MH luonnekuvaus

Lauantai oli todella mielenkiintoinen päivä, kun pääsin seuraamaan kuuden D-pentueen koiran MH-luonnekuvausta. Espoon Oittaalla kauniissa auringonpaisteessa kuvattiin kaikki muut sisarukset paitsi Tarmo, joka osallistuu sitten Hauholla MH:n. Lisäksi lauantaina kuvattiin näiden naperoiden puolisisko Vinka. Testinjohtajana toimi Virpi Saarinen, joka harjoitteli hommaa eka kertaa. Valitettavasti se näkyy myös tuloksissa leikkimisen taisteluhalussa (2c), koska Virpillä oli vaikeuksia osata leikittää koiria oikein. Loppupäivää kohti Virpi oppi asiansa, ja sen näkee myös Raisa-riesan tuloksista (= korkein mahdollinen pistemäärä). Eli siinä oli koiralla mahdollisuus oikeasti näyttää luonnettaan. MH:ssa etenkin leikkiosuuksissa ihmisen vaikutus on suuri ja siksi meillä onkin suuri tarve kouluttaa hyviä toimitsijoita. Virpin osalta täytyy sanoa, että edistymistä tapahtui päivän aikana huimasti :) Kaikenkaikkiaan ekakertalainen selvisi hommastaan hienosti. Muistan kyllä, kuinka aikanaan itse jouduin kahden päivän MH-tutustumisen jälkeen testinjohtajaksi ekaa kertaa, eikä se ollut suinkaan helppoa...

Tulokset löytyvät kaikki kotisivuiltani. Tähän kerään muutamia huomioita, joita kuvauksessa tapahtui. Raisalla oli juoksun parhaat päivät, mutta se oli silti hyvin oma itsensä. Etäleikissä se oli jo juoksemassa etäleikkijän luo, kun Kati-mummo alkoi huutamaan ja ulvomaan saunalla häkissä ollessaan ja raisa juoksikin mummon hätää ihmettelemään. Koira, joka on toimitsijakoulutuksessa leikkinyt aina ja kaikkien kömpelömpienkin ihmisten kanssa, sai siis tulokseksi, ettei saavu edes avustajan luo ;) Elämä on. Ja koirat on vaan koiria. Räminälaitteella se sika ei viitsinyt edes pysähtyä, katsahti vaan ja meni tapaamaan lähellä autossa ollutta Herculesta saadakseen miesseuraa. Se kuitenkin tuli sieltä kohtuullisen nopeasti takaisin. Paavon kanssa räminälaitteella kävi Reetalla pieni moka, kun hän astui vahingossa Paavon remmin päälle ja se ei päässytkään heti räminälaitetta katsomaan, kuten yritti, kun talutin kiskaisi sitä taaksepäin (se olisi muuten saanut arvosanan 5 menee räminälaitteen luo ilman apua 4 sijaan). Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja. Nuppu osallistui kuvaukseen minun kanssani ja hyvin meillä menikin, vaikken sitä ole talven aikaan nähnyt kuin pariin kertaan! Manteli oli alusta asti hieman pelokkaan oloinen jo pihaan tullessan, mutta Jussi Nummelin luotsasi Mantelin MH:n läpi ansaiten 10 pistettä ja yhtä monta papukaijamerkkiä hyvästä ja säntillisestä toiminnasta. Manteli kuitenkin selvisi kohtuullisesti kaikista pelotteista, eikä mennyt missään vaiheessa lukkoon tai kieltäytynyt toimimasta. Remu puolestaan toisti isänsä jalanjäljissä räminälaitteen päälle hyppäämisen...

Sitten huomiotani pentueen tuloksista. Kaikki kuusi olivat hyvin välinpitämättömiä ääniä (niin räminää kuin ampumistakin) kohtaan. Ne pelästyivät enemmän tai vähemmän haalarilla, mutta pääsivät peloistaan niin hyvin ohi, että niille jäi todella paljon kiinnostusta jäljelle. Siis sen sijaan, että nille olisi jäänyt pelottavia, negatiivisia mielikuvia, olivat ne hyvinkin iloisen kiinnostuneita haalarista ja räminälaitteesta. Jos niillä olisi ollut kiinnostusta vielä aavistuksen enemmän olisivat ne alkaneet suorastaan haastaa ja näykkiä haalaria, että josko se vieläkin tekisi jotain kivaa. Olin siis erittäin tyytyväinen naperoiden rohkeuteen, mutta tämä määrä kiinnostusta on hyvä, ei kiitos liiotella sitäkään asiaa spanieleiden suhteen ;) Leikkisyyttä ja sosiaalisuutta oli hyvin, mutta osa näistä ei kuitenkaan enää ollut yhtä avoimen ystävällisiä niitä ensin pelotelleita ihmisiä kohtaan (aaveilla ja etäleikissä). Ne leikkivät poikkeuksetta yhtä hyvin/lähes yhtä hyvin alussa ja lopussa. Niille ei siis jäänyt ikäviä muistoja kuvauksesta, vaan ennemminkin ne tulivat loppuun entistä enemmän itseään täynnä olevana ja innokkaampina. Kiva jatkaa kasvatustyötä tämän luonteisilla koirilla. Tosin ne eivät kyllä sovi laiskan perheen sohvakoiraksi, mutta sen olisin osannut sanoa jo etukäteen. Aktiivisilla omistajilla niistä onkin kasvamassa loistavia harrastuskoiria ja ne ovat saaneet uskomattoman hyviä tuloksia jo ikäänsä nähden. Odotan innolla porukan viimeisen eli Tarmon luonnekuvausta heinälkuussa.

Kirjoittelen paremmalla ajalla ajatuksia pentutestien ja omistajien näkemysten ja MH:n välillä olevista yhtäläisyyksistä/eroista.

Isovanhemmat täyttävät vuosia

Eilen Harry-vaari täytti yhdeksän vuotta ja Katilla tulee tänään ensimmäinen vuosikymmen täyteen. Vuodet vierivät kovin nopeaan ;) Kummatkin ovat vielä erittäin hyvässä kunnossa. Harrysta ikää ei huomaa kuin pienestä harmaantumisesta, Katilla alkaa olla vanhuudenkaihia silmissä, ei mitenkään vakavaa, mutta hämäränäkö alkaa olla aika heikko. Ja kuulo valikoiva... ruoasta puhuttaessa mummo on kyllä aina skarppina. Toivottavasti sekä Kati että Harry saavat elää vielä vuosia terveinä ja pirteinä. Katin suvussa vanhoja tervaskantoja kyllä riittää: isä eli 14-vuotiaaksi (viimeiset pennut Jurilla oli 12 vuoden iässä), emä Tyyne kuoli vuosi sitten 13-vuotiaana, isomummut, vaarit ja monet muut sukulaiset ovat eläneet 13-15 vuoden ikään saakka. Toivottavasti Katikin on vielä ilonamme useita vuosia.

Nuppu tuli vapuksi hoitoon ja olen käynyt sen kanssa nyt kahtena aamuna agilityä treenaamassa. Nuppu on kiltti, helposti ohjattava ja oppii varsin nopeaan. Sitä on helppo opettaa ja se jaksaa keskittyä uskomattoman hyvin. Nameja se tosin tuntuu monesti syövä vähän velvollisuudentunnosta.

Olemme harjoitelleet putkea (myös 90 asteen mutkalla) ja hieman lähetyskulmia. Putki menee varsin hyvin, vaikka U-putki olikin vielä vähän liikaa pikku-Nupulle. Kujakepeillä Nuppu on saanut juosta luokseni tai eteenpäin pallon perässä tultuaan keppien läpi.

Aidoilla olemme harjoitelleet luoksetuloja ja lähetyksiä sekä suoraan että vinoista kulmista. Lisäksi harjoittelimme kahden ja kolmen esteen takaa luoksetuloa ja esteen takaa luoksetuloa ja toisen aidan yli lähettämistä. Nuppu aivan ilmiselvästi tykkää loikkia rimojen yli! Myös muuria on hypitty luoksetulona ja harjoiteltu kontaktien alstuloa puomilla ja A:n suorittamista kontaktipinnalle pysähtyen. Nuppunen meinaa vaan aina tilaisuuden tullen karata kontaktiesteille.

Yksinolosta Nuppu ei selvästikään välitä, vaan mokoma on pissannut muutaman kerran sisälle protestoidakseen. Katin kanssa se kuitenkin jäi kotiin hiljaa ja kiltisti. Ehkä mummo rauhoittaa sitä. Huomenna onkin D-pentueen luonnekuvaus (Tarmo kuvataan kesällä, mutta kaikki muut osallistuvat nyt) ja siitä sitten enemmän silloin. Tänään mennään Niinan kanssa kokoamaan MH-rataa Oittaalle. Kati viettää huomenna synttäreitään lastenlastensa seurassa.

Raisan kanssa on tokoiltu. Sillä on ollut keskiviikosta asti juoksun parhaat päivät, joten treenit ovat painottuneet sisälle ja kotipihalle. Noutaminen sujuu edelleen hyvin, luoksetuloja seisomisesta on harjoiteltu niin, että heitän lelun kutsun kanssa samaan aikaan ja silloin vauhtia riittääkin. Jossain vaiheessa pitäisi hieman lisätä kutsun ja heittämisen välistä aikaa. Kaukoja ollaan kertailtu koskien istu-maahan liikettä ja seisomista sisällä hieman pidemmältä matkalta taakse namilla palkaten. Seuraaminen on edelleen välillä turhan haahuilevaa. Pallo auttaa hieman ja paljon otetaan edelleen muutaman askeleen seuraamisia namilla palkaten. Paikallaolot ovat vähän jääneet, mutta pitäisi niitäkin ottaa pihassa.

Tico mölli-agilityssa

Tico ja Sari osallistuivat tänään ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihinsa. Tico suoritti rataa kuuliaisesti, odotti lähdössä maltillisesti ja suoritti hyvin kontaktit. Kisaan saa olla siis erittäin tyytyväinen. Tuloksena oli hylky Ticon karattua A-esteelle. Eiköhän Ticokin pääse kesällä virallisiin kisoihin. Nyt tartee vain harjoitella Sarin ja Ticon kanssa A:n ohitse ohjaamista ;)

Raisan kanssa käytiin puolestaan TOKO-treeneissä, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Autoni ei suostu starttaamaan ja menee korjaamolle perjantaina, mutta nyt oli sitten sitten sumplittava kulkemista ilman omaa autoa. Järvenpäähän päästiin ongelmitta, kun isä ja sisko olivat menossa samoihin aikoihin Tikkurilasta Nurmijärvelle. Takaisin tulo vaatikin toista tuntia aikaa ja varsin paljon sompailua. Pääsipä Raisa ekaa kertaa bussillakin matkustamaan.

Riitan treeneissä harjoiteltiin viime viikon tapaan noutamista. Tällä kertaa oli uusi kaninkarva mukana ja johan noutaminen taas onnistui. Raisa tarttui innolla kapulaan ja toi sen hyvin. Kaninkarva on ihme juttu :)

Seuraavana luoksetulon pysähdys, jossa luoksetulo ja pysähdys oikein napakat ja hyvät, mutta seisomista perusasentoon tulo taas epävarma. Nyt sitten harjoitellaan paljon seisomisesta luoksetuloja.

Lopuksi vielä kauko-ohjauksen istu-seiso, johon kiinnitettiin huomiota viimeksi. Nyt taakse heitetyt namit ovat tuottaneet tulosta ja liikeradat näyttivät tosi hyvältä :) Oli siis oikein kivat treenit ja Raisa toimi ehkä hieman tavallista laiskemmin, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi reippaasti. Yllättävän vähän juoksu vaikuttaa sen treenimotivaatioon.

MEJÄ- ja agiitytuloksia

Remu eli Jangas Direct Action osallistui Kaisa Majasen kansa kolmanteen MEJÄ-kokeeseensa. Tulos oli hienosti AVO2 39p, harmittavasti riistajäljet pudottivat pisteet ykköstuloksesta. Valkeakosken kokeessa Remu oli kuitenkin kokeen toiseksi paras. Tuomarina toimi Jarno Nummijärvi.

Remun arvostelu tulee tässä:

"Hyvä vauhdikas lähtö. I osuuden alussa vauhdikkaasti pois jäljeltä, tuomitaan hukka. Makaus OK. II osuus mallikasta maa- ja ilmavainuista jäljestämistä. Kulma ja makaus oikaistaan. III osuus varmaa hyvävauhtista jäljestystä. Kaato omistettiin nuollen. Ohjaajalta erinomainen suoritus. "

Velipoika Tarmo aka Jangas Da Vinci Code kävi Sinttu Immosen kanssa toisella jäljellään (!) Oittaan kokeessa ja mikä uskomattominta Tarmo-tarkkanenä sai AVO3-tuloksen ja 27 pistettä! Tarmon tuomaroi Paul Vuori. Uskomattomat veljekset :) Ja onnittelut Kaisalle ja Sintulle.

Tässä Tarmon arvostelu:

"Tarmo tarkistaa lähtömakuun huolellisesti. Ohjaaja käyttää opastusalueen hyödyksi ja opastaa innostaen alueen loppuun. Ensimmäisen osuuden alussa Tarmo pysähtyy pari kertaa hakien ohjaajasta henkistä tukea. Osuuden sulavaliikkeinen koira jäljestää reippaalla vauhdilla. Ensimmäisen makuun merkitsee selkeästi ja kulma menee tarkasti. Toinen osuus reipasta vauhtia mutta tehden jo enemmän tarkistuslenkkejä. Toinen makuu ja kulma tarkasti. Heti kolmannen osuuden alussa jää tarkistelmaan jäljen viereen eikä lähde eteenpäin, tästä hukka. Edetään osuus hyvin jäjestäen lähes loppuun, mutta jo lopun häämöttäessä poistutaan jäljeltä, josta toinen hukka. Palautuksen jälkeen suoraan sorkalle jota katselee aluksi epäluuloisen näköisenä mutta uskaltautuu nuuskimaan. Hyvä suoritus, joss alussa tehdään hienoa työtä, mutta kyllästytään matkan ollessa sääntöjen mittainen."


Eilen oli Paavon agilitydebyytin vuoro. Tuloksena oli vielä hylky, mutta nuorihan Paavo vielä onkin. Renkaalla oli vielä ollut hieman epävarmuutta ja ihmisiä piti moikkailla. Elvis-eno (Jangas Cola For Elvis) puolestaan loisti Reetan kanssa ja sai toisen nousunollan kakkosluokasta :)

Samana päivänä toisaalla ranskalaisvahvistus (toivottavasti sulhaspoika tytöille) Masi ja Janni saivat ekan nollan ykkösluokasta.

Raisa sai mököttää kotona juoksuaikaisena.

