertynyt 146 kipaletta, kun liikkeestä seisomisessa oli vilahdettu kääpiösnautserityttöä moikkaamaan. Eikä kuulemma turhan paljon treenaus ole painanut viime aikoina. Tästä on taas hyvä jatkaa virallisiin kisoihin keväällä :)

Raisa elelee Tyyris Tyllerönä yhä edelleen. Huomenna tulee 8 tiineysviikkoa täyteen, joten odotusaika lähenee loppuaan. Raisun maha on varsin huomattava, muttei mielestäni yhtä valtava kuin äidillään aikanaan. Tuskin siis ihan mahdotonta väentungosta tänne odotetaan kuitenkaan. Tänä aamuna aloitin myös lämmön mittaamisen ja 37,5 C tuo mittari näytti.

Remu tuli agilityn mölli-luokassa toiseksi :)

Remu aka Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen uskaltautuivat viimein agilitykisoihin, tosin tällä kertaa vielä mölli-luokkaan. Ja Remuhan meni hienosti saaden 10 vp, aikaa 14 esteen rataa kului vaivaiset 24,79 sekuntia. Tämä tulos riitti luokan toiseen sijaan :D Onnea olkoon hienosta debyytistä, eikun vaan toukokuussa niihin virallisiin kisoihin hyvällä mielellä.

Koitetaan taas saada agirotuunkin joukkue D-jengistä. Agirotuhan järjestetään 3-5.7 Nastolassa, Lahden kupeessa. Ainakin Raisa ja Remu olis jo lähdössä skaboihin. Josko Tarmo ja Sinttu lähtis matkaan perinteitä kunnioittaen ja kenties Reetta innostuisi Paavon kanssa, niin saatais Elvis ja Tico varalle... Kasvattajatäti voi ainakin haaveilla ;) Oikeastaan me saatais varmaan vanhemmista Jangaseista oma joukkueensa, kun Elvis, Täplä ja Eppu on ihan hakoja ja Milla sekä Hemulikin osaa jo hienosti. Annalle vaan olis tietty pitkä matka Oulusta ;)

Springeripäivien ilmoittautuminenkin on alkanut ja näillä tiedoin ainakin Kaisa & remu, minä & Raisa, Janni & Eppu ja Reetta ja Sipi poikien Elviksen ja Paavon kanssa ovat tulossa. Josko vielä muutamalla koirakolla saataisiin joukkoa lisättyä. Annaa ja Millaa olisi kiva taas nähdä viime leirin tapaan :) Eikä nyt olisi paha matka leirille Liisa ja Aksullakaan, ja pääsisi poika taippariinkin viimein.

Tiineyspäiväkirja jatkuu- enää runsas viikko jäljellä

Raisan tiineysaika lähenee loppuaan, tänään on jo 53. tiineysvuorokausi. Eli nyt on jo 7 1/2 viikkoa kulunut astutuksesta. Mitäs viimeisen viikon aikana on tapahtunut: Raisan masu levisi kerralla hurjasti kun se hieman "putosi" vatsaontelosta. Sen jälkeen ruokahalukin hiukan parani. Maha on kuitenkin vielä aikas tiiviisti ylhäällä eikä roiku vielä polvissa.

Pentunappulat maittaa ja kotiruoka vielä paremmin. Harvoin Riesa kyllä ihan koko annosta pistelee poskeensa. C-vitamiiniakin sain hankittua ruoan lisäksi. Axiluria Raisa söi viikon verran.

Pentujen liikkeitä on pariin kertaan tuntunut jo selvänä vellomisena, kun joku tyyppi on kohdussa tanssahdellut. Nisien ympäriltä on karvat lähtenyt ja nisien koko on selvästi kasvanut. Metsälenkeillä mennään yhä edelleen vauhdilla, mutta Raisa ei ihan vielä ymmärrä kokoaan leveyssuunnassa vaan ohi juostessaan törmäilee jalkoihini.

Huomenna aloitan lämpöjen mittaamisen. Ruumiin lämpöä mitataan siitä syystä, että lämmön laskiessa on tiedetään synnytyksen alkavan pikapuoliin. Nyt aluksi saa Raisan opetettua lämmön mittaamiseen ja itselle vähän tietoa sen peruslämmöistä. Tätä ennen kun ei ole neidiltä lämpöä mitattu - ei ole ollut tarvetta. Eilen kasattiin jo pentulaatikko ja teipattiin muovimatto työhuoneen/koirahuoneen lattiaan.

Alla olevassa kuvassa Raisa on 50. tiineysvuorokaudella:

Seuraavat kuvat on otettu tänään, kun astutuksesta on kulut 53 vuorokautta.





Näin myös Ticoa ja Saria agilitytreeneissä. Ticolla on ollut treenitaukoa, joten kyllä sillä olikin intoa. Hyvin neitokainen kuitenkin malttoi pysyä paikallakin harjoitusten alussa, vaikka vinkua tarttikin säälittävästi, kun ei heti päässyt suorittamaan... Harjoiteltiin Kaisan ohjeiden mukaan hyppytekniikkaa sekä kontakteja ja keppejä. Ticolla on mieletön vauhti ja sitä on ihana katsella treeneissä :)

Remun agilitytreeneissä ja tiineyspäiväkirjaa

Eilen pääsin seuraamaan Kaisan ja Remun agilitytreenejä ja Remu on kyllä tosi pätevä tapaus. Sillä on aivan mieletön into, tekemisen meininki, vauhti ja halu tehdä parhaansa. Se lukee tosi tarkasti ohjausta, joten pienikin myöhästyminen ohjauksessa saa aikaa ylimääräisiä kiemuroita. Jos Raisa on hyvä, olen edelleen sitä mieltä, että Remusta tulee vielä parempi. Se on sen verran isompi ja vauhdikkaampi, että se suorastaan liitää esteiden yli.

