Sain taas viestiä Tarmosta (Jangas Da Vinci Code) Sintulta. Tarmokin sisarusparven tapaan on sairastunut kennelyskään, mutta se meni onneksi muutamassa päivässä ohi. Santtu ei sairastunut eli kaikissa perheissä vaan walesinuoriso on sairastunut ja aikuiset koirat ovat selvinneet pälkähästä.
Sinttu ja Tarmo käyvät viikoittain agilityssa ja Tarmonkin kanssa treenaaminen on kuulemma super-kivaa. Nämä ovat ihanan innostuneita ja kuuliaisia oppilaita agilityn saralla. Kaikki esteet alkaa kuulemma pikkuhiljaa olla hallinnassa ja koulutukset jatkuvat koko talven. Olisi kiva saada tästä porukasta joukkue agirotuun kesällä :) Vielä taidettaisiin juuri ja juuri ehtiä aloitteleviin, vaikka kisauran aloitus on varmaan ajankohtainen monella ensi kesänä.
Raisa-riesa tuhosi tänään remminsä (milläs luulee nyt pääsevänsä ulos?) yksin ollessaan. Sikaporsas. Hermo meinas palaa ihan tosissaan. Aamulla käytiin takapihan hiekkaparkkiksella tokoilemassa. Otettiin paikallaoloa (nousi auton ajaessa vierestä ohi, toinen kerta ok), seuraamista, nopeita liikkeestä seisomisia ja ruutua. Treenit onnistui ihan hyvin, vaikka tyhjään ruutuun lähetyksessä Raisa jäi liian vasemmalle (se oli aiemmin karannut ruutuun omin lupineen) enkä saanut sitä pysäytettyä oikeaan kohtaan. Sen jälkeen otettiin pari helpotettua ja onnistunutta harjoitusta.
keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007
Riitan opissa
Tänään Riitta Jantunen-Korri ja Pekka Korri olivat toistamiseen kouluttamassa Ojangossa toistakymmnetä springeriä. Olimme mukana myös Ticon ja Raisan kanssa. Raisan kanssa ollaan aiemmin käyty Riitan ryhmissä kurssit keväällä ja syksyllä.
Alussa Pekka piti teoriaa kisaamisesta. Muistamisen arvoisia asioita käytiin paljonkin läpi. Pitäisi muistaa ennen kisaa jo pennusta pitäen opettaa koira siihen, että suoraselkäisenä ja äänettömänä seisova ja liikkuva ohjaaja on äärimmäisen tyytyväinen ohjaaja. Eli ohjaajan pysyessä ilmeettömän kaikki mnee hyvin ja palkka on tulossa. Jos koira tekee virheen tulee silloin olemuksen hieman lässähtää "eipäs noin" vaan otetaankin tuo juttu uusiksi. Ennen koetta liikkeet tulisi harjoitella koemaisena kokemuksena (ei vain paloittain) ilman välipalkkoja useita kertoja. Usein on hyvä näissä treeneissä vaihdessa järjestystä ja välillä voi palkata kisamaisessa treenissä jostain tietystä liikkeestä. Palkkaamisessa tulisi muistaa, että potti kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään koira on työskennellyt ilman palkkaa. Seuraamisesta palkkaus kenties lelun antamisella, koko luokan koeliikkeiden läpivetäminen vaatiikin jo riehumista, pallon heittoa ja lelun repimistä palkakseen.
Tico alkaa seurata jo varsin nätisti, vaikka nami ei aina oliskaan neneän edessä. Sari sai ohjaaksi jatkaa harjoituksi nostaen kättä ylemmäs nenän edestä ja palkata kolmasosa kerroista pelkästä seuraamisesta (perusasentojen sijaan). Liikkeestä seisomisen idean lelun heiton kanssa Tico on jo tajunnut, nyt vaan väliaikaa käskyn ja lelunheiton väliin, jotta se oppisi pysähtymisen pelkästä käskystä. Myös maahanmeno sujuu hyvin perusasennoista eli paikallakävely ja eteenpäinvievä liike mukaan. Hyvä Tico ja Sari!
Raisan kanssa käytiin eka kertaa avoimen luokan liikkeet läpi yhteen pötköön. Eka kisa avoimessa on tammikuussa tasan kahden kuukauden päästä. Paikallaolo jätettiin tietty väliin muiden koirien puutteen takia. Ja nouto unohtui ihan vahingossa.
Seuraaminen innokasta ja ihan hyvää, kuulemma varsin näyttävää, mutta mun pitäis edelleen tsempata hirveästi omassa liikkumisessani. Pitäis muistaa hidastaa ennen käännöksiä ja pysähdyksiä. Mikä siinä voikaan olla niin vaikeaa??? Se ei vaan meinaa ikinä onnistua!
Liikkeestä maahanmeno oli nopea tarkka ja hieno. Vaikka liikuin Raisan taakse se tuijotti eteenpäin. Neiti oli ilmeisesti ihan varma, että pudotin jotain sinne, koska tämän jälkeen se juoksi katsomaan (löysi tod. näk. pudonneen namin) ja päätti, että sinne pitää päästä uudestaan. Sen jälkeen liikkeet olivatkin tiettyyn kentän kohtaan kyttäämistä ja haistelua, mutta siitä siis myöhemmin.
Luoksetulossa matka oli vain kymmenisen metriä, mutta pysähdys tapahtui kuin seinään. Tosin loppupätkää eli luoksetuloa seisomisesta ei oltu ennen harjoiteltu ja Raisu tuli jotenkin hämmentyneenä luokseni. ? koiran pään päällä suorastaan näkyi.
Liikkeestä seisominen alkoi taas kyttäyksellä taakse eikä seuraaminenkaan ollut ihan sitä mitä yleensä. Pysähdys hidas ja vino (kääntyi taaksepäin).
Nouto siis unohtui sekä minulta että Riitalta. Kauko-ohjaus oli taas kummallista tuulen haistelua, mutta toistetuilla käskyillä saatiin homma käytyä läpi.
Viimeisenä alokasluokan estehyppy, joka meni kohtalaisesti. Raisa odotti rauhassa "valmis"-kuittaustani ja hyppäsi heti käskystä, tosin taas pysähdys oli hieman hidas ja haistelu siihen samaan kohtaan jatkui. Lopussa se taas istahti heti tullessani viereen.
Loppukädessä jopa tällaisellä suorituksella oltaisiin voitu saada 1-tulos (paikallaolosta ja noudosta riippuen), mutta Raisa pystyy paljon parempaankin. Loppuun vielä korjaustreenit paikan siedättämisestä, seuraamista namilla, liikkeestä seisomisen lelun heitolla ja loppuun kauko-ohjaus niin, että Raisa sai palkan ekasta nousemisesta.
Ensi lauantaina kisataan kuitenkin vielä alokasluokassa, joten onhan tässä aikaa hioa avoimen liikkeet parempaan kuntoon. Nyt alokasluokkaa ajatellen paljon seisomistreenejä nopealla palkalla ja itselle tarkkuutta seuraamiseen.
Alussa Pekka piti teoriaa kisaamisesta. Muistamisen arvoisia asioita käytiin paljonkin läpi. Pitäisi muistaa ennen kisaa jo pennusta pitäen opettaa koira siihen, että suoraselkäisenä ja äänettömänä seisova ja liikkuva ohjaaja on äärimmäisen tyytyväinen ohjaaja. Eli ohjaajan pysyessä ilmeettömän kaikki mnee hyvin ja palkka on tulossa. Jos koira tekee virheen tulee silloin olemuksen hieman lässähtää "eipäs noin" vaan otetaankin tuo juttu uusiksi. Ennen koetta liikkeet tulisi harjoitella koemaisena kokemuksena (ei vain paloittain) ilman välipalkkoja useita kertoja. Usein on hyvä näissä treeneissä vaihdessa järjestystä ja välillä voi palkata kisamaisessa treenissä jostain tietystä liikkeestä. Palkkaamisessa tulisi muistaa, että potti kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään koira on työskennellyt ilman palkkaa. Seuraamisesta palkkaus kenties lelun antamisella, koko luokan koeliikkeiden läpivetäminen vaatiikin jo riehumista, pallon heittoa ja lelun repimistä palkakseen.
Tico alkaa seurata jo varsin nätisti, vaikka nami ei aina oliskaan neneän edessä. Sari sai ohjaaksi jatkaa harjoituksi nostaen kättä ylemmäs nenän edestä ja palkata kolmasosa kerroista pelkästä seuraamisesta (perusasentojen sijaan). Liikkeestä seisomisen idean lelun heiton kanssa Tico on jo tajunnut, nyt vaan väliaikaa käskyn ja lelunheiton väliin, jotta se oppisi pysähtymisen pelkästä käskystä. Myös maahanmeno sujuu hyvin perusasennoista eli paikallakävely ja eteenpäinvievä liike mukaan. Hyvä Tico ja Sari!
Raisan kanssa käytiin eka kertaa avoimen luokan liikkeet läpi yhteen pötköön. Eka kisa avoimessa on tammikuussa tasan kahden kuukauden päästä. Paikallaolo jätettiin tietty väliin muiden koirien puutteen takia. Ja nouto unohtui ihan vahingossa.
Seuraaminen innokasta ja ihan hyvää, kuulemma varsin näyttävää, mutta mun pitäis edelleen tsempata hirveästi omassa liikkumisessani. Pitäis muistaa hidastaa ennen käännöksiä ja pysähdyksiä. Mikä siinä voikaan olla niin vaikeaa??? Se ei vaan meinaa ikinä onnistua!
Liikkeestä maahanmeno oli nopea tarkka ja hieno. Vaikka liikuin Raisan taakse se tuijotti eteenpäin. Neiti oli ilmeisesti ihan varma, että pudotin jotain sinne, koska tämän jälkeen se juoksi katsomaan (löysi tod. näk. pudonneen namin) ja päätti, että sinne pitää päästä uudestaan. Sen jälkeen liikkeet olivatkin tiettyyn kentän kohtaan kyttäämistä ja haistelua, mutta siitä siis myöhemmin.
Luoksetulossa matka oli vain kymmenisen metriä, mutta pysähdys tapahtui kuin seinään. Tosin loppupätkää eli luoksetuloa seisomisesta ei oltu ennen harjoiteltu ja Raisu tuli jotenkin hämmentyneenä luokseni. ? koiran pään päällä suorastaan näkyi.
Liikkeestä seisominen alkoi taas kyttäyksellä taakse eikä seuraaminenkaan ollut ihan sitä mitä yleensä. Pysähdys hidas ja vino (kääntyi taaksepäin).
Nouto siis unohtui sekä minulta että Riitalta. Kauko-ohjaus oli taas kummallista tuulen haistelua, mutta toistetuilla käskyillä saatiin homma käytyä läpi.
Viimeisenä alokasluokan estehyppy, joka meni kohtalaisesti. Raisa odotti rauhassa "valmis"-kuittaustani ja hyppäsi heti käskystä, tosin taas pysähdys oli hieman hidas ja haistelu siihen samaan kohtaan jatkui. Lopussa se taas istahti heti tullessani viereen.
Loppukädessä jopa tällaisellä suorituksella oltaisiin voitu saada 1-tulos (paikallaolosta ja noudosta riippuen), mutta Raisa pystyy paljon parempaankin. Loppuun vielä korjaustreenit paikan siedättämisestä, seuraamista namilla, liikkeestä seisomisen lelun heitolla ja loppuun kauko-ohjaus niin, että Raisa sai palkan ekasta nousemisesta.
Ensi lauantaina kisataan kuitenkin vielä alokasluokassa, joten onhan tässä aikaa hioa avoimen liikkeet parempaan kuntoon. Nyt alokasluokkaa ajatellen paljon seisomistreenejä nopealla palkalla ja itselle tarkkuutta seuraamiseen.
maanantaina, marraskuuta 05, 2007
Taas treenailua
Ihanaa! Raisa on lopettanut yskimisen viikonloppuna ja nyt päästään taas ulkoilemaan ja treenaamaan :) Johan sitä alkoikin mennä hermot ja Raisa alkoi muistuttaa tikittävää aikapommia, joka voi kilahtaa pienimmästäkin asiasta. Saisin tuosta termiitistä ongelmakoiran tosi helposti, vaikka se onkin harrastus (ja koti)koirana mitä mainion muuten. Ohjelmaa täytyy vaan tarjota reippaasti neidin viihdykkeeksi.
Ollaan TOKOiltu sisällä kaukoja: istu-maahan 5-7 metrin päästä useita toistaja. Yleensä palkkaan istumisista, koska ne ovat vielä hieman epävarmempia. Istu-seiso onnistuu noin puolen metrin ja metrin päästä ihan hyvin ilman mitään käsimerkkiä tai käsiavustusta.
Seuraamisen perusasentoja ja katsekontaktia on harjoiteltu kotona. Raisa on vähän puolihuolimaton seuraamaan.
Ollaan harjoiteltu myös luovutuksia peruasentoon metallinoutoesineellä sisällä. Joskus perusasennot hiemn eteentulevia, yleensä hyviä.
Hyppy sujuu hyvin ja olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota siihen, että Raisa lähtisi hyppäämään vain hyppy-käskyllä ei valmis tai muilla sanoilla...Se on välillä hieman yli-innokas oppilas.
Tänään oltiin taas agilitytreeneissä, tosin muita koiria ei neiti saanut moikkailla.
Aloitettiin keppikujaharjoituksilla. Raisa osaa itsenäisesti aika avoimet kepit huolimatta siitä kutsunko sitä luokse, puolivälistä tai läheteän sitä eteenpäin vauhdista tai paikalta. Kepit sujuvat sekä oikealta että vasemmalta. Seuraavaksi aletaan hioa aiempaa enemmän keppikulmia (ekat keppivälit hieman muita enemmän auki) ja välimatkaa sivuttaissuunnassa. Lisäksi takaa ja edessä puolenvaihdot pitäisi ottaa harjoitusohjelmaan. Vaikka loistava kouluttajamme Outi oli sitä mieltä, ettei vielä kannata kovasti pidentää keppejä suoraksi, täytyy nyt ensin harjoitella paljon keppikulmia, puolenvaihtoja yms, mutta kepit tarttis saada suoriksi suoritettaviksi tammikuuksi, jotta voisimme harjoitella niitä tammi-maaliskuussa sisähallissa päästessämme sinne treenaamaan.
Tavoitteita toki pitää olla, ja meidän tavoite on päästä kisaamaan heti huhti-toukokuussa, kun Riesa täyttää 18 kk. Saas nähdä täyttyykö eka kisatavoite vai ei.
Harjoittelimme omatoimisesti puomin ylösmeno ja alastulokontakteja namikipon kanssa. Raisa pysähtyy remmissä täsmällisesti kontaktille ja pysyy siinä myös liikkuessani eteenpäin.
Yhteisesti kävimme läpi A-esteen suorittamista. Raisalle ei ole tarkoitus erikseen opettaa ylösmenokontaktin ottamista, mutta alastulolla käytetään samaa vanhaa tuttua namikippoa ja "nami"-käskyä, jolla Raisa juoksee kontaktin alas ja pysähtyy etujalat maahan, takajalat kontaktille kuin naulittuna. Hyvä Raisa!
Outin alkeiskurssi on ollut loistava. Esteiden harjoiteelu on aloitettu alusta saakka oikein ja täsmällisesti, vaikka välillä esteiden opettaminen näin tunnollisesti tuntuu olevan aika hidasta. Raisasta alkaa kuitenkin jo näkyä, etä treeni tuottaa tulosta ja se osaa esteet itsenäisesti ja oikein. Inotakin riittää omiksi tarpeiksi. Tosin treenikertoja pitäisi varmaan lisätä kolmeen viikossa, jotta edistyisimme ihan toiveideni mukaan ;)
Raisa on ihana koulutettava, enkä oikein tiedä, mitä siltä voisi enempää toivoa. Se on helposti motivoitavissa, innokas, vauhdikas ja kestää varsin paljon toistoja, mikä on valitettavasti aika epätyypillistä springereille. Agilityssä ei oikein ole olemassakaan häiriöitä Raisulle, agiliito kun voittaa kaiken muun. Tosin tänään odotellessni pikku aikapommini kanssa, se innostui yhdessä vaiheessa repimään tumppuja, remmiään ja liivin taskua kuin pahinkin terrieri. Murisikin vielä minulle repiessään ja hyppiessään hanskojen perään. Tosin sen murina on enemmän sellaista leikkiin kutsua kuin aggressiota, mutta kuitenkin. Ilman aktivointi mokoma epeli olisi varmaan ihan pitelemättömissä. Kun taas nyt se on toiveideni täyttymys. Uskoisin, että sama pätee aika moneen Raisan sisaruksista: ihania harrastuskoiria, mutta pieniä painajaisia sohvakoirina.
Ollaan TOKOiltu sisällä kaukoja: istu-maahan 5-7 metrin päästä useita toistaja. Yleensä palkkaan istumisista, koska ne ovat vielä hieman epävarmempia. Istu-seiso onnistuu noin puolen metrin ja metrin päästä ihan hyvin ilman mitään käsimerkkiä tai käsiavustusta.
Seuraamisen perusasentoja ja katsekontaktia on harjoiteltu kotona. Raisa on vähän puolihuolimaton seuraamaan.
Ollaan harjoiteltu myös luovutuksia peruasentoon metallinoutoesineellä sisällä. Joskus perusasennot hiemn eteentulevia, yleensä hyviä.
Hyppy sujuu hyvin ja olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota siihen, että Raisa lähtisi hyppäämään vain hyppy-käskyllä ei valmis tai muilla sanoilla...Se on välillä hieman yli-innokas oppilas.
Tänään oltiin taas agilitytreeneissä, tosin muita koiria ei neiti saanut moikkailla.
Aloitettiin keppikujaharjoituksilla. Raisa osaa itsenäisesti aika avoimet kepit huolimatta siitä kutsunko sitä luokse, puolivälistä tai läheteän sitä eteenpäin vauhdista tai paikalta. Kepit sujuvat sekä oikealta että vasemmalta. Seuraavaksi aletaan hioa aiempaa enemmän keppikulmia (ekat keppivälit hieman muita enemmän auki) ja välimatkaa sivuttaissuunnassa. Lisäksi takaa ja edessä puolenvaihdot pitäisi ottaa harjoitusohjelmaan. Vaikka loistava kouluttajamme Outi oli sitä mieltä, ettei vielä kannata kovasti pidentää keppejä suoraksi, täytyy nyt ensin harjoitella paljon keppikulmia, puolenvaihtoja yms, mutta kepit tarttis saada suoriksi suoritettaviksi tammikuuksi, jotta voisimme harjoitella niitä tammi-maaliskuussa sisähallissa päästessämme sinne treenaamaan.
Tavoitteita toki pitää olla, ja meidän tavoite on päästä kisaamaan heti huhti-toukokuussa, kun Riesa täyttää 18 kk. Saas nähdä täyttyykö eka kisatavoite vai ei.
Harjoittelimme omatoimisesti puomin ylösmeno ja alastulokontakteja namikipon kanssa. Raisa pysähtyy remmissä täsmällisesti kontaktille ja pysyy siinä myös liikkuessani eteenpäin.
Yhteisesti kävimme läpi A-esteen suorittamista. Raisalle ei ole tarkoitus erikseen opettaa ylösmenokontaktin ottamista, mutta alastulolla käytetään samaa vanhaa tuttua namikippoa ja "nami"-käskyä, jolla Raisa juoksee kontaktin alas ja pysähtyy etujalat maahan, takajalat kontaktille kuin naulittuna. Hyvä Raisa!
Outin alkeiskurssi on ollut loistava. Esteiden harjoiteelu on aloitettu alusta saakka oikein ja täsmällisesti, vaikka välillä esteiden opettaminen näin tunnollisesti tuntuu olevan aika hidasta. Raisasta alkaa kuitenkin jo näkyä, etä treeni tuottaa tulosta ja se osaa esteet itsenäisesti ja oikein. Inotakin riittää omiksi tarpeiksi. Tosin treenikertoja pitäisi varmaan lisätä kolmeen viikossa, jotta edistyisimme ihan toiveideni mukaan ;)
Raisa on ihana koulutettava, enkä oikein tiedä, mitä siltä voisi enempää toivoa. Se on helposti motivoitavissa, innokas, vauhdikas ja kestää varsin paljon toistoja, mikä on valitettavasti aika epätyypillistä springereille. Agilityssä ei oikein ole olemassakaan häiriöitä Raisulle, agiliito kun voittaa kaiken muun. Tosin tänään odotellessni pikku aikapommini kanssa, se innostui yhdessä vaiheessa repimään tumppuja, remmiään ja liivin taskua kuin pahinkin terrieri. Murisikin vielä minulle repiessään ja hyppiessään hanskojen perään. Tosin sen murina on enemmän sellaista leikkiin kutsua kuin aggressiota, mutta kuitenkin. Ilman aktivointi mokoma epeli olisi varmaan ihan pitelemättömissä. Kun taas nyt se on toiveideni täyttymys. Uskoisin, että sama pätee aika moneen Raisan sisaruksista: ihania harrastuskoiria, mutta pieniä painajaisia sohvakoirina.
sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007
Raisa yskäisenä
Raisa sai sitten sisarustensa tavoin sen kennelyskän. Se köhi viikonlopun aikana muutaman kerran ulkoillessa vedettyään ensin remmissä ja tänään pakkasin sen Lahden näyttelyyn. Näyttelypaikalle kävellessä se yski yskimistään ja niinpä halliin sisälle menon sijaan pyysin näyttelyn eläinlääkärin Anne Kolsin paikalle. Kennelyskäisenä ei halliin ollut asiaa, rahat takaisin eikä Raisu siis osallistunut. Nyt yskää on paljon liikkeellä ja kuulemma suuremmaksi osaksi bakteeriperäistä, koska rokotuksesta ei ole apua, mutta antibiootit tehoavat. Katselleen ja odotellaan meneekö yskä itsekseen ohi. Kati on edeleen terve kuin pukki. Se on kyllä vuosia sitten sairastanutkin aika rajun kennelyskän.
Toisin sanoen nyt ei harrasteta mitään (korkeintaan kaukokäskyjä olohuoneessa), ei tavata koiria, mutta Raisu saa levätä ja syödä näyttelystä ostettuja luita. Toivottavasti se malttaa jo näin yli vuotiaana jättää muun irtaimiston rauhaan sairaslomallaan ;)
Toisin sanoen nyt ei harrasteta mitään (korkeintaan kaukokäskyjä olohuoneessa), ei tavata koiria, mutta Raisu saa levätä ja syödä näyttelystä ostettuja luita. Toivottavasti se malttaa jo näin yli vuotiaana jättää muun irtaimiston rauhaan sairaslomallaan ;)
torstaina, lokakuuta 25, 2007
Yskimistä ja treenailua
Kaisa ihmetteli Haastajassa, kun Remu oli niin vaisu ja seuraavana päivänä se jo alkoikin yskimään. Kennelyskä ei mennyt itsekseen ohi, joten koiraskoira on nyt antibioottikuurilla. Hyvästi siis myös TOKO-mestaruudelle (varoaika doping-säännöissä ei ehdi mennä umpeen). Haastajassa Remun kanssa leikkineet siskot Tico ja Nuppu alkoivat yskiä viime viikonloppuna. Nyt jännitetään onko Raisa (ja Kati) ensi viikon alussa seuraava köhijä... se kun leikki Ticon kanssa perjantaina, siskon ollessa vielä oireeton. Tico teki tähän väliin juoksunkin - apua, väliä oli vaan 4,5 kk! Nuppu taas ei ole vielä aloittanut ensimmäistäkään kiimaa, mutta sen kohdalla stressi (palovammat, muutot, perheen "vaihto") ovat varmasti hidastaneet juoksun tuloa.
Raisa on päässyt taas alkuviikosta ahkerasti treenaamaan.