MEJÄä, TOKOa ja agilitya

Reippaat D-huligaanit ovat taas olleet vauhdissa (blogi vaan ei pysy samassa tahdissa):

Tiistaina Raisa pääsi tokoilemaan ja Tico agilityyn. Ja Tarmokin kävi agilityssa. Itse juoksin, pyöräilin ja autoilin paikasta toiseen kieli vyön alla. Päivällä etsin neljästä eri kaupasta verta, mutta eihän sitä löytynyt! Niinalle soitettuani tuli sitten testiviesti: "löytyi!". hain veren Niinalta Kontulasta, ajoin Sipooseen jälkeä tekemään, juoksin jäljen vartissa ja myöhässä Riitan TOKO-treeneihin. Raisan kanssa harjoiteltiin vähemmän onnistuneesti ruutua, kauko-ohjauksen istu-seiso ja noutoa. TOKOsta täyttä höyryä Ojankoon ja agilityä kouluttamaan kolmeksi tunniksi. Tico on tosi lupaava ja vauhdikas agilityssa. Suurimmat haasteet liittyvätkin Sarin mukana ehtimiseen, kun pikkuneiti on aikas tuulispää. Tico uskoo kuuliaisesti ohjausta ja suorittaa edelleen kontaktit kunnolla ja kepeilläkin uskoisin, että he edistyvät pian kisavalmiuteen.

Keskiviikkona Tarmo jäljesti ensimmäistä kertaa verijälkeä ja hyvin poika menikin. Varsin jälkitarkasti, maavainuisesti ja rauhallisesti. Hyvältä näytti :) Ei kun vaan lisää treeniä, niin kyllä Tarmosta vielä tosi hyvä jälkikoira tulee...

Raisalla alkoi sunnuntaina juoksu, jonka takia joudumme jäämään pois kahdesta agilitykisasta ja kahdesta TOKO-kokeesta. Tylsää ja mälsää, mutta toisaalta hyvä että juoksu alkoi, kun edellisestä oli väliä jo 8 kk. Ei siis päästä Raisun kanssa agilitytreeneihinkään.

Raisan ekat agilitykisat Kirkkonummella

Nyt on sitten ensimmäiset kisat takanapäin. Kirkkonummen KKK-hallissa tuomarina toimi Ritva Herrala. Raisa oli loistava, emäntä ei. Tuloksena siis HYL.

Raisa odotti kauniisti lähdössä ja suoritti ekan esteen ongelmitta käskyn saatuaan. Kolmannella aidalla juoksin Raisan edellä ja olin jo ohjaamassa kauempaan putkeen koiraa katsomatta sillä seurauksella, että se juoksi aidasta ohi (ohjaukseni mukaan) ja putkeen. Siitä siis jo heti hylky. Tämän olisi voinut välttää ohjaamalla toiselta puolen tai odottamalla hieman koiraa ja käskyttämällä selvemmin. Selän taakse Raisun ei pitäisi jäädä IKINÄ, mutta mites taas kävikään...

Putkesta tullessa Riesa lähti yleisön suuntaan ja törmäsi (!) numerotauluun. Tämän olisi helposti voinut välttää puhumalla koiran tullessa putkesta. Tämän episodin jälkeen päästiin vauhtiin ja selvittiin aika kinkkisistäkin kuvioista, kontaktit mallikkaasti pysähtyen ja useamman sekunnin paikallaan ollen. Kepit meni uskomattoman hyvin siihen nähden, että valssasin ennen niitä: ei epäröintiä sisäänmenossa ja suoritus loppuun asti sujuvaa. Käsi apuna koiran vierellä, muttei tarvinnut enää yhtään ohjata kädellä. Lopussa taas ihmeteltiin putken numeroa samassa kohtaa kuin alussakin (siis juuri sitä samaista nro 19, johon Raisa törmäsi alussa). Raisa oli koko ajan hyvin kuulolla, tosi helposti ohjattavissa ja meillä oli kivaa. Siis ekojen kisojen suurimmat tavoitteet: hallittu lähtö, onnistuneet kontaktit ja kepit ja kuuliaisuus täyttyi, vaikka tulos olikin hyvin vaatimaton (tai siis jäimme ilman tulosta).

Radalla ei ollut meille toisinaan hieman hankalampia esteitä eli keinua, rengasta, muuria tai okseria.

Harjoiteltavaa ensi kisoja ajatellen:
- erilaisia räpistyksiä putken vierellä
- oma tarkkaavaisuus ohjauksissa
- keppien sisäänmenot entistä varmemmiksi
- keppien suoritus myös koira oikealla puolellani
- lähdöt myös minun sijoittuessani kauemmaksi ekasta esteestä (nyt otin varman päälle ja olin lähellä)
- estevarmuutta myös meille hankalilla esteillä

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Raisaan ja jotakuin tyytyväinen itseeni. Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka paljon kisoja voikaan jännittää ja kotiin palatessa tuntuu olevan puolikuollut, vaikka kyseessä oli tosi lyhyt kisapäivä. Hyllystä huolimatta jaksoin keskittyä koko rataan ja ohjata koiraa loppuun asti. Raisa teki parhaansa ja oli tosi hyvä. Siis eikun seuraavaan koitokseen viikon päästä Hämeenlinnassa.

Viikon treenailut

Taas ollaan päivittäin treenailtu ja Ojangossakin vierailtu viikon mittaan kolmeen kertaan.

Maanantaina harjoiteltiin - yllätys, yllätys - keppejä. Mulla meinas hiukan palaa käämit Raisun kanssa. Esteet kun on yhdessä kasassa piti keppejä harjoitella muiden esteiden välissä ja Raisa ehti ennen pujottelu ainakin puomille, kahdelle putkelle (todella epäloogisista kulmista) ja A:lle. No, lopulta saatiin harjoiteltua sekä kujakeppejä suorana että suoria keppejä. Onnistumisia ja epäonnistumisia tuli tosin melkein yhtä paljon, mutta ollaan silti selkeästi edistytty. Toivottavasti en prässää Riesaa liikaa. Harjoiteltiin myös kepeille lähetystä aidalta ja sisäänmenot olivat tosi hienoja, mutta toinen keppi meinas jäädä pujottelematta, kun Raisa tuli liian kovalla vauhdilla. Nyt kapea rengas suoritettiin jo ongelmitta ja otettiin vielä loppuun muutama kontaktitreeni.

Tiistaina harjoiteltiin TOKOa lähikentällä. Ohjelmassa oli ketjuttamisharjoitus ja paikallaoloa. Paikkallaolo piilona tuuhea kuusi ja aikana noin 1,5 minuuttia. Harjoitus onnistui hyvin ja Raisa oli rauhallinen. Palkkana namikipolle pääsy kentän reunalle.

Sitten peräkkäin ilman välipalkkaa seuraaminen (joka meni tosi hienosti), liikkeestä maahanmeno (ei juuri huomauttamista), luoksetulo (onnistui!) ja kauko-ohjaus, jossa oli muistaakseni jotain hämminkiä ekan istumisen kanssa. Kolmannesta istumisesta vapautus taakse namikipolle. Lisäksi otimme noutamista paikallaolosta (edelleen haistellen ja rauhoitellen) ja sitten perään lähtemisiä kapulan lentäessä.

Keskiviikkona taas itse Ojankoon kouluttamaan ja Raisa pääsi ennen ja jälkeen pitäemieni harjoitusten sekä metsään juoksemaan että treenaamaan. Kepit onnistuivat ensimmäistä kertaa suorilla kepeillä varmasti ja itsenäisesti. Muutama väärältä puolelta sisäänmeno, mutta muuten tosi hienosti. Kepit onnistuivat myös putkesta tullessa ja esteeltä. Myös pituus, rengas, A-este ja puomi menivät ongelmitta.

TOKOilussa keskityttiin taas noutoon ja hyppyyn. Noudossa tuttuun tyyliin vanhat ongelmat ja hyppy innokkaasti ja varmasti.

Tänään torstaina olin Hannan TOKO-kurssin viimeinen kerta ja loppukoe avoimen luokan tyyliin.

Paikallaolo piilossa 3 min. Raisa oli rauhallinen, jäi kauniisti paikalle. Kehään mennessä se jo heti pisti pitkäkseen: tietää siis jo mitä tuleman pitää. Ryhmätreenit ovat tehneet tässä mielessä todella hyvää. Loppuvaiheessa se oli kuulemma hieman vaihtanut kankkua, mutta pysynyt rauhallisena. Perusasentoon nouseminen tapahtui hieman ennen käskyä. Ehdin vilkaista Raisaa, niin se jo ponnahti ylös.

Sitten yksilösuorituksiin. Heittelin ja revin lelua ennen kehään menoa ja palkkasin namilla perusasennoista. Seuraaminen oli kyllä jotakuin oikeassa paikassa, mutta pää kieppui eikä katsekontakti pysynyt koko aikaa. Ajoittain ihan hyvää, ajoittain haistelua ja kuikuilua. Sinänsä kaikki kuviot kyllä suoritettiin.

Liikkeestä maahanmenossa seuraaminen oli mielestäni taas parempaa, maahan ok ja pysyi paikalla hyvin, mutta taas perusasennossa ennakointia.

Luoksetulo meni hyvin, mitä nyt alkupaikkaan mennessä juttelin jotain Hannalle, niin riiviö haki luoksetulomerkin ja toi sen minulle... Pysäytys hyvä, mutta pysäytyksestä luoksetulo edelleen hieman laiska - siis ravia, eikä täysiä.

Liikkesstä seisomisen seuraaminen ok, pysähdys hyvä, mutta Raisa lähtikin taakespäin ja sen jälkeen haistelemaan. Olin huomaamattani antanut käsimerkin taaksepäin ja Riesa alkoi etsiä lelua takaa. Kuinka hölmö ihminen voi huomaamattaan ollakaan?! Enkä ole sitä ikinä palkannut vasemmasta kädestä tästä liikkeestä, joten se täytyi olla jokin alitajuinen "katinaikainen" juttu.

Sitten tuli pieni moka järjestyksessä. Eli kauko-ohjaus tehtiin tähän väliin. Alku hyvin virittely "taka"-sanalla. Raisa jäi hyvin paikalle, suoritti liikkeet nopeasti ja täsmällisesti, mutta ennakoi taas perusasentoon istumista.

Nouto olikin taas tylsää katsottavaa. Paikallaolo hyvä, mutta Raisa ei taaskaan uskaltanut tarttua kapulaan vaan haisteli tuskallisen pitkän ajan, kunnes otti kapulan ja toi sen ravia jonkinlaiseen perusasentoon.

Viimeisenä hyppy, jossa oli taas aikamoinen ennakoinnin maku. Raisa meinasi loikata omia aikojaan, mutta uskoi hyvin selkeän kiellon. Jo liikkenohjaajan käskystä porsas loikkasi esteen yli. Uudestaan palkaten valmis-sanan jälkeen, liikkurin käsky-sanan jälkeen paikallaolosta ja vasti sitten suoritettiin liike kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Kaikenkaikkiaan Raisa ei ollut ihan niin hyvässä vireessä kuin olisin toivonut. Suurin osa liikkeistä alkaa kuitenkin olla niin varmoja, että sujuvat silti, vaikkei Raisa ihan parastaan pistäkään.

TOKOilun jälkeen käytiin vielä agilityesteillä harjoittelemassa keppejä, jotka alkaa oikeasti sujua. Nyt tosin Raisa monesti yritti mennä kepeille väärältä puolelta. Se on jotenkin nyt saanut opittua asian väärin :( Aloin jo lopulta kieltää väärästä kepeillä menosta ja jatkettiin vain oikeasti suorituksesta. muutama onnistunut harjoitus loppuun putkelta tai aidalta kepeille tullessa ja taas kotiin lähempänä yhdesää ja aika puolikuolleena. Pitäis alkaa ottaa eväät ja juomista mukaan treeneihin, jos niissä keikkuu koko illan.

Täplä ja Manteli mölli-MEJÄssä

D-pentueen emä Täplä (Jangas Behaving Badly) ja Manteli (Jangas Dimples) osallistuivat Juha Nummelinin kanssa eilen mölli-MEJÄän eli jäljestysharjoitukseen, jossa noin 300 metrin mittainen jälki on tehty jo etukäteen ja kokeneet harrastajat/tuomarit antavat vinkkejä ja ohjeita tulevaisuutta ajatellen.

Täplä oli jäljestänyt kuin vanha tekijä hieman yli 300 metrin jäljen ja mukana kulkenut lajin tuomari Tuija piti Täplää koevalmiina. Toki joku harjoitusjälki ennen koetta tekisi hyvää, mutta 4,5-vuotias Täplä jäljesti kuin vanha tekijä.

Mantelikin jäljesti hyvin, mutta ihmetteli ja haukkui perässä kulkenutta ihmistä, jonka syliin voi kyllä tiellä kiivetä. Sekin kuitenkin keskittyi hyvin jäljestämiseen hetken päästä ja selvitti jäljen ongelmitta.

Toivottavasti Täplä pääsee kesällä virallisiinkin kokeisiin :) Kiitos taas aktiivisuudestanne!

Täplä ja Amanda pääsevät varmaan jo toukokuussa virallisiin agilitykisoihinkin. Raisakin on ilmoitettu agilitykisoihin jo viikon päästä.

Nuppu Sysmän näyttelyssä

Nuppu eli Jangas Dolce Vita pääsi viimein osallistumaan ensimmäiseen näyttelyynsä lähes 1,5-vuotiaana. Nuppu oli kyllä viime kesänä ilmoitettu pentuluokkaan, mutta juuri ennen näyttelyä se sai kiehuvasta vedestä pahat palovammat ja nyt sen on annettu rauhassa toipua vammoistaan. Selkään tosin jäi koiran loppuelämäksi noin kämmenen kokeinen karvaton alue.

Eilen siis viimein koitti debyytti kehässä ja hyvin se menikin. Tuloksena Saija Juutilaiselta EH1 ja kiva arvostelu. Niina esitti Nupun ja se käyttäytyi tosi hyvin, olisi taas kiivennyt syliin saakka tuomaria ja harjoitusarvostelijaa moikkaamaan. Arvostelu tästäkin seuraa, kunhan vaan saan niin paljon itsestäni irti.

Raisan treenipäiväkirjaakin pitäisi jatkaa. Treenattu ollaan viikolla tosi paljon, ehkä jopa liian paljon, koska en saa millään itsestäni irti kirjoittaa edistymisestämme heti treenien jälkeen, kun joka ilta kotiinpaluu on ollut yhdeksän molemmin puolin. Tiistai-ilta tosin meni Springereiden hallituksen kokouksessa (puoli yhteentoista). Lisäksi olen saanut töiden puolesta osallistua ensiapukurssille...

Maanantaina meillä piti olla Outin kanssa vielä vikat treenit, mutta se peruuntuikin ja sen sijaan Riika ja Anna-Kaisa tulivat meillä poikkeamaan, Raisa pääsi metsään juoksemaan 7-kuisen Varro-tollerin kanssa ja treenattiin Raisun kanssa kahdestaan keppejä ja kontakteja ja jotain pieniä hyppyharjoituksia.

Keskiviikkona ennen ja jälkeen pitämieni treenien käytiin harjoittelemassa hieman keppejä ja eka kertaa Raisa suoritti suorat kepit ihan itse :)

Torstaina taas Ojangossa ensin Hannan TOKO-treeneissä, sitten Merin agilityssä ja vielä talkoilemassa esteiden rakennuksen merkeissä. TOKOssa oli aiheena noutamiset ja hyppy.