Remun kanssa on tänä talvi käyty hyppytekniikkatreeniessä ja siihen täytyy kevään tullen alkaa Raisunkin kanssa panostaa. Ensimmäinen hyppyharjoitus tehtiin ihan 25 cm rimoilla. Viisi estettä laitettiin jonoon, niin että niiden väliin jäi kuusi jalanmittaa ja koiran tulee suorittaa hypyt ottaen vain yhden ponnistusloikan kussakin välissä. Lisäksi Kaisa selitti, että samalla pitäisi seurata koiran hyppytekniikkaa katsoen kuinka tasaisena se pitää selkäänsä ja missä asennossa pää on ja kuinka keskelle hyppyjä koira laskeutuu vauhtia ponnaamaan. Paljon on vielä minulla oppimista asiasta, mutta tiedetään nyt ainakin mistä lähteä liikkeelle kevään tullen. Remu ja Kaisa toivottavasti korkkaavat viimein kisauransa touko-kesäkuussa muuttotouhusta selvittyään.

Maananataina Oreniuksen perhe Pirkkalasta kävi koiria moikkaamassa, heille menee todennäköisesti Riasun narttupentu sijoitukseen (olettaen että tyttösiä syntyy). Perhe oli tosi mukava ja heillä on ennestään ollut parikin walesilaista, joten rotu on sikäli tuttu.

Jatketaanpa sitten Raisan tiineyspäiväkirjalla. Tänään on jo 46. vuorokausi astutuksesta. Eli enää pari viikkoa synnytykseen, laskettu aika olisi kahden viikon päästä sunnuntaina. Toki pennut voivat syntyä jo kahden viikon päästä tai vasta kolmen viikon kuluttua.

Aika on kulunut tosi nopeasti. Tiistaina Raisa pääsi vaakaan ja painoa oli 22,1 kg, kun astutettaessa se painoi 19 kiloa. Hieman on siis painoa tullut lisää. Pentujen pienen pieniä liikkeitä olen kuvitellut tuntevani, ne ovat tosin vielä sellaista perhosen siipien havinaa. Nämä "liikkeet" ovat ihan toista kuin loppuaikojen potkut ja muljahdukset, jotka jo yleensä näkyvätkin kyljistä.

Aloitimme pari päivää sitten myös matokuurin, jota jatketaan vielä ensi viikollekin. Axiluria saa Raisa pistää poskeensa oikein ahkerasti. Ainoa ongelma on se, että ostettuani lääketta rakeina, täytyy se sekoittaa ruoan joukkoon. Normaalisti Riesa syö kaiken hyvällä ruokahalulla, mutta nykyään sille ei oikein sapuska maittaisi. Taitaa nuo pikkusikiöt jo inhasti muljahdella mahassa ja vaatia tilaa mahalaukulta. Nyt on hankittu penturuokaa Raisalle. Ostin ensimmäisen säkin Eukanuban All Bredds Puppy & Junior-ruokaa. Edellisten pentueiden tapaan alan ruokkia Raisaa ja pentuja puoliksi tuolla ruoalla, puoliksi yrjölänpuurolla liha, kala, kananmuna, öljy ja piimä höystein.

Lenkilläkin on viimein tapahtunut rauhoittumista, Miss Mahakas kyllä edelleen laukkailee toisinaan, mutta nykyään se on enemmän sellaista koottua laukkaa tai yleensä vaan reipasta ravia. Viimeisen viikon aikana tuntuu, ettei Raisan maha ole kasvanut juurikaan, vaikka juuri tässä vaiheessa sikiöiden kasvu pitäisi olla kiivaimmillaan. Tiedä häntä.

Tämä alkuviikko onkin vietetty Tampereella hiihtolomailemassa. Ihanan pitkistä lenkeistä järven jäällä on saanut nauttia täysin siemauksin. Niinpä tarjolla on kauniita talvisia kuvia, mutta aloitetaanpa ensiksi mahakuvalla sisätiloista (tässä vuorokausia takana 45):





Torstaina lenkkeilemässä järven jäällä, 46. tiineysvuorokausi.

Lisää luentoja ja tiineyspäiväkirjaa

Viime viikonloppu kuluikin KoiraExpossa ja sielläkin sain kuulla varsin mielenkiintoisia luentoja JTOsta (kyllä meillä on hyvin tehty, vaikka itse sanonkin ;), jalostustoimikunnista ja pentuvälityksestä, luonteista ja luonteen testaamisesta, OmaKoirasta ja kokeiden ja kilpailujen järjestämisestä. Paljon tuli taas mielenkiintoista asiaa ja hotelli Linnean ruoat olivat taivaallisia. Sitä aina sanotaan, että sellainen koira kuin emäntäkin, ja me taidetaan olla kyllä koko porukka aika persoja hyvälle sapuskalle :)

Jatketaanpas sitten Raisan masu-asukeiden kuulumisilla. Tänään ekasta astutuksesta tulee 39 vuorokautta ja Raisasta on tullut ylhäältä päin katsottaessa aikamoinen päärynä. ulkona neitokainen juokse kyllä edelleen täyttä laukkaa, joten vauhti ei ole vielä hiipunut mihinkään. En omista vaakaa, joten painosta ei ole tietoa muuta kuin se, etti Raisua enää ilokseen nostele. Nisät ovat jo aika isot ja vyötärön ympärys on kasvanut selkeästi. Tässä vielä muutamia kuvia tältä päivältä:








Näin siis elellään 5,5 viikkoa (39 vrk) astutuksen jälkeen. Masu on selvästi kasvanut. Vielä runsas kolme viikkoa jäljellä, joten saapi nähdä millaisiin mittoihin tyttönen leviääkään...

Mielenkiintoisia luentoja ja tiineyspäiväkirjaa

Viime viikonloppuna järjestettiin Springerspanielit ry:n luentopäivät ja siellä pääsimme kuulemaan todella mielenkiintoisia luentoja. Launataina ell Nina Menna aloitti kertomalla atopiasta, allergiasta ja koirien aggressiivisuudesta. Ainakin minulle tuli paljon uutta tietoa ja yllättäen luento venyi aina ruokatunnille saakka, koska juttuahan riitti. Waleseilla terveyskyselyn mukaan noin 10 % oli allergiaa/atopiaa, ja ainakin oma suhtautumiseni vaivoihin muuttui entistä vakavammaksi nyt luennon myötä. Vakavina muotoina nuo tuntuvat olevan erittäin hankalasti hoidettavissa ja tuskallisia koiralla, ja lisäksi varsin selkeästi periytyviä. Iltapäivällä Ville Vasunta kertoi metsätyksestä ja näytti metsästysvideoita. Vuosikokouksessa sain vastaanottaa "aloittelevan walesikasvattajan"- kiertopalkinnon, mikä oli tietysti hienoa. Kolmen pentueen jälkeen olen todellakin vielä aloitteleva, mutta onneksi alku on ollut lupaava :) Kiitos siis itse kullekin kasvattinomistajalle taas kerran :D