Agilityssa yksittäiset esteet sujuvat jo varsin mallikkaasti: irtorenkaan se osaa hakea kauniisti, pituus ja muuri suoritetaan yleisesti ottaen virheettömästi, kujakepit on jo aika kapeat, niin että pientä pujottelua on jo liikkeessä. Sissäänmenojen hakeminen on vielä hieman hankalaa toisinaan. Puomin alastulokontaktille Raisa pysähtyy hyvin, kunhan vauhtia ei ole liikaa. Ylösmenokontaktiakin on treenattu pysähtymisen avulla. Myös A:n ylösmenokontaktia otettiin ja pitäisi kai alastuloa vauva-A:lla alkaa harjoittelemaan vielä kun ulkona pystyy treenaamaan. Raisu täyttää huhtikuussa 18 kk ja haluaisin heti sen kanssa kisaamaan. Täytyy vaan katsoa ehditäänkö saada kontaktiesteet ja kepit tarpeeksi varmoiksi ennen kesää. Toisaalta voihan sitä ekat kisat käydä hyppykisoissakin, mutta aika pian keväällä pitäis osata jo kunnolla.
Maanantaina olikin yhteistreenit, joissa keskityttiin pelkästään ohjaamiseen kivassa hyppy-putki harjoituksessa. Raisuli etsii ja suorittaa esteet hyvin, kunhan ohjaan ajoissa ja selkeästi. Harjoittelimme kutsumista esteen yli niin, että rintamasuunta on seuraavalle esteelle, koiran ollessa putkessa takaa puolen vaihto ja persjättö ja putkesta tulessa hyppääminen vinosti vasemmalle. Harjoittelimme myös vinosti suoritettavia hyppyjä ja tiukkaa käännöstä esteen takana. Raisa meni hyvin, emäntäkin kohtuullisesti. Onneksi Kati ja Harry ovat jo minua hieman koulineet. Itse asiassa aidoilla ja putkilla Raisa alkaa olla jo isovanhempiensa veroinen ohjattava: se osaa ja tekee kyllä ja uskaltaa irrota esteille.
Tiistain TOKOssa harjoittelimme ensin Lauran ja Rommin kanssa paikallaoloa mennessämme piiloon 30 sekunniksi. Harjoitus onnistui hyvin. Sen jälkeen yhteen pötköön
seuraaminen hirveää hosumista. Otettiin uudestaan hieman kootumpana ja silloin se jo onnistuikin aika hyvin.
Liikkeestä maahanmeno onnistui ongelmitta, vaikka kävelin kolme metriä Riesan taakse.
Luoksetulo suoraan vierelle ongelmitta ja nättiin perusasentoon.
Nouto meni muistaakseni ihan hyvin.
Kauko-ohjaus (istu-maahan) niin että Laura toimi liikkeenohjaajana. Raisa meni eka vaihdot hyvin, sitten se jumppasi yhden ylimääräisen istu-maahan jo Lauran kädenheilautuksesta. palkaksi kuitenkin namikipolle ja sen jälkeen vielä leikittiin.
Eilen oltiin taas springeriporukalla, mutta hieman eri kokoonpanolla ojangossa. Tällä kertaa harjoiteltiin yksittäisiä aika keskeneräisiä liikkeitä. Edellispäivänä kun oli ne varmat ja ketjutettavat liikkeet. Kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen treeneihin, vaikka olihan siinä vielä parannettavaa.
Paikallaolo sujui 4 koiran ryhmässä hyvin ollessani noin 15-20 metrin päästä Raisasta. palkkasin sen takana olevalle namikipolle liikkeen lopuksi.
Ruutuunmenolla aloitettiin. Hyvä, että oli uudenlaiset merkit ja nauhat ruudun ympärillä. Raisa ei onneksi häiriintynyt niistä. Eka kerralla lähetin Raisan ruutuun niin, että Hanna oli vienyt sinne Raisan huomaamatta lelun. Se lähti aluksi hieman sivuun, mutta korjasi suuntansa oikein ja sai lelun, jolla leikimme lopuksi. Toisella kertaa lähetin neitokaisen tyhjään ruutuun, mutta se jäi aluksi kyttäämään lelua, joka oli kädessäni. Toisella käskyllä kauniisti ruutuun, napakka seisominen käskystä ja muutaman sekunnin odotuksen jälkeen palkka heittämällä lelu sen yli.
Metalliesineen nouto ihan ok aika pitkälle. Siis Raisa pysyi paikalla, lähti iloisesti noutamaan, pienellä touhuamisella sai laipalleen jääneen kapulan suuhunsa ja toi sen huolimattomaan perusasentoon, jossa pudotti kapulan ennen irroituskäskyä. Uusiksi pelkkä luovutus, mutta taas hieman vinoon.
Viimeiseksi alokasluokan hyppy - ihan hyvin, mutta Raisuli istui ennen käskyä lopussa. Hyppynouto puisella kapulalla ihan hyvin 30 cm korkea esteetn yli, mutta perusasennot noutaessa nyt jostain syystä hieman huolimattomat. niitä treenailtiin sitten illalla kotona erikseen.
Tänään käytiin läheisellä nurmikentällä treenaamassa, mutta meinasin menettää heti alkuunsa hermoni, kun Riesa olisi vaan haistellut ja haistellut... Tämä tapahtui toistamiseen, eka kerta oli muutama viikko sitten. Ilmeisesti jänöjussit olivat taas käyneet juoksemassa ja tekemässä papanoitaan. En muutakaan selitys keksi ja niitä siinä nurmella ainakin tiettävästi juoksee. Noin eka seuraaminen kielloin ja kehotuksin. Palkattuani lopulta säällisestä seuraamisesta lelulla lähti neiti juoksemaan lelun kanssa, pudotti sen ja haahuili sitten nenä maassa juosten. Hermostuin ja pistin sen paikallaoloon etsiessäni lelua. Ei löytynyt, mutta treenien lopuksi Raisa sentään kävi etsimässä sen.
Paikallaolon ja rauhoittumisen jälkeen aloitettiin uudestaan vauvaseuraamista perusasento- kaksi askelta -peruasento tyylillä ja viimein neiti alkoi herätä. Sen jälkeen liikkeestä maahanmeno ja seisominen, joista viimeksi mainitussa neiti taas huuhaili perässäni. Ihan vikana pylvään kiertämistä ja pysäytyksiä onnistuneesti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Raisa on päässyt taas alkuviikosta ahkerasti treenaamaan.
Agilityssa yksittäiset esteet sujuvat jo varsin mallikkaasti: irtorenkaan se osaa hakea kauniisti, pituus ja muuri suoritetaan yleisesti ottaen virheettömästi, kujakepit on jo aika kapeat, niin että pientä pujottelua on jo liikkeessä. Sissäänmenojen hakeminen on vielä hieman hankalaa toisinaan. Puomin alastulokontaktille Raisa pysähtyy hyvin, kunhan vauhtia ei ole liikaa. Ylösmenokontaktiakin on treenattu pysähtymisen avulla. Myös A:n ylösmenokontaktia otettiin ja pitäisi kai alastuloa vauva-A:lla alkaa harjoittelemaan vielä kun ulkona pystyy treenaamaan. Raisu täyttää huhtikuussa 18 kk ja haluaisin heti sen kanssa kisaamaan. Täytyy vaan katsoa ehditäänkö saada kontaktiesteet ja kepit tarpeeksi varmoiksi ennen kesää. Toisaalta voihan sitä ekat kisat käydä hyppykisoissakin, mutta aika pian keväällä pitäis osata jo kunnolla.
Maanantaina olikin yhteistreenit, joissa keskityttiin pelkästään ohjaamiseen kivassa hyppy-putki harjoituksessa. Raisuli etsii ja suorittaa esteet hyvin, kunhan ohjaan ajoissa ja selkeästi. Harjoittelimme kutsumista esteen yli niin, että rintamasuunta on seuraavalle esteelle, koiran ollessa putkessa takaa puolen vaihto ja persjättö ja putkesta tulessa hyppääminen vinosti vasemmalle. Harjoittelimme myös vinosti suoritettavia hyppyjä ja tiukkaa käännöstä esteen takana. Raisa meni hyvin, emäntäkin kohtuullisesti. Onneksi Kati ja Harry ovat jo minua hieman koulineet. Itse asiassa aidoilla ja putkilla Raisa alkaa olla jo isovanhempiensa veroinen ohjattava: se osaa ja tekee kyllä ja uskaltaa irrota esteille.
Tiistain TOKOssa harjoittelimme ensin Lauran ja Rommin kanssa paikallaoloa mennessämme piiloon 30 sekunniksi. Harjoitus onnistui hyvin. Sen jälkeen yhteen pötköön
seuraaminen hirveää hosumista. Otettiin uudestaan hieman kootumpana ja silloin se jo onnistuikin aika hyvin.
Liikkeestä maahanmeno onnistui ongelmitta, vaikka kävelin kolme metriä Riesan taakse.
Luoksetulo suoraan vierelle ongelmitta ja nättiin perusasentoon.
Nouto meni muistaakseni ihan hyvin.
Kauko-ohjaus (istu-maahan) niin että Laura toimi liikkeenohjaajana. Raisa meni eka vaihdot hyvin, sitten se jumppasi yhden ylimääräisen istu-maahan jo Lauran kädenheilautuksesta. palkaksi kuitenkin namikipolle ja sen jälkeen vielä leikittiin.
Eilen oltiin taas springeriporukalla, mutta hieman eri kokoonpanolla ojangossa. Tällä kertaa harjoiteltiin yksittäisiä aika keskeneräisiä liikkeitä. Edellispäivänä kun oli ne varmat ja ketjutettavat liikkeet. Kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen treeneihin, vaikka olihan siinä vielä parannettavaa.
Paikallaolo sujui 4 koiran ryhmässä hyvin ollessani noin 15-20 metrin päästä Raisasta. palkkasin sen takana olevalle namikipolle liikkeen lopuksi.
Ruutuunmenolla aloitettiin. Hyvä, että oli uudenlaiset merkit ja nauhat ruudun ympärillä. Raisa ei onneksi häiriintynyt niistä. Eka kerralla lähetin Raisan ruutuun niin, että Hanna oli vienyt sinne Raisan huomaamatta lelun. Se lähti aluksi hieman sivuun, mutta korjasi suuntansa oikein ja sai lelun, jolla leikimme lopuksi. Toisella kertaa lähetin neitokaisen tyhjään ruutuun, mutta se jäi aluksi kyttäämään lelua, joka oli kädessäni. Toisella käskyllä kauniisti ruutuun, napakka seisominen käskystä ja muutaman sekunnin odotuksen jälkeen palkka heittämällä lelu sen yli.
Metalliesineen nouto ihan ok aika pitkälle. Siis Raisa pysyi paikalla, lähti iloisesti noutamaan, pienellä touhuamisella sai laipalleen jääneen kapulan suuhunsa ja toi sen huolimattomaan perusasentoon, jossa pudotti kapulan ennen irroituskäskyä. Uusiksi pelkkä luovutus, mutta taas hieman vinoon.
Viimeiseksi alokasluokan hyppy - ihan hyvin, mutta Raisuli istui ennen käskyä lopussa. Hyppynouto puisella kapulalla ihan hyvin 30 cm korkea esteetn yli, mutta perusasennot noutaessa nyt jostain syystä hieman huolimattomat. niitä treenailtiin sitten illalla kotona erikseen.
Tänään käytiin läheisellä nurmikentällä treenaamassa, mutta meinasin menettää heti alkuunsa hermoni, kun Riesa olisi vaan haistellut ja haistellut... Tämä tapahtui toistamiseen, eka kerta oli muutama viikko sitten. Ilmeisesti jänöjussit olivat taas käyneet juoksemassa ja tekemässä papanoitaan. En muutakaan selitys keksi ja niitä siinä nurmella ainakin tiettävästi juoksee. Noin eka seuraaminen kielloin ja kehotuksin. Palkattuani lopulta säällisestä seuraamisesta lelulla lähti neiti juoksemaan lelun kanssa, pudotti sen ja haahuili sitten nenä maassa juosten. Hermostuin ja pistin sen paikallaoloon etsiessäni lelua. Ei löytynyt, mutta treenien lopuksi Raisa sentään kävi etsimässä sen.
Paikallaolon ja rauhoittumisen jälkeen aloitettiin uudestaan vauvaseuraamista perusasento- kaksi askelta -peruasento tyylillä ja viimein neiti alkoi herätä. Sen jälkeen liikkeestä maahanmeno ja seisominen, joista viimeksi mainitussa neiti taas huuhaili perässäni. Ihan vikana pylvään kiertämistä ja pysäytyksiä onnistuneesti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007
Onnittelut 1-vuotiaille!
Tänään tuli ensimmäinen vuosi täyteen D-pentueen pennuille, vaikka ei kai noita enää pennuiksi voi kutsuakaan ;) Onnittelut Raisalle, Remulle, Tarmolle, Paavolle, Ticolle, Nupulle ja Mantelille! Vuosi tuntuu kuluneen tosi nopeasti näiden kanssa.
Uskomaton porukka on jo ekan vuoden aikana ollut monessa mukana ja palkittu mm. seuraavasti:
- 4 x ROP-pentu (Raisa, Remu, Manteli, Tico), KP (Paavo)
- 5 x SPA1 eli hyväksytty taipumuskoe (Manteli, Tico, Tarmo, Raisa, Remu)
- 2 x SERT (Raisa ja Remu), 2 x ERI (Manteli ja Paavo)
- 2 x MEJÄ avo2 (Remu)
- TOKO alo1 (Raisa)
Uskomaton porukka on jo ekan vuoden aikana ollut monessa mukana ja palkittu mm. seuraavasti:
- 4 x ROP-pentu (Raisa, Remu, Manteli, Tico), KP (Paavo)
- 5 x SPA1 eli hyväksytty taipumuskoe (Manteli, Tico, Tarmo, Raisa, Remu)
- 2 x SERT (Raisa ja Remu), 2 x ERI (Manteli ja Paavo)
- 2 x MEJÄ avo2 (Remu)
- TOKO alo1 (Raisa)
lauantaina, lokakuuta 13, 2007
Haastaja
Haastaja oli ja meni. Raisa jäi pois, koska itse pärskin flunssaisena. Sen sijaan Remu, Tico ja Nuppu osallistuivat. Kuulemma kaikki olivat hakeneet hyvin suppeasti, tiedä häntä mikä oli syynä, kun koko kolmikko normaalisti toimii reippaasti. Tico ja Remu selvittivät taipparinkin syksyllä ongelmitta. Uimisen Remu ja Tico suorittivat kunnialla, Nuppu meni mahaa myöten, muttei vielä toisessa uimatreenissään pulahtanut uimaan kuitenkaan ;) 50 koiran joukosta suppealla haulla ei tietenkään irronnut finaalipaikkaa. Muuten tuntui olleen ihan mukava päivä. Kiva, että jaksoitte lähteä Kaisa, Jarkko, Hanna, Sari ja Niina!
Raisa-parka joutuu edelleen kärsimään olemattomasta lenkityksestä ja kuumaa teetä juovasta ja niiskuttavasta emännästä. Ei ole aina pienen koiran elämä kivaa, ei ole! Kati suhtautuu sairasteluuni vanhan koiran viisaudella ja maltillisuudella.
Raisa-parka joutuu edelleen kärsimään olemattomasta lenkityksestä ja kuumaa teetä juovasta ja niiskuttavasta emännästä. Ei ole aina pienen koiran elämä kivaa, ei ole! Kati suhtautuu sairasteluuni vanhan koiran viisaudella ja maltillisuudella.
perjantaina, lokakuuta 12, 2007
Raisan tokotreenejä
Kipeänä ollessa treenailu on hyvin rajoittunutta, mutta nyt olen kotona harjoitellut kaukoja kuntoon. Lähellä, kaukana, joka asennon vaihdosta palkaten, toisinaan palkaten, namikipon kanssa, käsimerkin kanssa, käskyn kanssa, kummankin kanssa, malttamista, kieltäen, kehuen, naksuttimella... Nyt useimmiten asennonvaihdot onnistuvat mallikkaasti ja se pysyy asennossa seuraavaan käskyyn saakka. Tsoin täytyy muistaa, että häiriötön ympäristö kotona auttaa aina asiaa. Kotona matkaa on lisätty aina 7 metriin saakka ja asennonvaihtoja namikipon ollessa takana on tullut enintään 6 ilman välipalkkaa. Kyseessä on siis maahanmeno ja istuminen. peppu pysyy taas maassa ja asennonvaihdot ovat yleensä tosi nopeita. Lisäksi seiso-istu sujuu metrin-parin päästä ihan hienosti, etujalat pysyvät aika hyvin paikallaan.
Jotain hyvääkin tässä muutaman päivän äänettömyydessä: sain opetettua Raisalle naksun merkityksen, jonka se oppi ihan hetkessä, samoin luopumisharjoitukset olivat uskomattoman helppoja sen kanssa.
Sisällä ollaan harjoiteltu myös hyppynoutoa, joka onnistuu 20 cm korkealla estellä varsin hienosti. Raisa hyppää myös takaisin luokse jo muutaman toiston jälkeen ilman ylimääräistä hyppy-käskyä. Seuraavaksi aletaan nostaa esteen korkeutta. Noutokapaulana on nyt jo käytetty sekä puista noutokapulaa että tunnarikapulaa. Seuraavaksi koitetaan myös metallista noutoesinettä. Sen jälkeen alkaa häiriösiedätys.
Tänään käytiin lyhyellä kävelyllä ja treenattiin ulkona. Ajattelin aloittaa nurmikentällä treenit kauko-ohjauksesta, kun sitä on nyt jauhettu. Valitettavasti vaan poikkeuksellisesti Raisun mielenkiinto oli kentän hajuissa eikä yhdessä tekemisessä. Ilmeisesti kentällä oli juuri juossut jänöjusseja, koska sain ainoastaan seuraamisen onnistumaan, ja jos välimatkaa välillämme oli hiukkaakaan enemmän voittivat hajut Riesan mielenkiinnon. Turhauttavaa. Enkäsaanut neitokaista edes kunnolla komennettua, kun äänivarat ovat tällä hetkellä olemattomat. Hermostuin, kytkin sen ja poistuimme yhden onnistuneen kauko-ohjauksen ja pienen seuraamispätkän jälkeen paikalta. Harmitti, vaikka osasyynsä on varmaan siinäkin, että koiraparka on levännyt tiistaista asti laakereillaan minun sairastaessani.
Pihamme hiekkaparkkiksella treenasimme sitten hieman enemmän. Ensin paikallaolo piiloon mennessä. Kävelin vain pari metriä päästäkseni piiloon, odotin 20 sekuntia, palasin palkkaamaan ja palasin piiloon vielä 30 sekunniksi. Raisa oli rauhallinen maatessaan paikalla. Onnistunut harjoitus siis.
Harjoittelimme ketjuttamista kokeita ajatellen. Valitsin tutut helpot liikkeet eli aika pitkä, mutta tapahtumarikas seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä seisominen, jonka aikana pudotin lelun eteen, siirryin 3-4 metirä Raisan taakse ja vierelle palatessani vapautin sen lelulle.. Leikkituokion ja lelun nameihin vaihtamisen jälkeen otimme vielä kerran kauko-ohjausta, tällä kertaa namikippo takana ja matkaa 3-4 metriä. Viidennestä asennonvaihdosta (istuminen) vapautin Raisun kipolle. Iloista ja tarkkaa toimintaa taas normaaliin malliin.
Huomenna Raisun sisarukset pääsevät Haastajaan, kun minä jään sairastamaan (nenä vuotaa, väsyttää, aivastuttaa, päätä särkee, ennen iltaa en jaksanut edes ulkoilla) ja pitäisi käydä töissäkin pari tuntia kääntymässä, ellen joudu jäämään uusiksi sairaslomalle.
Jotain hyvääkin tässä muutaman päivän äänettömyydessä: sain opetettua Raisalle naksun merkityksen, jonka se oppi ihan hetkessä, samoin luopumisharjoitukset olivat uskomattoman helppoja sen kanssa.
Sisällä ollaan harjoiteltu myös hyppynoutoa, joka onnistuu 20 cm korkealla estellä varsin hienosti. Raisa hyppää myös takaisin luokse jo muutaman toiston jälkeen ilman ylimääräistä hyppy-käskyä. Seuraavaksi aletaan nostaa esteen korkeutta. Noutokapaulana on nyt jo käytetty sekä puista noutokapulaa että tunnarikapulaa. Seuraavaksi koitetaan myös metallista noutoesinettä. Sen jälkeen alkaa häiriösiedätys.
Tänään käytiin lyhyellä kävelyllä ja treenattiin ulkona. Ajattelin aloittaa nurmikentällä treenit kauko-ohjauksesta, kun sitä on nyt jauhettu. Valitettavasti vaan poikkeuksellisesti Raisun mielenkiinto oli kentän hajuissa eikä yhdessä tekemisessä. Ilmeisesti kentällä oli juuri juossut jänöjusseja, koska sain ainoastaan seuraamisen onnistumaan, ja jos välimatkaa välillämme oli hiukkaakaan enemmän voittivat hajut Riesan mielenkiinnon. Turhauttavaa. Enkäsaanut neitokaista edes kunnolla komennettua, kun äänivarat ovat tällä hetkellä olemattomat. Hermostuin, kytkin sen ja poistuimme yhden onnistuneen kauko-ohjauksen ja pienen seuraamispätkän jälkeen paikalta. Harmitti, vaikka osasyynsä on varmaan siinäkin, että koiraparka on levännyt tiistaista asti laakereillaan minun sairastaessani.
Pihamme hiekkaparkkiksella treenasimme sitten hieman enemmän. Ensin paikallaolo piiloon mennessä. Kävelin vain pari metriä päästäkseni piiloon, odotin 20 sekuntia, palasin palkkaamaan ja palasin piiloon vielä 30 sekunniksi. Raisa oli rauhallinen maatessaan paikalla. Onnistunut harjoitus siis.
Harjoittelimme ketjuttamista kokeita ajatellen. Valitsin tutut helpot liikkeet eli aika pitkä, mutta tapahtumarikas seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä seisominen, jonka aikana pudotin lelun eteen, siirryin 3-4 metirä Raisan taakse ja vierelle palatessani vapautin sen lelulle.. Leikkituokion ja lelun nameihin vaihtamisen jälkeen otimme vielä kerran kauko-ohjausta, tällä kertaa namikippo takana ja matkaa 3-4 metriä. Viidennestä asennonvaihdosta (istuminen) vapautin Raisun kipolle. Iloista ja tarkkaa toimintaa taas normaaliin malliin.
Huomenna Raisun sisarukset pääsevät Haastajaan, kun minä jään sairastamaan (nenä vuotaa, väsyttää, aivastuttaa, päätä särkee, ennen iltaa en jaksanut edes ulkoilla) ja pitäisi käydä töissäkin pari tuntia kääntymässä, ellen joudu jäämään uusiksi sairaslomalle.
keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007
Agility- ja TOKO-treenejä
Tämän päivän olen flunssaisena kotona, joten on hyvää aikaa kirjoitella viime päivien treeneistä. Muuten treenaaminen onkin aika onnetonta, kun minusta ei juuri ääntä lähdekään...
Eilen tulivat Pekka Korri ja Riitta Jantunen-Korri springeriryhmää kouluttamaan. Pekan ryhmään meni suuri osa kisaavista, koska heillä on ensi kerralla kisatilannetreeni. Raisa ja siskot Tico ja Vinka (puolisisko) jäivät Riitan ryhmään, myös siitä syystä, että Raisa ja Vinka ovat olleet Riitan ohjauksessa jo aiemminkin. Tico ja Sari saivat ohjeita seuraamiseen ja liikkeestä seisomiseen. Ticoliini on ihanan innokas siskonsa tavoin ja helposti palkattavissa nameilla ja lelun repimisellä. Heitettävät lelut eivät kuitenkaan ole Ticon mielestä äärettömän kivoja. Seuraavaksi Sarin pitäisi opettaa Tico seuraamaan yhtä kauniisti kuin namin perässä ilman, että herkkupalaa kuljetetaan sen nenän edessä.
