Vaanivat kaivinkoneet

Aika suorastaan rientää naperoiden touhuja seuraillessa. Ne ulkoilevat jo tunnin verran päivittäin ja lisäksi touhuilevat sisällä - yhdessä pentuaitauksessa tai yksitellen muualla talossa. Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ja Raisa imettää edelleen vauvojaan. Yöt ne tosin nukkuvat omassa porukassa suljetun oven takana, jonne jätän niille ruoat, jos ne eivät jaksa niitä syödä loppuun asti illalla. Tällä tavoin lauma nukkuu kiltisti puoli seitsemään tai seitsemään asti aamulla. Ehdin siis pissattaa aikuiset koirat ulkona ennen kuin menen natiaisia moikkaamaan.
Elli-Velli ja Enni-Menni vaanivat toisiaan

Ne ovat keksineet jo monenlaisia uusia juttuja ja oppineet erilaisia taitoja alkuviikosta. Ne alkoivat muutama päivä sitten kaivaa maata kovalla innolla. Leikkiessään ne ovat tähän mennessä vaan rientäneet sopivasti ohi laukkaavan pennun niskaan, mutta tänään useampi pennuista harjoitteli vaanimista ja kiiti kaverin niskaan vasta tätä vaanittuaan.

Pennut ovat kovia kiipeilemään ja joutumaan kiipeliin. Ne kiipeävät matalalle aidan reunastalle, repivät harjaa, matelevat haravan alta, kiipeävät penkille, hyppivät tikapuiden alalaidan yli ja seikkailevat puupinossa. Vasta pentuja katsellessaan sitä ymmärtää, kuinka hauska piha meillä oikeastaan onkaan. Ne kaatavat harva se päivä portilla olevan koiranverkon, mutta eivät tunnu kaatuvasta aidasta juuri perustavan: joskus juostaan pois alta, toisinaan kiivetään kaatuneen aidan päälle. Sain tänään otettua hauskoja videoipätkiäkin pienistä duracel-pennuista. Tänään Enttententten kiipeili niin innoissaan aidan reunustalla, että putosi ja joutui "ihan vahingossa" aidan väärälle puolella. Neiti tuntui olevan hyvin tyytväinen mokomasta vahingosta, mutta tuli sentään kutsusta takaisin.



Pentulauma on jo tosi hyvä tulemaan luokse ja seuraamaan. Niiden kanssa alkaa olla jo hauska ulkoilla, kun ne saa tarvittaessa laumana liikkeelle. Metsään ei olla päästy vieläkään seikkailemaan, mutta toivottavasti vielä ehditään. Mihin se aika katoakaan? Kyllähän vuorokaudessa pitäisi edelleen olla sama määrä tunteja? No, niinhän sitä sanotaan, että aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa :)

Vieraitakin on ollut taas tuttuun tyyliin tiistaina, eilen ja tänään onkin ollut hiljaisempaa sen suhteen.

Olen harjoitellut pentujen kanssa noutamista yksitellen. Tämä ei kyllä ihan vastaa pentutestin noutoa, vaan on enemmänkin harjoittelua tulevaisuutta ajatellen. Muutama pennuista noutaa ja tuo hienosti esineen (ainakin jos ei pääse ohitseni ;): Elin Kelin Klot, Enni-Menni, Elli-Velli ja Enttententten kuuluvat tähän kategoriaan. Eye-Popper, Ees-Taas ja Easy-Peasy ovat ennemmin sitä mieltä, että on vaan kiva mennä perään ja hypähtää tollon päälle, vaikka kyllä nekin jollain kertaa noutivat. Pojat näyttivät osaavansa noutaa hienosti, vaikka jollain kerralla kävivätkin vaan pomppimassa tollon päällä. Huomenna ajattelin näyttää lapsille linnun siipeä ja kanin karvaa. Olen kyllä tehnyt pentujen kanssa luvattoman vähän mitään yksitellen. Itsekseen pennut kantavat jo kaikkea mahdollista: pehmoleluja, muovileluja, muovisia kukkaruukkuja, metallikippoa (maistellaan myös metallinoutoesinettä), puupalikoita ja paremman puutteessa paperia.

Elin Kelin Klot on aivan ihanan kontaktinhakuinen ja seuraa todella innokkaasti. Enttententtenin kanssa kävi kardinaalimunaus, kun pennun ollessa vapaana liotin pentujen ruokia keittiössä. Kati oli syömässä kylppärissä, mutta avasi oven ja kuritti pentua keittiössä ollessaan varma, että napero oli syömässä turvotettavat ruoat mummelin nenän edestä. Kati kun ottaa tuon ruokailun niin viimeisen päälle tosissaan. Sen jälkeen Raisu olisi leikkinyt tyttärensä kanssa niin raisusti läiskäten tassua toisen selkään, että napero oli ihan sitä mieltä, että äiskäkin sekosi ja kaikki antaa turpiin pienelle pennulle. Tämän jälkeen tyttönen on ollut aika varovainen vapaana kulkiessaan, ulkona se onkin toisenlainen riiviö ;)

Enttententten tasapainoilee

Raisa pääsi tällä viikolla mukaan agility- ja TOKO-treeneihin. TOKOssa Hyypiän Hannan pitämällä kurssilla oli aiheena ruutu, joka onkin ollut midän kompastuskivi. Sain taas hyviä uusia ohjeita ruudun harjoitteluun. Harjoittelemme edelleen ruutuun juoksemista ja pysähtymistä, jolloin palkka lentää ruutuun, mutta sen lisäksi teemme myös harjoituksia, joissa Raisa juoksee ruutuun ja käännyttyään minua katsomaan saakin tulla palkaksi repimään kädessäni olevaa lelua. Josko tämä parantaisi katsekontaktia ruudussa. Agilityssa tehtiin ihan yksinkertaisia juttuja, mutta itse olin kyllä niin talviterässä, että oksat pois. Kaipa tämä tästä taas, kun aletaan treenaamaan.

Ohjelmaa onkin ensi päiville oikein urakalla: huomenna lähdetään Tampereelle, lauanataina poiketaan Mouhijärvellä Marjukan syynissä, sunnuntaina pentutestiin Orimattilaan, maanantaina Springereiden hallituksen kokous, jolloin Sanna on taas lupautunut pentuja hoitamaan, tiistaina Laura ottaa pennuista verinäytteet Hannes Lohen tutkimusta varten, keskiviikkona on eläinlääkärin tarkastus ja perjantaina ensimmäiset pennut lähtevät jo omiin koteihinsa. Enkä tietty vielä millään raaskisi pieniä nappisilmiä laskea maailmalle ;) Onneksi niille on kivoja koteja odottamassa ja oikeastaan kaikki ovat jäämässä kohtuullisen lähelle tai vielä lähemmäksi. Eiköhän niitä tapaa usein luovutuksen jälkeenkin.