Avoimen luokan hyppy meni tosi hyvin 60-senttisenä. Tosin Raisa kävi jo kertaalleen estettä lähestyessä näyttämässä Hannan kysymykseen, pitäiskö yksi lauta ottaa pois, ettei tarvitse poistaa mitään. Nyt Raisa malttoi odottaa liikkeenohjaajan käskyjen aikana kiltisti paikallaan.

Perusnoudossa edelleen pieni ongelma on esineeseen tarttuminen (mun typerä laippaan tarttumiskieltoni on valitettavasti vielä Raisan takaraivossa) ja se voisi luovuttamaan tullessa laukata. Perusasennot kapula suussa oli hieman takna eli lisää treeniä siinäkin. Metalliesineen kanssa meni yhtä hyvin (ellei jopa paremmin) kuin puisen nouto. Lisäksi Hannan näytti ohjatun noudon alkeisopetusta.

Tico pääsi harjoittelmaan kapulan pitämistä suussa pureskematta. Kapula näytti kyllä erehdyttävästä hammastikuilta Ticoliinin käsittelyn jälkeen...

Agilityssä keskityttiin keppeihin ja kontakteihin. Pujottelussa "suorat" kujakepit menee ongelmitta, mutta ihan suorilla kepeillä onnistuttiin kyllä sisäänmenoissa, itse pujottelussa ja lopetuksissa, tosin harvoin samalla kertaa. Eli nyt harjoitellaan sitten pari kertaa kujakepit, pari kertaa suorat kepit, pari kertaa kujakepit ja tauko. Kuulostaa hyvältä harjoitustavalta. Kontaktin vieressä ja edellä meni hyvin, A:lla oli taas vaikeuksia pysäyttää siis ihan teknisesti ja fyysisesti. Juostessani kepeillä eteen jäi Raisa hieman epäröiden vasta kontaktin jälkeen seisomaan eli vielä hieman oikean paikan varmistamista namikipon ja pelkän kipon (pakasterasian kansi) kanssa. Keinu oli välillä turhan hidas, toisinaan oikein hyvä. Eli siinäkin vielä toisinaan autettuja treenejä ja paljon palkkaa.

Perjantaina haettiinkin Nuppu-sisko meille kylään, Niina tuli trimmaamaan peikkuneidin ja vauhtia siskoksissa onkin riittänyt. Nuppu on aivan ihana, mutta toki varsin vilkas tapaus sekin.

Lauantaina lähdettiin aamuvarhaisella Sysmää kohti (tosin vaihdettiin autoa Keravalla, kun Leena ja ess Sointu liittyivät seurueeseen) ja Nuppu esiintyi näyttelyssä todella hyvin, sai paljon kehuja reippaudestaan ja kivan arvostelun.

Kotona poikkesin puolisen tuntia ennen kuin lähdimme Raisan kanssa kävelemään Ojankoon ja Anna Oreniuksen agilitytreeneihin. Treenit olivat tosi antoisat. Kepit ja uusi kapeampi "kesärengas" aiheuttivat hieman ongelmia, mutta muuten iltapäivä oli täynnä positiivisia yllätyksiä. Raisa irtoaa esteille todella hyvin ja osaa etsiä hyppyjä ja putken myös todella vaikeista kulmista. Myös okserin jälkeen takaaleikkaus ja putkeen lähetys onnistui. Illalla kaaduinkin sohvalle puolikuolleena.

Remu PU2, Saksan SERT, CACIB ja Sieger Berlin!

Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen reissasivat aina Berliiniin saakka, eikä turhaan! Remu sai Excellent, PU2, SERT, CACIB ja Berlin Sieger! Onneksi olkoon!!

Raisan kanssa ollaan taas treenailtu ja ulkoiltu. Mutta siitä sitten paremmin, kunhan jaksan.

Treenailua

Tällä viikolla ollaan paneuduttu taas agilityn pujotteluun Raisan kanssa. Kisat lähestyvät, mutta kepit eivät vieläkään onnistu kisamaisesti suorana. Maanantaina ja eilen keskiviikkona olemme käyneet treenaamassa ja tänäkin iltana Ojanko kutsuu Hannan TOKO-kurssin merkeissä.

Kurssilla aiheena oli tällä kertaa kauko-ohjaus. Harjoittelimme myös siistiä kehään saapumista ilman talutinta lähinnä voittajaluokkaa ajatellen. Palkkasin Raisaa seuraamisesta kehään mennessä ja asiallisesti se kulkikin. Avoimen luokan kaukkarit tehtiin ihan kokeen omaisesti Hannan toimiessa liikkeenohjaajana Raisan takana. Matkaakin taisi olla enemmän kuin 5 metriä. Raisa tekee asennonvaihdot tarkasti ja nopeasti eikä enää tunnu vilkuilevan takana seisovaa liikkuria. Loistavaa! Syksyn ahkera harjoittelu on tuottanut tulosta tässä asiassa.

Sitten harjoiteltiin seiso-istu-kuvioita läheltä ja siinä Raisa toisinaan hieman siirtyy. Ei pahasti, mutta hieman sivusuunnassa ja välillä nostelee etujalkojaan niin, että tulee hieman eteenpäin. Nyt tarttis harjoitella mahdollisimman paljon "karsinassa", niin ettei Raisa pääsisi liikkumaan mihinkään suuntaan. Eli nyt vielä paljon tekniikkatreeniä sekä harjoituksia hieman pidemmältä matkalta.

Paikallaoloon lopetettiin ja matka piiloon oli pitkä ja olin piilossa hieman toista minuuttia. Raisa oli rauhallinen ja tarkkaavainen. Kyllä se tästä. Jäi tosi hyvä fiilis treeneistä :)

Lisäksi harjoiteltiin taas keppejä.

Olemme toki edistyneet asiassa. Raisahan menee kujakeppejä itsenäisesti ollessani vasemmalla, oikealla, leikatessani takaa ja valssatessani edessä, se kestää välimatkaa myös sivusuunnassa ja sitä voi kutsua kepeille... mutta - aina on mutta - se ei vielä suorita suoria keppejä. Olemme treenanneet lähes suorilla kepeillä ja se tuottaa suurimmaksi osaksi onnistumisia, mutta myös toisinaan epäonnistumisia. Eilen illalla koitin niin, että alusta ja lopusta kaksi pujottelukeppiä oli avattu ja muut ihan suorassa ja suoriuduimme niistä jotenkuten. Olen harjoitellut nyt myös käden perässä pujottelua kolmella harjoituskerralla, jotta Raisa oppisi yhdistämään kujakepit ja suorat kepit yhdeksi ja samaksi esteeksi. Huh ja hoh. Kisailmoittautuminen on "vasta" 11.4 eli runsaan viikon päästä ja kisat olis 19.4, kun Raisalla on ikää 18 kk ja kaksi päivää ;)

Harjoittelimme myös hieman takaa kiertämistä ja kontakteja eilen.

Tokoillessa olemme lähinnä ylläpitäneet taitoja: harjoiteltu hieman jääviä liikkeitä, maanantaina treenattiin luoksetulon pysäytyksiä Ojangossa, hieman hyppyä ohimennen, paikallaoloja ja kauko-ohjausta. Ohitusharjoitukissa panostetaan seuraamiseen, vaikka häiriönä on vastaantulevia koiria ja ihmisiä. Välissä myös perusasentoja ja muutaman askeleen siirtymisiä. Nyt jotenkin agility on vienyt voiton Ojangon treeneissä ja muutenkin TOKO on hieman jäänyt. Nyt tarttisi siinäkin ottaa pieni loppurutistus ennen parin viikon päästä häämöttävää koetta. Niina on joskus luvannut lähteä liikkeenohjaajaksi avoimen luokan kenraaliharjoituksiin.

Agilitytreenit Merin ryhmässä alkaa mahdollisesti jo ensi viikolla tai 16.4, tosin ne menee vielä pari kertaa päällekäin tokoilun kanssa, mutta paikka on sama, joten ehkä saan homman jotenkin sumplittua. Ensin TOKOon ja sitten agilityyn, kenties?

Sinttu jo kyseli MEJÄ-treeneistäkin ja tällä menolla pian voikin lähteä jälkiä vetämään, kun lumi on kovaa vauhtia häviämässä myös metsästä. Remu onkin kuulemma pääsemässä heti keväällä MEJÄ-kokeisiin. Josko "Pääkaupunkiseudun mafia"eli Raisa, Tarmo ja Ticokin sitten joskus vielä perässä...

Pentuja, näyttely ja treenausta

Viikolla on tapahtunut paljon, vaikka blogin kirjoittaminen onkin jäänyt unholaan.

Tänään Remu osallistui Korpilahden näyttelyyn, jossa tuomarina oli Raija Tammelin. Tuloksena oli EH1 eikä kellekään walesille Eriä jaettukaan. Tässä Remun arvostelu:

"Maskuliininen. Hyväntyyppinen kokonaisuus. Hyvä pään pituus. Tasainen kaula. Silmät saavat vielä tummua ja alaleuka täyttyä. Hyvä ylälinja, luisu lantio. Sopiva luusto. Lyhyt olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Rintakehän tulee saada lisää leveyttä. Saisi liikkua pitemmällä taka-askeleella. Kinnerahdas takaa. Miellyttävä luonne. Liikkeessä korkea häntä."

Raisan kanssa ollaan treenattu laiskasti TOKOa, mutta paikallaoloissa ollaan otettu 1-1,5 minuutin mittaisia treenejä onnistuneesti. Luoksetulon pysäytyksiä, jättäviä liikkeitä ja kauko-ohjausta on hiukan hiottu kyllä. Hiukan noutoakin on muistettu ottaa uudella Jarkon tekemällä noutokapulalla ;) Mulla vaan tuntuu olevan hieman puhti poissa jostain syystä.

Agilityssä ollaan hiottu keppejä, jotta päästäisiin kujasta suoriin ja siten myös kisoihin, kun kerran 18 kk ikä tulee ihan juuri täyteen. Kontakteja ollaan myös otettu jonkun verran, samoin rengasta ja ne alkaakin olla jo aikas hyvin kisakunnossa. Keinun suoritus on vielä turhan hidas, mutta sentään itsenäinen ja Raisa liikkuu kuitenkin koko ajan. Ollaan me aina välissä pieniä ohjausjuttujakin treenattu ja uuden ryhmän treenit alkaa jo huhtikuussa.

Torstain TOKO-treenit jäi välistä, kun olin seuraamassa Hemulin pentujen pentutestiä. Naperot kävivät täälläkin kylässä ja Raisu oli taas ihan innoissaan, vaikka välillä turhankin raju. Pienet serkut olivat tosi reippaita pentutestissä ja oli taas hirmuisen kiva nähdä vauveleita vielä ennen luovutusta.

Pääsiäistä viettämässä

Eilen kävimme Raisan, Katin ja kiharakarvaisen noutajaherra Kasperin kansa lenkkeilemässä Tampereella. Tarua ja Kapseria odotellessamme treenasimme hieman TOKOa:

Ensin puun kiertämistä ja siitä luoksetuloja ja siesomaan pysähdyksiä. Raisalla oli taas tuttuun tapaan kova vauhti päällä.

Sen jälkeen jatkettiin idioottiringillä - eka kertaa ulkona!!! Ja kaiken lisäksi se meni paremmin kuin hyvin. Raisa pysähtyi joka kerta ensimmäisellä käskyllä ja pysyi liikahtamatta paikalla, vaikka kävelin neliössä sen ympäri :) Palkka joka kerta palatessani Raisan luokse seuraavaan seuraamiseen lähtiessä.

Lopuksi harjoiteltiin vielä maahanmenoja minua kohti juostessa ja Katikin innostui mukaan namin toivossa. Tehtiin siis tänään harjoitukset duona koiruuksien kanssa ;)

Itse lenkki oli tosi kiva koirien viilettäessä innoissaan. kaiken lisäksi porukka totteli kiltisti ja ohi vastaan tulevat koirat ongelmitta. Oli tosi kiva ulkoilla pakkassäässä ja lumisessa metsässä.

Huomenna meille tulevatkin kyläilemään Raisan 6-viikkoiset serkut :) Siis hemulin jälkikasvu.

TOKOilua loppuviikoksi

Tänään oltiin hyypiän hannan TOKO-treeneissä, joissa muuta porukkaa oli vain kaksin kappalein, kiitos pääsiäspyhien. Aiheena oli luoksetulo. Raisa jää kiltisti paikalleen, tulee heti laukaten kutsusta, pysähtyy nopeasti käsimerkistä, mutta... aina on joku mutta... pysähdyksen jälkeen luoksetullessa se on tosi epävarma ja hämillään. Olemme harjoitelleet ihan liian vähän koko liikettä. Nyt palkkasin Raisaa ohjeiden mukaan taakseni pallolla sen lähdettyä minua kohti ja tämä auttoikin selvästoi asiaa. Aloimme harjoittelemaan myös luoksetulosta maahanmenoa peruuttaessani "juosten". Rasia tottelee käskyä nopeasti ja syöskyy maahan. Eiköhän näitä jossain vaiheessa voi jo yhdistää luoksetuloliikkeeseenkin...

Itseksemme harjoittelimme myös ruutua, kaksi kertaa lelu ruudussa, kaksi kertaa tyhjään ruutuun niin, että kävin siellä kävelemässä. Joka kerta Raisa meni hyin ruutuun, vaikka kolmannella kerralle se ei ilmiesesti kuullut/reagoinut pysähdyskäskyyni vaan ajautui epätietoisena pois ruudusta.

Hyppy kuului myös ohjelmaan ja se alkaa sujua jo hyvin, jos unohdetaan reagoinnit kaikkiin ylimääräisiin käskyihin.

Samalla treenaasimme taas hieman keppejä, rengasta ja kontakteja.

Eilenkin käytiin Ojangossa, kun olin kouluttamassa kisaamaan aikovia springereitä ohjaajineen. Todella lupaava joukko nuoria koiria ohjaajineen.

Samalla Raisan kanssa vähän treeneiltiin agilitya: kepit kujassa, joka oli keskeltä jo suorassa, keinua ilman auttamista, puomia, A:ta ja rengasta erillisinä esteinä (välillä ei malttaisi pysähtyä kontakteille, mutta kokonaisuutena hyvin meni). Lopuksi vielä rata, jossa mutkaputki, kolme pikkuhyppyä ihan peräkkäin, putkeen lähetys ja kolme estettä niin, että niiden välissä oli 90 asteen kulma ja kaksi vikaa hyppyä ohjasin kauempaa juosten sivuttain kulkevan esteen toisella puolen. Raisa on tosi hyvin ohjattavissa, kunhan käskyni ja liikkumiseni on oikea-aikaista.

TOKOssa Raisa pääsi näyttämään, miten alokasluokka suoritetaan. Välipalkatta mentiin maahanmeno, luoksetulo ja vasta seisomisesta palkka. Hyppy taas ennakoitiin valmis-käskyllä... hmm.