Raisan kanssa kävimme läpi kolme liikettä:
Noutaminen on liikkeenä jo valmis, mutta paikallaoloa alussa pitää vielä hioa ja luoksetulovauhti saisi olla nopeampi. Kentällä oli hurjasti häiriöitä, mutta Raisa ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Nyt pitää aloittaa noutokapulan kanssa kuuri, että heittelen kapulaa neidin eteen ja sen sijaan että se pääsisi noutamaan kierränkin Raisun ympäri ja palkkaan sen tai haen kapulan itse. Raisa tulee luokse kapula suussa suoraviivaiseti, mutta ravaten. Siis ei mikään paha virhe, mutta miksi antaa hyvän koiran tehdä vähän sinnepäin, kun sen voi opettaa loistavaksi? Sain tähän ohjeeksi käyttää lelua apuna. Kun Raisa on ottanut noutokapulan suuhunsa otan repimislelun esiin, heiluttelen sitä, kuljen takaperin ja kehun neitiä laukan nostamisesta. Raisa kuljetti kapulan perille perusasentoon asti lelusta huolimatta. Lopuksi palkka repimällä. Seuraavaksi alamme vähentämään apuja (ääni, liike, lelu) ja toivottavasti Raisa oppii tulemaan täyttä vauhtia luo myös kapula suussaan. Lisäksi voin koittaa auttaako pitkä noutomatka vauhtiin. Itse asiassa lelun esille otettaesa ei olisi sinänsä haitannut, vaikka Raisa olisi pudottanut noutoesineen, mutta se on selvästi sisäistänyt nouto-opit ja pitää kapulan tiukasti suussa. Jos nämä ohjeet eivät auta vauhdin lisäämiseen, niin täytyy aloittaa palkkaaminen taakse namikipolle. Mutta koitetaan nyt ensin tätä, ainakin se vaikutti ihan lupaavalta.
Pysähtyminen luoksetulosta on myös näitä avoimen luokan liikkeitä, joiden alkeita on jo kovasti harjoiteltu. Raisa tulee suoran luoksetulon täyttä vauhtia kauniiseen perusasentoon ilman ylimääräisiä apuja. Lisäksi olemme harjoitelleet lyhtypylvään kiertämistä läheisessä puistossa. Se lähtee kiertämään "kierrä"-käskyllä pylvästä jopa noin 10-20 metrin päästä täyttä laukkaa niin mennen kuin tullenkin. Tämän yhteydessä olemme harjoitelleet pysäyttämistä käsimerkistä lelun heittämisen avulla. Koska lelun heittäminen on Riesalle suuri palkkaa se pysähtyy yleensä kuin seinään. Nyt se osaa suorittaa liikkeen jo pelkästä käsimerkistä ja saa palkan (ts. lelun heiton) muutaman sekunnin viiveellä toisesta kädestä. Nyt pitäisi harjoitella malttamista seisten niin, että välillä käynkin palkkaamassa seisovan Raisan kädestä namilla. Tällä kertaa koitimme ensimmäistä kertaa yhdistää näitä kahta asiaa: luoksetuloa ja pysäyttämistä. Matkaa oli ehkä noin 7 metriä, Riepu lähti täyttä laukkaa luokse, pysähtyi kuin seinään käsimerkistä ja sai pienellä viivellä lelun taakseen heitettynä. Eli nyt teemme seuraavanlaisia harjoituksia:
- alokasluokan luoksetulo perusasentoon
- pylvään kiertäminen ja pysäytys (palkkaa viiveellä lelulla tai kädestä nami), jos pysähdys on (hidasteleva tai) pomppiva, niin uusi kierto ja siitä vasta onnistuneesta pysäytyksestä palkka
- avoimen luokan luoksetulo, josta pysäytyksestä palkka ja vapautus
- avoimen luokan luoksetulo alusta loppuun
Kauko-ohjaus on jostain syystä mennyt viime aikoina vain takapakkia. Raisa saattaa tehdä kahdenlaisia virheitä: joka se nousee istumiseen ja menee maahan saman tien kun lopetan istu-käsimerkin antamisen (ts. lasken käden taas lepotilaan) tai pidemmältä matkalta se saattaa nousta ylös nostaen pepun maasta. Nyt pitäis harjoitella istumista niin, että kiellän neitoa menemästä heti uudestaan istumaan ja palkkaan istumisesta. Pepun maasta nostaminen onkin suurempi mysteeri, koska tein mielestä alkutyön hyvin. Sitten muutaman kerran käytin ajattelematta luoksetulon seisomisessa käyttämääni käsimerkkiä ohjaten istumiseen ja silloin neiti nousi ensin seisomaan ja istahti sitten istu-sanan voimasta. Hoh hoijaa. Oppivainen napero on ilmeisesti muutamasta toistosta oppinut välillä väärän toiminnan. Edelleen siis perusharjoituksia 2-3 metrin päästä ja välillä namikipon kanssa.
Omalla ajalla harjoittelimme myös muutamaa muuta liikettä:
Ruutu mentiin kahdesti noin 10 metrin päästä. Eka kertaa niin, että Sari laittoi ruutuun lelun Raisan näkemättä. Raisa meni täyttä laukkaa ruutuun ja toi lelun minulle, jotta saisi repimiskaverin... Toisella kertaa lähetin Raisun tyhjään ruutuun ja se meni sinne vauhdikkaasti. Sen ollessa ruudun keskellä huusin "hyvä", otin muutaman askeleen naperon suuntaan ja heitin lelun sen yli.
Estehyppy sujui tosi hienosti, tosin kerran hiukkasen ennakoiden. En enää oikein ymmärrä, miksi se epäonnistuu kokeessa. Yritänkö liikaa varmistella ettei tyttö varasta?
AGILITYN ALKEITA 8.10
jatkettiin taas Nuotion Outin johdolla. Tosi kiva kurssi ja ollaan saatu estevarmuus jo varsin hyväksi.
Ennen kurssin alkua ja odotellessa harjoittelimme kujakeppejä ja puomin alastulokontakteja.
Kujakepit laitoin entistä kapeammaksi kujaksi, olisikohan ollut noin 15-20 cm. Eka kerralla otin varmuuden vuoksi luoksetulona ja koska se ei tuottanut mitään ongelmia, harjoittelimme kujaa myös lähtiessäni eri paikoista ja lopulta Raisan viereltä. Vikat harjoitukset maanantaina olivat jo sellaisia, joissa lähetin Raisun vierestäni ja harjoittelimme jopa erilaisia kulmia. Tavoite on saada kujakepit suoraksi ennen talvea, jotta voisimme kevättalvella hallissa treenata suorilla kepeillä.
Puomin alastulokontakti sujui ongelmitta ja voin juosta parin metrin päähän kontaktipinnasta Raisan jäädessä odottamaan paikalleen etutassut maassa, takatassut kontaktilla. Ensi kerralla on vuorossa puomin ylösmenokontakti ja A-esteen kontaktit.
Ohjausharjoituksissa aloitimme kuviosta, jossa oli rengas alussa, mutkaputki ja lopuksi putken jälkeen este. Nyt en ole ihan varma oliko renkaan ja putken välillä vielä aita. Rengas meni hienosti kutsuttuna koira vasemmalla puolen, vauhdilla putkeen ja suunnitelman mukaisesti ehdin juoksemaan viimeisen esteen toisella puolen kutsumaan luokse.
Estekorkeudet olivat tänään noin 45 cm.
Seuraavassa harjoituksessa ohjasin oikealla puolen olevaa Raisulia. Rengas lähetyksenä, putkeen neiti sujahti vauhdilla, joten takaaleikkaus onnistui mainiosta ja viimeinen este vielä tyylipuhtaasti.
Seuraavaksi koottin rata, jossa oli kolme hyppyä ja U-putki neliön sivuina. Ensin harjoiteltiin putkeen ohjaamista vinoissa kulmissa: hyppy ja kutsu vinossa kulmassa olevaan putkeen. Erityisesti kiinnitettiin huomiota ohjaajan sijoittumiseen. Eka kerralla jätin Raisan selkäni taakse, joten se sujahti putkeen väärästä päästä. Toisella kertaa sain tsempattua ja saimme oikean suorituksen, joka loppui vielä suoraan putken edessä olevan hypyn suorittamiseen.
Seuraavaksi oli aiheena vinot hyppykulmat ja haltuunotot. Kaksi hyppyä vinosti ja sen jälkeen putkeen ja vielä vika este vinossa kulmassa. Kahden hypyn jälkeen Raisuli juoksi pitkälle sen sijaan, että se olisi kääntynyt tiiviisti käteeni. Harjoittelimme sitä siis "Tässä"-"hyppy"-käskyjen avulla eli haltuunotto ennen estettä. Uskomatonta kyllä tämä ei haitannut itse hyppyä, vaan saimme suoritettua sen kunnialla, vaikka kaarros edelleen jäi turhan pitkäksi. Palkka kuitenkin hieman parantuneesta suorituksesta. Taas yön yli nukkuminen teki tehtävänsä ja seuraavana päivänä käännökset olivat napakat ja täsmälliset. Toisella kertaa palkkasin Raisan myös putkesta käteen tulessa kääntäessäni sen vikalle esteelle.
Into ja vauhtia riitti taas sekä Raisassa että samat harjoitukset myöhemmin tehneessä Ticossa. Sisarukset edistyvät ihan samaa tahtia ja kummallakin on into piukassa.
Eilen tulivat Pekka Korri ja Riitta Jantunen-Korri springeriryhmää kouluttamaan. Pekan ryhmään meni suuri osa kisaavista, koska heillä on ensi kerralla kisatilannetreeni. Raisa ja siskot Tico ja Vinka (puolisisko) jäivät Riitan ryhmään, myös siitä syystä, että Raisa ja Vinka ovat olleet Riitan ohjauksessa jo aiemminkin. Tico ja Sari saivat ohjeita seuraamiseen ja liikkeestä seisomiseen. Ticoliini on ihanan innokas siskonsa tavoin ja helposti palkattavissa nameilla ja lelun repimisellä. Heitettävät lelut eivät kuitenkaan ole Ticon mielestä äärettömän kivoja. Seuraavaksi Sarin pitäisi opettaa Tico seuraamaan yhtä kauniisti kuin namin perässä ilman, että herkkupalaa kuljetetaan sen nenän edessä.
Raisan kanssa kävimme läpi kolme liikettä:
Noutaminen on liikkeenä jo valmis, mutta paikallaoloa alussa pitää vielä hioa ja luoksetulovauhti saisi olla nopeampi. Kentällä oli hurjasti häiriöitä, mutta Raisa ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Nyt pitää aloittaa noutokapulan kanssa kuuri, että heittelen kapulaa neidin eteen ja sen sijaan että se pääsisi noutamaan kierränkin Raisun ympäri ja palkkaan sen tai haen kapulan itse. Raisa tulee luokse kapula suussa suoraviivaiseti, mutta ravaten. Siis ei mikään paha virhe, mutta miksi antaa hyvän koiran tehdä vähän sinnepäin, kun sen voi opettaa loistavaksi? Sain tähän ohjeeksi käyttää lelua apuna. Kun Raisa on ottanut noutokapulan suuhunsa otan repimislelun esiin, heiluttelen sitä, kuljen takaperin ja kehun neitiä laukan nostamisesta. Raisa kuljetti kapulan perille perusasentoon asti lelusta huolimatta. Lopuksi palkka repimällä. Seuraavaksi alamme vähentämään apuja (ääni, liike, lelu) ja toivottavasti Raisa oppii tulemaan täyttä vauhtia luo myös kapula suussaan. Lisäksi voin koittaa auttaako pitkä noutomatka vauhtiin. Itse asiassa lelun esille otettaesa ei olisi sinänsä haitannut, vaikka Raisa olisi pudottanut noutoesineen, mutta se on selvästi sisäistänyt nouto-opit ja pitää kapulan tiukasti suussa. Jos nämä ohjeet eivät auta vauhdin lisäämiseen, niin täytyy aloittaa palkkaaminen taakse namikipolle. Mutta koitetaan nyt ensin tätä, ainakin se vaikutti ihan lupaavalta.
Pysähtyminen luoksetulosta on myös näitä avoimen luokan liikkeitä, joiden alkeita on jo kovasti harjoiteltu. Raisa tulee suoran luoksetulon täyttä vauhtia kauniiseen perusasentoon ilman ylimääräisiä apuja. Lisäksi olemme harjoitelleet lyhtypylvään kiertämistä läheisessä puistossa. Se lähtee kiertämään "kierrä"-käskyllä pylvästä jopa noin 10-20 metrin päästä täyttä laukkaa niin mennen kuin tullenkin. Tämän yhteydessä olemme harjoitelleet pysäyttämistä käsimerkistä lelun heittämisen avulla. Koska lelun heittäminen on Riesalle suuri palkkaa se pysähtyy yleensä kuin seinään. Nyt se osaa suorittaa liikkeen jo pelkästä käsimerkistä ja saa palkan (ts. lelun heiton) muutaman sekunnin viiveellä toisesta kädestä. Nyt pitäisi harjoitella malttamista seisten niin, että välillä käynkin palkkaamassa seisovan Raisan kädestä namilla. Tällä kertaa koitimme ensimmäistä kertaa yhdistää näitä kahta asiaa: luoksetuloa ja pysäyttämistä. Matkaa oli ehkä noin 7 metriä, Riepu lähti täyttä laukkaa luokse, pysähtyi kuin seinään käsimerkistä ja sai pienellä viivellä lelun taakseen heitettynä. Eli nyt teemme seuraavanlaisia harjoituksia:
- alokasluokan luoksetulo perusasentoon
- pylvään kiertäminen ja pysäytys (palkkaa viiveellä lelulla tai kädestä nami), jos pysähdys on (hidasteleva tai) pomppiva, niin uusi kierto ja siitä vasta onnistuneesta pysäytyksestä palkka
- avoimen luokan luoksetulo, josta pysäytyksestä palkka ja vapautus
- avoimen luokan luoksetulo alusta loppuun
Kauko-ohjaus on jostain syystä mennyt viime aikoina vain takapakkia. Raisa saattaa tehdä kahdenlaisia virheitä: joka se nousee istumiseen ja menee maahan saman tien kun lopetan istu-käsimerkin antamisen (ts. lasken käden taas lepotilaan) tai pidemmältä matkalta se saattaa nousta ylös nostaen pepun maasta. Nyt pitäis harjoitella istumista niin, että kiellän neitoa menemästä heti uudestaan istumaan ja palkkaan istumisesta. Pepun maasta nostaminen onkin suurempi mysteeri, koska tein mielestä alkutyön hyvin. Sitten muutaman kerran käytin ajattelematta luoksetulon seisomisessa käyttämääni käsimerkkiä ohjaten istumiseen ja silloin neiti nousi ensin seisomaan ja istahti sitten istu-sanan voimasta. Hoh hoijaa. Oppivainen napero on ilmeisesti muutamasta toistosta oppinut välillä väärän toiminnan. Edelleen siis perusharjoituksia 2-3 metrin päästä ja välillä namikipon kanssa.
Omalla ajalla harjoittelimme myös muutamaa muuta liikettä:
Ruutu mentiin kahdesti noin 10 metrin päästä. Eka kertaa niin, että Sari laittoi ruutuun lelun Raisan näkemättä. Raisa meni täyttä laukkaa ruutuun ja toi lelun minulle, jotta saisi repimiskaverin... Toisella kertaa lähetin Raisun tyhjään ruutuun ja se meni sinne vauhdikkaasti. Sen ollessa ruudun keskellä huusin "hyvä", otin muutaman askeleen naperon suuntaan ja heitin lelun sen yli.
Estehyppy sujui tosi hienosti, tosin kerran hiukkasen ennakoiden. En enää oikein ymmärrä, miksi se epäonnistuu kokeessa. Yritänkö liikaa varmistella ettei tyttö varasta?
AGILITYN ALKEITA 8.10
jatkettiin taas Nuotion Outin johdolla. Tosi kiva kurssi ja ollaan saatu estevarmuus jo varsin hyväksi.
Ennen kurssin alkua ja odotellessa harjoittelimme kujakeppejä ja puomin alastulokontakteja.
Kujakepit laitoin entistä kapeammaksi kujaksi, olisikohan ollut noin 15-20 cm. Eka kerralla otin varmuuden vuoksi luoksetulona ja koska se ei tuottanut mitään ongelmia, harjoittelimme kujaa myös lähtiessäni eri paikoista ja lopulta Raisan viereltä. Vikat harjoitukset maanantaina olivat jo sellaisia, joissa lähetin Raisun vierestäni ja harjoittelimme jopa erilaisia kulmia. Tavoite on saada kujakepit suoraksi ennen talvea, jotta voisimme kevättalvella hallissa treenata suorilla kepeillä.
Puomin alastulokontakti sujui ongelmitta ja voin juosta parin metrin päähän kontaktipinnasta Raisan jäädessä odottamaan paikalleen etutassut maassa, takatassut kontaktilla. Ensi kerralla on vuorossa puomin ylösmenokontakti ja A-esteen kontaktit.
Ohjausharjoituksissa aloitimme kuviosta, jossa oli rengas alussa, mutkaputki ja lopuksi putken jälkeen este. Nyt en ole ihan varma oliko renkaan ja putken välillä vielä aita. Rengas meni hienosti kutsuttuna koira vasemmalla puolen, vauhdilla putkeen ja suunnitelman mukaisesti ehdin juoksemaan viimeisen esteen toisella puolen kutsumaan luokse.
Estekorkeudet olivat tänään noin 45 cm.
Seuraavassa harjoituksessa ohjasin oikealla puolen olevaa Raisulia. Rengas lähetyksenä, putkeen neiti sujahti vauhdilla, joten takaaleikkaus onnistui mainiosta ja viimeinen este vielä tyylipuhtaasti.
Seuraavaksi koottin rata, jossa oli kolme hyppyä ja U-putki neliön sivuina. Ensin harjoiteltiin putkeen ohjaamista vinoissa kulmissa: hyppy ja kutsu vinossa kulmassa olevaan putkeen. Erityisesti kiinnitettiin huomiota ohjaajan sijoittumiseen. Eka kerralla jätin Raisan selkäni taakse, joten se sujahti putkeen väärästä päästä. Toisella kertaa sain tsempattua ja saimme oikean suorituksen, joka loppui vielä suoraan putken edessä olevan hypyn suorittamiseen.
Seuraavaksi oli aiheena vinot hyppykulmat ja haltuunotot. Kaksi hyppyä vinosti ja sen jälkeen putkeen ja vielä vika este vinossa kulmassa. Kahden hypyn jälkeen Raisuli juoksi pitkälle sen sijaan, että se olisi kääntynyt tiiviisti käteeni. Harjoittelimme sitä siis "Tässä"-"hyppy"-käskyjen avulla eli haltuunotto ennen estettä. Uskomatonta kyllä tämä ei haitannut itse hyppyä, vaan saimme suoritettua sen kunnialla, vaikka kaarros edelleen jäi turhan pitkäksi. Palkka kuitenkin hieman parantuneesta suorituksesta. Taas yön yli nukkuminen teki tehtävänsä ja seuraavana päivänä käännökset olivat napakat ja täsmälliset. Toisella kertaa palkkasin Raisan myös putkesta käteen tulessa kääntäessäni sen vikalle esteelle.
Into ja vauhtia riitti taas sekä Raisassa että samat harjoitukset myöhemmin tehneessä Ticossa. Sisarukset edistyvät ihan samaa tahtia ja kummallakin on into piukassa.
maanantaina, lokakuuta 08, 2007
Vähempi onnistunut viikonloppu
Lauantaina oli Hyvinkään erikoisnäyttely, jossa tuomaroi tanskalainen Jessie Madsen. Hän ei sitten tykännyt Raisasta ja Remusta yhtään, vaan ne saivat kumpikin H:n eikä oikeastaan arvostelut edes kertoneet syytä. Muistin taas, miksen ole suuri näyttelyfriikki, vaan pidän enemmän koetoiminnasta ;) Siellä aina tietää syyn, miksi saa tietyn tuloksen :)
Arvostelut laitan tänne, kunhan jaksan.
Sunnuntaiaamuna heräsin kurkkukipuun eikä sekään päivä mennyt oikein putkeen. Lähdimme Raisan kanssa TOKOilemaan. Tuomarina Kyröskoskella oli Ilkka Stén. Ensimmäiseksikin alokasluokka aloitettiin etuajassa ja mulla tuli aikomoinen kiire valmistautua. No, kehään kuitenkin juuri ehdittiin...
Laitan pisteet myöhemmin, mutta tässä lyhyesti. Alokasluokan paikallaolot muistuttivat enemmän sirkusta kuin tottelevaisuuskokeen paikallaoloa. Ekassa ryhmässä vielä ohjaajien liikkuessa koirista poispäin liikkuivat ensimmäiset koirat ohjaajiensa perään. Hetken päästä muutama muu lähti hiippailemaan ja lopulta flattityttö leikitti loputkin. Lopputulos oli se, että kahdeksasta koirasta vain yksi pysyi koko ajan paikalla! Tämän jälkeen mentiin Raisan kanssa kehään (7 muun koirakon seuraan siis). Jo alkuhetkillä vieressä ollut lapinporokoira lähti kävelemään ohjaajaa kohti, mutta Raisu pysyi rauhassa paikalla. Ei mennyt kauaakaan, kun kauampaa karaksi kaksi koiraa, jotka ilmeisesti alkoivat touhuta keskenään (en uskaltunut katsoa) ja keskellä kehää ollut lapinporokoira lähti niitä kohti haukkuen ja ohjaajat alkoivat komentaa koiriaan. Siinä vaiheessa Raisa ei enää uskaltanut odottaa, kuka tällä kertaa kipittää sen selkää hyppimaan vai sitäkö kielletään, vaan kipitti luokseni. 0 pistettä ja aikamoinen vitutus meikäläisellä. Harmitti siis lähinnä Raisaa ajatellen tosi epäreilu tilanne ja epäonnistuminen koetilanteessa.
Mun oli tosi vaikeata koota itseni yksilösuorituksia ajatellen. Muuten koe meni kuitenkin ihan hyvin, mutta seisomisliikkeen alussa Raisa hieman haisteli ja hyppy-käskystä se suoritti esteen sijaan loikan kehänauhan yli. Palkkasin toki Raisan kunnolla, mutta kyllähän koira valitettavasti aina tietää, milloin emäntää oikeasti vähän nyppii. Ruohokenttä ei kuitenkaan ollut ongelma, joten sen suhteen voin olla aika huoletta ensi kesää ajatellen. Pisteitä kerääntyi 139 ja ALO3-tulos.
Arvostelut laitan tänne, kunhan jaksan.
Sunnuntaiaamuna heräsin kurkkukipuun eikä sekään päivä mennyt oikein putkeen. Lähdimme Raisan kanssa TOKOilemaan. Tuomarina Kyröskoskella oli Ilkka Stén. Ensimmäiseksikin alokasluokka aloitettiin etuajassa ja mulla tuli aikomoinen kiire valmistautua. No, kehään kuitenkin juuri ehdittiin...
Laitan pisteet myöhemmin, mutta tässä lyhyesti. Alokasluokan paikallaolot muistuttivat enemmän sirkusta kuin tottelevaisuuskokeen paikallaoloa. Ekassa ryhmässä vielä ohjaajien liikkuessa koirista poispäin liikkuivat ensimmäiset koirat ohjaajiensa perään. Hetken päästä muutama muu lähti hiippailemaan ja lopulta flattityttö leikitti loputkin. Lopputulos oli se, että kahdeksasta koirasta vain yksi pysyi koko ajan paikalla! Tämän jälkeen mentiin Raisan kanssa kehään (7 muun koirakon seuraan siis). Jo alkuhetkillä vieressä ollut lapinporokoira lähti kävelemään ohjaajaa kohti, mutta Raisu pysyi rauhassa paikalla. Ei mennyt kauaakaan, kun kauampaa karaksi kaksi koiraa, jotka ilmeisesti alkoivat touhuta keskenään (en uskaltunut katsoa) ja keskellä kehää ollut lapinporokoira lähti niitä kohti haukkuen ja ohjaajat alkoivat komentaa koiriaan. Siinä vaiheessa Raisa ei enää uskaltanut odottaa, kuka tällä kertaa kipittää sen selkää hyppimaan vai sitäkö kielletään, vaan kipitti luokseni. 0 pistettä ja aikamoinen vitutus meikäläisellä. Harmitti siis lähinnä Raisaa ajatellen tosi epäreilu tilanne ja epäonnistuminen koetilanteessa.