Sunnuntaina Hannes Lohi luennoi koirien geenitutkimuksesta ja sitäkin seurasimme melkein henkeä pidättäen. Mitä mahdollisuuksia geenitutkimus avaakaan. Nyt pitäisi vaan saada lisää koiria antamaan DNA-näytteitä. Omista kasvateistani yhdeksästä näyte on otettu ja toivottavasti lopuistakin saadaan otettua näytteet vuoden aikana. Iltapäivällä Heljä Marjamäki kertoi vielä MH-luonnekuvauksen käytöstä jalostuksen apuna.

Oma koiramainen elämäni rajoittuukin tällä hetkellä lähinnä yhdistystoimintaan, luentojen kuunteluun ja koirien kanssa lenkkeilyyn. Raisa kun vaikuttaa hyvinkin olevan tiineenä. Niinpä tästä päivityksestä tuleekin sitten tiineyspäiväkirja ;)

Raisahan astutettiin 4.1 ja 5.1, joten ensimmäisesti astutuksesta on kulunut nyt 32 vrk ja nyt voi kyllä sanoa Raisun olevan tiineenä, vaikkei ultrassa olla käytykään. Toivottavasti kaikki vaan menee hyvin loppuun asti, ettei pentuja mene kesken tai synny kuolleena.

Neitokainen on ollut koko ajan oma pirteä itsensä, tosin ruokahalu tuntuu jopa kasvaneen. Katilla oli aikanaan pahoinvointia ekoina tiineysviikkoina, mutta pois se Raisasta: se tyttö on elämänsä kunnossa ja meinaa varastaa mummonsakin ruoan. Astutuksen aikaan Raisalla oli painoa 19 kg.

20 vrk (24.1) astutuksesta oli nähtävissä, että nisät alkoivat punertua ja painoa oli tuolloin 20 kg. Eli kilo oli tullut lisää (ruokin neitokaista aiempaa tukevammin, joten oliskohan vähän lihonutkin?).

23 vrk (27.1) maha alkoi olla pinkeä ja neiti vuoti aavistuksen lasista nestettä, muiden koirien mielestä Raisuli tuoksu erikoisen hehkeältä. Maha on kuvissakin vielä varsin huomaamaton.

Tässä muutama kuva 25 vrk (29.1) astutuksesta:







Viimeisen viikon kuluessa Raisan maha on ihan oikeasti alkanut kasvaa, vaikka vauhtia on entiseen malliin edelleen. Ensi sunnuntaina tulee kuluneeksi 5 viikkoa astutuksesta, joten odotusaikaa on suunnilleen puolet jäljellä.

Tässä Raisa makoilemassa tänään otetussa kuvassa:



Maha melkein hukkuu seisoessa edelleen, ensin ennen astutusta otettu kuva ja sitten tänään napsaistu otos:


Ennen ja...


4,5 viikkoa jälkeen astutuksen.

Pete Huotarin agilitytreeneissä

Päästiin tänä aamuna Huotarin Peten agilitytreeneihin, vaikka olinkin ajatellut, että Raisa saa aloittaa heti tammikuussa mammalomansa. En kuitenkaan malttanut jäädä näistä treeneistä pois, kun kerran oli mahdollisuus osallistua. Eivätkä treenit tuottaneet koulutuksen puolesta pettymystä, vaikka treeniaika jäikin hyvin pieneksi kiitos myöhästyneiden avainten...

Itse olin runsaan kuukauden tauon jälkeen ihan sekaisin, mutta Raisa teki hyvin töitä. Keskimäärin siis räpellystä.
Pitäisi muistaa, että:
- napa osoittaa menosuuntaan
- koira pitää koko ajan pitää mukavuusalueella eli ohjaajan sivulla käden osoittaessa järkevästi seuraavaa estettä (ei liiotellusti eteen, vaan koiralle huomioitavasti)
- ei ole tärkeintä liikkua nopeasti, vaan oikea-aikaisesti ja oikeaan suuntaan
- Osan tässä-käskyistä voi jättää pois ja jatkaa seuraavan esteen nimellä, muuten Raisa-parka ei tiedä, minne mennään seuraavaksi
- Alussa heti liikkeelle ja tiukoissa kurveissa heti katsekontakti koiraan tai siihen paikkaan, jossa sen tulisi kääntyä => Raisa kääntyy hyvin, kunhan sille kerrotaan mihin ollaan kääntymässä
- Edelleenkään ei saa koskaan jättää koiraa selän taakse, periaatteessa niin helppoa, käytännössä niin vaikeata
- Täytyy ottaa Raisan kanssa ohjelmistoon esteiden nimi-harjoittelua entistä enemmän. Laittaa esteitä tyrkylle ja sitten esteen nimen kuultuaan se saa suorittaa oikean ilman muuta ohjausta. Hiljalleen tietysti siirrytään aina hankalimpiin treeneihin. Eli seison vaan itse paikalla ja kuiskaan esteen nimen. Uskoisin, että Raisa tykkää tuon(kin)laisesta harjoittelusta.

Raisa oli kepeillä hiukan ulalla, niitä tarttis taas palautella mieleen (tai ainakin heti mammalomailun jälkeen, jos tähän väliin tulee mammaloma). Oma ohjaus oli ihan hukassa ja unohdin jopa radan moneen kertaan - voiko muutamassa viikossa taantua lakeiskurssilaisen tasolle?!

Kaikesta sössimisestä huolimatta meillä oli kivat treenit ja Raisalla oli vauhti päällä. Juuri se vauhti vähän askarruttaa, Raisu kun ei voi yleensä tehdä mitään vähän sinnepäin, vaan se tehdään täysillä tai ei lainkaan ;) Kati-rosmo taas kunnostautui ryöstöpuuhissaan ja varasti aamulla Raisalle varaamani lihapullat pöydällä olevasta pussista. Ja kyllä harrrmitti taas. Saamarin sikaporsas. Nyt se taas nukkuu ihan viattoman näköisenä sohvalla.