Agiliitoa maanantain iloksi

Eilen agilityhallille mennessä oli iloinen yllätys vastassa, kun Raisan Tarmo-veli ja Sinttu olivatkin lähdössä TOKOilusta kotiin (Tarmon TOKOilusta voikin lukea pojan omasta blogista, linkki oikealla). Raisa tosin meinasi taas näyttää veljelle kuka käskee, remmissä kun oli. Se on varsinainen terrieri remmin kiristyessä, kun taas vapaana ollessaan yleensä alistuu maahan asti ja kierähtää välillä selälleenkin. Hölmö tapaus. Agilityssä alku tuntui mahdottomalta sähkäykseltä etenkin aitojen takaa kiertämiset. Lähetykset putkeen, jonka kummatkin päät olivat tyrkyllä A-esteen kummallakin puolen ja A:lle onnistuivat yllättävän hyvin, kunhan olin tarkkana ohjauksen kanssa. Raisalla oli taas tuttuun tapaa reippaasti vauhtia ja intoa. Kontaktit onnistuivat hyvin, samoin rengas myös juostessani vieressä ja pussiin Raisu juoksi tuulispäänä, tosin kertaalleen kierähti siellä kuperkeikankin.

Lopuksi treenattiin vielä paikallaolo seuratessa kehään menoineen Vellu-enkun vieressä. Aika oli noin 30 sekkaa ja matkaa piilolle toistakymmentä metriä, poistuin hallista ja Raisa malttoi olla paikalla rauhallisesti. Nyt pitäisi vaan treenata myös pitkiä aikoja ;)

Töiden kanssa on kova kiire, kun joka viikko on parit kokeet tarkistettavana ja välitodistukset jaetaan parin viikon päästä. Nyt kun vaan jaksaisi hiukan enemmän panostaa TOKOiluunkin, mutta ehkä se taas tästä. Seuraamisia ollaan harjoiteltu aina silloin tällöin lenkilläkin. Ja lähinnä niitä suoria ja lähtöjä kuntoon. Saatiin Jarkon tekemä uusi ja ehompi noutokapulakin viikonloppuna :) Kiitos!

Kotona ollaan harjoiteltu neliökävelyä pysähdyksineen, matkaa sivulle tullee noin 2-3 metriä, kun pyöritään olohuoneessa, mutta istuminen, seisominen ja maahanmeno alkaa sujua peräkkäin. Lisäksi ollaan alettu harjoitella peruttamista namin kanssa minun edessäni. Ja jatkettu kauko-ohjauksen istu-seiso jumppaa. Juoksu ei meinaa vieläkään alkaa, vain Tico-siskolla ehti tulla taas tähän väliin. Toivoisin juoksun alkavan ennen huhtikuun kisoja...

Kävin eilen katsomassa Raisan serkkuja: Hemulin kolme pentua olivat jo kovasti katsoneet ja tietysti syötävän suloisia viiden viikon iässä ;) Etenkin tytöntyllerö oli tosi hurmaava, toivottavasti Berit löytää kivan kodin reippalle ja lupaavan näköiselle walesineidolle. Pentulaatikkonimeltään se on Tasmanian Tuholainen, mutta virallinen tulee olemaan kaunis Gardenia. Veljistä tulee Ginseng ja Guineapepper. Unohdin kameran Tampereelle, joten kuvia Remusta, Paavosta ja pennuista tuleekin vasta perjantaina ;)

Remu PU-3, vara-SERT ja vara-CACIB, Paavolle ERI

Veljekset Paavo ja Remu osallistuivat Tampereen kansainväliseen näyttelyyn hienoin tuloksia. Tuomarina toimi Brittiläinen walesikasvattaja John Thirwell.

Paavo eli Jangas Dirty Harry ja Reetta osallistuivat junioriluokkaan saaden ERIn ja sijoittuivat kuuden koiran luokassa hienosti kolmanneksi :)

Tässä Paavon arvostelu:
"Good type. A little strong in head. Pleasing neck & shoulder. I woud like a little more forechest. Good bone, legs & feet. Balanced well ribbed body. Well-muscled hindquarters. Moved ok."

Remu eli Jangas Direct Action menestyi Kaisan esittämänä vielä paremmin ja voitti nuorten luokan muut neljä koiraa, sijoittui PU-3 ja sai lisäksi kolmannen vara-SERTinsä ja vara-CACIBin, joka vahvistetaan aikanaan CACIBiksi, koska sen saanut Usko eli Benton One More Duck on jo kansainvälinen muotovalio. Eli Remu yllätti positiivisesti voittamalla ekan CACIBinsa vaatimattomassa 16 kuukauden iässä. Onneksi olkoon Remu, Kaisa ja Jarkko =)

Tässä vielä Remun arvostelu:
"Masculine head. A little light in eye. Ok neck & shoulder. Balanced body. Good quarters. Pleasing outline. Moved well."

Kuvat pojista saan varmaan tänne ja kotisivuille huomenna.

Eilisten verinäytteiden joukkoon otettiin myös Paavosta ja ranskalaispoika Masista näytteet. Muutenkin waleseja kävi näytteenotossa ainakin puolen tusinaa. Tosi hienoa, että näytteitä otetaan. Josko joskus vielä saataisiin epilepsiaan ja kipirauhasen vajaatoimintaan ne geenitestitkin.

Geenitestit

Tänään käytiin vierailulla Kaisan ja Jarkon luona, jossa Henna Laitinen otti verinäytteet koirien geenitutkimusta varten niin suomenajokoira Sanista kuin waleseista Harrysta, Katista, Raisasta ja Remustakin. Toivottavasti Paavokin menee antamaan verinäytteen huomenna Tampereen näyttelyyn. Tammikuussa näytteitä oli otettu vasta 3:sta walesinspringeristä, toivottavasti nyt saataisiin Karkussa ja Springeripäivillä mahdollisimman monen walesin näytteet, jotta aikanaan voisi toivoa, että niiden perusteella alettaisiin selvittää epilepsian ja kilpirauhasen vajaatoiminnan periytyvyyttä. Harryn näyte onkin sikäli mielenkiintoinen, että sen veli sairstaa/sairasti epilepsiaa Englannissa.

Torstaina käytiin Merin katselmuksessa ja pääsemme uuteen agilityryhmäämme huhti-toukokuussa. Vielä on harjoiteltavaa ennen ekoja kisoja. Samana iltana oltiin myös hannan TOKO-treeneissä, joissa harjoiteltiin seuraamista. Lyhyiden pätkien harjoittelusta huolimatta Raisa seuraa ihan lyhyissä pätkissä namin kanssa hyvin, mutta pitkissä seuraamisissa se aloittaa haahuillen ja parantaa seuraamistaan vasta loppua kohti. Edelleen pitäisi tehdä paljon lyhyitä motivoivia harjoituksia. Tico oli vaihteeksi vähän omissa maailmoissaa, olisko syynä ollut osaltaan juuri alkanut juoksu?

Nuppu ja Tarmo on ilmoitettu lonkkakuviin ja silmätarkastukseen 19.5. Mantelikin toivottavasti pääsee keväällä lonkkakuviin, jos selkä vaan paranee ensin. Mokoma kun loukkasi talon alla ryömiessään selkänsä pari viikkoa sitten. Toukokuun MH-luonnekuvaukseen ovat tulossa D-pentueen naperoista kaikki paitsi Tarmo, joka kuvataan kesäleirillä.

Raisa ja Tico agiliidossa

Tänään oltiin taas Konalan hallilla treenailemassa. Harjoiteltiin putkeen U-putkeen kuljettamista kauemmasta päästä. Ticolta ja Sarilta se sujui varsin hyvin joka kerta, me saatiin Raisan kanssa ottaa useampi toista ohikuljetusta ja oikea aikaista käskytystä putkeen, mutta lopulta sekin onnistui. Itse esteharjoitukset koostuen aidoista ja putkesta onnistuivat ihan hyvin, mutta takaa kiertämistä ja hyppyä ohjaajaa kohti tulee luonnollisesti aikas paljon vielä harjoitella. Kisaaville oli paljon vaikeampi harjoitus, joita ei nuorison kanssa edes yritetty. Sen sijaan nämä kaksi helpompaa kuviota onnistuivat ihan hyvin. Putkeen sisarukset lähtevät kovalla touhulla ja ne voi lähettää jo kauempaakin. Myös esteille ne alkavat irrota aikas kivasti ja kestävät ohjaajan valssaukset suorittaessaan esteitä.

Agilityn perusteita

Tänään kun ei tarvinnut vaivautua töihin, niin rauhauduin puolikuntoisena agilitykentälle. Lieneekö ihan fiksua, mutta yritän tällä ennaltaehkäistä Raisan pahempaa riesoittumista. Tänään oli taas kerran esteiden osaamisen vahvistamista.

Aloitettiin tuttuun tapaan kujakepeistä. Noin 5 sentin päässä toisistaan olevat kepit Raisaa juoksee vaihdikkaasti ja hyvin, mutta yrittäessäni suoristaa kolme ekaa se vaan ohitti ne aivan kuin ne eivät olisi olleet olemassakaan... turhauttavaa. No, siirsin kolmannen jo kujan muotoon ja vain kaksi ekaa suoraan linjaan ja homma sujui taas hienosti ja itsenäisesti. Raisan saa lähetettyä myös edesltävältä hypyltä kaukaa pujotteluun. Nyt kun vaan päästäisiin tekemään myös suoria keppejä...

Sen jälkeen kontaktit, puomilta palkkasin lelun repimisellä, muuten namilla. Keinua Raisa suoritti jo tänään monen monta kertaa ihan omatoimisesti ja arkailematta.

Rengasta vieressä juostessa itse asiassa parillakin eri renkaalla. Yhtään epäonnistumista ei tullut: me siis edistymme tässäkin.

Loppuun vielä ohjausharjoituksia, joista osa sujui hyvin, osa huonommin. Kolme aitaa ympyrän muodossa meni muuten hyvin, mutta aluksi Raisa irtosi kauempana näkyvälle keinulle... Kaksi aitaa ja putkeen, joka oli puomin vieressä, meni hyvin, mutta kun yritin seuraavaksi saada neidin suorittamaan puomia saimmekin tehdä useamman toiston, koska walesineito oli jo putkessa. Sama juttu A:n kanssa ja neiti kiipesi A:lle putken sijaan. Piti työntää melkein koiraa tönien tai siirtyä ohjaamaan toiselta puolen. Lisäksi teimme muutamia valssiharjoituksia aitaharjoitusten yhteydessä ja totesin, että olen niissä nykyään ihan äärettömän hidas ja kankea. Tuskin kaikki johtuu edes puolikuntoisuudesta vaan pitkälti nykyisestä yleisestä rapakunnosta ja harjoituksen puutteesta. Eli kevään tullen pitää alkaa kohottaa kuntoa ja ohjausta hurjasti.

Nyt näyttäisi siltä, että Meri Alku voisi ottaa meidät tavoitteellisten 1-2 luokkalaisten ryhmäänsä kevään tullen. Olen ihan innoissani mahdollisuudesta. Meri tuntuu sopivan vaativalta ja tarkalta ohjaajalta ja uskoisin, että oppisimme hurjasti hänen koulutuksissaan. Lajissa etenemisen edellytys on kuitenkin hyvä koulutusohjaaja. Nuotion Outin alkeiskurssi oli loistava, mutta nyt Outi ottaa uuden alkeisryhmän... Toisaalta näiden oppien pohjalta on hyvä jatkaa harjoituksia.

Viime viikonloppuna Nummelinin Jussi otti kuvia ja onnistui saamaan otoksen, jossa Raisa hyppäsi. Sillä näyttäisi olevan aika hyvä hyppytyyli: se ylitti esteen melkein sitä hipoen, muttei silti meinannutkaan pudottaa rimaa. Kati-parka kun loikkasi aina varmuuden vuoksi kymmenisen senttiä rimaa korkeammalta. Muutenkin Raisan meno on kovin kevyen ja helpon näköistä. ja intoa piisaa! Eiköhän noita kuvia jossain vaiheessa saa joko blogiin tai kotisivuillekin.

Kentälle tullessa otimme yhden paikallaolon noin 12 metrin päässä piilosta. ojangossa on ihanat PK-piilot, joista näkee pienestä kurskistusaukosta koiran. Raisa oli periaatteessa rauhallinen koko minuutin, mutta jossain välissä se venytteli ja aluksi oli sen oloinen, että meinaa nousta ja silloin komensin sitä piilosta turhasta touhuilusta.

Ennen kotiin päin talluselua harjoittelimme vielä kertaalleen avoimen luokan TOKO-hyppyä, joka meni paremmin kuin hyvin: Raisa odotti käskyä, hyppäsi esteen yli suoraan ja istahti heti käskystä. Tälläiseen suoritukseen oli hyvä lopettaa ja Raisa saikin pallon palkakseen.

Raisan treenailua

Tämä viikko on mennyt hiukan flunssaisena ja Raisa on ollut vähän hunningolla ;) Kotona ollaan treenattu mielenpiristykseksi muutamia juttuja:

Kauko-ohjaus edistyy nyt vauhdilla, kun tähän mennessä ollaan tehty tekniikkaharjoituksia ihan lähellä. Nyt istu-seiso jumppaukset onnistuu jo useamman metrin päästä pelkän käskyn tai käskyn ja käsimerkin avulla. Maahan-istu on jo pitkään onnistunutkin yli 10 metrin päästä. Toisinaan ollaan harjoiteltu myös istu-maahan-istu-seiso, mutta seiso-maahan on vielä suureltä osin unohdettu.

Seuraaminen sivuaskeleissa menee tosi hyvin, koska Riesa osaa käyttää peppuaan seuraamisissa ja perusasennoissa tosi hienosti. Muutenkin sen mielestä perusasentoharkkaus on hauskaa. Raisan kanssa tekeminen on vaan tosi kivaa, se kun on mukana niin täysillä :)

Liikkeestä istuminen onnistuu jo hyvin, alkuherättelynä namipalan näyttö. Välillä Raisa silti arpoo maahanmenoon tai seisomiseen. Jatkamme harjoituksia.

Maahanmeno pidemmän matkan päästä on ollut myös treenien osana. Nyt Raisu menee ulkoillessakin kesken laukan maahan aikas nopeasti ja hyvin 10-15 metrin päässä - ja malttaa odottaa vapautusta.

Tänään treenattiin kentälläkin.
Ekana seuraamista lyhyitä matkoja, tarkat ja nätit seuraamiset ja palkka lelun repimisellä noin 10 metrin seuraamisen jälkeen.

Sen jälkeen jatkettiin luoksetulolla ihan kokonaisena liikkeenä. Seisomisesta luoksetulo vielä hieman ihmettelevä ja hidas, mutta muuten aika onnistunut kokonaisuus.