Mun oli tosi vaikeata koota itseni yksilösuorituksia ajatellen. Muuten koe meni kuitenkin ihan hyvin, mutta seisomisliikkeen alussa Raisa hieman haisteli ja hyppy-käskystä se suoritti esteen sijaan loikan kehänauhan yli. Palkkasin toki Raisan kunnolla, mutta kyllähän koira valitettavasti aina tietää, milloin emäntää oikeasti vähän nyppii. Ruohokenttä ei kuitenkaan ollut ongelma, joten sen suhteen voin olla aika huoletta ensi kesää ajatellen. Pisteitä kerääntyi 139 ja ALO3-tulos.
keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007
Treenailua - edelleen
Olemme jatkaneet maanantain ja tiistain treenejä Raisan ja Ticon kanssa ja Remuakin käytiin moikkaamassa sunnuntaina. Ensi viikonloppu onkin kiireinen, kun lauantai vietetään Hyvinkään näyttelyssä Raisun ja Remun kanssa ja sunnuntaina päästiin varasijalta Kyröskosken kokeeseen TOKOon. Tällä kertaa onkin ruohokenttä, joten toivottavasti Raisan koe pysyy kasassa vaikeammasta alustasta huolimatta. Parempi silti harjoitella eka kerta ulkona alokkaassa kuin voittajassa ;)
Agility
Maanataina oltiin taas alkeiskurssilla ja tehtiin harjoitukset myös Ticon ja Sarin kanssa. Kerrattiin aluksi puomin alastulo namikipolle ja kepit lähetettynä metrin päästä. Tiistaina käytiin ennen TOKOa harjoittelemassa kepit myös koiran vierestä lähdettäessä. Sekään ei tuottanut ongelmia. Raisa pysähtyy nätisti namikipolle ja jää siihen paikalleen odottamaan, vaikka liikun eteenpäin.
Sitten päästiinkin ohjausharjoituksiin. Ensin kolme estettä suorassa linjassa ja päästä mutkaputkeen. Ensimmäinen kerta harjoiteltiin ohjaamalla esteiden oikealta puolelta (koira vas.). Harjoitus onnistui hyvin, vaikka käskyt meinaavatkin olla myöhässä. On hieman masentavaa, että näin on yhä yli 15 vuoden treenauksen jälkeen! No seli seli, eihän me olla kuin 8 vuotta treenattu kisatavoitteella ja olihan siinä joku välivuosikin... Sari ja Tico selvittivät saman harjoituksen kunnialla, ja Sarillakin oli yllättäen sama ongelma käskyjen suhteen.
Seuraavaksi teimme samalla estesarjalla takaa puolenvaihtoja. Kahden esteen takaa putkeen meno ei onnistunut, kun Raisa jäi katsomaan minua ihmeissään. Yhden esteen takaa sain lähetettyä neidon putkeen ja tehtyä siistiin takaaleikkauksen. Tico ja Sarikin onnistuivat takaaleikkauksessa yhden esteen takaa. Yön yli nukuttuamme onnistuimme Raisan kanssa niin kahden kuin kolmenkin esteen jälkeen putkeenmenossa ja takaaleikkauksessa.
Remullakin on agilityn suhteen kiireinen syksy, kun Kaisa on sekä TamSKin alkeiskurssilla että yksityisellä jatkokurssilla. Remu kuulemma meni jopa 8 esteen radan onnistuneesti ja toimii vanhaan tyyliin innokkaasti ja vauhdikkaasti.
Paavo on myös lupaava agilityn alkeiskurssilla, mutta se kuulemma meinaa lähteä kavereita moikkaamaan niin, että on joutunut pitkään naruun.
Tarmon alkeiskurssi on käsittääkseni edistynyt oikein hyvin :)
TOKOilu
Sunnuntaina treenattiin Kaisan ja Remun kanssa meille vieraalla nurmikentällä. Paikallaolo onnistui noin 10 metrin matkalta ja minuutin ajan oikein hyvin kummaltakin. Raisan kanssa tehtiin ketjuttamisharjoitus: seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno. Raisa toimi iloisesti, vaikka käännökset vasemmalle olikin ihan kauheita. Koira kun kulki niin innokkaasti edessä, taas tehotreeniä niiden suhteen. Remu yllättäen otti häiriötä Raisan kentän reunalla pitämästä vonkunasta... tulipahan todellista häiriötreeniä. Noin niinkun muuten Kaisa ja Remukin ovat edistyneet: luoksetulo alkaa olla kokonainen liike, seuraamiset hieman aiempaa pidempiä, perusasennot jo hyvät liikkeestäkin. Maahanmeno onnistuu Kaisan kävellessä vieressä paikallaan. Lopuksi otettiin vielä kummankin kanssa ruutu-harjoitus, joka menikin ihan hyvin.
Tiistaina käytiin taas kentällä Raisan ja Ticon kanssa. Raisan kanssa harjoiteltiin koetta varten. Maahanmeno ihan hyvin, seuraamiset ja luoksetulo onnistuivat hyvin ja hyppykin lähes täydellisesti. Kauko-ohjausta Lauran seistessä takana tehtiin muutama asennonvaihto 1-2 metrin päästä joka vaihdosta palkiten. Aluksi Raisa yritti tarjota asennonvaihtoja itsekseen, mutta odotti jo pian käskyjä. Paikallaolo onnistui Ticon ja Ruutin vieressä.
Ticolla pitää selkeästi viretilaa nostaa treeneissä, koska mitä pidemmälle treenit etenivät, sitä paremmin se toimi. Myös vinkulelun vaihto repimisleluun auttoi asiaa. Alussa seuraamiset perusasentoineen olivat ihmeellistä haahuilua, kyllähän Tico tekikin, mutta ympäristö kiinnosti vähintään yhtä paljon. Luoksetulossa perusasentoon tulo oli eka kerralla vieä hankalaa, mutta toinen kerta onnistui hienosti. Hyppy käskyn jälkeen pienestä eteen suuntautusta liikkeestä palkka eteen ja esteen yli. Sitten Tico hyppäsikin esteen yli takaisin lelu suussa. Sen jälkeen seuraaminen ja maahanmeno vetolelun kanssa onnistui suorastaan loistavasti. Ruutuun meno suoritettiin vauhdilla ja iloisesti. Ticokin tuntui heti eka kerralla hinkuvan lelulle joka oli purnukoiden keskellä.
Agility
Maanataina oltiin taas alkeiskurssilla ja tehtiin harjoitukset myös Ticon ja Sarin kanssa. Kerrattiin aluksi puomin alastulo namikipolle ja kepit lähetettynä metrin päästä. Tiistaina käytiin ennen TOKOa harjoittelemassa kepit myös koiran vierestä lähdettäessä. Sekään ei tuottanut ongelmia. Raisa pysähtyy nätisti namikipolle ja jää siihen paikalleen odottamaan, vaikka liikun eteenpäin.
Sitten päästiinkin ohjausharjoituksiin. Ensin kolme estettä suorassa linjassa ja päästä mutkaputkeen. Ensimmäinen kerta harjoiteltiin ohjaamalla esteiden oikealta puolelta (koira vas.). Harjoitus onnistui hyvin, vaikka käskyt meinaavatkin olla myöhässä. On hieman masentavaa, että näin on yhä yli 15 vuoden treenauksen jälkeen! No seli seli, eihän me olla kuin 8 vuotta treenattu kisatavoitteella ja olihan siinä joku välivuosikin... Sari ja Tico selvittivät saman harjoituksen kunnialla, ja Sarillakin oli yllättäen sama ongelma käskyjen suhteen.
Seuraavaksi teimme samalla estesarjalla takaa puolenvaihtoja. Kahden esteen takaa putkeen meno ei onnistunut, kun Raisa jäi katsomaan minua ihmeissään. Yhden esteen takaa sain lähetettyä neidon putkeen ja tehtyä siistiin takaaleikkauksen. Tico ja Sarikin onnistuivat takaaleikkauksessa yhden esteen takaa. Yön yli nukuttuamme onnistuimme Raisan kanssa niin kahden kuin kolmenkin esteen jälkeen putkeenmenossa ja takaaleikkauksessa.
Remullakin on agilityn suhteen kiireinen syksy, kun Kaisa on sekä TamSKin alkeiskurssilla että yksityisellä jatkokurssilla. Remu kuulemma meni jopa 8 esteen radan onnistuneesti ja toimii vanhaan tyyliin innokkaasti ja vauhdikkaasti.
Paavo on myös lupaava agilityn alkeiskurssilla, mutta se kuulemma meinaa lähteä kavereita moikkaamaan niin, että on joutunut pitkään naruun.
Tarmon alkeiskurssi on käsittääkseni edistynyt oikein hyvin :)
TOKOilu
Sunnuntaina treenattiin Kaisan ja Remun kanssa meille vieraalla nurmikentällä. Paikallaolo onnistui noin 10 metrin matkalta ja minuutin ajan oikein hyvin kummaltakin. Raisan kanssa tehtiin ketjuttamisharjoitus: seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno. Raisa toimi iloisesti, vaikka käännökset vasemmalle olikin ihan kauheita. Koira kun kulki niin innokkaasti edessä, taas tehotreeniä niiden suhteen. Remu yllättäen otti häiriötä Raisan kentän reunalla pitämästä vonkunasta... tulipahan todellista häiriötreeniä. Noin niinkun muuten Kaisa ja Remukin ovat edistyneet: luoksetulo alkaa olla kokonainen liike, seuraamiset hieman aiempaa pidempiä, perusasennot jo hyvät liikkeestäkin. Maahanmeno onnistuu Kaisan kävellessä vieressä paikallaan. Lopuksi otettiin vielä kummankin kanssa ruutu-harjoitus, joka menikin ihan hyvin.
Tiistaina käytiin taas kentällä Raisan ja Ticon kanssa. Raisan kanssa harjoiteltiin koetta varten. Maahanmeno ihan hyvin, seuraamiset ja luoksetulo onnistuivat hyvin ja hyppykin lähes täydellisesti. Kauko-ohjausta Lauran seistessä takana tehtiin muutama asennonvaihto 1-2 metrin päästä joka vaihdosta palkiten. Aluksi Raisa yritti tarjota asennonvaihtoja itsekseen, mutta odotti jo pian käskyjä. Paikallaolo onnistui Ticon ja Ruutin vieressä.
Ticolla pitää selkeästi viretilaa nostaa treeneissä, koska mitä pidemmälle treenit etenivät, sitä paremmin se toimi. Myös vinkulelun vaihto repimisleluun auttoi asiaa. Alussa seuraamiset perusasentoineen olivat ihmeellistä haahuilua, kyllähän Tico tekikin, mutta ympäristö kiinnosti vähintään yhtä paljon. Luoksetulossa perusasentoon tulo oli eka kerralla vieä hankalaa, mutta toinen kerta onnistui hienosti. Hyppy käskyn jälkeen pienestä eteen suuntautusta liikkeestä palkka eteen ja esteen yli. Sitten Tico hyppäsikin esteen yli takaisin lelu suussa. Sen jälkeen seuraaminen ja maahanmeno vetolelun kanssa onnistui suorastaan loistavasti. Ruutuun meno suoritettiin vauhdilla ja iloisesti. Ticokin tuntui heti eka kerralla hinkuvan lelulle joka oli purnukoiden keskellä.
keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007
Nupun, Raisan ja Ticon treenailu senkun jatkuu
Aloitetaanpa eilisillasta ja palataan sitten hieman ajassa taaksepäin. Ensin kuitenkin muutama sana syksyn suunnitelmista. Raisaa olen yrittänyt ilmoittaa muutamaankin TOKO-kokeeseen hieman nihkeällä menestyksellä: pääkaupunkiseudulla kun pitäisi ilmoittaa marraskuun lopun kokeeseen koira jo ennen juhannusta ;) Mistä silloin saattoi vielä pienen 8-kuisen nassikan kanssa tietää, että olisimme todennäköisesti valmiita avoimeen luokkaan... Springerimestaruuteen on sentään etusija jäsenillä, joten 10.11 päästään ainakin kisaamaan, todennäköisesti kisataan siellä viimeistä kertaa alokasluokassa tuloksesta riippumatta. Seuraava häppeninki D-pentueen osalta on Hyvinkään näyttely 6.10, jonne on ilmoitettu Raisa ja Remu, 13.10 Haastajaan on ilmoitettu peräti 5 naperoa: Tico, Tarmo, Remu, Raisa ja Nuppu, jollei viimeksi mainittu kehitä juoksua tässä välissä.
Nupusta puheenollen, kävimme Nupun ja Riesan kanssa treenaamassa agilitya sunnuntaina. Nuppu on sisarustensa tavoin ihanan vauhdikas ja helposti motivoitava neiti, jolta löytyy teemisen meininkiä ja myös tarkkuutta. Riikan sisko Hanna joutui flunssaisena Nuppua ohjaamaan. Raisa tekee tuttuun tyyliin innokkaasti ja varsin varmasti esteitä. Alkeiskurssilla ollaan itse asiassa tehty aiempaa helpompia asioita, mutta näin ollaan saatu jo varsin hyvä estevarmuus.
Lyhyiden agilitytreenien jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Vuosaarta ja napattiin Niina mukaan. Meren rannassa uitettiin sitten tyttöjä. Nuppu kun ei ole koko kesänä päässyt uimaan ja syynä oli pitkälti pahat palovammat ja suuri tulehdusriski. Nuppu on yhtä innostunut vedestä kuin muukin pentue, mutta pahaksi onneksi uimaan lähtiessä se haroo etutassuilla pintaa niin, että koko koira painui uppeluksiin. Totesimme, että neitokaista täytyisi tukea hieman alkuun. Ei muuta kuin housut pois ja hyiseen veteen kahlaamaan... Nuppu ui muutaman vedon tuettuna, mutta harjoituksia täytyy siis vielä jatkaa. Raisa ja Kati sen sijaan uivat ja noutivat innolla Nupulta jääneet dummyt :)
Maanantaina
oli taas agilityn alkeiskurssi ja nyt porukka oli jaettu kahtia.
Kepeillä olemme edistyneet siihen pisteeseen, että voin lähettää Raisulin kepeille oikeastaan mistä kohtaa keppejä vain, se osaa juosta kujan täysiä ja jää vaan katsomaan mihin se lelu oikein lentääkään. Keppikulmat on vielä suurelta osin harjoittelematta.
Pituus sujuu ongelmitta, samoin putki myös vinoista kulmista, eikä pöydälläkään ole ongelmia ainakaan taluttimessa kulkiessa. Muurin palikat olivat mystisesti hävinneet ja niinpä Raisa sai pari kertaa astuttua mini-muurin päälle, medi-muurin se suorittikin hyvin. Hieman harmittaa tuolle päälle astuminen.
Irtorengas harjoiteltiin luoksetulona, josta jatkeettiin aidalle ja eteen lähetyksenä aidan jälkeen. kumpikin onnistui tosi hyvin, Raisa osaa kyllä etsiä jo renkaan eikä mun tartte sitä yliohjata siitä läpi... Turhaan sörkin siellä käsineni.
Lopussa suoritettiin vielä kolmen esteen rata: aita - U-putki - aita. Raisa meni tosi hienosti, mutta itse sain taas kuulla myöhässä tulevista käskyistä. Vuodet ovat sentään tuoneet huomattavaa parannusta; enää en raportoi, että koira hyppää nyt, vaan käsky tuli sentään aavistuksen ennen estettä. Vaikka tiedänhän minä, että käsky pitäisi antaa oikeastaan jo edellisellä esteellä ollessa.
Ticon ja Sarin kanssa tehtiin samat harjoitukset ja he ovat kyllä ihan yhtä hyviä :)
Tiistain TOKOilua
Raisa ja Tico pääsivät taas Ojankoon, tällä kertaa lähinnä tokoilemaan, vaikka otettiin me muutama rengas-harjoituskin alkuun.
Ticon ja Sarin seuraamiset perusasennosta perusasentoon sujuvat jo tosi hyvin. Harjoittelimme vieressä kulkemista ja lelulla palkkaamista eteen ja se onnistuikin hyvin, sen jälkeen myös seisomisharjoitus lelun lentäessä taakse onnistui hyvin. Luoksetulo vasempan käteen ok ja hyppy eka kerralla ilman lelun heittoa, myöhemmillä kerroilla Tico hieman ihmetteli, miksei lelu lentänytkään... Eli vielä paljon palkkausta itse esteen suorittamisesta. Maahan Tico menee hyvin pelkästä käskystä vieressä ollessa, joten nyt sama harjoitus Sarin astellessa paikalla, pieni liike ei häirinnyt koiraa.
Raisan kanssa harjoiteltiin avo-luokan nouto kehujen kera eka kertaa häiriöllisessä paikassa. Hyvin meni kokonaisuudessaan, nätti perusento ja Raisa piti kapulaa tukevasti. Muutamassa asiassa olisi tosin vielä parantamisen varaa: se hyppää edelleen hieman kapulan päälle ja tulee ravia luokse. Alussa pidin vielä varmuuden vuoksi pannasta kiinni, mutta kokonaisuuteen olin tosi tyytyväinen, harjoitus onnistui.
Kauko-ohjaus toista kertaa takana seisovan liikkeenohjaajan kanssa (kiitos Laura!). Tällä kertaa jätin Raisan aika kauas takaa seisovasta ihmisestä ja siirryin vain noin 1-1,5 metrin päähän Raisan eteen. Raisa ei ottanut häiriötä, mutta oli niin innokas, etä meni maahan ihan noin niin kuin omaksi ilokseen. Se jumppasi varmaan 10 kertaan ennen kuin saatiin harjoitus onnistumaan vasta käskyn annon jälkeen... Ihana pieni yli-innokas nappula. Lisää matkaa siis jo!
Hyppy onnistui ihan hyvin. Harjoiteltiin myös ensi kertaa paikallaoloa minun häipyessäni piiloon häiriöllisessä ympäristössä. Raisa pysyi hyvin paikalla Rommin vieressä käydesäni 10 sekunnin ajan piilossa kääntymässä.
Kokonaisuutena tosi onnistuneet treenit. Kiitos kaikille osallistujille.
Nupusta puheenollen, kävimme Nupun ja Riesan kanssa treenaamassa agilitya sunnuntaina. Nuppu on sisarustensa tavoin ihanan vauhdikas ja helposti motivoitava neiti, jolta löytyy teemisen meininkiä ja myös tarkkuutta. Riikan sisko Hanna joutui flunssaisena Nuppua ohjaamaan. Raisa tekee tuttuun tyyliin innokkaasti ja varsin varmasti esteitä. Alkeiskurssilla ollaan itse asiassa tehty aiempaa helpompia asioita, mutta näin ollaan saatu jo varsin hyvä estevarmuus.
Lyhyiden agilitytreenien jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Vuosaarta ja napattiin Niina mukaan. Meren rannassa uitettiin sitten tyttöjä. Nuppu kun ei ole koko kesänä päässyt uimaan ja syynä oli pitkälti pahat palovammat ja suuri tulehdusriski. Nuppu on yhtä innostunut vedestä kuin muukin pentue, mutta pahaksi onneksi uimaan lähtiessä se haroo etutassuilla pintaa niin, että koko koira painui uppeluksiin. Totesimme, että neitokaista täytyisi tukea hieman alkuun. Ei muuta kuin housut pois ja hyiseen veteen kahlaamaan... Nuppu ui muutaman vedon tuettuna, mutta harjoituksia täytyy siis vielä jatkaa. Raisa ja Kati sen sijaan uivat ja noutivat innolla Nupulta jääneet dummyt :)
Maanantaina
oli taas agilityn alkeiskurssi ja nyt porukka oli jaettu kahtia.
Kepeillä olemme edistyneet siihen pisteeseen, että voin lähettää Raisulin kepeille oikeastaan mistä kohtaa keppejä vain, se osaa juosta kujan täysiä ja jää vaan katsomaan mihin se lelu oikein lentääkään. Keppikulmat on vielä suurelta osin harjoittelematta.
Pituus sujuu ongelmitta, samoin putki myös vinoista kulmista, eikä pöydälläkään ole ongelmia ainakaan taluttimessa kulkiessa. Muurin palikat olivat mystisesti hävinneet ja niinpä Raisa sai pari kertaa astuttua mini-muurin päälle, medi-muurin se suorittikin hyvin. Hieman harmittaa tuolle päälle astuminen.
Irtorengas harjoiteltiin luoksetulona, josta jatkeettiin aidalle ja eteen lähetyksenä aidan jälkeen. kumpikin onnistui tosi hyvin, Raisa osaa kyllä etsiä jo renkaan eikä mun tartte sitä yliohjata siitä läpi... Turhaan sörkin siellä käsineni.
Lopussa suoritettiin vielä kolmen esteen rata: aita - U-putki - aita. Raisa meni tosi hienosti, mutta itse sain taas kuulla myöhässä tulevista käskyistä. Vuodet ovat sentään tuoneet huomattavaa parannusta; enää en raportoi, että koira hyppää nyt, vaan käsky tuli sentään aavistuksen ennen estettä. Vaikka tiedänhän minä, että käsky pitäisi antaa oikeastaan jo edellisellä esteellä ollessa.
Ticon ja Sarin kanssa tehtiin samat harjoitukset ja he ovat kyllä ihan yhtä hyviä :)
Tiistain TOKOilua
Raisa ja Tico pääsivät taas Ojankoon, tällä kertaa lähinnä tokoilemaan, vaikka otettiin me muutama rengas-harjoituskin alkuun.
Ticon ja Sarin seuraamiset perusasennosta perusasentoon sujuvat jo tosi hyvin. Harjoittelimme vieressä kulkemista ja lelulla palkkaamista eteen ja se onnistuikin hyvin, sen jälkeen myös seisomisharjoitus lelun lentäessä taakse onnistui hyvin. Luoksetulo vasempan käteen ok ja hyppy eka kerralla ilman lelun heittoa, myöhemmillä kerroilla Tico hieman ihmetteli, miksei lelu lentänytkään... Eli vielä paljon palkkausta itse esteen suorittamisesta. Maahan Tico menee hyvin pelkästä käskystä vieressä ollessa, joten nyt sama harjoitus Sarin astellessa paikalla, pieni liike ei häirinnyt koiraa.
Raisan kanssa harjoiteltiin avo-luokan nouto kehujen kera eka kertaa häiriöllisessä paikassa. Hyvin meni kokonaisuudessaan, nätti perusento ja Raisa piti kapulaa tukevasti. Muutamassa asiassa olisi tosin vielä parantamisen varaa: se hyppää edelleen hieman kapulan päälle ja tulee ravia luokse. Alussa pidin vielä varmuuden vuoksi pannasta kiinni, mutta kokonaisuuteen olin tosi tyytyväinen, harjoitus onnistui.
Kauko-ohjaus toista kertaa takana seisovan liikkeenohjaajan kanssa (kiitos Laura!). Tällä kertaa jätin Raisan aika kauas takaa seisovasta ihmisestä ja siirryin vain noin 1-1,5 metrin päähän Raisan eteen. Raisa ei ottanut häiriötä, mutta oli niin innokas, etä meni maahan ihan noin niin kuin omaksi ilokseen. Se jumppasi varmaan 10 kertaan ennen kuin saatiin harjoitus onnistumaan vasta käskyn annon jälkeen... Ihana pieni yli-innokas nappula. Lisää matkaa siis jo!
Hyppy onnistui ihan hyvin. Harjoiteltiin myös ensi kertaa paikallaoloa minun häipyessäni piiloon häiriöllisessä ympäristössä. Raisa pysyi hyvin paikalla Rommin vieressä käydesäni 10 sekunnin ajan piilossa kääntymässä.
Kokonaisuutena tosi onnistuneet treenit. Kiitos kaikille osallistujille.
lauantaina, syyskuuta 22, 2007
TOKO-treenipäiväkirjaa
Raisan kanssa on edelleen jatkettu tokoilua ja olen ilmoittanut sen muutamaan alokasluokan kisaan ja ekaan AVO-kisaan myös. Nyt vaan jännätään, päästäänkö kaikkiin.
Paikallaolot onnistuvat yleensä hyvin, mutta agilityssä hieman innostuessaan Raisu on keksinyt nousta seisomaan poistuessani sen luota. Tähän on taas kiinnitetty erityistä huomiota ja nyt tuntuisi taas liike onnistuvan. Matkaa olen voinut lisätä noin 30 metriin ja aikaakin 3 minuuttiin. Häiriöihin on neiti totutellut ruohoalueella, jota kiertävät kävelytiet: on lapsia leikkipaikalla, ohikulkevia ihmisiä, koiria jne. Olen aloittanut myös paikallaolojen harjoittelun poistuessani piiloon. Kotona ja metsässä puiden piilossa aikaa on lisätty puoleen minuuttiin, koko näkösuojassa vieraassa paikassa harjoitellaan lyhempiä aikoja noin 10-15 sekuntia.