TOKOn suhteen pitäis taas reipastua, sekin on ihan jäänyt viime kuukauden aikana. Tänään vähän seurailtiin treeneien alkua odotellessa ja se oli Raisun mielestä hirmuisen hauskaa. Josko saatais ruutu kuntoon ennen varsinaista mammalomaa.

Ihanaa, että ulkona on pakkasta eikä koirat kanna sisälle kuraa :)

Riiuureissulla Ruotsissa ja Remun lonkkakuvat

Nyt on D-pentueen viimeinenkin saanut viralliset lonkkakuvaustulokset, kun Remu (Jangas Direct Action) sai Kennelliiton mukaan A-lonkat. Eli pentueella on nyt 5x A-lonkat, 1x A/B ja 1x B-lonkat. Ei hullummin.

Raisan juoksu alkoi joululomani alkaessa ja iloitsin ehtiväni sen kanssa Ruotsiin loman aikana. Sulhaseksi kun oli jo vuosi sitten valittu Ruotsin Taalaanmaaalla asuva Pooh eli Gravelfarms Famouse Grouse. Juoksu edistyi ja Harry-vaari kävi niin kuumana, että se pääsi tätini siipien suojiin. Viime viikolla kävimme progessa maanantaina (juoksun 9. päivä) ja keskiviikkona (11. päivä), mutta progestroni-tasot eivät vaan olleet kohonneet mihinkään, vaan laahasivat edelleen 0,3-0,4 paikkeilla. Täytin samaan syssyyn kolmekymmentä ja ajattelin, josko tämä elämä tästä jotenkin järkevöityisi, josko se täyspäisyyskin koittaisi, kun täysi-ikäisyys on sentään jo saavutettu aikapäiviä sitten. Mutta ei, kun ei. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi, eikä ne rupikonnatkaan yleensä prinsseiksi suutelemalla muutu. Sama meno jatkuu siis edelleen. Olin näet perjantaina matkalla eläinlääkäriin, kun pankkiautomaatilla rahaa nostaessani totesin, että pankkikortti on mennyt vanhaksi. Tuli ja leimaus, miten tässä nyt näin kävi?! Se siitä progesta, sen sijaan sain lähteä hattu kourassa pankkiin jonottamaan sinne yli vuosi sitten saapunutta Visa-korttia (ai miten niin pohjimmiltaan hidas hämäläinen). No, sain kortin mukaani, mutta tunnusluvustahan minulla ei tietenkään ole hajuakaan, kun olin itse Tampereella ja kaikennäköiset turhanpäiväiset lappuset lojuvat laatikossa Vantaalla. Onneksi pankista sain nostettua niin kotimaan kuin ulkomaankin valuuttaa.

Ei muuta kuin laivalippuja varaamaan, mutta valitettavasti kaikki joululomalaiset halusivat juuri kyseisenä viikonloppuna laivamatkalle, joten sain tyytyä menomatkaksi päivälaivaan lauantaina (tosin hytin kera) ja maananatian ja tiistain välisenä yönä olisi matkustettava ilman hyttiä takaisin. Lisäksi perjantai-aamuna minuun iski lentsu ja nenä vuosi kuin niagaran putous. Siskokaan ei luvannut lähteä mukaan näin houkuttelevalle matkalle, vaan yksin oli pakattava. Äiti totesi kuivakkaasti, ettei matkassa ole mitään järkeä, mutta tunsi kyllä tyttärensä sisun ja sen, että jos tarpeeksi haluaa, niin menee vaikka läpi harmaan kiven. Soitin siis Ruotsiin ja kerroin saapuvamme. Niin siis keskellä yötä ja viikonloppuna.

Lauantaiaamuna muutaman räkäisen tunnin yöunen virkistämänä lähdimme Raisun kanssa kohti Turkua pakkassäässä. Onneksi Raisa osoittautua taas kerran maailman helpoimmaksi matkatoveriksi ja käyttäytyi, kuin olisi joka viikko laivaillut menemään. Hytissä se nukkui kuin pieni porsas ja käyttäytyi käytävillä hyvin rauhallisesti ja asiallisesti. Ruotsiin saavuttiin paikallista aikaa klo 19 ja niin alkoi pitkä ajomatka kohti Malungaa ja Liman kylää. Matkaa oli 390 kilsaa ja aikaa siihen saatiin kulutettua talvisille, pimeillä ja vierailla teillä kuusi tuntia (kuulemma 4,5 tunnissa selviäsii). Perillä yhden maissa (edelleen paikallista aikaa) Jan tuli meitä vastaan ja ohjasi meidät yöpaikkaamme omakotitalon alakertaan. Siinä vaiheessa uni jo kutkutteli silmänurkkaa. Niin minulla kuin Rai Raillakin.

Sunnuntaina näin viimein Poohin ja sen sukulaiset. Pooh oli aivan ihastuttava herrasmies ja astuminen tapahtui nopeasti ja helposti. Ja Sörleillä viraillessani sain Poohista oman pikku plåsterin (laastarin), joka seurasi minua kuin hai laivaa. Samalla näin herran charmantisti harmaantuneen 14-vuotiaan Molle-isän ja lammasta muistuttavan (leikattu narttu pörrökarvassaan) Nova-emän sekä nuoren ja minuun hieman epäluuloisesti suhtautuneen Tilda-tyttären. Eritoten Pooh kyllä varasti sydämeni, se oli kertakaikkiaan hurmaava koira :)

Illalla minut kutsuttiin vielä heille illalliselle: tarjolla oli porter steak-hirveä, joka oli viedä kielen mennessään. Voiko joku ruoka ollakaan niin hyvää? Raisa jäi täksi ajaksi yksin majapaikkaamme. Takaisin tullessani kauhukseni huomasin oven olevan raollaan (Raisu ei ole koskaan osannut avata ovia, mutta kerta se on ensimmäinenkin), mutta Raisa oli onneksi sisällä ja tuli haukkuen vastaan olohuoneesta. Ulos lähtiessäni sitä pissattamaan se nosteli jalkojaan yli 20 asteen pakkasessa ja näytti varsin säälittävältä. Se ei ollut ilmeisesti nenäänsä pistänyt sen enempää ulos, kuin käydessään kakalla aivan ulko-oven edessä. Mutta kaikki ainekset katastrofiin olivat olleet kasassa, kun vilkkaasti liikenneöity tie kulki muutaman kymmenen metrin päästä...