Ruutua harjoiteltiin ekaksi niin, että piilotin Raisan lelun ruutuun lumivallin taakse. Vauhdilla ruutuun ja kunniakierrokset lelun kanssa. Toka kerta niin, että kävin kävelemässä ruudussa, mutten laittanut sinne mitään. Raisa juoksi suoraan ruutuun, pysähtyi käskystä ja vapautin sen lelulla leikkimään. Viimeinen kerta oli lähetys tyhjään ruutuun: Raisu lähti hieman vasemmalle ruudusta, kävi etutassut ruudussa, takatassut takana ja ajautui sitten kauemmaksi. Maltoin odottaa, mitä se tekee seuraavaksi ja niinhän neiti lopulta siirtyi ruutuun ja vieläpä keskellä. Sitten pysäytys ja palkka.

Lopuksi noutamista ja paikallaoloa kapulan lentäessä. Raisa pysyi hyvin paikalla, otti kapulan hyvin suuhunsa, mutta jäi hieman seisomaan kapula suussa ennen luoksetuloa, kun ekan harjoituksen aikana kaksi corgia sattui juuri tulemaan kotoaan haukkuen kentän ohi.

Kaikenkaikkiaan onnistuneet treenit, vaikka noudossa onkin vielä hieman tekemistä. Ensi viikolla alkaakin Hyypiän Hannan springereille pitämä TOKO-kurssi, joten päästään taas ohjattuihin treeneihin. Sen kurssin loppuessa alkaakin Riitan viikottaiset treenit. Eli saadaan nauttia ohjatuista harjoituksista aina kesäkuun alkuun saakka.

Jangas-pentuetapaaminen Hyvinkäällä

Tänään kokoonnuttiin porukalla Hyvinkäälle Aptus-koirakylpylälle pentutreffeille. Ohjelmassa oli aluksi 1,5 tuntia agilitya ja mölliradan leikkimieliset kisat ja sen jälkeen tunti altaassa polskimista ja vielä lopuksi muutama pääsi kampaajallekin.


Mukaan pääsivät Kati-mummu, Täplä-äiskä ja pennut Raisa, Remu, Tarmo, Tico ja Nuppu. Manteli joutui jäämään pois kipeän selkänsä takia (särkylääkekuuri loppuu tänään ja ensi viikolle on hieroja varattu). Tässä kuva koko porukasta omistajineen: vas. Sinttu ja Tarmo, Niina (pentujen isän veikan omistaja) ja Nuppu, Kaisa ja Remu, Sari ja Tico, Raisa ja Tiina, Amanda ja Täplä ja Matilda ja Kati. Miesväki piileskeli kameroiden takana :) Kiitos kuvaamisesta Jussi, Jarkko ja Markus.

Aloitimme agilityharjoituksilla, jotka sujuivat tosi hienosti etenkin kun ottaa huomioon kaikille uuden hallin, jota ei huomattu edes ihmetellä. Lopuksi mentiin 14 esteen rata leikkimielisenä kisana. Koko porukan paras pari oli Täplä ja Amanda (virheetön rata lukuunottamatta lentäneitä muurin palasia), Sari ja Tico taisivat tulla toiseksi :) Täplä ja Amanda toivottavasti suuntaavaat kisoihin tänä keväänä, ja kesällä pennut perässä. Nuppu pääsi harjoittelemaan yksittäisiä esteitä ja se on uskomattoman kiltti ja helposti oppiva. Naurettiin Niinan kanssa, että se on juuri sellainen koira, jonka ottais koska vaan itselleen.

Agilitystä siirryttiin sisälle uima-altaalle ja kylläpä porukka tykkäsikin uimisesta! Täplä, Remu, Tico, Tarmo ja Raisa polskivat koko tunnin innoissaan ja tunnin lopulla muutama meinasi vielä kerran rynnistää altaaseen. Raisa oli sitä mieltä, että se voi uida ja tyhjätä koko altaan leluista ihan vain omaksi ilokseen. Kati-mummeli kierteli lähinnä altaan reunoilla hieman ihmeissään, kävi jonkun kerran uimassa, mutta olisi ennemmin napannut lelut altaan reunalta. Nuppu oli uimassa eka kertaa, se sai pelastusliivit päälleen ja Martinan auttamaan. Hetken kuluttua mahdoton etujaloilla polskiminen loppui ja Nuppukin alkoi uida. Nupulta jäi siis viime kesänä kaikki veteen tutustuminen palovammojen takia kokematta. Nupun uimaharjoitusten loputtua se oli innolla kahlailemassa rampilla muiden sisarusten luo. Minkäänlaista kammoa ei eka kerrasta jäänyt.
Muun ohjelman lopettua istahdettiin nälkäisinä kahvittelemaan ja Niina trimmasi ja siisti vielä Nupun, Täplän ja Remun. Olipas tosi kiva, joskin aika uuvuttava päivä :) Lämpimät kiitokset kaikille mukanaolijoille! Otetaan joskus uusiksi.

Nuppu kyläilemässä

Nuppu-sisko eli Jangas Dolce Vita kävi tänään kylässä emäntänsä Riikan kanssa. Nupun perhe asuu nykyisin Irlannissa, mutta he ovat tällä erää käymässä Suomessa "hiihtolomalla", vaikka varsinaisesti hiihtämisestä ei etelä-Suomessa voi oikein puhuakaan ;) Nuppu muistuttaa edelleen hurjan paljon Kati-mummuaan ja on oikein hellyydenkipeä ja kiltti olento. Mummuaan isompi ja vahvempiluustoinen toki, mutta siihen ei tietty paljon vaaditakaan... Nuppu tulee sunnuntaina mukaamme kylpylävisiitillekin. Raisa oli aluksi hurjana siskolle, mutta hetken kuluttua yhteinen sävel taas löytyi ja sisaruksilla oli meno päällä. Raisu tosin joutui hetkeksi jäähylle vankilaan yhden heittovuoron ajaksi. Niina seisottikin Nuppua, joten kuviakin on tulossa. Nupun selkä ei ole palohaavojen jälkeen saanut koko karvapeitettä hoitovirheestä johtuen. Jos selkää olisi alusta asti hoidettu samoin kun pään palovammoja olisi karva todennäköisesti palautunut entiselleen. Nupun pikkuemäntä Silja on innostunut näyttelyistä ja kesälle onkin tarkoitus katsoa muutama näytelmä Nupunkin varalle, vaikkei siitä mitään tähteä varmasti koskaan tulekaan karvattoman selkänsä kanssa. Sovittiin myös, että saan viedä Nupun lonkkakuviin ja MH-luonnekuvaukseen :)

Raisa on saanut olla jo toisinaan hieman aikaa ilman tötsäänsä ja huomenna poistetaan tikit päästä. Haava on hyvin umpeutunut ja rupi siisti.

Eilen käytiin Ojangossakin treenaamassa. Hyvin meni, harjoiteltiin ilman välipalkkoja seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä maahanmeno ja hyppy.

Seuraamisessa aloitin taas virittelyllä ja lelun repimisellä, seuraavaksi muutama perusasento namipalkan kanssa. Ensin tehtiin pari lyhyttä suoraa ja sen jälkeen pidempi kuvio. En katsonut Raisaa, mutta se tuntui tulevan varsin kivasti vieressä.

Luoksetulot olivat keskiviikkoiltana tosi laiskat ja hitaat, kun jätin namipalkan pysäytystä ajatellen Raisan taakse. Niinpä otimme eilen vain suoria luoksetuloja ja palkkasinpa kerran vain juoksemisesta luo. Ei kai neitokainen ole alkanut ennakoimaan?

Liikkeestä maahanmeno meni tuttuun tapaan hyvin ja varmasti. Hyppykin onnistui tosi hiensoti: ei tällä kertaa vinoon hyppäämistä ja malttoi odottaa käskyä, istui heti ekalla käskyllä ja loikkasi asiallisesti takaisinkin. Hypyn jälkeen kunnon palkkaa lelun repimisineen.

Noutamista harjoiteltiin taas ohjatun noudon kapulalla ja kaninkarva palkkana. Raisa malttoi odottaa erillisissä paikallaoloharjoituksissa kapulan lentäessä, vaikka kiertelin sitä ympäri ja hain itse kapulaa, mutta kerran se karkasi ennen käskyä kapulaa hakemaan. En kieltänyt, vaan otin perusasentoon, kiitin kapulasta ja palkkasin. Kaksi toistoa ja Raisa malttoi odottaa ja toi kapulan hyvin. Se ravaa edelleen luokseni, mutta tarttuu empimättä kapulaan ja tuo sen suorinta tietä perusasentoon. Tuohon vauhtiin kiinnitetään sitten myöhemmin huomiota, nyt haluan saada onnistuneita perusnoutoja ja Raisan varmaksi perusteista: odotetaan kapulan lentäessä, tartutaan siihen heti ja tuodaan suoraan perusasentoon ja odotetaan siinä lupaa irrottaa.

Ruutua harjoiteltiin luoksetulona ja palkka pysähdyksestä ruudussa. Lähetin Raisan tyhjään ruutuun ja se menikin sinne ihan hyvin, tarkistettuaan ensin kentän laidalla olevan repun ;) Toisella kertaa neiti laukkasikin suoraan ruutuun.

Sisällä ollaan harjoiteltu parin askeleen siirtymisiä sivuittain (Raisa käyttää tosi nätisti ja innokkaasti peppuaan), istu-seiso kauko-ohjausta (matka jo 2-3 metriä eikä etenemistä juuri tapahdu), peruuttamista (naksun kanssa kaksi askelta, nyt pitäisi yrittää saadakolmea askelta taaksepäin) ja hiukan noutojakin.

Raisa, Tico ja Tarmo agilityä treenaamassa

Raisa pääsi jo ties monettako kertaa runsaan viikon sisällä agilitytreeneihin ja hyvinhän se edelleen jaksoi, vaikka turhaan juoksemiseen ennen radalle pääsyä sainkin kiinnittää paljon huomiota. Rengas alkoi onnistua hieman paremmin, mutta kontakteilla oli pieni malttamattomuus. Raisa oli päivän aikana ahkeroinut tötterönsä rikki ja tänään se oli jo irti päästä... Hermo meinaa välillä mennä pikkuneidin touhuihin ;)

Tico teki alussa ennen harjoitusta pitkät omat kuviot, mutta Sarin ottaessa tyttösen käsiin jäivät kaikki ylimääräiset kiemurat pois ja harjoitukset sujuivat suorastaan loistavasti. Rengas telineessä (eka kertaa) aiheutti hiukan ongelmia, mutta helppoina harjoituksina läpikutsuna ja eteenlähetyksenä alkoi sekin pikkuhiljaa sujua.

Tarmo on kuulemma alkuvuodesta keksinyt temppuilla agilityssä, mutta nyt se sitten vierailevana tähtenä keskittyi hyvin muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta. Tosin puomilla ja hypyn kanssa oli hieman onkelmia. Tänään Sinttu kuitenkin soitti, että sekä hypyt että puomi olivat taas sujuneet vanhaan malliin oikein hyvin treeneissä ja pojankoltiainen oli keskittynytkin oikein mallikkaasti. Tarmo on saanut oman bloginkin, laitan sen linkkeihin oikealle puolen ja osoite on seuraavanlainen: http://tarmontouhut.blogspot.com

Paavonkin oman blogin linkki löytyy oikealta.


Manteli on kuulemma telonut itsensä hiihtolomareissulla. Se oli mökin alla seikkaillessaan saanut reväytettyä selkänsä ja nyt neitokainen elelee särkylääkkeiden voimalla ja lepäilee kotona. Mitä ilmeisimmin pieni hurrikaani on tosi kipeä, kun se ei kuulemma riehu yhtään kotona, vaikkei lenkille pääsekään. Loppuviikosta Manteli koitetaan saada hierojalle/koirien fysioterapeutille...

Sunnuntaiset Jangas-pentutreffitkin lähestyvät ja vaikka Manteli nyt jääkin kotiin, pääsee Täplä-emä sentään mukaan. Tarkoitus on järjestää agilityharkkojen loppuun pieni möllikisa harjoitukseksi kesää varten. Kiva nähdä ryhmä Rämää yhdessä uimassa ja agilityssa :)

Remu ja Raisa agilityä treenaamassa

Raisa on entiseen malliin aktiivinen, vaikka onkin "sairaslomalla". Vauhtia riittää entiseen malliin eikä se tunnu ymmärtävän mitenkään olevansa kipeä. Kaulurikin tuntuu vain marginaalisesti häiritsevän: neiti laukkaa pää pystyssä ja heittelee lunta sitten tötterön avulla korkealle ilmaan.

Tänään aktiivisen sisarusparin kanssa lähdettiin agilityhallille ja kyllähän naperot taas hienosti taisivatkin. Mielestäni Remu on vielä Raisaakin parempi ja vauhdikkaampi, estevarmempi osittain, mutta Raisan kanssa kontaktit on paremmin hallussa. Tänään harjoiteltiin Raisan kanssa eka kertaa maxi-muuria ja isoa okseria ja hyvin meni. Eka kerralla muurista lensivät palaset, muuten ongelmitta, kunhan otetaan tarpeeksi vauhtia. Remu tottelee todella kuuliaisesti ohjausta, mutta on niin nopea, että virheeseen tarvitaan vain pienen pieni ohjausvirhe. Tällä kertaa Kaisa oli ilmeisen taitava, kun montaakaan ohjausvirhettä ei käynyt. Remu osasi jo renkaankin varsin itsenäisesti ja Raisakin tuntui hyvin löytävän renkaan kun se suoritettiin suoraan.

Eilen oltiinkin Elinan ja Romeon kanssa TOKO-treeneissä. Raisa sai näyttää alokasluokan liikkeet putkeen, mitä nyt välillä palkkasi itsensä remmin repimisellä, kun olin unohtanut taluttimen kentän reunalle. Romeo kaipaa vain tarkkuustreeniä, niin saadaan taas uusi walesi TOKO-kokeisiin :)

Raisa voitti agilityssa maxi-möllit!

Raisalle ei mitä ilmeisimmin tehtykään eilen lobotomiaa, kun tänään neitokainen osallistui jo epävirallisiin agilitykisoihin tehden hyvää - jollei suorastaan loistavaa- työtä. Kysyin eilen eläinlääkäriltä, josko Raisan kanssa voi osallistua eikä se kuulemma haittaa. Agilityn huumassa kun se ei kuitenkaan muista alkaa raapia haavaa auki. Eikä muuten muistanut haavaansa koko aikana.

Lähdimme Tampereen Seudun Koirakerhon (TamSK) epiksiin Sorkkalan navetalle hyvissä ajoin, Raisan auton perässä potta päässään. Perillä kävin ensin ilmoittautumassa ja tutustumassa rataan ennen kuin hain Raisun ulkoilemaan (ilman tötteröä siis). Navetalla odotustilat on tosi ahtaat ja tuntui, että olemme kolmen tulen välissä, kun takana oli ärtyisä kääpiösnautseri ja sivulla kaksi hmm... riehakasta belggaria. Raisa käytti odotusajan paikallaoloharjoitusten lisäksi riehumiseen. Ilmoitin Raisan maxi-luokkaan, jossa esteet oli 55 cm korkeudella.