Luoksetulo on edelleen yhtä vauhdikas ja käsimerkin perusasentoon tulosta olen voinut jättää lähestulkoon pois. Puistossa neitokainen kiertää lyhtypylvästä jo noin 15-20 metrin päästä, joten pysäytyksiäkin ollaan voitu harjoitella noin 10 metrin matkalta. Raisa pysähtyy käsimerkistä kuin seinään ja malttaa odottaa jo muutaman sekunnin paikoillaan ennen kuin heitän lelun.
Liikkeestä pysähtymisiä ollaan vaan kertailtu ja Raisa malttaa odottaa rauhassa, vaikka kulkisen sen taaksekin.
Seuraamiset ovat edelleen innokkaita ja varsin tarkkoja, vaikka edelleen neiti välillä vilkuilee eteen. Vasemmalle kääntymiset vaativat edelleen tehotreenejä ja palkkausta onnistuneista käännöksistä. Raisu kun meinaa olla liian innokkaasti vierelläni, että meinaan törmätä siihen kääntyessäni. Pitää muistaa ennakoida käännöstä hidastamalla vauhtia ja kääntämällä ensin yläkroppaa vasemmalle.
Estehyppy sujuu jo hyvin vieraissakin paikoissa. Olemme harjoitelleen tosinaan myös esteen takana seisomista ja paikallaoloa erikseen. Se ei tunnu olevan ongelma.
Kauko-ohjaus sujuu noin kahden metrin matkalta häiriöllisessäkin paikassa, kunhan namikippo on takana. Tänään harjoitellessa vierestä kulki ohi haukkuva ja riehuva koira, jonka aiheuttama häiriö sai aikaan sen, että Riesa totteli muutaman kerran vasta toista käskyä. Se ei kuitenkaan karannut mihinkään ja oli jotakuin tarkkaavainen.
Nouto sujuu jo kohtuullisesti kokonaisena liikkeenä, vaikka Raisu saattaakin pudottaa tunnarikapulan tullessaan perusasentoon. Vielä lisää tarkkuutta. kunnon kapulaan se tarttuu paremmalla otteella, joten alamme harjoitella sillä noutoa vieraissa paikoissa. Noudossa luoksetulo välillä hidasta ravia: pitäis varmaan tehdä asialle jotain. Se johtuu todennäköisesti siitä, että olen joutunut välillä komentamaan neitokaista pureskelusta yms liikkeen yhteydessä.
Tunnarinoutoa olemme aloitelleen ruohokentällä. Raisa odottaa tarkkaavaisena kun piilotan kapulan ruohon alle, tekee tarkkaavaista työtä ja tuo kapulan syliini lopuksi. Se on selvästi ymmärtänyt, että "oman" idea on etsiä kapulan nenätyöskentelyn avulla.
Ruutu on Raisun mielestä sairaan kiva juttu. jopa niin kiva, että pitäisi ottaa useammin purkit kentälle ilman, että niitä suoritetaan. Välillä voi jo palkata heittämällä lelun tytön ehdittyä ruuttuun. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä 2-3 harjoitusta lelu ruudussa yhtä tyhjän ruudun harjoitusta kohti.
Tico ja Sari käyvät tiistain harjoituksissa ja Remu ja Kaisa saavat puhelinohjausta TOKOon. Toivottavasti ensi viikonloppuna ehditään katsomaan, kuinka paljon Remu onkaan edistynyt. Nuppu tuleekin huomenna hoitoon :)
Kohti haastaajaa.
Pillillä pysähtymistä ja luoksetuloa olen pitkästä aikaa muistanut harjoitella metsästyskoulutusta ajatellen. Jo toisella treenikerralla jokin lamppu syttyi ja Raisa alkoi tulla luokse sekä istua pillin vihellyksestä. Raisa, Nuppu, Tarmo ja Remu on jo ilmoitettu haastajaan. Toivottavasti myös Paavo ja Tico pääsevät mukaan. Manteli joutuu jäämään pois perheen muiden kiireiden vuoksi. Haastajan yhteydessä on tarkoitus viettää porukan 1-vuotis synttäreitä. Uskalletaankohan lainkaan ottaa kynttilöitä mukaan ;) Ei uskoisi, että tämäkin lauma täyttää jo 17. päivä ensi kuuta ensimmäisen vuoden.
Paikallaolot onnistuvat yleensä hyvin, mutta agilityssä hieman innostuessaan Raisu on keksinyt nousta seisomaan poistuessani sen luota. Tähän on taas kiinnitetty erityistä huomiota ja nyt tuntuisi taas liike onnistuvan. Matkaa olen voinut lisätä noin 30 metriin ja aikaakin 3 minuuttiin. Häiriöihin on neiti totutellut ruohoalueella, jota kiertävät kävelytiet: on lapsia leikkipaikalla, ohikulkevia ihmisiä, koiria jne. Olen aloittanut myös paikallaolojen harjoittelun poistuessani piiloon. Kotona ja metsässä puiden piilossa aikaa on lisätty puoleen minuuttiin, koko näkösuojassa vieraassa paikassa harjoitellaan lyhempiä aikoja noin 10-15 sekuntia.
Luoksetulo on edelleen yhtä vauhdikas ja käsimerkin perusasentoon tulosta olen voinut jättää lähestulkoon pois. Puistossa neitokainen kiertää lyhtypylvästä jo noin 15-20 metrin päästä, joten pysäytyksiäkin ollaan voitu harjoitella noin 10 metrin matkalta. Raisa pysähtyy käsimerkistä kuin seinään ja malttaa odottaa jo muutaman sekunnin paikoillaan ennen kuin heitän lelun.
Liikkeestä pysähtymisiä ollaan vaan kertailtu ja Raisa malttaa odottaa rauhassa, vaikka kulkisen sen taaksekin.
Seuraamiset ovat edelleen innokkaita ja varsin tarkkoja, vaikka edelleen neiti välillä vilkuilee eteen. Vasemmalle kääntymiset vaativat edelleen tehotreenejä ja palkkausta onnistuneista käännöksistä. Raisu kun meinaa olla liian innokkaasti vierelläni, että meinaan törmätä siihen kääntyessäni. Pitää muistaa ennakoida käännöstä hidastamalla vauhtia ja kääntämällä ensin yläkroppaa vasemmalle.
Estehyppy sujuu jo hyvin vieraissakin paikoissa. Olemme harjoitelleen tosinaan myös esteen takana seisomista ja paikallaoloa erikseen. Se ei tunnu olevan ongelma.
Kauko-ohjaus sujuu noin kahden metrin matkalta häiriöllisessäkin paikassa, kunhan namikippo on takana. Tänään harjoitellessa vierestä kulki ohi haukkuva ja riehuva koira, jonka aiheuttama häiriö sai aikaan sen, että Riesa totteli muutaman kerran vasta toista käskyä. Se ei kuitenkaan karannut mihinkään ja oli jotakuin tarkkaavainen.
Nouto sujuu jo kohtuullisesti kokonaisena liikkeenä, vaikka Raisu saattaakin pudottaa tunnarikapulan tullessaan perusasentoon. Vielä lisää tarkkuutta. kunnon kapulaan se tarttuu paremmalla otteella, joten alamme harjoitella sillä noutoa vieraissa paikoissa. Noudossa luoksetulo välillä hidasta ravia: pitäis varmaan tehdä asialle jotain. Se johtuu todennäköisesti siitä, että olen joutunut välillä komentamaan neitokaista pureskelusta yms liikkeen yhteydessä.
Tunnarinoutoa olemme aloitelleen ruohokentällä. Raisa odottaa tarkkaavaisena kun piilotan kapulan ruohon alle, tekee tarkkaavaista työtä ja tuo kapulan syliini lopuksi. Se on selvästi ymmärtänyt, että "oman" idea on etsiä kapulan nenätyöskentelyn avulla.
Ruutu on Raisun mielestä sairaan kiva juttu. jopa niin kiva, että pitäisi ottaa useammin purkit kentälle ilman, että niitä suoritetaan. Välillä voi jo palkata heittämällä lelun tytön ehdittyä ruuttuun. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä 2-3 harjoitusta lelu ruudussa yhtä tyhjän ruudun harjoitusta kohti.
Tico ja Sari käyvät tiistain harjoituksissa ja Remu ja Kaisa saavat puhelinohjausta TOKOon. Toivottavasti ensi viikonloppuna ehditään katsomaan, kuinka paljon Remu onkaan edistynyt. Nuppu tuleekin huomenna hoitoon :)
Kohti haastaajaa.
Pillillä pysähtymistä ja luoksetuloa olen pitkästä aikaa muistanut harjoitella metsästyskoulutusta ajatellen. Jo toisella treenikerralla jokin lamppu syttyi ja Raisa alkoi tulla luokse sekä istua pillin vihellyksestä. Raisa, Nuppu, Tarmo ja Remu on jo ilmoitettu haastajaan. Toivottavasti myös Paavo ja Tico pääsevät mukaan. Manteli joutuu jäämään pois perheen muiden kiireiden vuoksi. Haastajan yhteydessä on tarkoitus viettää porukan 1-vuotis synttäreitä. Uskalletaankohan lainkaan ottaa kynttilöitä mukaan ;) Ei uskoisi, että tämäkin lauma täyttää jo 17. päivä ensi kuuta ensimmäisen vuoden.
tiistaina, syyskuuta 18, 2007
TOKOa ja agilitya
Taas ollaan keskitytty tokoiluun ja agilityyn tällä erää. TOKO-kisoihin yritin ilmoittautua, mutta pääsimme vain neljännelle varasijalle, joten tuskin päästään ulkokokeeseen tänä syksynä. Halliin toivottavasti kumminkin.
Kotona ollaan treenattu paljon noutamista ja nyt ollaan saatu Raisan kanssa sisällä tunnarikapulan ja puisen noutokalikan nouto pakettiin. Siis pystytään tekemään koko liike koemaisena. Välillä tosin vaan oten tunnarikapulasta on hieman mielenkiintoinen, mutta ihmeen kaupalla kahdella kumpahampaallakin voi pitää yllätän tukevasti kiinni kapulasta... Puukapulasta ote on hyvä ja nyt kapuloita naputtelemalla olen saanut Raisun pitämään kunnolla kapulaa suussaan.
Estehyppy on toinen asia, johon olen kiinnittänyt huomiota. Ojangon kentällä vieraatkin TOKO-esteet hypätään helposti yli ja olen kiinnittänyt huomiota Raisan hyppysuuntaan, kun olohuoneen pienen tilan takia se hyppäsi aina esteen oikeaan reunaan. Nyt olen palkannut keskelle hyppäämisestä.
Kauko-ohjaus sujuu namikipon kanssa hyvin (istu-maahan), mutta ilman takana olevaa palkkaa se on toisinaan hieman epävarmaa. Luoksetulon käsiavustus alkaa olla minimaalisen pieni. Pylvään kiertäminen sujuu jo aikas hyvin noin 10 metrin päästä ja pysähdykset ovat tosi napakoita. Seuraamisissa ollaan treenattu erityisesti vasemmalle kääntymisiä, joissa Riesa tuppaa olemaan turhan lähellä.
TOKO-treenit tiistaina 19.9
Ojangossa springeriryhmän ekat treenit. Mukana Sari& Tico sekä D-pentujen pikkusisko Vinka & Lotta, Vinkan mummu Iiris &Arja, Vinkan eno Rommi & Laura ja ranskalainen Masi & Janni. Siis pelkkiä waleseja tällä kertaa.
Raisan kanssa aloitimme innokkaalla seuraamisella, jossa vasemmalle käännökset olivat edelleen turhan vauhdikkaita. Luoksetulo sujui hyvin ihan pienen käsenliikkeen kanssa perusasentoon tullessa. Paikallaolosta Masin vieressä Raisa nousi seisomaan, muttei sentään liikkunut eteenpäin. Uusintayrityksellä paikallaolo onnistui hyvin. Agility on saanut neitokaisen malttamattomaksi paikallaoloissa. Harjoittelemme niin paljon paikallaolosta kutsuja, että pn vaikea saada yhtä paljon treenejä itse paikallaolon suhteen. Hyppy hienosti aikas suoraan esteen yli, eka kerralla palkkaus vierelle kulkemisesta, toisella kertaa palkka esteen hyppäämisestä suoraan. Lopuksi ruutu, jonne Raisa pääsi varastamaan eka kerralle, sen mielestä ruutu on vaan älyttömän kiva.
Kati pääsi harjoittelemaan seuraamista, joka oli kyllä hyvin innokasta, mutta valitettavasti sivusuunnassa aika väljää. Hyppy ja lelun nouto ihan hyvin, mutta luovutus oli vähän hmm.. mielenkiintoinen. Alokasluokan luoksetulo innokas ja vauhdikas. Saas nähdä vieläkö jaksan Katiskan ilmoittaa hallikisoihin, ulos ei mennä, kun jännitän niin paljon, että se lähtee lintujen perään. Ja sinnehän se porhaltaakin oman jännittämiseni takia.
Tico ja Sari harjoittelivat seuraamista perusasennosta-pari askelta - toiseen perusasentoon ja se alkoi sujua jo varsin mainiosti. Lisäksi katsekontaktiharjoituksiaperusasennossa ollessa, nämäkin onnistuivat varsin hyvin. Liikkeestä seisominen lelua heittämällä tuntui olevan Ticolle vielä vaikeaa, koska se ei oikein tuntunut tajuavan lelun lentävän taaksepäin. Sen sijaan hyppy meni kuin vanhalta tekijältä, eka kertaa Tico lähti käskyn kanssa samaan aikaan lelun perässä. Toisella kertaa neitokainen lähti pelkästä käskystä ja sai lelunheiton palkaksi. Hypystä tuskin ainakaan tulee mitään ongelmaa :)
Agility-treenit maanantaina 18.9
Raisa toista kertaa alkeiskurssilla. Tällä kertaa uutena esteenä oli pöytä, joka sujui ongelmitta. Itse harjoitellessa pstyin jättämään neitin jo viideksi sekunniksi pöydälle istumaan siirtyessäni hieman kauemmaksi.
Hyppyä harjoiteltiin vinosta kulmasta niin luoksetulona kuin lähetyksenäkin. Ei ongelmia siinäkään. Lisäksi kertasimme taas kahden esteen yli hypyn luoksetulona ja yhden esteen yli luoksetulon ja toisen yli lähetyksen.
Harjoittelimme myös mutkaputkea erilaisista kulmista, myös takaa puolenvaihtoja, aidan takana paikallaoloja ja puomin kontaktipintaa.
Kujakepeillä pystyin jättämään Raisan paikalle ja kutsumaan kujakeppien keskeltä loppuun ilman ongelmia. Palkkaus lelulla.
Tico ja Sari kävivät treenaamassa samat asiat ja Ticokin on tosi innokas, taitava ja kuuliainen. Kontaktien suoritus on edelleen ihanaa katsottavaa ja vauhtia neiti Nokinenässä riittää edelleen.
Esteiden ylitys tuntuu olevan helppoa liitävälle walesille. Vaikeatkin putkikulmat onnistuivat, mutta takaaleikkaus oli vielä hieman liikaa. Oikein onnistuneet treenit Ticoliininkin kanssa. Lopuksi sisarukset pääsivät riehumaan ja painimaan kuraiselle pellolle.
Agility-treenit sunnuntaina 17.9
Kävimme Saijan ja koirien kanssa Ojangossa. Raisun treeniphjelmaan kuului puomin kontakti namikipon kanssa, keppikujan juokseminen lähetettynä namikipolle, kahden esteen yli luoksetulo ja yhden esteen yli luoksetulo ja toisen yli lähetys, putki erilaisista kulmista ja irtorengas. Treenit onnistuivat tosi hyvin, vaikka tokihan asiatkin olivat Raisulle tosi helppoja. Toisaalta hyvä välillä varmistaa, että motivaatio pysyy yllä ja esteet opitaan varmasti kunnolla.
Kotona ollaan treenattu paljon noutamista ja nyt ollaan saatu Raisan kanssa sisällä tunnarikapulan ja puisen noutokalikan nouto pakettiin. Siis pystytään tekemään koko liike koemaisena. Välillä tosin vaan oten tunnarikapulasta on hieman mielenkiintoinen, mutta ihmeen kaupalla kahdella kumpahampaallakin voi pitää yllätän tukevasti kiinni kapulasta... Puukapulasta ote on hyvä ja nyt kapuloita naputtelemalla olen saanut Raisun pitämään kunnolla kapulaa suussaan.
Estehyppy on toinen asia, johon olen kiinnittänyt huomiota. Ojangon kentällä vieraatkin TOKO-esteet hypätään helposti yli ja olen kiinnittänyt huomiota Raisan hyppysuuntaan, kun olohuoneen pienen tilan takia se hyppäsi aina esteen oikeaan reunaan. Nyt olen palkannut keskelle hyppäämisestä.
Kauko-ohjaus sujuu namikipon kanssa hyvin (istu-maahan), mutta ilman takana olevaa palkkaa se on toisinaan hieman epävarmaa. Luoksetulon käsiavustus alkaa olla minimaalisen pieni. Pylvään kiertäminen sujuu jo aikas hyvin noin 10 metrin päästä ja pysähdykset ovat tosi napakoita. Seuraamisissa ollaan treenattu erityisesti vasemmalle kääntymisiä, joissa Riesa tuppaa olemaan turhan lähellä.
TOKO-treenit tiistaina 19.9
Ojangossa springeriryhmän ekat treenit. Mukana Sari& Tico sekä D-pentujen pikkusisko Vinka & Lotta, Vinkan mummu Iiris &Arja, Vinkan eno Rommi & Laura ja ranskalainen Masi & Janni. Siis pelkkiä waleseja tällä kertaa.
Raisan kanssa aloitimme innokkaalla seuraamisella, jossa vasemmalle käännökset olivat edelleen turhan vauhdikkaita. Luoksetulo sujui hyvin ihan pienen käsenliikkeen kanssa perusasentoon tullessa. Paikallaolosta Masin vieressä Raisa nousi seisomaan, muttei sentään liikkunut eteenpäin. Uusintayrityksellä paikallaolo onnistui hyvin. Agility on saanut neitokaisen malttamattomaksi paikallaoloissa. Harjoittelemme niin paljon paikallaolosta kutsuja, että pn vaikea saada yhtä paljon treenejä itse paikallaolon suhteen. Hyppy hienosti aikas suoraan esteen yli, eka kerralla palkkaus vierelle kulkemisesta, toisella kertaa palkka esteen hyppäämisestä suoraan. Lopuksi ruutu, jonne Raisa pääsi varastamaan eka kerralle, sen mielestä ruutu on vaan älyttömän kiva.
Kati pääsi harjoittelemaan seuraamista, joka oli kyllä hyvin innokasta, mutta valitettavasti sivusuunnassa aika väljää. Hyppy ja lelun nouto ihan hyvin, mutta luovutus oli vähän hmm.. mielenkiintoinen. Alokasluokan luoksetulo innokas ja vauhdikas. Saas nähdä vieläkö jaksan Katiskan ilmoittaa hallikisoihin, ulos ei mennä, kun jännitän niin paljon, että se lähtee lintujen perään. Ja sinnehän se porhaltaakin oman jännittämiseni takia.
Tico ja Sari harjoittelivat seuraamista perusasennosta-pari askelta - toiseen perusasentoon ja se alkoi sujua jo varsin mainiosti. Lisäksi katsekontaktiharjoituksiaperusasennossa ollessa, nämäkin onnistuivat varsin hyvin. Liikkeestä seisominen lelua heittämällä tuntui olevan Ticolle vielä vaikeaa, koska se ei oikein tuntunut tajuavan lelun lentävän taaksepäin. Sen sijaan hyppy meni kuin vanhalta tekijältä, eka kertaa Tico lähti käskyn kanssa samaan aikaan lelun perässä. Toisella kertaa neitokainen lähti pelkästä käskystä ja sai lelunheiton palkaksi. Hypystä tuskin ainakaan tulee mitään ongelmaa :)
Agility-treenit maanantaina 18.9
Raisa toista kertaa alkeiskurssilla. Tällä kertaa uutena esteenä oli pöytä, joka sujui ongelmitta. Itse harjoitellessa pstyin jättämään neitin jo viideksi sekunniksi pöydälle istumaan siirtyessäni hieman kauemmaksi.
Hyppyä harjoiteltiin vinosta kulmasta niin luoksetulona kuin lähetyksenäkin. Ei ongelmia siinäkään. Lisäksi kertasimme taas kahden esteen yli hypyn luoksetulona ja yhden esteen yli luoksetulon ja toisen yli lähetyksen.
Harjoittelimme myös mutkaputkea erilaisista kulmista, myös takaa puolenvaihtoja, aidan takana paikallaoloja ja puomin kontaktipintaa.
Kujakepeillä pystyin jättämään Raisan paikalle ja kutsumaan kujakeppien keskeltä loppuun ilman ongelmia. Palkkaus lelulla.
Tico ja Sari kävivät treenaamassa samat asiat ja Ticokin on tosi innokas, taitava ja kuuliainen. Kontaktien suoritus on edelleen ihanaa katsottavaa ja vauhtia neiti Nokinenässä riittää edelleen.
Esteiden ylitys tuntuu olevan helppoa liitävälle walesille. Vaikeatkin putkikulmat onnistuivat, mutta takaaleikkaus oli vielä hieman liikaa. Oikein onnistuneet treenit Ticoliininkin kanssa. Lopuksi sisarukset pääsivät riehumaan ja painimaan kuraiselle pellolle.
Agility-treenit sunnuntaina 17.9
Kävimme Saijan ja koirien kanssa Ojangossa. Raisun treeniphjelmaan kuului puomin kontakti namikipon kanssa, keppikujan juokseminen lähetettynä namikipolle, kahden esteen yli luoksetulo ja yhden esteen yli luoksetulo ja toisen yli lähetys, putki erilaisista kulmista ja irtorengas. Treenit onnistuivat tosi hyvin, vaikka tokihan asiatkin olivat Raisulle tosi helppoja. Toisaalta hyvä välillä varmistaa, että motivaatio pysyy yllä ja esteet opitaan varmasti kunnolla.
keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007
Raisa tokoilee
Ollaan taas harjoiteltu päivittäin tokoilua.
Tänään treenasimme aamusella kotona tunnarinoutokapulan kantamista, joka sujuu jo aika hyvin, vaikka nouto-ote on liiankin pehmeä luovutuksissa ja kapula putoaa helposti, jos en hieman auta kuonon alta. Illan harjoituksissa kapula alkoi jo paremmin pysyä suussa. Raisa ottaa kapulan maasta vain leikin varjolla ollessani kyykyssä (tähän selitys tuonnenpana), muuten se epäröi napata kapulaa suuhunsa. Nyt olen pystynyt palkkaamaan likkaa namilla hyvistä suorituksista.
Hyppy suoritettiin kertaalleen olohuoneessa oikein hienosti.
Kauko-ohjausta istu-maahan harjoittelimme ja namikipon kanssa asennonvaihdot sujuivat hienosti, ilman namikippoa Raisa pari kertaa hieman edisti noustessaan istumaan. Palkkausta sekä istumisesta että maahanmenosta.
Tiistai
Viimeinen kerta Riitta Jantunen-Korrin kurssilla. Ollaan edistytty taas syksyn aikana hyvin. Ja saatiinkin vielä roppakaupalla uutta mietittävää. Tänään keskusteltiin liikkeiden ketjuttamisesta ja Raisan kanssa se onnistunut helposti, mikä näkyi myös kokeessa. Se teki siellä kaiken alusta loppuun samalla innokkuudella ja iloisuudella. Neiti ei tarvitse virittelyä ennen suorituksia (pelkkä peruasentoon tuleminen tuntuu riittävän), se ei väsy, se ei kuumia ja pelkät kehut ja taputukset ovat sille jo mukava palkka. Toivottavasti näin on aina jatkossakin.