Maanantaina Raisa pääsi vielä uusiksi Poohia tapaamaan ja se olikin nopea tapaaminen, kun pariskunta jo tunsi toisensa. Ja sen jälkeen lähdimme taas ajelemaan kohti Tukholmaa ehtiäksemme iltalaivaan, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin. Viimen kesän testinjohtajareissussa laivalle ehtimiseni olikin ihan tipalla, kun kurvasin satama-alueelle noin 10 minuttia ennen lähtöä, mutta pääsin vielä ihmeen kaupalla mukaan. Laivalle ei siis saanut enää hyttejä, joten siirryimme Raisun kanssa konferenssi-kannelle, johon pystytin Raisalle sen oman matalan majan ja heittäydyin itse makuupussiin lattianrajaan. Taisin olla niin säälittävä näky, että yksi poika pysötyi englanniksi kysymään, onko minulla kaikki hyvin. Kassi-Alma selvisi kuitenkin matkasta, vaikka nukkuminen olikin osittaista torkkumista.

Olihan taas matka, mutta tulipahan tutustuttua taas mukaviin ihmisiin, koettua monenlaista ja toivottavasti viiden viikon päästä reissun ansioista Raisasen maha alkaa pyöristyä. Jos kaikki menee hyvin, jälkikasvu näkee päivänvalon maaliskuun 8. päivän tienoilla.

Hyvän joulun toivotukset

Sillä aikaa kun kotisivut viettävät hiljaiseloa, niin täytynee laittaa tänne blogiin joulutoivotukset ja kiitokset menneestä vuodesta kaikille kasvatin omistajille.

Meidän vuosi on ollut wauhdikas ja todella tapahtumien täyteinen. Eritoten tämä koskee D-pentuetta, jolla on muutenkin varsin paljon ruutia kaikkeen touhuamiseen :)

Onnittelut vuoden tuloksista itse kullekin :)

B-pentueesta:

Jangas Blame the Dog "Eppu" palkittiin agilityssä Maxi-3 luokassa SM-0 tuloksella ohjaajansa Janni Krögerin kanssa
Jangas Beauty or Beast "Milla" osallistui MH-luonnekuvaukseen ja suoritti spanielien taipumuskokeen Hauholla eka kertaa osallistuessaan Anna Ollikaisen kanssa
Jangas Behaving Badly "Täplä" ja Amanda Nummelin aloittivat agilityuransa ja tuloksena hienosti eka nollatulos Maxi-1 luokasta sekä kaksi hienoa 5-tulosta ja sijoitus 2. Upeata!
Jangas Bending the Rules "Yanga" on edelleen toiminut Kaj Lundbergin hyvänä apulaisena kanalinnustuksessa.

C-pentueesta:

Jangas Cola For Elvis "Elvis" ja Reetta Huovinen ovat saaneet kaksi sijoitusnollaa agilityn Maxi-2 luokasta, pian se kolmosluokka kutsuu. Tsemppiä ensi vuodelle!
Jangas Cubic Butterfly "Hemuli" tuli kolmen pennun isäksi helmikuussa. Hemuli on Gingsengin, Gardenian ja Guineapepperin ylpeä isä.
Jangas Cordon Bleu "Aksu" osallistui taas vuosittaiseen näyttelyynsä saaden EH:n Karkussa.
Jangas Caledonian "Pyry" on ainoa kasvattini, josta en ole kuullut uutisia vuoden aikana.

D-pentueesta:

Jangas Direct Action "Remu" on ollut nimensä veroinen ja osallistunut monenlaisiin touhuihin emäntänsä Kaisa Majasen kanssa. Näyttelyistä on tullut SERT, CACIB ja kasa vara-SERTejä Suomesta sekä SERT, CACIB ja Berliinin voittaja -08 titteli Saksasta. MEJÄssä Remu palkittiin AVO1(48p)- ja AVO2-tuloksilla ja TOKOssakin ALO2-tuloksella. Lisäksi Remu osallistui MH-luonnekuvaukseen ollen tosi reipas tapaus. Remun lonkkakuvaustuloksia odotellaan vielä Kennelliitosta, mutta A:na ne sinne lähtivät. Agilitytuloksia herra saanee ensi vuoden alkupuolella ;) Uskomattoman hienoa osaamista...
Jangas Dirty Harry "Paavo" on saanut Karkusta SERTin ja läpäissyt taipumuskokeen vuoden aikana, lisäksi Paavo lonkkakuvattiin (tulos A) ja MH-luonnekuvattiin. Agilityssäkin Paavo on käynyt tosin vielä ilman virallisia tuloksia.
Jangas Da Vinci Code "Tarmo" ja Sinttu Immonen ovat olleet myös ilahduttavan aktiivisia. Tuloksia mm. MEJÄstä AVO2- ja AVO3-tulokset sekä suoritettu MH-luonnekuvaus sekä lonkat B ja silmät ok. Josko Sinttukin alkuvuonna uskaltaa Tarmon kanssa agilitykisoihin. Myös Tarmon kohdalla mainittakoon, että nimi on tainnut olla enne ;)
Jangas Dimples "Manteli" suoritti muiden tapaan MH-luonnekuvauksen ja lonkkakuvattiin A/B sekä selkämuutos ja silmät ok :)
Jangas Dirty Dancing "Tico" osallistui myös MH-luonnekuvaukseen sekä palkittiin agilityn Maxi-1 luokassa 5 vp:n tuloksella ja mölli-luokassa kahdella nollalla :)
Jangas Dolce Vita "Nuppu" MH-luonnekuvattiin, lonkkakuvattiin (A), silmätarkastettiin (ok) ja lisäksi Nuppunen sai näyttelystä ERI:n ja suoritti taipumuskokeen hyväksyttävästi.
Jangas Duck Soup "Raisa" on ahkeroinut lähinnä agilityn parissa saaden 10 nollatulosta, nousten ensin Maxi-2 ja sitten Maxi-3 luokkaan, josta on jo eka nolla ja Springereiden agilitymestari kiertopalkinto. Lisäksi Raisa oli Karkussa ROP, BIS-2 ja sai toisen SERTinsä. TOKosta tuloksina AVO1 ja VOI3. Myös Raisa MH-luonnekuvattiin.