Radalle päästessämme neiti oli kuin viilipytty: odotti kiltisti lähtölupaa, pysähtyi ja jäi odottamaan useammaksi sekunniksi puomin kontaktille minun kehuessani sitä ja vasta käskystä jatkettiin matkaa kolmen esteen hyppysuoralle, josta putkeen, jonka päätä ei näkynyt. A:lla Raisa ei ihan saanut pysähdyttyä, mutta yritys oli hyvä. Hyppy, putki ja putkesta kauniisti käteen ja aika hallitusti seuraavat kaksi toisiaan 90 asteen kulmassa ollutta estettä (vaikka puomi oli tyrkyllä takana), mutta valssaukseni A:n edessä myöhästyi ja napero oli menossa suoraan sinne... Onneksi pikkuneiti on äärettömän kiltt ja tuli luokseni kutsusta ja jatkoimme virheittä myös loppusuoran kolme estettä aina maaliin saakka :) Jäi älyttömän hyvä mieli. Raisa jaksaa keskittyä ja tehdä täysillä töitä myös uudessa ja aika hankalassa paikassa (eka kertaa mattoalustalla), maxi-esteet eivät olleet minkäänlainen ongelma, se keskittyy ja kuuntelee uskomattoman hienosti. Itseltäni olisin voinut vaatia enemmän, mutten Riesalta. Tuloksena siis puhdas rata.

Sini Kaukinen oli tehnyt mielestäni tosi kivan mölli-radan, vaikka nollia ei Raisan lisäksi juuri tullutkaan (ehkä yksi mideissä, muttei yhtään mineissä, vaikka niitä oli peräti 17 kpl). Raisa voitti maxi-luokan ja aikaakin jäi kontaktien pysähdyksistä huolimatta yli 10 sekuntia käyttämättä. Esteitä radalla oli 15 ja ihanneaika oli 50 sek.

Oli kiva huomata, että Raisa alkaa oikeasti olla kisavalmis, kunhan saadaan vielä viilattua kepit, rengas ja keinu kuntoon tässä kahden kuukauden aikana (mölli-luokassahan näitä esteitä ei ollutkaan). Kaikissa on vielä hiomista, mutta mikään ei ole suinkaan toivottomassa vaiheessa.

Raisa lääkärillä

Tänään se sitten koitti: Raisan älynystyrän poisto. Jännityksellä odotan, josko kaikki järki lähti sen mukana. Aamulla vein Riesan ell Kallion Juhan pakeille ja se sai hetimiten nukutusaineen ja jäi silmät auki torkkumaan pöydälle, kun lääkäri ajeli sen päätä. Pikku muru, joka ei ehkä olekaan ihan niin pieni, kun laiheliini painaa 18 kiloa. Kasvain osoittautui hyvänlaatuiseksi ihotuumoriksi, joka sisälsi karvoja ja talia, ihan niin kuin epäiltiinkin. Raisa on leikkinyt (todennäköisesti sisarustensa kanssa) ja saanut hampaasta kalloonsa ja haavaan on mennyt sisään karvoja ja niitä on alkanut kasvaa ihon sisään.

Iltapäivällä Raisaa hakiessa se oli vielä ihan tokkurainen, mutta takapihalle päästyään ja pissalla käytyään se ehti jo kipittämään alapihalle minun parkkeeratessani autoa. Sieltä tyttönen sitten juoksi iloisesti luo. Kaulurin kanssa kulkeminen on tietty hieman hankalaa ja päästä puuttuu isolta alueelta karvat ja siinä yli viiden sentin haava tikkeineen. Hyvin iho tuntuu tosin menneen umpeen. Nyt Raisa sai 3-5 päiväksi rimadylia särkylääkkeeksi ja päivällä antibioottipistoksen. Antibioottia ei kuitenkaan tartte jatkaa. Remmissä pitäisi lenkitellä seuraavat 11-12 päivää, kunnes tikit voi poistaa ja siitä tulee todennäköisesti täyttä tuskaa.

Samalla kertaa Raisuli sai kolmannen rabies-rokotuksensa. Kesäkuun 12. päivän jälkeen voidaan stten ottaa vasta-aineet EELAan lähetettäväksi. Toinen juoksu ei ole vielä alkanut, joten kolmatta odotellaan aikaisintaan elokuun lopussa, todennäköisesti myöhemmin.

Eilen oltiin myös agilityssä Raisan ja Ticon kanssa. Hyvin tytöt taas osasivat, vaikka Raisalle renkaan hyppääminen vinoista kulmista tuottikin hieman ongelmia, kun rengas oli kehikossa. Muuten radat menivät ihan kohtuuhyvin, jos vaan meikäläisen jalat veivät oikeaan suuntaan... Tico rakastaa esteitä vaan suorittamisen ilosta. Kerran kun Sarin käskyt unohtuivat ehti neiokeinen suorittaa putken, puomin, pussin ja A:n ihan omatoimisesti ja juoksi sitten taas iloisesti Sarin luo. Radat menivät heillä melkeinpä paremmin, kunhan Sarin ohjauslinjat olivat vain sopivat.

Raisa ja Tico agiliidossa

Maanantaina oli taas tuttuun tapaan sisarusten sekä enojen Epun (Jangas Blame the Dog) ja Hemuli (Jangas Cubic Butterfly) agilityharkat Konalan hallissa. Enot aloittivat kisaavien ryhmässä ja hyvinhän nuo taitavat. Meitin aloittelevampien ryhmässä oli vain kolme koiraa: nämä sisarukset ja englanninspringeri Vellu. Harjoitukset saatiin vedettyä nuorisolle läpi uskomattoman nopeasti ja hyvinhän nuo osasivatkin. Näille kahdelle tosin käytettiin vielä irotrengasta, jotta harjoituksessa ei voisi epäonnistua ja oppia suorittamaan rengasta väärällä tavalla.

Radat joita menimme olivat noin 10 esteen pituisia ja yllättävän hyvin sisarukset näistä paikoin kinkkisistäkin kuvioista selvisivät. Ne ovat kyllä ihan toista maata kuin mummunsa aikanaan. Katin mielestä agility oli kivaa, koska siellä kehuttiin ja sai namia. Näiden mielestä agility on kivaa jo pelkästään sen takia, että pääsee suorittamaan esteitä: sujahtamaan putkeen tai pussiin, juoksemaan kontaktiesteille tai vaan hyppimään ja laukkaamaan radalle. Kehut, leluilla leikkimiset ja namit ovat vain toissijainen palkinto. Toisaalta ohjaaminen on vaativampaa, kun vauhti on kovempi ja hetken blackout saa koiran valitsemaan vapaavalintaisen esteen. Useimmiten puomin.

Jangas-pentutreffit on sovittu parin viikon päähän eli sunnuntaiksi 2. maaliskuuta Hyvinkäällä Aptus-koirakylpylän tiloihin. Ilokseni näyttää siltä, että D-pentue Paavoa lukuunottamatta pääsisi paikalle. Olen hieman suunnitellut, että pidettäisiin näille melkein kisavalmiille leikkimielinen mölli-kisa, jossa radalla ei tietenkään vielä olisi keppejä, rengasta tai keinua. Raisa päässeekin ensi viikolla ekoihin epävirallisiin kisoihinsa Tampereelle, kiitos Kaisan tarkkasilmäisyyden. Remun kanssa he eivät kuulemma vielä uskalla osallistua, kun Remun agilitydebyytti siirtyy joka tapauksessa syksyyn kiitos urakoiran muiden (näyttelyt, MEJÄ, TOKO) harrastusten.

Serkkuja ja tokoilua

Viime yönä sain kuulla iloisen uutisen, että D-pentueelle on syntynyt kolme serkkua: kaksi poikaa ja yksi tyttö. Pennut ovat naperoiden emän puoliveljen Hemulin (Jangas Cubic Butterfly) ja walesineito Vilman (Hibiscus) rakkauden hedelmät. Parin viikon päästä pääsen varmaan naperoita katsomaankin Tampereella poiketessamme. Yhden urospennun tulevat omistajat Olli ja Anu kävivät meillä keskiviikkona kylässäkin tapaamassa Kati-mummua, Hemuli-isää ja Raisa-riesaa. Keväällä varmaan tavataan jo koulutusten ja toivottavasti myös kesällä leirin merkeissä. Oli kiva tavata Lauri, Kristina, Olli ja Anu.

Tästä on muodostumassa ihan treenipäiväkirja, mutta minkäs sille voi, että Raisan kanssa harrastaminen on äärettömän kivaa :) Niina (Lindqvist) oli taas meillä liikkeenohjaajana ja silminä mukana harjoituksissa. Tämä oli kolmas kerta Niinan kanssa treenatessa ja Raisu alkaa jo hienosti sietää "liikkeenohjaajan" käskytystä ja mukanaoloa.

Aloitimme niillä lyhyillä seuraamispätkillä, missä ideana oli saada Raisuli heti ekoista askeleista vauhdilla ja innolla mukaan. Niina käskytti alkuun ja minun katsoessani eteen kertoi, koska Raisa meni oikein hyvin ja sai palkan lelun ja leikkimisen muodossa. Parin toiston jälkeen Raisa teki hyvää työtä alusta asti. Viimeisellä kerralla en heti palkinnutkaan lelulla vaan aloin kehua sitä ja vasta hetken päästä kaivoin lelun taskusta.

Seuraavana harjoiteltiin luoksetuloa. Ensin paikallaolo istuen niin, että "käsky"-sanan jälkeen en kutsunutkaan Raisaa luokse vaan palasin palkkaamaan sen paikallaolosta. Toisella kertaa pysäytin Riesan käsimerkillä ja Niina heitti lelun Raisan taakse. Pysähdys oli tosi napakka ja Raisa kääntyi jo ennalta katsomaan, mihin kuviteltu lelu olisi lentänyt.

Kauko-ohjauksissa ainoa hankaluus on nykyään liikkeenohjaaja koiruuden takana, mutta siedätys alkaa toimia. Raisa seuraa liikkeenohjaajaa selkänsä takana, mutta odottaa kiltisti minun käskyjäni. Nyt tehtiin istu-maahan-istu-maahan-istu noin 10 metrin päästä ja se onnistui loistavasti. Ei minkäänlaista pepun liikkumista ja käskyt toteutettiin napakasti ja nopeasti ilman ennakointia :)

Paikallaolo piilossa suoritettiin noin 10 metrin matkalla piiloon ja aika hieman alle minuutti. Raisa pysyi kuulemma rauhallisesti paikalla, mutta tuoksutteli välillä namikipossa olevia nameja nenällään.

Pienen tauon jälkeen jatkettiin vielä eniten kesken olevat liikkeet. Ruutu mentiin ensin niin, että Niina kasasi ruudun ja laittoi sinne lelun Raisan näkemättä. Ruutu ja lelu löytyi vauhdikkaasti. Toisella kertaa lähetin Raisuliinin tyhjään ruutuun ja se pysähtyi ensin noin metrin päähän ruudun eteen, mutta jatkoi sitten siitä kiltisti ruutuun saakka. Kolmannella kerralla kävin ensin itse kävelemässä ruudussa japomputtamassa palloa ja Raisa juoksi jo paremmin ruutuun saakka.

Sokerina pohjalla oli noutoliike, joka ollaan näköjään saatu taas kuntoon. Jo ohjatun noudon esineen esiin ottaminen saa Ripakintun silmät kiilumaan onnesta. Palkkana käytetään kaninkarvaa, jolla ei palkita mistään muusta liikkeestä. Ensin harjoiteltiin esineen lentäessä suoritettuja paikallaoloja, jotka sujuivat muuten hyvin, mutta kerran Raisa karkasi noutamaan ja toi kapulan ongelmitta käteen tartuttuaan siihen empimättä. Tämä loi tavallaan uskoa minuun ja ekat kerrat lähetin taas liikkuvan kapulan perään, mutta viimeisellä yrittämällä tehtiin kisamainen liike, jossa kapula oli paikallaan Raisan lähtiessä noutoon ja palkkana kanin karvan kanssa leikkiminen, kun olin saanut kauniin luovutuksen käteeni. Yes :) Raisa on hyvä, ja möhlityt liikkeet saadaan näköjään nopeasti kuntoon oikeanlaisten ohjeiden avulla.

Raisu hyppii ja tokoilee

Taas ollaan reipastuttu Superraisan kanssa harrastamaan. Tänään oltiin Ojangossa agility- ja TOKO-treeneissä ja eilen illalla treenattiin TOKOa lähikentällä.

Agilitytreenit aloitettiin taas kujakepeillä, joita kavensin entisestään, nyt se alkaa näyttää jo ihan pujottelulta eikä kujaa ole enää muutamaa senttiä enempää: ehkäpä ne suorat kepit saadaan suoritettua aiemmin kuin arvaankaan?! Kontaktit (vauva-A, vauvapuomi ja alkeiskeinu) namikipon kanssa tuttuun tapaan kauniiden pysähdysten kanssa. Rengas otettiin ohjelmistoon tänäänkin. Suoritettiin kahta eri minirengasta lähetettynä ja hyvin meni. Kertaakaan Raisa ei mennyt ohi. Lähetin sen renkaalle ja juoksin itse vieressä. Harjoittelimme myös esteitä ja hyppytekniikkaa luoksetulona kolmen esteen takaa. Välit olivat eripituiset, mutta hypyt onnistuivat hyvin ja Raisa malttoi kiltisti odottaa suorituslupaa.

Lopuksi otettiin pidempi rata, eikä ihan helppokaan, vaikka malli olikin U, jossa lopussa oli silmukka ;) Aloitettiin hyppy - rengas - hyppy ja lähetys putkeen kauemmaksi, kun jäin itse esteen viereen seisomaan. Luoksetulo luokseni aidan yli putkelta tullessa, pituus, aita suoraan ja aita vasemmalle, jonka jälkeen takaaleikkauksen avulla putkeen ja putkesta luoksetulo vinoon saman aidan yli, vaikka edessä oli houkuttelevasti A-este. Kaikenkaikkiaan harjoitus onnistui uskomattoman hyvin. Muutaman kerran lopussa hieman tahkottiin, kun omat käskyt oli myöhässä eikä Raisa hypännyt edessä olevaa estettä käskyn jäädessä puuttumaan ja kahdesti se suoritti A:n viimeisen aidan sijaan. Ekalla kertaa se oli kuitenkin vain ja ainoastaan mun vika, kun en mitenkään käskyttänyt tättähäärää. Kaikenkaikkiaan tosi kivat treenit ja olin taas kerran yllättynyt Raisan halusta tehdä rataa ja sen kyvystä etsiä esteitä. Se on jo nyt paljon itsevarmempi lähetyksissä ja takaapuolenvaihdoissa kuin Kati parhaimmillaan. Toisaalta tuo hyvä irtoavuus ja nopea vauhti tuottaa todennäköisesti monen monta hyllyä aikanaan, kun en itse ole ajoissa ohjaamassa tai ohjaan "vähän sinne päin".

TOKOa ollaan taas harkattu Riitan ohjeiden siivittämänä. Eilen harjoittelimme liikkeestä seisomista pallon kanssa, eli koitan muistaa selkeästi erilaisen virittelyn seisomiseen ja istumiseen (jota toistaiseksi harjoitellaan vain kotosalla).