Nyt harjoiteltiin muutaman liikkeen ketjuttamista. Valitsin tällä kertaa liikkeet, jotka eivät ole ihan viimeisen päälle hiottuja. Aloitimme seuraamisella, josta saimme kokeessa 8,5. Eli seuraaminen kokonaisuutena on hyvää, paikka ja kontakti ok, mutta muutamia pieniä parannuksia saisi vielä hioa. Vasemmalle käännöksissä Raisa helposti törmää polveeni eli paljon treeniä niissä ja palkka heti käännöksen jälkeen. Itse pitäisi aina muistaa hidastaa ja antaa aikaa Raisalle ennen peruasentoon pysähtymistä. Tällä kertaa seuraaminen alkoi ihmeellisellä haahuilulla, mutta pian Raisa löysi oikean paikkansa ja teki esimerkillisesti töitä.
Jatkoimme kauko-ohjauksella (istu-maahan). Ensimmäistä kertaa harjoittelimme takana seisovan liikkenohjaajan kanssa. Ja namikuppikin oli takaa poissa. Ensimmäinen istuminen oli oikein hyvä, eka maahanmeno viiveellä, mutta ekalla käskyllä kuitenkin. Toisen istumisen yhteydessä Raisu hieman hämmentyi ja liikkui eteenpäin, toinen maahanmeno vasta toisella käskyllä. Tulevaisuudessa pitäisi harjoitella ilman namikippoa, namikipon kanssa ja piilotetun namikipon avulla. Ja välillä tarvittaisiin ehdottomasti avustaja taakse seisomaan. Maahanmenoja olen palkannut ihan liian vähän, koska ne olivat epävarmempia. Pitäisi muistaa palkata siitä aiemmin varmemmasta suorituksesta enemmän, jotta motivaatio siihenkin säilyisi korkeana.
Kolmantena liikkeenä ilman välipalkkaa suoritettiin estehyppy, joka sujuikin muuten loistavasti, mutta perusasentoon istumisessa oli aavistus ennakointia. Hypyn jälkeen palkka täytettyä sukkaa repimällä.
Viimeiseksi harjoittelimme aivan erillisenä liikkeenä noutokapulan noutoa. Alussa paikallaolo hyvä, Raisa hieman hyppää kapulan päälle edelleen, mutta luovutuksessa perusasentoon tulo oli vielä hankalaa ja se sylkäsi kapulan pois suustaan liian aikaisin. Eli nyt palaamme takaisin tunnarinoutoihin ja keskitytään lähinnä peruasentoon tuloon, jotta kapula pysyisi suussa, vaikka sitä hieman naputtelisikin. Raisalla on tosi pehmeä nouto-ote, vaikka välillä se alkaakin pureskella, kun kapula putoaa kohti kurkkua. Eli paljon kantamista ja luovutuksia. Ja kapulasta pitäisi tulla vähän vähemmän mielenkiintoinen itsessään, Raisa saisi suhtautua siihen enemmän työkaluna kuin leluna...
Raisa on niin innostunut ruudusta, että meinaa joka välissä vapaana ollessaan karata sinne. Eli nyt pitäisi alkaa harjoitella sitä, että ruutumerkit ovat paikallaan, vaikkei liikettä harjoiteltaisikaan.
Illalla harjoiteltiin vielä kotona ja huomasin ettei neiti enää uskalla ottaa kapulaa lattialta omatoimisesti, kun olen kieltänyt siitä kapulan päälle loikkaamisesta. Taisin olla hieman liian tiukkana... Nyt harjoitellan siis kantamista erikseen ja kapulan leikkimielistä tuomista lattialta erikseen.
Maanantai
Treenit takapihan hiekkakentällä. Aloitin paikallaololla, jonka aikana laitoin ruudun paikalleen. Sen jälkeen seuraamista, kauko-ohjaus (isu-maahan) ilman namikippoa muutaman metrin päästä ja liikkeestä seisominen niin, että kävelin noin 15 m Raisan etupuolelle ja vein palkan ruutuun samalla. Takaisin palatessa kehut ja virittely ruutua ajatellen. Lähetys ruutuun, jonne neiti hilppasi tuhatta ja sataa. Toinen lähetys ilman ruudussa olevaa lelua, Raisu juoksi taas ruutuun täyttä laukkaa ja sain sen hyvin pysäytettyä takalinjalle ja palkkasin heittämällä lelun. Kotona olin tiukkana noutokapulan päälle hyppäämisestä ja seuraavissa treeneissä Riesa oli sitten sitä mieltä, että mitään puista ei ehkä saakaan ottaa lattialta suuhun. Huokaus.
Sunnuntai
Iltasella ruohokentällä. Aloitin laittamalla Raisan paikallaoloon ja tekemällä ruudun sillä välin. Seuraamisessa se hieman vilkuili ruutua alussa, mutta keskittyi taas suoritukseen pian. Harjoittelimme taas lyhtypylvään kiertämistä (meni upeasti) ja siitä pari kertaa luoksetulon pysähdys. Aina vapautettuani neitokaisen se kävi palkaksi saamansa lelun kanssa ruudussa ja kaatoi jonkun kerran vas. takatolpan. Myös vihdoin ruutuun päästessään sama tolpan kaato toistui. Muissa treeneissä se ei ole mokomaa tehnyt.
Aamupäivällä Tampereella takapihalla. Aloitin seuraamisella ja palkkasin juoksuosuuden aikana oikeasta sijainnista. Sen jälkeen noudot meinivät ihan leikkimiseksi, kakara vaan pelleili tunnarikapulalla. Kauko-ohajus istu-maahan sujui hienosti, palkka löytyi takana olevasta namikiposta. Kauniit asennonvaihdot. Lopuksi vielä puun kiertämistä ja siitä pysäytykset. Pysähdykset olivat salamannopeat ja nyt tyttö kesti jo odottaa hetken ennen kuin lelu lensi.
tiistaina, syyskuuta 11, 2007
Agility-treenejä
Eilen päästiin osallistumaan Raisan kanssa ekaa kertaa agilityn alkeiskurssille.
Tällä kertaa harjoittelimme kujakeppejä luoksetulokutsuna. Tarkoitus on jatkaa pikaisesti siihen pisteeseen, että Raisa suorittaa kepit kujassa, josta se pääsee juuri ja juuri juoksemaan läpi. Se varmaan onnistuu ihan pikapuoliin. Sen jälkeen alamme harjoitella niin, että liikun itse lähemmäs lähetyspaikka (olemme sitäkin treenaanneet jo aiemmin namikipon avulla) ja sen jälkeen lisätään erilaiset keppikulmat mukaan kuvioon. Kun kulmista sisäänmeno on varma, jatkamme kaventamalla keppejä.
Seuraavaksi oli vuorossa kahden aidan yli luoksetulo. Toisella esteellä Raisa ponnasi tosi kaukaa ja paikallaolot tökkivät, kun innostunut pikkuneiti nousi seisomaan. Paljon paikallaoloharjoittelua ja luoksetulona hypyt tosi matalilla rimoilla. Harjoittelimme myös esteen yli luoksetuloa ja toiselle esteelle lähetystä lelua heittäen. Kummaltakin puolelta sekä oikealta että vasemmalta. Tuttua sekin siis.
Aloitimme myös kontaktien harjoittelun. Jatkamme edelleen jalat maahan, takapää kontaktipinnalle pysäyttämisen harjoittelua, kurssilla pysäytettiin kädestä palkaten, treeneissä käytän varmaan suurimmaksi osaksi namikippoa.
Muuria koitettiin varmaan ihan eka kertaa. Hienosti korkealla hypyllä muurin yli ja luokseni.
Lopuksi harjoittelimme myös renkaan lävitse luoksetuloa (rengas ei ollut kiinni kehikossa). Hyvin meni sekin. Ilman kehikkoa koira ei voi suorittaa rengasta väärin, joten suoritus onnistuu joka tapauksessa.
Oman alkeiskurssimme loputtua treenasimme vielä Ticon ja Sarin kanssa samat jutut. Tico menee tosi hienosti ja keskittyy esimerkillisesti :) Vihoviimeiseksi Tico, Raisa ja Kati pääsivät revittelemään puidulle pellolle.
Tällä kertaa harjoittelimme kujakeppejä luoksetulokutsuna. Tarkoitus on jatkaa pikaisesti siihen pisteeseen, että Raisa suorittaa kepit kujassa, josta se pääsee juuri ja juuri juoksemaan läpi. Se varmaan onnistuu ihan pikapuoliin. Sen jälkeen alamme harjoitella niin, että liikun itse lähemmäs lähetyspaikka (olemme sitäkin treenaanneet jo aiemmin namikipon avulla) ja sen jälkeen lisätään erilaiset keppikulmat mukaan kuvioon. Kun kulmista sisäänmeno on varma, jatkamme kaventamalla keppejä.
Seuraavaksi oli vuorossa kahden aidan yli luoksetulo. Toisella esteellä Raisa ponnasi tosi kaukaa ja paikallaolot tökkivät, kun innostunut pikkuneiti nousi seisomaan. Paljon paikallaoloharjoittelua ja luoksetulona hypyt tosi matalilla rimoilla. Harjoittelimme myös esteen yli luoksetuloa ja toiselle esteelle lähetystä lelua heittäen. Kummaltakin puolelta sekä oikealta että vasemmalta. Tuttua sekin siis.
Aloitimme myös kontaktien harjoittelun. Jatkamme edelleen jalat maahan, takapää kontaktipinnalle pysäyttämisen harjoittelua, kurssilla pysäytettiin kädestä palkaten, treeneissä käytän varmaan suurimmaksi osaksi namikippoa.
Muuria koitettiin varmaan ihan eka kertaa. Hienosti korkealla hypyllä muurin yli ja luokseni.
Lopuksi harjoittelimme myös renkaan lävitse luoksetuloa (rengas ei ollut kiinni kehikossa). Hyvin meni sekin. Ilman kehikkoa koira ei voi suorittaa rengasta väärin, joten suoritus onnistuu joka tapauksessa.
Oman alkeiskurssimme loputtua treenasimme vielä Ticon ja Sarin kanssa samat jutut. Tico menee tosi hienosti ja keskittyy esimerkillisesti :) Vihoviimeiseksi Tico, Raisa ja Kati pääsivät revittelemään puidulle pellolle.
sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007
Tarmo selvitti taipumuskokeen!
Tarmo Jangas Da Vinci Code osallistui tänään taipumuskokeeseen Espoossa emäntänsä Sini-Satu Immosen kanssa. Tarmo sai hyväksytyn tuloksen ja loistavan arvostelun. Tuomarina toimi Anu Kokkarinen. Tässä Tarmon arvostelu, joka on oikein kivaa luettavaa :) Lopussa tuomarin suusanalliset kommentit.
Tarmo oli jo viides seitsemästä sisaruksesta, joka läpäisi taipparin. Kaikki ovat saaneet hyväksytyn tuloksen viimeisen kuukauden sisällä ekasta kokeestaan 10 kuukauden ikäisenä. Paavo ei valitettavasti saanut paikkaa kokeeseen vielä tänä syksynä ja Nuppu on ollut kesän sairaslomalla palovammojen vuoksi. Uskomaton sisarusparvi :)
Sosiaalinen käyttäytyminen:
Tarmo on innokas, vilkas ja tarmokas, ja tulee hyvin toimeen ihmisten ja koirien kanssa.
(Lisäksi suullinen kommetti "On kyllä täysin nimensä veroinen...")
Haku ja laukaus:
Sopivan laajaa, melko ilmavainuista hakua. Laukauksen jälkeen pysähtyy ja jatkaa taas hyvää hakua.
Jäljestys:
Rauhallisen varma, pääosin maavainuinen suoritus. Kania nuuski innoissaan.
(Ja tähän suullisesti lisäys että "Tarmon häntä heilui iloisesti koko jäljen ajan ja välillä se vilkuili taakseen sellainen ilme naamalla että näytti siltä kun se olisi hymyillyt ja halunnut sanoa tyyliin että ei tässä hätää, homma hanskassa - mä tiedän mitä oon tekemässä!")
Vesityö:
Ui halukkaasti ja tuo pukin rantaveteen.
Tottelevaisuus:
Tarmo tottelee iloisesti.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Erittäin hyvää yhteistyötä.
Tarmo oli jo viides seitsemästä sisaruksesta, joka läpäisi taipparin. Kaikki ovat saaneet hyväksytyn tuloksen viimeisen kuukauden sisällä ekasta kokeestaan 10 kuukauden ikäisenä. Paavo ei valitettavasti saanut paikkaa kokeeseen vielä tänä syksynä ja Nuppu on ollut kesän sairaslomalla palovammojen vuoksi. Uskomaton sisarusparvi :)
lauantaina, syyskuuta 08, 2007
Remulle SERT, Raisalle vara-SERT!
Tänään Remu ja Raisa pääsivät Tampereen näyttelyyn, jossa walesit arvosteli Vera Smirnova.
Remu Jangas Direct Action aloitti osallistumalla junioriluokkaan tuloksena ERI 1., PU-3 ja SERT!! Onneksi olkoon Remu ja Kaisa :)
Tässä vielä arvostelu:
"Eritt. hyvä tyyppi, vahva luusto, oikeat rungon mittasuhteet, kaunis urosmainen pää, kaunis kaula, hyvä selkälinja, hyvä runko, vahva takaosa, vahvaluiset raajat, laadukas turkki, hyvät liikkeet."
Raisa Jangas Duck Soup voitti narttujen junioriluokan (ERI 1.) ja sai vara-SERTin!
Raisun arvostelu:
"Erittäin hyvä tyyppi. Hyvä luusto, sopiva koko. Ikäisekseen erittäin hyvin kehittynyt. Kaunis pää. Oikea ylälinja, erinomainen eturinta. Riittävästi kulmautuneet raajat, kaunis turkki, hyvät liikkeet."
Eilen käytiin harjoittelemassa Tarmon kanssa taipparia ajatellen. Jälki meni alun ihmettelyn jälkeen tosi reippaasti ja tarkasti. Laahattua fasaania Tarmo jopa hetken ajan kantoi suussaan. Raisan kanssa otettiin myös pari noutoharjoitusta ja neiti kantaa fasaania hienosti. Uiminen nopeasti syvenevästä rannasta ensin hieman epäilytti Tarmoa, mutta hetken päässä koiraskoira jo plutasi innolla kapulaa noutaen. Toivottavasti huominen taipumuskoe menisi läpi.
Remu Jangas Direct Action aloitti osallistumalla junioriluokkaan tuloksena ERI 1., PU-3 ja SERT!! Onneksi olkoon Remu ja Kaisa :)
Tässä vielä arvostelu:
"Eritt. hyvä tyyppi, vahva luusto, oikeat rungon mittasuhteet, kaunis urosmainen pää, kaunis kaula, hyvä selkälinja, hyvä runko, vahva takaosa, vahvaluiset raajat, laadukas turkki, hyvät liikkeet."
Raisa Jangas Duck Soup voitti narttujen junioriluokan (ERI 1.) ja sai vara-SERTin!
Raisun arvostelu:
"Erittäin hyvä tyyppi. Hyvä luusto, sopiva koko. Ikäisekseen erittäin hyvin kehittynyt. Kaunis pää. Oikea ylälinja, erinomainen eturinta. Riittävästi kulmautuneet raajat, kaunis turkki, hyvät liikkeet."
Eilen käytiin harjoittelemassa Tarmon kanssa taipparia ajatellen. Jälki meni alun ihmettelyn jälkeen tosi reippaasti ja tarkasti. Laahattua fasaania Tarmo jopa hetken ajan kantoi suussaan. Raisan kanssa otettiin myös pari noutoharjoitusta ja neiti kantaa fasaania hienosti. Uiminen nopeasti syvenevästä rannasta ensin hieman epäilytti Tarmoa, mutta hetken päässä koiraskoira jo plutasi innolla kapulaa noutaen. Toivottavasti huominen taipumuskoe menisi läpi.
torstaina, syyskuuta 06, 2007
Raisalle TOKOsta ALO1 ja luokkavoitto :)
Raisa alias Jangas Duck Soup osallistui 5.9 ensimmäiseen viralliseen tottelevaisuuskokeeseensa. Ikää oli vaaditut 10 kuukautta ja muutama viikko yli. Ja juoksukin ehti parahiksi loppua samana päivänä. Iltakoe järjestettiin Lahdessa ja tuomarina toimi tiukan tasapuolinen Riitta Räsänen. Pisteitä kerättiin 162 kipaletta, joka oikeutti ensimmäiseen palkintoon ja sillä heltisi myös 1. sija 8 koirakon luokassa. Koitan muistella tuomarin kommentteja pisteistä.
luoksepäästävyys 10
paikallaolo 10 Raisa meni kuin ohjekirjassa: ekasta käskystä maahan, paikalla tarkkaavaisena ja rauhallisena koko ajan ja ensimmäisestä käskystä perusasentoon istumaan. Yksi koira neljästä karkasi paikalta, mutta se ei häirinnyt likkaa.
seuraaminen kytkettynä 8,5 Muuten hyvää seuraamista, mutta loppuperusasentoa ennen unohdin hidastaa vauhtia ja niin Raisa teki huolimattoman perusasennon vinoon ja hieman taakse.
seuraaminen taluttimetta 8,5 Käännyttäessä vasemmalle Raisa oli turhan lähellä ja kosketin sitä aavistuksen polvellani ja juoksuosuudella se jäi aavistuksen (noin 10-15 senttiä normaalista hieman edessä olevasta seuraamispaikasta) jälkeen.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 Raisa meni käskystä nopeasti maahan, mutta hieman vinoon. Perusasento aavistus ennakoiden, mutta kuitenkin käskyn kanssa samanaikaisesti.
Luoksetulo 8 unohdin valmistella Riesan liikkeeseen ja niin se oli lähdössä seuraamaan, mutta istahti taas salamannopeasti paikallaolo-käskystä. Luokse täyttä laukkaa ja pelkäsin ettei se saa pysäytettyä ajoissa, joten perusasentoon tullessa käsimerkki oli turhan selkeä.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 Seurasi hyvin, pysähtyi hyvin, mutta perusasento lopussa aavistuksen vino.
Estehyppy 0 Raisa meinasi varastaa esteelle, jolloin komensin sitä turhan tiukasti paikalle ennen liikettä. Taisinpa jättää sen turhan kauaksi esteestä. Lopputulos oli kuitenkin se, ettei neiti hypännyt.
kokonaisvaikutus 9
Kokonaispistemäärä 162 p
ALO 1-tulos sij. 1.
luoksepäästävyys 10
paikallaolo 10 Raisa meni kuin ohjekirjassa: ekasta käskystä maahan, paikalla tarkkaavaisena ja rauhallisena koko ajan ja ensimmäisestä käskystä perusasentoon istumaan. Yksi koira neljästä karkasi paikalta, mutta se ei häirinnyt likkaa.
seuraaminen kytkettynä 8,5 Muuten hyvää seuraamista, mutta loppuperusasentoa ennen unohdin hidastaa vauhtia ja niin Raisa teki huolimattoman perusasennon vinoon ja hieman taakse.
seuraaminen taluttimetta 8,5 Käännyttäessä vasemmalle Raisa oli turhan lähellä ja kosketin sitä aavistuksen polvellani ja juoksuosuudella se jäi aavistuksen (noin 10-15 senttiä normaalista hieman edessä olevasta seuraamispaikasta) jälkeen.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 Raisa meni käskystä nopeasti maahan, mutta hieman vinoon. Perusasento aavistus ennakoiden, mutta kuitenkin käskyn kanssa samanaikaisesti.
Luoksetulo 8 unohdin valmistella Riesan liikkeeseen ja niin se oli lähdössä seuraamaan, mutta istahti taas salamannopeasti paikallaolo-käskystä. Luokse täyttä laukkaa ja pelkäsin ettei se saa pysäytettyä ajoissa, joten perusasentoon tullessa käsimerkki oli turhan selkeä.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 Seurasi hyvin, pysähtyi hyvin, mutta perusasento lopussa aavistuksen vino.
Estehyppy 0 Raisa meinasi varastaa esteelle, jolloin komensin sitä turhan tiukasti paikalle ennen liikettä. Taisinpa jättää sen turhan kauaksi esteestä. Lopputulos oli kuitenkin se, ettei neiti hypännyt.
kokonaisvaikutus 9
Kokonaispistemäärä 162 p
ALO 1-tulos sij. 1.
lauantaina, syyskuuta 01, 2007
Eppu-eno agility-mestari + Tico näyttelyssä
Tico Jangas Dirty Dancing osallistui ekaa kertaa viralliseen näyttelyyn Vantaalla, tuomarina toimi Nicola Imbimbo. Tico oli kuulemma enemmin hyppinyt ja leikkinyt remmillä kehässä kuin esiintynyt kauniisti, mutta neitokainen oli silti palkittu EH:lla. Tuomari oli kuulemma sijoittanut Ticon luokan neljänneksi, mutta kehäsihteeri oli vahingossa muuttanut kahden viimeisen järjestyksen, jolloin Tico oli jäänyt ilman sijoitusta.. Sari ei viitsinyt asiaa korjata, kun eihän sillä käytännössä mitään merkitystä ole kuitenkaan ;)
Itse vietin päivän Springerspanielit ry:n agilitymestaruudessa, jossa pentujen eno Jangas Blame the Dog eli Eppu voitti Agility-mestarin kiertopalkinnon haltuunsa vuodeksi tehtyään Janni Krögerin kanssa virheettömän radan ja pari sekuntia yliaikaa Maxi-3 luokasta. Saa nähdä hyppiikö D-pentue vielä mummunsa ja enonsa perässä Agility-mestareiksi?!
Itse vietin päivän Springerspanielit ry:n agilitymestaruudessa, jossa pentujen eno Jangas Blame the Dog eli Eppu voitti Agility-mestarin kiertopalkinnon haltuunsa vuodeksi tehtyään Janni Krögerin kanssa virheettömän radan ja pari sekuntia yliaikaa Maxi-3 luokasta. Saa nähdä hyppiikö D-pentue vielä mummunsa ja enonsa perässä Agility-mestareiksi?!
perjantaina, elokuuta 31, 2007
Valmistautumista TOKO-kokeeseen
Raisa on ilmoitettu ensi keskiviikoksi tottelevaisuuskokeeseen ja tänään tulivat paperit: 9 alokasluokan koirakkoa. Juoksun parhaat päivät ovat olleet tällä viikolla, joten uskoisin, että pääsemme osallistumaan kokeeseen. Koska koe järjestetään hallissa kävin tänään Raisun kanssa treenaamassa paikallisessa parkkihallissa. Yläkerrasta kuului hirmuinen meteli paikallisen nuorison rullalautaillessa siellä. Alussa Riesa oli hieman ihmeissään, mutta silti häntä tomerasti ylhäällä. Jo ensimmäisen seuraamisen aikana se rentoutui ja loput liikkeet sujuivat loistavasti. Nyt myös perusasennot liikkeiden lopussa sujuivat. Ensimmäistä kertaa viikkoon sain myös pylvään kiertämisen onnistumaan: se ei enää jäänyt etsimään katsellaan sopivia sulhaskandidaatteja. Kotona olemme edelleen harjoitelleet hyppyä. Nyt olemme ahkeroineet myös noutoliikkeen parissa sekä tunnarikapulalla että metallinoutoesineellä. Raisa meinaa välillä pureskella puista kapulaa, joten joudun usein huomauttamaan siitä. Pikkuneidin mielestä noutotreenit ovat siitä huolimatta äärettömän hauskoja ja se kantaa kapuloita mielellään, vaikka maasta nostaessaan se helposti innostuu hieman liikaa ja hyppää kapulan päälle... Ehkä ensi viikolla saadaan siihen apua ;) Pureskelu on kuitenkin vähentynyt ja intoa on tosi paljon, vaikka harjoitellaankin ns. pakkonoutoa. Raisan kanssa treenaaminen saa aina hyvälle mielelle. Sen kanssa on vaan älyttömän hauska touhuta, kun toinen on aina sata lasissa mukana.
tiistaina, elokuuta 28, 2007
Tokoilua ja agiliitoa
Tänään oltiin taas Raisan kanssa tokoilemassa Riitta Jantunen-Korrin kurssilla. Ohjelmassa oli alokasluokan koeliikkeiden läpikäyminen ilman välipalkkaa. Raisan mielenkiinto ja motivaatio pysyi hyvin yllä, joten kokonaisuudessaan harjoitus oli erittäin onnistunut, vaikka tyttösellä on juoksu hehkeimmillään. Into tekemiseen ei hävinnyt, vaikkaa liikkeet tehtiin peräkkäin ilman erillistä palkkaamista. lopussa sitten revimme lelua yhdessä. Seuraamisessa minun tulisi kiinnittää huomiota liikkumiseeni ja eritoten tasaiseen nopeuteen. Liikkeellee lähdettäessä turha katsekontakti ja koiraa kohti kääntyminen pois. Itse liikkeet sujuivat oikein hyvin, mutta loppuperusasennot ovat vielä hieman hakusessa. Niitä ollaankin harjoiteltu ihan turhan vähän. Hyppyä on harjoiteltu tätä ennen vain kotosalla, mutta se ei tunnu olevan ongelma. Täytyy vaan muistaa palkata usein malttamisesta, kun Raisu seisoo esteen toisella puoen. Viikon päästä on eka koe, jos olemme mahtuneet mukaan ja jos juoksu on jo ohi.