Hurjan suurin kiitos kaikille treenikavereille, kasvatin omistajille, MH-talkoolaisille, koulutusohjaajille ja muille ystäville kuluneestä vuodesta ja erittäin hyvää ja rauhallista joulua!

Mekin lähdemme pikapuoliin Tampereelle joulunviettoon ja toivomme edes pientä lumisadetta sinne päästyämme :)

Raisa on hyvin täsmällinen tyttö ja aloittikin tänään juoksun. Uusi vuosi taidetaan siis aloittaa mielenkiintoisesti astutusreissun merkeissä Ruotsin maalla.

Elämää lumisessa maisemassa

Tänään taas satoi lunta, joten mikäs sen mukavampaa. Koirien kanssa on tullut lenkkeiltyä lähinnä metsän siimeksessä ja treenailut ovat jääneet. Odotan Raisan juoksun alkavan näinä päivinä, mutta odottavan aikahan on tunnetusti pitkä, joten saapa nähdä tuleeko se kovinkin myöhässä...

Viime viikonloppuna olin messarissa Springerspanielit ry:n ständillä esittelemässä rotua Laineen Leenan ja Hyypiän Hannan kanssa. Raisakin pääsi mukaan sunnuntaina ja päätti ottaa erittäin rauhallisesti, kun mitään kerran ei tapahtunut. Se nukkui suurimman osan ajasta jaloissani, mitä nyt välillä kävi ihmisten rapsuteltavana. Treeniryhmäläiset Sannan ja Niina nauroivat, ettei se taida Raisu ollakaan, kun on niin uninen ilmekin.

Maanantaina käytiin sentään Ojangossa agilitytreenien merkeissä, kun kummatkin tytöt pääsivät hieman treenaamaan (myös Kati sai suorittaa mini-esteitä) samalla kun mukava nuori pariskunta tuli tutustumaan rotuun ja eritoten Raisaan. Samalla tuli ulkoiltua useampi tunti ja koiruudet olivat taas tyytyväisiä elämäänsä. Raisalle täytyy taas hieman muistutella mieleen kontaktien oikeaoppista suorittamista, muuten se oli taas tuttuun tapaan vauhdikas ja kuuliainen. Uskomattominta oli, että se teki hienosti ja täysillä rataa myös ensi kertaa agilityä harjoittelevan ohjaajan kanssa :)Aika pätevä olento tuo Raisa-Riesa.

Remu lonkkakuvissa ja silmätarkastuksessa

Viimeinen D-pentueesta on lonkkakuvattu, kun Remu eli edelleen Jangas Direct Action kävi eilen lonkkakuvissa Tampereella. Lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:na, odotellaan vaan mitä virallinen tulos sanookaan aikanaan. Silmät olivat ok, joskin muutama pieni ripsi löytyi (distichiasis lievä).

Näyttää siltä, että koko D-pentueella tulee olemaan A/B-lonkat. Tähän mennessä A-lonkat on Raisalla, Ticolla, Nupulla ja Paavolla, A/B Mantelilla ja Tarmolla B. Taitaa siis ruokinta olla kohdallaan eli samalla linjalla pysytään myös Raisan toivottavasti alkuvuodesta syntyvän pentueen kanssa. Liikuntaa tämä porukka onkin vaatinut aina reippaasti...

Puolisisaruksista on vasta kaksi kuvattu, yhdellä A:t ja Vinkan virallisia tuloksia odotellaan vielä, vaikka hyvältä pikkusiskonkin kuvat näyttivät. On helpottavaa tietää, että ainoastaan Mantelilla oli selässä vikaa, muilla kaikki on kunnossa sen suhteen.

Täplälle 0-tulos agilityssa, Remulle vara-SERT :)

Vaikka oma lorvikatarrini koiratouhuja koskien jatkuu ja jonkinlainen väsyminen on hetkellisesti iskenyt, ovat onneksi kasvatin omistajat pirteitä ja aikaansaavia.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Täplä eli Jangas Behaving Badly ja Amanda Nummelin kisasivat agilityn Maxi-1 luokassa saavuttaen nollatuloksen ja toiselta radalta viimeinen rima tippui harmittavasti eli tuloksena 5 vp siitäkin. Uskomattoman hienoa osaamista :)

Samana päivänä näyttelyssä Remu Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen pokkasivat PU-4 sijoituksen ja vara-SERTin. Raisalle EH2. ja siitä saan syyttää pitkälti itseäni, koska esitin sen huolimattonmasti peppu pystyssä, itselle huulet ja kädet kylmästä sinisenä ;)

Ticolle 5 vp agilitykisoissa :)

Tico eli Jangas Dirty Dancing ja Sari Eklund kisasivat toista kertaa Maxi-1 luokassa 16.11 Helsingissä saaden hienosti tulokseksi 5 vp, josta Sari ei edes tiennyt, mistä virhe tuli ;) Onnea ekasta tuloksesta, loistavaa osaamista!

Jyväskylän näyttelyyn 22.11 oli ilmoitettu Raisa ja Remu. Remulle EH 1. ja Raisalle KÄY EH 2. Raisa päätti sitten temppuilla tuomarin tutkiessa ja kotona siskon ja tädin sitä tutkiessa seisottaessani se jatkoi samaa pelleilyä, tosin pienemmässä mittakaavassa. Johtuneeko sitten lähestyvästä juoksusta vai liittyykö johonkin muuhun, niin tiedä häntä.

Agilitytreenit jääkin tältä viikolta, kun kentällä on puoli metriä lunta. Täytyy sanoa, että tällä kertaa tauko harrastuksiin on tervetullut, kun viime viikot olen ahkeroinut kokeiden tarkastuksen ja numeroiden annon parissa. Alkaa oleen todella uupunut olo.

Remulle vara-SERT!!

Remu eli Jangas Direct Action osallistui toiseen käyttöluokan näyttelyynsä saaden tuloksen ERI1 PU-3 ja vara-SERT. Ei siis hullumpi menestys Lahden näyttelyssä, vaikka se viimeinen valionarvosta puuttuva serti jäikin saamatta. Tuomarina toimi Merja Ylhäinen.