Paikallaolot minun mennessäni parinkymmenen metrin päähän piilon noin 10-15 sekunniksi ovat onnistuneet hyvin.

Ruutu on myös ollut osana harjoituksia. Eilen harjoiteltiin ruudun läpi kutsumista ja seisomista ruutuun ja harjoitus onnistui varsin kivasti. Kolmannella kerralla Raisa alkoi jo jarrutella ruutuun päästessään :) Tänään harjoiteltiin ruutuun juoksemista ja siellä pysähtymistä niin, että eka kerralla kävelin itse ruutuun ja takaisin, toisella kertaa ruudussa oli pallo ja kolmannella kertaa lähetin tytön tyhjään ruutuun. Joka kerta Raisa juoksi ruutuun ja sain onnistuneen harjoituksen, vaikkei se aina ihan keskellä ruutua ollutkaan.

Puhuttiin keskiviikkona Riitan kanssa, kuinka Raisa on aika suoraviivainen eikä kovinkaan herkkä koira. Se kestää varsin paljon toistoja eikä keksi kovinkaan usein mitään ihmeellisiä kommervenkkejä tai ala ennakoida. Lisäksi se rakastaa juosta, joka tekee sen, ettei sillä ole mitään tarvetta alkaa ennakoida pysähdyksiä. Se tosin tarvitsee paljon häiriöharjoittelua, koska muidenkin puheet ja pienet eleet riittävät innokkaalle oppilaale käskyksi.

Noutamista harjoiteltiin kumpanakin päivänä ohjatun noudon kapulalla ja palkkana kaninkarva. Nouto onnistuu hyvin, jos kapula on vielä liikkeelle Raisan päästessä noutamaan, muuten se hieman ihmettelee ja on epävarma, josko siihen saa koskea. Raisa rakastaa kaninkarvaa, joten eiköhän se hyvin pian yhdistä sitä noutoliikkeeseen.

Kotosalla ollaan harjoiteltu naksuttimen kanssa peruuttamista ja nyt Raisa osaa siirtää toista etujalkaansa taaksepäin. Seuraavaksi kriteeriksi tullee kummankin tassun siirtäminen taaksepäin. Naksun kanssa treenaaminen on taas pitkästä aikaa tosi kivaa. Katikin pääsi taas pitkästä aikaa peruutustreeneihin. Se meni jo heti eka kerralla helposti kolme askelta taaksepäin, onhan se aiemmin siirtynyt toistakymmentä askelta peruuttaen. En käyttänyt Katin kanssa vielä käskyä, vaikka se on senkin aikanaan osannut. Annoin sen vaan itse tarjota erilaisia toimintoja.

Kotimatkalla Raisu pääsi vielä leikkimään nuoren kultsupojan Vikin kanssa. Viki-parka uikutti ihmeissään, kun jäi neiti tuulenpuuskasta jälkeen. Tuntuu, että Riesaa katsellesakin menee jo pää pyörälle.

Riitan TOKO-treeneissä

Käytiin taas pitkästä aikaa Riitan treeneissä, tällä kertaa ihan yksityisopissa Sipoossa. Saatiin taas hyviä vinkkejä ja toivottavasti päästäisiin vielä kisoihinkin keväällä ja sitä kautta seuraavaan luokkaan... Tällä kertaa kiinnitettiin huomiota avoimen luokan ongelmiin ja hiukan katsottiin liikkeitä myös voittajaa varten.

Virittelyn jälkeen aloitettiin seuraamisliikkeellä. Tehtiin aika pitkä seuraaminen ja Raisan keskittyminen parani loppua kohti, alku oli vähän haahuilua.

Nyt pitäisi alkaa harjoitella innokkaita alkuja seuraamisissa. Eli muutama askel ja perusasennosta palkka joko namilla tai lelulla. Lisäksi alettiin harjoitella askeleita sivusuunnassa, itse ristiin astuen. Raisa tuli heti alusta asti tosi hyvin vierelläni namin perässä. Seuraavaksi pitäisi harjoitella peruuttaminen ennen kuin aloitetaan peruuttamisharjoitukset seuraamisen yhteydessä. Peruuttamisen ajattelin opettaa naksun kanssa, koska sillä tavoin sain sen opetuksen onnistumaan Katin kanssa tosi hyvin. Kati peruutti parhaimmillaan 5-10 metriä kovaa vauhtia.

Seuraamisen jälkeen katsottiin luoksetuloja, jotka ovat huimasti parantuneet sitten joulukuun. Raisa ottaa vieläkin helposti pari loikkaa pitkällä matkalla. Jatketaan harjoituksia aiempaan malliin heittämällä pallon pylvästä kiertäessä ja luoksetullessa sekä namikipolle taaakse palkkaamisia. Raisan kanssa saa toistaa paljon pallonheittoja taakse sen tullessa luokse, koska se tuntuu rakastavan niin paljon juoksemista ylipäätään, että se ei ala hidastella, vaikka tietäisi palkan lentävän taaksepäin. Näitä ollaan toistettu todella paljon, enkä muista tyttösen hidastelleen kuin yhden yksittäisen kerran. Luoksetulot ovat siis jo hyvässä mallissa, eikä mitään ihmeitä tartte treenata vaan jatketaan samaan malliin.

Noutaminen on nyt se suuri ongelma. Keskusteltiin siitä, kuinka Raisu yhtäakkiä alkoi kantaa kapulaa laipasta ja kiellettyäni siitä se meinasi, ettei sitten koske koko kapulaan heti, vaan haistelee ja rauhoittelee minua ensin. Sain ohjeeksi siirtyä käyttämään ohjatun noudon kapulaa ja metalliesinettä, joita se ei sentään raapota laipasta. Sen jälkeen demonstroimme, miltä touhu näyttää. Raisa odottaa aika kiltisti paikallaan kapulan lentäessä, lähtee innolla noutoon, mutta kapulaan tarttumisen sijaan se haistelee ja rauhoittelee minua ennen kuin lopulta ottaa kapulan ja tuo sen kiltisti luo.

Nyt pitäisi harjoitella paljon paikallaoloja erikseen. Raisan pitäisi pysyä istumassa minun heittäessäni kapulaa, vaikka haen kapulaa itse tai kierrän neidin ympäri. Noutoja täytyy harjoitella hetken aikaa niin, että annan luvan noutoon kapulan vielä lentäessä. Tällöin saalisvietti vie voiton ja neiti tarttuu kapulaan heti. Lisäksi keskusteltiin palkkaamisesta. Olen yleensä palkinnut namilla, joka on kyllä Raisulle mieleinen muttei mitenkään suosikkijuttu. Tulevaisuudessa tarttis siirtyä noudoissa palkkaamaan jollain superkivalla lelulla, jota ei käytetä koskaan muulloin. Ajattelin alkaa käyttää siinä liikkeessä kanin karvaa, jonka sisällä on dummy. Se on Raisan mielestä äärettömän kiva juttu.

Kauko-ohjaus on hyvässä mallissa. Raisa ottaa hieman häiriötä "liikkeenohjaajasta", mutta tekee asennonvaihdot kuitenkin kiltisti ja täsmällisesti.

Lopuksi harjoittelimme vielä ruutua. Raisa löytää ruutumerkit tosi hyvin kaukaakin ja jos lelu löytyy keskeltä se myös juoksee suoraan ruutuun. Muuten se saattaa ajautua ruudun sivuun merkkien vasemmalle tai oikealle puolelle. Tässä sain useampia ohjeita ja harjoitustapoja, joita kannattaisi nyt käyttää samanaikaisesti:
- Lyhyeltä matkalta ruutuun juoksemista, jolloin odotan niin kauan, että se osuu edes jotenkin ruutumerkkien sijaan. Kun tämä onnistuu alan vaatia kulkemista ruudun keskelle. Oikeassa kohdassa ollessa pysähtymiskäsky ja palkka pallon heiton avulla.
- Ruutuun lähettämisiä niin, että käyn ennealta itse ruudussa höpöttämässä ja kertomassa kuin hiemo paikka se on ;)
- Luoksetuloja ruudun läpi, jolloin pysäytys ruudun keskelle.
- Piilotetun lelun luo ruutuun juoksemisia

Oli taas kivat treenit ja Raisa on aikamainen härveli, jolla riittää intoa juosta ja tehdä töitä. Kotosalla pitäisi jatkaa edelleen treenejä siihen malliin, ettei väliin jää turhia taukoja, vaan liikkeet seuraavat toistaan ja välit taukoillaan paikalla maaten. Muutenkin pitäisi alkaa harjoitella palkan viivyttämistä. Liikkeen lopussa on siis tarkoitus kehua ja kulkea eteenpäin samalla aikaa, kun hitaasti kaivaa lelua/namia taskusta. Näin helpottaisin myös Raisun malttamista kokeessa, vaikka aikas hyvin se on kokeissa jaksanutkin.

Agilityä uuden viikon kunniaksi

Eilen maanantaina oli taas agilitytreenien vuoro. Koitan käydä Raisun kanssa kahdesti viikossa treenaamassa: kerran Ojangossa ja toisen kerran sitten maanantain springeritreeneissä Konalassa sisähallissa. Ulkona olemme viime aikoina lähinnä harjoitelleet yksittäisiä esteitä kuntoon. Ojankoon kun pääsee kätevästi lenkkeilemällä, joten treenit on vaan osa huvia.

Kujakepit alkaa sujua myös erilaisita kulmista ja omasta sijainnistani riippumatta. Nyt keppikuja on noin 5 cm levyinen, mutta matkaa tuntuu vielä olevan ennenkuin uskalletaan suorille kepeille. Tik tak... aikaa huhtikuuhun on vielä kaksi kuukautta. Kunnianhimoinen suunnitelmani kun on startata virallisissa kisoissa heti kun Raisa täyttää 18 kk. Vielä on kuitenkin hieman tekemistä.

Kontakteja on harjoiteltu uskollisesti namikipon kanssa. Nykyään kippo on läpinäkyvä raejuustopurkin kansi ja esteet suoritetaan jo ihan ilman kippoakin oikein. Joksus vauhtia on liikaa, eikä pysäytys esteelle onnistu, vaan Raisan takajalatkin putoavat esteeltä. Yleensä homma kuitenkin sujuu mallikkaasti ja Raisa osaa jäädä esteelle, vaikka itse liikkuisinkin eteenpäin. Keinulla yleensä edelleen hieman autan, mutta Raisuli on mennyt sen muutamaan kertaan ihan itsekseen eikä pelästy, vaikka pääsisikin karkaamaan ja suorittamaan sen itsenäisesti (tunnustan, että niin on käynyt pari kertaa, kun olen nostellut rimoja tms).

Eilen treeneissä harjoiteltiin pussia yksittäisenä esteenä pitkästä aikaa. Syksyllä sitä otettiin vain muutamalla kerralla ja nyt hallissa toistamiseen. Eipä tunnu olevan minkäänlainen ongelma pikkuneidille.

Treeneihin olin suunnitellut radan, jolla harjoiteltiin rengasta erilaisista kulmista. Ensin aidan jälkeen rengas oli suorassa linjassa ennen putkea, suoran putken jälkeen kaarrettiin takaa kiertäen toiselle aidalle, A:lle ja ja A:n jälkeen aidalle, jolta 90 asteen kulmassa olevalle renkaalle ja sieltä putkeen. Raisan kanssa harjoittelimme vielä irtorenkaalla varmuuden vuoksi, jottei se oppisikaan suorittamaan estettä väärin ja hyvin menikin. Rengas oli maxi-korkeudella ja Raisa irtosi esteelle hyvin ja kesti sen, että juoksin sen vieressä. Lopuksi tehtiin sama harjoitus toistapäin ja myös putkesta tullessa Raisa osasi hakea renkaan esimerkillisesti. Oli tosi kivat treenit Vilma Vilperin kanssa :) Kiitos Nana vielä renkaan pitämisestä.

Raisan TOKOilu

Päivitetäänpäs taas pitkästä aikaa, missä Raisan kanssa mennään TOKOilun suhteen liike kerrallaan. Tämä on varmaan äärettömän tylsää luettavaa, mutta itselle näitä on tärkeä päivittää, kun kuukausien päästä huomaa, että herranjestas - mehän ollaan päästy tästä(kin) ongelmasta kokonaan yli! Kiva lukea, miten paljon ollaan edistetty puolessa vuodessa, vaikka välillä tuntuukin, että junnataan paikallamme ;)

Paikallaolo on tällä hetkellä ongelmallinen liike. Ei suinkaan sen takia, etä Raisa olisi niin epävarma ja onneton jäämään, vaan siksi että liikkeen harjoittelu yksin on tosi vaikeaa. Piilosta kun ei näe, mitä neiti tekee ja onko jostain tulossa ihmisiä, koiria, lintuja tai jänöjusseja sitä kiusaamaan. Harjoittelu onkin jäänyt ihan liian vähään ja sen eteen pitäisi tehdä nyt paljon töitä. Epäonnisen kokeen jälkeen ollaan palattu noin 10 metrin matkaan (siis matka piilolle) ja alle minuutin aikoihin. Kotona harjoitellaan viidenkin minuutin paikallaoloja vieresessä huoneessa ollen.

Nyt pitäisi huomattavasti lisätä harjoittelun määrää, pidentää matkaa piilolle (myös hallista ulos poistumisia parkkihalleissa tms) ja pidentää aikaa ulkonakin aina viiteen minuuttiin.

Seuraaminen sujuu sinänsä ihan hyvin, mutta viretila pitää olla kohdallaan. Välillä mennään turhan innokkaasti, silloin tällöin nenä osuu maahan, välillä vilkuillaan ympäristöä. Nämä ovat onneksi kuitenkin poikkeuksia säännöstä. Perusasennot ja käännökset ovat hyviä, jos vaan muistan tarpeeksi hidastaa omaa käyntiä, että koira voi ehtiä mukaan.

Tulevaisuudessa täytyy harjoitella sekä tarkkuutta että kestävyyttä seuraamisissa.

Liikkeestä maahanmeno on niitä vahvimpia liikkeitä tällä hetkellä. Se mennään yleensä vauhdikkaasti ja Raisa odottaa hievahtamatta paikallaan, että tulen sen luo. Ei siis ongelmia sinänsä, mutta aina väillä pitää muistaa vahvistaa itse maahanmneo liikkeestä eikä ottaa vain koko liikettä eteen ja taakse siirtymisineen kerralla.

Luoksetulo onkin aiheuttanut hiukan harmaita hiuksia, tai oikeastaan vaan ne pysähdykset siinä. Raisalla on upeat pysähdykset lyhyeltä matkalta, mutta matkan pidetessä tuli ongelmia. Nyt tosin alkaa näyttää, että niistäkin on hiljalleen selvitty yli ja pysähtymiset alkavat onnistua myös pitkältä matkalta, vaikka välillä toki vauhtikin on jo hidastunut luoksetuloissa.