Eilen harjoiteltiin taas Ticon ja Sarin kanssa agilityä: hypylle lähettämistä, hypyn yli luoksetuloa, putkea erilaisista kulmista, kujakeppejä ja kontaktiesteitä. Tico meni taas oikein kauniisti, kuuliaisesti ja innokkaasti.
Eilen harjoiteltiin taas Ticon ja Sarin kanssa agilityä: hypylle lähettämistä, hypyn yli luoksetuloa, putkea erilaisista kulmista, kujakeppejä ja kontaktiesteitä. Tico meni taas oikein kauniisti, kuuliaisesti ja innokkaasti.
maanantaina, elokuuta 27, 2007
Nuppua moikkaamassa
Nuppu eli Jangas Dolce Vita on joutunut kesällä jättämään niin näyttelykehät kuin taipumuskokeen suorittamisenkin sisaruksilleen saatua pahat palovammat juhannuksena. Vielä edelleenkin selässä on miehen kämmenen kokoinen karvaton läikkä, mutta onneksi Nuppu on taas oma iloinen ja sosiaalinen itsensä. Nupun perhe, Pauli, Riikka ja lapset, muutti nyt kuun vaihteessa Irlantiin ja Nupun on tarkoitus seurata vasta-ainetestien ja muun paperisodan jälkeen perässä. Tällä välin se asustelee Riikan vanhempien luona.
Lähdimme eilen vielä Niinan kanssa katsomaan Nuppua perheineen Vantaalle, kun Riikka ja lapset olivat vielä viimeistä päivää Suomessa. Nupusta on kasvanut aivan valloittava, kaunis ja iloinen walesityttö kovista kokemuksistaan huolimatta. Hyvää matkaa Nupun perheelle!
Ylemmässä kuvassa trimmaamaton ja luonnonkaunis Nuppu harjoittelee näytteluasennossa seisomista, alla nupun selkä, johon on jo alkanut kasvaa uutta (aavistuksen vaaleampana erottuvaa) karvaa. Ilmeisesti osa arvesta jääkin koiruudelle loppuelämäksi.
Lähdimme eilen vielä Niinan kanssa katsomaan Nuppua perheineen Vantaalle, kun Riikka ja lapset olivat vielä viimeistä päivää Suomessa. Nupusta on kasvanut aivan valloittava, kaunis ja iloinen walesityttö kovista kokemuksistaan huolimatta. Hyvää matkaa Nupun perheelle!
Ylemmässä kuvassa trimmaamaton ja luonnonkaunis Nuppu harjoittelee näytteluasennossa seisomista, alla nupun selkä, johon on jo alkanut kasvaa uutta (aavistuksen vaaleampana erottuvaa) karvaa. Ilmeisesti osa arvesta jääkin koiruudelle loppuelämäksi.
sunnuntaina, elokuuta 26, 2007
Tico läpäisi taipparin!
Tico eli Jangas Dirty Dancing osallistui emäntänsä Sari Eklundin kanssa Espoossa taipumuskokeeseen ja selvittivät sen kirkkaasti saaden lisäksi kiertopalkinnon, joka jaettiin tuomareiden valitsemalle koiralle. Perusteena oli se, että Tico oli reipas nuori koira, joka teki hyvän suorituksen. Tuomarina toimi Memmu Kuparinen. Tico oli jo neljäs taipumuskokeen läpäissyt koira D-pentueesta, vaikka ikää naperoilla on vasta 10 kk.
Tässä Ticon hieno arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen:
Ystävällinen nuori koira. Suhtautuu ystävällisesti toisiin koiriin ja ihmisiin.
Haku ja laukaus:
Riittävän laajaa ja innokasta maavainuista hakua. Laukausta jää ensin ihmettelemään, mutta jatkaa kuitenkin.
Jäljestys:
Rauhallista, maavainuista jäljen päällä etenevää jäljestystä. kaatoa nuuski ja tökki. Hieno suoritus nuorelta koiralta.
Vesityö:
Innokkaalla loikalla veteen. Tuo pukin rantaan.
Tottelevaisuus:
Iloinen tottelevainen nuori koira.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Iloista ja reipasta yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä.
Kokonaisarvostelu: hyväksytty
Tässä Ticon hieno arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen:
Ystävällinen nuori koira. Suhtautuu ystävällisesti toisiin koiriin ja ihmisiin.
Haku ja laukaus:
Riittävän laajaa ja innokasta maavainuista hakua. Laukausta jää ensin ihmettelemään, mutta jatkaa kuitenkin.
Jäljestys:
Rauhallista, maavainuista jäljen päällä etenevää jäljestystä. kaatoa nuuski ja tökki. Hieno suoritus nuorelta koiralta.
Vesityö:
Innokkaalla loikalla veteen. Tuo pukin rantaan.
Tottelevaisuus:
Iloinen tottelevainen nuori koira.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Iloista ja reipasta yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä.
Kokonaisarvostelu: hyväksytty
Remulle AVO2 MEJÄstä!
Remu Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen osallistuivat toiseen MEJÄ-kokeeseensa ja saivat taas hyvän tuloksen eli AVO2 ja 35 pistettä. Hukka tuli toisella kulmalla, jossa Remu paineli kulmasti ohi kovaa vauhtia. Jäljestykseen upposi aikaa vaivaiset 17 minuuttia. Uskomaton 10-kuinen veitikka tuo Remu-poika.
Pisteet:
Jäljestämishalukkuus (0-6): 6
Jäljestämisvarmuus (0-12): 6
Työskentelyn etenevyys (0-10): 5
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon
selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen (0-14): 10
Käyttäytyminen kaadolla (0-3): 3
Yleisvaikutelma (0-5): 5
Koeselostus:
Remu ohjataan hyvin jäljestyksen alkuun. Jäljestysvauhti on reipas ja tapahtuu siksak-hakukuviolla koko jäljestyksen ajan. Ensimmäinen kulma ohitetaan noin metrin päästä ja oikaistaan toiselle osuudelle. Toiselle osuudelle tultaessa on vauhti sen verran kova, että makausta ei noteerata, eikä myöskään suunnanmuutosta. Ei löydetä omatoimisesti jäljelle, vaan osoitetaan jälki ja suunta. Kolmas osuus virheittä loppuun. Kaadolle suoraan, jonka haisteli ja jäi vierelle. Hyvä ja vauhdikas suoritus, jossa ehkä liiallinen vauhti kostautui yhteen hukkaan.
Laukauksensieto: Hyväksytty
Pisteet: 35
Palkinto: AVO2
Pisteet:
Jäljestämishalukkuus (0-6): 6
Jäljestämisvarmuus (0-12): 6
Työskentelyn etenevyys (0-10): 5
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon
selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen (0-14): 10
Käyttäytyminen kaadolla (0-3): 3
Yleisvaikutelma (0-5): 5
Koeselostus:
Remu ohjataan hyvin jäljestyksen alkuun. Jäljestysvauhti on reipas ja tapahtuu siksak-hakukuviolla koko jäljestyksen ajan. Ensimmäinen kulma ohitetaan noin metrin päästä ja oikaistaan toiselle osuudelle. Toiselle osuudelle tultaessa on vauhti sen verran kova, että makausta ei noteerata, eikä myöskään suunnanmuutosta. Ei löydetä omatoimisesti jäljelle, vaan osoitetaan jälki ja suunta. Kolmas osuus virheittä loppuun. Kaadolle suoraan, jonka haisteli ja jäi vierelle. Hyvä ja vauhdikas suoritus, jossa ehkä liiallinen vauhti kostautui yhteen hukkaan.
Laukauksensieto: Hyväksytty
Pisteet: 35
Palkinto: AVO2
lauantaina, elokuuta 25, 2007
Manteli suoritti taipumuskokeen!
Tänään oli Mantelin Jangas Dimples vuoro osallistua spanielien taipumuskokeeseen. Mandela ja Minna-Riitta suorittivat kokeen hyväksytysti ja saivat vielä kotiin viemisiksi Lounais-Suomen Spanielikerhon kokeessa jaettavan kiertopalkinnon Tiramisu Trophyn, jonka saa vuodeksi itselleen kerhon kokeen nuorimpana hyväksytysti suorittanut spanieli. Ikäähän Mandel-neidillä on vasta 10 kuukautta. Tuomarina Mantelilla oli Jarkko Wiklund.
Tässä Mantelin arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen:
Iloinen, avoin ja sosiaalinen, hyvin muihin koiriin ja ihmisiin suhtautuva koira.
Haku ja laukaus:
Riittävä, ei kovin innokas, maa- ja ilmavainuinen haku. Laukauksesta jatkaa. Hyvä yhteistyö.
Jäljestys:
Maavainuinen, varma jäljestys. Kaato kiinnosti.
Vesityö:
Ui halukkaasti. Noutaa pukin ohjaajan käteen.
Tottelevaisuus:
Tottelevaisuus erittäin hyvä.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Nuori koira on hieman epävarma. Ohjaaja suoriutui päivästä hyvin.
Kokonaisarvostelu: hyväksytty
"Pentujen" eno Elvis (Jangas Cola For Elvis) puolestaan pääsi tänään siirtymään agilityssä 2-luokkaan. Ja Reetan juniori Paavo on jo aloittanut agilityn alkeiskurssin. Saas nähdä, miten pitkälle Reetta vielä poikien kanssa pääseekään.
Myös Tarmo on aloittanut agilityn alkeiskurssin. Ja Raisankin agilitykurssi alkaa heti juoksun loputtua. Ticon kanssa harjoitellaan omalla porukalla.
Tässä Mantelin arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen:
Iloinen, avoin ja sosiaalinen, hyvin muihin koiriin ja ihmisiin suhtautuva koira.
Haku ja laukaus:
Riittävä, ei kovin innokas, maa- ja ilmavainuinen haku. Laukauksesta jatkaa. Hyvä yhteistyö.
Jäljestys:
Maavainuinen, varma jäljestys. Kaato kiinnosti.
Vesityö:
Ui halukkaasti. Noutaa pukin ohjaajan käteen.
Tottelevaisuus:
Tottelevaisuus erittäin hyvä.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Nuori koira on hieman epävarma. Ohjaaja suoriutui päivästä hyvin.
Kokonaisarvostelu: hyväksytty
"Pentujen" eno Elvis (Jangas Cola For Elvis) puolestaan pääsi tänään siirtymään agilityssä 2-luokkaan. Ja Reetan juniori Paavo on jo aloittanut agilityn alkeiskurssin. Saas nähdä, miten pitkälle Reetta vielä poikien kanssa pääseekään.
Myös Tarmo on aloittanut agilityn alkeiskurssin. Ja Raisankin agilitykurssi alkaa heti juoksun loputtua. Ticon kanssa harjoitellaan omalla porukalla.
torstaina, elokuuta 23, 2007
TOKOa ja agilitya
Tiistaina lähdimme taas Raisan ja Vinka-siskon kanssa TOKO-treeneihin. Raisan kanssa harjoittelimme korkeampia luokkia varten kauko-ohjausta (istu-seiso). Raisa osaa hyvin vaihtaa asentoa käsimerkin avulla ja tarjoaakin omatoimisesti sekä istumista että seisomista. Nyt pitäisi harjoitella niin, että itse seison ja jätän käsiohjauksen mahdollisimman vähälle. Luoksetulon pysäytyksiä ajatellen olen harjoitellut kesällä aina toisinaan puiden ja lyhtypylväiden kiertämistä. Valitettavasti treenauksesta on puuttunut tietty tavoitteellisuus ja olemme harjoitelleet silloin tällöin ja aina eri paikoissa. Pysäytykset lelun heitosta onnistuivat hyvin ja kiertämisjuttu on Raisan mielestä hauska leikki. Nyt pitäisi saada tiettyä säännöllisyyttä ja alkaa harjoittelemaan enemmän myös liikkeestä pysähtymisiä. Vauhtia tytöllä kyllä riittää eikä juoksun alkaminen ainakaan toistaiseksi ole vaikuttanut treenaamiseemme.
Eilen oli agilityn alkeiskurssin testitilaisuus. Emme tosin päässeet muiden koirakoiden kanssa juoksusta johtuen, vaan meidät katsastettiin jälkikäteen. Tänään tuli ilmoitus, että meidät on hyväksytty kurssille. Testiin Raisan osalta kuului paikallaolo, alokasluokan luoksetulo ja seuraaminen ihmisten ohi kahdeksikon muodossa. Paikallaolo epäonnistui Raisan noustua seisomaan, mutta se ei sentään lähtenyt liikkeelle. Tiistain treeni Iiriksen vieressä teki Raisusta hieman epävarman. Iiriksen noustua istumaan Arja komensi sitä tiukasti maahan, mikä sai Raisan epävarmaksi, painautumaan maahan ja heiluttelemaan häntää. Nyt täytyy tehdä vähän lisää töitä, jotta Riesa saa taas itseluottamuksensa tallelle. Seuraaminen sujui taas Raisamaiseen tyyliin innokkaasti ja hyvin kontaktia pitäen, luoksetulo täyttä laukkaa perusasentoon. Hyvää harjoitusta keotta silmällä pitäen.
Iltamyöhällä otettiin vielä treenit Tico-siskon kanssa. Tico ja Sari ovat jo tosi hyviä: puomi, A-este ja keinu sujuvat kauniisti ja vauhdikkaasti namikipolle pysähtyen. Tico jää takajalat alastulolle odottamaan, vaikka Sari liikkuisikin kauemmaksi. Kujakepit sujuvat jo varsin itsenäisesti niiden ollessa noin 20 senttiä auki. Kolmen suorassa linjassa olevan esteen sarja onnistui hyvin kummaltakin puolen ohjattuna ja lopuksi vielä hieman hankalampi neljän esteen kuvio. Naurettiin Sarin kanssa, että tavoitteena on päästä sisarusten kanssa jo ensi kesänä kisaamaan. Toivottavasti kaikki vaan sujuu tästä eteenpäinkin hyvin ja koirat pysyvät terveinä.
Ensi viikonloppuna saan itse lomailla ja toipua uuden työpaikan väsymyksestä, kun Tico ja Manteli osallistuvat taippariin ja Remu jälkikokeisiin.
Eilen oli agilityn alkeiskurssin testitilaisuus. Emme tosin päässeet muiden koirakoiden kanssa juoksusta johtuen, vaan meidät katsastettiin jälkikäteen. Tänään tuli ilmoitus, että meidät on hyväksytty kurssille. Testiin Raisan osalta kuului paikallaolo, alokasluokan luoksetulo ja seuraaminen ihmisten ohi kahdeksikon muodossa. Paikallaolo epäonnistui Raisan noustua seisomaan, mutta se ei sentään lähtenyt liikkeelle. Tiistain treeni Iiriksen vieressä teki Raisusta hieman epävarman. Iiriksen noustua istumaan Arja komensi sitä tiukasti maahan, mikä sai Raisan epävarmaksi, painautumaan maahan ja heiluttelemaan häntää. Nyt täytyy tehdä vähän lisää töitä, jotta Riesa saa taas itseluottamuksensa tallelle. Seuraaminen sujui taas Raisamaiseen tyyliin innokkaasti ja hyvin kontaktia pitäen, luoksetulo täyttä laukkaa perusasentoon. Hyvää harjoitusta keotta silmällä pitäen.
Iltamyöhällä otettiin vielä treenit Tico-siskon kanssa. Tico ja Sari ovat jo tosi hyviä: puomi, A-este ja keinu sujuvat kauniisti ja vauhdikkaasti namikipolle pysähtyen. Tico jää takajalat alastulolle odottamaan, vaikka Sari liikkuisikin kauemmaksi. Kujakepit sujuvat jo varsin itsenäisesti niiden ollessa noin 20 senttiä auki. Kolmen suorassa linjassa olevan esteen sarja onnistui hyvin kummaltakin puolen ohjattuna ja lopuksi vielä hieman hankalampi neljän esteen kuvio. Naurettiin Sarin kanssa, että tavoitteena on päästä sisarusten kanssa jo ensi kesänä kisaamaan. Toivottavasti kaikki vaan sujuu tästä eteenpäinkin hyvin ja koirat pysyvät terveinä.
Ensi viikonloppuna saan itse lomailla ja toipua uuden työpaikan väsymyksestä, kun Tico ja Manteli osallistuvat taippariin ja Remu jälkikokeisiin.
maanantaina, elokuuta 20, 2007
TOKO-treenaamista
Raisa aloitti juoksunsa lauantaina (onneksi kuitenkin vasta kokeen jälkeen), mutta neitokaisen aikuistuminen ei ole vielä vaikuttanut treenaamiseemme. Viime tiistaina aloimme taas kesätauon jälkeen koulutukset Riitta Jantunen-Korrin nuorten jatkavien koirien ryhmässä. Samassa ryhmässä on myös siskopuoli veikeä Vinka (Sparklecreak's Ice Breaker).
Olen ilmoittanut Raisan kokeisiinkin, mutta saattaa olla, ettei juoksu ole ehtinyt loppua ennen koetta. Ekasta juoksusta kun ei yhtään tiedä. Koe olisi 5.9 ja silloin olisi juoksun alusta 19. vuorokausi. Vaikka tuleehan niitä kokeita myöhemminkin. Viime kerralla treeneissä harjoittelimme pitkän vapaana seuraamisen. Raisa seuraa innokkaasti, mutta minun tulisi muistaa hidastaa sekä käännöksissä että perusasennoissa. Liikkeestä seisominen onnistui loistavasti, mutta luoksetulossa Raisu tarvitsee vielä pienen pienen ranteenheilautuksen avukseen.
Olemme myös aloittaneet estehypyn harjoittelun kotona. Olohuoneen sisustus on siis saanut uuden modernin lisän hyppyesteestä ;) Harjoittelen Raisan kanssa aina kolme hyppyä/harjoitus.
1. harj. Pari kertaa Raisan kanssa yhdessä hypäten tai niin, että Raisa oli vierellä seuraamassa. Viimeisellä kerralla Raisan ollessa perusasennossa annoin hyppykäskyn juuri ennen kuin heitin lelun esteen yli. Raisa hyppäsi yli ja kehuin sen maasta taivaaseen.
2. harj. Perusasennosta esteen yli samalla tavoin kuin viimeksi kaksi kertaa. Kolmannella kerralla annoin pelkän käskyn ja heitin lelun vasta Raisan noustua ja otettua askeleen esteen suuntaan kuultuaan hyppy-käskyn.
3. harj. Perusasennosta esteen yli taas niin, että odotin käskyn jälkeen ja Raisa yllätti minut loikkaamalla pelkästä käskystä esteen yli. Heitin lelun Raisan ylittäessä estettä. Toisella kertaa palkka hieman myöhemmin. Kolmannella kertaa annoin top(seis)-käskyn Raisan hypättyä ja se jäi muutamaksi sekunniksi seisomaan paikalleen esteen toiselle puolen, jolloin palkkasin taas lelulla.
4. harj. Samalla tavoin kuin edellinen treenikerta.
5. harj. Odotin kauemmin top-käskyn jälkeen. Kerran palkka pelkästä hypystä. Liikuin viimeisellä kerralla muutaman askeleen Raisaa kohti ennen vapautusta.
6. harj. Perusasennosta estehyppy ja paikalla odottaminen kunnes ehdin pari askelta Raisaa kohti. Lelun heitto palkaksi. Toinen kerta samalla tavoin ja kolmannella kerralla ehdin melkein neitokaisen luokse ennen palkkaamista. Raisa pysyy kiltisti paikalla. Vapautettuani sen se tykkää kantaa vinkulelua ja hypätä esteen pariinkin kertaa lelu suussa kehuja odottaen. Lopuksi otan Raisan syliini lattialle leluineen kaikkineen.
Hyppyliike alkaa sinänsä olla melko valmis, vielä hieman malttia paikalla seisomiseen, perusasentoon istuminen, hieman korkeampi este ja tietysti paljon häiriöharjoittelua. Nythän ollaan treenattu vaan kotosalla. Mutta onhan tässä vielä pari viikkoa aikaakin.
Olen ilmoittanut Raisan kokeisiinkin, mutta saattaa olla, ettei juoksu ole ehtinyt loppua ennen koetta. Ekasta juoksusta kun ei yhtään tiedä. Koe olisi 5.9 ja silloin olisi juoksun alusta 19. vuorokausi. Vaikka tuleehan niitä kokeita myöhemminkin. Viime kerralla treeneissä harjoittelimme pitkän vapaana seuraamisen. Raisa seuraa innokkaasti, mutta minun tulisi muistaa hidastaa sekä käännöksissä että perusasennoissa. Liikkeestä seisominen onnistui loistavasti, mutta luoksetulossa Raisu tarvitsee vielä pienen pienen ranteenheilautuksen avukseen.
Olemme myös aloittaneet estehypyn harjoittelun kotona. Olohuoneen sisustus on siis saanut uuden modernin lisän hyppyesteestä ;) Harjoittelen Raisan kanssa aina kolme hyppyä/harjoitus.
1. harj. Pari kertaa Raisan kanssa yhdessä hypäten tai niin, että Raisa oli vierellä seuraamassa. Viimeisellä kerralla Raisan ollessa perusasennossa annoin hyppykäskyn juuri ennen kuin heitin lelun esteen yli. Raisa hyppäsi yli ja kehuin sen maasta taivaaseen.
2. harj. Perusasennosta esteen yli samalla tavoin kuin viimeksi kaksi kertaa. Kolmannella kerralla annoin pelkän käskyn ja heitin lelun vasta Raisan noustua ja otettua askeleen esteen suuntaan kuultuaan hyppy-käskyn.
3. harj. Perusasennosta esteen yli taas niin, että odotin käskyn jälkeen ja Raisa yllätti minut loikkaamalla pelkästä käskystä esteen yli. Heitin lelun Raisan ylittäessä estettä. Toisella kertaa palkka hieman myöhemmin. Kolmannella kertaa annoin top(seis)-käskyn Raisan hypättyä ja se jäi muutamaksi sekunniksi seisomaan paikalleen esteen toiselle puolen, jolloin palkkasin taas lelulla.
4. harj. Samalla tavoin kuin edellinen treenikerta.
5. harj. Odotin kauemmin top-käskyn jälkeen. Kerran palkka pelkästä hypystä. Liikuin viimeisellä kerralla muutaman askeleen Raisaa kohti ennen vapautusta.
6. harj. Perusasennosta estehyppy ja paikalla odottaminen kunnes ehdin pari askelta Raisaa kohti. Lelun heitto palkaksi. Toinen kerta samalla tavoin ja kolmannella kerralla ehdin melkein neitokaisen luokse ennen palkkaamista. Raisa pysyy kiltisti paikalla. Vapautettuani sen se tykkää kantaa vinkulelua ja hypätä esteen pariinkin kertaa lelu suussa kehuja odottaen. Lopuksi otan Raisan syliini lattialle leluineen kaikkineen.
Hyppyliike alkaa sinänsä olla melko valmis, vielä hieman malttia paikalla seisomiseen, perusasentoon istuminen, hieman korkeampi este ja tietysti paljon häiriöharjoittelua. Nythän ollaan treenattu vaan kotosalla. Mutta onhan tässä vielä pari viikkoa aikaakin.
sunnuntaina, elokuuta 19, 2007
Raisalle SERT!