Tässä vielä Remun arvostelu: "Kookas. Hyvät mittasuhteet ja tyyppi. Erinomainen luusto. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Riittävä eturinta. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Hyvä rintakehä. Erinomainen turkin laatu ja väri. Hyvät käpälät. Hyvä ylälinja. Liikkuu hieman ahtaasti takaa. Toivoisin pidemmät sivuliikkeet. Hyvä luonne."

Onneksi olkoon Kaisa ja Remu!

Itse vietin lauantain agilitytreeneissä Raisan kanssa ja mm. Saria ja Ticoa kouluttamassa. Sari ja Tico saivat muutaman upean radan vedettyä läpi, ja muutamassa oli vielä parantamisen varaa :) Sunnuntaina kutsui Springerspanielit ry:n syyskokous ja JTO:n läpikäyminen. Jalostuksen tavoiteohjelma on osittain kirjoittamani, joten olin sitä esittelemässä. Lisäksi minut valittiin 3-vuotiskaudeksi hallitukseen (6 vuotta jo takana) sekä MH-luonnekuvaus- ja jalostustoimikuntiin. On tässä taas työsarkaa, vaikka TOKO- ja agilitytoimikunta jäikin muihin osaaviin käsiin.

Osallistuessani tänään kokoukseen Raisa kisasi agilityn Maxi3-luokassa ohjaajanaan Meri Alku ja tuloksena 15 vp ja toiselta 5 vp. Raisa oli ollut ekalla radalla tavallista rauhallisempi, mikä on sille hyvin epätyypillistä. Kiitos Merille Raisun hoidosta, oli kiva tulla kotiin väsyneenä, kun Raisakin oli tyytyväinen ja lenkitetty :)

Raisasta springereiden agility-mestari

Tänään kisattiin Helsingissä Springerspanielit ry:n agilitymestaruudesta Purina Areenalla sateen tuiskiessa ulkona. Mukaan oli ilmoitettu peräti kuusi kasvattiani, joten meitä oli uskomattoman hieno porukka koolla :)

Maxi-1 luokan arvosteli Leena Rantamäki-Lahtinen ja ilmoittautuneita oli peräti 39, joista 13 springeriä. Täplä Jangas Behaving Badly oli Amanda Nummelinin kanssa eka kertaa kisaamassa ja he tekivät todella hienon ja nopean radan, vaikka yksi rima putosikin matkalla. Tuloksena siis 5 vp ja sijoitus 2.!! Tästä on hyvä jatkaa :)

Tico ja Sari kisasivat myös eka kertaa tehden ihan siistin radan, jossa pieni herpaannus matkalla aiheutti hylyn. Paavo ilmesesti keräsi kierroksia odotellessa ja painalsi vauhdilla eteenpäin kohti hylkyä.

Maxi-2:ssa Elvis Jangas Cola For Elvis ja Reetta Huovinen tekivät siistiä rataa, jossa alussa varastaminen ja koiran selän taakse jättäminen aiheuttivat kiellon ja toinen kielto tuli kepeiltä, joten tuloksena 10 vp ja korjaamisista hieman yliaikaa. Elvis on kuitenkin jo varsin varma ja kohtuullisen nopea menijä. Elvikseltä puuttuukin enää yksi sijoitusnolla, jotta he pääsisivät kolmosluokkaan.

Maxi-3 luokkaan osallistuivat Raisa ja Eppu. Raisalle Jangas Duck Soup lentokeinu ja yksi pudonnut rima, emäntä oli suuren osan radasta puoli sekuntia myöhässä ja Raisu pelasti monta kohtaa itse. Tuloksena siis 10 vp ja täpärästi springerimestaruuden voitto :)

Eppu ja Janni saivat hylyn Jannin ollessa muurilla myöhässä ja Eppu ehti kurvata jo seuraavalle hollilla olevalle esteelle.

Kiitos kivasta päivästä kaikille kasvatinomistajille, muille tutuille ja etenkin Niinalle, joka kuvasi kaikkien sprinkkujen kisaradat :) Oli kiva käydä porukalla pizzalla ja etenkin Mantelin ja Täplän sekä Paavon ja Elviksen näkeminen viikonloppuna oli huisin kivaa :) Manteli oli äärettömän söpö takissaan...

Lauantaina käytiin Reetan ja poikien kanssa treenaamassa ja he ovat todella hyviä, kunhan Reetta muistaa koko ajan käskyttää. Etenkin Paavosta tulee todella hieno menijä, mutta nyt vauhti aiheuttaa helposti virheitä ja hylkyjä matkalle. Jos Reetta on aavistuksen myöhässä, Paavo ehtii jo seuraavalle esteellä, vaikka se ei ainakaan kuuluisikaan ratasuunnitelmaan. Paavon tarttee vaan saada rengas, kepit ja putket hankalista kulmista kuntoon, niin hyvä tulee :) Elviksellä onkin jo varmuutta reippaasti.

Nupulle ERI 2. Hyvinkään näyttelyssä

Spanieliiton erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä walesit arvosteli Gareth Lawler, GB. Mukaan oli ilmoitettu Remu, Nuppu ja Kati, joka osalliistui aivan ilmaiseksi. Illalla vielä kisasimme Hyvinkäällä agilityssä, mutta päivä alkoi olla jo minulle niin pitkä, että saimme Raisan kanssa hylyn.

Nuppu eli Jangas Dolce Vita kuitenkin yllätti positiivisesti: neiti esiintyi kauniisti olemattomasta harjoittelusta huolimatta eikä karvaton selkäkään tuomaria haitannut. Tuloksena avoimen luokan toinen ja erinomainen. Arvostelu oli tosi hieno: "Super type of bitch. Lovely head and expression. Well angulated both ends. Compact with lovely depth. In spite of the damage on her back, she is in full coat. Moved with style and enthusiasm."



Nupun astuttamista ajatellen näyttelytulokset olivat tässä, mutta ehkä se vielä pääse näyttelyyn selästään huolimatta...