Jatkossa on tarkoitus tehdä seuraavanlaisia harjoituksia:
- pylvään kiertämistä ja siitä suora vapautus pallon perään tai pysäytykset, joista palkkana pallon heitto taakse. Välillä pallonheitto heti taakse, toisinaan pysäytys ensin käsimerkin avulla ja sen jälkeen vapautus ja palkka pallolla, joskus pysäytys ja käynkin palkkaamalla Raisan namilla kädestä.
- Paikallaolosta luoksetulo ja siitä samantyyppisiä harjoituksia kuin pylvään kiertämisen yhteydessä.
- Paikallaolosta luoksetulo, josta palkaksi namikippo taakse. Pysäytyksen jälkeen vapautus takanaolevalle namikipolle.
- Toisinaan koko liikkeen harjoittelua eli pysäytyksen jälkeen hetken paikalla odottelu ja vasta sen jälkeen käskystä perusasentoon.

Liikkeestä seisominen on saatu syksyn aikana kuntoon ja nyt Raisa kääntää vaan päätään kiertäessäni sen taakse. Jatketaan sekä koko liikkeen harjoittelua ja välillä vahvistetaan seisomisia, välillä harjoitellaan siirtymisiä Raisan ympäri sen seistessä paikalla.

Noutaminen ööhh... miten moneen kertaan ohjaaja voikaan ryssiä liikkeen, vaikka koira rakastaa noutamista yli kaiken?!? Tällä hetkellä tilanne on se, että pientä puukapulaa Riesa kantaa laipasta, isoa kyllä keskeltä. Paikallaolot kapulan lentäessä alkaa sujua, mutta itsellä on aina hieman epävarma olo, että pysyykö se koira sittenkään. Paikallaolosta lähtiessään neiti on tosi epävarma tarttumaan kapulaan ja saattaakin alkaa sen sijaan rauhoitella minua haistelemalla... itse tuominen sujuu reipasta ravia, harvoin laukkaa ja perusasentoon tuleminen on yleensä hyvä, mutta toisinaan Raisa jää hieman eteen. Vieläkin Raisa saattaa hypätä kapulan päälle, ja hyppäämisestä kieltämisestähän monet ongelmat onkin lähtöisin... Mistäsköhän sitä aloittais taas parantamisen?

- Tällä hetkellä harjoitellaan noutamista vaan isolla puukapulalla, johon Raisa tarttuu kunnolla. Pienen kanssa tehdään harjoituksia, että pidän kapulaa Raisan tulluessa ottamaan sitä ja vasta kun se vetää kapulaa etuhampailla ja paino 0n pepun päällä, päästän kapulasta irti.
- Luovutusharjoituksia perusasentoon harjoitellaan kotona ja kentällä. Harjoitellaan myös kapulan hakemista metrin päästä ja sen tuomista perusasentoon. Nämä harjoitukset onnistuvat yleensä ongelmitta.
- Harjoitellaan paikallaoloa kapulan lentäessä. Raisa sa namipalkan aina istuessaan nätisti paikalla, vaikka heitän kapulan eteenpäin 10-15 metriä.
- Koko liikkeensä harjoitellessa kehun Raisaa sen pysyttyä paikalla (joskus vahvista pysymistä kaupapannasta pitämällä) ja lähetän noutamaan. Heti tytöän tarttuessa kapulaan kehun sitä ja välillä juoksen taaksepäin, jotta saisin vahvistettua nopeaa tuomista.
- Ongelma on siis se, että neiti noutaa, jos saa luvan lähteä kapulan kanssa samaan aikaan, mutta alkuodotuksen jälkeen siitä tulee epävarma tarttumaan kapulaan. Vauhti takaisin päin saisi myös olla nopeampi.

Kauko-ohjaus alkaa sujua jo kymmenen metrin matkalta ja mysö liikkeenohjaajan kanssa. Välillä ekassa istumisessa on joko varastamisen tai lössöilyn maku, muuten vaihdot yleensä sujuvat hyvin. Raisa ei myöskään enää tarjoa vaihtoja yhtä innokkaan itsenäisesti, vaan malttaa jo odottaa käskyjä.

Seuraavanlaisia harjoituksia jatketaan:
- eka istuminen pitkän matkan päästä
- koko liike (tai ainakin istu-maahan-istu), kun matkaa on 7-12 m
- palkka namikipolle taakse tai kädestä palkkaaminen
- useampi asennonvaihto (esim. 3-4 kertaa istuminen, maahanmenot tietty välissä) noin 5-7 metrin matkalta

Estehyppy osataan periaatteessa, mutta nyt ollaan harjoiteltu laiskemmin, joten hieman olisi parantamisen varaa. Raisa hyppää aina esteen sivuun, istuminen ei ole aina niin nopea kuin pitäisi ja välillä se ajautuu niin sivuun esteestä, ettei pysty enää hyppäämään takaisin tullessa.

Seuraavanlaisia harjoituksia on tiedossa:
- Vahvistetaan vasta minun käskystäni hyppäämistä. Ei saa hypätä liikkeenohjaajan käskystä, mutta ei saa jäädä vain istumaan minun käskyttäessäni.
- Vahvistetaan suoraan hyppäämistä lelun heitolla eteenpäin tai namikipon avulla.
- Vahvistetaan hypyn jälkeen istumisia palkaten niistä lelulla tai namilla.
- Harjoitellaan hyppäämistä esteen takaa luokse myös vinoista kulmista.
- Harjoitellaan koko liikettä alusta loppuun.


Mites sitten voittajaluokka? Tavoite on saada avoimen luokan ykkönen keväällä, jotta päästäisin kesällä voittajaluokkaan. Tosin tämä kokeisiin pääsemisen vaikeus on aika paljon laskenut meikäläisen treenaamismotivaatiota ja tavoitteita.

Paikallaoloja koskee oikeastaan ihan samat yllä olevat jutut. Ainoa ero on minuuttia pidempi aika.

Seuraamiseen tulee uutena hidas käynti sekä asennonvaihdot paikalla. Niitä ollaan hiljalleen alettu harjoitella, mutta tekemistä on vielä. Perusseuraaminenkin ja pitkät seuraamiset pitäisi hioa entisestään.

Liikkeestä istumista ei olla vielä lainkaan harjoiteltu. Tai joskus viime kesänä ja sen jälkeen Raisa alkoi tarjota istumista maahanmenon ja/tai seisomisen sijaan, niin jätin liikkeen vielä pois repertuaaristamme.

Luoksetulo vaikeutuu siinä mielessä, että siihen tulee seisomaan pysähtymisen lisäksi maahanmeno luoksetullessa. Maahanmenoa ei olla vielä lainkaan harjoiteltu tässä yhteydessä.

Ruutu on siinä vaiheessa, että Raisa pienen virittelyn jälkeen osaa tosi hienosti etsiä ruutumerkit, myös maaston väriset ja aivan vieraan näköiset merkit ovat löytyneet uskomattoman hyvin. Paikka ruudussa on vielä hieman hakusessa, samoin ruutuun seisominen. Ruudussa maahanmenoa ei olla harjoiteltu ei myöskään ruudusta luoksetuloa seuraamiseen.

Mites harjoittelua jatketaan:
- Ruutuun menemisharjoituksia pitkiltä matkoilta niin, että ruudusta löytyy lelu oikeasta kohtaa. Useimmiten niin, ettei Raisa näe sitä laitettavan ruutuun.
- Ruutuun menemisharjoituksia niin, että heitän lelun Raisan ollessa oikeassa kohtaa. Tätä ennen voin käydä itse kävelemässä ruudussa oikeassa kohtaa.
- Harjoitellaan seisomista ruudusta, jolloin lähetän Raisan lyhyeltä matkalta ja annan seiso-käskyn sen ollessa jotakuin ruudussa. Palkka lelulla taaksepäin.

Hyppynouto on sinänsä hyvässä vaiheessa. Syksyllä se onnistui jo kapulan kanssa hienosti, mutta nyt on pienen kapulan noutamisessa omat ongelmansa, joten tätä on harjoiteltu vain pallolla ja se sujuu hyvin. Yhtä aikaa hyppääminen ja esineen kantaminen ei tunnu olevan minkäänlainen ongelma neitoselle.

Jatkossa:
- Noutaminen myös vinoista kulmista
- Puukapulan/metalliesineen noutaminen esteen ylityksen yhteydessä
- Malttaminen kapulan lentäessä ja liikkeenohjaajan käskyttäessä

Metalliesineen noutaminen sujuu oikeastaan paremmin kuin puuesineen. Välillä tartumisessa samaa rauhoittelua ja haistelua kuin puuesineenkin kanssa, mutta tarttumisote on hyvä, koska kapulassa on kapeat laipat ja korkeampi maavara. Tulevaisuudessa harjoitellaan enemmän ulkona ja vastaanlaisia harjoituksia kuin puukapulan kanssa.

Tuunnistusnouto on vasta alkutekijöissään. Ollaan kyllä harjoiteltu syksyllä ja kesällä oman etsimistä ruohotupon alta ja sen noutamista ja se onkin sujunut hyvin. Ongelmaksi muodostui se, että pitäisi saada muut kapulat lojumaan ulos pariksi päiväksi. Jäin siis odottamaan muuttoa ja omaa pihaa. No, nyt on oma piha, mutta valitettavasti säät ovat sellaiset, ettei tiedä ovatko kapulat kahden päivän päästä hautautuneet lumeen vai isossa vesilätäkössä. Harjoittelu jätetään siis edelleen odottamaan. Omaa kapulaa pitäis varmaan taas alkaa piilottaa.

Kauko-ohjaus on työn alla. Hitaasti, mutta aika varmasti se etenee. Istu-maahan asennonvaihdot sujuvat jo 10 metrin päästä. Istu-seiso harjoitukset tehdään edelleen lähinnä kotona ja vain metrin päästä. Niissä tarttis siis päästä huimasti eteenpäin. Joskus olen tältä lyhyeltä matkalta yhdistänyt maahanmneonkin repertuaariin ja hyvin se onkin onnistunut. Alkutyö on kuitenkin tehty sikäli kunnolla, että istu-maahan sujuu peppu tiukasti maassa ja istu-seiso liikkeissä etujalat pysyvät joko asemissaan, tai steppaavat hieman paikalla.

Remu PU-4 ja vara-SERT

Remu eli Jangas Direct Action osallistui tänään Parkanon näyttelyyn hyvin tuloksin: ERI 2., PU-4 ja vara-SERT! Tuomarina toimi Annukka Paloheimo ja uroksia oli ilmoitettu peräti 10 kipaletta. Remu oli kuulemma esiintynyt oikein kauniisti.

Arvostelu oli tällainen: "Järeäpäinen, sopusuht., etuosa saisi olla paremmin kulm. ja etuliike pidempää. Hyvä runko, riitt. takakulm. Hyvä ylälilnja & tiivis selkä. Kaunis karva."

Raisan treenailua - pitkästä aikaa ;)

Ihanaa, netti ja tietokone toimii kotona ja se tuntuu olevan nykypäivänä henkisestikin iso juttu. Saa hoidettua asioita eteenpäin sähköpostitse ja pystyy tarkistamaan jos vaikka mitä tarpeellisia asioita netin kautta. Muutenkin näin lumisessa ilmassa on sellainen tunne kuin kävelisi talven satumaahan astuessaan omaan pihaan :)

Mutta tämä on edelleen D-pentueen blogi, joten kerrotaanhan taas näistä naperoista. Raisan kanssa olemme taas jatkaneet TOKOilua, vaikka kokeisiin pääsystä ei vielä olekaan tietoa. Tänään kävimme Kontulassa treenaamassa Niinan kanssa ja Riesa alkaa taas tottua mukana olevaan liikkeenohjaajaan, jonka käskyistä ei tartte välittää.

Aloitimme paikallaololla piilossa, käväisin nurkan takana 15 sekuntia ja treenien loppuvaiheessa vielä 30 sekunnin ajan. Raisa oli kuulemma rauhallinen, vaikka se välillä hieman kuikuili ympärilleen. Palkan se sai takana olevasta namikiposta.

Sen jälkeen jatkettiin virittelyllä: lelun repimistä ja namien kanssa pari perusasentoa. Yhteen pötköön suoritettavia liikkeitä tuli neljä, vaikka Raisa palkkasikin itsensä kertaalleen välissä kantamalla ja repimällä remmiään ;) Seuraaminen oli reipasta, vaikka paikka paikoin hieman huolimatonta. Eka käskytys liikkeessä sai Raisan katsomaan Niinaa hämmentyneenä. Perusasennot ihan hyviä. Liikkeestä maahanmeno onnistui tosi hyvin, vaikka matkat ja odotusajat oli aikas pitkät. Alokasluokan luoksetulo täyttä laukkaa ja perusentoon kääntyminen meinasi mennä liukkaalla hieman pitkäksi. Kauko-ohjauksesta tehtiin tavallista vaikeampi: matkaa noin 7 m ja vaihtoja istu-maahan-istu-maahan-istu. Muuten liike onnistui loistavasti, mutta Raisa meni eka kerran maahan jo Niinan näyttässä minulle. Loppuun palkka namikiposta.

Erikseen harjoiteltiin vielä noutamista odottaen suorituskäskyä. Olen joutunut moneen kertaan korjaamaan Riesaa, joka varastaa kapulalle, joten nyt se epäröi ottaa kapulaa. Kehujen kanssa homma alkoi onnistua ja toisella kertaa tarttuminen oli jo innokasta ja aikas nopeata. Raisa välillä alkoi rauhoitella minua ennen noutoa haistelemalla ympäriltä.

Luoksetulon pysäytyksiä harjoiteltiin myös kahteen kertaa 20-25 metrin matkalta niin, että Niina seisoi matkan puolessa välissä ja heitti pallon neitokaisen taakse pysäytettyäni sen käsimerkillä ja kehuttuani pysähdyksestä. Pysähdykset venyivät hiukan, vaikka lumen alta tulikin isot jääalueet esiin jarrutusjälkien merkiksi :) Yritys hyvä kymmenen siis.

Lopuksi vielä ruutu-treenit. Eka kerralla lähetin Raisan ruutuun, josta löytyi pallo. Toisella ja kolmannella kerralla Raisa juoksi tyhjään ruutuun, kehuin sen ja Niina heitti pallon Raisun taakse. Vielä treenien lopussakin Ripakinttu puhkui intoa ja sai repiä leluaan. Olipas kivat treenit. Kiitos Niina!

Remu on kuulemma keskittynyt agilitytreeniessä huonosti, mikä tuntuu mielestäni aika hullulta, kun se on omasta mielestäni aivan loistava tapaus. Tosin myönnettäköön, että Remu-Petterin vauhdikkaalle luonteelle ei varmastikaan sovi saman esteen nyhväys moneen kertaan. Remu vetää suuret linjat - tai ainakin se luulee niin.

Olenkin kuullut naperoista tavallista vähemmän, joka varmasti osaltaan liittyy omaan väsymykseeni ja netin toimimattomuuteen ;) Eiköhän asia taas korjaannu keväällä, jos vaikka päästäisiin Ticon ja Tarmon kanssa MEJÄ-treeneihinkin. Keväällä koitan saada MH-luonnekuvaukseen lähes kaikki pennut, Tarmo päässee tosin vasta kesällä kuvattavaksi.