Raisa osallistui tänään ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä eli Heinolan kaikkien rotujen näyttelyyn, jossa walesit arvosteli venäläinen Olga Kupriyanova. Aamun koitteessa lähdimme Tampereelta ajelemaan Katin ja Raisan kanssa ja ehdimmekin hyvissä ajoin perille. Näyttelyremmi tosin majaili Keravalla, joten ajattelin ostavani uuden. Paikanpäällä tulin toisiin aatoksiin, kun muistin kotona olevan useampiakin hihnoja. Onneksi Sanna ja enkkutyttö Alma sattuivat silmiini ja Sanna lupasi lainata talutinta. Alma oli hienosti junioriluokan paras ja PN-2 saaden vara-sertin, se on vielä sattumalta syntynytkin samana päivänä kuin Raisa ja sisarukset. Remmi tuotti mitä ilmeisimmin hyvää onnea, koskapa Raisa sai junioriluokasta Erin ja voitti ainoana osallistujana luokkansa ;) Sen jälkeen paras narttu-luokassa Riesa sijoittui toiseksi saaden sertin. Ei siis hullumpi näyttelyuran aloitus!
Arvostelu oli venäjäksi, mutta salapoliisityön ansioista uskoisin, että siinä kehuttiin kokoa, tasapainoisuutta, kaulaa, runkoa ja liikkeitä. Päästäkin ilmeisesti jotain mainittiin, mutta minulla ei ole harmaintakaan aavistusta, mitä tuomari lie sanellut.
Arvostelu oli venäjäksi, mutta salapoliisityön ansioista uskoisin, että siinä kehuttiin kokoa, tasapainoisuutta, kaulaa, runkoa ja liikkeitä. Päästäkin ilmeisesti jotain mainittiin, mutta minulla ei ole harmaintakaan aavistusta, mitä tuomari lie sanellut.
lauantaina, elokuuta 18, 2007
Raisa ja Remu läpäisivät taipumuskokeen
Raisa-sisko eli Jangas Duck Soup ja sen veli Remu eli Jangas Direct Action osallistuivat tänään Mouhijärvellä järjestettyihin taipumuskokeisiin, joissa Risto Janné toimi ryhmämme tuomarina. Sisarukset läpäisivät kokeen loistavin arvosteluin.
Tässä Raisan arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen
Miellyttävä, hyväkäytöksinen ja iloinen spanieli.
Haku ja laukaus
Sopivan laajaa risteilevää hakua. Reipasta työskentelyä. Käyttää ilma- ja maavainua. Yhteistyö mallikelpoista. Laukauksesta innostuu etsimään. Parin työskentelyä on mukava seurata.
Jäljestys
Sopivan reipasta vauhtia maa/ilmavainulla. Tarkasti jäljen tuntumassa suoraan kaadolle, joka kiinnosti. Kehittyvä jäljestäjä.
Vesityö
Raisa ui kauniisti ja vauhdikkaasti. Toi pukin käteen.
Tottelevaisuus
Raisa on erinomasien tottelevainen koira.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Raisan ja Tiinan yhteistyö on loistavaa.
Remun arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen:
Miellyttävä. Sosiaalinen spanieli.
Haku ja laukaus:
Sopivan laajaa risteilevää hakua. Reipasta hakua häntää heilutellen. Käyttää maa- ja ilmavainua tehokkaasti. Yhteistyö mallikasta. Laukauksesta innostuu etsimään. Erittäin hyvä pari.
Jäljestys:
Sopivan reipasta vauhtia maa- ja ilmavainulla. Tarkasti jäljellä alusta loppuun. Kaadon nuuski. Hyvä jälkikoira.
Vesityö:
Ui erittäin hienosti. Toi kolme pukkia käteen.
Tottelevaisuus:
Remu tottelee erittäin hyvin.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Remun ja Kaisan yhteistyö on mieluisaa katsella.
Kokonaisarvostelu: hyväksytty
Tässä Raisan arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen
Miellyttävä, hyväkäytöksinen ja iloinen spanieli.
Haku ja laukaus
Sopivan laajaa risteilevää hakua. Reipasta työskentelyä. Käyttää ilma- ja maavainua. Yhteistyö mallikelpoista. Laukauksesta innostuu etsimään. Parin työskentelyä on mukava seurata.
Jäljestys
Sopivan reipasta vauhtia maa/ilmavainulla. Tarkasti jäljen tuntumassa suoraan kaadolle, joka kiinnosti. Kehittyvä jäljestäjä.
Vesityö
Raisa ui kauniisti ja vauhdikkaasti. Toi pukin käteen.
Tottelevaisuus
Raisa on erinomasien tottelevainen koira.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Raisan ja Tiinan yhteistyö on loistavaa.
Remun arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen:
Miellyttävä. Sosiaalinen spanieli.
Haku ja laukaus:
Sopivan laajaa risteilevää hakua. Reipasta hakua häntää heilutellen. Käyttää maa- ja ilmavainua tehokkaasti. Yhteistyö mallikasta. Laukauksesta innostuu etsimään. Erittäin hyvä pari.
Jäljestys:
Sopivan reipasta vauhtia maa- ja ilmavainulla. Tarkasti jäljellä alusta loppuun. Kaadon nuuski. Hyvä jälkikoira.
Vesityö:
Ui erittäin hienosti. Toi kolme pukkia käteen.
Tottelevaisuus:
Remu tottelee erittäin hyvin.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Remun ja Kaisan yhteistyö on mieluisaa katsella.
Kokonaisarvostelu: hyväksytty
maanantaina, elokuuta 13, 2007
Remulle AVO2 MEJÄstä!
Eilen 12.8 järjestettiin Springerspanielit ry:n MEJÄ-mestaruus Oitissa. Remu ja Raisa pääsivät kokeeseen avoimeen luokkaan juuri alaikärajan ylitettyään eli vaatimattomassa 9 kuukauden iässä. Jälkiä teimme Kaisan ja vähän Jarkonkin kanssa lauantain helteessä, jolloin hukkasin auton avaimet metsään. Ne mokomat putosivat taskusta metsässä rämpiessä. Pieni ongelma oli, että kaikki tavaramme (jäljentekovälineet, juomapullot jne) olivat autossa, ovet lukossa, ikkunat melkein tukossa ja avaimet jossain mättäällä. Onneksi Jarkko pelasti tilanteen hankkimalla uudet välineet ja äitini oli niin ystävällinen, että lähti ilta-ajelulle Tampereelta tuomaan avaimia... Tästä lähin avaimet on metsässä vetoketjullisessa taskussa ;)
Muutaman osallistujan tanssima sadetanssi oli tuottanut sunnuntaiaamuun mennessä tulosta ja niin pääsimme lähtemään sateiseen metsään tuomarina olleen Satu Savolainen-Pullin kanssa. Raisalle arpaonni oli määrännyt ekan jäljen ja neitokainen oli aluksi ilmeisesti niin innoissaan metsässä touhuamisesta, että se vaan hyppi mättähältä mättähälle sen sijaan, että olisi mitenkään viitsinyt jäljestää. Ekan osan lopussa se jäljesti rauhalliseen ja maavainuiseen tapaansa ekalle makaukselle, jota Raisu tonki pitkät ajat yrittäen löytää niitä treeneissä ilmestyviä nameja... Heti kulman jälkeen saatiin hukka Raisan vain kiertäessä ympyrää jäljen tuntumassa. Ilokseni saimme harjoitella jäljen loppuun. Toinen sivu oli sellaista haahuilun ja jäljestyksen sekoitusta, mutta kolmas osa makauksesta aina kanille saakka oli jälkitarkkaa ja hyvää jäljestystä. Niinpä tulimme jäljeltä hyvillä mielin ja saatoin kehua Riesaa ihan aidon ilanhtuneena. Tässä arvostelu (tulos oli siis AVO 0):
"Raisa ohjataan jäljelle. Edettyään muutaman metrin jälkeä Raisa unohtaa tehtävänsä ja ihmettelee metsää. Tuomitaan hukka. Palautuksen jälkeen sama toistuu uudelleen ja tuomitaan 2. hukka. Palautuksen jälkeen löytyy uusi jäljestysvaihde ja Raisa jäljestää hyvin 1. kulmalle, jossa makaus merkataan. Jäljen jatko ei kuitenkaan löydy ja koe keskeytetään. Harjoitellen loppuun. Raisa osoitti osaavansa jäljestää, mutta tänään nuoren jäljestäjän mielenkiinnon vei metsän hajut."
Remu eli Jangas Direct Action sen sijaan jäljesti hienosti saaden AVO 2-tuloksen ja 35 pistettä. Olin todella ylpeä nuoresta pojasta. Tästä kelpaa Kaisan ja Jarkon jatkaa treenaamista. Remu sai seuraavanlaisen arvostelun:
"Remu ohjataan jäljelle. Ensimmäinen osuus mennään rauhallista vauhtia tehden runsaasti tarkistuksia. 1. makaus merkataan ja kulma tarkasti. Toisella osuudella vauhti hieman kasvaa ja tarkistukset vähenevät. Lentoon pyrähtävät linnut aiheuttavat pienen tarkistuksen, mutta jäljestys jatkuu. 2. makaus merkataan ja kulma pienellä tarkistuksella. Kolmas osuus hienoa reipasta jäljestystä. Remun kohtaloksi koitui tänään metsäautotie toisella osuudella. Remu lähti katsomaan minne tie vie ja se johti hukkaan. Erinomaista työtä nuorelta koiralta."
Onneksi olkoon vielä kerran!!
Muutaman osallistujan tanssima sadetanssi oli tuottanut sunnuntaiaamuun mennessä tulosta ja niin pääsimme lähtemään sateiseen metsään tuomarina olleen Satu Savolainen-Pullin kanssa. Raisalle arpaonni oli määrännyt ekan jäljen ja neitokainen oli aluksi ilmeisesti niin innoissaan metsässä touhuamisesta, että se vaan hyppi mättähältä mättähälle sen sijaan, että olisi mitenkään viitsinyt jäljestää. Ekan osan lopussa se jäljesti rauhalliseen ja maavainuiseen tapaansa ekalle makaukselle, jota Raisu tonki pitkät ajat yrittäen löytää niitä treeneissä ilmestyviä nameja... Heti kulman jälkeen saatiin hukka Raisan vain kiertäessä ympyrää jäljen tuntumassa. Ilokseni saimme harjoitella jäljen loppuun. Toinen sivu oli sellaista haahuilun ja jäljestyksen sekoitusta, mutta kolmas osa makauksesta aina kanille saakka oli jälkitarkkaa ja hyvää jäljestystä. Niinpä tulimme jäljeltä hyvillä mielin ja saatoin kehua Riesaa ihan aidon ilanhtuneena. Tässä arvostelu (tulos oli siis AVO 0):
"Raisa ohjataan jäljelle. Edettyään muutaman metrin jälkeä Raisa unohtaa tehtävänsä ja ihmettelee metsää. Tuomitaan hukka. Palautuksen jälkeen sama toistuu uudelleen ja tuomitaan 2. hukka. Palautuksen jälkeen löytyy uusi jäljestysvaihde ja Raisa jäljestää hyvin 1. kulmalle, jossa makaus merkataan. Jäljen jatko ei kuitenkaan löydy ja koe keskeytetään. Harjoitellen loppuun. Raisa osoitti osaavansa jäljestää, mutta tänään nuoren jäljestäjän mielenkiinnon vei metsän hajut."
Remu eli Jangas Direct Action sen sijaan jäljesti hienosti saaden AVO 2-tuloksen ja 35 pistettä. Olin todella ylpeä nuoresta pojasta. Tästä kelpaa Kaisan ja Jarkon jatkaa treenaamista. Remu sai seuraavanlaisen arvostelun:
"Remu ohjataan jäljelle. Ensimmäinen osuus mennään rauhallista vauhtia tehden runsaasti tarkistuksia. 1. makaus merkataan ja kulma tarkasti. Toisella osuudella vauhti hieman kasvaa ja tarkistukset vähenevät. Lentoon pyrähtävät linnut aiheuttavat pienen tarkistuksen, mutta jäljestys jatkuu. 2. makaus merkataan ja kulma pienellä tarkistuksella. Kolmas osuus hienoa reipasta jäljestystä. Remun kohtaloksi koitui tänään metsäautotie toisella osuudella. Remu lähti katsomaan minne tie vie ja se johti hukkaan. Erinomaista työtä nuorelta koiralta."
Onneksi olkoon vielä kerran!!
perjantaina, elokuuta 10, 2007
Uimamaisterit vauhdissa
Tämä pentue tuntuu ihastuneen veteen heti alkujaan. Raisa saattaa mökillä uida helposti vartin verran tai puolikin tuntia, jos vain jaksan neitokaista laiturilta ihastella. Se on aivan innoissaan yhteisistä uimaretkistä, vaikken haluakaan sitä päästää ihan lähelleni raapimaan. Raiku osaa kiivetä laiturillekin rappusia pitkin. Uskomatonta kyllä se tuntuu lyöneen mummunsakin laudalta. Remu plutaa rannassa ja tekee komeita uimahyppyjä. Ylimmässä kuvassa Remu-Eemeli näyttääkin mallia, kuinka loikataan laiturilta . Paavo viettää kuulemma myös leijonasosan päivistään mökillä vedessä. Eikä taida Manteli ja Tarmokaan juuri heikommaksi jäädä... Ticokin ui komeasti ja noutaa vedestä hienosti. Ainoastaan Nuppu on joutunut pysymään poissa (uima)vedestä palovammojensa takia. Kuvissa Paavo (keskellä) ja Raisa (alakuvassa) uimassa.
maanantaina, elokuuta 06, 2007
Treenausta ja pentutreffejä
Raisan elämä on sitten mukavaa, kun sisaruksia saa tavata viikoittain. Tänään oli vuorossa Remu-veljen kanssa painiminen. Vauhtia riitti ja sisustettiinkin hieman Kaisalla ja Jarkolla mattoja uudestaan.
Viikonloppuna Raisa pääsi myös jäljestämään. Nevalla jäljestys sujui mukiinmenevästi, ojien ylitykset paremmin kuin arvelin etukäteen, mutta toinen kulma hieman oikaistiin. Maasto oli selvästi totuttua hankalampi. Remu pääsi agiliiutoonkin ja Raisakin sai koittaa vieraassa paikassa sekä puomin että keinun suorittamista ja hyvin ne sujuivatkin.
Tokoiltukin on tietty taas. Eilen mummun pihanurmikolla suoritettiin pidempi seuraaminen F:n muodossa ja luoksetulo. Palkkana pelkästään kehut ja leikki (ilman leikkikaluja). Raisalla on ihana vauhti ja into hommassa. Sen kanssa on äärettömän ihana treenata.
Tänään harjoiteltiin agilitykentän laidalla hiekkakentällä. Häiriöitä riitti: ihmisiä, meteliä ja vieraita koiria.
Paikallaoloa harjoiteltiin Remun kanssa vierekkäin (väliä pari metriä). Alussa Raisu ihmetteli kaikkea muuta ja tarvitsi toisen käskyn maahanmenoon, mutta pysyi minuutin paikallaolon ollessani noin 10 metrin päässä. Rasia makaa rauhallisesti eikä näytäkään siltä, että se viitsisi mihinkään lähteä. Palkkasin maassa olevan koiran seisottuani hetken sen vierellä. valitettavasti vaan namin saatuaan Raisa nousi ilman lupaa istumaan. Vielä on siis hieman parantamisen varaa.
Seuraaminen taas hiensoti keskittyen ja ehkä hieman edistäen. Käännökset ok. Palkkaus lelua repimällä ja jahtaamalla.
Liikkeestä seisomisesta palkkasin palatessani Raisaa kohti heittämällä lelun taakse.
Kauko-ohjaus oli myös tänään ohjelmistossa. Istu ja maahan noin kahden metrin päästä. Ensin maasta istuminen ja palkka taakse namikupille. Sitten istu-maahan-istuja palkkaus taakse. Riesa totteli jokaisen käskyn nopeasti ja peppua siirtämättä.
Viimeiseksi harjoiteltiin pitkästä aikaa katsekontaktia perusasennossa ollessa. Menimme ihan agilitya treenaavien koirakoiden viereen ja silti yhtä poikkeusta lukuunottamatta Raisa piti sekä itsenäisesti katsekontaktia että katsahti "katse"-käskystä.
Viikonloppuna Raisa pääsi myös jäljestämään. Nevalla jäljestys sujui mukiinmenevästi, ojien ylitykset paremmin kuin arvelin etukäteen, mutta toinen kulma hieman oikaistiin. Maasto oli selvästi totuttua hankalampi. Remu pääsi agiliiutoonkin ja Raisakin sai koittaa vieraassa paikassa sekä puomin että keinun suorittamista ja hyvin ne sujuivatkin.
Tokoiltukin on tietty taas. Eilen mummun pihanurmikolla suoritettiin pidempi seuraaminen F:n muodossa ja luoksetulo. Palkkana pelkästään kehut ja leikki (ilman leikkikaluja). Raisalla on ihana vauhti ja into hommassa. Sen kanssa on äärettömän ihana treenata.
Tänään harjoiteltiin agilitykentän laidalla hiekkakentällä. Häiriöitä riitti: ihmisiä, meteliä ja vieraita koiria.
Paikallaoloa harjoiteltiin Remun kanssa vierekkäin (väliä pari metriä). Alussa Raisu ihmetteli kaikkea muuta ja tarvitsi toisen käskyn maahanmenoon, mutta pysyi minuutin paikallaolon ollessani noin 10 metrin päässä. Rasia makaa rauhallisesti eikä näytäkään siltä, että se viitsisi mihinkään lähteä. Palkkasin maassa olevan koiran seisottuani hetken sen vierellä. valitettavasti vaan namin saatuaan Raisa nousi ilman lupaa istumaan. Vielä on siis hieman parantamisen varaa.
Seuraaminen taas hiensoti keskittyen ja ehkä hieman edistäen. Käännökset ok. Palkkaus lelua repimällä ja jahtaamalla.
Liikkeestä seisomisesta palkkasin palatessani Raisaa kohti heittämällä lelun taakse.
Kauko-ohjaus oli myös tänään ohjelmistossa. Istu ja maahan noin kahden metrin päästä. Ensin maasta istuminen ja palkka taakse namikupille. Sitten istu-maahan-istuja palkkaus taakse. Riesa totteli jokaisen käskyn nopeasti ja peppua siirtämättä.
Viimeiseksi harjoiteltiin pitkästä aikaa katsekontaktia perusasennossa ollessa. Menimme ihan agilitya treenaavien koirakoiden viereen ja silti yhtä poikkeusta lukuunottamatta Raisa piti sekä itsenäisesti katsekontaktia että katsahti "katse"-käskystä.
sunnuntaina, elokuuta 05, 2007
Paavo PU4!
Paavo eli Jangas Dirty Harry osallistui ensimmäistä kertaa junioriluokkaan Kuopion näyttelyssä, jossa tuomarina toimi Rita Reyniers, Belgia. Paavo voitti junioriluokan saatuaan erinomaisen ja oli lopulta Paras Uros-4. Paavo sai seuraavanlaisen arvostelun:
"9 months, good size, a little long body, correct bite, a bit light in eyes, well boned, nice ribcage, could have more forechest, compact feet, happy tail, a bit narrow in hindquarters, moves well but has to stabilize"
Onneksi olkoon Reetta ja Paavo! Eilen Reetta ahkeroikin agilityssa Paavon enojen Epun ja Elviksen kanssa, parhaiten sijoittui Elvis, joka oli Maxi-1 luokan kolmas.
"9 months, good size, a little long body, correct bite, a bit light in eyes, well boned, nice ribcage, could have more forechest, compact feet, happy tail, a bit narrow in hindquarters, moves well but has to stabilize"
Onneksi olkoon Reetta ja Paavo! Eilen Reetta ahkeroikin agilityssa Paavon enojen Epun ja Elviksen kanssa, parhaiten sijoittui Elvis, joka oli Maxi-1 luokan kolmas.
torstaina, elokuuta 02, 2007
Agility- ja TOKO-treenejä
Tänään kokoonnuimme taas Tarmon, Raisan ja Ticon kanssa harjoittelemaan agilitya. Tarmo oli agilityssa piiitkästä aikaa ja tauko näkyi keskittymisen puutteena. Silti Tarmo selvitti kunnialla renkaan, puomin, putken, pari hyppyä ja A-esteen. Raisa ja tico pääsivät menemään 5 esteen radan: kaksi hyppyä, putki ja kaksi hyppyä kaikki samassa linjassa. Koira vasemmalla ohjaten suoriuduttiin kerrassaan hienosti, mutta toisinpäin tuli ongelmia. Eli ohjausharjoituksia "väärältä" puolen ja paljon seuraavaksi. Miten ne olivatkin päässeet unohtumaan. Raisa alkaa osata kepir jo mallikkaasti pienellä käsiavustuksella ja Ticokin on kehittynyt aimo harppauksin. Harjoittelimme myös kujakeppejä, jotka olivat enää hieman auki. Myös pituus, rengas ja 50-55 cm korkeat aidat koitettiin yksittäisinä esteinä. Alussa Raisa meni upeasti puomin ja pientä keinua parikin kertaa, mutta lopussa neitokainen jäi puomille seisomaan eikä meinannut liikkua mihinkään. Taisi olla hieman liian pitkät treenit Raisulle. Tico on edelleen loistava kontaktiesteillä: se kulkee esteen vauhdilla ja pysähtyy takajalat kontaktilla sekä odottaa paikallaan, vaikka Sari liikkuisi kauemmaksikin. Valitettavasti Ticoliini satutti toisen takajalkansa lopussa ja käänsi sitä hieman. Kivat treenit, mutta olisi pitänyt malttaa lopettaa hieman aiemmin ;) Lopuksi porukka pääsi vielä Katin kanssa juoksemaan ja nauttimaan mutakylvyistä ja auringosta.
Raisan kanssa kävimme treenaamassa eilen TOKOa.
Aloitin paikallaololla, joka meni hienosti (20 m, 30 s.).
Sen jälkeen seuraaminen, jossa palkkasin perusasennoista ja harjoittelimme käännöksiä oikealle ja vasemmalle (viimeksi mainituista palkka aina onnistuneesta suorituksesta). Raisalla on kova into ja välillä se hieman edistää, mutta katsekontakti pysyy herkeämättä.
Harjoittelimme ilman välipalkkaa (siis muuta kuin kehuja) peräkkäin liikkeestä seisomisen ja luoksetulon, jotka onnistuivat hienosti.
Istu-maahan-istuminen harjoiteltiin kauko-ohjauksena noin metrin päästä ja palkkaus namikipolle Raisun taakse. Asennonvaihdot onnistuivat ensimmäisellä käskyllä ja takaosa pysyi paikallaan kuten pitikin.
Lopuksi vielä ruutu noin 20 metrin päästä. Raisa painoi täyttä laukkaa lelun luo ruutuun. Toisella kertaa lähetys (pienen käsimerkin avittamana) tyhjään ruutuun ja lelunheitto palkaksi, kolmas kerta taas lelun perään. Ruutu on Raikun mielestä tosi hauska juttu eikä se tällä kertaa meinannut karata sinne kesken liikkeen.
Raisan kanssa kävimme treenaamassa eilen TOKOa.
Aloitin paikallaololla, joka meni hienosti (20 m, 30 s.).
Sen jälkeen seuraaminen, jossa palkkasin perusasennoista ja harjoittelimme käännöksiä oikealle ja vasemmalle (viimeksi mainituista palkka aina onnistuneesta suorituksesta). Raisalla on kova into ja välillä se hieman edistää, mutta katsekontakti pysyy herkeämättä.
Harjoittelimme ilman välipalkkaa (siis muuta kuin kehuja) peräkkäin liikkeestä seisomisen ja luoksetulon, jotka onnistuivat hienosti.
Istu-maahan-istuminen harjoiteltiin kauko-ohjauksena noin metrin päästä ja palkkaus namikipolle Raisun taakse. Asennonvaihdot onnistuivat ensimmäisellä käskyllä ja takaosa pysyi paikallaan kuten pitikin.
Lopuksi vielä ruutu noin 20 metrin päästä. Raisa painoi täyttä laukkaa lelun luo ruutuun. Toisella kertaa lähetys (pienen käsimerkin avittamana) tyhjään ruutuun ja lelunheitto palkaksi, kolmas kerta taas lelun perään. Ruutu on Raikun mielestä tosi hauska juttu eikä se tällä kertaa meinannut karata sinne kesken liikkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)