Remu oli urosten käyttöluokan 4. saaden EH:n ja Kati-mummo oli vetaraanien 3. EH:lla. Tässä vielä Katin arvostelu: "Pleasing type. Feminine with kind eye. Deep compact body. Pleasing outline. Enjoying a day out. Moved well." Kati päätti könköttää arvostelussa takapuoli pystyssä keinuhevosena, enkä ymmärtänyt heti kaivaa nameja esille ;)

Valitettavasti kotisivujen päivitys on hieman tauolla (hahaa, hukkasin salasanat taas kerran), joten uutiset löytyy vaan täältä blogista hetken aikaa.

Elvis ja Paavo olivat olleet Kuopiossa agilitykisoissa. Ihan kivat radat, mutta Paavolle taas hyllyt ja Elvikselle 10 vp ja hylly.



Tähän loppuun vielä muutaman viikon takainen kuva Hemulin (Jangas Cubic Butterfly) pojasta Nemosta (virallisesti Ginseng), jolla on ikää kuvassa 7 kuukautta. Olli ja Anu kävivät Nemon kanssa trimmissä ja kylässä pari viikkoa sitten ja kyseessä onkin tosi mainio nuori walesipoika :)

D-pentueelle 2-vuotis onnittelut!

Uskokaa tai älkää, mutta kaksi vuotta on hujahtanut ihan siivillä. Vastahan Täplä pyöräytti maailmaan seitsemän pennun pentueen, josta ilokseni sain valita oman riiviöni peräti neljän nartun joukosta. Muut pennut menivät aivan mielettömän mukavien ja aktiivisten ihmisten hoiviin ja vaikka eron hetki luovutusiässä oli haikea ei ole tarvinnut kertaakaan miettiä, olinko tehnyt oikeat päätökset pentujen kodeiksi :) Vauhtia ja tekemisen meininkiä itse jokaisessa naperossa on pienen kylän verran, mutta onneksi halu olla ohjaajalle mieliksi ja leikkisyys tekevät niistä helppoja koulutettavia.

Tuntuu uskomattomalta, miten paljon kahden vuoden aikana naperoiden elämässä onkaan tapahtunut. Kaikki ovat osallistuneet MH-luonnekuvaukseen ja taipumuskokeeseen selvittäen ne hienoin paperein. Luonnetta Veikan Vaikeissa kyllä löytyy ;)

Kaikesta kohelluksesta huolimatta tuntuu lähes uskomattomalta, etteivät riiviöt ole sen pahemmin sairastelleet. Lonkkakuvauksissa ja silmätarkastuksissa kuudella kuvatulla ja viidellä silmätutkitulla oli A/B-lonkat ja terveet silmät. Mantelilla on tosin selkämuutos, mutta tällä hetkellä tyttönen elelee silti vilkasta elämää Turussa äitimuorinsa kanssa.

Näyttelyissä Remu on saavuttanut kaksi SERTiä ja kaksi CACIBia, Raisalla on kaksi SERTiä ja päänäyttelyn ROP-voitto ja Paavollakin SERT ja päänäyttelyn PU2-sijoitus. Lisäksi Raisa on kisannut agilityssa ahkerasti päässen kolmosluokkaan ja saanut sieltä ekan nollan. Paavokin on aloitellut agilityuraa, vaikka tuloksena on vielä kasa hyllyjä. Myös Tarmo, Tico ja Remu alkanevat pian kisaamaan agiliidossa. Remu ja Tarmo ovat jo loistaneet MEJÄssä saaden mm. AVO1- ja AVO2-tulokset. TOKOssakin Raisa on palkittu VOI3-palkinnolla ja Remu ALO2-tuloksella. Ja osallistuivathan Veikan Vaikeet kesällä agilrotuunkin. Aika pätevää tuo nuoriso :)

Kiitokset vielä D-pentujen omistajille kaikesta yhdistyksen eteen talkoilusta: Kaisalle tapakasvatuskursseista ja leirijärjestelyistä, Sari on huippu MH:n etäleikkijänä, Sintulle ja Reetalle messaritalkoilusta ja Nummelinin perheelle ylipäätään siitä, että pentue on olemassa :) Toivottavasti pentue elää vielä hyvin, hyvin monta aktiivista ja iloista vuotta.

Toivottavasti saadaan viikon päästä sunnuntaina 26.10 pidettyä pentutreffit yhdistyksen agilitymestaruuden tiimoilla :)

Raisalle eka SM-0 agilitystä!

Tänään sitten kisattiin toista viikonloppua kolmosissa Leena Rantamäki-Lahtisen radoilla. Eka rata (hyppis) meni päättömäksi kaahailuksi (varmaan sata Hyllyä ja miljoona virhettä), kun olin itse ponneton ja Raisa kävi isoilla kierroksilla oltuaan pari päivää ilman treenihetkiä ja todella vähällä liikutuksella.

Toisella radalla (agilityrata) sitten reipastuin ja otin varman päälle, keinulla varmistelin niin paljon, että suorituksesta tuli tosi hidas, aika vähän ylimääräisiä kaarteita, mutta joku pitkä lirtokin osui matkalle. Aika -7,23 ja sijoitus 10./42. Parilla sekunnilla olisi saanut helposti aikaa parannettua ilman turhaa varmistelua. Voittajallakaan ei tainnut olla kuin nelisen sekuntia meitä parempi aika. Mutta nyt haluan hetken aikaa keskittyä niihin varmoihin nolliin, vaikka sitten kontaktit suoritettaisiinkin tarkemman kautta. Kepeille meno ja keppien suoritus tokalla radalla oli hieno ja se oli muutenkin sujuvaa etenemistä keinua lukuunottamatta.

Mitä opimme: edellisiltana tarttee käydä treenaamassa, jottei neitokainen käy niin kovilla kierroksilla, että homma hajoaa käsiin. Alku oli hyppyradalla muutenkin hankala, joten tarttis harjoitella edelleen noita alun hyppykuvioita. Rimat oli kummallakin radalla 65 cm, ekalla radalla muutama tippui kaiken kohelluksen keskellä. Toka rata nätti siinä suhteessa.

Vielä yksi nolla, niin Raisalla olisi pisteet kasassa vuoden agilityspringeriksi ;) Aika hyvin alle kaksivuotiaalta... Ai niin, Raisalla on synttärit ensi viikon perjantaina (17.10).